Keskustelu
| Punahilkka | Löysinkö vihdoin kohtalotovereita | 6.9.2016 18.11 |
| Hei! Olen nyt useamman kuukauden ajan lueskellut näitä keskustelupalstoja ja aivan pakko oli kirjoittaa. Turhautuminen, stressi ja epätietoisuus kalvavat ja mietin, josko täältä joku pystyisi samaistumaan kertomaani tai ehdottamaan selittävää "diagnoosia". Olen siis kärsinyt epämääräisistä oireista jo tammikuusta lähtien. Tuolloin vain eräänä aamuna heräsin ja tunsin ärsyttävän liman kurkussa. Sairastuin seuraavalla viikolla kunnon kurkkutulehdukseen ja flunssaan, joka vei äänen. Sen perään sain myös perusflunssan kuukauden sisällä. Söin antibiootit ja odottelin, että kyllä ne oireet sitten lähtevät, kun tautikin talttuu. Noh, oireet kuitenkin jäivät ja ovat vielä pahentuuneetkin. Jatkuvina oireina ovat siis kurkun limaisuus, kurkun selvittelyn tarve ja yskä. Usein on myös kurkussa sellaista tunneitta kuin se olisi ahdas. Hengityksessä kuuluu kahinaa, joka oman tuntemukseni mukaan syntyy kurkussa ja välillä myös vinkunaa. Syvään sisäänpäin hengitettäessä myös joskus ihan lopussa tuntuu keuhkoissa "rohahtavan". Usein myös tämän ajan sisällä on ollut vasemman lavan seutu aivan jumissa ja kipeä. Lähiaikoina on myös kipeytynyt hengityslihakset kyljistä, selästä ja kaulalta. Pahimmassa hengityslihasten kipeytymisvaiheessa oli myös liikunnan aikana hengenahdistusta, mutta muutoin liikunnan aikana ei oikeastaan oireita ole. Ehkä lisääntynyt limaisuus ja yskiminen liikunnan jälkeisinä tunteinta. Ajoittaista palan/roskan ja kuristamisen/paineen tunnetta on myös kurkussa. Pistelyjä rinnassa ja kyljissä on joskus. Lähes jatkuvana hengittäminen tuntuu jotenkin raskaalta ja työläältä. Aivan kuin paino olisi rinnan päällä ja se, ettei kerralla kurkusta menisi ilmaa tarpeeksi keuhkoihin. Kuin jokin olisi kurkussa edessä. Näiden lisäksi on myös ollut hieman ryhmihäiriöitä, hiustenlähtöä ja muuta mukavaa. Klassisia närästyksen oireita kuten polttelua on todella todella harvoin (vain esim kunnon mättöjalapenopizzan jälkeen, joka lienee normaalia). Lapsesta lähtien minulla on kuitenkin ollut "oireena" ns. "oksetusnälkä", joka iskee aina kun on ollut tarpeeksi kauan syömättä. Esimerkiksi aamuisin herään usein tunteeseen, että vatsaa kipristää ja polttelee niin kovaa, että oksettaa. Se kuitenkin katoaa, kun odottaa hetken. Oireet eivät siis merkittävästi pahene liikkuessa eivätkä maatessakaan. Yöt sujuvat hyvin, kunhan vaan saa illalla kurkun selvittelyn ja limaisuuden ohella unen päästä kiinni. Aamut omat monesti parhaita hetkiä. Tätä hommaa on nyt tietysti selvitelty arvauskeskuksessa ja puhalsin kahden viikon PEF-sarjat keväällä. Niissä ei muuta poikkeavaa kuin se, että puhallan aivan järjettömän surkeita lukemia - 60% siitä, mitä ikäisenä ja kokoiseni tulisi puhaltaa. Kuitenkaan mitään kunnon hengenahdistuskohtauksia ei ole ollut ja liikunta sujuu mallikkaasti. Liikunta ei myöskään alenna PEF-tuloksia. PEF-tulokset ovat pysyneet puhallussarjan jälkeen muuttumattomina. Astmalääke, Budesonid tai jokin sen niminen, oli kokeilussa melkein 2kk, mutta siitä ei ollut apua. Spirometria tehtiin ennen astmalääkkeen kokeilua ja tuloksissa oli lievä obstruktio, mutta ei astamalle tyypillinen. Kävin juuri toisessa spirossa, jossa katsottiin onko astmalääke sen mukaan auttanut, mutta siitä virallisia tuloksia ei ole vielä tullut. Tuskin muutosta edelliseen on, koska jälleen hoitaja ihmetteli silmät pyöreänä kummallista