Keskustelu
| reppana | Refluksi ja mielenterveys | 18.5.2012 10.43 |
| Hei, Pelkään suuresti selviänkö tästä elämästä ja mitä mulle oikein tapahtuu. En (varmaankaan) pelkäisi, jos kaikki olis hyvin, eli en olisi sairastunut tähän kamalaan närästysongelmaan, joka ilmenee monella tavalla. Zolt 30mg ja gavisconia tulee vedettyä päivittäin. Tällä hetkellä oireena lähinnä jatkuva lima kurkussa, joka ei lähde pois. Myös polttava tunne kurkussa, joka kyllä varsinkin yöllä on todella masentavan tuntunen. Pelkään suuresti, että oireeni pahenee, enkä enää kykene normaaliin elämään, opiskeluun enkä työntekoon. Tiedän, että on aika kaukaa haettua, monet pärjää tuhatkertaa pahempien vaivojenkin kanssa. Mutta silti, olen erittäin huolestunut tilanteestani. Mun kaikki oireet alkoivat noin puolivuotta sitten. Ensiksi hengenahdistuksena ja sitten rintakipuina, myöhemmin tajusin että kyse voisi olla refluksitaudista, sillä zoltit veivät kivut täysin pois ja voin todella hyvin. Koko huhtikuun voin loistavasti, pystyin jopa syömään mitä tahansa (sipsit, pizza, kokis, olut suklaa, kaikki rasvaisimmat, lisäaineellisimmat, epäterveelliset pullamössöt ). Lopetin zoltit koska ne aiheutti päänsärkyä ja huimausta välillä. Oireet tuli tosi pahoina, rintapisto, rytmihäiriöt. Jatkoin noin viikon tauon jälkeen zolttejen syömistä, mikä lopetti taas rintakivut. Nyt oon kuitenkin zolteista huolimatta kärsinyt näistä kurkku ongelmista. Pelottaa, mitä tapahtuu, kun pääsin hyvään työpaikkaan ja sinne pitäis mennä kohta. Haluaisin vain voida elää normaalisti. Pelkään ehkä eniten, että en voi tehdä työtä jota haluaisin, oireiden takia. Kaikki oireeni alkoi puolivuotta sitten todella kovan stressin seurauksena. Olin silloinkin ihan hajonnut (pelkäsin, etten selviä elämästäni pahojen paniikkijuttujen takia). Kun sairastuin oikeasti, pelot lähtivät. Tiedän, että stressi ja oma mieli on kaiken tämän takana. Niin se vaan tuppaa olemaan. Jos osaisin olla stressaamatta tai pelkäämättä niin olisin varmasti ihan terve. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Helppottais paljon, jos joku kertoisi selviävänsä elämästä ja työelämästä refluksioireiden kanssa. Ois myös todella hienoa kuulla, jos joku on joskus parantunut näistä kurkkuoireista. Ahistaa myös, kun ei tiedä mitä pitäis syödä, kun toiset sanoo että syö rasvasta ja vältä hiilareita ja toiset puhuu että älä missään nimess syö rasvasta vaan kaikkea kevyt tuotteita.. Olen muuten mies ja alle 30. |
||
| zolt | Re: Refluksi ja mielenterveys | 18.5.2012 14.59 |
| Aluksi se tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta että miten tämän taudin kanssa pärjää,mut ajan kanssa se helpottaa.Oletko jättänyt kahvin,teen,suklaan,sipsit,pizzat pois ruokavaliosta yleensäkin kaikki nk.refluksiruoat? Poltatko? Kuluuko alkoholia? Ne varmaan myös joillakin lisää oireita.Kyllä siitä elämästä tämänkin taudin kanssa selviää,vaikka usko siihen voi olla välillä koetuksella.Mua auttoi se että en syö enää mitään mikä ärsyttää vatsaa ja syön koko ajan happosalpaajaa,oireet helpotti vasta syötyäni kuukausia happosalpajaa.Mulla oli Nexiumin kanssa aivan mahdottomat kurkkuoireet ja ne kesti kuukausia,loppu kun lopetin sen ja siirryin toiseen lääkkeeseen.No mulla ainakin rasvaiset ruoat tekee olon tosi tukalaksi.Ihan tavallinen kotiruoka käy mulla mut joudun välttämään: kahvia,teetä,suklaata,kurkkua,ruisleipää,sipulia,voimakkaita mausteita... |
||
| Sitrus | Re: Refluksi ja mielenterveys | 18.5.2012 16.12 |
