Keskustelu
| Annamanna | taas yksi uusi | 3.12.2011 9.58 |
| tapaus teidän muiden joukkoon..On ollut todella mielenkiintoista lukea tarinoitanne..etenkin leikkausasiat pyörivät jo kovasti mielessäni. Olen tosin vasta noin 3kk potenut vaivoja, mutta olen aika paniikissa. Olenhan aika ollut terve ja nyt tämä kammotus iski :( Oireet alkoivat aika harmittomalla, mutta todella ärsyttävällä röyhtäilyllä. Määrättiin nexiumia, jolla ei ollut vaikutusta.. Sitten gastroskopiaan (yök!). Löydös normaali , paitsi pientä portin löystymistä havaittiin. Jatkettiin Somacilla , josta ei myöskään apua.. nyt kuitenkin oireet pahentuneet..kunnon polttelua rinnassa, pahoinvointia, ruokahaluttomuutta, väsymystä ja tietty röyhtäily jatkuu. Lisäksi minulla on ollut outoa kuumeilua . Päivän aikana vaihtelee normaalista max 37,3 asti. Kaikki verikokeet otettu eikä mitään löydy. Onko muilla ollut vastaavaa? Ei välttämättä liity mitenkään tähän vaivaan.. Tänään olisi yhdet pikkujoulut, mutta taidan jättää väliin.. olisin vaan huonoa seuraa ja ruokakaan ei maistu.. Miten olette saaneet pidettyä mielialanne korkealla? Olisi varmaan kuitenkin todella tärkeää !!! Kivaa pikkujoulu aikaa teille ! |
||
| Vanilja | Re: taas yksi uusi | 3.12.2011 12.16 |
| Mielialaa on vaikeaa pitää korkealla jos koko ajan on oireita. Oletko tehnyt ruokavaliomuutoksia? Onko sinulla käsitystä siitä mikä sinun kohdallasi on vaikuttanut noiden oireiden alkamiseen. On paljon asioita, jotka kannattaa ainakin itselleen selvittää. Onko taustalla puuttellinen ruokavalio, stressiä jne? Omalla kohdallani uskon että oireet ovat pitkän ajan kuluessa tulleet, joten en oleta että ne kovin lyhyessä ajassa helpottavatkaan. Itselleni on tärkeää se, että en hoida ainostaan tähän vaivaan liittyvää oiretta, vaan vahvistan terveyttäni kaikin puolin terveellisellä ravinnolla, liikunnalla jne. On myös mielialalleni tärkeää että ajattelen toipuvani oireista jossain vaiheessa kokonaan, niin on vain mukavampi elää. En tosin ole kovin herkästi masentuvaa tyyppiä, päinvastoin. Tiedän kuitenkin mitä oireet voivat olla ja ymmärrän jos niiden kanssa ei jaksa olla kovin innostunut. Toivottavasti sinun tilanteesi helpottaa, jokaista hyvää päivää osaa kyllä arvostaa, kun niitä vastaan tulee. |
||
| refluksikurkku | Re: taas yksi uusi | 3.12.2011 13.40 |
| Teretulemast sivustolle kirjoittelemaan ja avautumaan! Hienoa, että löysit meidän refluksiyhteisön :-) Jos sulla on kyseessä refluksitaudin alusta, eka vuosi (tai parikin) voi olla kylllä melkoisen rankka täysin uusine kuvioineen mutta onneksi se on kestänyt muutamia kuukausia - ei siis vielä tiedä vaikka hyvässä tapauksessa olisikin vain ajoittaista ja häipyisi/lieventyisi pois. Tai olisi vaikka loppujen lopuksi niin lievää, että ruokavalio ja nuo tavallisimmat itsehoitojutut pitäisivät sen kurissa ilman vakituisia lääkityksiä. Itsellä rt oli samallalailla ensimäinen krooninen juttu, joten ei ollut minkäänlaista käsitystä, mitä käytännössä tarkoittaa "krooninen" tai miten yrittää hahmottaa koko hommaa - kun ne aikaisemmat pikkuvaivat oli mennyt maks kuukaudessa ohitse! Itselläni tosin pahin aika oli se vähän alle 2 vuotta mikä tautia etsittiin - en ole koskaan