Keskustelu
| Oblivious | Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 28.8.2012 12.35 |
| Hei. Viime vuoden joulukuussa kävin vatsalaukuntähystykessä ja mulla todettiin pieni palleatyrä ja väljä hiatus. Lääkäri määräsi tuolloin Somac 40mg lääkkeen, tabletti kahdesti päivässä. Lääkeet auttoivat jonkin verran, mutta huonommalla ajanjaksolla niistä ei ole mitään hyötyä. Vatsa turpoaa kolminkertaiseksi, kurkku on täynnä sitkeää limaa ja usein on sellainen palan tunne kurkussa, vatsa on hirveän kipeä etenkin pallean ja ruokaportin kohdalta, närästää eli vatsaa polttelee ja ruoka/hapot kiipeävät takaisin kurkunpäähän ja voin pahoin. Oksennellut en ole, mutta ruuansulatusvaivoja on ollut jonkin verran. Myös ruokahalu on pienentynyt jatkuvan pahoinvoinnin seurauksena. Ongelma on oikeastaan se, että käyn tällä hetkellä lukiota (olen siis kohta 17-vuotias) ja noiden oireiden takia joudun olemaan aika usein pois koulusta. Yksinkertaisesti sanottuna en pysty istumaan tunneilla ilman kamalaa tuskanhikeä ja pahoinvointia. Jään helposti jälkeen koulutöissä ja rästitehtäviä kertyy. Usein pahimmat oireet ovat aamuisin ja ne lievittyvät vasta iltaan (yleensä kuuden jälkeen) mentäessä, senpä vuoksi helposti tulee lähdettyä ekoilta tunneilta kotiin. Samalla koen tuottavani pettymyksen vanhemmilleni, kavereilleni koulussa ja opettajille. Mulla on takanani pitkä historia koulukiusattuna ja masentuneena (vaikkei masennusta koskaan diagnosoitu virallisesti, omista ajatuksistani olen kuitenkin näin päätellyt) ja koen usein refluksitaudin aiheuttaman "kyvyttömyyden" tehdä asioita häpeänä ja saan huonon omantunnon. Osa tätä ongelmaa on myös voimakas emetofobia (oksennuskammo), jonka vuoksi pahoinvointi ja kaikki vatsaoireet ovat mulle hyvin ahdistavia. Tämä pelko rajoittaa elämääni ihan tarpeeksi paljon ilman refluksitautiakin. Joskus kun en saa pelkoa kuriin, saatan saada jotain ahdistuskohtauksia, kun vatsaoireet yltyvät pahoiksi ja saatan mennä ns. "paniikkiin", koska pelkään oksentavani. Voin rehellisesti sanoa, oksennuskammon ja refluksitaudin olevan maailman kamalin yhdistelmä ikinä. Olen jo vuosia katsonut tarkkaan, mitä syön ja karsinut pois pahimpia oireiden aiheuttajia. Olen myös lievästi alipainoinen, muuten suht terve (sairastelen harvoin flunssia yms.) ja liikun joka päivä. Alan olla toivoton ellen jopa masentunut tämän tilanteen suhteen, kun mikään ei tunnu auttavan. Oireet eivät häviä Somaceilla, Caviskonilla ja Rennietkin ovat yhtä turhan kanssa. Hyvällä ajanjaksolla ei välttämättä olisi tarpeen syödä mitään lääkkeitä. Yleensä nämä "hyvät ajanjaksot" kestävät parisen viikkoa ja huonot taas kuukausista puoleen vuoteen. Ymmärrän, ettei tähän ongelmaan ole varsinaista ratkaisua ja moni muu täällä kärsii samasta asiasta. Haluaisin kuitenkin kysyä teidän mielipiteitänne; voisiko teidän mielestänne menneisyyden huonoilla asioilla ja tuolla emetofobialla olla jotakin pahentavaa vaikutusta oireisiin? Ja miten olisi helpointa päästä puhumaan ammattilaiselle tämänlaisesta asiasta? Kiitos jo etukäteen niille, jotka jaksavat vastata! |
||
| Amalia23 | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 28.8.2012 13.14 |
| Heippa. Mulla myös palleatyrä todettu gastrosgopiassa ja lääkkeeksi sain somac 40mg. Ei auta yhtää. Siun teksi on muutenki ku ihan mun kirjottama,sillä miekii kärsin emetofobista ja kaikki vatsaoireet on mulle ahdistavia. Mie oon koulusta ollu jo kohta vuoden sairaslomalla ku oon jo ihan masentunu,ahdistunu tähän vaivaa. Lisäks tästä ei tee yhtää helppoo ku tulee oksettavaolo,ei paljoo uskalla kotoonta mihkää liikkua. Hankalaa tässä viel on se että oon jo niin laihassa kunnossa että paino ei saa pudota yhtää. |
||
| Oblivious | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 28.8.2012 17.24 |
| Kuulostaa aivan multa! Pienikin painonpudotus on huono juttu, koska nytkin heilutaan jo alipainon puolella. Kotoota on todellakin vaikee lähtee pois silloin kun pahimmat oireet ja pelkotilat on päällä, mutta helppoa se ei koskaan ole. Aina pitää pakata närästyslääkkeet mukaan (vaikka tietääkin, ettei ne juuri auta mitään) ja toivoa, ettei kovin tukalia tilanteita synny. Alkaa vähemmästäkin usko mennä, kun koko elämä on ihan sekaisin. Päivä kerrallaan -asenteella mennään... |
