Keskustelu

« Takaisin | Vastaa viestiketjuun
martoHämmästyttää, Kummastuttaa, Masentaa, V*tuttaa (Avautuminen osa 1)4.8.2014 21.44
Niin..Varmasti meillä kaikilla tätä paskaa sairastavilla tulee jossain vaiheessa elämää sellainen fiilis, että minkä helvetin takia tällainen paska piti tulla omalle kohdalle ja et haluaisi tehdä muuta kuin avautua kaikille tilanteestasi ja huutaa kurkku suorana sekä lyödä nyrkkiä 150 kertaa seinää niin kauan, kunnes sä olet niin paskana, ettet jaksa muuta kuin itkeä. Jääkööt kuitenkin tämä oma avautumiseni tällä kertaa vain mun sanallisen arkkuni aukaisemiseen.

Mitä olet tehnyt elämässäsi niiiin väärin, että joudut elää koko loppuelämän tällaisen niin sisältä ja ulkoota kalvaavan taudin kanssa, jolla on niin vaikutusta kaikkeen, siis aivan kaikkeen! Miksei tämä paska voinut tulla naapurin Jaskalle, miksi se tuli mulle? SANOKAA, MIKSI!?

Mitä jos vaihtaisin refluksitautini kaverini Villen kakkostyypin diabetekseen, mitä mieltä olisitte? Eiks kuulostais ihan hyvält vaihtokaupalta? Mä ainakin olisin 150 kertaa onnellisempi ja piikittäisin hymyssä suin itseäni päivittäin tai ottaisin yhden tabletin päivässä että pysyisin kondiksessa, eiks kuulostaiski simppeliltä? Voisit syödä suhteessa ihan normaalisti eikä kantaa huolta, tapaan että mitä jos tos safkassa oiskin jotain sellasii raaka-aineit mikä vois aiheuttaa sulle jotain. Mutta no hätä, kun eihän mulla ole mitään hätää kun mullahan on vaa kakkostyypin diabetes eikä refluksii *lalallaa* *viheltelee*

:::MUTTA JOO nyt itse asiaan:::

Asia nyt kuitenkin on niin, että mulla on refluksitauti ja kiroan sitä päivää kun se mulle tuli ja kun mä vielä EHKÄ tiedän minkä helvetin takia se mulle puhkes. Selitän tarkemmin, vaikka nyt kukaan tätä mun vuodatusta lukiskaan, niin ihan oman vitutuksen kannalta on tärkeetä että pääsen avautumaan ja ehkä sitä myöten pystyn tällä hetkellä prosessoimaan jotenkin tän asian ja jatkaa eteepäin tämän helvetin paskan kanssa.

Mulla tapahtui joulukuussa 2011 työtapaturma, jossa pistin itseäni narkomaanin neulalla, jonka jälkeen menin tottakai paniikkiin, vaikka se tsänssi että mä oisin saanut tartunnan oli todella pieni, MUTTA SILTI OLEMASSA ja mieli on nyt mikä on ja siitä se paska sitten lähti. Kerron lyhennetyn version, koska tähän tulisi joku 40 sivua tekstiä, jos kertoisin kaiken, mitä sen puolenvuoden ajan jouduin kärsimään, niin henkisesti ja fyysisesti. Kävin tottakai heti kun oli järkevää testeissä ja ne oli negatiivisia. Kuitenkin n. kahden viikon jälkeen mulle alkoi ilmaantua oireita.

Osa oireista oli flunssaa ja osa sellaisia, joita ei koskaan mulla ollut eli nivelkipuja sekä alavatsakipuja. Pikkuhiljaa mulla alkoi tulla mitä eriskummallisempia oireita kuten hikoilua ja yöllisiä kouristuskohtauksia ym paskaa, joita kaikkia en nyt enää edes muista. Olin ilman muuta ihan hajalla ja olin sillon vielä parisuhteessa ja toki kerroin exälle tästä asiasta ja hän otti kyllä asiat liian löysästi ja puhuessani pakollisesta ehkäisystä tämän kriittisen vaiheen aikana, hän ei halunnut sitä ja sano että ei sulla ole mitään ja sit vaan meni jossain vaiheessa, että seksiä harrastettiin ilman ehkäisyä ja homma oli siinä sitten, vaikka ei pitänytkään olla mitään mulla.

