Keskustelu
| matador | parisuhde reflun kanssa :/ | 18.2.2012 13.21 |
| meillä alkaa tämä tilanne jo hiertää tätä yhdessäoloakin. Emme voi enää syödä samoja ruokia, koko ajan täytyy muistuttaa että ei sitä, eikä tota, ei silleen, eikä tolleen. toinen kilttinä yrittää laittaa ja tarjota, vastaus useasti etten syö.Nään miehestäni että hän tarkkailee minua iltaisin ja jokainen yskäisy ja ähke tai käsi vatsan päällä saa hänet kysymään: sattuuko vatsaan ? Emme ole nukkuneet nyt 3vkoon samassa huoneessa koska minun on parempi tepastella olohuoneessa yksin ja ähkiä. Hänen pitää käydä töissä ja kuitenkin hän herää öisin auttamaan minua kun alan oksentamaan vessassa. hän on turhaantunut kun en lähde sairaalaan koska ei ymmärrä kuinka turhaa se kuitenkin olisi. meillä on myös ollut riitoja syömisestä, hän ei halua että kärsin. Minä tietenkin olen suht pinna tiukalla lähes koko ajan koska kaihertaa, hänen takiaan yritän olla kivuttomampi kuin olenkaan.Valvon yöt ja nukun sitten kun pystyn. suutelemista välttelen koska henkeni haisee varmasti kamalalle, olen siis ihanne siippa tämän tautini kanssa |
||
| miranda | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 18.2.2012 15.25 |
| Musta tuntuu, että kun tän taudin kanssa oppii itse elämään, niin puoliskokin oppii. Tietysti riippuu myös siitä, kuinka pahat oireet on. Me ollaan oltu nyt reilu pari vuotta miehen kanssa kimpasta. Eka vuos meni vähillä oireilla, ja toka vuos ollut hankalampaa. Mä käyn oksentamassa jos oksettaa ja jään pois yhteisistä harrastuksista, jos olo on sellainen, ettei pysty. Mies ei tuu auttamaan, kun oksennan, en oo koskaan pyytänyt, eikä oo koskaan tullut. En yleensä sano mistään kivuista, ellei sitten satu niin paljon, että on oikeesti mahdoton olla. Teen meillä ruuat, joten voin aika helposti soveltaa niin, että teen itselle miedompaa ruokaa, kuin miehelle, tai sit "laimennan" omaa ruokaa vaikka paksulla jugurtilla. Ylipäätään arjessa me ei kumpikaan puhuta mun katarri/refluksi-oireista ihan kamalasti. Joskus nauretaan yhdessä, jos oon erehtynyt syömään hiivaleipää ja näytän siltä, että olen raskaana. Toisin sanoen; meillä tätä aihetta vältetään, vähätellään, tai sit sillä vitsaillaan. Suutelemista tai muutakaan en ole vältellyt, pesen hampaat oksentamisen jälkeen. Uskon, että se pahin haju ja maku kyllä lähtee, kun purskuttaa, eikä mies oo toistaiseks sanonut, että maistuis pahalta. Nyt kun jouduin eilen sinne sairaalaan, niin kyllä mieskin oli huolissaan ja tuli toki katsomaan. On ollut myös sydämistynyt siitä, että sinne tähystykseen on ollut niin vaikeaa päästä. Tukee siis tarvittaessa. Musta kuulostaa siltä, että sun mies yrittää auttaa sua ja huolehtia. Varmaan toi, jos ette nuku vierekkäin, ette suutele ja esim. kieltäydyt ruuista, tuntuu hänestä torjunnalta ja siltä, että hänkin kärsii tästä taudista, kun säkin kärsit, eikä voi tehdä mitään. Hänellä on varmaan voimaton olo, kun ei voi mitenkään auttaa, ja siksikin painostaa sua sairaalaan. Ehkä kannattaa tehdä selvät pelisäännöt, että sä kokkaat esim. omat ruokasi ja oksennat yksin, jotta sun miehen ei tarvi niistä asioista ottaa paineita/heräillä, kun ei siinä oksentamisessakaan oikein voi auttaa. Tehkää jotain kivaa ja rentouttavaa yhdessä, silloin kun sun vointi on parempi, ja koittakaa