Keskustelu
| Sitrus | henkinen stressi ja syöminen | 19.3.2011 21.28 |
| Sainpa tässä yhtenä päivänä kantapään kautta kokea, miten ahdistus vaikuttaa syömiseen ja refluksiini. Sain heti aamusta erittäin ikävän puhelun. Asia liittyi läheiseen vakavasti sairaaseen ihmiseen, ja sellaisiin ongelmiin joihin minulta vaadittiin kannanottoa ja puuttumista, mutta joille en oikeasti voi tehdä mitään. No, tavallaan mua syytettiin asiasta joka ei mitenkään ole syytäni. Puhelu kesti puoli tuntia, ja kyllä siinä lopulta tilanne saatiin selväksi, mutta olo oli silti todella ankea sen jälkeen. Sen jälkeen yritin syödä aamiaista. Siitä ei oikein tullut mitään, ruoka ei selvästi mennyt alas. Lopputulos oli se, että olin koko päivän nesteravinnolla, ja senkin nieleminen oli vaikeaa. Mullahan on joku tuntematon vika ruokatorvessa. Se ilmenee juuri niin, että ajoittain ei voi syödä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun se liittyi selvästi fiilikseen. |
||
| CC | Re: henkinen stressi ja syöminen | 20.3.2011 0.08 |
| Mä ainakin koen stressiä jo pelkästään siitä, että pitäis syödä ja tiedän mimmonen olo siitä tulee ja mietin, että kuinkahan paljon pystyn syömään ilman, että ahdistaa henkeä jne. Nesteravinnolla on tääläkin päin sitten aika pitkälti menty. Mutta oon kyllä huomannu kanssa joskus aikasemmin, että ihan täysin stressitilassa ei mene kyllä mitään alas. Aiemmin mm. ravintolassa syöminen on ollut mulle itsessään jo haaste. Ja sitten kun ihmiset vielä painostaa syömään nini eihän siitä mitään tule. Mutta tsemppiä, aiheettomia syyttelyjä ei ole pakko kuunnella, enkä itse edes kuuntelisi. Ihmiset monesti vaan yrittää hakea jonkun syyttömänkin syyllistettäväksi, jos on vaikeaa. Masentuneet esim. tekee tätä kyllä usein. |
||
| tyttö | Re: henkinen stressi ja syöminen | 20.3.2011 10.06 |
| noi teidän refluksioireet kulostaa kyllä ihan kauheilta :( en osaa kuvitella edes tollasta et vaan nesteravinnolla elellään.. miten teidän refluksinne on mennyt tohon pisteeseen? onko se vaan pikkuhiljaa edennyt vaikeammaksi ja nyt ollaan tossa pisteessä vaimiten??? onko kenties sitä että ette ottanu diagnoosia niin tosissaan ja annoitte paikkojen ärsyyntyä kunnolla ja nyt tilanne on toi vai...? nää on varmaa tyhmii kysymyksii mutta ei o tosiaan tarkotus mitenkää olla ilkee mut mua näin uutena vaan pelottaa et miten tollaseen tilanteeseen voi joutua??? |
||
| Sitrus | Re: henkinen stressi ja syöminen | 20.3.2011 13.57 |
| Mun refluksi meni näin pahaksi kertaheitolla. Olen kertonut täällä moneen kertaan, mut lyhyesti: buranaa kk-tolkulla, 4 ab-kuuria ja se oli siinä. Sitä ennen pärjäsin Renniellä närään, enkä edes tiennyt mikä on refluksitauti. Elämässä ei ollut mitään rajoituksia. Ja kyllä sitä vain joutuu tässä elämässä kuulemaan sellaistakin mitä ei tahtoisi. Omaisena joutuu ottamaan kantaa yhteen jos toiseenkin asiaan, ja tietysti haluankin auttaa, mutta kun on vain asioita joille ei todella voi mitään. Pohjimmaltaan kyse on parantumattomasta sairaudesta ja siitä vanhasta laulusta, että henkilökuntaa on liian vähän. Mutta nythän tulee vaalit, saadaan uusi eduskunta, ja kaikki asiat korjaantuvat kuin taikaiskusta. |
||
| CC | Re: henkinen stressi ja syöminen | 20.3.2011 17.25 |
