Lääkitys



Refluksitaudin lääkehoidon tavoitteena on lieventää oireita ja parantaa mahdollinen ruokatorven tulehdus. Pitkä- aikaisen lääkityksen tavoitteena on löytää pienin lääkeannostus, jolla oireet psyvät kurissa.

Lääkkeet tehoavat yksilöllisesti, joten kaikki lääkkeet eivät toimi samanlailla kaikilla. Kerro lääkärillesi oman lääkkeesi tehosta  ja haittavaikutuksista.

Lääkkeen vaihto voi kannattaa. Myös apteekkien farmaseuteilta voit kysyä lääkkeiden ainesosista, haittavaikutuksista ja yhteensopivuudesta.

 

                     APTEEKKIEN  YHTEYSTIEDOT (Apteekkariliitto)

 

Valitettavasti kaikilla (eri lääkkeiden kokeilemisenkaan jälkeen) oireet eivät happosalpaajalääkityksestä huolimatta aina helpotu siinä määrin kuin odotetaan. Tällöin taustalla voi olla muitakin syitä kuin lääkkeen varsinainen tehottomuus mm. herkistynyt ruokatorvi ja reagointi lievästi happamalle/emäksiselle ylösnousulle.

Närästyksen ja refluksitaudin lääkitys voidaan jakaa seuraaviin ryhmiin, joista myös happosalpaajia (PPI-lääkitys) saa nykyään myös ilman reseptiä:  

 

Antasidit

- neutraloivat suolahappoa

- vaikuttavat ainekset: magnesium, alumiini, kalsiumkarbonaatti

 

 Limakalvoa suojaavat aineet

- muodostavat limakalvon pinnalle tai vatsansisällön päälle vaahtomaisen suojaavan kalvon

- vaikuttava aines: sukralfaatti, levistä saatu algiinihappo (+  antasidiainesosa)                                                                   

 Histamiini H2 – salpaaja

- estävät  mahahapon eritystä vähentämällä määrää ja happamuutta

- vaikuttava aines: ranitidiini, famotidiini

 

Protonipumpun salpaajat l. happosalpaajat (engl. PPI)

- hapon erityksen minimointi 

- vaikuttava aines: pantopratsoli,  omepratsoli/esomepratsoli, lansopratsoli, rabepratsoli

    Antasidien vaikutusaika alkaa muutamassa minuuutissa ja kestää yleensä tyhjässä mahassa puolisen tuntia, ruokailun yhteydessä parikin tuntia. Niitä on otettava useita kertoja päivässä. Algiinihappotuotteiden vaikutus kestää myöskin pari tuntia mahalaukussa. Sukralfaatti aktivoituu happamessa, joten sitä ei pidä ottaa samaan aikaan antasidien kanssa. Sen vaikutus kestää tunteja ja se on hyvä ottaa tyhjään mahaan ennen nukkumaanmenoa. Histamiini H2-salpaajien vaikutus alkaa 10-15 minuutissa ja kestää useita tunteja. Niitä otetaan 1-2 kertaa päivässä.

    Happosalpaajien vaikutus alkaa tunneissa ja kesto on lääkkeistä pitkäaikaisin (kesto vaihtelee). Yleensä happosalpaajia otetaan yksi vuorokaudessa, tapauksesta riippuen joskus enemmänkin. Esim. kurkunpään refluksin hoito vaatii yleensä agressiivisempaa lääkitystä.

     

    Yhteisvaikutuksen välttämiseksi muita lääkkeitä suositellaan otettavaksi kahden tunnin päästä tiettyjen närästyslääkkeiden nauttimisesta. Antasidien ja sukralfaattien kanssa tällaisia lääkkeitä ovat mm. mikrobilääkkeet (fluorokinolonit, tetrasykliinit),  osteoporoosilääkkeet (bisfosfonaatit), varfariini, digoksiini, kilpirauhashormonilääkkeet, naprokseeni ja propranololi.

     

    pills12.jpgAntasidien sisältämä alumiini ja magnesium voivat aiheutttaa suurina annoksina näiden ainesosien tyypillisiä haittavaikutuksia: ummetusta ja ripulia. Alumiini, kalsium ja magnesium imeytyvät elimistöön jonkun verran mutta eivät kerry, jos munuaistoiminta on normaalia. Alumiinin imeytymistä voi kuitenkin lisätä hedelmätuoremehut sekä sitruunahappopitoiset juomat. Säännöllisesti pitkäaikaisesti käytettynä antasidit voivat  estää fosfaatin  imeytymistä häiriten näin kehon kalsium- fosfaatti- tasapainoa.

    Sukralfaatin imeytyminen on vähäistä mutta munuaispotilaiden tulisi sitä kuitenkin varoa. Algiinihapon runsas käyttö (runsas natriumin määrä) voi olla haitallista sydämen vajaatoiminnasta tai verenpainetaudista kärsiville.  

    H2-salpaajien haittavaikutukset ovat lieviä ja vähäisiä. Päänsärkyä, huimausta ja väsymystä esiintyi tutkimuksissa yhtä paljon kuin lumelääkkeelläkin. Haittavaikutuksiin kuuluvat myös ummetus ja ripuli.

    Happosalpaajat hajoavat maksassa. Pantsopratsolin etuna on pienin yhteisvaikutus riski, jolloin se käy hyvin monilääkkeisille ihmisille erittäin hyvin. Yleisimpiin (<1/100 henkilöä kohden) haittavaikutuksiin kuuluvat päänsärky, mahasuolioireet (ummetus, ripuli, mahakipu, ilmavaivat, pahoinvointi).


    Annoskoot vaihtelevat happosalpaajissa*; toisiaan vastaavia annoksia ovat

    • pantopratsoli 40 mg
    • esomepratsoli 40 mg
    • lansopratsoli 30 mg
    • rabepratsoli 20 mg
    • omepratsoli 20 mg
     

    Yksityiskohtaisemmat tiedot kustakin lääkkeestä (Alsucralista Zoltiin)  pakkausselosteineen löytyvät Lääketietokeskuksen Lääkeinfosta. Tarkemmat valmisteyhteenvedot ovat luettavissa Fimean sivuilta.

     

    Hinnat. Osa happosalpaajista on halvempia, koska niiden patentit ovat vuosien varrella umpeutuneet, ja toiset kalliimpia, koska niistä ei enää saa Kela-korvausta. Viimeisin salpaajista, hintavin esomepratsoli (Nexium), sai alkuvuodesta 2012 Suomessa rinnalleen ensimmäiset rinnakkaistuotteet. 


    Ajankohtaiset hinnat löydät tarkemmin näistä kahdesta laskurista:                           


                                    

    Refluksitaudin oireiden parantamiseksi on käytetty joissakin tapauksissa myös ruoansulatuskanavan liikkeitä lisääviä, nk. prokineettisiä lääkkeitä. Ne nopeuttavat vatsan tyhjenemistä sekä lisäävät ruokatorven alasulkijan toimintaa. Haittavaikutukset ovat olleet kuitenkin yleisesti ottaen olleet suurempia kuin hyöty, joten niitä ei käytetä vakiolääkityksenä samantyyppisesti kuin happosalpaajia.

    Tulevaisuudessa tutkimuksen tavoitteena on kehittää nk. kolmannen polven refluksilääkkeitä, joiden tavoitteena on parantaa alasulkijan toimintaa.  

     

    j0410130.jpg

     

     

         

          *) Happopumpun salpaajat, tohtori.fi, 31.8.2009, luettu 16.5.2012

          **) Linkit laskureihin Yliopiston Apteekin ja Apteekkariliiton luvalla, kuvat: www.freeimages.co.uk, Microsoft

          Edellinen sivu<<      Seuraava sivu>>     Takaisin alkuun<<   Refluksi ja astma