Keskustelu
| emmental | Leikatun kertomus | 5.10.2011 14.37 |
| Olen 37 v nainen. Kärsin vuosia refluksista ja ensimmäinen autuus tuli aloitettuani somac 40 mg 8 vuotta sitten. Elämä ei oollutkaan niin kamalaa :) Kuitenkaan somac ei estänyt nukkuessa ruoan ja juoman takaisinvirtausta, ja sitä kautta jatkuvia keuhkoputkentulehduksia, kroonista yskää ym, joka johtui siitä että sapuska ei pysynyt mahassa. Somac sensijaan aiheutti herkistymistä kaikille vatsapöpöille ja muutenkin vastustuskyvyn alenemista esiintyi, samoin ruoka vaan ei sulanut! Kärsin jo teininä kovista vaivoista, mutta kun olin 178 cm ja 55 kg niin kukaan ei oikeasti ottanut tosissaan. Hirveistä närästyskohtauksista sanottiin vain vanhemmilleni että tyttärenne on todennäköisesti maistellut liuottimia yms.! Nyt yli 20 v oireiden alkamisesta minut on leikattu kuukausi sitten ja olen niin tyytyväinen kuin ihminen vain voi olla! Poissa on närästys, lääkitys ja yölliset aspiroinnit, uni maistuu eikä tarvi pelätä tukehtuvansa. Kaikki ruoat menee alas kun vaan muistaa pureskella, paitsi ruisleipä, se on paha, mutta jos oikein kovasti tekee mieli sitä niin otan varttia ennen parin sentin snapsin niin ruisleipäkin putoaa. Olen varma että pystyn tulevaisuudessa syömään sitä jopa ilman snapsia ;) Kylmä menee huonosti alas, lämmin hyvin helposti. Suosittelen leikkausta lämpimästi, turhaan kärsin vuosia refluksista!! |
||
| refluksikurkku | Re: Leikatun kertomus | 5.10.2011 14.53 |
| Tervetuloa emmental mukaan kirjoittelemaan! Meillä onkin täällä leikkausporukkaa (ollut/menossa/harkitsee) kirjoittelijoissa mukavasti ... Hienoa kuulla, että kaikki on sujunut hyvin! Missä vaiheessa tai kuinka monta vuotta sitten sulle alettiin ehdottelemaan leikkausta? Koska sulle ilmestyivät ensimmäiset vatsavaivat Somaciin liittyen? Onko leikkaus vaikuttanut vatsasi toimintaan mitenkään? |
||
| emmental | Re: Leikatun kertomus | 5.10.2011 15.04 |
| Itseasiassa leikkausta ehdotettiin vasta vuosi sitten kun PH-tulokset olivat patologiset. Jotenkin tuntuu että mua ei oikeasti otettu vakavissaan missään vaiheessa. gastroskopiakin on tehty yksityisesti aiemmin ja yksityisesti myös somac määrätty. Tervarin lääkäri oli vain sitä mieltä että kyllä se ruokavaliolla hoituu....! Voi p....e sanon minä. Somacin vaikeudet tuli hiipien vuosien aikana ja viimeisen 3 vuoden aikana olen huomannut lihovani salakavalasti vaikka mikään ei ole muuttunut. Varmastikin sen vuoksi että aineenvaihduntani oli ihan topissa, en edes hikoillut vaan palelin koko ajan. Oksentelin vähintään kerran päivässä, yleensä aamuisin, monesti oli sellainen tilanne että klo 17 edellisenä päivänä nautittu ruoka oli ihan tunnistettavissa aamulla oksentaessa. Ei tosin aina. Leikkaus ei ole vaikuttanut mitenkään vatsantoimintaan paitsi siten että ennen en piereskellyt, nyt kyllä :) |
||
| Maria | Re: Leikatun kertomus | 5.10.2011 15.37 |