Tästä meni noin pari viikkoa, niin yllättäen exä alkoi sairastumaan täysin samanlaisiin oireisiin kuin mä ja pikkuhiljaa häntäkin alkoi mietityttämään että mitähän helvettiä ja paniikki iski todella molemmille. Kävimme aina testeissä, kuin mahdollista, ja tulos molemilla aina negatiivinen, silti oireet jatkuivat. Hivin itämisaikahan voi olla jopa 12kk ennenkuin se näkyy veressä, joten paskana olo jatkui koko tämän ajan.

Tämä paska epätietoinen olotila oltaisiin voitu sillä estää, JOS tämä ko. narkomaani-akka olisi suostunut verikokeeseen, mutta ei jumalauta voinut suostua, vaikka pyysin monen eri henkiön kautta vaan vetos koko helvetin ajan itsemääräämisoikeuteen ja se päti. Kiroan tämän akan syvimpään helvettiin. Toivottavasti olisi jo kuollut tuskissaan. Mutta tätä epätietosuutta jatkui tosiaan yli 6kk ja kaikki testit oli negatiivisia, joten me molemmat olimme täysin puhtaita ja syvä helpotus oli molemmille.

Vahinko kuitenkin oli jo ehtinyt tapahtua ja sen vaikutus suhteessa näkyi enemmän ja enemmän päivien, kuukausien mennessä eteenpäin. Ja loppu on sitten historiaa. Kuinka se sitten vaikutti muhun ja et miten tämä tapahtuma olisi muka vaikuttanut mun refluksitaudin syntymiseen.

Kukaan lääkäreistä ei ole täysin varmana voinut sanoa, mutta on epäilty vahvasti että tällä asialla oli suuren suuri merkitys sen alkamiseen. Tämän epätietoisten kuukausien ajan olin niin hermorauniona, että mulla aineenvaihdunta meni täysin sekaisin ja laihduin silmissä, tekemättä yhtään mitään. Ennen tätä onnettomuutta painoin 127kg ja olin tottakai ylipainoinen, mutta tämän aikana multa tippui viiden kuukauden aikana noin 30 kiloa painoa enkä tehnyt asian eteen mitään. Olin vain.

Naurettiin tossa koulukaverin kanssa, että hän laihdutti 9kk 19kg ja hän teki sen etee niin helvetisti hommia että verta, hikeä ja kyyneleitä tuli vuodatettua. Mä vaan istuin soffalla ja katoin telkkaa ja paino tippu. Hienoa! Ei ollut. Tämän takia mulla elimistö ei pysynyt mukana vaan aloin oireilla ja sitten tuli kuvioihin mukaan ensiksi paha maku suuhun, jota ei ole koskaan ollut ja sitten muita oireita. Loppuha on sitten tiedossa, että miten kävi että turha siitä on kirjottaa.

Mutta tälle ei nyt voi mitään. Asia on nyt näin ja pakko oltava sen kanssa, vaikka välillä ei tiedä mitään mistään. Jos nyt joku jakso lukee tämän mun koko vuodatuksen loppuu niin kiitos siitä!Mulle tää avautuminen ainakin vähän helpotti vitutusta. Jos moderaattorit haluaa muokata mun tekstin kirosanoja poissa, niin olkaa hyvä vain. Pahoitteluni myös kielenkäytöstäni, mutta voimasanat tuntuivat nyt oikeelta tätä kirjottaessani.