joutunut tsemppaamaan (missään tilanteessa muillakaan elämän alueilla) kaikin keinoin itseäni niin paljon kuin silloin ... tällä hetkellä se tuntuu uskomattomalta. Tuon alkuajan olin täysin yksin kun en osannut nettiinkään lähteä kanssakärsijöitä hakemaan. Mitä olisinkaan antanut, jos tämä sivusto olisi ollut silloin jo olemassa!! Jos oireilu vaan jatkuu, kannattaa ehkä tutustua noihin tuon Sopeutumis - osion teksteihin, jossa puhutaan kroonisen sairastumisen aiheuttamista (kriisin) vaiheista, niin osaa ehkä hahmottaa ja tietää niitä kaikkia tunteita, mitä iskee päälle pitkäaikaisen sairauden (kriisin) iskiessä päälle. Päällimmäisenä henkiseltä puolelta vakiokeinona on se 100 x oireilusta/taudista kertominen, puhuminen, kirjoittaminen ... Ja sallia myös huonojenkin ja äärimmäisen negatiivisten ajatusten tulemisen (kunhan niihin ei sitten jumitu liian pitkäksi aikaa)! Niinkuin Vaniljakin kyseli oletko ehtinyt tehdä vielä mitään refluksiremppaa (tarkoittaen esim noita päävalikosta löytyviä perinteisiä itsehoito-ohjeita: syömistapoja, ruokavalio, stressinpoisto, rentoutumiset, nukkumiset ym)? Mitä voit syödä vai aiheuttaako suurin osa oireita? Onko sulla ketään lähipiirissä, jonka kanssa pystyisit (kasvokkain) juttelemaan tai jolla olisi itsellä joku akuuttitilanne kanssa päällä? Annamanna, omien kokemusten perusteella sanoisin että, jos vaan suinkaan jaksat, koita lähteä ulos (vaikka sinne juhliin piipahtamaan puoleksi tunniksi), jos vaikka mieliala edes hitusen paranisi ... Itse kävin istumassa juhlat kuin toisetkin hieman vakavalla naamalla (ja hiljaa!!, joka puheliaalle ihmiselle oli vaikeaa) mutta se piti yllä jonkinasteisesti sosiaalisia kontakteja ja "rutiineja" (virallisesti analysoituna en antanut siis taudin eristää fyysisesti ja selviytymiskeinona tuossa kohtaa rutiineista kiinnipitäminen). |
||
| refluksikurkku | Re: taas yksi uusi | 3.12.2011 13.44 |
| Kivaa pikkujouluaikaa sinullekin ja kaikille muillekin ... täällä vaihdellaan parhaillaan jouluverhoja ja tarkistellaan joulutavaroita :-) Ja tämä tällä hetkellä sulassa sovussa kurkun pienimuotoisen kouristelu/supisteluoireen kanssa ... |
||
| Annamanna | Re: taas yksi uusi | 3.12.2011 14.14 |
| hei , kiitos vastauksesta Vanilja ! Varmaan on minullakin oireet kehittyneet pidemmän aikaa. Jonkinlaista stressiäkin taustalta todennäköisesti löytyy. Ruokavalio on ollut pääasiassa terveellinen ja liikkunut olen säännöllisesti. Nyt yritän syödä, mitä alas saan, jumpan olen joutunut jättämään nyt toistaiseksi. Kävelyllä yritän käydä säännöllisesti. Akunpunktiota olen ajatellut koittaa ja homeopatiakin voisi kiinnostaa ,jospa niillä saisi edes huonoa oloa pois. Parempia päivä odotellessa :) |
||
| Annamanna | Re: taas yksi uusi | 3.12.2011 14.33 |
| kiitos refluksikurkku sinullekin viestistäsi ! Onneksi on tämä sivusto ja täällä näin ihania ihmisiä :) En ole huomannut mitenkään tiettyjen ruoka-aineiden erityistä vaikutusta. Täytyy jatkaa tarkkailua. Stressiä periaatteessa olen yrittänyt välttää ,mutta valitettavasti nämä oireet kyllä tuovat sitä roimasti lisää.. Pitäsi omata yhtä positiivinen asenne kuin Vaniljalla, niin olisi varmaan helpompaa...olen ehkä vastoinkäymisissä pikemminkin masentuvaa tyyppiä :( Onneksi on kuitenkin ystäviä ja sukulaisia, joille voi aina puhua. Täytyy myös ainakin lasteni nähden yrittää pitää lippua korkealla... |