keskittyä kaikkeen muuhun kuin tähän tautiin, ettei se ala "hallita" teidän arkea, koska sekin aiheuttaa lisää stressiä. Kertooko sun mies enää sulle sen huolia/vaivoja, vai kyseleekö vaan sun vointia? Miksi muuten valvot yöt? En ole sun viestejä ennen juuri lukenut, niin en tiedä, onko siihen joku tietty syy. Varmaan voisi tehdä ihan hyvää, jos saisit itses illalla rauhoitettua niin, että voisitte nukkua vierekkäin. Itsellä ainakin säännölliset elämän rutiinit ja vuorokausirytmi ja läheisyys pitävät stressitasoa matalammalla. En tiedä onko näistä vinkeistä mitään hyötyä, mutta toivon niin :) |
||
| matador | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 18.2.2012 15.49 |
| mulla tulee kohtaukset aina myöhään illalla tai yöllä, ei juuri koskaan päivällä. joskus mieheni herättää minut ja sanoo että kohta alkaa olet voihkinut unessasi jo 15min. kohtaus voi mennä ohi tunnissa tai sitten se valvottaa 4h ennenkuin saan oksennettua "sen pahan" ulos vatsalaukusta.Kohtaus: ei voi istua, ei voi seistä, ei voi olla paikoillaan, ei voi hengittää, selkä on tulessa, siis aivan mahdoton tilanne. Noi asiat joista Miranda kirjoitit on varmaan juurikin noin, tuosta parisuhteesta. Mun elämäni voi olla 6kk ilman mitään oireita ja sitten yks kaks maksa-arvot nousee, kohtaukset alkaa, mitään ei voi syödä ja elämä silloin on "living hell" . Elämme juuri tätä aikaa tällähetkellä, ja nyt tilanne on ollut pisin koskaan. yleensä n. 2vkon sairasloman aikana olen saanut itseni kuntoon ja oksentamiset eivät ole hallinneet elämää mutta nyt tuntuu että sairauteni on jonkinasteisessa käännekohdassa. tämä tulosten odottelu vain käy fysiikan/psyykkeen päälle, tekisi mieli soittaa ja sanoa että kirjoittamasi reseptit eivät ole auttaneet ja nyt on kulunut jo 2vkoa ja vielä pitää odottaa. |
||
| miranda | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 18.2.2012 19.56 |
| no ohhoh, sullahan on tosi pahat oireet :/ Ei varmaan tollasessa akuutissa tilanteessa voi oikein kuin toivoa molemminpuolista ymmärrystä suhteessa. Ei varmasti voi normaalitavalla panostaa suhteeseen (eikä tarvikaan), jos on noin äärimmäiset oireet. Jos vaan jaksatte uskoa, että tilanne tosta paranee ja sen myötä voi keskittyä sitten taas normaalielämään, niin ehkä ton vaikean ajankin yli jaksaa. |
||
| Sitrus | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 23.2.2012 12.13 |
| Mun mies on tukenut mua niin hyvin tässä sairaudessa, että en voisi parempaa toivoa. Me syödään pääasiassa samoja ruokia. Me tykätään molemmat itse tehdystä, arvostetaan hyviä raaka-aineita, inhotaan valmisruokia. Mitä oireiden valittamiseen tulee, niin valitan kun olo on paha. En pitäisi hyvänä juttuna, jos puolisolta tarvitsisi salailla sairauden oireita. |
||
| matador | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 23.2.2012 17.54 |
| me ollaan nyt juteltu asiasta ihan näiden keskustelupalstan vastausten avulla ja olen saanut hänet ymmärtämään että en mä sinne vessaan kuole, enkä äänettömästi häneen viereensä enkä sohvalle. se on vaan ollut ihan vauhkona kun ei mitään tapahdu (vaikka tapahtuukin, kokeita vaan pitää odottaa) ja kivut on jatkunut. mullahan on nyt kuitenkin parempi vaihe jo menossa:=) |
||
| kupla | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 24.2.2012 10.40 |
| Hieno juttu :) kyllä se hyvässä hengessä puhuminen useinkin auttaa. Meillä ei mitkään asiat hoidu jos nalkutan jostain. Meilläkin mies välillä on kyselee, et mitä seisot/kävelet/valvot.. taitaa häntä turhauttaa. Mut ku sanon, et mun pakko tehä näin, kun on niin kamala olo! ja sä et voi ymmärtää miltä musta tuntuu ja ei paljon helpota sun asenne.. Nyt se pikkuhiljaa alkaa ymmärtävän. Mut aika usein lähen ulos koiran kanssa ulos tepsuttelemaan :) Meillä kun aloitin syömisen mulle sopivalla ruokavaliolla, ni mieheni ymmärsi aika hyvin. Mies toisinaan kyselee, mitä oon syöny päivän aikana. Hän haluu/yrittää mun ymmärtävän et syön tarpeeksi etten laihdu. |
||
| kupla | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 24.2.2012 10.45 |
| Teen nykyään sille omat ruuat ja mulle omat. Tai teen samaa ruokaa - kaksi eri versiota. Sille mausteet ja sipulit..kyllä sen ruuat on parempia..mut tää tauti sanelee näin! Vähänkö ketuttaa!! |
||
| Sitrus | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 28.2.2012 20.59 |
| Sikäli on täsmennettävä, että mun mies ei tunnu kyllä mitenkään stressaavan tän mun sairauden takia. Joskus on ollut jopa pakko kysyä, että oletko sä musta huolissasi, että tajuatko sä mitä mitä noilla toistuvilla gastroskopioilla haetaan? Kuvittelen vain sitä jos tilanne olisi meillä toisin päin - mä kiipeilisin pitkin seiniä. Ja yhtään kertaa ei mies ole mua ollut sairaalaan kiskomassa, pikemminkin se yrittää toppuutella sinne lähtöä, mikä on musta niin ikään outoa. Joskus olen miettinyt, että se ei varmaan huolehtisi mua lääkäriin jos en itse kykenisi sitä vaatimaan. Ja tästä on kyllä puhuttu. Mutta oma lapsuudenperhe vaikuttaa itse kullakin. Mun äiti oli sairaanhoitaja, työskennellyt tapaturmissa, joten tiesi paremmin kuin hyvin mitä kaikkea voi sattua. Miehen äiti taas huolehtii pääasiassa itsestään ja kissoista. Mutta mun mies tekee kyllä kaikkensa helpottaakseen mun oloa, oli päivä tai yö. Ja tajuaa kyllä täysin miten rankkaa tämä olo on. |
||
| Sitrus | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 3.3.2012 15.31 |
| Luin tänään Hesarin K-liitteestä erään ihmisen kertovan, miten hän päätti ensimmäisen kerran osallistua pääsiäistä edeltävään paastoon. Ja kokematon paastoaja kun oli, hän pidättyi ainoastaan liharuoista. Ja voi kamala, miten elämä muuttui kuulemma vaikeaksi! Kun joutui miettimään mitä syö, sen sijaan että vaan söisi mitä huvitti. Tämä havahdutti mut tajuamaan, miten vaikeaa ja masentavaa refluksitautisen elämä todella on. Ihmisen psykologisessa rakenteessa on se hyvä puoli, että kun joutuu johonkin erittäin rankkaan tilanteeseen, siitä vain selviää jotenkin. Tavallaan on hyvä, että ei ikään kuin näe itseään ulkopuolisen ja normaalin ihmisen asemasta, koska silloin ei luultavasti jaksaisi. Tämä on se seikka, joka saa minut nykyään välttämään kaikenlaisia kuvitelmia siitä, että joku ruokavalio, lääke, hoito tai muu poistaisi tai ratkaisevasti helpottaisi tätä tautia. Juuri se siirtymä edes henkisesti siitä tilasta että on tai luulee tulevansa "terveeksi" siihen karuun todellisuuteen mitä tämä sairaus edustaa on niin raskas ja katkera. Ja juuri tämä seikka saa minut karttamaan terveiden seuraa ja sosiaalisia tapahtumia, jotka pyörivät hirveästi syömisen ja juomisen