Keskustelu
| Justiina | Ei tahdo jaksaa | 10.5.2013 16.04 |
| Meinaa itkettää ja voimaton olo. 2kk syöty esomepratsolia, ensin 20mg, sitten 40mg. Sydämentykytyksiä, kauheaa väsymystä, fasettilukkoa... Maha tähystetty (punoittava maha ja ruokatorvi, vähän palleatyrän alkua, löysähkö läppä).Sydän tarkistettu holterilla ja päivystyksessäkin käyty. Taas huono olo. Kauanko tätä oikein kestää? Ei oikeastaan edes polttele kauheasti, mutta väsymys ja sellainen jokseekin voimaton olo koko ajan. Pinna kireällä ja ei jaksaisi mitään. Onko teillä kokemusta milloin tämä jälleen tasoittuu? Vai pitääkö tyytyä siihen, että loppu elämä on tällaista. niisk. Nyt jos koskaan vertaistuki on tosi tarpeen. Kiitos jo etukäteen. |
||
| Sitrus | Re: Ei tahdo jaksaa | 10.5.2013 16.17 |
| Justiina, sä et ole yksin. Tuttua tuo epätoivo ainakin mulle. Oletko kokeillut seuraavia konsteja? väsymykseen vitamiineja, myös rautaa, mut varovasti koska se närästää, ulkoilua, edes vähän, entsyymikapseleita parantamaan ruoansulatusta. Ja sit annat itelles luvan olla väsynyt ja kireä. Rohkeutta, kyl se siitä! |
||
| Justiina | Re: Ei tahdo jaksaa | 10.5.2013 16.22 |
| Kiitos Sitrus! Mulla itseasiassa oli ferritiinitkin tosi huonot, mutta raudan syöminen tyssäsi tähän refluksiin. Mitä vitamiineja suosittelet? |
||
| Sitrus | Re: Ei tahdo jaksaa | 10.5.2013 16.28 |
| b, monivitamiinia, iron vital f -juomaa, d+kalkki. Mutta jos sulla kuten mulla aineet ei imeydy, kokeile myös Digest Basic -entsyymivalmistetta. On niitä muitakin, mutta toi mullisti ainakin mun olon - ja parempaan suuntaan. |
||
| Justiina | Re: Ei tahdo jaksaa | 11.5.2013 0.06 |
| Sitrus - sinä olet ihana :) Aina jaksat vastata noviisille - kiitos! Kävin ostamassa B12 vitamiinia ja huomenna luontaistuotekauppaan ja/ apteekkiin rautaa ostamaan. |
||
| refluksikurkku | Re: Ei tahdo jaksaa | 11.5.2013 11.54 |
| Justiina, mikä olo nyt aamulla? Saitko nukuttua kunnolla? |
||
| Sitrus | Re: Ei tahdo jaksaa | 11.5.2013 16.55 |
| Voi kiitos, Justiina! Sä pelastit mun päivän, ehkä kaksikin! |
||
| Justiina | Re: Ei tahdo jaksaa | 11.5.2013 23.18 |
| Refluksikurkku: Huono päivä ollut, tosi huono. Meinaa itkettää ja masentaa. En nukkunut kovin hyvin, mutta sain nukuttua iltapäivällä päiväunet. Vasemman tissin alta on kipeä - voiko sekin liittyä refluksiin? Sitten kun en ole kipeä, niin ei itketä eikä masenna pätkääkään. Minulla tulee tuohon vasemman rinnan alle joskus muljahdus, josta seuraa väsymystä pari-kolme päivää. Ihme hommaa. Välillä jo epäilen, että onko tämä refluksia enää vaan jotain muuta. Verikokeet otettu vasta - kaikki ok, sydänfilmit ja holterit otettu - kaikki ok... ihmetyttää... Kiitos myötätunnosta :) Aion ottaa yötä vasten nukahtamislääkkeen, jotta tulisi ensi yöstä parempi ja jaksaisin äitienpäivänä olla reippaampi kuin tänään. |
||
| Vanilja | Re: Ei tahdo jaksaa | 12.5.2013 9.47 |
| Justiina, minkälaisia ruokavaliomuutoksia olet tehnyt? Minulla oli myös aivan hirveitä, masentavia ja elämänlaatuun vaikuttavia oireita, mutta rokavaliomuutoksilla olen päässyt niistä eroon. Tiedän ettei ruokavaliota, eikä omia ruokatottumuksiaan ole helppo muuttaa, mutta on hyvä tietää että jos mikään muu ei auta, niin se mahdollisuus saattaa olla vielä olemassa. Minä en kokenut saavani lääkkeistä mitään apua, mutta ruokavalioni sen sijaan muutti kaiken. Jaksan paasata siitä aina vain, kun omat kokemukseni ja tulokseni ovat olleet niin hyviä. |