Lopuksi, en missään vaiheessa sitä tarkoita, että diabetes olis lottovoitto, ja onhan siinäkin omat kommervenkkisä, mutta kaikki on niin suhteellista. Eräs kaveri sanoi "hyvin" kun kerroin tästä helvetistä sillo kun elin tätä pistotapaturmavaihdetta, että "mitä jos sulla nyt oiskin hiv, niin eihän se kuolema ole, on nykyään niin hyvät lääkitykset että voi elää täysin normaalia elämää, että onhan nyt diabeteskin haastavampi tms." Joo, totta ja myös aivan päinvastoin, mutta ei kaikki vaan ymmärrä eikä halua ymmärtää. Enkä jaksa enää siitä selittää, kun se on menneisyyttä. Mun refluksin tuomat vaivat on sitten taas toinen juttu, josta kyllä riittää tekstiä vaikka kuinka monta sivua. Mutta palaan siihen myöhemmin. Vuodatus osa 2! Kiitos
SaturnusRe: Hämmästyttää, Kummastuttaa, Masentaa, V*tuttaa (Avautuminen osa 1)5.8.2014 10.06
Mä en kyllä vaihtaisi refluksia diabetekseen. Diabetes kun lisää esim. riskiä sydän- ja verisuonitauteihin. Se on oikeesti hengenvaarallinen sairaus, kuten moni muukin. Refluksi on v-mäinen, mutta ei tapa.

Paskoja aikoja helpottaa mulla se, että refluksikkoja on Suomessa aivan älyttömän paljon. En siis kysy itseltäni, miksi minä. Moni muukin. Myös meidän naapurin Ossi, joka muuten on myös reilusti ylipainoinen ja sai taannoin sydärin + aivohalvauksen parin viikon välein, toipuu kyllä nyt ja ilmeisesti lähes ennalleen. Ja jos jollain ei ole refluksia, hänellä voi olla jokin muu sairaus.

Sitä joskus ihmettelen, että miksi mulle on lyöty aika iso kombo kaikenlaisia vaivoja. Refluksi, paha migreeni, krooniset selkä- ja niskavaivat, kilpirauhasen vajaatoiminta. Nämä kaikki on kuitenkin hyvänlaatuisia, joten en valita. Monella on asiat huonommin. Tuttuja on kuollut syöpään, kahdelta sukulaiselta on revennyt suoni päästä. Yksi kuoli, toinen selvisi mutta repeymä hankaloittaa elämää loppuikänsä. Yksi ikäiseni (36 v.) sairastaa parhaillaan levinnyttä syöpää eikä toivoa ole.

On vaan pelattava niillä korteilla, jotka on annettu.
SitrusRe: Hämmästyttää, Kummastuttaa, Masentaa, V*tuttaa (Avautuminen osa 1)5.8.2014 10.30
Refluksista voi seurata ruokatorven syöpä. Refluksi on suurin yksittäinen ruokatorven syövän riskitekijä. Lisäksi jos nieleminen ei toimi voi tukehtua.

Mutta en minäkään diabetestä haluaisi. Kummipojallani on se, ja äiti itki aluksi sitäkin, miten kukaan ei varmasti ota poikaa yökylään, ennen kuin se on tarpeeksi vanha vastatakseen itse hoidostaan. Piikittäminen ei ole mikään rutiinijuttu, vaan sokeriarvoja on seurattava t o d e l l a tarkasti. Kaikki sairaudet on diabeetikolle suurempi riski, ja hyvästä nykyhoidosta huolimatta vakavien komplikaatioiden vaara on olemassa. En kadehdi. Jos tapahtuisi jotain odottamatonta (onnettomuus, poikkeustila, rikoksen kohteeksi joutuminen) eikä insuliinia saisi, menisi henki.

Mutta tämä ei ollut ailoittajan pointti. Ymmärrän hyvin nuo "miksi just mä" -tunteet. Potkin itsekin seiniä niiden takia aluksi. Sitten lakkasin potkimasta, kun tajusin ettei se auta ja että jalkakin tulee kipeäksi.

