Keskustelu
| Maija | Sedaatio / gastroskopia | 4.2.2015 15.05 |
| Onko kenelläkään kokemuksia kevytnukutuksessa tehdystä gastroskopiasta? Onko todella niin (kuten lääkäri väittää), ettei tutkittava tiedä koko tutkimuksesta mitään? Minulla on TODELLA voimakas yökkäysrefleksi, enkä siksi voi edes kuvitella tähystystä ilman jonkinlaista helpotusta. Sedaatiota ehdotetaan, mutta käsitykseni mukaan siinä ollaan tajuissaan ja ymmärretään kuitenkin tapahtumat...? |
||
| juissi | Re: Sedaatio / gastroskopia | 4.2.2015 16.39 |
| Hyvin siinä tajuaa meiningin, mutta tulee kuitenkin aikalailla pelottomaksi. Olin jopa hieman pettynyt, kun tutkimus oli ohi, että mikä pelko ja kohkaaminen ja sitten näin helpolla pääsi. |
||
| Sitrus | Re: Sedaatio / gastroskopia | 4.2.2015 22.30 |
| Kaksi kertaa tehty kevytnukutuksessa. Eka kerta: en tiennyt mistään mitään. Annostelin itse nukutusaineen napista. Kaikki meni nähtäväti hyvin. Toka kerta: lääkäri alkoi runnoa letkua sisään ennen kuin nukutusaine oli vaikuttanut. Hänellä oli kiire. Painelin hädissäni nappia monta kertaa, ehkä sain liikaa nukutusainetta, en tiedä. En meinannut herätä nukutuksesta. Jouduin työskentelemään tarmokkaasti, että hengitys normalisoitui. Se oli pelottavaa, koska mitään syytä tapahtuneelle nukutuslääkäri ei osannut kertoa. |
||
| juissi | Re: Sedaatio / gastroskopia | 5.2.2015 0.19 |
| Minä en enää kyllä mitään sedaatiota aio ottaakaan juuri tuon hengityksen takia. Mullakin alkoi happisaturaatio laskea ja kai annettiin jotain vastalääkettä siihen. En älynnyt pelätä sitä, kun olin niin tokkurassa, mutta seuraavalla kerralla pelkillä rauhoittavilla. |
||
| Sitrus | Re: Sedaatio / gastroskopia | 5.2.2015 13.20 |
| Kevytnukutushan on juuri siksi riskaabeli, että potilasta ei intuboida, vaan hänen on hengitettävä koko ajan itse. Kevytnukutuksen on oltava kevyt, eikä se saa kestää kauan. Toki siinä on henkilökuntaa vieressä valmiina elvyttämään, mut silti. Heräämössä oli kauheasti potilaita, pari ulkomaalaista hoitajaa, pari kertaa nukutuslääkäri kävi vieressäni katsomassa, että palailen tajuihini. Asiat on totisesti muuttuneet 70-80-luvuista, jolloin äiti oli leikkurisairhoitajana. Siihen aikaan heräämössä oli kerrallaan 1-3 potilasta, ja hoitaja oli heräämössä koko ajan paikalla tukemassa herääviä potilaita ja huolehtimassa että kaikki on hyvin. Tilanne ja tunnelma oli rauhallinen, huonekin on hämärä ja miellyttävä. Olin joskus äidin mukana, näin sen. Nykyään sairaaloissa ollaan kuin markkinoilla, kaikki huutelevat, juoksevat, potilaat huutavat. Vallitseva olo on se, että anteeksi kun häiritsen teitä. |
||