| Mukava lukea kertomuksesi ja että leikkaus onnistui! :-) Sullahan aukeni nyt aivan uudenlainen elämä kun oireet on poissa. Missäpäin Suomea sinut leikattiin? Oliko sulla nielemisvaikeuksia leikkauksen jälkeen? Toipumisesi vaikuttaa tosi nopealta. Päivitä kuulumisiasi jos vaan ehdit! |
||
| emmental | Re: Leikatun kertomus | 5.10.2011 16.47 |
| Mut leikattiin TAYS:ssa. Leikkaava lääkäri oli Taha Imad, kokenut kirurgi. Tosin nuoruuden huomiotta jääneet vaivat olivat vaikuttaneet siihen että mahalaukkuni ja pernani olivat kasvaneet kiinni ja Imad joutui keskeyttämään leikkauksen ja konsultoimaan toista spesialistia. No, homma saatiin hoidettua jotenkin "toista kautta" ja mahalaukku ja perna jätettiin edelleen "kimppaan" :) fundoplikaationi oli sovellettu malli, kuitenkin lähimpänä toupetia. Koen olevani täysin parantunut jo näin kuukausi leikkauksen jälkeen. Oireisto oli niin kamalaa ennen leikkausta, että kestän helposti pikku nielemisvaikeudet. Joita ei juurikaan kyllä ole. Aluksi kun joi esim maitoa niin sitä kippas melkein koko mukin kerralla ja nieleskeli vauhdilla, no, muutaman kerran kun tuli kauhea paine ruokatorveen ja meinasi tukehtua maitoon niin muistaa että tarttee juoda rauhallisesti :D Mun mielestä jokaisen leikatun on syytä opetella tyhjentämään ruokatorvi kun joku jää jumiin, tästä ei voi liikaa paasata! Sitä ei kukaan mulle kertonut ja kun jumitus tulee vähä viiveellä niin paniikki meninaa iskeä kun jumi tulee. Joten kaikki juuri leikatut, harjotelkaa tyhjentämään ruokatorvi simuloimalla "tekoröyhtäystä" ei tule sitten hätää kun jumitus pukkaa! |
||
| jets | Re: Leikatun kertomus | 6.10.2011 10.44 |
| Emmental, tehtiinkö sulle manometriaa? Millaisia tuloksia? Miten sun peristaltiikka toimii nyt ja etenkin ennen leikkausta? Kiitoksia tästä leikatun kertomuksesta, itsekin olen matkalla leikkaukseen, joten näitä lukee mielellään. Mullakin tiedossa lienee Toupet tai jokin muu erikoisempi. |
||
| emmental | Re: Leikatun kertomus | 6.10.2011 11.45 |
| Peristaltiikka oli alentunut, nyt ei ole mitattu uudelleen leikkuun jälkeen mutta pärjään hienosti. Ensin sitä pelkää ennen leikkausta elämänmuutosta että mitäs sen nielemisen kanssa ym. Ja kun on leikattu niin ahdistuu siitä miten hirveää elämää kesti ja pelkäsi muutosta.... Ei muuta kun rohkeesti leikkuille jets ja muut! |
||
| jets | Re: Leikatun kertomus | 6.10.2011 14.01 |
| Minullakin on peristaltiikka alentunut. Nyt pähkäilevät että mitä tehdään leikkauksen kanssa. Eiköhän tässä operaatiopöydälle päästä :) Toivon tosiaan yhtä hyviä tuloksia kuin sinulla. Kiitos kovasti rohkaisusta.. |
||
| emmental | Re: Leikatun kertomus | 6.10.2011 14.36 |
| Oleppas hyvä jets! Itse sain ihan liian vähän tietoa, kaikki piti itse onkia netistä. Pelkäsin leikkausta niin paljon että käännyin leikkurin käytävällä takaisin ja kietäydyin menemästä... sit mun mieheni raahasi mut leikkuriin ja sain jonkun kivan sinisen pillerin puolikkaan, olin hyvin lauhkea senjälkeen! Hyvin se oikeesti menee, ja mitä pienistä nielemisvaikeuksista, siihen tottuu ja elämä on sata kertaa helpompaa ilman oireita! Sitäpaitsi, se peristaltiikkakin paranee aikojen saatossa, tiedä vaikka johtui nimenomaan happosalpaajista, kuten niin moni muukin vaiva! |
