Keskustelu
| Onneton | Terveysstressi pilaa elämän | 26.6.2013 22.38 |
| Onko kenellekään muulle käynyt niin, että alituiset terveysongelmat ovat pilanneet elämän. Vaikka itsellä ongelmat eivät ole olleet ollenkaan vakavimmasta päästä (syöpää tms.), niin jatkuva pelko ja vähäpätöisemmätkin vaivat (refluksi, rytmihäiriöt, kuumeilut yms.) stressaavat aivat älyttömästi ja ovat muuttaneet elämän vaikeaksi. Ennen olin hyvin iloinen ja reipas toiminnan ihminen, mutta nykyään henkisesti ja fyysisestikin heikko ja hauras olento, joka huolestuu ja pelkää joka risausta. Tuntuu, että kukaan ei oikein edes ymmärrä ongelman ydintä. "Lopetat vaan stressaamisen", "stressistä ei ole mitään hyötyä" yms. kommentit tuntuvat vain turhauttavilta ja saavat ärtymään. Mistähän saisi oikeasti hyödyllistä apua? |
||
| Jatta | Re: Terveysstressi pilaa elämän | 27.6.2013 8.54 |
| Minulla oli ihan samanlainen tilanne. Pelkäsin kaikkea terveyteeni liittyvää ja tarkkailin jatkuvasti itseäni. Ja kun tarkkailin, niin myös löysin itsestäni vaikka mitä "vikaa". Toki taustalla oli myös ihan oikeita sairauksia, mutta niiden ajatteleminen ja murehtiminen johti nopeasti noidankehään, josta seurasi lisää vaivoja ja huonoa oloa. Sain avun työpaikkalääkäriltäni. Kerroin hänelle tilanteeni. Sain lääkkeet hypokondriaan ja nyt tilanne on hyvä. Kyse on lääkärin mukaan välittäjäaine (nimeä en muista)varaston ehtymisestä, jota stressi syö ja pelko johtui siitä. |
||
| Jopujoo | Re: Terveysstressi pilaa elämän | 27.6.2013 21.06 |
| Tiedän todellakin mistä puhut.Sama tilanne.Ja tilanne se ettei oikein uskaltais suunnitellakaan mitään menoja pitkälle kun pelkää jo etukäteen että olo on kuitenkin huono.Mullakin olisi elämäntilanteeni takia mahdollisuus nyt mennä ja kokea asioita mutta ei uskalla. Ja koko kropassa on vikaa ja en uskalla oikein sen takia harrastaa mitään kun juurikin tarkkailen koko ajan että missä tuntuu mitäkin.Eli kaikki nautinto elämästä puuttuu!!:( Kohta en uskalla syödäkään mitään kun kuitenkin tulee kurja olo. Lääkärit on kirjoittanut kahtakin mielialalääkettä vuoden aikana joita en suostunut aloittamaan koska en kuitenkaan halua että mieltäni lääkkeillä muutetaan.Toivon että jokin muu asia auttaa.Ahdistusta ja stressiä on kyllä ollut tässä vuosien myötä ja nyt ne on helpottanut mutta kroppa oireilee.Välillä tulee olo että ulos vaan ja älä mieti mitään vaivoja ja se ehkä hetken auttaakin mutta sitten taas takas sinne omaan koloon murehtimaan. |
||
| J | Re: Terveysstressi pilaa elämän | 27.6.2013 21.38 |
| Minulla auttoi kun kävin keskustelemassa pahimmassa vaiheessa psykologilla. Todellakin auttoi, mutta samaan aikaan myös poissuljettiin asioita (tähystys, sydänfilmi). Suosittelen lämpimästi keskusteluavun hakemista! Siitä ei ainakaan mitään haittaa ole. Minun psykologi ymmärsi heti mistä on kyse, kun kerroin että masennuslääkkeitä on tarjottu, mutta omasta mielestä olen masentunut vain tiettyinä päivinä kun on huono olo fyysisesti. Kun olo on hyvä, olen normaali pirteä itseni. |
||
| Sitrus | Re: Terveysstressi pilaa elämän | 27.6.2013 21.41 |
