Keskustelu
| ongelmamahainenapina | Uusi refluksikko! Apua! | 24.2.2014 1.23 |
| Terve! Olen 19v nuori Turusta ja sain tammikuussa diagnoosin löystyneestä vatsaportista. Oireilu alkoi 27.9.2013 aamulla. Kun edeltävänä iltana noustiin laivaan ja aateltiin tyttöystävän kanssa viettää päivä Tukholmassa. Illan mittaan laivalla join tölkin energiajuomaa ja myöhemmin tuopin olutta. Aamulla kun heräsin oli olo pahoinvoiva. Hetken makoilun jälkeen siirryin vessaan istuskelemaan ja olo helpotti. Päätimme jäädä maihin, vatsa oli ihmeellinen aamusta ja pelkäsin että olisin saanut mahapöpön, syötiin mäkkärissä aamupalaa Tukholman sataman kieppeillä, sämpylä, jugurtti ja kuppi kahvia. Tämän jälkeen olo oli taas normaali. Päivä meni hyvin, käytiin hampurilaiset vielä myöhemmin syömässä mäkkärissä ja syötiin paljon irtokarkkeja. Illalla noustiin laivaan ja olo oli normaali. Join jälleen tuopin olutta illalla ja aamulla herätessäni olo oli tosi hyvä. Aamupala syötiin buffetissa ja tietenkin söin itseni aivan ähkyyn pekonia ja lettuja. Tämän jälkeen jäätiin Turussa maihin ja mentiin kotio jatkamaan unia. Olo oli kaikin puolin hyvä! Tunnin parin päästä heräsin taas pahoinvointiin, jonkin ajan istuskellessani päätin että täytyy oksentaa, menin vessaan ja olo oli kuin oksennus olisi tulossa. Ei vaan tullut. Istuin vessassa 1,5h ja olo helpotti. Luulin vieläkin moista mahapöpöksi. Taas päivä meni hyvin ja ei ollut ongelmia. Yöllä tyttöystäväni oksenteli yönläpi ja varmistuin sairastavani mahatautia pahoinvoinnin takia. Näin ei kuitenkaan ollut. Oksentanut en ole kertaakaan eikä ole edes käynyt kurkussakaan. Mutta pahoinvointi oli päivittäinen ongelma ja tietenkin kun olin suomalainen mies en mennyt lääkäriin. Kuukauden päästä luovutin olin aivan kuitti jo pahoinvointiin kun Se vaan lisääntyi ja lisääntyi. Lääkäri halusi tarkistaa jelikobakteerin Ym verikokeella ja olin vieläkin aivan pihalla koko hommasta. Lääkärissä käynti yleistyi ja sain somaccia ja sairaslomaa. Mietin että mitä helvetin järkeä on määrätä närästyslääkettä jos voin päivittäin pahoin. Aloin tutkia itseäni tarkemmin ja pahan olon tullen en mennyt paniikkiin vaan kuuntelin itseäni ja seurasin missä oireet jyllää. Ja kyllä tunsin nousemisen kurkkuun ja tajusin että ehkä kyseessä on närästys. Otin samariiniä ja olo helpottui ja olo oli kuin oisin taivaassa. Siinäpä Se jätin lääkärit väliin ja aina kun join jotain oli Se vettä missä oli pussillinen samariiniä. Oireet vaan pahentui pahentumistaan ja stressi kasvoi. Taas lääkäriin ja menin ultraan, ei mitään. Tutkin netistä itse missä voisi olla vika ja tulin siihen tulokseen että minulla voisi olla keliakia. Vehnälakko päälle ja ei auttanut. Taas lääkäriin ja sitten sieltä tuli ne sanat mitä eniten kammosin "vatsatähystys". Se osihko ei mennyt hyvin, revin letkun itse kaksi kertaa pois suusta, kolmannella kaksi lääkäriä piti käsistäni kiinni ja tunkivat letkun väkisin ja kyllä ISOT traumat jäi toimenpiteestä. Vatsaportti oli löysä ja tajusin että elän tämän paskan kanssa loppuelämäni. Päivät paheni, olo paheni, mielentila paheni, pelkäsin kaikkea ja mihinkään en ikinä mennyt, en edes töihin. Sain opamoxia ahdistukseen ja somacia tähän vaivaan. Opamox oli taivaallinen lääke, lievitti stressiä todenteolla ja tätä myöten refluksia. Somacci taas oli hevonpaskaa. Nyt pärjään jotenkuten mutta masentaa vaan koska elämäni tuntuu olevan totaalisesti pilalla. Olin suuri oluen ystävä, nykyän en juo tippaakaan. Tupakkakin maistui paremmalta, nykyään paskalta ja tekee olosta kamalan. Armeija vaan