||
| emmental | Re: Leikatun kertomus | 3.3.2012 17.49 |
| No niin, se olis sitte puoli vuotta leikkauksesta kulunut! Olen kyennyt nyt pari kuukautta jopa röyhtäilemään, joten sellaista rallatusta ei enää ole peräpäässä mitä alkuun oli :D Röyhtäily on vaan hieman erilaista kuin ennen, se on täytynyt opetella. Edelleen olen niin tyytyväinen leikkaukseen! Suosittelen. Hiilihapolliset juomat on konstikkaita juotavia, mutta ei niitä tee mielikään jostain syystä leikkauksen jälkeen, joten ei ongelmaa. Mulla ei paino laskenut yhtään missään vaiheessa, joten sekin kertoo että ongelmia ei ole. Ainoa asia minkä olen huomannut olevan mahdotonta on oksentaminen, mutta sitä ei kyllä kaipaa kun muutamankin vuoden oksentelee... Tsemppiä kaikille leikkausta harkitseville, antaa palaa puukon alle vaan!! En muista enkä halua muistaa sitä kamalaa refluksielämää enää. |
||
| Zena | Re: Leikatun kertomus | 3.3.2012 18.11 |
| Emmental, onnittelut onnistuneesta leikkauksesta! Olen todella iloinen puolestasi. Minut tämä Imad Taha tähysti eilen ja kylläpä oli taitava ja rauhallinen lääkäri. |
||
| Sitrus | Re: Leikatun kertomus | 3.3.2012 18.55 |
| etkä sä emmental saakaan oksentaa ainakaan vuoteen, et edes yrittää. Mutta tottahan sinä sen tiedätkin. |
||
| emmental | Re: Leikatun kertomus | 3.3.2012 19.23 |
| Sitrus, en itseasiassa tiennyt!! Kun oli paha mahatauti meillä koko porukalla, niin todellakin yritin oksentaa! En saanut mitään kotihoito-ohjeita, muuta kuin jumppaohjeet... Siis tarkoittaako se että kun oon yrittänyt oksentaa niin mansetti voi löystyä?? |
||
| Sitrus | Re: Leikatun kertomus | 3.3.2012 19.55 |
| En rupea arvailemaan. Mutta oksentaa ei saa, se on varma. Olen sanonut ennenkin ja sanon taas: Niitulin leikkauskertomuksen alkupuolella nimim. Anttipi kertoo leikkausohjeista. Mut jos sulla on jo puol vuotta kulunut ja kaikki tuntuu olevan OK, niin kyllä sit varmaan asiat on kunnossa. |
||
| jets | Re: Leikatun kertomus | 3.3.2012 20.01 |
| Tietääkseni oksentamisen luvallisuus on melko tapauskohtaista. Meikäläisen kohdalla kukaan ei ole kieltänyt oksentamista, vaan kertonut sen olevan luultavasti mahdotonta. Olen kylläkin sitä mieltä, että mansetti löystyy varmasti monesta muustakin syystä kuin oksentamisen yrittämisistä. Ja jos oksentaminen ei onnistu, mansetti toimii ja ei ole mitään hätää. Sen sijaan oksentaminen heti tai jonkin aikaa leikkurin jälkeen on kyllä kiellettyä, koska kouristuksethan voi tosiaan repiä tikkejä yms. Ja arpeutumisen pitää antaa tapahtua rauhassa. Aika ristiriitaisia ohjeita tulee suunnasta jos toisestakin. Hoitsujen saamista ohjeista sain vakoiltua sen verran, että siellä luki "potilaan oksentamista pitää välttää, se on vaikeaa, jopa mahdotonta". |
||
| Sitrus | Re: Leikatun kertomus | 3.3.2012 20.18 |