käyrää. Sanoi, että kapasiteettia keuhkoissa olisi vaikka muille jakaa, mutta ulospuhalluksessa ihan kuin ilma jäisi kiinni matkalle. Sisäänhengitys ja keuhkojen kapasiteetti kai siis hyviä. Sydänfilmejä ja keuhkokuviakin otettu, jotka normaaleja. Lisäksi 48h holter, jossa ei ihmeitä ja tämän kuun lopussa tulossa ergospirometria.. Eivät jostain syystä tahdo hevillä lähettää vatsantähystykseen, vaikka olen sitä muutaman kerran ehdottanut "varmuuden vuoksi". Niin ja jos en vielä tässä romaanissa sitä maininnut, niin syöminen itsessään monesti ehkä hieman pahentaa oireita (limaisuus, kurkun selvittäminen ja raska hengittäminen), mutta ei selitä niitä, koska oireet ovat jatkuvat, vaikka olisin täysin syömättäkin. Taustatietoina mainittakoon, että muuten olen perusterve. Laajat verenkuvat, rasvoineen, kilpirauhasarvoineen jne. otettu monesti, jotka normaalit. Ainoana on hemoglobiini, joka keikkuu ylärajoilla. Mutta niin se on ollut lapsesta asti. Sukupuoli nainen ja ikää alle 30. Ylipainoa on jonkin verran, mutta kunto ainakin painoon nähden aika hyvä, sillä liikun paljon. Huh! Jos tällä alotettas! :D |
||
| punahilkka | Re: Löysinkö vihdoin kohtalotovereita | 8.9.2016 15.51 |
| Heips jälleen, Ei taida näin ihmeellisiä kummajaisia olla ilmeisesti muita tai yhtä pahoista oireista kärsiviä. Toivotaan, että arvauskeskuksessa selviäisi pian mikä vaivaa.. Tänään pikaisella juoksupyrähdyksellä ei taas tuntunut juostessa miltään paitsi heti sen jälkeen alkoi henki kahista.. Limaisuus tuntui lisääntyvän vähän. Mitään ahdistusta tai tunnetta ettei saisi henkeä ei tullut. Tuntuu siis että oireet pahenee vähän liikkeessä, mutta ne ei kuitenkaan vaikuta suorituskykyyn. |
||
| Annemari | Re: Löysinkö vihdoin kohtalotovereita | 8.9.2016 21.34 |
| Kannattaa vain pyrkiä sinne tähystykseen, saa varmaa tietoa. Tsemppiä! |
||
| Aikuinen nainen | Re: Löysinkö vihdoin kohtalotovereita | 9.9.2016 15.58 |
| Samaa mieltä Annemarin kanssa, että tähystys näyttää missä mennään ja onko esim. palleatyrä syynä oireisiin kuten itsellä on. Nämä on niin moninaisia juttuja, että jos lääkärikin sanoo ettei kahta samanlaista tapausta ole se kertoo mitä kaikkea tauti voi pitää sisällään. Jos olisikin jotain kuningas ajatuksia ja vinkkejä antaa itsekellekin niin ehkä voisi jonkun lähimmäisen eloa helpottaa, vaan elämä menee itselläkin vaivojen kanssa rämpien välillä paremmin ja välillä todella huonosti. Vaikka lääkitys on päällä siltikin ei olo ole aina ihan maailman paras. Ja mitä enemmän on mieliharmia sitä kovemmin refluksi oireet pahenevat. Minusta tuntuu, että tätä sivustoa lukee lääkäritkin kun minullekin sisätauti lääkäri suositteli tulemaan tänne tutustumaan miten ihmiset oireilevat. Joten kannattaa kahlata vanhojakin ketjuja sieltä voi saada aina omaan tilanteeseensa hetken helpotusta. Jaksamista ja voimia tämä kysyy, siis niitä toivottelen |
||
| Päivänkakkara | Re: Löysinkö vihdoin kohtalotovereita | 21.9.2016 7.05 |
| Jess täällä sulle kohtalotoveri. Limaa kertyy vaikka muille jakaa. Puhallettu on huikeat lukemat, tähystetty on jne jne. Kävelen n. 10 km joka päivä + ajan crosstrainerilla 10 km 5 kertaa viikossa. Hyvä kunto, paino normaali, mutta limaa tulee.Tätä jatkunut jo KAKSI vuotta eikä loppua näy. Pistelyt, "viiltämisentunne" jne rinnassa ollut mutta se on mennyt muutuen yskimisen yhteydessä kivuksi rinnassa.Jaksan työni lisäksi kaikki koti+pihatytö ei mitään ongelmaa siinä, mutta limaa tulee....... |
||