||
| Vanilja | Re: taas yksi uusi | 3.12.2011 15.29 |
| Annamanna, minäkin laitan aika paljon työstressin tiliin näitä oireitani, toinen asia on se, että vaikka söin myös aiemminkin terveellisesti, söin liikaa hiilihydraatteja ja söin myös ehdottomasti liian nopeasti. Edelleenkin minulle on hankalaa oppia syömään hitaasti ja rauhallisissa olosuhteissa. Minua on helpottanut kovasti ruokien oikea yhdisteleminen, ei siis tärkkelystä yhtäaikaa proteiinin kanssa. Minulla oli myös tuota pahoinvointia, josta olen melkein kokonaan päässyt eroon. Minulla on lääkärin mukaan vatsakatarria. Uskon että siitä voi päästä eroon oikealla ruokavaliolla. Ruokavalio on vain kovin yksilöllistä, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Jokaisen on vain etsimällä ja kokeilemalla löydettävä itselleen sopiva tapa syödä. Liika proteiinin syöntikin saattaa aiheuttaa pahoinvointia, olen ollut huomaavinani sellaista itselläni. Olen tullut siihen tulokseen, että parasta minulle olisi kasvisruokavalio, siihen pyrin, mutta en kuitenkaan liian tiukkapipoisesti. Ajattelen itse, että tämä oire on elimistön viesti, jota pitää kuunnella. Uskon että elimistö pyrkii tasapainoon automaattisesti ja sitä yritän tukea omilla elämäntavoillani. Uskon että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja on tärkeää voida itse vaikuttaa asioihin ja omaan terveyteensä, kukaan toinen, mukaan lukien lääkäri, voi tietää mikä on juuri sinun tapauksessasi parasta. Kannattaa kuunnella itseään, seurata oireita ja luottaa omiin tuntemuksiinsa. Minulle ei riittänyt pelkästään nuo muutokset mitkä yleensä refluksitaudissa suositellaan, tarvitsin paljon muutakin. Kesällä olin todella huonossa kunnossa, mutta tekemien muutosten avulla voin nyt paljon paremmin. Se auttaa ja rohkaisee minua jatkamaan samaan malliin. Tänään olen nauttinut ihanasta ilmasta, ollut aivan mahtavan tunnelmallisissa joulumyyjäisissä ja ostanut taulun. En koskaan aiemmin ole ostanut taulua, mutta tämä osui kohdalle, enkä voinut enää elää ilman sitä. Olen myös ollut todella iloinen siitä, että olen laihtunut kolmisen kiloa, kaikki vaatteet näyttävät ehdottomasti paremmilta päälläni ja on mukavaa kun ihmiset sanovat, että "sinähän olet hoikistunut". Kolme kiloa voi tuntua vähältä, mutta kun en muutenkaan ole ollut kovin iso, niin se kyllä näkyy minussa. Pidän tästä kevyemmästä olemuksestani. Noudattamani ruokavalion ansiosta, olen myös virkeämpi ja pirteämpi, nukun yöt hyvin ja tunnen harvoin väsymystä päivällä. Refluksikurkku on ihan oikeassa, pitää käydä läpi myös negatiiviset tunteet, jotka väkisin tulevat eteen hankalien oireiden kanssa, mutta juuri niin kuin hän kirjoitti, niihin ei pidä jäädä kiinni. |
||
| refluksikurkku | Re: taas yksi uusi | 3.12.2011 19.50 |
| Annamanna, saitko lähettyä juhliin? |
||
| Annamanna | Re: taas yksi uusi | 3.12.2011 20.45 |
| hävettää sanoa, mutta päätin kuitenkin jättää väliin...Tiedän, olisi pitänyt mennä, mutta yritän sitten ensi kerralla :) Oikeesti ajattelin , että en viitsi hapannaamana mennä pilaamaan muiden tunnelmaa... |
