Keskustelu
| marja | Uusi palstalainen - minun tarinani | 10.6.2014 9.47 |
| Hei! Yritin selailla keskusteluista josko täällä olisi ollut ketjua missä kohtalotoverit kertovat omia tarinoitaan. En löytänyt joten päätin aloittaa uuden. Tämä on pitkä kertomus, lukee ken jaksaa ja haluaa :) Minulla on kuitenkin noita oireita riittänyt, joten ehkä joku saa kertomuksestani vinkkejä tai apua. Kaikki alkoi kahden kuukauden flunssakierteestä ja kahdesta pitkästä doksisykliini-kuurista. Flunssakauteen mahtui myös poskiontelon - ja keuhkoputkentulehdus. Kun tauti oli vihdoin ohi, kävin varovasti aloittelemassa punttisaliharrastusta. Olo ei tuntunut mitenkään erikoiselta, mutta yöllä alkoi sydän jyskyttää. Kipua ei ollut. Valvoin yön kuunnellen pumpun hakkaamista ja aamulla herätessä oli oksettava olo, suuuta kuivasi ja huimasi. Varasin lääkäriajan samaksi päiväksi. Lääkärisetä totesi että verenpaineeni oli kovasti koholla. Minulta otettiin ekg ja siinä näkyi jotain muutoksia joita tämä lääkäri ei osannut tulkita. Ei pitänyt niitä minään, määräsi verenpainelääkityksen ja sairaslomalle stressin vuoksi. Söin verenpainelääkkeitä kolme päivää, verenpaine asettui ja lopetin lääkityksen omatoimisesti. Minulla oli vahva tunne että verenpainelääkitys on turha. Tästä alkoi lääkärikierre kun pumppu ei meinannut millään rauhoittua. Oli hakkaamista ja lisälyöntisyyttä. Mukaan tuli voimakas hengenahdistus ja rintakivut, joita rasitus ja syöminen selvästi pahensivat. Rinnassa oli myös omituinen, kova paineen tunne. Sain beetasalpaajat tykyttelyyn ja minulla todettiin myös astmankaltainen inferktion jälkitila, johon sain lääkityksen. Kerroin lääkäreille kivuistani joita myös syöminen pahentaa. Ne kuitattiin joko rintarankaperäisiksi, tai keuhkoperäisiksi. Yksi lääkäri ohjasi minut työpsykologille, ksoka piti minua työuupuneena ja luulotautisena. Toinen lääkäri kysyi astmalääkkeet määrättyään että olenki minä nyt tyytyväinen? En oikein tiedä mihin minun olisi pitänyt olla tyytyväinen? Siihenkö että hän teki diagnoosin ja minun oli pitänyt tyytyä siihen eikä enää jatkaa valitusta? Kivut eivät vaan lääkityksestä huolimatta helpottaneet vaan olo alkoi mennä todella huonoksi. Kipua oli rintalastan takana, vasemmalla kylkikaaren alla, välillä kainalossa ja myös selässä. Välillä kipu oli niin kovaa että tärisin sohvalla enkä pystynyt puhumaan. Sitten alkoivat myös ääniongelmat. Välillä ääni särkyi ja välillä tuntui ettei ääni kanna ollenkaan. Kun kipu ja olo muutenkin oli pahimmillaan, minulla oli myös lievää lämpöilyä ja niveliä kolotteli. Nukkuminen oli vaikeaa, vasemmalla kyljellä ei pystynyt olemaan ollenkaan, heti tuli kipu ja myös sydän alkoi hakata. Ainoa mahdollinen nukkuma-asento oli sohvalla, puoli-istuvassa asennossa hiukan oikealla kyljen puolella. Hampaiden vihlominenkin tuli mukaan kuvioon. Olin jo ihan epätoivoinen ja väsynyt, eikä kukaan tuntunut kuuntelevan minua tai ymmärtävän mikä vaivaa. En jaksanut/pystynyt tehdä juuri mitään ja masennus alkoi ottaa minusta otettaan. Olin itse googlaillut oireitani ja refluksitauti pomppasi silmille, mutta ajattelin ettei se sitä voi olla koska minua ei närästänyt. Sitten löytyi lääkäri, joka ymmärsi että jotain on tosiaan vialla ja lähetti minut jatkotutkimuksiin. Gastroskopiassahan se sitten selvisi: Refluksitauti ja laaja pallea-aukko. Palleatyrää siellä ei näkynyt. Ruokatorven ja mahalaukun limakalvot olivat siisti, eikä koepaloissakaan näkynyt mitään. Tähystyksestä on nyt kolme kuukautta ja tilanne on sikäli mennyt koko ajan lääkityksestä huolimatta pahemmaksi, että en pysty kiinteää ruokaa juuri syömään. Pahimmillaan meni pari viikkoa että en syönyt tai juonut juuri mitään, koska kaikki sattui. Tämä oli toki ennen lääkitystä. Nyt menee Esomeprazolia kahdesti päivässä ja tarvittaessa Antepsinia. Kipuihin olen satunnaisesti ottanut