||
| Justiina | Re: Ei tahdo jaksaa | 12.5.2013 15.56 |
| Kiitos viestistäsi Vanilja! Syön huomattavasti pienempiä annoksia kuin ennen. Rasvaiset olen jättänyt pois, kahvia juon hieman, mutta sitäkin huomattavasti vähemmän kuin ennen. Piimä maistuu ja olen vaihtanut laktoosittomaan maitoon. Rasvasisia tai mausteisia ruokia en oikein uskalla syödä. Paino on tippunut paljon aika lyhyessä ajassa. Onko sinulla linkittää joku keskustelu, missä olet kertonut ruokavaliostasi? Sukulaiseni ovat jo huolissaan olenko masentunut, kun iki-iloinen ja tasainen minä on välillä tyystin kateissa... Sitten kun ei tunnu huonolta, niin olen taas oma itseni. |
||
| Vanilja | Re: Ei tahdo jaksaa | 12.5.2013 17.16 |
| Justiina, kun kirjoitat hakukenttään: REFLUKSI JA RUOKA OSA 2, niin sieltä löytyy paljon ruokavalioon liittyvää asiaa, minun sekä muidenkin kirjoittamana. |
||
| Vanilja | Re: Ei tahdo jaksaa | 12.5.2013 17.19 |
| Nimerkki Arwen on myös kirjoittanut mielenkiintoisia asioita, liittyen niskan, selän ja rintarangan hoitoon, hän on saanut apua niistä, nekin kannattaa lukea. Mitähän Arwenille mahtaa nyt kuulua? |
||
| Justiina | Re: Ei tahdo jaksaa | 12.5.2013 22.41 |
| Kiitos menenkin tutkaileen asioita - jospa tasapaino löytyisi joskus... |
||
| Justiina | Re: Ei tahdo jaksaa | 12.5.2013 23.33 |
| Vanilja ja muut ruokakeskusteluun osallistuneet! Mahtavia vinkkejä kokeiltavaksi. Olipa kiva lukea, että bataatti toimii usein, koska tykkään siitä, mutta harvoin tulee laitettua. Avokadosta minulla on vähän epämiellyttävä makumuisto, mutta aion silti kokeilla sitäkin. |
||
| karvinen | Re: Ei tahdo jaksaa | 13.5.2013 1.56 |
| moikka sitrus:) mitäs kuuluu pitkästä aikaa?mulla toi kurkku oireilee välillä on parempia kausia ja sit taas huonompia.puutarhassaon hommia riittänyt joka päivälle.toi kumartelu ei vaan tee hyvää närästykselle,mut pikkuhiljaa kun touhuaa niin pärjää. |
||
| k | Re: Ei tahdo jaksaa | 13.5.2013 9.04 |
| Tuleeko kellään välillä voimaton olo kun puuhailee? Mulle kävi eilenkin näin.Oksasahalla sahailin puunrungoista kuivia oksia pois ja kädet ja niska ylöspäin puuhasin noin puoli tuntia.Sit otin lapion käteeni ja pari kertaa otin laiturin alta multaa pois ja lykin lapiota etukumarassa.Toisen tuuppauksen jälkeen tuli vasemman käden ja rinnan väliin kumma väreilyn tunne ja alkoi heikottamaan.Tietty lapio jäi siihen ja istuskelemaan.Jonkin aikaa oli heikko olla ja sit pikkuhiljaa koheni vointi. |
||
| kesis | Re: Ei tahdo jaksaa | 13.5.2013 9.05 |
| siis äskeinen viesti oli minulta mut siitä jäi osa pois eli kirjoittaja oli kesis |
||
| Voimat kadoksissa | Re: Ei tahdo jaksaa | 13.5.2013 14.28 |