Tietysti on paljon niitäkin refluksikkoja, joiden sairaus ei ole alituinen, kärsimystä tuottava, rajoittava tai joilla lääkkeet vievät kaikki oireet. Silloin he liittyvät refluksitaudin vähättelijöiden sankkaan joukkoon.
SaturnusRe: Hämmästyttää, Kummastuttaa, Masentaa, V*tuttaa (Avautuminen osa 1)5.8.2014 14.23
Onhan ruokatorven syövän riski kuitenkin aika pieni verrattuna siihen ihmismäärään, joka refluksista kärsii. Lisäksi on hyvä, että refluksi on diagnosoitu - näin tuohonkin riskiin voi vaikuttaa, kun hoitaa refluksia eikä elä esim. roskaruualla tai ruokatorvea ärsyttävillä ruuilla ja kittaa olutta päivittäin. Tarkoitus ei ollut vähätellä, vaikka en itse kaikkein hirveimmistä oireista kärsikään. Halusin muistuttaa, että asiat voisi olla paljon huonomminkin.
refluksikurkkuRe: Hämmästyttää, Kummastuttaa, Masentaa, V*tuttaa (Avautuminen osa 1)5.8.2014 22.48
marto, mitenkäs se vitutuksen taso tänään - oliko avautumisesta yhtään näin pikaisesti purkuapua??
martoRe: Hämmästyttää, Kummastuttaa, Masentaa, V*tuttaa (Avautuminen osa 1)6.8.2014 0.08
Luin näitä kommenttejanne töissä, muttei ollut aikaa kirjoittaa mitään, mutta nyt on.
Eli tarkoitus ei ollut missään vaiheessa laittaa mitään sairauksia "paremmuusjärjestykseen" koska eihän nyt mikään sairaus tai tauti ole hyvä asia, vaan se tulee muuttamaan välittömästi koko loppuelämän. Oli kysymys sitten sydän- ja verisuonitaudeista, vammautumisista, refluksitaudista tai ihan mistä tahansa asiasta, jolla on negatiivinen vaikutus sun elämässäsi.

Kukaan ei tietenkään toivo ikinä itselle mitään pahaa ja haluaisi elää vaan terveen ja pitkän elämän ja saavuttaisi kaiken sen elämänsä aikana, mistä on aina haaveillut. Näin se ei kuitenkaan valitettavasti mene, vaan on tyydyttävä siihen, mitä on itselle suotu, niinkuin Saturnus totesi.

Jos nyt kuitenkin aletaan vertaamaan diabetesta ja refluksitautia, niin kumpaakaan en todellakaan haluaisi omalle kohdalle osuvaksi.

Haluan kuitenkin sanoa, että jos ajattellen diabetesta, oli se sitten nuoruus- tai aikuisiän diabetes, niin jo diabetes sairauteuna otetaan aivan eri tavalla vastaan yhteisössä. Miksi? Koska diabeteksesta on muodostnut aikoja sitten jo kansansairaus, jonka vuoksi lääkäreillä on aivan erilainen ote jo alkavaan diabetekseen tai jo diagnoosin saaneen diabeetikon hoitoon. Diabeetikkona sä saat kattavat tutkimukset ja kunnan täyden tuen esimerkiksi lääkkeistä et joudu maksamaan kuin omavastuuosuuden.

Diabeetikolle kuuluu myös vuosittainen jalka- ja hammashoito ja sä pääset kaikkien jonojen ohi, oli kyse sitten leikkausjonoista tai ihan mistä jonosta tahansa, koskien kunnan terveydenhuoltoa. Se on totta, että insuliinit on helvetin kalliita, ja senkin vuoksi on hyvä, että diabeetikon lääkkeet ovat täysinkorvattavia. Diabeetikolla sairauden myötä tulee tottakai muuttumaan elämä täysin, mutta diabeetikolla on kuitenkin aivan erilainen kokonaisvaltainen tukiverkosto takana. Se on fakta.