| Toi mitä zolt sanoo on fiksua. Alkujärkytys on karmea, siitä ei pääse mihinkään. Tämä tauti ottaa elämän haltuun niin totaalisesti. Ja mielessä väijyy vahvana syyllisyydentunne: olenko elänyt vastuuttomasti, kun olen saanut itseni näin huonoon kuntoon. Jos taustalla on huonosti hoidettuja muita sairauksia, joiden takia on joutunut käyttämään pitkiä aikoja lääkkeitä, tulee kuvaan katkeruutta. Onko tämä sairaus jonkun muun syy? Sulla on hyviä mahiksia saada oireet hallintaan, jos vika ei ole rakenteellinen vaan toiminnallinen. |
||
| Sitrus | Re: Refluksi ja mielenterveys | 18.5.2012 16.18 |
| Niin, oleellisin unohtui. Hae ihmeessä henkistä apua, olet noin nuorikin, että saat sitä helpommin kuin me vanhemmat. Ja siihen on selvä peruste: vaikea sairaus on aina kriisi. |
||
| Maria | Re: Refluksi ja mielenterveys | 18.5.2012 19.58 |
| Reppana, kertomuksesi kuulostaa todella tutulta. Mulla oli yli puolen vuoden mittainen kausi, jolloin aloin jo epäillä selviämistäni muillakin elämänalueilla närästys- ym. oireiden takia, sitä tuli jotenkin epävarmemmaksi kun ei tuntenut itseään terveeksi ja kyllä sairaustilanteen selvittely, tutkimusten ja tulosten odottelu epätietoisuuden ja oireiden kanssa vei paljon henkistä energiaa (senkin huomasin vasta jälkeenpäin). Mulla ihan varmasti myös tilanteesta huolestuminen osaltaan lisäsi oireita. Mulla oireita tulee tietyistä ruoka-aineista (pahimmat alkoholi, kahvi, tee, sitrushedelmät, valkosipuli, raaka sipuli, etikka), mutta kyllä henkisellä stressillä on myös oireita pahentava vaikutus. Neuvoisin, kuten Sitruskin, hakemaan ja vaatimaan keskusteluapua stressin ja epävarmuuden käsittelyyn, sillä voi olla suuri tilanteen pahentumista estävä vaikutus. Muina kokeilemisen arvoisina vinkkeinä voisin sanoa, että kannattaa rauhoittaa ruokailutilanteet ja välttää hiilihappojuomia ja purkkaa, niistä saa helposti toiminnallista refluksia. Ajan myötä opit varmasti tunnistamaan paremmin niitä ruokia ja tilanteita, jotka aiheuttaa oireita ja hallinnan tunne paranee. |
||
| amalia23 | Re: Refluksi ja mielenterveys | 21.5.2012 14.03 |
| Reppana ymmärrän hyvin sinuu. Mie välillä mietin että selviääkö tästä elämästä enää laisinkaa ja lisäks kaikki tutkimukset pelottaa. Mie ite käyn juttelemassa psykiatrinpoliklinikalla. Mutta mulle kaikki lääkärit sanoo vaan että kaikki vaivat on psyykkisiä. lääkäreiden on nyt helppo laittaa kaikki psyykkisten oireiden syyksi kun tietävät että tää käy mun mielenterveyden päälle. |
||
| Sitrus | Re: Refluksi ja mielenterveys | 23.5.2012 19.18 |
| Haluaisin tähänkin sanoa seikan, jonka olen huomannut monta kertaa. Silloin kun on tosi vaikeaa, sitä yleensä onnistuu jostain kokoamaan voimia selviytymiseen, vaikka se on raskasta. Mutta sitten kun tilanne helpottaa, ei välttämättä käykään niin kuin voisi kuvitella, että mielikin siitä heti kevenee. Voikin tapahtua päinvastoin. Seuraa romahdus. Lisäksi yksi raskas asia elämässä onnistuu kaivamaan mielen sopukoista pintaan kaikki koetut murheet. Olen keskustellut tästä ihmisten kanssa, ja moni kertoo kokeneensa samaa. Näin ollen en usko hokemaan, että kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. Pötypuhetta, jokainen kestetty koettelus heikentää ihmistä. |
||
| Think positive | Re: Refluksi ja mielenterveys | 10.7.2012 22.12 |
| Olipas ikävän negatiivinen lopetus tuo viimeisin Sitruksen kommentti reppanan viestiketjuun. :( Mielestäni tässä taudissa pitäisi pyrkiä luomaan positiivista suhtautumista tähän sairauteen, jotta sitä kestäisi paremmin. Itse olen käynyt samat asiat läpi kuin reppana ihan hiljattain saatuani tietää refluksitaudistani ja olen ollut järkyttynyt, miten negatiivisesti ja pessimistisesti tätä sairastavat ihmiset kirjoittavat täällä ns. vertaistukisivustolla. Näiden Suomen Refluksi -keskustelujen lukeminen jo itsessään alkaa masentaa. Toivoisin siis mieluummin rohkaisevaa asennetta ja niiden positiivisten asioiden näkemistä elämässä. En suinkaan nyt tarkoita tällä mitään tekopositiivista tunteiden kieltoa, vaan sitä, että kun ensijärkytystään läpikäyvä refluksiinsairastunut etsii tietoa, hänelle muodostuisi kuva siitä, ettei elämä nyt ole ohi (kuten minulle tuli joksikin aikaa näiden sivujen perusteella). Tämän sairauden kanssa on opeteltava elämään, miksi sitä ei voisi koettaa tehdä myönteisessä ilmapiirissä? |
||
| RefluxAnonymous | Re: Refluksi ja mielenterveys | 11.7.2012 0.12 |
| No Sitrus taitaakin olla täällä lähes ainoa, joolta usein löytyy negisteleviä kommentteja ketjuihin. Hänellä varmaan on siihen syynsä ja jokaisen oma luonne vaikuttaa kirjoitustyyliin. Kyllä täältä löytyy rutkasti tsemppiä ja positiivista sanottavaakin! :> Usko pois! Ja totta on myös se että usein tämä tauti vie voimat henkisestikin. |
||
| refluksikurkku | Re: Refluksi ja mielenterveys | 11.7.2012 5.06 |
| Meitä on niin moneen junaan ... Valitettavasti meillä (kuten ei Crohn & colitiksella ym johonkin tiettyyn tautiin erikoistuneilla yhteisöillä) ei ole mahdollisuutta rajata ensitietoa etsiville tiettyjä keskusteluita tai tietopakettia, joissa puhuttaisiin vain tietyllä tapaa tai tietyistä asioista. Ihanteellista se olisi tietenkin - ja vasta vähän ajan kuluttua, kun perustieto hahmottuisi ja alkujärkytys olisi muutenkin ohitse, pääsisi (niin halutessa) jatkamaan toiselle tasolle. On myös huomioitava, että meidän keskustelijat on tietenkin myös yksilöitä, jotka sairastavat eriasteisia refluksitauteja, elävät hyvää/parempaa/huonoa kautta ja ovat sen lisäksi eri vaiheessa sopeutumisprosessiin. Persoonallisuuden lisäksi nämä kaikki vaikuttavat kirjoittamiseen. Ja vaikka sitä täällä ei tule esiin, jokainen kuitenkin elää arkielämää ylä ja alamäkineen koko ajan tämän nettimaailman ohella :-) Niinkuin aina sanotaan, kannattaa kyllä heti rajoittaa omaa lukemista, jos alkaa tulemaan negativiisia tuntemuksia. Tai vaikka nostaa omaa ketjua ylös tuolta vanhoista keskusteluista ja pitäytyä pääasiallisesti siihen (sullahan taisi olla se Silica + salpaaja - aloitus?). Harmi, jos huomiosi on kiinnittynyt vain negatiiviseen etkä ole positiivista näkökulmaa, tsemppaamista tai vertaistukea missään näistä yli 17 000 viestissä havainnut. Oireetonta kesäpäivää kaikille lukijoille ja kirjoittajille! |
||
| Niituli | Re: Refluksi ja mielenterveys | 29.7.2012 18.40 |
| Reppana! Miut on leikattu ja kaikki ei mennyt niinkuin piti, mutta loppu närästys. Ja oon tyytyväinen. Kärsin refluksista monta vuotta, mutta sen kanssa oppii elämään. No miulla on nyt pieni poika ja uusi leikkaus edessä, kun tuo mansetti vaihtoi paikkaa. Mutta silti mennään eteenpäin ja naatitaan tästä elämästä päivä kerrallaan ja välillä tunti kerrallaan. Luota ja usko siihen, että hetki kerrallaan todellakin eteenpäin. Elä murehdi huomista tai tulevaisuutta. Elä murehdi etukäteen, koska silloin murehdit asioista kahteen kertaan. Itselläni on kanssa ollut masennus, mutta se on selätetty ja nyt mennään tosiaan hetki kerrallaan eteenpäin. |
||