Piereminen on pieni hinta normaalista elämästä!Ex - refluksikko Arri (49) kertoo omasta refluksileikkauksestaan Suomen Refluksin lukijoille näin:
”Tauti alkoi lokakuussa 2004, kun minulla oli kiireinen jakso töissä iltaopetuksessa, sen jälkeen toinen kiireinen opetuksessa päivällä. Samaan aikaan rakentui talo ja korkojen päälle opiskelin Teknillisessä Korkeakoulussa ja menossa oli sen laitoksen hankalimpia kursseja. Nämä sitten purkautuivat eräänä iltana palatessani kotiin karmeana rinnan puristuksena - sydänkohtaus oli ajatuksenani.” Minkä diagnoosin sait? ”Tutkimuksissa mitään ei löytynyt mutta työterveyslääkäri totesi, että ruokatorveni oli hänen mukaansa tulehtunut ja antoi lääkettä Zantac ja oireet katosivat siksi aikaa, kun lääkettä riitti. Menin uudestaan lääkäriin, kun oireet palasivat takaisin ja siitä lähtien söin näitä refluksilääkkeitä.
Oliko sinulla muita vaivoja? Miten sinun kohdalla leikkaukseen päädyttiin? ”Leikkaukseen päädyttiin, koska itse halusin sitä näitten korvennusoireiden takia. Ennen leikkausta minulle tehtiin tutkimus Yliopistollisessa sairaalassa. Sen jälkeen kävin kontrollikäynnillä, jossa todettiin lievä refluksitauti . Leikkaus tehtiin kesäkuun alussa 2006.”
Oletko joutunut käyttämään närästyslääkkeitä leikkauksen jälkeen? ”Silloin tällöin joutuu ottamaan jonkun tabletin ja yleensä alkoholien nauttimisen jälkeisenä päivänä, suklaa, siideri ja viini ovat pahoja, muut ruoka-aineet käy hyvin.”
Leikkauksestasi on kulunut nyt runsaat 3 vuotta. Joudutko huomioimaan leikkaustasi mitenkään nykyisin?
Mitä sanoisit leikkausta harkitsevalle? ”Kaikille tämäkään nettikeskustelujen mukaan ei ole tuonut ongelmia. Omasta mielestäni tätä tautia potevan kannattaa mennä leikkaukseen, jopa vaatia sitä. Elämän laatu paranee todella paljon, piereminen on pieni hinta siitä mukavuudesta, että saa elää normaalia elämää.
|
Suomen Refluksi refluksi.fi