||
| Niituli | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 30.8.2012 18.37 |
| Hei! Kannattaa käydä lääkärissä, että saat oikeanlaiset lääkkeet sekä kannattaa välttää kaikkea ns. huonoa ruokaa, kuten rasvaiset, mausteiset, kahvit, limsat jne. Ja ihan varmasti stressi, masennus jne aiheuttaa lisää oireita. Itse oireilen usein mahallani ja stressitilanteissa se on pahempi. Paljon paljon jaksamista sinulle!!! |
||
| Tepsu | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 6.9.2012 10.07 |
| Hessan. Kirjoitan tännekin puolelle kun jo tarinani kerroin tuolla Refluksi ja pahoinvointi puolella. Minulla myös tuo sama tunne: tulee paniikki kun maha turpoaa palloksi, alkaa ahdistamaan, oksennan ( olen erittäin herkkä oksentamaan), tulee levoton paniikin omainen olo. Kerran heräsin saaressa mökillä ( 13-14 v sitten) ja alkoi käteen sattumaan, henkeä ahdisti, tuli todella paha olo:luulin astma kohtaukseksi. otin astma lääkkeet, mutta olo paheni. Herätin mieheni että nyt pitää lähteä sairaalaan ja sinnekin kun on 55 km. Päästyäni autorantaan, alkoi kädet ja jalat vääntymään, meinasin tukehtua. Pyysin miestäni soittamaan ambulanssin joka sitten tulikin täältä Jyväskylästä Korpilahdelle vastaan. Sain kaikki mahd astma ym lääkkeet. Sairaalassa lääkäri totesi sen olevan erittäin paha Refluksitauti kohtaus! Sen jälkeen olen saanut kesäisin saaressa aamuisin pahoinvointi kohatuksen sekä paniikki kohtaus tulee päälle. ikään kuin se kokemus on jäänyt päälle, vaikka tiedän sen johtuvan vatsasta, en osaa rentoutua siellä ja aina sama pelko päällä! Ei tätä tautia toivo edes pahemmalla vihamiehelle, on tämä niin kamala. Mullakin to somac mutta eipä se auta juuri ollenkaan. Nyt käytössä Gastronel + joka edes vähän helpottaa oloani:) Koen myös pelkoa mennä uusiin tilanteisiin, miten vatsa reagoi ja tuleeko pahaolo oksenuksen kanssa!:( Eihän tämä mukavaa ole, aion kyllä taistella kuin terrierri tämän kanssa, että edes joskus olisi elämä mukavaa. Nyt jo kurkkukin kuivuu öisin ja ääni katkeilee jatkuvasti... Koettakaa jaksaa, ette ole yksin todellakaan:) |
||
| Tuuli | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 6.9.2012 11.30 |
| Hei Tepsu. Mistä tuo käsikipu johtui? Siitähän paniikkisi siellä saaressa alkoi? Minulla on sama ongelma, vältän nykyään sosiaalisia tilanteita huonon ja epävakaan tilanteeni vuoksi. Jos nyt on ok, viiden minuutin päästä voi alkaa oksettaa, huimata, väsyttää, en jaksa nousta tuolista ylös ja näistä seurauksena paniikkioireet. |
||
| Tepsu | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 6.9.2012 11.49 |
| Hei Tuuli Ilmeisesti käsikipu johtui siitä, että närästys vaikutti rintarangassa, sydämen tykytys oli kamala ja hetekn jo luulin sen olevan sydänkohtaus. Monen monta kertaa olen juossut sydän filmissä rytmihäiriöiden takia, mutta ne kuuluvat tähän refluksi tautiin. Ja kun paniikki kohtaus tulee, se tulee juuri käsiin, jalkoihin, nousee kylmä hiki, sydän hakkaa... Lääkäri sanoi että minulla paniikkikohtaukset johtuvat juuri refluksitaudista, ei muusta. Minua myös huimaa ja käveleminenkin jo tuottaa ongelmia. Pari kertaa kaupassakin ollut tätä, nykyään käyn vain tutuissa kaupoissa. Keväällä olin matkoilla ja siellä meni kyllä hyvin , koska käytin Precosa nimistä maitohappo bakteeri valmistetta jota otetaan ennen matkalle lähtöä ja siellä ollessa, estää ripulin ym. Se oli kyllä hyvä. Paniikkikohtauksen tullessa otan yleensä homeopaattisen Aconitum lääkkeen , koska se on paniikki kohtaukseen ja saan sillä olon rennommaksi:) Apua kyllä löytyy, kun jaksaa vain etsiä, mutta mikä käy toiselle, ei käy välttämättä toiselle. Tänään mennään näin, huomisesta ei taas tiedä;) Loduttaa kun tietää että moni muukin kärsii tästä samasta ongelmasta, eikä ole yksin ongelman kanssa:) |
||
| Tuuli | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 6.9.2012 12.27 |