| Moi Ei tahdo jaksaa, kovasti tsemppiä sinulle, kyllä asiat lutviutuu! Mullakin voimattomuus ja sydämen seudun kipuilu kuuluu refluksin oireiluun. Pahimmillaan se voimattomuus oli niin paha, että tuskin jaksoin kävellä tai puhuakaan. Mäkin painoittaisin sun kohdalla ruokavalion merkitystä. Oletko tutustunut Paula Heinosen kullanarvoisiin ohjeisiin? Lue esim. hänen kirjansa "Vihdoinkin hyvä olo". Hänellä on myös radio-ohjelma Terveyden avaimet, joka tulee ainakin sunnuntaisin klo 9.00 muistaakseni Iskelmä Helsinki -kanavalla (katso näistä tarkemmin Paulan nettisivuilta). Muista, että kaikenlainen stressi pahentaa maha/suoliongelmia huomattavasti. Ja jos ei nuku hyvin, niin se pahentaa asiaa omalta osaltaan. Eli yritä rentouttaa sekä kehoa että mieltä. |
||
| kesis | Re: Ei tahdo jaksaa | 13.5.2013 16.50 |
| no hyvä kuulla et voimattomuus ja sydämen seudun kipuilu voi johtua refluksista.Näitä on nimittäin lähikuukausina mullakin ollut oireena ja olen kyl ehtinyt kuvitella vaikka mitä.Tutkia tietysti pitäs ettei ole oikeesti sydänperäistä.Nainen ikää 41 ja suht normi painossa.Voimia meille kaikille jotka kamppaillaan tän asian kanssa =) |
||
| Justiina | Re: Ei tahdo jaksaa | 13.5.2013 21.44 |
| Hei! Kiva kuulla muiden kokemuksista ja kuulumisista! Voimat kadoksissa: Olen kerran ollut Paula Heinosen luennolla ja vilkaisemalla käynyt nettisivuja katsomassa. Voisin lainata kirjastosta tai vaikka ostaa kyseisen kirjan. Vaikka onkin ikävää kuulla, että muillakin sydänoireita, niin silti lohduttavaa. Eilen illalla taas muljahti ikävästi ja nyt tuntuu tuon vas.kylkiluiden alla kipeä kohta. Huomenna on taas lääkäri. Miten minusta on tullutkin siellä ramppaaja, mutta yhtään kertaa en ole mennyt turhaan kuitenkaan. |
||
| refluksikurkku | Re: Ei tahdo jaksaa | 14.5.2013 2.25 |
| Justiina, tsemppiä lääkäriin!! Kerro, mitä sanottiin. Ps. Olen sitä mieltä, että ei ole olemassa turhia (liiallisia) lääkärikäyntejä :-) |
||
| Vanilja | Re: Ei tahdo jaksaa | 14.5.2013 9.57 |
| Minullakin on ollut noita muljahduksia, tosin onneksi aika harvoin, sitä säikähtää, koska tunne on aika inhottava ja siitä tosiaan jää joksikin aikaa sellainen ihmeellinen hutera ja voimaton olo. Minunkin sydämeni on tutkittu, Holter-mittauskin on tehty, eikä mitään vikaa löytynyt. Olen ajatellut että tuo muljahdus on vain tavallista kovempi rytmihäiriö, joka siis johtuu jostain muusta kuin sydämestä. Yksi lääkäri kerran sanoi minulle että sydän on viisas elin, se tasaa itse oman rytminsä, siis sen kuuluukin tehdä niin, vaikka se saattaa tuntua epämiellyttävältä. |
||
| Justiina | Re: Ei tahdo jaksaa | 15.5.2013 0.13 |
| Kiitos tsempeistä! Hyvin sanottu tuo, että sydän on viisas elin... Lääkäri totesi, että hermostoni ei osaa rauhoittua (siis se hermosto, johon ei voi oikein itse vaikuttaa) ja nyt olisi pieni breikki paikallaan. Niin hankalaa on ollut viimeiset viikot, että olen itsekin jo samaa mieltä. Katsotaan rauhoittuuko tilanne nyt kun kaikenlaisten paineiden pitäisi vähentyä. Olen melko vakuuttunut näin jälkikäteen siitä, että yksi syy refluksini puhkeamiseen tai pahenemiseen on ollut liian kiivas tahti (stressi). Sitähän täällä moni muukin on kyllä todennut. |
||
| kesis | Re: Ei tahdo jaksaa | 15.5.2013 7.39 |
| Mulla ainakin huoli ja hermostumiset selvästi pahentaa oireita.Eilen tästä oli hyvä esimerkki kun tuli huolestumista ja hermostumista ni jo alkoi rintalastassa kihelmöidä oikein kunnolla ja monta tuntia ja jatkui vielä yölläkin.Koitin kyllä olla miettimättä asiaa mut ei se täysin onnistunut.Nyt vaan koitetaan ottaa mahdollisimman rennosti ni jos olis helpompi olla. |
||
| Vanilja | Re: Ei tahdo jaksaa | 15.5.2013 17.31 |
| Huoli vaikuttaa ja esim. jatkuva kiire ja työstressi vaikuttaa myös. Minä olen onnistunut hiukan hellittämään työpaineitani, olen oppinut ottamaan rauhallisemmin. Olinkin sellaisessa tilanteessa ettei se olisi voinut jatkua kovin pitkään, sain jo sen seurauksena tämän refluksin, mutta pahempaakin olisi tietysti voinut käydä. Aivoverenvuodot ja sydänkohtaukset ovat myös usein stressin aiheuttamia. Muistan kun kiireessä olin kuulevinani jonkun pienen äänen minussa kuiskuttelevan, että rauhoitu, nyt mennään taas liian lujaa, tästä ei hyvää seuraa, minä tiesin sen, mutta en osannut hellittää, vaiensin vain nuo kuiskuttelut ja jatkoin samaa vauhtia. Toisin sanoen tämä refluksi pakotti minut pysähtymään ja miettimään asioita uudestaan. Nyt on stressin suhteen huomattavasti helpommat oltavat. |
||
| Justiina | Re: Ei tahdo jaksaa | 15.5.2013 21.45 |
| Kylläpä kuulostaa Vanilja tutulta! Itse keväällä myös tiedostin sen, että nyt menee liian lujaa, mutta ei sitä vaan osaa pysähtyä näemme kuin pakon edessä. Jos siis jotain hyvää tästä "koettelemuksesta" etsii, niin se, että joutuu pysähtymäänja rauhoittamaan tilanteen sekä pakollinen painonhallinta, koska on pakko syödä oikein ja miettiä mitä syö ja milloin. Nyt onkin parempi päivä, joten sitä valoakin jo näkyy tästä kokemuksesta. Ei kyllä vielä viikonloppuna osannut ajatella positiivista asioita lainkaan. Siispä me kaikki - koitetaan olla stressaamatta ja huomata kehomme viestit ennen kuin tilanne pahenee! |
||
| Vanilja | Re: Ei tahdo jaksaa | 16.5.2013 8.17 |
| Minä muistan hyvin tuon tilanteen, kun oli oikein rankkoja päiviä, kävelin vain edestakaisin ja olin ahdistunut, välillä yritin mennä nukkumaan, päästäkseni pois kamalasta olotilastani. Sitten kun tuli ensimmäiset hyvät päivät, kaikki ahdistus oli kuin taikaiskusta poissa, sitten kun tuli taas huono päivä, niin ahdistus palasi, inhosin sitä olotilaa. Nyt kun tilanteeni on tasoittunut ja epämiellyttäviä oireita tulee jonkun oman toimintani seurauksena, tiedän jo että ne menevät ohi nopeasti, ainakin tähän asti ovat menneet. |
||
| refluksikurkku | Re: Ei tahdo jaksaa | 16.5.2013 11.14 |
| Justiina, hieno juttu, että hyvä päivä - ne antavat voimaa jaksaa huonojakin. Minulla täällä aurinkoinen vapaapäivä ja käyn lävitse kesävaatteita :-) Kun aika kuluu, huomaa tiettyjä lainalaisuuksia - huonot kaudet (ajat vaihtelee) tulee ja menee. Itselläni huono kausi on 6-8 viikkoa ja loppuviikoilla on henkisesti väsynyt. Pieniin oireisiin päivittäin on jo näin monen vuoden jälkeen myös tottunut ja "ärsytysreaktio" tulee vasta isompien oireiden kanssa. Omasta taustasta ja synkistä hetkistä ... Itselläni kesti saada diagnoosi ja kunnon lääkitys lähes 2 vuotta (kun ei ole kertakaikkiaan sitä närästystä tai vatsavaivoja eikä kukaan määrännyt edes kokeilumielessä salpaajia tai mitään muutakaan!!), joten ihan eka painajaismainen epätietoinen "tuskavaihe" oli kestoltaan todella pitkä. Huonoimpina hetkinä kipujen kourissa (7-8/10) makasin vain matolla. Tuskaheijaukseen ostin myös jumppapallon, joka vieläkin on vaatehuoneessa - käytän sitä joskus selän venytykseen mutta kun se yhdistyy niin voimakkaasti huonoihin muistoihin, en sitä kovin mielellään käytä - puhumattakaan, että se oli jossain huoneessa vakituisesti näkyvillä. Kävelin myös päämääräätömästi paljon ... yläkivun takia ei aina huomannut rakkojen tai kynnen (?) painumista ihoon siinä kävellessä - sukkien veritahroista sen vasta huomasi myöhemmin. Useamman kerran löysin itseni 10 km päästä kotoa väsyneenä - ja ilman bussilippurahaa... no, onneksi kännykällä pystyin soittamaan ystäviltä kyytiä takaisin keskustaan :-) Ja oppihan sitä varaan takin taskuihin kolikoita. Kasettirentoutukset tuli vähitellen kanssa kuvioon mukaan. Muita rentoutusjuttuja oli mukana jo muutenkin jonkinasteisesti aiemmasta elämästä (joogaa joskus nuorena + itämainen taistelulajihistoria tietoisuus/läsnäolo/keskittymisjuttuineen ym ym). Diagnoosin saatua alkuhelpotus oireisiin kesti tosiaan sen runsaat 3 kuukautta, jolloin pystyin jo keksittymään sitten ihan toisenlailla, koska oli jotain konkreettista, mitä ajatella. Olin tietoinen, että kurkkurefluksissa helpotusta ei ihan muutamalla kuukaudella ole tulossakaan, joten minitavoite oli puoli vuotta (kurkkulääkärin seurantakäynti) mutta pitempi se vuosi. Pitkä aika tuo alkuvaihe oli silloin! Olin myös 250% varma alussa (oireet flunssan oheisena, perusterve, ei missään nimessä mitään kroonisia tauteja), että kuuluun terveine elämäntapoineni satunnaista tautia sairastaviin ja oireilu tulee ehdottomasti olemaan pelkkä muisto vaan vuoden päästä ;-) Muusta stressistä ... pystyisitkö itse vaikuttamaan siihen tilanteeseen niin ettei sellaista tulisi enää niin voimakkaasti? Onko se työstä aiheutuvaa kiirettä, elämäntilanne nyt (lapset, perhe) vai jotain muuta? Onko sulla jo päivittäisessä käytössä (tietoisesti) rentoutusmielessä jotakin mitä teet (niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä)? |
||
| Justiina | Re: Ei tahdo jaksaa | 16.5.2013 15.09 |
| Kiitos jälleen Vanilja ja refluksikurkku! Minä pystyn vaikuttamaan itse työhöni hyvin paljon, mutta uskon, että osittain perhe-kuviot vaikuttaa myös stressiin tällä hetkellä. Minulla ei ole mitään rentoutus-juttuja käytössä - pitää varmaan seuraavaksi hankkia niitä ja Paula Heinosen kirjoja. Olen yrittänyt pysähtyä hetkeen, mutta se on yllättävän vaikeaa. Tämä päivä antaa taas toivoa, että suunta on parempaan. On tämä palsta kyllä tosi hyvä - olen saanut täältä paljon tukea! |
||
| Sitrus | Re: Ei tahdo jaksaa | 16.5.2013 20.23 |
| Mulla on kanssa nyt vaikea elämäntilanne ja siitä stressiä. En tahdo puuttua nyt stressini syihin sen tarkemmin. Mutta tuntuu, että on äärettömän helppoa vain luovuttaa ja olla jaksamatta, kuin jaksaa. Jakelen muille mielestäni hyviä ohjeita, ja nyt tuntuu siltä, etten itse osaa noudattaa niitä ollenkaan. Välillä tuntuu siltä, kuin olisi yhtä pätemätön ja taitamaton tekemään oikeita päätöksiä kuin vastasyntynyt. Kummallista on myös se, miten apua saattaa kuitenkin tulla täysin arvaamattomalta taholta, joltain sellaiselta ihmiseltä jolta ei olisi ollenkaan odottanut. Ja toisaalta sellainen taho josta tukea nimenomaan odottaisi, tuntuukin olevan ihan kylmä. |
||
| Justiina | Re: Ei tahdo jaksaa | 16.5.2013 21.16 |
| Sitrus - näin se on. Ei aina ole pakko jaksaa. Joskus yrittämisen lopettaminenkin voi omalla tavalla rauhoittaa. Tuokin on totta, että tukea voi tulla arvaamattomilta tahoilta. Itse olen kyllä saanut paljon tukea monesta suunnasta, mutta tiedän että se ei ole itsestään selvyys. En sitten tiedä, jos tämä jatkuu kovinkin kauan, että kuinka paljon sitä tukea jatkossa tulee. Minäkään en oikein täällä haluaisi kovin tarkkaan selittää tilannettani, mutta jotain tietenkin. Olisipa mielenkiintoista keskustella tarkemminkin. Olen itse aika avoin näistä asioista, mutta silti täällä palstalla ei ihan kaikkea uskallakaan kirjoittaa kun on kaikille avoin. |
||
| Sitrus | Re: Ei tahdo jaksaa | 16.5.2013 21.45 |
| Justiina - musta tuntuu että sä ymmärrät. Et ehkä ymmärräkään, mutta tuntuu lohdulliselta edes luulla että joku ymmärtää. Jotkut asiat on tosiaan niin kipeitä, ettei niitä halua muotoilla sanoiksi edes nimimerkin suojissa. Tai totta puhuen ei halua myöntää edes itselleen. Se taitaa kyllä olla vaarallista. Ja niin se onkin. Usein sanotaan, että ihminen selviää siitä tai tästä. Olen miettinyt, että mitä se tarkoittaa? Miten eroaa sellainen joka on selvinnyt jostain koettelemuksesta verrattuna sellaiseen joka ei ole selvinnyt? Molemmat linkuttavat elämäänsä eteenpäin. Miten tässä elämässä oikein mitataan se, että nyt olet selvinnyt, onneksi olkoon! Tai että nyt et vielä ole selvinnyt, yritä vielä hieman. Mä olen kahlannut uupumukseen saakka erilaisia elämänfilosofisia ja -psykologisia kirjoja, niin että alkaa oksettaa. Mä myönnän ihan suoraan, että kadehdin ihmisiä, joilla on laajat ja pitävät tukiverkot ympärillään. Mä luulin että mullakin on, mutta ei ollutkaan. Kadehdin myös ihmisiä, joiden elämän suurimmat surut ovat luokkaa marsun kuolema. Sellaisiakin ihmisiä on. Noin, olen myöntänyt millainen olen, halveksikaa vapaasti. |
||
| Justiina | Re: Ei tahdo jaksaa | 16.5.2013 22.21 |
| Menee jo ehkä liian syvällisiin, mutta varmaankin ymmärän siivun, mutta voiko kukaan ihan oikeasti ymmärtää mitä toinen sisällään tuntee... Minun mielestäni on täysin ymmärrettävää, että jotkut surut ei tunnu tai näytä niin isoilta varsinkin jos vertaa johonkin toiseen. Kuitenkin toisaalta jokaisen oma suru tai koettelemus on verrattavissa siihen mitä on aikaisemmin kokenut. Jotkut säästyvät vähällä ja jotkut kokevat vaikka mitä. Silti joku voi romahtaa ns. pienemmästäkin kun toinen ei edes isosta (ja kenellä on oikeus määritellä mikä on suuri tai pieni koettelemus). On tämä niin monimuotoista tämä elämä. Tuokin on mielenkiintoinen näkökulma tuo selviämis-asia. Ihan totta - miten voi sanoa että on selvinnyt tai ei ole selvinnyt. Kyllä minulla ainakin kulkee mukana tietyt jutut asioista, joista olen "selvinnyt" - eli olenko lainkaan loppujen lopuksi selvinnyt? Tai tämä refluksi. Nyt olen selvinnyt toistaiseksi pahimman yli, mutta mitä on edessä? Olispa täälläkin vertaisryhmä - olisi mukava keskustella näistä asioista vapaammin. Sirtus - olet ainutlaatuinen ihminen ja arvokas! |
||