| Tyttö, ei ole tyhmiä kysymyksiä. Tämän keskustelualuuen yksi ideahan on jakaa kokemuksia ja lukea niitä. Mulle on joskus kerrottu, että vauvasta asti on ollut näitä kummia oksentamisoireita, mutta sillon niihin ei kiinnitetty huomiota (en tiedä olisiko pitänyt jo tuolloin tehdä jotain?). Koko ala-asteen elin autuaan tietämättömänä koko taudista, kunnes yläasteen lopulla koko juttu yhtäkkiä puski päälle kovina vatsakipukohtauksina. Aloin heti kokeilemaan happosalpaajalääkkeitä lääkärin kehotuksesta, ja niistä olikin vähän hyötyä. Hyöty oli kuitenkin hyvin lyhytaikaista, sillä heti lääkityksen lopetettuani, tauti alkoi pahenemaan. Lääkärin kanssa päätettiin, että jatketaan lääkitystä ja tehdään testejä, mutta pikkuhiljaa tauti alkoi pahentua entisestään. Aloin saamaan rintakipuja, varsinkin stressaavissa tilanteissa (mm. ennen kokeita, sosiaalisia tilanteita jne.) ja jonkun ajan päästä nielemisvaikeudet iskivät. Tossa vaiheessa päätin kokeilla dieettejä, poistaa tiettyjä ruoka-aineita ruokavaliosta. Elämä oli silti sen verran hektistä tuohon aikaan, että taisin tietää jo silloin, että parantumista on turha odottaa. Mitä suppeammaksi ruokavalio muuttui, sitä enemmän sain oireita. Tätä niin paljon hehkutettua viljattomuuttakin on kokeiltu, mutta siitä ei ollut mitään apua. Mitään maitoallergioita tai muita ruoka-aineallergioita ei kuulemma ole. (tai näin mulle väitetään, en enää muista miten ovat testanneet) Vuodessa alkoi oireet pahentua ja oksentamista tuli kuvioihin, närästystä tuntui lähes jatkuvasti ja kivut kokoaikaisia. Mulle tää iski niin pikkuhiljaa. Aikaisemmin oon tietoa taudista hakenut ja onhan näitä tutkimuksia tehty. En tottapuhuen silloin edes ajatellut, että tää voi näin reilusti pahentua. Se taitaa olla vaan niin, että mitään nopeaa ratkaisua tautiin on vaikea löytää. Olen miettinyt usein mitä olisin voinut tehdä toisin, mutta ainoa mitä keksin on stressin lieventäminen. Lääkäreiltä sitä odottaa apua ja ratkaisuja, ja on se aika voimaton tunne, kun tietää ettei muuta voi tehdä kun uusia tutkimuksia ja uusia lääkekokeiluja. Taitaa olla omalla kohdalla vain tauti, johon on pakko tottua. Kuitenkin, kauhean vaikeaa refluksitautia moni ei varmaan saa? Tälläkin palstalla aika paljon taitaa liikkua näitä ääriesimerkkejä. Tulipa kauheesti tekstiä.. :D Mutta tyttö, onko tauti sinulla kuinka uusi? Ovatko tutut tai lääkäri antaneet pelkäämisen aihetta tai ovatko oireet pelottavia? |
||
| tyttö | Re: henkinen stressi ja syöminen | 20.3.2011 18.55 |
| hei cc no on mulla joitain pieniä oireita(ylävatsakipu) ollu jo vuosia mutta nyt muutamien kuukausien aikana on tullut useemmin oireita (ylävatsakipuja ja palantunnetta), vieläkin satunnaisesti, mutta useammin. Ainoostaan tätä palstaa lukiessa on tullut noita pelon tunteita kun huomaa miten paljon se oikeesti voi invalidisoida elämää jos se menee oikein pahaksi. ja kun siihen ei näytä apua olevan ainakaan lukemisen perusteella..nytkin kun koitaa noita persus juttuja välttää (sitrushedelmät,mehut,hiilihapolliset juomt jne) niin sekin tuntuu tylsältä kun joutuu niit miettii niin saatiki sitten noin suurelta osa-alueelta kun jotkut joutuvat harmillisesti.. ikävää luettavaa :( |
||
| CC | Re: henkinen stressi ja syöminen | 20.3.2011 23.02 |
| tyttö, onhan se ikävää, mutta onneksi suurin osa löytää varmasti jotain helpotusta ruokavaliosta, lääkkeistä tai leikkauksesta. Ootko kokeillut vielä muuten sitä parietia? Mä taisin sitä jossain keskustelussa sulle suositella. Omalla kohdalla auttoi nimenomaan vatsaoireisiin. Vatsakivut omalla kohdalla ei ainakaan sen ansiosta ehtineet mennä ihan samalle tasolle kun nykyiset rintakivut. Mutta tsemppiä, nautitaan kuitenkin siitä, että tulevaisuus on mahdollisuuksia täynnä. :) |
||