| Ihan tuttua on. Pari kolme ensimmäistä vuotta meni täysin tämän sairauden oireiden ehdoilla. Kalenterissa ei juuri muuta ollut kun lääkärikäyntejä ja tutkimuksia. Elin oman napani ympärillä, kuten sanonta osuvasti kuuluu. Tunsin oloni hirvittävän yksinäiseksi näiden asioiden kanssa. Onneksi on tämä foorumi. Nyt olen kai viimeinkin sopeutunut. En jaksa enää koko ajan pelätä syöpää, seuraavaa skopiaa ja seuraavaa huonoa jaksoa. Mitta on kai täynnä, haluan ajatella elämää enkä sairautta. Toki tässä on hieman oppinutkin, miten elämäntavat ja oireet liittyvät yhteen - vaikka arvaamaton sairaus onkin. Oireet eivät aina ole loogiset. Jossain täällä oli listaa erilaisista konsteista (siis lääkkeiden lisäksi) joita ihmiset ovat huomanneet oloa helpottaviksi. En valitettavasti muista otsikkoa, muistaisiko joku muu? |
||
| Onneton | Re: Terveysstressi pilaa elämän | 27.6.2013 22.55 |
| Kiitos vastauksista, jotenkin helpottavaa kuulla, että muillakin on samanlaisia ongelmia. Itsellä on kans tuo, että ei uskalla suunnitella mitään reissuja tai muita, kun pelkää, että sitten kuitenkin sairastuu (niin on käynytkin jonku kerran, ehkä sitten stressistä). Töissäkin ahdistaa tosi paljon, että jos joutuu olemaan pois. No, ei auta kuin yrittää jotenkin psyykata itseään. Sieltä kait se muutos lopulta lähtee. Hyvin vaikeaa vain tuntuu olevan, jopa epätoivoista. Lääkkeet ei minustakaan tunnu hyvältä ratkaisulta, mutta voi olla että niihin on pakko turvautua jos ei itsestä löydy muutosvoimaa. |
||
| Re | Re: Terveysstressi pilaa elämän | 30.6.2013 8.32 |
| Hei, aivan kun puhuisitte minun suulla. Minulla olisi tilaisuus lähteä Keniaan, mutta en uskalla lähteä jos vaikka sairastun siellä. Tämä on yhtä he..... Aina on mielessä sairaus. Tutkin jatkuvasti nettiä, mikähän minulla taas on. Olen saanut reseptin masennuslääkkeitä, mutta en ole hakenut. Olen joskus syönyt masennuslääkkeitä, mutta totesin että tulen enemmän masentuneeksi. |
||
| Vanilja | Re: Terveysstressi pilaa elämän | 30.6.2013 11.03 |
| Kun terve ihminen sairastuu yht'äkkiä johonkin elämänlaatua huonontavaan sairauteen, on luonnollsita ajatella niinkuin nimimerkki Onneton kirjoittaa. Nuo tunteet pitää käydä läpi, niitä ei ole syytä työntää syrjään, mutta niihin ei myöskään pidä jäädä kiinni. Toisilla niiden käsitteleminen vie pidemmän ajan ja toisilla lyhyemmän. Minäkin tunnistan nuo tuntemukset joista tässä ketjussa puhutaan. Olin alkuun suorastaan lamaantunut, en nähnyt mitään valoa elämässäni. Tulevaisuus pelotti ja samaan aikaan vaivasi hirveä huoli, kun suunnilleen tiesin mikä minua vaivasi, mutta tähystystä ei oltu vielä tehty ja oudot oireet vaivasivat, tehden olon hirveän huonoksi. Olin varma, että jotain vakavampaa tässä täytyy olla. Riippuu varmaan luonteestakin miten asioihin suhtautuu, minä olen luonteeltani toiminnan ihminen, joten aloin ottaa selvää asioista, kokeilemaan hoitoa ruokavalion avulla ja tutustuin erilaisiin tukihoitoihin, joista tässä sairaudessa voisi olla apua. Samalla löysin myös mielen vaikutuksen tähän sairauteen. Luin paljon siihen liittyvää ja pikkuhiljaa aloin suhtautua eri tavalla koko elämääni. Aloin ymmärtää mitkä kaikki asiat ovat johtaneet tilanteeseeni ja yritin