Keskustelu
| dysfagia | Refundoplikaatio | 6.6.2019 15.06 |
| Tervehdys kaikille lukijoille. Olen aika-ajoin lukenut tätä palstaa hyvinkin paljon, mutten ole kirjoittanut mitään aiemmin tänne. Anonymiteetin kannalta en kerro missä minua on operoitu. Olen alle nelikymppinen mies, jolle tehtiin jokinaika sitten refundoplikaatio (uudelleen leikkaus), ja nyt elämä hymyilee jälleen paremmin kuin kahteen edelliseen vuoteen. Kerrompa "lyhyesti" oman tarninani tänne. Kaikki epämääräinen oireilu alkoi vuoden 2015 aikana. Aluksi alkoi olemaan aamuisin pahamaku suussa, kuin olisi syönyt kissan p....n. Hieman myöhemmin alkoi puheääni pettämään, ja sitä hoidettiin oireen perusteella kurkunpään tulehduksena. Tämä jatkui kierteen omaisena koko syksyn ja alkutalven. Talven aikana oireet kuitenkin lakkasivat, ja alkoivat uudelleen noin vuotta myöhemmin syksyllä 2016. Tällä kertaa äänen käheyden lisäksi alkoi keuhkoputken tulehduskierre. Keuhkoputket oirehtivat vakavasti tukehduttavalla yskällä, joka vaivasi erityisesti öisin. Tällä kertaa sitä hoidettiin aluksi astmana, mutta tarkempien keuhko tutkimusten perusteella ei minulta mitään astmaa löytynyt. Kuitenkin astmalääkitys oli tarpeen, jotta sain ärtyneet keuhkoputket pidettyä auki. Loppuvuoden 2016 aikana alkoi työterveyslääkärini epäillä, että olisikohan tämä oireilu kuitenkin refluksitaudista johtuvaa. Sain siitä lähetteen ruokatorven ja mahalaukun tähystykseen. Tähystysjonossa odotellessani jouduin käymään hammaslääkärissä poistattamassa karieksen vaivaaman viisaudenhampaan. Hammaslääkari sanoi minulle, että hampaiden kiille on syöpynyt, ja purenta madaltunut. Arveli sen johtuvan pitkään kestäneestä närästyksestä. Talven aikana minulle kokeiltiin useita erilaisia närästyslääkkeitä, joilla saatiin mahahappo laimeammaksi, mutta eivät ne tuohon pahenevaan rekurkitaatioon millään tavalla auttaneet. Myöskin mahakivut pahenivat siihen malliin, jotta joka kerta syömisen jälkeen alkoivat äärimmäiset poltteet, joita ei aiemmin juurikaan ollut ollut. Ruokatorven ja mahalaukun tähystys suoritettiin helmikuussa 2017, jossa paljastui erittäin suureksi päässyt palleatyrä, ja ruokatorven alasulkijan lähes täydellinen toimimattomuus. Tähystävälääkäri sanoi, että voisi helposti ujuttaa mahaani noin 25 - 30 millisen esineen ilman, että tarvisisi venyttää löystynyttä sulkijamekanismia. Tämän tähystyksen ja muiden tutkimusten perusteella valitsin itselleni parhaiten sopivaksi leikkaushoidon. Keväällä 2017 minulle sitten tehtiin ensimmäinen närästysleikkaus (Nissenin Fundoplikaatio). Kaikki närästyksestä johtuvat sivuoireet loppivat noin viikon kuluessa leikkausesta. Hengitys alkoi kulkemaan ilman astmalääkitystä ja sitä rataa. Myöskin kaiken muun lääkityksen pystyi jättämään pois. Leikkauksen jälkeen minulla oli varmaan aika yleiset alkuoireet kuten; - hikottelu heti syömisen jälkeen, joka sattui leikkaushaavoihin ihan vietävästi - mahassa ei ollut tuntua, että onko se tyhjä vai täysi - alkuun tuli nieltyä ilmaa, ja olo oli kuin ilmapallolla, koska röyhtäily ei enää onnistunut. - ruoan tarttumisen tunne, joka aiheutti puklaamisen tarpeen melko usein. Ajan myötä kaikki muut oireet helpottivatkin, mutta tuo epämäärinen nielemisvaikeus puklaamisineen jäi. Leikanneen kirurgin mukaan oireet saattavat jatkua jopa reilun vuoden Ruokatorveni