Miten sitten refluksista kärsivä henkilö otetaan vastaan terveydenhuollossa. Noh kaksjakoisesti, sanoisin. Ainakin omien kokemuksien mukaan, on lääkäreitä, jotka ei oikein tiedä mitä tehdä tai sanoa joten ottaa googlen esiin, jos sieltä löytyis jeesii. On lääkäreitä, jotka ei ota kuuleviin korviinsa toisen kertomia huolia vaan heittää jotai randomia kuten "kaikki hyvin, käy ostaa vaikka kaupasta jotai xylitol pastllia, että kyllä se siitä" On myös toki sellaisia, jotka ovat aidosti kiinnostuneita asiasta ja laittavat rattaat pyörimään että asiaa tutkitaan ja viedään eteenpäin. Jos ajatellaan, että millaisia etuja refluksikko saa kunnalta. Niin ei mitään. Sä joudut maksamaan kalliita ja semikalliita lääkkeitä koko loppuelämäsi etkä saa KELA:n alennnusta lukuunottamata muuta. Sulla ei ole mitään etuuksia esimerkiksi jonojen suhteen vaan sä jonottelet ihan rauhassa, vaikka sulla ois kuinka paska olo ja hätä.

Refluksitautia sairasta ja diabeetikko otetaan aivan erilailla vastaan yhteisissä. Ajatellaan vaikka jotain ystäviä ja niiden järjestämiä illanistujaisia tai sukulaisvierailuja, joissa kaikki ei olekkaan niin tuttuja. Sanot että sulla on refluksitauti etkä voi syödä sitä ja sitä niin joko he eivät ota kuuleviin korviinsa tai sit sieltä tulee jotai että "mikä se "refluksitauti on" sittenkun selität, niin he eivät silti ymmärrä tai halua ymmärtää. Kun taas diabeetikko kertoo sairastavasta diabetesta, niiin se on suurimmalle osalle täysin selvä juttu, että mitä se tarkoittaa. Sama juttu keliakian kanssa. Ihmiset tietää automaattiseti, miten toimia. Tää on tosi valitettavaa, mutta niin totta.

Mutta joo siis alunperinhan mä kirjotin mun vuodastuksen täysin sen takia, että tuli töistä tullessani mieleen tämä akka, joka ajattelemattomuudellaan vaikutti mun elämään näin paljon. Ei riittänyt, että ryssi oman elämänsä, vaan piti ryssiä myös munkin. Mikäähän nyt ei ole 100% varmaa, mutta aika helvetin todennäköistä kylläkin.

Ja Refluksikurkun kysymykseen, että vituttaako? Vastaus että kyllä, ei niin paljon, mutta vituttaa kuitenkin ja kärsin tällä hetkellä taas pahimmista suolistoon liittyvistä oireista, mitä mulla on ollut koskaan. Mutta ei itku auta markkinoilla vaan eteenpäin on mentävä vaikka mikä olis. Tai siis eihän mikään ole pakko, että tottakai täältä pääsis vaikka heti pois, mutta mä en sitä halua vaan haluan elää ja saavuttaa vielä ne asiat, joista haaveilen. Sellasta.
refluksikurkkuRe: Hämmästyttää, Kummastuttaa, Masentaa, V*tuttaa (Avautuminen osa 1)6.8.2014 1.09
marto, erittäin hyvin selitetty minkä kanssa refluksitautisen täytyy kamppailla verrattuna jo kansantaudin nimekkeen saaneen tautiin verrattuna. Yksi ärsytyskohta aikoinaan oli itsellä se, miksi juuri itselle sattui tauti, johon ei ole vakaata jo vuosia toiminnassa ollutta isoa järjestöä olemassa ym mitä siihen sitten liittyykin...