lähestyy ja mielentilani on taas alhaalla. Joskus olin vakavasti masentunut ja itsetuhoinen. Ja kun elämä pari vuotta taas kukoisti tuli tämä ja vetää minut taas maan alle. Syön nykyään samaa ruokaa kuin meidän kani ja löhötän päivästä toiseen kotopuolessa ja kaipaan sitä tervettä elämää. Joskus pimahdan totaalisesti ja haluan vaan lopettaa tämän elämää vastaan taistelemisen. Parisihteeni kärsi todenteolla, seksuaalisia haluja ei enään ole. Olen joka päivä todella kiukkunen ja suutun ja rähisen joka asiasta koska on vaan huono olla. Pelkään että tyttö ystäväni turhautuu ja jättää minut taakseen, jolloin helvetinportit alkavat oikeasti raottamaan, todellisuudessa hän tuosta mihinkään lähde. Mutta kaipaan vaan piristystä ja nautintoa elämään jotta voisin taas hyvin mielin puuhata mutta kun ei vaan huvita, töihin ei edes kiinosta mennä pahoinvoinnin takia. Stressinsietokykyni ylitettiin jo aikoja sitten. Kaipaisin teiltä jotka tämän kanssa ovat oppineet elämään hyviä vinkkejä miten voisin nauttia elämästäni, miten herkutella, miten pahimpaan närästykseen varautua ja miten ylipäätänsä käynnistämän tämän koneen uudestaan? |
||
| tico | Re: Uusi refluksikko! Apua! | 24.2.2014 10.39 |
| Stressi on yksi helvetti tässä taudissa. Pitäisi saada oma mieli ja kroppa rentoutumaan ja pahimpana aikana ei auta kuin luottaa siihen että olo helpottuu ajan kanssa. Itsellä nyt 8 vk paha kausi ja nyt eilen oli eka suht hyvä päivä. Ruokavaliota on joutunut kokeilemalla muuttaa ja syödä sitä mikä ei tee oireita. Lääkkeitä saa kahlata huonolla onnella monia läpi ennen kuin edes vähän sopiva löytyy. Oma mieli ei hyväksy tätä sairautta ja siinä on tekemistä ettei paha ahdistus vie liikaa mukana. Itsellä kanssa ollut henkisesti taistelua, mutta pikku hiljaa tuntuu että ehkä tää elämä voittaa taas. Itselläni happosalpaajat ei sovi ja joudun tyytymään vanhempiin h2-lääkkeisiin. Olen menossa funktionaalisen lääkärin vastaanotolle kuukauden päästä josko sieltä saisi jotain apua. En voi muuta kuin toivoa sulle jaksamisia vaikeimman ajan yli. Silloin kannattaa karsia kaikki rasvainen ym.närästävä ruoka pois ja kuunnella omaa kehoa mikä sopii, mikä ei. Kyllä se päivä koittaa kun olo on taas parempi. Olet vielä nuori eikä diagnoosi kohdallasi tarkoita ettetkö enää koskaan voisi nauttia ruuasta, oluesta ym. |
||
| Vanilja | Re: Uusi refluksikko! Apua! | 24.2.2014 12.56 |
| Alla on linkki joka kannattaa vilkaista, siellä on paljon mielenkiintoista juttua, koskien esim. elämänmuutoksia jne. Siellä on eri elämänvaiheessa oleville omat osionsa, esim. juuri nuorille. Sieltä voi löytyä jotain apua ja vinkkejä, nimenomaan siksi, koska refluksissa usein pitää tehdä elämäntapamuutoksia juuri ruokailutottumuksissa. http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo |
||
| rheeju | Re: Uusi refluksikko! Apua! | 26.2.2014 22.31 |
| Fellow turkulainen! Olen itse myös suhteellisen tuore refluksikko, sillä sain diagnoosin vasta pari vuotta sitten 18-vuotiaana. Keskustelupalstaa lukiessa tuntuu siltä, että kävi kunnon tuuri saatuani komplikaationa ruokatorven tulehduksen. PPI-lääkityksen kanssa vatsa tuntuu liki normaalilta. Ei se elämä tähän pääty. Ruokavalio alkaa vähitellen tulla selkäytimestä ja hyvinä aikoina vatsa sietää myös enemmän. Olin ensimmäisen vuoden aikana kolmesti sairaalapedillä useampia päiviä kerrallaan vain kipuja lievittämässä, tuhansien eurojen edestä testejä (onneksi valtio avustaa) jne. Meni siinä ensimmäinen yliopistovuosikin välistä. Kyllä aurinko alkaa jossain vaiheessa paistamaan ja elämä maistuu. Auttaa myös päästä puhumaan samasta vaivasta kärsiville, sillä moni ei vain ymmärrä ja "jokaista aina joskus närästää". Pahimman närästyksen varalta kannan aina mukana lompakossa primperaneja ja litalginia. Toimii hyvin eikä epämukavia tilanteita tule kuin harvoin. |
