Keskustelu

« Takaisin | Vastaa viestiketjuun
Sitrusot: toistuva ihmissuhdekuvio18.10.2017 22.58
Mitähän varten seuraava kuvio toistuu mun ihmissuhteissa: henkilö raivoaa ja huutaa, todellakin huutaa ja syyttelee mua asioista, joita en ole tehnyt.
Keskusteluyritys on toivoton. Huutoa tulee vain lisää.

Viimeisimpänä kaveri, jolle lainasin ison summan. Hän kulutti sen iloiseen elämään (tiedän tämän). Mutta takaisinmaksua kysyessäni ensin vältteli yhteydenottoa, sitten alkoi solvaaminen, raivoaminen, uhkailu ja mun mustamaalaus yhteisille tutuille. Päätin tietenkin, että tämä kaveruus oli tässä. Tapaus ahdisti ja järkytti mua niin paljon, että verenpaine nousi lääkittäviin lukemiin. Sitä hän ei tiedä.

Mutta tänään hän soitti. En vastannut. Sitten tuli tekstiviesti: on kaivannut jutteluamme ja toivoo että voitaisi keskustella pitkästä aikaa. Kun muistutin, mihin merkkeihin yhteydenpito oli loppunut, hän ei muka tiennyt lainkaan mistä puhun, oli muka puolustanut mua! Mitä vastaan, kenelle, mistä rikoksesta??

Tämä on ihan sama kuvio kuin systerin kanssa. Se huutaa ja haukkuu. Sit kuluu kuukausia tai vuosi, ja se ehdottaa tapaamista, kuin ei mitään konfliktia olisi ollutkaan. Kun muistutan mitä viimeksi tapahtui, hän kiistää huutaneensa lainkaan. Itse asiassa hän on sitä mieltä, että tekee jalosti ehdottaessaan tapaamista. On selvää, että anteeksipyyntöä ei tule, eikä kumpikaan ole mielestään edes käyttäytynyt törkeästi.

Tiedän, että tässä on vain sana sanaa vastaan. Mutta mielessäni on rauha, koska tiedän olevani rehellinen.
Kaksi asiaa. Onko teistä normaalia, että sisko tai ystävä raivoaa niin, että huutaa, solvaa, uhkailee, ja valehtelee, suorastaan kääntää asiat ympäri? Nämä molemmat kehuvat puolustaneensa mua, mutta eivät kerro kenelle tai minkä rikokseni takia olisin puolustustamista vailla.
Ja että hirveä konflikti vain unohdetaan. Sitten otetaan yhteyttä, kaipaillaan ja halutaan tavata tai jutella. Mun mielestä mitään perustusta juttelulle noin julman ja omalle toiminnalleen sokean ihmisen kanssa ei ole. Systerin kanssa yritin vuosia, sanoisinko vuosikymmeniä, selvittää asioita. Turhaa. Siinä vain uppoaa syvemmälle kuin suohon joka askeleella.

Mutta mikä mussa on vikana, kun selvästi vedän puoleeni tämmösiä ihmisiä? Systeri on sukulainen, onko kuvio alkanut hänestä? Nämä alkaa siten, että ensin mua kehutaan ylettömästi, liikaa. Sitä en halua, ja sanonkin, että en mä nyt tollanen ole. Mut se ei auta. Tämmöset ihmiset osaa halutessaan olla viehättäviä, mutta kun takki kääntyy, se on totaalista.

Saan tästä sydämentykytystä, mahakipua, joskus oksennan, verenpaine nousee, päätä särkee. Jollain lailla myös sydän särkyy. Tunnen häpeää, epätoivoa, voimattomuutta.
Siitä olen tyytyväinen, että todettuani että kaveri väittää mustan valkoiseksi, ja tapahtumat olemattomiksi, en ruvennut mihinkään tekstailuun, väittelyyn, pyytelyyn enkä suhteen parsimiseen. Niin olen ennen tehnyt, koska olen surrut menetettyä ihmissuhdetta ja luullut, että asiat korjaantuu puhumalla. Nyt suojelen itseäni enemmiltä haavoilta, ja koetan ottaa vastaisuudessa opikseni, ja katsoa viisaammin, kehen luotan.