ympärillä. En myöskään kestä enkä jaksa (vieläkään, 2,5 v.) kuluttua sitä pyöreäsilmäistä ihmettelyä "miten toi voi olla tollasta, en mä ainakaan voisi elää ilman kahvia etc." sen paremmin kuin vähättelyä tai asennoitumisohjeita tyyliin älä ajattele noin ajattele näin. Tiedän hyvin, että muitakin sairauksia on. Mutta tosiasia on se, että lähipiirin vakavat sairaudet ovat olleet ohimeneviä (hoidettu syöpä), ei-kärsimystä tai elämänmuutosta edellyttäviä (hoidettu syöpä), tilapäisiä (ks. ed.) ja vakavia, mutta ei-kärsimystä aiheuttavia ja tehokkaasti hoidettavissa olevia (diabetes). Mitenkähän tämä nyt liittyi parisuhteeeseen? No vaikka niin, että seuraelämä ei paljon kiinnosta, vaan pikemminkin rasittaa, ja kyllä se liittyy myös parisuhteeseen. |
||
| Zena | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 3.3.2012 18.02 |
| Mulla itkettää tällä hetkellä se että on melko varmaa että joudun luopumaan kolmannen lapsen hankkimisesta. Sain perjantaina gastroskopiassa tiedon että minulla on löysä vatsanportti ja palleatyrä. Lääkkeillä pitäisi pärjätä. Ja kun on muutakin vaivaa raskaus on järjetön ajatus. Minulla on kaksi lasta joista olen mielettömän onnellinen mutta kolmas on ollut koko ajan toiveissa. Koetan ymmärtää että jotkut eivät saa yhtään lasta tämän sairauden takia. Miehelle tämä sopii varsin hyvin, hänelle riittää kaksi lasta. Silloin kun oireet alkoivat noin puolitoista vuotta sitten olin todella heikossa kunnossa. Tuntui että mieheni ei ollut ollenkaan huolissaan minusta !? Jos asia olisi toisin päin olisin raahannut hänet väkisin lääkärille ja vaatinut että nyt selvitetään että mistä johtuu. Mies ei tapansa mukaan juuri osallistunut kotitöihin ja lasten hoitoon vaikka en jaksanut edes kaupassa käydä tai imuroida. Keskusteluja on käyty asiasta ja kyllä tämäkin sairaus laittaa minut punnitsemaan parisuhdetta uudestaan. Olen tietenkin haukkunut miestäni itsekkääksi ja ajattelemattomaksi. Vetänyt johtopäätökset ettei se minua rakasta kun kerran terveydentilanikaan ei kiinnosta. Niin kuin Sitruksella myös minun mieheni perheessä mielestäni huolehditaan vain itsestään. Appivanhemmat esimerkiksi puhuvat vain itsestään, eivät kysy koskaan että mitä lapsille kuuluu ? |
||
| Sitrus | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 3.3.2012 18.13 |
| Zena, mulla on juuri samaa maata olevat appivanhemmat! Odottavat jatkuvasti huomiota ja yhteydenottoja. Anoppi aloittaa aina puhelun "No minä nyt tässä vaan soittelen kun ei ole taas mitään kuulunut" ihan riippumatta siitä milloin viimeksi on oltu yhteyksissä. Sitten kun ollaan yhdessä, puhutaan heidän asioistaan riippumatta siitä, miten poikkeuksellisesta tai vakavaa meille kuuluu. Sitten kun he saavat tietää meidän asioista tai jopa mun sukulaisten asioista, niitä juorutaan välittömästi eteenpäin. Tämä on ihan totta! Mun mies ei pidä tätä niin kovin kummana, koska on koko ikänsä tottunut siihen, että ihmisten hätää vähätellään edessä päin mutta juorutaan muille. Anoppi ei tunne sellaista sanaa kuin luottamuksellisuus. Nykyään en kerro mitään itsestäni hänelle enkä anna miehenkään kertoa. Spekuloikoon, arvailkoon. Anopin mielilukemista on Apu-lehti. Julkkisten asiat liikuttavat häntä, omien lähiomaisten ei. Olen ihan kypsä koko akkaan. |
||