| Tutun kuuloista Tepsu. Precosaa tai Aconitumia en ole kokeillut. Täytyy pitää mielessä. Odotan nyt mahatähystyksen tuloksia ja syön 40-80mg Somacia ja samariinia monta pussia päivässä. Nämä lievittää jonkin verran oireita, mutta olen silti huonossa kunnossa. Eikä ne enää auta yhtä paljon kuin kuurin alussa. Sama kävi esomeprazolin kanssa, jota söin ennen Somacia. Luulen, että noihin paniikkioireisiin kannattaisi myös jotain lääkettä alkaa ottaa. Luulen, että ne pahentavat refluksioireita. |
||
| Vanilja | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 6.9.2012 14.16 |
| Kun paniikkikohtaus iskee, siihen on olemassa vanha hyvä keino, nimittäin paperipussiin hengittäminen. Kun ihminen alkaa panikoida hän alkaa hengittää myös tiheästi ja pinnallisesti (hyperventilaatio), siitä seurauksena lihakset eivät saa tarpeeksi happea, vaan alkavat puutua. Kun hengittää paperipussiin vereen tulee hiilidioksidia ja tilanne helpottaa. Suu ja nenä pitää olla siellä paperipussissa, kun hengittelee rauhallisesti. Olen itse nähnyt kerran pahan paniikkikohtauksen, soitin ambulanssin kun näytti aika hurjalta, eikä voinut tietää varmasti mikä oli kyseessä. |
||
| Tepsu | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 6.9.2012 15.20 |
| Paperipussi on vanha hyvä keino ja se on oltava mukana. Mulla kävi just pahan kohtauksen seurana tuo, että jalat ja kädet puutuivat. Oli aika kamala tunne! Nykyään 17v poikani sanoo heti, kun näkee että kohtaus on minulla tulossa, et haenko paperipussin. Paniikkikohtaus voi todellakin näyttää vaaralliselle, mutta eihän siihen kuole....tunne vaan on niin sanoinkuvaamattoman kamala. Pelkään mm lentokoneessa ja laivalla, että iskeekö se nyt ja kun kerran pahana ollut, aina se on alitajunnassa mukana. Kumma juttu , vaikka kuinka itselleen sanoo, että et kuole siihen ja rauhoitu ja hengitä rauhallisesti ym.... Meditaatio joskus katkaissut kohtauksen. |
||
| refluksikurkku | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 6.9.2012 16.27 |
| Jaksamista paniikkikohtausten kanssa! Hyperventilaatiosta, pussi/käsimenetelmistä (kuvat + ohje) ja hengitystekniikka ym löytyy hirveän hyvä infosivu myös tuolta VarsinaisSuomen shp:n sivuilta http://ohjepankki.vsshp.fi/fi/3086/6954/ |
||
| M-M | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 7.9.2012 2.19 |
| Minulla paniikkioireet pahenivat merkittävästi kun sairastelu alkoi. Sain ne jo välillä hallintaan, mutta aina toisinaan paniikki edelleen iskee; tosin nyt osaan käsitellä sen paremmin. Paitsi autoillessa. Edelleenkään en uskalla ajaa autoa, paitsi lyhyitä matkoja, joilla on mahdollisuus tarvittaessa pysähtyä heti, jos tarve sitä vaatii. Ennen tykkäsin autoilusta kovasti. Nyt se on iso mörkö, jota vastaan yritän taistella hiljakseen, katsoen mitä tuleman pitää. Ehkä joskus vielä ajan normaalisti kuten muutkin - tai sitten en. |
||
| Oblivious | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 10.9.2012 11.57 |
| Mullakin on paniikin oireita, kuten tiheää hengittämistä, ihan älytöntä tärinää ja levottomuutta jne. Oon kuitenkin aina rinnastanut tämän paniikin tuohon mun emetofobiaan, sillä kamalinta mitä voisi tapahtua on tietenkin ylen antaminen. Sain juuri ajan kouluterveydenhoitajalta psykologille, että pääsen viemään tätä fobia-asiaa edemmäs. Kuulostaa aivan liian hyvälle, että voisin joskus elää lievemmillä peloilla tämän asian kanssa. Töitähän se vaatii päästä eroon näin vaikeasta fobiasta, mutta alan olla jo siinä pisteessä, että teen mitä vain päästäkseni eroon tästä. Vaihdoin Somacit Nexiumeihin n. reilu viikko sitten ja viime viikko menikin suht oireettomana. Ikävä kyllä se onni ei kestänyt kauaa, koska jouduin taas tänään lähtemään koulusta kotiin. Täällä sitä sitten läppäri sylissä maataan ja odotetaan, että pahin refluksikohtaus menisi ohi. Ärsyttää, kun koulutyö kärsii tämän takia ): |
||
| jari | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 10.9.2012 16.06 |
| oblivious... ei se ylen antaminenkaan niin paha asia ole.. monta kertaa se helpottaa olotilaa on parenpi olotila sen jälkeen kun on saanut ylimääräiset pois vatsasta... |
||
| Oblivious | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 10.9.2012 18.02 |
| jari// Voihan sen tietysti noinkin ajatella, mutta mulle se on jotain ylitsepääsemättömän vaikeaa. Mulla on ollut tämä fobia aivan pienestä lapsesta saakka, mutta nyt mun mitta on täysi. Sen vuoksi yritänkin hoidattaa tämän fobian pois, jotta voisin vihdoinkin elää ilman sen tuomia rajoituksia (: |
||
| jari | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 11.9.2012 21.15 |
| oblivious..// zemppiä yritykseen ja toivotaan että saat nisklenkin fopiasta... hienoa että yrität vaikeita asioita.... |
||
| Oblivious | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 25.9.2012 20.52 |
| Päivittelen tänne jotain pitkästä aikaa. Olen siis nyt kahdesti vieraillut siellä psykologilla ja saanut paljon apua pelkoihin, tosin edessä on silti kahden vuoden terapia. Sinäänsä olen todella onnellisessa asemassa, kun koulun puolesta on mahdollista käydä psykologilla! Sain jo pahimpiin paniikkikohtauksiin keinoja selviytyä ja pikku hiljaa alamme käsitellä pelkooni vaikuttavia tekijöitä, sekä kitkeä niitä pois. Tällä viikolla jopa oppitunneilla olo onnistui, vaikka meinasikin joissain kohdissa tuntua pelon vuoksi vaikealta. Refluksitauti tuntuu pysyvän ihan kurissa tällä hetkellä, vaikka välillä tuntuu mahdottomalta syödä mitään ja pitää nirsoilla ruuan suhteen oikein kunnolla. Pelko silti hieman stressaa vatsan puolella, mikä pitää muistaa, mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa (: |
||
| refluksikurkku | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 2.10.2012 17.12 |
| Oblivious, tsemppiä emetofobian kanssa! Rt ja se ei todellakaan ole kiva yhdistelmä! Toivottavasti pystyt olemaan luokassa tai ainakin pöytä on sellaisessa paikkaa, missä helpompi olo. Pystytkö syömään (pelon takia) ruokalassa muiden joukossa lukion tai omia ruokia yhtään? Jaksamista opiskelun kanssa! |
||
| Foobikko | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 21.11.2012 23.29 |
| Hei, paniikkikohtaukset ovat minullekin tuttuja. Refluksi ongelmat alkoivat viime vuonna äänihuulisalpauskohtauksen (henki ei kulje mihinkään suuntaan) jälkeen. Nyt, kun refluksin takia kurkkua puristaa ja kuristaa koko ajan, niin toisinaan tulee hirvittävää sydämentykytystä, tärinää ja hengenahdistusta, ihan niin kuin keho pelkäisi uutta äänihuulisalpausta. Alussa vain tietokonetuolilla istuminen nosti kylmän hien ja oudon tunteen kurkkuun, koska kohtaus tapahtui juurikin tietokoneella istuessa. Tsemppia kaikille, pelot ja varsinkin kuolemanpelko on kamalinta, mutta paperipussi ja rauhallinen nenästä-sisään-huulten-välistä-ulos -hengitys yleensä syrjäyttää kohtauksen! |
||
| Harri | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 25.5.2015 20.18 |
| Viestiketju on jo vanha mutta jos joku tarvitsee helpotusta paniikkioireisiin, niin kannattaa tutustua www.paniikkihairio.fi sivuihin. Paniikkihäiriöstä pääsee eroon. Siunausta ja hyviä ajatuksia kaikille jotka siitä kärsitte. Se on itsellenikin tuttu vieras. |
||
| Sitrus | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 1.4.2016 17.17 |
| Moi, olen aina luullut, että semmoista kuin paniikkihäiriö ei ole olemassakaan. Kunnes sain ensimmäisen paniikkikohtaukseni. Sen sysäsi kylläkin liikkeelle fyysiset, ns. todelliset syyt, mutta kun pelästyin oireita, ne kasvoivat suhteettomiksi. Ja nyt pelkään paniikkioireiden iskevän tietyissä tilanteissa, joita olen alkanut pelätä ja kartella. Täysin klassinen tapaus. Olen lukenut noita sivuja mitä Harri suosittelee, ja komppaan. Luulin jo paniikkikohtausten loppuneen, mutta ne palasivat. |
||
| Pike | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 1.4.2016 17.27 |
| Vaikuttaahan kaikki ylimääräinen kuten mulla eilen kun sinne päivystykseenkin menin. Olin tuolloin jo ihan hyperventilaatiotilassa, rintaan koski, levoton, ahdistunut jne. Kaiken kaikkiaan luulin kuolon korjaavan. Kirjoitin siitä tänään vatsakuulumisia 2 ketjuun. Nyt täällä junassa menossa kohti Turkua ja laivaristeilyä. Kokoajan jännitys päällä, että milloin tykykohtaus ja paniikki iskee. Mulla on ollu paniikkikohtauksia joskus nuorena ennen lapsen syntymää, mut nyt niitä on taas ollu jonkin verran. Refluksi, selkäkipu ym ym on mun mielestä lisänny ahdistustakin. Vuorotteluvapaa loppui, sairausloma loppu eilen, joten ehkä panikoin maanantain töihin menoakin pitkästä aikaa. Sit vielä nää vaihdevuosioireet. Toivoton on olo välillä 😦 |
||
| Sitrus | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 1.4.2016 20.29 |
| Pike, sun kirjoittama kuulostaa niin tutulta. Juuri tuo, että pelkää jo etukäteen ettei vaan... Pelkää kuolevansa, tai joutuvansa tuijottelun kohteeksi. Viimeksi kun menin apteekkiin, pelkäsin alkavani täristä kassalla. Sitten ne ajattelee, että mikähän tuokin -nisti on? Silloin päätin, että sanon heti kassalla olevani hirveän väsynyt ja nukkuneeni huonosti pitkään. Eli sanoin ääneen sen, minkä pelkäsin toisten huomaavan. Paniikkia ei tullut. Mutta sitten menin vielä edelleen umpiväsyneenä ruokakauppaan, ja siellä se iski. Pääseeköhän tästä riesasta nyt ikinä kun on tämmösenkin saanut? Tajuan että paniikin eli pakokauhun taustalla on pelko. Mutta sen tajuaminen ei vielä paljon auta. Vakuuttelin itselleni, että tämä ei ole mun syytä eikä mitään hävettävää, mutta se ei auttanut. |
||
| juissi | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 1.4.2016 20.29 |
| Ei ole montaakaan ihmistä joka ei joskus kokisi paniikkihäiriökohtausta. Ihmisellä kun on tapana koetella rajojaan, kunnes ne tulevat vastaan. Mulla ei ole nyt ollut aikoihin paniikkeja. Enkä edes ajattele koko asiaa kaupassakaan. Paras lääke on säännöllinen elämä ja väsyttävä liikunta, kalaöljy. Stressinhallintaa myös on hyvä jotenkin harjoittaa ja lopulta antaa lupa paniikkikohtauksille tulla. Antaa luvan vaikka kuolla tähän paikkaan. Häpeälläkin on osansa. Entäs jos hieman livauttaa huumoria hommaan ja edelleen antaa sitä lupaa kohtauksen tulla. Kamala sairaushan se on. Nimenomaan mielensairaus, sanoisin, kun oma mieli menee itseään vastaan, mutta sekin tulee ja menee. |
||
| Zena | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 1.4.2016 20.48 |
| Paniikkikohtauksissa on se ongelma että niitä haluaa kaikin keinoin vältellä ja samoin kuin paikkoja missä kohtauksia on tullut. Minulla on tullut viime aikoina voimakas tunne että aina kun sydän alkaa hakkaamaan ja minua ahdistaa, minun täytyy lähteä pois siitä paikasta missä kulloinkin olen. Olinpa missä vain. Jos olen kotona niin tuntuu että pitää lähteä päivystykseen, jos olen töissä tai kaupassa niin kotiin jne. Vaikka pitäisi vain olla rauhassa paikallaan ja antaa paniikin tulla kaikella voimallaan, jolloin se myös laantuu aika pian. Mutta ei, minulla on lähdettävä jonnekkin. Minulle on ollut paniikkikohtauksia ennen refluksiakin, nykyisin ne liittyvät refluksiin. Olen joutunut työstämään mieltäni jo vuosikymmeniä sitten ja tiedän että jos olen ahdistunut (väistämättä ihminen on jossain määrin ahdistunut jos paniikkikohtauksia on usein) niin joku elämässäni on pielessä, useinmiten joku toimii väärin minua kohtaan, mutta en osaa pitää puoliani ja ahdistun. Tällä hetkellä voimakkain minua ahdistava asia on työni. Työllä ei ole mitään annettavaa minulle enkä ole koskaan piitannut koko työstä, olen vain ajautunut siihen koska laskut täytyy maksaa. Jos säästöjä olisi irtisanoisin itseni heti huomenna ja se tuntuisi niin oikealta ja hyvältä päätökseltä etten osaa sanoin kuvailla. Olen jo pari vuotta hakenut muita töitä mutta pienellä paikkakunnalla ei ole juurikaan vaihtoehtoja ja hakijoita on aina paljon. Lisäksi työkaverit on olleet kivoja. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 2.4.2016 15.12 |