| Eikä se oksentaminen mitään tapauskohtaista ole! Kyse on siitä että elimiä on irroteltu kiinnikkeistään leikkauksen aikana. Ei ne sisuskalut irrallaan siellä leiju. Ja ennen kuin elimet ovat kiinnittyneet uudelleen ympäristöönsä, potilaan ei pidä kurotella, nostella, kumarrella (n. 4 vk.) eikä varsinkaan yrittää oksentaa (kuukausia). Jos haluaa pitää itsestään huolta ja antaa mahalleen tilaisuuden parantua, näin on syytä menetellä, sanoi oma lekuri mitä lystäsi. Samasta syystä nestemäinen ja sen jälkeen sosemainen ruokavalio. Tätä ei ole tietenkään pakko uskoa. |
||
| emmental | Re: Leikatun kertomus | 3.3.2012 20.22 |
| Juu, tää on varman ikuinen mysteeri, kuinka ihmiset voi saada niin eri ohjeita ja kohtelua!? Mä lähdin toisena päivänä pois kun en kestäny vieressä makaavaa mammaa joka popsi 20 unilääkettä päivässä, sai pienen osan hoitajilta ja suurimman osan veteli omasta laukustaan. Raportoin hoitajille asiasta, mutta he, tai mä, ei kukaan pysty todistaan mitään. Sain lähtee heti kun en tarttenu yhtään oxycontinia vuorokauteen, no sinnillä mentiin ja pääsin lähteen. Silti mulle määrättiin panadol 1g ja milläs pirulla se alas menee?!? Ei millään, käskin pyyhkiä reseptillä paikan johon ei päivä paista :D Tympeä hoitaja vaan sanoi että sillä se mansetti venyy! Mut jos kipu niellessä on pahempi kuin parannettava kipu niin miksi nielisin?? Lähtökohtaisesti TAYSissa ollaan vissiin sitä mieltä että kaikki on narkkareita ja mitään kipuja ei uskota. Hieno homma, siksi lähdin kotiin ennätysajassa. (osaksi epäonnistuneeseen leikkaukseeni verraten). Nyt jo hieman etäältä ajatellen en voi ymmärtää edelleenkään kuinka jollain osastolla saat heti leiman päähäsi (hoitajien osalta) jos oot kipee, lääkärit kyllä määrää kaikenlaista mut hoitajat ei anna, jos ei oo pakko. Onko lähtökohta se että kärsi läski kärsi?? ja mulla paino kuitenkin vain ylipainon ja normipainon juuri ylärajalla! Sain itse lääkettä vasta kun tuuperruin käytävälle ekana iltana. Ennen ei uskottu. Siis mitä ne kyyniset hoitajat on päättään mistään jos lääkäri on jo antanut määräykset??? Yhtään en anna pojoja TAYSin hoitajille, niille kun jokainen lääke on oma henkilökohtainen tappio. Jos jotain vielä sattuu, teen kuten vieressä ollut mamma, otan omat lääkkeet matkaan ;) |
||
| Sitrus | Re: Leikatun kertomus | 3.3.2012 20.28 |
| Miten niin sun leikkaus epäonnistui osaksi? |
||
| emmental | Re: Leikatun kertomus | 3.3.2012 20.32 |
| oli mahalaukku ja perna kasvaneet yhteen tulehdusten seurauksena niin paljon että ne jätettiin yhteen, leikkaus oli 1,5 h pitempi kuin piti, ja jouduttiin tekeen pari reikää lisää että mansetti saatiin tehty ns. selän puolelta, sekä toinen kirurgi, Tuula Tyrväinen teki se, kun Imad Taha ei pystynyt viimeistelemään. Mutta toipuminen OK!! |
||
| Sitrus | Re: Leikatun kertomus | 3.3.2012 20.38 |
