Keskustelu

SitrusMitä sä voit syödä?9.5.2010 10.42
Kysytäänkö muilta tätä jatkuvasti?

Mä olen sen verran tuskastunut näihin rajoituksiin, että olen systemaattisesti välttänyt toisten ruokapöydässä istumista. Ongelma on siinäkin, että sitä mitä eilen saattoi syödä, ei tänään välttämättä voikaan. Tai voi, mutta siitä tulee ikävät seuraukset.

Mä olen harmikseni huomannut, että tällaisia syömisongelmia, joita ei voi selittää esim. allergiaksi, ei herkästi oikein uskota. Ajatellaan, että tuo nyt oikuttelee. Siis eihän kaikki tietysti näin ajattele, mutta parikin lähipiirissä ärsyttää ihan tarpeeksi.

Lisäksi mua ärsyttää toistuvat "no miten sä nyt olet voinut" ja "onko jo muuttunut paremmaksi" -tivaamiset? On ihan riittävän rankkaa yrittää sopeutua tähän muutenkin, ilman että ulkopuoliset jatkuvasti ihmettelee ja odottaa että pysyvä sairaus paranee. Eli alinuinen utelu ja epäusko. "Miten tollasta voi olla?"

Tässä nyt tuli rutinaa, mutta eikös täällä saa rutista kun siltä tuntuu. Ja asia on tapetilla kun ollaan kohta menossa kylään ihmeteltäväksi.

NäränäräRe: Mitä sä voit syödä?9.5.2010 10.51
Sama juttu huttusella. Meillä on anoppila sellainen paikka missä eivät voi oikeasti käsittää mitään allergioita, hyla- ym. "en voi syödä" juttuja. Se on sitten sitä "ota tätä, no ota tätä sitten, no on se kumma kun ei mikään kelpaa..." Haloo..kelpais kyllä jos pystyisi syömään!! Ja appiukko todellakin LOUKKAANTUU jos heidän tarjoamiaan ei edes maista (eihän maistamisesta voi mitään tulla! ) jne. Tosi ressaavaa mennä sinne taas äitienpäivänä..tuntee itsensä tosi oudoksi olioksi :(

SitrusRe: Mitä sä voit syödä?9.5.2010 11.00
... ja anoppilasta tässäkin oli kyse...
Epäuskoa sävytetään vielä kehotuksilla "yrittää olla iloisella mielellä".
Olisi mieluummin kiva kuulla jotain sellaista kuin "uskon kyllä tuo on raskasta".

refluksikurkkuRe: Mitä sä voit syödä?9.5.2010 13.18
Miten meni vierailut tällä kertaa?

SitrusRe: Mitä sä voit syödä?9.5.2010 14.02
Käytiin vasta mun äidin luona dementiakodissa. Kaiken alzheimerintaudin tuottaman surun ja hädän jälkeen on helpottavaa, että äiti viihtyy siellä niin hyvin.

Mulla on sellainen hämmästyttävä tilanne, että nyt on menossa neljäs peräkkäinen melko hyvä päivä. Eka näin monen päivän putki. ja hyvä tietenkin olosuhteet huomioon ottaen. Muuta selitystä en keksi kuin sen, että keskiviikkona oltiin miehen kanssa juttelemassa kirurgin kanssa leikkauksesta. Se antoi toivoa ja luottavaisen olon.

JoyRe: Mitä sä voit syödä?11.5.2010 0.34
Mä kyllästyin viime syksynä siihen, kun kaikki kyselivät, että "närästääkö?" ja aina sai selittää, että mikä on oireen laatu. Nyt, kun juurikaan ei ole oireita ja lähipiiri on tottunut uusiin elämäntapoihini, niin ei tarvitse koko ajan selitellä.

refluksikurkkuRe: Mitä sä voit syödä?12.5.2010 17.17
Onko hyvä olo jatkunut? Itsellä ei ole niin
paha kuin maanantaina vaan sellaista huonoa
aina välillä vuorokauden aikana ... vastakohtana maanantain jokaminuuttiselle huonolle ololle.

Tuota perinteisen "närästyksen" (ruokatorven tuntemus) puutetta saa/sai kyllä selittää .... ei niin paljon enää mutta joskus kylläkin.

karvinenRe: Mitä sä voit syödä?22.5.2010 22.14
juu toi on kyllä tosi inhottavaa kun aina saa selitellä miks ei voi syödä sitä eikä tätä.olin kerran yksillä tutuilla syömässä ja jälkkäriks oli appelssiini juttua.ihmettelivät et voiko muka appelssiinikin närästää.ois vaan pitäny syödä ja sit oksentaa lattialle ni oisivat ehkä uskoneet.

arnoldRe: Mitä sä voit syödä?22.5.2010 22.45
Olen huomannut, että vanha totuus "mikään aine ei ole myrkkyä, vaan sen määrä" pitää pitkälti paikkansa, joten kun en varsinaisesti ole allerginen millekään ruoan ainesosalle, niin voin lähes mitä tahansa tököttiäkin pienen lusikallisen ottaa ja kehua sitten, että "hyvää on, mutta valitettavsti en saa syödä tätä enempää kun lääkärini ehdottomasti kieltää".

Tavallisesti tämä tyyli on ymmärretty (ja hyväksytty:) paremmin, kuin että suoralta kädeltä kieltäytyisin koko tarjoilusta. Ihmiset vaan ovat niin hämmästyttävän herkkiä ottamaan itseensä, jos joku kieltäytyy tarjotusta 'herkusta'.
:-P
Joskus harvoin se yksikin lusikallinen tietysti tekee jälkikäteen hetkeksi kehnon olon, mutta menee useimmoiten ohi parilla renniellä eikä pilaa koko iltaa. Mitään tequila-sitruuna-bangeria en tietenkään suostu kitaani kaatamaan.



Vastaa viestiketjuun

Otsikko:*
Viesti:*
Lähettäjä:*
Sähköpostiosoite:
Lähetä vastaukset sähköpostiini: