Keskustelu
| Sitrus | psykoterapia | 8.8.2012 12.26 |
| Koska useampikin täällä on kertonut kärsineensä tai kärsivänsä refluksin lisäksi masennuksesta, paniikkihäiriöstä tai muusta mielenterveyden vaivasta, avaan tällaisen ketjun. Harkitsen itse parhaillaan, alanko hakea kelan tukemaa pitkää terapiaa vai en. 90-luvulla hain ja sain kelan kuntoutustuen psykoterapiaan. Se ei sopinut minulle lainkaan. Kävin kolme kuukautta 3 kertaa viikossa puhumassa terapeutille. Terapeutti ei sanonut juuri mitään. Hän ei edes kertonut mitä terapiasuuntausta hän edustaa, enkä minä tiennyt sitä kysyä, kokemattomuuttani ja nuoruuttani. Myöhemmin on selvinnyt että kyse oli psykoanalyystä. Sitä ei nykyään pidetä tehokkaana. Se voi olla jopa haitallista, jopa viedä syvästi masentuneen ihmisen psykoosiin. Onko sinulla kokemusta terapiasta? Minkälaisesta? Auttoiko se vai ei? Olisin kiitollinen jos kertoisit kokemuksistasi. |
||
| inu | Re: psykoterapia | 8.8.2012 15.27 |
| hei sitrus :) Itse kärsin refluksin lisäksi myös paniikkihäiriöstä jonka luulen johtuvan lapsuuden ja nuoruuden traumaattisista kokemuksista.vaikean elämän tilanteen aikana ja hieman aikaa sen jälkeenkin kävin puhumassa psykiatrille pari kertaa viikossa.Psykiatri oli kyllä innokas minua auttamaan,mutta olin itse hyvin sulkeutunut ja tuolloin ajattelin ettei minulla ole tarvetta puhua asioistani tuntemattomalle ihmiselle.Ja nuorenahan sitä kapinoi kaikkea vastaan...Psykiatrin lisäksi luonani kävi kaksi perhetyöntekijää joille taas tykkäsin avautua enemmän.He olivat mukavia ja ymmärtäväisiä ja osasivat samaistua tilanteeseeni.Noin vuosi terapian lopettamisesta minulle tuli paniikkihäiriö josta olen kärsinyt nyt noin kymmenen vuotta.Aloin tuossa juuri uuden keskustelun jossa kerronkin nielemisvaikeudestani joka on kestänyt jo 4 kuukautta.Olen koittanut miettiä olisikö tämä enemmän refluksista johtuvaa vai psyykkistä vaivaa...ja aiemmin keväällä puhuin myös kanssani tästä samaisesta asiasta :) nyt olen menossa jälleen puhumaan näistä vaivoistani pitkän tauon jälkeen (oman alueeni terveyskeskukseen psykiatriselle sairaanhoitajalle)ja aika hyvillä mielin.Sitä osaa suhtautua varmasti paremmin kuin silloin teininä ja saa itselleen apua jos uskoo itse että se voisi toimia. |
||