| refluksikurkku | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 31.8.2012 9.13 |
| Nostoa välillä tähänkin aiheeseen ... |
||
| Tasra | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 31.8.2012 20.44 |
| Zenan lailla täälläkin surettaa lapsihaaveiden kariutuminen. Tosin meillä ei ole vielä ensimmäistäkään :'( Minullakin väljä hiatus, sekä palleatyrä. Molemmat haluttaisi todella paljon lasta, mutta kun oloni on niin tukala jo ilman raskauttakin niin en edes uskalla kuvitella miten kurja se olisi lapsi vatsassa. Pahin pelkoni on lapsettomaksi jääminen refluksin takia. Mies on todella toiveikas vielä lapsen suhteen ja kannustava, mutta itse olen niin alamaissa kaiken tämän takia että se nakertaa suhdettakin. Etenkin huonoina kausina kun on enemmän refluksivaivoja, vetäydyn aina enemmän omiin oloihini. Luonnollisesti meilläkin on eri ruuat, tai sitten mies maustaa omat sen jälkeen kun minä olen ottanut annokseni erilleen. Nämä kaikki kuitenkin on pieniä arjen erikoisuuksia verrattuna siihen pelkoon ettei koskaan saisi perhettä. |
||
| samppa | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 1.9.2012 23.14 |
| ootko kokeillu primperania pahoin vointiin?? tai sellasta ppi lääkettä ku klotriptyl?? |
||
| refluksikurkku | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 2.9.2012 10.52 |
| Samppa, mitenkä sun refluksitauti ja parisuhde - onko vaikutusta? Meillä on (alusta alkaen) ollut vähän eri ruoat. Nyt se sujuu melkoisen rutiinilla ja kun on 2 kokkaavaa aikuista perheessä, keittiöhommat sujuu melkoisen hyvin. Äänityö ja refluksi saa aikaan sen, että meillä on välillä äänityön lisääntyessä täysi puhumattomuus pari kolme viikkoa. Huumoria siitä väännettiin ensiksi, nyt mies on huomannut ettei se niin kiva olekaan kun en juttele arkisia asioita päivittäin hänen kanssaan noina aikoina ;-) Henkisen tuen kannalta .. no jaa, mielipiteeni vähän aina vaihtelee oman mielialan mukaan. Pelaa jotenkin nykyään? "Tukemisesta" on myös valitettavasti pari surullisen kuuluisaa negatiivista esimerkkiä, jossa apua ei ole kertakaikkiaan tullut ja ne ovat itse asiassa minulle olleet traumaattisia kokemuksia :-( |
||
| samppa | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 8.9.2012 16.49 |
| ei ole ollu vaikutusta parisuhteeseen, vaimoni on sairaanhoitja ja ymmärtää kyllä |
||
| samppa | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 8.9.2012 16.49 |
| ei ole ollu vaikutusta parisuhteeseen, vaimoni on sairaanhoitja ja ymmärtää kyllä |
||
| Hansu | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 8.9.2012 19.56 |
| Samppa : Klotriptyl= ppi lääke ? oonko taas ymmärtäny jotain väärin tai en ollenkaan. mie söin selkäleikkauksen aikaan Triptyliä, jolla nostettiin kipukynnystä, että pystyin nukkumaan... |
||
| samppa | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 9.9.2012 17.40 |
| hansu: klotriptyl on ppi lääke ,mutta sitä käytetään myös nostamaan kipukynnystä, ärtyneeseen paksuoleen yms |
||
| Hansu | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 9.9.2012 17.56 |
| PPI-lääke (Proton-Pump Inhibitor) tarkoittaa lääkettä, joka vaikuttaa protonipumppuun. Protonipumpun estäjälääke vaikuttaa mahalaukun limakalvolla olevan parietaalisolun protonipumppuun ja vähentää suolahapon eritystä (happosalpaajalääke) kun tein haun Klotriptylillä, sanottiin, että on kipulääke. Ppi-lääkkeenä ei kyllä mainita missään....onko tää ihan uutta tietoa? Sehän olis mulle loistolääke ku estäis hapot ja vielä vaikuttais kipulääkkeenä. |
||
| refluksikurkku | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 9.9.2012 19.24 |
| Hansu, 2. polven happosalpaajat (PPI - lääkitys) on kaikki niitä - pratsoliloppuisia. Ne löytyy listana tuolta päävalikon Refluksi/Lääkitys - osiosta. |
||
| Hansu | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 9.9.2012 21.01 |
| kiitos :) mie en aina pysy kärryillä.... |
||
| Hansu | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 9.9.2012 21.09 |
| kerro vielä refluksikurkku, missä mie meen mehtään tämän klotriptylin kanssa- missä sanotaan, että se on happosalpaaja ja mun mielestä se ei pääty pratsoliin.... :) anteeksi kun jankutan. |
||
| refluksikurkku | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 10.9.2012 10.19 |
| Samassa metsässä ollaan ... Minen saa sitä mitenkään väännettyä PPI - lääkkeeksi vaikuttavien aineiden puolesta. Josko toi Samppa ilmestyi linjoilla ja päästäis meidät jännityksestä :-) |
||
| vippe69 | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 11.9.2012 21.18 |
| Toista närästää myös, refluksi, pahemmin kun itselläni. |
||
| refluksikurkku | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 17.1.2013 21.38 |
| nostoa ... |
||
| Tepsu | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 18.1.2013 21.03 |
| Alkuvaiheessa toinen joutui olemaan kovasti huolissaan, kun pahimmillaan piti tilata ambulanssi eikä yhtään ollut hajua mistä on kyse, molemmat luulimme että sydämestä. Sen jälkeen en ole onneksi tullut hänelle niin kovaa huolta aiheuttaneeksi. Silti hän on empaattinen ja kärsivällinen ja osaa ottaa tilanteeni ja ruokavammailuni huomioon. Huomattavasti häntä enemmän kärsin minä itse, kun yhteiselomme joutuu väistämättä tinkimään asioista tämän takia ja se ottaa itseäni päähän. Tulee sellaisia "minusta ole mitään iloa" -oloja. Kyllähän se yhteiselämäkin aika rajoittuneeksi menee, jos on päivittäin huono olo ja vointi. Hyvinä päivinä sitä on sitten sitäkin iloisempi ja haluaa tehdä kaikkea mitä voi. Ei siis mitään valittamista muuta kuin se, että kun elämä rajoittuu niin toki myös parisuhde rajoittuu. Onneksi on kultainen puoliso joka ei ainakaan vielä ole menettänyt hermojaan. |
||
| refluksikurkku | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 2.5.2014 18.28 |
| nostoa ... |
||
| Saturnus | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 2.5.2014 19.06 |
| Meillä vaikuttaa hyvin vähän. Ainut, että kun (tosi harvoin) lähdetään viihteelle niin usein mun ilta päättyy jo ennen puoltayötä, miekkonen saapuu kotiin kun saapuu. Kahvia juodaan molemmat tummapaahtoista silloin, kun minäkin juon. Usein keitetään erikseen, koska mies juo heti aamusta ja mä haluan heräillä rauhassa :-) Meillä on muutenki aika erilaiset ruokavaliot, kun mies ei syö punaista lihaa, lisäksi hän tykkää tosi tulisesta ja mä en. Nämä erot oli jo ennen kuin sain diagnoosin. Mutta ei meillä refluksista edes puhuta koskaan, paitsi joskus ohimennen sanon et maha kettuilee taas, en voi juoda kahvia. |
||
| refluksikurkku | Re: parisuhde reflun kanssa :/ | 7.2.2015 12.51 |
| Nostoa ... |
||