Keskustelu
| Onneton | Mitä tehdä? | 1.2.2016 21.20 |
| Hei, tässä 49 v. Neito jolla vatsa on ollut herkkä lapsesta asti esim. hampurilainen tai sipuli saattoi aiheuttaa jopa vatsakramppeja... Eli ruokavalio muodostui hyvinkin terveelliseksi jo nuoresta. No 2 v. sitten poistettiin tähystyksellä sappirakko, joka oli tupaten täysi, 7 isoa kiveä ja loput roskaa. Poiston myötä hävisi 2 v. vaivannut kyvyttömyys astua vasemmalla jalalla, mutta tilalle tuli 3 pv leikkauksen jälkeen kova oikean nivusen kipu, ja vähitellen myös ristiluusärky oikealla puolella, mistä syystä en ole voinutkaan enää juuri istua. Nyt nuo on vähän lieventyneet, mutta vatsanpolttelu on alkanut ja röyhtäily, enkä voi nukkua kun puoliksi istualtaan. Nyt on ollut puolen vuoden ajan joka kuussa flunssa vatsakivun kanssa, ääni kadoksissa ja myös kuumetta, mitä ei ole viimeksi ollut kuin lapsena. Parhaillaan kuume oli eilen 39,3, yskällä joka saa aikaan heti mojovat röyhtäilyt ja oksettavan olon, eli yritän välttää yskimistä keskittymällä navan kautta hengittelyyn. Refluksikkoja ärsyttävät ruuat ovat aina olleet sopimattomia, ja varsinkin nyt. Mietin että olisikohan mulla refluksitauti ja miten asiassa kannattaisi edetä? En kehtaa kohta mennä enää töihin kun oon jatkuvasti sairaana... |
||
| Aikuinen nainen | Re: Mitä tehdä? | 3.2.2016 10.36 |
| Kyllä minä sinuna hakeutuisin sisätautilääkärin tai gastrolääkärin vastaaotolle ja lähtisin sitä kautta selvittämään vaivaasi. Refluksiltahan tuo kuulostaa, mutta me täällä olemme lääkärireitit läpikäyneet ja sitä kautta saanet diagnoosin, ainakin suurin osa, joten sieltä apua hakemaan ja tutkimuksiin. Itseltänikin alkoi tauti ensin sappikivien poistolla ja kun vaivat vaan jatkuivat sitten tähystykseen ja sillä tiellä olen. Välillä on jopa pari hyvääkin päivää kuukaudessa, mutta kyllä tämä sellaista taiteilua on, että joskus ajattelee onko tässä mitään järkeä. Olla ja kärsiä. Mutta minkäs teet. Elää kituutat. Lohtua en osaa antaa kun sitä ei itsellekään ole tarjolla. Tämä vertaistuki täällä on korvaamatonta, eli täällä kun lukee muiden kohtaloita huomaa ettei ole yksin vaikka se ei omaa tilaa parannakaan, mutta tietoisuus siitä, että tällaista tämä on ehkä vähän auttaa kestämään omaan oloaan. Ei varmaan lohduttanut sinua yhtään mutta kirjoitin kuitenkin jotain sinun aloittamaasi ketjuun. |
||