Jos joku osaa sanoa tästä jotain, olen todella kiitollinen.
SitrusRe: ot: toistuva ihmissuhdekuvio18.10.2017 23.24
Sanon vielä yhden jutun. Kuvioon kuuluu, että tämmösen vuoden päästä tulevan ns
kädenojennuksen tehtyään ja tultuaan torjutuksi raivoava huutaja lisää marttyyrinkruunuunsa yhden kiven ja mun syytöslistaan yhden pykälän: minä olen syypää ja käsittämätön, kun en suostu tapaamaan, vaikka on pyydetty. Ei se muuten mitään, mutta tätä sitten kerrotaan yhteisille tutuille ja pyöritellään päätä, että kylläpä se Sitrus on kummallinen, kun ei pidä yhteyttä. Tuolla lailla vetäytyy kontakteista, ihme tyyppi! Systeri kertoi mulle kerran tekstarilla, että oli noloa kun joku sukulainen - joihin hän yleensä ei ole mitenkään yhteyksissä - oli kysynyt mitä mulle kuuluu, ja hänen oli sanottava ettei tiedä.

Nämä ovat rasittavia, turhauttavia ja loukkaavia valheita. Ilmeisesti en osaa vetää rajaa ajoissa, kun käy näin. Näitä kuvioita on vaikea selittää, ne on niin hienosyisiä. Todella syvästi mua loukkasi se, kun se kaveri syytti mua siitä, että muka yritin ostaa hänen ystävyytensä. Ei mulla semmoseen ollut mitään tarvetta: hän itse oli aiemmin sanonut, että ollaan me toistemme perhe, kun meidän oikeat perheet on niin surkeita! Ei liene mitään tarvetta ostaa henkilöä, joka on sanonut että ollaanpa kuin sisarukset. Itse asiassa mieleen tuli, että kenties hän itse oli tehnyt juuri sitä: ostanut ystävyyttäni kuskaamalla ja auttamalla mua niin paljon, että olin tuskastunut kiitollisuudenvelasta. Hän ilmaantui autoineen kun tiesi mun olevan menossa johonkin, ja soitti, että olen nyt tässä pihalla, joko tulet? Tarjosin monta kertaa bensarahaa, mutta ei hän ottanut.
Olin tosi surullinen, koska pidin hänestä oikeasti, ja meillä oli antoisia keskusteluja.
female77Re: ot: toistuva ihmissuhdekuvio19.10.2017 20.53
En siis olekaan ainoa, jolla on tälläistä...Yksi naispuoleinen sukulainen haukkui mun elämäntyylin aina kaikin tavoin, aloitti aina huutamisen kurkkusuorana, ja mm. sanoi että en saisi hoitaa ja käyttää klinikalla kroonisesti sairasta kissaani, koska se maksaa liikaa. Olisi kuulemma pitänyt antaa kissani kuolla (vaikka kissa oli tosi iloinen ja pirteä, kun sai lääkityksen munuaissairauteen, astmaan jne.) Aivan kuin kyseessä ei olisikaan minun elämä ja minun päätökseni. Kissa oli minulle äärimmäisen rakas. Sitten kun huutaja ja tämän perhe olivat kahvilla äidilläni, ihmettilivät he suureen ääneen että missäs "female" on, miksei tule tänne kahville meitä tervehtimään, ollaanhan me kuitenkin nyt taas täällä. Yritä nyt sitten pitää yhteyttä tälläisiin ihmisiin? Tämä kaikki on ollut todella stressaavaa, kun lisäksi on kyttääjä/ uhkailija isäukko (jaksoi aina muistuttaa että kissat pitäisi tappaa) ja huono taloudellinen tilanne.
female77Re: ot: toistuva ihmissuhdekuvio19.10.2017 21.12
Selitystä tähän tarjottiin huutajan tyttären toimesta, tytär sanoi että kun kaksi voimakastahtoista ihmistä keskustelee, tulee tälläistä. Mutta en usko että se on ainoa selitys. Tytär myönsi, että hänen äitinsä puuttuu muiden asioihin ja määräilee, eikä monetkaan tahdo olla hänen kanssa tekemisissä. Meillä on myös natsin kanssa hyvin erilaiset mielipiteet. Viimeksi hän pyysi anteeksi raivokohtausta, mutta vain äitini takia koska olimme äidin kotona, minua siis saa loukata niin paljon kuin ikinä haluaa? Ehkä tälläiset henkilöt eivät ymmärrä käytöstään millään tavoin.
SitrusRe: ot: toistuva ihmissuhdekuvio19.10.2017 21.46
Kiitos female 77. Huojentavaa kuulla, etten ole ainoa.
Eilen kuitenkin tää kaveri sitten tekstaili. Sillä nääs on hallussaan mun takki, jonka unohdin autoonsa. Se lupasi toimittaa sen mulle jo vuosi sitten. Uskon että se on pitänyt takin juuri siksi, että pyysin sitä ja olisin tarvinnut. Se asuu niin kaukana ja sen verran landella, ettei sinne mennä kuin autolla. Silti tämän ihmisen ilkeät syytökset on olleet niin hirveitä, että en ole halunnut ottaa yhteyttä edes takin vuoksi.