tähystettiin noin puolivuotta leikkauksen jälkeen ja todettiin sen olevan kunnossa. Syytä nielemisvaikeuteen ei löytynyt. Nielemisvaikeus aiheutti minulle sen, etten pystynyt etukäteen sanomaan, että meneekö ruoka mahaan saakka, vai puklaanko sen jossa vaiheessa ulos. Tämä aiheutti minulle sen, etten halunnut syödä missään julkisessa tilaisuudessa tai muiden seurassa, joten sosiaalinen elämä alkoi kärsimään pikkuhiljaa. Lisäksi paino alkoi tippumaan hiljalleen. Välillä (pari - kolme kertaa päivässä) ihan juotava saattoi tulla ylös. Alkuvuodesta 2019 alkoi nielemisvaikeus oireilla pikkuhiljaa pahentuen, ja syömiseni alkoi kärsimään siitä. Sain taas lähetteen erikoislääkärille. Tästä alkoi melko intensiivinen tutkimusjakso. Tutkimusjakson aikana minulle yritettiin tehdä ruokatorven manometria. Tämä epäonnistui osittain, koska mittalaitetta ei saatukaan asetettua ruokatorven alasulkijan läpi. Manometrian jälkeen yritettiin tehdä vielä ruokatorven 24h impedanssimittaus. Mitta-anturi aiheutti lähes jatkuvan yökkimisreaktion, ja jo kolmen tunnin kuluttua olin saanut jotenkin anturinpiuhan kääntymään ruokatorvessa siten, että mitta-anturi olikin mahan sijaan nenäontelossa. Viikkoa myöhemmin oli uuden mittausyrityksen aika, mutta muutamaa tuntia myöhemmin, yökkimisen seurauksena, anturi roikkui ulos suustani kohti vessanpönttöä. Kolmatta kertaa ei enää yritetty. Näiden mittaustutkimusten jälkeen päädyttiin tekemään ruokatorven laajennushoitoja, joka ekallakerralla tehtiin ilman sen kummempia esilääkityksiä. Hoito sattui niin pirusti, että se jouduttiin keskeyttämään, ennen kuin kerkesi kunnolla edes alkamaankaan. Toinen laajennuskerta tehtiin hieman tujummassa lääkityksessä, mutta taas kipu oli niin kovaa, että hoito jouduttiin keskeyttämään. Muutamaa päivää myöhemmin jouduin menemään päivystykseen, koska en saanut syötyä tai juotua enää mitään kunnolla. Tästä alkoikin sitten täysin nestemäinen ruokavalio. Kolmas laajennuskerta tehtiin nukutuksessa, jonka jälkeen syöminen onnistuikin taas lähes normaalisti noin kolmepäivää, mutta oireet palasivat pahentuneina taas takaisin. Täytyi taas palata nestemäiseen ruokavalioon. Tämän jälkeen tehtiin vielä ruokatorven varjoainekuvaus, jossa sitten näkyikin vaikea-asteinen ruokatorven alasulkijan toimintahäiriö ja kurouma ruokatorvessa alasulkijan kohdalla. Kuvissa varjoaine kerääntyi ruokatorven alaosaan pussimaiseen tilaan, josta se lirui mennä pari kolme millimetriä halkaisijaltaan olevasta aukosta kohti mahalaukkua. Tämänjälkeen tuli leikkauspäätös, ja minut laitettiin leikkausjonoon. Kuitenkin kohtalo puuttui taas peliin siten, että nieleminen ei enää lopulta onnistunut lainkaan. Kun olin ollut kokonaan juomatta noin puolivuorokautta soittelin ensin omaan terveyskeskukseen, josta minut eri vaiheiden kautta ohjattiin keskussairaalan päivystykseen. Päivystyksestä minut vietiinkin siten kirurgian osastolle odottamaan mahdollista päivystysleikkausta. Osastolla minulle alettiin antamaan suonensisäisenä ravintoliuosta, koska olin verikokeiden perusteella pahasti aliravitussa tilassa (painoindeksi noin 16,5). Aiemmin leikkauspäätöksen tehnyt kirurgi tulikin jo saman iltana kertomaan, että leikkaus pyritään tekemään pariapäivää myöhemmin. Leikkaus suoritettiinkin päivystyksellisesti kahden kirurgin kokoonpanossa. Leikkauksessa