Niinkuin joskus Sitruksen kanssa taisi olla puhettakin, olisi ihana kun olisi gastrohoitajia - ja luksusta tietty olisi erikoistunut "refluksihoitaja" terveyskeskuksessa ...
SitrusRe: Hämmästyttää, Kummastuttaa, Masentaa, V*tuttaa (Avautuminen osa 1)6.8.2014 11.26
Marto nostaa koko ajan esiin tärkeitä pointteja - joka tk:ssa on diabeteshoitaja. Mitä ylellisyyttä! Diabetesta sairastavan ei tarvitse kuulla, että hänen sairautensa ei ole "oikea sairaus" tai "vakava".
Tunnustetuksi tuleminen on oleellinen asia.
martoRe: Hämmästyttää, Kummastuttaa, Masentaa, V*tuttaa (Avautuminen osa 1)6.8.2014 11.30
Uusi päivä, uudet kujeet, sama vanha olo. En sitten tiedä, johtuuko tämä kestovitutus nyt myös siitä, että olen syönyt kohta vajaan viikon trisyklistä masennuslääkettä, nimeltä noritren 10mgx1 annoksella, koska yllättäen JÄLLEEN KERRAN toinen ihminen ryssi lisää mun elämää. Ja masennuslääkkeillähän on tapana ainakin aluksi voimistaa masentuneisuutta.

Olen kirjoittanut tästä jo toisessa threadisssa, mutta laitanpa nyt tähänkin. Tämä tapahtui 2014 helmi-maaliskuussa.

"Joudun siis vetämään jonkun aikaa trisyklisii masennuslääkkeitä kun yks urheilijahieroja sai mun yhden hermosäkeen tuhottua liian kovalla hieronnalla, jonka vuoksi mun pää on yliherkkä kaikelle kosketukselle. Mitä tää yliherkkyys tuo mulle sitten? Päänsärkyä, huimausta ja muutenkin sekavaa oloa ja välillä sumenee silmissä täysin. Sellasta."

"Ja paras juttuha tässä on se ettet sä voi ketää syyttää mistää koska se on tehny sen vahingossa kun ei ole osannut hillitä omia voimia, taitoja ja mukauttaa niitä sit johonkin toiseen kuin johonki aktiiviurheilijoihin. Tämä on parannettavissa, mutta se vaatii aikaa, lääkehoidon, jossei masislääkkeet auta, niin epilepsialääkkeissä on laajakirjo korjaamaan asiaa sekä tehokkaan b-vitamiinikuurin. Todella siistiä!"

Mutta se siitä. Ihmettelen vaan, että minkä helvetin takia JONKUN TOISEN täytyy tulla laittamaan mun elämää lisää huolia. En vaan käsitä.
SitrusRe: Hämmästyttää, Kummastuttaa, Masentaa, V*tuttaa (Avautuminen osa 1)6.8.2014 11.58
Yksi pissapää mursi mun oikean ranteen 14 vuotta sitten. Noin kaksi vuotta oli kokopäivätoimista ranteen hoitoa, tuskaa ja täyttä epätietoisuutta siitä, millainen kädestä lopulta tulisi. Ympärillä olijat kyllästyivät kuulemaan valituksiani, kulutin mielettömästi voimia siihen että monet edes uskoivat että ranne EI parane ennalleen.

Ei parantunut, vaikka tein kaiken mitä itse kykenin. Siihen jäi pysyvä invaliditeetti, se on edelleen kipeä, joitain asioita mitä haluaisin en voi tehdä enää ikinä, toisia voin mutta hintana on kipu.
SitrusRe: Hämmästyttää, Kummastuttaa, Masentaa, V*tuttaa (Avautuminen osa 1)6.8.2014 12.01
Pahalta tuntuu myös huomata, että monet ovat kokonaan unohtaneet koko asian - nekin, jotka olivat mukana tapahtumissa.
palllomassuRe: Hämmästyttää, Kummastuttaa, Masentaa, V*tuttaa (Avautuminen osa 1)15.8.2014 23.57
Mulla on ollut kohta viisitoista vuotta refluksitauti ja 9 vuotta 1-tyypin diabetes, sekä' monta muutakin vaivaa. Refluksitauti alkoi hirveästä stressistä, luulin olevan vihdoin raskaana ja kyseessä olikin tuulimunaraskaus. Otti niin koville ja siis lapsia en voi saada. Hoidot läpi käyneenä on tullut todettua. Eli kyllä olsen sitä mieltä, että kyllä refluksitauti voi tulla pahasta strtessistä ja epätietoisuudesta ja luulenpa, että mulle tuli siitä tuo diabeteskin.
SusaRe: Hämmästyttää, Kummastuttaa, Masentaa, V*tuttaa (Avautuminen osa 1)16.8.2014 0.20
Itse olisin myös sillä kannalla että ehkä ennemminkin tuo stressi ja epätietoisuus olisi laukaissut sinulla refluksin.