Kokemuksesta tiedän (systerin kanssa oppinut), että jos menneisyydessä on näin paha konflikti jossa toinen valehtelee eikä myönnä sitä, eikä tietenkään myöskään pyydä anteeksi, niin ihmissuhteen jatkamiselle ei ole perustuksia. Se on mennyttä. Tää kaveri aikanaan raivosi, että haluanko, että hän tekee fbjutun lainausepisodista. Hän tekstasi, ettei kuuntele kieroiluani enää yhtään, ettei anna mun pilata enää hetkeäkään viikonlopustaan... kaikki tämä siitä syystä, että halusin neuvotella lainan takaisinmaksusta. En painostanut, halusin vain kuulla, milloin hän maksaisi. Ymmärsin silloin, että juuri siksi että lainasin ilman korkoa, hän ei ollut edes suunnitellut maksua takaisin, eihän hänellä ollut lainastaan ollenkaan kuluja. Inhoan tätä koko asiaa jo! Häntä taatusti harmitti, kun ei voinut nimittää mua koronkiskuriksi. Joo. En lainaa rahaa kellekään enää ikinä. En euroakaan. On opittu. Koska silloin altistaa itsensä syytteille, että on yrittänyt ostaa ystävän. Ääneen lausumaton ajatus ob tietenkin, että olen niin arvoton, etten saa ystäviä kuin ostamalla? Kiitos kovasti.

Mutta että ihminen oikeasti kuvittelee että asia on pois päiväjärjestyksestä, että voidaan jutella luottamuksellisia kuin ennenkin?

Onko mahdollista että joku ei raivotessaan oikeasti tajua, mitä sanoo ja tekee? Poistin tämän fb.kavereistani vuosi sitten, laitoin lisäksi eston. Se on yhä. Onko joku mielenterveyden dg. joka selittää käytöksen? Vai onko kyse ihan vain manipuloivasta, syvästi epärehellisestä ja törkeästä luonteesta? En tajua.
SitrusRe: ot: toistuva ihmissuhdekuvio19.10.2017 22.07
Tavallaan sääli, että vuosi sitten poistin kaverin tekstarit. Ne olisivat todisteita, jos olisivat olemassa. Aiemmin ajattelin, että sääli kun en ole äänittänyt siskoni huutoa.Hän nimittäin väittää tietävänsä, ettei ole huutanut mulle. Mutta eihän ihmissuhteissa käytetä todisteita, eivät ne ole oikeudenkäyntejä.

Sen oon kanssa huomannut, että kyllä tämmöstä huutamista edeltää aiemmin vakiintunut kilttinä oleminen. Se ettei uskalla sanoa huutajalle sitä ja tätä, koska pelkää että se suuttuu. Mitä nöyremmin ja kiltimmin käyttäytyy, sitä enemmän huutajan valta vahvistuu. Ja lopulta se väistelty konflikti kuitenkin puhkeaa, kun ei enää jaksa kävellä kuin munankuorilla, kun se kuuluisa viimeinen pisara tipahtaa.