muuttaa niitä asioita, joissa muuttamisen tarvetta omasta mielestäni oli. Apunani oli tosin hyvä ravintoterapeutti ja paljon muitakin ihmisiä, kuten kiropraktikkoni, omt-fysioterapeuttini, osteopaatti, sekä paljon muitakin ihmisiä, joihin törmäsin. Kaikkea ei pidä niin vain uskoa, eikä hyväksyä, mutta kannattaa olla avoin ja utelias kaikkeen mahdolliseen, josta itselle voisi olla hyötyä. Minä otin kaikesta löytämästäni tiedosta itselleni käyttöön ne, jotka tuntuivat itselleni sopivalta ja luontevalta. Alla tekstiä yhden psykologin nettisivuilta, joita välillä lueskelen, sieltä löytyy monia asioita joita kannattaa miettiä. "Paraneminen alkaa kun siirtää huomion sairaudesta terveyteen. Jos mieli keskittyy sairaudessa ajattelemaan vain sairautta, aktivoituu elimistö yhä enemmän sairauteen. Parempi vaihtoehto on alkaa nähdä itsensä mielikuvissa yhä enemmän täydellisen terveessä ruumiissa. Paremmat ajatukset johtavat parempaan biokemiaan ja terveempään ruumiiseen." Minä uskon omassa toipumisessani tämän olleen äärimmäisen tärkeä ymmärtää. Aloin keskittyä terveyteen sairauden sijasta. Helppoa se ei ole, kun oireet ovat pahimmillaan, mutta sairastuminen on monien asioiden summa, niin on varmasti myös toipuminenkin. Blogi löytyy osoitteesta: http://psykologinblogi.wordpress.com/2013/06/ |
||
| Vanilja | Re: Terveysstressi pilaa elämän | 30.6.2013 11.05 |
| Ai niin, pitää kyllä ehdottomasti mainita vielä että tämän palstan löytyminen ja täällä olevat kirjoitukset, kokemukset, tieto ja vinkit, ovat olleet ihan ehdottoman tärkeitä, tämän kahden viime vuoden aikana. |
||
| Vanilja | Re: Terveysstressi pilaa elämän | 30.6.2013 11.08 |
| Ja vielä, tuossa blogissa olevia artikkeleita pääsee lukemaan kun klikkaa sinisellä olevaa psykologinblogi tekstiä. |
||
| refluksikurkku | Re: Terveysstressi pilaa elämän | 1.7.2013 15.49 |
| Onneton, kuinka kauan (viikoja, kuukausia, vuosia?) näitä tunnelmia sulla on jatkunut? Joskus se prosessi saattaa jumittaa eikä etenekään niin kuin pitäisi - eteenpäin. Jaksamista mietteiden kanssa! Olisko sulla mahdollisuutta päästä juttelemaan ammattilaisen kanssa mietteistä? Onko nämä "stressikommentit" sun lähi/ystäväpiirin kommenteja vai löytyykö sieltä ketään, joka olisi nyt akuutisti "samoilla linjoilla" ajatusten kanssa sun kanssa? Tuolla Sopeutimis - osiossa on vinkkejä soitopaikkoihin, joissa voi kanssa pohdiskella asioita http://www.refluksi.fi/201 SMS:n vinkit henkiseen reppuun on kanssa hirveän hyviä ja ehkä varmaan osa ajattelumalleina sinulle jo tuttujakin aikaisemmin (? .. aikasemman - ja kenties tällä hetkellä siellä jossakin lymyilevän - iloisen ja toimintaan taipuvaisen luonteesi kuvailun perusteella): http://www.refluksi.fi/207 Kyllä se sieltä vielä esiin pulpahtaa! Onko sulla muuten elämässä haastavaa kautta/aikaa meneillään tai siis muita ei-tukevia tekijöitä, joihin tarvii haaskata voimia samanaikaisesti? Toivottavasti pääset sinne (kaikkien hankalien tilanteiden) käsittelyvaiheeseen (samantyyppistä tilaa mitä Vanilja tuossa yllä kirjoittaa) kunnolla eikä reaktiovaihe masentavien ajatuksineen jyllää koko ajan taustalla voimia vievänä tilanteena! |
||