huomattiin, että edellisellä kerralla tehty fundoplikaatio oli rakennettu hieman liian ylös, ja tästä johtuivat jatkuvat nielemisvaikeudet. Nyt kirurgit tekivät uuden kontruktion (Floppy-Nissen). Operaation aikana suoritettiin ruokatorven ja mahalaukun tähystys, jotta voitiin todeta leikkauksen onnistuneen. Vielä samana päivänä pystyin juomaan vettä täysin ilman mitään vaikeutta. Seuraavana päivänä aloin saamaan soseutettua ruokaa, jonka syöminen onnistuu paremmin kuin leikkausta edeltävänä kahtena vuotena. Nyt uusintaleikkauksesta on kulunut kuusi päivää, mutta mitään ensimmäisen leikkauksen jälkeistä oiretta ei ole esiintynyt lainkaan. On ollut mukavaa osallistua perheen ruokailuihin samaan aikaan kuin muutkin, vaikka evääni ovatkin vielä omat. Toivottavasti tämä meno jatkuu, jotta pääsen viettämään juhannuksen kavereiden kanssa. |
||
| Rakenteellinen_ | Re: Refundoplikaatio | 6.6.2019 18.37 |
| Kiitos kertomastasi. Tarinassasi oli paljon mutkia, mutta kuinka mukavaa, että lopulta kaikki hyvin :) Tsemppiä sulle! Itse olen miettinyt et pitäisiköhän joskus omakin nielemisvaikeus tutkituttaa tuolla varjoainesysteemillä, mut empä ed. tähyn jälkeen ole sitä jaksanut lähteä vinkumaan kun tod.näk. sanotaan että ei mitään vaikeaa vikaa viimeeksikään löytynyt :D Että ehkä joskus sitten kun menee niin pahasti ettei pysty syömään käyn lääkärissä, tosin aina nielessä ruoka juuttuu jonnekkin, vaikea kuvailla kramppaa tuolla torvessa jossain ja valuu sitten aikanaan alas :D Tosin muuten mun reflu ollut hyvällä tolalla niin en oo asiaa sen enempää nyt funtsinut, kun selviän ilman lääkettä :) |
||
| dysfagia | Re: Refundoplikaatio | 9.1.2020 22.59 |
| No niin, tässä sitä taas ollaan. Olen alkuperäisen tarinan kirjoittaja. Nyt kun liki puolivuotta on mennyt toisesta leikkauksesta, ovat oireeni taas palautumassa osittain. Nyt tuntuu siltä, kuin tuo kertaalleen korjattu palleatyrä olisi uusiutumassa, koska aluksi alkoi tulla syömisen jälkeen selittämätöntä mahakipua. Siitä parisen viikkoa myöhemmin huomasin röyhtäileväni. Eedellis kerrasta on yli kaksi vuotta aikaa. Noin kuukauden kuluttua, eli jokunen viikko sitten alkoi tuntua, että henki salpautuu, kuten ennen ensimmäistä leikkausta. Tästä viikkoa paria myöhemmin, eli viikko sittten alkoi tuntumaan suussa kissan p.....n maku. Eli nyt ovat helvetilliset poltot palanneet osittain elämääni. Tuntuu kuin olisi työnnetty naula rintalastan alle. Polte on jatkunut nyt muutaman päivän, mutta muistuttaa minua reilun parin vuoden takaisesta. Huomenna on aika sisätautilääkärille, joka toivottavasti saa tehtyä lähetteen keskussairaalaan jatkotutkimuksiin, jotta tästä pääsisi eroon, ennen kuin kerkeää menemään paikat kunnolla hajalle. Katotaan mitä eteen tulee, mutta harmittaa jo etukäteen. Tilani oli tässä kesä- joulukuun välisenä aikana liki normaalisoitunut, mutta raskaahkon työni takia ei ole elopainoni noussut toivotunlaisesti. Alipainoa on vieläkin noin 10kg, vaikka painoni onkin keväästä noussut kymmenisen kiloa. Lihasmassa on laskenut, ja kunto on huonontunut reilusti alkaen vuodesta 2016, koska en ole voinut harrastaa kovatasoista harjoittelua johtuen riittämättömästä ravinnon saamisesta. Nyt voi kyllä syödä montakertaa päivässä vähäsen, mutta kuitenkaan kaloreita ei saa syötyä tarpeeksi kovaa kulutusta korvaamaan. |
||