Keskustelu
| Reetta | Raskaus ja refluksi | 15.1.2018 15.13 |
| Hei vaan kaikki! Sain siis raskauden myötä refluksin kiusakseni, viikkoja nyt 17+5 ja aivan alusta asti oireillut. Mulla oli myös tosi rankkaa pahoinvointia refluksin lisäksi vielä viime viikkoihin asti. Lääkityksenä.on somac 40mg ja gaviscon 3krt/päivä. Olo vaan pahenee ja viime aikoina on tullut nielemisvaikeuksiakin. Ruokavalio on jo tosi tiukka (ei makeaa, ei maitotuotteita, ei hiivaa, ei sitrusta, ei kahvia, ei tomaattia... lista jatkuu ja jatkuu). Neuvolalääkäri käski kuuriluontoisesti nostaa somaciin kahteen tabuun/päivä. Onko enää mitään mitä voi tehdä? Onko mun.pakko vaan kärsiä päivästä toiseen? Koko ajan saa röyhtäillä yön ja päivän kanssa, kurkkua polttelee ja suussa maistuu jatkuvasti pahalle, nyt myös vatsakipuja tullut. En jaksaisi enää näitten oireitten kanssa. |
||
| Vivi | Re: Raskaus ja refluksi | 15.1.2018 17.13 |
| Itse sain pahaan raskauspahoinvointiin pahoinvointilääkettä. Söin omepratsolia ja gavisconia, tosin omepratsolin jouduin raskauden alkupuoliskolla jättämään pahoinvoinnin vuoksi pois, koska itselleni taas se toi minulle nielemisvaikeuksia ja lisäsi pahoinvointia. Eli näin yksilöitä olemme. Raskauden puolivälissä jatkoin taas omepratsolin käyttöä. Itse kärsin koko raskauden ajan närästyksestä, kuvotuksesta, pahoinvoinnista, oksentelusta mm. kerran oksentelin verta, jolloin lähdettiinkin kiireellisesti sairaalaan, koska epäilivät ruokatorven repeämää. Viimeisen kerran kuin kruunuksi koko hirveälle raskausajalle oksensin vielä synnytyksen jälkeen synnytyssalissa. Nyt jo hiukan naurattaa..... Omalla kohdallani ei ollut oikein muuta tehtävissä kuin että piti vain niinsanotusti kärsiä. Ja yllätys, yllätys, olin todella masentunut. Koko aiempi elämäni vietiin ja joku muu kuin minä itse eli kehoni hallitsi täysin elämääni. Purin tuntojani kirjoittamalla ja ystävilleni juttelemalla sekä työterveydessä. Mitä sitten söin kolme ensimmäistä kuukautta? No melkeinpä pelkkää rahkaa ja vaniljajäätelöä sekä apteekin ravintoliuoksia, jos pystyin juomaan, olivat niin pahanmakuisia, ainakin raskausaikana. Loppuraskaudesta lista oli jo vaihtelevampi mutta annoskoot niukat. Haluan siis kertoa omalla kokemuksellani vain sen, että maailmasta löytyy kyllä ihmisiä, jotka tietävät tunteesi. Itselleni oli jotenkin tärkeää, että tunsin ja tiesin, etten ollut ainoa, joka kärsii samanlaisesta kovasta raskauspahoinvoinnista. Kaiken kauhean olon keskellä kun aluksi tuntui, että muut olivat aina vain hehkuttaneet raskautta ja kaikki onnittelivat ihanasta raskaudesta, onnellisten tunteiden sijasta minä vain masentuneena itkin ja mietin, miten epäreilua elämä on. Tosin lastani rakastin alusta lähtien enkä koskaan ole ikäänkuin häntä syyttänyt pahasta olostani. Mutta tiedätkö: kun etukäteen pelkäsin synnytystä enkä osannut olettaa, että raskausaika voi olla suoraan h%&/#stä, synnytys olikin sitten, jos voi sanoa, suorastaan helppo. Synnytykseen olinkin suorastaan huvittuneen "pettynyt": olen ollut tuhansia kertoja raskaammilla jumppatunneilla kuin tämä oma synnytyskokemukseni oli. Jotenkin ajattelin, että "elämä" tasoitti sitten edes vähän punnuksia ts. ettei kaikki mennyt negatiivisella panoksella vaan plussaakin mahtui mukaan. Valitettavasti en osaa auttaa sinua muuten kuin jakamalla kokemukseni ja toteamalla, että osaan todennäköisesti kuvitella tunteesi, kuinka epätoivoiselta tilanne tuntuu, kun mitään ei hallitse ja paha olo vaivaa koko ajan. Itselläni tosiaan kirjoittelu auttoi jonkin verran pitämään päätäni kasassa, joten jos esim. tänne kirjoittaminen auttaa edes vähän, anna mennä vain. Millaisella lääkärillä olet käynyt? Tämä tuntuu todennäköisesti liian laimealta eikä auta varmaan yhtään, mutta sydämestäni toivon voimia sinulle, Reetta! |
||