Leena Lehtolaisen kirjassa Tappava Säde päähenkilö ajatteli jotenkin näin: "Olen tuhlannut elämääni olemalla kiltti. Siitä ei ole mitään hyötyä, ja nyt se saa loppua." Olen tullut samaan tulokseen.
iidaiiRe: ot: toistuva ihmissuhdekuvio20.10.2017 7.42
Kiitosta ja kiltin tytön maine. Miksiköhän me niin niitä tavoittelemme? Iän karttuessa ja vaivojen lisääntyessä ei enään jaksaisi. Koska minäkään en tykkää kaikista ihmisistä, pitää vaan hyväksyä, että kaikki eivät tykkää myöskään minusta. Se nyt vaan on niin. Säätä ja sukulaisia ei voi valita ja olisi tietysti kiva olla ainakin omaistensa kanssa väleissä. Muitten, joiden kanssa ei suju, voi jättää vähemmälle. Jos ei suostuisi makaamaan maassa, jäisivät kengän kuvat naamassa vähemmälle. Siinä on kyllä opettelemista.
Voi, kun pystyisi refluksinkin kanssa laittamaan välit poikki tai edes laittamaan sen jäähylle.
Aikuinen nainenRe: ot: toistuva ihmissuhdekuvio20.10.2017 11.09
Onko se niin, että me kiltit vedämme puoleemme näitä vahvoja ja usein aika omahyväisiä ihmisiä jotka tuovat meidän elämäämme ahdinkoa ja näitä tuntemuksia mitä Sitrus kirjoitti ketjun aloituksessa ja muut jatkoivat omin tuntemuksin.

Kyllä itsekin pystyn samaistumaan moneen kohtaan.

Olen itseäni tsempannut, että kun ei toista voi muuttaa muutan itseäni ja niin olen tehnytkin.
Sisareni ei minua häiritse enkä minä häntä. Kun emme toimeen tule keskenämme niin kadullakin kun tulemme vastakkain kävelemme toistemme ohi kun ventovieraat. Tuntuu minusta ihan hyvältä. Samoin olen sulkenut pari energiaa syövää ystävää pois elämästäni. Ja sekin on auttanut minua voimaan paremmin. En tuhlaa näitä vähiä energioitani enää heihin. Jos en mitään osannut tehdä oikein ja minun piti aina elää heidän ehdoilla en vaan jaksanut.
Ei pode minkäänlaista syyllisyyttä vaan, se entinen minua soimaava omatuntoni nykyään kiittää ja onnittelee minua, hyvä näin sitä elämää eletään. Mielipahaa ei enää näiden ihmisten myötä tarvitse kärsiä.
Ei ole ihan helppo tie kulkea mutta pidemmän päälle se helpottaa. Onneksi on hyviä ystäviä joilta saa tukea ja empatiaa. Ja myös sitä voin itsekin heille antaa ihan sydämestäni ja omien voimien mukaan.
JuissiRe: ot: toistuva ihmissuhdekuvio22.10.2017 12.12
Tuohon päälle sukulainen joka selvänä ihan ookoo mutta juodessaan muuttuu kusipääksi. Uskot ja toivot toisen muuttuvan. Vuosikymmeniä.

Pistin välit poikki. Idioottien kanssa on turha neuvotella.
SitrusRe: ot: toistuva ihmissuhdekuvio26.10.2017 2.37
Vieläkin välillä ajattelen tota kaveriani. En pysty eläytymään hänen ajatus- ja tunnemaailmaansa, enkä näkemään sen logiikkaa. Pahimpia syytöksiä mitä se mulle teki en edes halua ajatella enkä kirjoittaa, en edes anonyyminä. Olen satavarma, että monet niistä oli oikeasti jollekin muulle kuuluvia, mä olin vain tarpeeksi haavoittuva kohde, että mulle pystyi raivoamaan. Ehkä oikea kohde on jo haudassa, en tiedä.

Mutta että se kuvittelee että sen jälkeen mitä seurasi mä rupeaisin johonkin luottamuksellisiin keskusteluihin sen kanssa... ei hyvä ihme. Jos mä yrittäisin kertoa sille että sen raivoamista yritin puhua psyk.hoitajalle mutten pystynyt, koska sain siinä tilanteessa rytmihäiriöitä ja että verenpaine kävi hirveissä lukemissa ja nyt mulla on lääkitys. Se huutaisi mulle kun hyeena. Enkä muutenkaan enää luota enkä usko tarinoita mitä se puhuu. Niin kyllä sen täytyy olla täysin sokea omalle käytökselleen tai luulla että mä olen epätoivoinen kynnysmatto joka katsoo sormien läpi mitä vaan. Totta puhuen pari kertaa sen kyydissä pelkäsin että se ajaa kolarin, kun se oli niin kiihtynyt jostain. Kerran se raivosi koiralleen ja paiskoi sitä lattiaan niin että se itki. En mä tuollaista ymmärrä eikä tarttekaan.


Vastaa viestiketjuun

Otsikko:*
Viesti:*
Lähettäjä:*
Sähköpostiosoite:
Lähetä vastaukset sähköpostiini: