Leikkaushoito
| Refluksitautia voidaan hoitaa myös leikkaamalla. Leikkaukseen päätyy kuitenkin vain pieni osa refluksikoista mutta kaiken kaikkiaan tämä hoitomuoto on lisääntynyt. Antirefluksileikkauksia tehdään n. 25-30 leikkausta/100 000 asukasta kohden eli 1250 - 1500 vuodessa. |
 |
Leikkauspäätös on aina tapauskohtainen ja vaatii tarkkaa harkintaa. Leikkausta harkitaan, jos esim. potilaan oireet eivät pysy kurissa lääkityksestä huolimatta, ne palautuvat nopeasti lääkityksen lopettamisen jälkeen tai potilas ei halua sitoutua jatkuvaan lääkitykseen. Myös kookas palleatyrä, pahat ruokatorven tulehdukset, ahtautumat, solumuutokset ja hankalat nielemisvaikeudet ovat syitä harkita leikkausta. Toistuvat kurkunpäätulehdukset ja aspiraatiokeuhkokuumeet kuuluvat myös leikkausaiheisiin. |
|
|
|
Suomessa yleisin antirefluksileikkaus on ns. Nissenin fundoplikaatio, joka tehdään yleensä tähystysleikkauksena nukutuksessa. Leikkauksessa vatsalaukun yläosa kierretään ruokatorven alaosan ympäri. Näin muodostuu eräänlainen yksisuuntainen venttiilimekanismi, mansetti, joka estää tehokkaasti ylösnousua. Samalla korjataan mahdollinen palleatyrä. Mansetin sopiva kireys tarkistetaan aina leikkauksen yhteydessä. Etuina on nopea toipuminen (sairaalassaolopäiviä n. 2-3 vrk) ja suhteellisen lyhyt sairasloma (vaihdellen 2-5 viikkoon). Leikkauksesta jää 5 parin sentin arpea. Fundoplikaatio voidaan tehdä myös osittain (Toupet'n fundoplikaatio). Muitakin leikkaustekniikoita löytyy mutta edellämainitut kaksi ovat yleisimmät Suomessa.
Leikkauksen onnistumiseen vaikuttaa oikea potilasvalinta sekä leikkaavan kirurgin kokemus. Erään suomalaisen tutkimuksen mukaan vajaat 90% on tyytyväisiä leikkaustulokseen ; tosin heistä leikkauksesta huolimatta n. 30% joutui palaamaan kuitenkin myöhemmin lääkitykselle. USA:ssa 80% leikatuilla oli hyvä tai loistava leikkaustulos seuraavat 5-10 vuotta; joskin osa leikatuista käytti happosalpaajia jossakin määrin myös leikkauksen jälkeen.
Leikkauksen jälkeen esiintyy usein ohimenevää ruoan takertumisen tunnetta, vatsan turvotusta, röyhtäilykyvyn menettämistä, ripulia ja varhain täyttymisen tunnetta. Pitkäaikaisemmiksi haitoiksi on mainittu oksentamiskyvyn menetys sekä suurella osalla ilmavaivat. Leikkaustulos saattaa myös ajan myötä purkautua.
|
|
Antirefluksileikkaus ei ole kuitenkaan täysin riskitön. Yhdellä potilaalla 100:sta leikkaus epäonnistuu. Mansetti saattaa olla liian tiukka tai ompeleet pettävät, joista seuraa ruoantakertumis- tai kipuoireita. Mansetti saattaa siirtyä pois alkuperäiseltä paikaltaan ylös- tai alaspäin. Komplikaatioita aiheuttavat sen lisäksi mahdolliset tulehdukset.
Liian tiukkaa mansettia voidaan venyttää pallolaajennuksella nukutuksessa useita kertoja.
Uusintaleikkaus tehdään n. 3-6% potilaista. Leikkauskuolleisuus antirefluksileikkauksen kohdalla on alle 1%.
|
|
|
|
|
