Selviytymiskeinoja

Alla on suora lainaus Suomen Mielenterveysseuran Selviytymisoppaasta, joka antaa hyviä esimerkkejä selviytymiskeinoista:

Elämässä selviytymistä on yhtä monenlaista kuin elämääkin. Tässä joitakin suunnistusmerkkejä, joita voit kokeilla omalla selviytymispolullasi.

- Yritän ottaa asioista selvää, miettiä ratkaisumalleja, toimia. Jos en pysty ratkaisemaan vaikeaa kohtaa, yritän toimia niin, että pystyn ainakin vähentämään sen haitallisia vaikutuksia.

- Suunnittelen, miten voin ratkaista tilanteen ja yritän toimia suunnitelman mukaan. Mietin, miten olen aiemmin selviytynyt kipeistä tilanteista, mikä on auttanut minua. Muistan myös, mitä muut ovat kertoneet omista elämän kipukohdistaan ja niistä selviytymisestä.

- Keskitän voimavarani juuri tämän tilanteen selvittämiseksi. Otan yhden asian kerrallaan ja kun olen päässyt siinä eteenpäin, voin alkaa käsitellä muita vaikeita asioita. Näin en joudu elämään jatkuvasti yli voimavarojeni.

- Jos tiedän, etten voi juuri sillä hetkellä tehdä kipeälle elämänkohdalle mitään, yritän ottaa siihen etäisyyttä. En anna sen vallata mieltäni kokonaan. Yritän ajatella muita asioita ja keskittää huomioni siihen, mihin pystyn vaikuttamaan.

- Haen tukea ja apua. Tiedän, että voin turvata läheisiin, että he auttavat ja tukevat minua. Usein he voivat tukea minua jo olemalla läsnä, välittämällä ja kuuntelemalla, olemalla rauhallisia ja avaamalla uusia näkökulmia sekä antamalla myönteisiä malleja selviytymisestä.

- Puhun asioistani. En jää pohtimaan niitä yksin. Kun sanon vaikean asian ääneen, se saa nimen, siihen saa otteen ja sitä voi alkaa käsitellä. Ääneen puhuminen on asioiden jäsentämistä ja ratkaisemista. Ystävä tai läheinen voi auttaa minua katsomaan vaikeaa asiaa uudesta näkökulmasta.

- Jos minun on vaikea puhua asioistani muille, yritän selvittää niitä muilla keinoin. Voin piirtää, maalata, lenkkeillä, hakata halkoja, kävellä luonnossa tai puhua asioistani nauhalle ja jäsennellä näin ajatuksiani.

- Tuon tunteeni esiin, kerron miltä minusta tuntuu. Näytän "heikkouteni". En kuitenkaan juutu kiinni kipeisiin tunteisiin enkä jää vatvomaan niitä pitkäksi aikaa. Jos juutun vihaan, katkeruuteen, syyllisyyteen, en löydä uusia selviytymiskeinoja enkä elämän minulle tarjoamia uusia mahdollisuuksia.

- Vaikeiden elämäntilanteiden kohtaaminen ja selvittäminen vaatii paljon voimia. Jos tuska käy liian vahvaksi, asioiden selvittely voi jäädä kesken. Mutta, jotta voisin avautua lohduttaville tunteille ja surulle, minun on käytävä ensin läpi raskaat ja painostavat tunteet ja asiat. Niiden jälkeen pystyn suremaan, kaipaamaan, mukautumaan uuteen, hyväksymään menetyksen ja löytämään uuden tasapainon, uuden tavan elää.

- Yritän, jos suinkin voin, arvioida tilanteen myönteisesti uudelleen. Vaikka en voi muuttaa itse tilannetta, voin muuttaa suhtautumistani siihen ja sen merkitystä itselleni. Myönteinen uudelleenarviointi muuttaa myös tunteitani myönteisemmiksi.

-  Jos en voi muuttaa tilannetta, hyväksyn sen osaksi itseäni ja elämääni. En kuitenkaan ajattele, että tämä on minun kohtaloni, minut on tähän määrätty. En lamaannu, vaan jatkan elämääni ja toimintaani.

- Jos en selviydy yksin, eivätkä ystävät ja läheiset voi auttaa, tai minulla ei ole ystäviä, haen apua ammattiauttajalta. Hän voi antaa tietoa, taitoa, tukea ja empatiaa. Avun hakeminen on vahvuuden merkki. Silloin tietää omat voimansa ja osaa arvioida, millaisista tilanteista ei selviydy yksin. Avun hakeminen nopeuttaa ongelman ratkaisemista ja pääsen pikemmin jatkamaan "normaalia" elämääni.

- Yritän vaikeuksista huolimatta löytää asioista myös myönteisiä puolia. Vaikka se ei aina auta, se ei ainakaan pahenna tilannetta. Myönteinen suhtautuminen aukaisee myönteisyyden kehän. Hymy synnyttää uuden hymyn, rohkaiseva sana saa jatkokseen kokonaisen lauseen. Muistan, että huumori voi laukaista myönteisesti monta tilannetta.

- Vaikka tiedän, etten voi hallita täysin omaa elämääni ja että täydellistä selviytymistä ei voi olla, yritän vaikuttaa itse omiin asioihini enkä antaudu kohtalon tai ulkopuolisten voimien vietäväksi. Kun tunnen, että voin jollakin tavoin vaikuttaa meneillään oleviin asioihin, yritän ratkoa niitä aktiivisesti.

- Käytän mielikuvista, luovuutta, myönteisiä mielikuvia. Luova suhtautuminen asioihin auttaa löytämään uusia keinoja ja yhdistämään uusiin keinoihin sitä, mikä vanhoissa keinoissa on toiminut.

- Jos elämä ei tunnu pysyvän koossa ja siltä on kadonnut jatkuvuus, teen siitä huolimatta päivittäin samoja rutiineja kuin aiemminkin. Harrastan, hoidan kuntoani, siivoan, laitan ruokaa, käyn kaupassa, kirjastossa, elokuvissa...

- Teen elämäni "kymmenen kärjessä" -listan. Ensimmäiseen sarakkeeseen kirjoitan ne asiat, jotka ovat elämässäni hyvin. Toiseen sarakkeeseen kirjoitan ne, joihin haluan muutoksen. Kolmanteen sarakkeeseen kirjoitan ne asiat, joita olen valmis muuttamaan. Kun lista on valmis, käyn sen uudelleen läpi ja päätän, mitä todella haluan ja voin tehdä. Pidän listaani jatkuvasti ajan tasalla.

(Lähde: Heiskanen, T. & Salonen, K. 1994. Selvitymisopas elämästä, mielenterveydestä, vaikeuksista. Suomen Mielenterveysseura. Seinäjoen Kriisikeskus, www.kriisikeskussjk.fi, 15.11.2011)