| Minulla ei ole paniikki mutta jonkinlaisia ahdistus kohtauksia on jotka rajoittavat elämääni niin paljon etten kohta kykene mihinkään. Ystävien tapaamiset ja kylillä käynti ovat jääneet ihan pois elämästä. Puhelimella pidän yhteyttä läheisiin mutta sosiaalinen elämä on ihan kuollutta. Koiran kanssa lenkkeilen ja puolisoni. Lenkeillä näen muita koiranpissattajia ja se on ok. Mutta läheisiä en jostain syystä pysty kohtaamaan. Onko syy se kun kerron näistä refluksi ja suolisto vaivoistani ym.niiin aina kuulen, että silläkin ja tälläkin on sitä sun tätä ja silti elävät kun ei mitään olisikaan. Että kuinka pieniin asioihin jään rypemään, niin näitä kommentteja en jaksa kuunnella ja se on ehkä syy miksi ahdistun ja kartan läheisiä. Vieraat ei sano mitään kun eivät vaivoistani tiedä. |
||
| Sitrus | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 2.4.2016 19.02 |
| Mitähän varten juuri kaupan kassajono on tyypillinen paikka panikoitua? |
||
| juissi | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 2.4.2016 19.44 |
| Paniikkia aiheuttavat tilanteet mistä ei pääse pois. Kassajonosta pakeneminen ja ostosten hylkääminen on omituista. Silti olen antanut itselleni siihenkin luvan. Kantakoot ostokset tädit paikoilleen. Myös varasuunnitelma on hyvä aina olla, vaikka siinä lyödä luuri korville kuin olisi saanut hätäpuhelun :D |
||
| Tintti2 | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 2.4.2016 19.52 |
| http://www.paniikki.net/paniikki.html |
||
| Zena | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 2.4.2016 23.38 |
| Aikuinen nainen, en ihmettele yhtään ettei sinua huvita nähdä lähipiiriä jos sieltä tuleva tuki on yhtä kuin sinun sairautesi/olotilasi vähättelyä. Se on epäkunnioittavaa ja kokemuksesi mitätöintiä. Itselläni on hieman samaa että vetäydyn ja hieman erakoidun sairauteni takia ja haluan yksikseni parannella itseäni ja kerätä voimia. Tunnen että jotkut ihmiset saattavat "viedä" lopunkin energiani jota heikkona tarvitset itseni parantamiseen. Tänään minulla kävi vieraita, perhettä ja sukulaisia juhlimassa syntymäpäivääni ja ilta meni mukavasti mutta etukäteen jännitin(!), suorastaan stressasin kovasti että tuleekohan minulle huono olo ja miten toimin jos tulee huono ja tietenkin tuli valmiiksi huono olo. Asiat, joista pitäisi tulla mukava olo, kuten syöminen seurassa jännittää. Turpoaako maha, alkaako hillittömästi oksettaa, yökkäilenkö toisten nähden, saanko taas jonkun massiivisen tykytyskohtauksen ja kaunko se kestää. En kenties pysty hoitamaan emännän velvollisuuksia ja mitä vielä... kaikki pyörii oman olon ympärillä. Hirveän itsekeskeistä. En tiedä mikä minua nykyisin vaivaa mutta en pysty lainkaan hallitsemaan kehoani, olen kuin irtaantunut kehostani. On tämä fysiikka joka tekee mitä haluaa ja toimii miten lystää ja usein miten ihan miten sattuu ja huonosti/väärin. Ehdottomasti väärin! Ja sitten on mieleni/persoonani joka katsoo tätä kehoa kauhulla että mitä sinä keho minulle teet! Että miksi et voi toimia normaalisti, miksi minulla on näin helvetin huono olo jatkuvasti? Jatkuva huono olo ahdistaa koko ajan taustalla ja lopulta saan jonkun "kohtauksen" jossakin. Närästää, tykyttää, huimaa ynnä muuta ynnä muuta. Ja kun on kaikkea muutakin kremppaa, vähän väliä jotain särkyjä ja jäykkyyttä jossakin. Jos tällä huonolla jaksolla on jokin elämää suurempi opetus minulle niin se on jossain sumuverhon peitossa enkä näe sitä, saatikka ymmärrä mikä se on. Jälkikäteen sen yleensä näen ja hyväksynkin mutta ahdistuksen läpieläminen on raskasta. Olen harkinnut jopa lääkitystä mutta hylännyt sen koska pelkään sen johtavan vain pahenevaan kierteeseen. Lääke ei poista vääryyksiä elämästäni vaan minun on mahdollista muuttaa elämäni itse. Näin sen uskon. Täältä noustaan vielä!. Minä ja te kaikki. Magnesium+ B-vitamiini isoina annoksina on huomattavasti vähentänyt sydämentykytyskohtauksia+ ahdistusta parin viime viikon aikana. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 3.4.2016 9.10 |
| Huomenta! Zena Onnea Syntymäpäiväsi johdosta ja kiitos kun myötäelät minunkin ongelmiani. Oma kirjoituksesi on kun olisin itse sen kirjoittanut. Ihan samoissa tunnelmissa täällä minäkin elän. Kun kirjoitin ystävieni kommenteista ja joita en halua tavata niin kerron, että onneksi on vielä ymmärtäviäkin ystäviä ja ne ovat niitä joilla itselläänkin on ollut sairauksia vaikka kuinka ja paniikkihäiriöitä joten ymmärrystäkin saan. Mutta se ei lohduta yhtään kun sanotaan "että katsoitko aamusydämellä, siinäkin oli sellainen ja tällainen tapaus ja kuinka positiivisia ihmiset olivat ja osaavat elää sairauksiensa kanssa". Joo jos en ymmärrä, että maailmassa on paljon kärsimystä ja vaikeita sairauksia, menetyksiä ym. ja niistäkin ihmiset selviää. Mutta se ei auta minua yhtään kun oma oloni on mikä on. Selkä loppu, niska loppu ja kivut sitä luokkaa kun rappeutuneissa nivelissä voi olla ja välilevytyrät päälle. Suolisto ja refluksi kivuista puhumattakaan. Niin ei vaan aina jaksa. En minäkään mikään negatiivinen ole vaikka sairauksieni kanssa onkin ongelmia. Ei esim. koiralenkillä näkemäni ihmiset edes tiedä mitä käyn läpi. Juttelevat ja nauretaan mitä milloinkin tai jopa surraan jos joku on menettänyt koiransa tai maailmalla tapahtuvia terroritekoja. Joten osaan olla "normaalikin" mutta läheisten seurassa jossa voi ja pitäisi olla oma itsensä sen onkin hankalaa. Samanlainen jännitys päällä kun Zena sinä kerroit itsellasi olevan on minullakin ja katselen itseäni, että kuka toi ihminen on ja mitä sille on tapahtunut. Kummallista opetusta tämä on jos tämä niin tulkitaan.... Eteenpäin ja eletään tämäkin päivän niinkuin sen pystymme elämään. Jaksuja ja kiitoksia kaikille jotka täällä kokemuksistanne kirjoitatte. |
||
| Zena | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 3.4.2016 9.45 |
| Kiitos. :) Arvaankin sen että sinulla on hyviä ystäviä Aikuinen nainen. Minullakin on eräs jonka kanssa olemme yhteyksissä päivittäin joko puhelimella tai chattaillaan facebookissa. Hänkin sairastaa refluksia joka puhkesi kun hän joutui syömään runsaasti kipulääkkeitä nivelrikkoon ja käsikipuun. Täysin terveet ihmiset eivät välttämättä pysty käsittämään (vaikka yrittävätkin) toisen sairautta. Empatia kehittyy oman kokemuksen myötä. |
||
| AnnaMyy | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 3.4.2016 11.37 |
| Oon tainnu kirjoittaa joskus että olen toivonut paniikkikohtausten epäilijöille tai väheksyjille yhtä kunnon kohtausta jolloin voisi seisoa vieressä ja ylimalkaisesti sanoa että mikäs tuossa,kaikilla sitä joskus vähän huippailee ja sydän tykyttelee ja toinen puoli kehosta puutuu tunnottomaksi jne. Ilkeää, mutta sen verran on loukannut tuollaiset kommentit että satavarmasti kunnon kohtauksen jälkeen väheksyjät kääntäisi kelkkansa. Tarkennan vielä etten toivo kenellekkään mitään paniikkikierrettä ja välttämiskäyttäytymisiä mutta YKSI kunnollinen kohtaus vähättelijöille. Aurinkoista sunnuntaita sinne missä paistaa ja muuten vain hyviä oloja kaikkiin suuntiin! |
||
| Zena | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 3.4.2016 12.23 |
| Minusta pahin on sairaanhoitajien ja lääkärien suhtautuminen asiaan. " Siis sullahan on vain paniikkikohtaus" -suhtautuminen, vaikka paniikkikohtaus saattaa tulla fyysisen sairauden seuraksena ja peittää sitä alkuperäistä ongelmaa. Mielestäni monet lääkärit sivuuttavat panikoivan potilaan MUUT OIREET ja sairaudet olankohautuksella, kun sehän nyt on tuollainen panikoija. Aivan kuin se suojaisi muilta sairauksilta. Esim. kannattaisi tutkia kuitenkin ne perusverikokeet (suola-ja nestetasapainot, tulehdusarvot, sekä kilpirauhasarvot). Monilla saattaa olla taustalla kilpirauhasen toimintahäiriöitä, anemiaa, varastoraudan puutosta, vitamiinien puutosta tai muita imeytymishäiriöitä, sekä lukuisia muita syitä mikä laukaisee ahdistusta/paniikkituntemuksia. Kaikki lääkärit eivät vähättele potilaan tuntemuksia, onneksi. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 3.4.2016 12.27 |
| Ymmärrän AnnaMyy mitä tarkoitat. Vaikka ei itsekään osaa kaikkia sairauksia ymmärtää ja tuntea mutta sen osaa ja käsittää ettei vähättele kenenkään sairauksia ja pahoinvointeja vaan ottaa toisetkin huomioon ja ainakin kuuntelee mitä joku haluaa kertoa itsestään. Pahaa ja sairautta ei kukaan varmaan lähimmäisille toivo mutta jos hetken joku vähättelijä saisi kokea esim.ahdistavaa oloa varmaan jotain oppisi eli sen mitä kaikki toivomme ettemme vähättelyä joutuisi kokemaan. Täällä sitä tukea saa josta nöyrä kiitos kaikille. |
||
| juissi | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 3.4.2016 16.45 |
| Ihminen ei opi oikein empatiaakaan muuta kuin kärsimyksen kautta. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 3.4.2016 17.29 |
| Eikä aina senkään kautta. On ihan lähipiirissä hyvä esimerkki. Itse haluaisin oppia luonteen lujuutta että oppisi puoliaan pitämään vaan turha toivo. Empatian tuntemisen lahjan olen saanut jo syntymälahjana ja siitä olen ollut kiitollinen mutta tasapainon vuoksi sitä pientä kovuuttakin tarvitsisin. |
||
| Sitrus | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 3.4.2016 17.35 |
| Ihmisen kyky empatiaan vahvistuu siitä, että itse saa sitä. |
||
| juissi | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 3.4.2016 17.51 |
| Mulla tuo puolensa pitäminen on kausittaista. Toisinaan kykenen olemaan hyvinkin vahva kun taistelen sen puolesta mikä on oikein. Tappouhkauksiakin tulee toisinaan, sillä tätä nykymaailman pahuutta vastaan olen kyllä valmis iskemään sanan säilää, tosin ujutan siihen mielelläni huumoria. Samoin kun lähtee liikenteeseen, Turussa kun asun, paskaa tulee niskaa jatkuvaan. Ihan kusipäistä sakkia täällä asuu. Nyrkkeihinkin on joutunut turvautumaan ja jos minua aletaan hakata, niin silloin kyllä vati palaa ja heiluu laihakin nyrkki. Se on semmonen peli, että minua ei kusipäät kyykyttele enää tässä elämässä ilmaiseksi. |
||
| Zena | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 3.4.2016 19.21 |
| Minäkin olen täysin kyllästynyt kyykytykseen, erityisesti työelämässä. Mielessäni olen pohtinut erilaisia vaihtoehtoja ja on aikoja milloin olen menossa karmit kaulassa selvittämään tilit muutamankin henkilön kanssa. Olen kuitenkin loppujen lopuksi ymmärtänyt että kukaan ei ole pakottanut minua pysymään työpaikassani joten olen itse vastuussa olemisestani. Myöskään riitely ei edistä asioitani mitenkään vaan minun on vain mentävä rohkeasti eteenpäin. Ja pian. Sekä annettava anteeksi itselleni että olen kohdellut itseäni näin huonosti pitkään. Tuntuu muuten todella epämiellyttävältä ottaa iso vastuu omasta huonosta voinnista. Mikähän siinäkin... helpompi varmaan syyttää toisia ja uhriutua. Ehkä olen ollut henkisesti laiska ja alistunut tylsään elämääni vaikka tiedän että tylsistyn hengiltä noin yksitoikkoisessa työssä/elämässä. No, kasvamista tämä elämä on joka hetki. Minulla se menee nyt vaikeimman kautta kun en muuten suostunut muuttamaan elämääni. :) |
||
| Vanilja | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 3.4.2016 19.33 |
| Zena, minä ajattelin omien oireideni alkaessa ihan samalla tavalla kuin kirjoitat tuosta kehon ja mielen erillisyydestä. Minusta tuntui siltä että kehoni oli pettänyt minut. Myöhemmin ymmärsin kuitenkin että minä en ollut pitänyt kehostani huolta ja siksi se lähetteli minulle merkkejä, että jotain muutosta pitää tehdä. Olen oppinut tämän refluksi-matkani aikana paljon itsestäni ja siitä mikä minulle on hyväksi ja mikä ei. On tärkeää saada vertaistukea, mutta vielä tärkeämpää on pitää itsestään hyvää huolta. Kirjoitit että sinulla on mahdollisuus muuttaa elämäsi itse. Se omassa tilanteessani oli olennaisin juttu. Oli otettava vastuu omasta paranemisestaan, ymmärsin aika nopeasti, että kukaan muu ei sitä tule tekemään. Elämäntapamuutosten lisäksi muutosten pitäisi tapahtua myös mielen tasolla. Joogaan mielelläni jooga-opettaja Adriene Mishlerin joogavideoiden avulla. Hän kirjoitti sivuillaan seuraavaa: "Say prayers for these in need today. Say I love you to those you love...and for heavens sake be kind and gentle with yourself." Tämän minä yritän muistaa joka päivä. |
||
| Zens | Re: Ahdistuksen ja pelon vaikutus oireissa? | 3.4.2016 19.49 |
| Voi Vanilja, miten viisaasti ajatteletkin. Ja kun tutkin itseäni, juuri noin se on: en ole ottanut riittävästi vastuuta omasta paranemisestani ja nyt oireilen. Huolehdin aina muista ihmisistä ensin ja itsestäni jos jaksan. Paljon on opittavaa. Ja minä kun kuvittelin olevani kokenut ja vanha ja viisas vaikka tyvessä olen enkä latvassa. |
||