||
| ongelmamahainenapina | Re: Uusi refluksikko! Apua! | 17.3.2014 17.55 |
| Osaiskin ajatella noin positiivisesti. Nyt sain töitä, mikä on hyvin fyysistä 12 tuntia töitä vuorokaudessa keskinmäärin. Ja arvatkaa vaan ahdistaako ajatuskin. Mutta pakko mikä pakko. Olen aivan loppu jo tähän touhuun. Ennen mentiin ja ryypättiin, tehtiin mitä lystäs. Vaan ei enään. Uskoni kaikkeen vaan katoaa, kaverit katoaa koska mua ei kiinnosta tehdä yhtään mitään. Olis unelma ku sais vaa olla kotona ja lomailla koko loppuelämä kotosalla. Olen luonteeltani hyvin kärttyisä ja negatiivinen ihminen. Nyt olen vielä ärtyisämpi ja jos joku vähättelee tautiani niin raivostun todella voimakkaasti. Vihaan kaikkia ihmisiä ympärilläni kun tuolla kuljen, mielessäni haukun vähäosaisempia aina ja mietin että miks just minä eikä toi. Onneksi saan matkani tehä autolla/moottoripyörällä ja silloinkin olen hyvin negatiivinen. Jos joku hölmöilee liikenteessä suutun valtavasti, olen koko ajan älyttömän kiukkunen. Koska on paha olla niin olen siitä vihainen. Leikkausta ei kuulemma kannata tehdä, ja siitä mä slaagin sainkin, mä vihaan lääkäreitä yli kaiken. Ja sitku ne kieltäytyy jostain mikä on niiden työtä, niin siitä seuraa semmosta saarnaa. Sain rauhottavia lääkkeeksi ja pyydän niitä kyllä lisää. Tunnen olevani iso vaara muille koska huumorintajun sietokykyni on romahtanut totaalisesti. Tekisi mieli välillä kuristaa jokin tietty ihminen vaan siksi että hän näyttää ärsyttävältä taikka hän näyttää onnelliselta, vaikka ihmistä en tunnekkaan tai edes koskaan ole nähnyt. Itse en ole tähän tilanteeseen tyytyväinen ja lääkärille meno on aika turhaa koska raivostun vaan siellä. Sitten oireisiin, pahoinvointi on oreista suurin. Olen joskus pienenä ollut hyvin oksennuskammoinen, nyt olen sitäkin pahempi. Mahatautia olen sairastanut vain pienenä ja oksennuksia viime kymmenen vuoden aikana on ollut vain yksi (ruokamyrkytys). Nyt pelkään mahatautia aamusta iltaan. Aamullakin herään kuuntelen vatsaa ja jos Se on vähänkin ihmeellinen jätän kaiken väliin koska oletan sen olevan mahatautia. Jos reflunsipahoinvointi yllättää menen paniikkiin ja haluan ihmisten ilmoilta äkkiä pois koska pelkään oksentavani. Mä olen just ja Se viimine persoona kelle tällästä tautia kylvää. Mietin että mistä moinen on edes tullut koska suvussa ei ole ollut ketään refluksikkoa. Olen lukenut muiden oireita ja joillakin oksentelu on refluksioire ja jos Se oire mulle tulos ni Se olis varmaa Se viimene pisara. Mä teen mitä vaan välttääkseni oksentamista. Ja kun tyttöystävällä jos e-pillerit menee sekaisin tulee vahvat kuukautiset ja Se oksentaa. Ja arvatkaa vaan mimmoseen paniikin saan. En mene viikkoon lähellekkään ja ahmin maitohappobakteereita läjäpäin. Myös olen ottanut yliannostuksia lääkkeitä kun hermoni menetän mahani kanssa. Närästyslääkkeitä olen välillä ottanut ison läjän, eli sekotellut eri lääkkeitä ja kaikki kerralla naamaan, ihan vaan siksi että kiukussani päätän että mä en opettele elämään mahan kanssa vaan Se mun kanssa. Rauhottavia olen ottanut liikaa jotta saisin tajun hävitettyä ja pääsisin itseäni karkuun. Vihaan tätä kroppaa mitä ennen rakastin. Opi en varmaan koskaan elämään näin. Tulevaisuus oman hyvinvoinnin ja tasapainon suhteen näyttää menevän lujaa vauhtia alas. |
||