Litalginia, en oikein ole varma onko siitä ollut mitään apua. Paino tippuu koko ajan ja parhaillaan on taas flunssa päällä ja kova hengenahdistus. Kipuja on edelleen, pysyvät kurissa jollain tavalla kun ei rasita itseään ja syö mahdollisimman vähän ja mahdollisimman pehmeää ruokaa. Nukun sängynpääty korotettuna, siitä huolimatta ruoka tuntuu öisin nousevan kurkkuun. Kaksi viikkoa sitten minut laitettiin leikkausjonoon. Tässä välissä on jo tehty vartalon tt-kuvaus, siitä kuulen tuloksen huomenna. Kahden viikon päästä on manometria ja ph-mittaus, kirurgille aika 13.8. Nyt vaan odotellaan ja toivotaan ettei olo mene ihan mahdottomaksi :) |
||
| refluksikurkku | Re: Uusi palstalainen - minun tarinani | 10.6.2014 11.37 |
| Hei marja, tervetuloa kirjoittelemaan ja jakamaan kokemuksiasi! Melkoinen tarina sinullakin .... Tuon närästyksen puuttuminen hämää alussa maallikkoa jos myös toisia ammattilaisiakin! Tosin maailmalla kurkkupuolella se on yksi klassinen motto ("mutta eihän mua koskaan närästä"), jolla tiedotetaan ruokatorven ulkopuolisesta refluksitaudista. Voisi sanoa, että kurkkurefluksin salakavaluus (tautia ei osata epäillä kun ei ole närästystä eikä vatsavaivoja) on yksi voimakas syy, miksi tämä sivusto on pystyssä. Onneksi olet saanut diagnoosista kiinni - itselläni painajaismaista aikaa oli tuo alku pari vuotta, kun d:tä haettiin (minullakaan ei ole perinteistä närästyksen tunnetta ruokatorvessa tai karvasvesiä ym tunnetta nielussa). Itse se sieltä oli kyllä kaivettava ja vietävä eteenpäin, minkö ilmiön olen jo henkisesti "anteeksiantanut" ... Itse nielemisvaikeudet läpikäyneenä pehmeä sosemainen ruoka oli parasta. Tehosekoitin on joutunut kovalle, kun se päivittäin hurisee keittiössä. itsellä meni alussa pienenkin ruokailuun aikaa puolisen tuntia ellei enemmänkin - lehden/kirjan sitä tehtiin, jotta ei tarvi lautaseen tuijotella. Toivotaan, että manometria näyttää hyviä lukemia leikkausta suosien! Montako kertaa päivässä syöt nykyään niitä pieniä annoksia? Vanhoista keskusteluista ehkä olet jo lukenutkin - apteekin hyvin suunnitellut Nutridrinkit antaa hyvin energiaa ja haluttuja aineksia. Onko sulla hengenahdisgtukseen annettu ensiavuksi piippua/inhalaattoria (astman kohtauslääke, joka avaa keuhkoja)? Laajalla pallea-aukolla (kerrottiinko tästä koosta tarkemmin) ja jatkuvilla pahoilla oireilla pääsee taatusti leikkaukseen. Missä se tehdään? Mitä vartalon tt-kuvilla sulla varmistetaan pois (vai mainitsiko lääkäri tästä mitään)? |
||
| marja | Re: Uusi palstalainen - minun tarinani | 10.6.2014 15.25 |
| Hei refluksikurkku! Lähinnä kai se oli varmistus ettei ole kasvaimia tms. En usko että mitään löytyy, mutta kyllähän se mieltä rauhoittaa kun on sekin puoli katsottu! Kyllähän tässä on ehtinyt kaikenlaista mietiskellä kun ei sitä diagnoosia tosiaan minullekaan osattu heti tehdä. Tämän palstan löysin kun se oli tehty, lähdin heti hakemaan itse tietoa ja ohjeita, lääkäreiltä olen niitä aika niukasti saanut. Hyvä että tämmöinen on olemassa! En siitä pallea-aukon laajuudestakaan muuta tiedä kuin että on ilmeisen laaja, lääkäri näytti kuvasta minkälainen sen aukon pitäisi olla ja missä pallean reunat minulla ovat. Syön nykyään jopa kuusi kertaa päivässä pieniä aterioita. Välillä laitan suuhun kiinteääkin ruokaa, esim. pehmeää leipää tai lihaa jonka pureskelen hyvin. Mutta kyllähän sen sitten tietää viimeistään seuraavana päivänä että tuli syötyä. Nutridrinkit on olleet kovalla kulutuksella :) Astmapiipun sain jo ennen kuin tämä diagnoosi tehtiin ja silloin tällöin olen sitä tässä tarvinnut. Tänään on taas huono päivä, kipuja ja kovaa hengenahdistusta. Otan siis piipusta henkosia ja syön mahdollsimman vähän, sillä tavalla pärjää. |
||
| marja | Re: Uusi palstalainen - minun tarinani | 10.6.2014 15.37 |
| Unohtui tuosta vielä mainita että Tyks:ssa olisi leikkaus. |
||