Itselläni refluksi puhkesi nimenomaan siitä. Oma 4.v lapsi romahti yhtäkkiä iltapalapöydässä huonoon oloonsa ja kuumetta nousi hetkessä 41.5 ilman että kenelläkään perheessämme olisi ollut pienintäkään flunssaa tai muuta. Yön sitten mittasin kuumeen vähän väliä ja 05. aikaan löysin lapsen huoneesta lepakon. 1+1 on aina 2 ja puremajäljet löytyi jalasta. Testit näytti virusperäistä ja loppupeleissä tästä tuli viimevuoden ihan virallinen raivotauti epäily suomeen jonka ympärillä hääräsi useampikin ylilääkäri. Tuossa sama juttu, voi mennä jopa vuosia ennenkuin tulee päälle eikä saada testeillä kiinni ennenkuin neurologiset oireet alkaa ja siinä vaiheessa on myöhäistä tehdä enää mitään. Meillä ei rokotteet kerennyt 24h sisään.

Tuosta alkoi sellainen pyöritys että oksat pois ja vähän latvaakin lähti. Kuukauden kestävä rokotusohjelma ja immunoglobuliinit + itsesyytökset siitä kun päästin lepakon menemään enkä tajunnut toimittaa eläinlääkärille että olisi ottanut raivotauti-näytteet itse lepakosta.

Jokatapauksessa, pitkä juttu ja mukana oli lapsen sylki/verinäytteitä tutkimassa niin lääkärit kuin itärajan raivotautisia eläimiä tutkiva laboratorio. Viimein kun rokotussarja loppui (n. 1,5kk) ja saatiin vasta-aine verikokeet joista todettiin että jokatapauksessa, oli sillä tautia tai ei, niin rokotteista on saatu hyvä suoja tautia vastaan. Tuossa vaiheessa pystyin huokaisemaan helpotuksesta mutta heti kun pyöritys loppui, alkoi uusi refluksitaudin osalta, sillä tuo stressi oli laukaissut refluksin kunnolla päälle.

Eli tuosta sinun jutustasi tuli mieleen sellainen asia, että onhan tuosta neulasta voinut tulla muitakin, lieviä bakteereja/viruksia jotka on nostanut sinulle kuumeen ja lihassäryt.
LakritsimammaRe: Hämmästyttää, Kummastuttaa, Masentaa, V*tuttaa (Avautuminen osa 1)16.8.2014 10.42
Myös se pelkkä tieto että sua on pistänyt narkomaanin neula voi itää siemenen alitajuntaan joka lähtee kalvamaan sisältä ja tuottamaan oireita. Ihmismieli on todella vahva ja voi aiheuttaa vaikka mitä oireita. En yhtään tietenkään sua tai kokemustasi halua vähätellä.
VaniljaRe: Hämmästyttää, Kummastuttaa, Masentaa, V*tuttaa (Avautuminen osa 1)17.8.2014 18.27
Susa, kuulostipa ikävältä tuo sinun tarinasi. Itsellä sitä kestää melkein mitä vain jos on pakko, mutta lapsiaan haluaisi suojella tullaiselta. Ei ihme, jos refluksi on puhjennut tuollaisessa stressissä. Toivottavasti kaikki menee jatkossakin parhain päin.

Stressi todella voi puhkaista sairauksia ja ainakin refluksin ollessa kyseessä, oireet pahenevat stressin seurauksena, olen itsekin sen todennut useamman kerran.


Vastaa viestiketjuun

Otsikko:*
Viesti:*
Lähettäjä:*
Sähköpostiosoite:
Lähetä vastaukset sähköpostiini: