Keskustelu
| TR | Krooninen vaiva ( & tuska) | 18.2.2011 17.39 |
| Morjensta, Nyt on tullut ns. mitta tayteen vaivan kanssa ja pitaa paasta hieman tilittamaan. Toivottavasti tama helpottaa edes henkisesti... Korvennus alkoi joulukuussa 2009 vaitoskirjaa vaantaessa ja oireet tuli ihan puskan takaa. Edellisena paivana ei mitaan ja seuraavana sairaan paha olotila vatsassa ja ei oo sen jalkeen helpottanut. Ainoastaan pahentunut. Valittomasti tuli todettua, etta apteekista ilman reseptia saatavat laakkeet ei tehonneet patkaakaan ja siita sit tyopaikkalaakarille. Nyt on tahystetty kahdesti (kertaalleen Jkl:ssa, toisen kerran taalla USA:ssa) ja syoty Lantsoja ja Nexiumia ja Omeprazolea ja Ranitidinia ja Sucralfatea - lista tuntuu loppumattomalta. Viimeisin tahystys 3 viikkoa sit, diagnoosina kait ruokatorven ja mahalaukun gastriitti. Ei helicoa ja naytteita on otettu niin veresta kuin ulosteestakin (ei mitaan erikoista laakarien mukaan). Diagnoosi lontooksi oli siis seuraava: "LA grade A (one or more mucosal breaks less than 5 mm, not extending between tops of 2 mucosal folds) esphagitis with no bleeding was found. Barrett's ruled out. Localized mild inflammation characterized by erythema was found on the anterior wall of the gastric body. Duodenum normal." Oireet jokapaivaisia, ruoasta olen kovin tarkka (ainakin koetan olla): ei tomaatteja, hapanta jne. Arsyttaa, kun turvottaa ja sattuu & tuntuu, etta koko elama menee ihan pain *****tta. Ja jos nukkuu vahingossa mahallaan, niin sit se vasta onkin kivaa. Pyoralla ei voi ajaa, kun vatsaan sattuu, samoin kyykyssa oleminen ei meinaa onnistua. Royhtayttelee, mutta suuhun ei tule, eika ole tullut, hapanta. Kurkussa ei tunnu mitaan 'paloja' tms. Ois varmaan helpompaa elaa ilman jalkaa tms (varmaan liioittelua, mut silta taa tuntuu) kuin taman jatkuvan saakelillisen mahakivun ja tuskan kanssa. Tuntuu, etta kombo ranitidin 2 x vrk ja sucralfate x 4 /vrk toimii parhaiten talla hetkella, mutta silti oireet on mahdottomat. Uusin laake on joku pitkakestoinen lantsontapainen laake (en muista nimea nyt) ja ei tunnu ainakaan olo helpottuvan yhtaan (1 tbl / vrk & ranitidin vain iltaisin, sucralfate 4 x vrk:ssa). Itseasiassa Omeprazolen annoksen nostaminen 2 x 40 mg per paiva aiheutti jo mahassa pahaa oloa, nyt tama 1 x 60 mg on ihan jaatava (tuntuu kuin mahassa ois kilo napalmia). Onneks muutan takaisin Suomeen piakkoin, ehka siella sais jotain tolkkua tahan vaivaan siten, etta loytyis edes laakkeet, joiden avulla vois elaa. Jos jollain on kokemuksia tammoisista vaivoista, niin kertokaa ihmeessa mika tahan helpottaa tai kenelle tasta pitais menna paakaupunkiseudulla valittamaan. Elama on taytta helvettia, kun ihan kuin vatsa ois tulessa jatkuvasti. Kohta ei tule enaa toistakaan mitaan (aika pitkalle istumatyota) ja kun ikaa on 30, niin ei herranjumala...ja tahan saakka ratkaisu on ollut laakarien keskuudessa se, et kokeillaan eri laakkeita. Tata on jatkunut nyt jo toista vuotta. Tasta ei tule enaa mitaan. |
||
| Jpz | Re: Krooninen vaiva ( & tuska) | 18.2.2011 20.09 |
| Tilanteesi vaikutti juuri samalta diagnoosineen, mitä tässä itse olen potenut lokakuusta-09. Omanikin vaiva alkoi ihan yhtäkkiä, jota ennen mahan kanssa ei ollut mitään ongelmia, kaikki muuttui yhdessä yössä ja osin samalla tiellä ollaan edelleen. Minulla on auttanut jonkin verran täältä saamani vinkki; gastronel maitohappobakteerit.Muuten mennään sitten Nexiumilla tarpeen mukaan. Kaikista ilkeintä ainakin omalla kohdallani on se että joskus joku ruoka käy ja taas seuraavana sattuu niin saakelisti, toivottomuushan siinä herää lääkärien vain määrätessä toisia lääkkeitä ja ei lähimmäisienkään ole helppo ymmärtää tämän tuomaa tuskaa ja epätoivoa. Toivotaan, että saat olosi paremmalle mallille täällä Suomessa, tsemppiä! |
||
| Sitrus | Re: Krooninen vaiva ( & tuska) | 18.2.2011 22.08 |
| Samoin mulla alkoi tämä helvetti 10/2009. Mutta ei yllättäen. Närästyksestä olin kärsinyt parikymmentä vuotta. Se vain oli niin lievää, ettei rajoittanut elämää mitenkään. Antasidit tehosi kivasti. Sitten kaikki muuttui hetkessä. Nyt on kaikki mahdolliset tutkimukset tehty. Leikata ei voi. Olo on täysin toivoton välilllä. Oireet ovat jokapäiväiset. Kyllä Suomesta gastroenterologeja löytyy, etenkin pk-seudulta. Ainut juttu mitä en vielä ole kokeillut on akupunktio. En suoraan sanoen usko että se taikoisi ruokatorveni normaaliksi ja palleatyräni olemattomiin. No, ehkä jossain vaiheessa jaksaa kokeilla. Juuri nyt ei jaksa. Oletko kokeillut mitään pahoinvointilääkettä? Niissä idea on se, että lääke kiristää tilapäisesti mahanportinsulkijaa (esim. Primperan). Toivottavasti saat jotain apua. Anna kuulua itsestäsi. |
||
| sakariini | Re: Krooninen vaiva ( & tuska) | 19.2.2011 0.30 |
| En tarkemmin lukenut mutta tässä sulle omat vinkkini mitä kannattaisi tutkia rakenteellisen vian mahdollisuus lihavuus? allergiat? suolistovaivat(mdd.fi, ja sieltä laboratoria-ja ruuansulatusanalyysit) Tuo ruuansulatusanalyysi kannattaisi kaikkie tehdä, jos tämä vaiva kestänyt esimerkiksi yli 2kk ajan. |
||
| CC | Re: Krooninen vaiva ( & tuska) | 19.2.2011 0.51 |
| Koen kyllä empatiaa sua kohtaan, täytyy tilittää itekin. Olen itse kärsinyt tätä tuskaa nyt noin kolme vuotta (vaikka lievemmät oireet ovat alkaneet vuosia sitten). Vielä vuosi sitten jaksoin käydä koulua ihan kohtalaisesti, kunnes opiskelu muuttui niin kovaksi stressiksi, kun meinasin oksentaa harva se tunti, en saanut syötyä ja kipujen yltyessä olisi vain tehnyt mieli maata lattialla, eikä yrittää keskittyä siihen, mitä opettaja edessä hölöttää. Monet läksyt jäi tekemättä kun koulun jälkeen menin vain sängylle makaamaan ja potemaan kipujani iltaan asti. Sitten se kaikki stressi kokeista sun muuta. Yhtenä päivänä sitten homma tuntui riistäytyvän käsistä ja lintsattuani koulusta kuukauden, ja koska olin vielä alaikäinen, sanoin vanhemmilleni, että nyt riittää, tästä on kaksi tietä: joko hautaan tai sairaslomalle. Ja nyt stressaan sairaslomallakin koulusta. Kaikki muut ikäiseni ovat hyvin itsenäisiä, käyvät töissä ja opiskelevat ja tienaavat oman tulonsa, asuvat omillaan. Ja minä olen niin riippuvainen muista ihmisistä ja muiden tuloista (kelalta ei tietenkään mitään apua tähän saakka, enkä edes kehtaisi pyytää). Riittämättömyyden tunne kalvaa kyllä joka päivä. Myös kivut on tietty jokapäiväisiä ja itkukohtaukset lähes myös. Ja tuki mitä muilta ihmisiltä saadaan on ''Älä ole niin marttyyri, omaa syytäs kuitenkin on'' |
||
| refluksikurkku | Re: Krooninen vaiva ( & tuska) | 19.2.2011 9.15 |