| Kyllä mulle ainakin on sairaalassa annettu tarvittavat lääkkeet. Mutta uskon toki mitä sanot emmental. Tulee mieleeni endometrioosilaparoskopia 2005. Leikkauksesta toinnuttuani osastolla hoitaja kysyi vointia. Sanoin että koskee vähän ja pissattaa, autatko pöntölle. Hoitaja hymyili, että autan, mutta pannaan ensin kipupiikki. Kipu kun saattaa alavatsaleikkauksen jälkeen tuntua pissahätänä. Mutta yhteistä kaikissa 80-luvun jälkeisissä leikkauksissani on ollut valtaisa kiire lähettää kotiin, heti, heti, kun vaan jotenkuten tolpillaan pysyy. Silloin kun siltä on tuntunut, olen vain sanonut etten vielä kykene ja olen saanut jäädä (esim. umpparileikkaus 90-l). Huvittaa kun lukee kirjoja jotka on kirjoitettu pari vuosikymmentä sitten tai aiemmin. Niissä ihmiset makaa murtuneen käden tai vastaavan kanssa päivätolkulla sairaalassa hoidettavina. Silmäklinikalla tapasin hiljattain naisen, joka oli leikattu muutamaa tuntia aiemmin (silmänpaineleikkaus). Hän oli lähdössä kotiin, ja seuraavana aamuna oli käsketty tulla takaisin kontrolliin ?!? Hänelle oli tehty sama leikkaus 15 vuotta aikaisemmin. Silloin hän oli viipynyt sairaalassa 10 päivää! |
||
| Sitrus | Re: Leikatun kertomus | 3.3.2012 20.40 |
| No eihän tuo mitenkään epäonnistuneelta kuulosta. |
||
| emmental | Re: Leikatun kertomus | 3.3.2012 20.44 |
| Sitrus, kirjoitukseni EI kyllä koske kaikkia hoitajia. Eräs kertoi minulle että minulle oli määrätty oxycontin-piikki neljän tunnin välein, mutta se ei toteutunut, koska kaikki HOITAJAT eivät olleet samaa mieltä, eli sovellettiin että TARVITTAESSA. Joten TARVE oli hoitajien harkinnassa. Joten leikkaukseen tulevat, VAATIKAA!!! Ei kenenkään ole pakko kärsiä aivan tolkuttoman kovia kipuja jos apu on jonkun sadistin harkinnassa. Silti lääkärin määräämänä. |
||
| Sitrus | Re: Leikatun kertomus | 3.3.2012 20.47 |
| Ehkä sairaalassa annetut lääkkeet vähennetään nykyisinä säästäväisyyden aikoina hoiturien palkoista... |
||
| emmental | Re: Leikatun kertomus | 3.3.2012 20.50 |
| Sitrus, toipuminen on paljolti ollu asenteesta kiinni. Ja kun reikiä on kuin emmental-juustossa ja tietyt faktat taskussa mahdollisiin onnettomuuksiin liittyen (jos pernalle sattuu jotain esim. kolarissa) niin pidän osaksi epäonnistuneena. Tämä piti olla nähtävissä etukäteen. Olen siitä onnellisessa asemassa että en kärsi, enkä tule kärsimään moisesta enää. Jos jostain tuntuu että liioittelen, niin siitä vaan, olen kannustanut puukon alle, se on ainut joka auttaa kun vuosia on kärsinyt. On vain realistista tuoda esiin se mikä näkyy kun osastolla olet. Toki erojahan varmasti on. Anyway, tsempii kaikki happo-persoonat kevääseen, se on uuden alun aikaa! :) |
||
| refluksikurkku | Re: Leikatun kertomus | 5.3.2012 13.23 |
| emmental, keväänjatkoja sinullekin! Piipahdahan linjoille joskus päivittämään kuulumisia -- me hapot pysytään luultavammin täällä :-) |
||
| toni89 | Re: Leikatun kertomus | 20.3.2022 17.41 |
| voiko toi mansetti pettää jos joutuu yrittämään oksentaa oli tuossa vatsatauti pari päivää ja meinas pari kertaa pukata oksennus ihan väkisin ei mikään mukava kokemus ja sattui pirusti |
||