| Tervetuloa TR rapakon takaa ja voimia noiden p-maisten oireiden kanssa! Tunnelin päässä on oltava valoa sullekin ... Itsellä puhkesi LPR (kurkkurefluksi, laryngofaryngeaalinen muoto) helmikuussa 2005. Ja sillä tiellä ollaan edelleen. 2 ekaa vuotta täytää painajaista & tutkimuksia kun tautia ei saatu diagnosoitua - ja kun närästystä (eikä minkäänlaisia mahavaivoja) ei ollut, ei sen kummemmin ruokatorven puolta kukaan erikoislääkärikään ajatellut. Itselle nämä 2 vuotta oli rankimmat tänä aikana -- epätietoisuus syö. 2007 tammikuussa diagnoosi ja kunnon lääkitys + tiukka refluksiremontti. Runsaan 3 kk kohdalla alkoi helpottamaan mutta tauti on selvästikin krooninen vaikka joskus voi olla muutama päivä (=alasulkija ei avaudukaan niin tahattomasti kuin muina päivinä). Huonot kaudet (yleensä 6-8 vk) suck edelleen. Ääni tuo leivän pöytään - ja siihen tämä tauti kyllä vaikuttaa :-( Eli äännenhuoltojuttujen kanssa oltava tarkka. Eka vuosi melkoista sopeutumisprosessia kun oli eka krooninen tauti rajoituksineen, lääkityksineen ja epäloogisuuksineen ... Kesällä 2009 olin jo sen verran sinut taudin kanssa, että aloin suunnittelemaan tätä sivustoa (sekin keskellä huonon kauden) ja se avattiin marraskuussa 2009. Sulla on kokeiltu aika monia salpaajia heti ekan vuoden aikana. Eikö nuo muut sopineet vai eivätkö ne poistaneet happoa ollenkaan? |
||
| TR | Re: Krooninen vaiva ( & tuska) | 24.2.2011 20.57 |
| Salpaajia on juu syotetty ja muutenkin laakkeita kuin leipaa. En tiia mika tassa on tarkoituksena. Kaipa tuo Suomessa selviaa - toivon mukaan ainakin. Nyt tuolla uudella laakityksella (Dexlanzoprazol x 1 (60 mg), Ranitidin x 1 (150 mg) ja 4 x Sucralfate (1 g)) on vaiva pysynyt kohtuu viattomana toista viikkoa. Kai noi laakarit on koettaneet loytaa jotain komboa, joka vaan toimis. Refluksikurkulle viela tiedoksi, etta ainakin Omeprazol on aiheuttanut jumalattomia vatsaongelmia etenkin isona annoksena, toi nykyinen Dexlanzo tuntuu olevan pitkakestoisena huomattavasti parempi alkushokin jalkeen. Kahvia en juo enka koskaan ole juonut, teetakaan ei tuu litkittya. 178 cm / 70 kg, joten eipa tuota laskiakaan ole. Tupakkaa en polta enka viinaan juuri sotkeudu (varsinkaan taman vaivan ilmaantumisen jalkeen). Tosiaan pari kertaa tahystetty ja standardit verikokeet & kakkatestit tehty eika niissa mitaan nay (tuon ekassa viestissa luetellun lisaksi). Palleatyraa ei ole. Allergiat loytyy laktoosi-intoleranssi- ja polypunkkiosastolta. Koirillekin kuulemma oon allerginen, mutten kissoille. Hermo vaan palaa, kun ikaa on 30 ja ei voi enaa ees urheilla. Ei oikein napostele tammonen elama. Ois aika passelia, kun loytyis joku fiksu selitys/syy ja hoitokeino. Ja jestas, et ois hienoa taas harrastaa maastopyorailya. Siihen saakka kalliit laitteet seisoo nurkassa ja keraa polya... Pitaa toivoa, etta PK-seudulta irtoaa nyt tyopaikkalaakarin kautta lahete jonnekin, jossa on toissa semmoinen henkilo, joka sattuu tietamaan mita tekee. CC:n elama tosin nayttaa olevan viela paljon pahemmassa jamassa, joten turha kai tassa on ite enempia mussuttaa. Voimia sinne. |
||
| CC | Re: Krooninen vaiva ( & tuska) | 25.2.2011 19.43 |
| Kiitos TR, ei kyllä auta kenenkään vaivoja vähätellä. Tässä taudissa kun tuntuu oireet menevän kuin vuoristoradassa tai vuosien alamäki alkaa silmäniskusta.. Toivottavasti saat apua Helsingissä, joskus saattaa joutua käymään useammankin lääkärin vastaanotolla ennen kun löytää luotettavan. Mä joudun välillä vähän pakottamaan itseni liikkeelle, ei tunnu muuten urheilemisesta tai elämänrytmeistä tulevan yhtään mitään. Mutta monesti kun pääsee sitten vauhtiin, niin liikkuessa kyllä rentoutuu ja itselläni ainakin ''häviää'' pahimmat kivut hetkeksi. |
||