||
| Annamanna | Re: taas yksi uusi | 3.12.2011 20.48 |
| refluksikurkku, mitä muten tarkoitit aikaisemmassa viestissäsi , kun kerroit, että 2 vuotta tautiasi etsittiin. Miksi niin kauan ? |
||
| refluksikurkku | Re: taas yksi uusi | 4.12.2011 2.06 |
| No ensi kerralla sitten :-)! koti on taas hiljentynyt ja meikällä aikaa koneella ihan rauhassa :-) Oma huoleton entinen elämäni alkoi hiipumaan helmikuussa 2005, jolloin olin 37v untuvikko kroonisten tautien suhteen. Säkkipimeässä tunnelissa tuskainen, epätoivoinen (ja helvetin yksinäinen - ystävistä huolimatta) sentti kerrallaan ryömiminen kohti jonkinlaista valopilkkua jatkui tosiaan lähes kaksi vuotta ennen diagnoosia (tai siis sitä ennen eliminoitiin isompia hermostollisia tauteja, luupiikkejä, kurkun kasvaimet ym pois, jopa testamentti ym paperit laitettiin kuntoon myös erään lääkärillä käydyn keskustelun perusteella ;-) - hohoijaa, olipa ne aikoja!) .... Syitä miksi se pääsi jatkumaan suhteettoman kauan oli ehkä refluksitaudin yleinen alidiagnosointi (ei puhettakaan mistään jossakin päin hoetuista muotidiagnoosista, jota kaikki tarjoaa!), lääkäreiden tietämättömyys, erityisesti perinteisen närästysoireen puute, oireeton vatsan ja suoliston toiminta kuten edelleen, ei alussa kurkun punoitusta tietyllä tyylillä, tutkimukset kaikki ok, ei stressaavaa ihmistyyppiä, oireilla ei yhteyksiä johonkin ruokavalio tai elämäntapajuttuhin ... Kukaan yli 10 lääkäristä, joilla kävin tuona n. 23 kk aikana, ei ehdottanut sivulauseessakaan happosalpaajakokeilua, joita olisin ilomielin syönyt mennen tullen puoli vuotta kokeilumielessä tähän kurkkurefluksiin. Niinpä kun kuulen jonkun kertovan lääkäriensä tuputtavan salpaajia, tulee edelleenkin näin monen vuoden jälkeen oma huono epäonni/sattuma mieleen ja mietin miksi ihmeessä minulle ei koskaan osunut tuollaisia lääkäreitä! Ja vuodatusta :-) Ainoastaan kurkunpään kovista kouristuksista kertoessani (ja myöntäessäni tuolloin, että pelkään todella niitä) tuolloin epäasiallisesti käyttäytyvä 50v naispuolinen omalääkärini (yleislääkäri) kommentoi typerästi lääketieteen vajavaisuutta ja ehdotti muutamaa rauhoittavaa pilleriä silloin tälloin otettavaksi - mutta ei sitten antanutkaan niitä, kun kysyin pystynhän soittamaan kuitenkin jotenkin ambulanssin ja avaaman kodin oven rappuun niiden vaikutuksen alaisenakin. Sen jälkeen en hänen puoleensa refluksitaudin kanssa kääntynytkään vaan suuntasin takaisin yksityiselle puolelle. Häneen ei enää tosin tässä eikä muissakaan asioissa terveyskeskuksessa törmääkään kun kuulemma kuoli 2 vuotta sitten. Viimeinen käyntini ihan muiden asioiden vuoksi oli onneksi myönteinen niin ei jäänyt muistoksi pelkkää epäasiallista käyttäytymista. Yksityispuolella salpaajakuurin sain, kun itse vihdoin pyysin (perusteluiden kanssa tietenkin) - aloitin silloin melkoisen kalliilla Nexiumilla ja siinä olen pysynyt :-) Koska luulin, että salpaajia on jotenkin erittäin vaikea saada (ne vapautuivat käsikauppalääkkeeksi vasta 2009), varasuunnitelmana oli "lainata" (=ostaa) kuukauden erä niitä suoraan yhdeltä tutulta, joka sairastaa sitä toista muotoa (gastroesofageaalista) ja jolla ei ollut ollenkaan tuolloin tällaisia oireita kuin minulla. Onneksi ei tarvinnut tehdä näin. Ensimmäinen kurkun tarkistus määrättiin puolen vuoden päähän - ajan, minkä tiesin jo olevan se kurkkurefluksille usein suositeltu (USA:ssa ja esim E. Sala) lääkekokeilu. Lääkityksen (40 mg Nexium) ja tiukahkon refluksiremontin (stressinhallinta ja hidas syöminen nyt oli muutnekin kuvioissa mukana) myötä oireet helpottivat jotenkin siedettävälle tasolle runsaan kolmen kuukauden kuluttua. Kuulun valitettavasti siihen kolmannekseen, jolla lääkkeet eivät vie kaikkia oireita pois (ja äänen ammattilainen käyttö tietysti lisää rasitusta) - eipä kai sitä muuten täällä oltaisikaan... Tuosta ajasta (myös osana omaa sopeutumisprosessia) alkoi sitten vähitellen kattavampi taudin taustojen, tutkimusten ja liittyvien ilmiöiden aktiivinen opiskelu, joka on jatkunut näihin päiviin asti. Eikä jano ole mihinkään sammunut vielä :-) |
||
| Annamanna | Re: taas yksi uusi | 4.12.2011 15.32 |
| refluksikurkku, no kyllä olet raskaan tien joutunut kulkemaan. Asiat ovat todella muuttuneet vuodesta 2005. Ensimmäisten röyhtäilyoireideni kanssa n.3kk sitten lääkärissä käydessäni , minulle kirjoitettiin samantien Nexium resepti. Harmi vaan, että siitä ei minulle ole ollut oikein iloa. Voisikohan kuitenkin olla niin, että minulla olisikin jostain muusta kyse kuin refluksista, koska jostain olen lukenut, että jos nykyajan hyvillä lääkkeillä (olen kokeillut myös Somacia) ei ole mitään vaikutusta, ei tauti olekaan refluksia...taitaa kyllä olla mulla vaan toiveajattelua. Sitäpaitsi mitähän tämä sitten voisi olla? |
||
| Sitrus | Re: taas yksi uusi | 4.12.2011 16.35 |
| Ei mullakaan kyllä lääke kovin nopeasti ja hyvin auttanut. Päinvastoin Nexium jopa pahensi oloa. Vaihdoin takaisin Somaciin. Se puolestaan aiheutti mahakipua, mitä lääkärit eivät uskoneet. Happosalpaajien erinomaisuutta niin tolkutetaan, että aloin jo kuvitella että mulla ei olekaan refluksia vaan jotain muuta. Kunnes sain ph-mittauksen tuloksen joka paljasti että sairauteni on niin paha ettei ihme kun lääke ei auta kunnolla. Oliko sulla ruokatorventulehdus? Sen paranemiseen voi mennä kuukausia. |
||
| M-M | Re: taas yksi uusi | 4.12.2011 16.36 |
| Annamanna, minulla on myös tuota omituista pientä lämpöilyä, yleensä 37,2. Normaali lämpöni on 36,6. Mutta en tiedä liittyykö se refluun vai johonkin muuhun. Siihen ei siis liity mitään flunssaoireita tms. |
||
| Sitrus | Re: taas yksi uusi | 4.12.2011 16.47 |
| Niin oli muuten mullakin lämpöilyä silloin kun tämä sairaus alkoi kaksi vuotta sitten. Sitä kesti pari kolme viikkoa. Kun kerroin gastroenterologille asiasta kuului vastaus: älä mittaile sitä lämpöä. Hänen mukaansa lämmönvaihtelu on normaalia, ja kun kerroin ettei mulla ole ikinä ollut yli 37 paitsi kun olen sairaana, hän hermostui. Mutta joo, kun oireet on pahat, voi tulla lämpöä, hikoilua, verenpaineen nousua etc. |
||
| Annamanna | Re: taas yksi uusi | 4.12.2011 17.22 |
| joo, eipä ole munkaan lämpöilyä lääkärit pahemmin noteeranneet, vaikka sitä jo ainakin pari kuukautta on ollut. Todellakaan mitään flunssaoireita ei liity kuumeeseen minullakaan. Vaikka lämpöä ei paljon yli 37 olisikaan, niin kyllähän se väsyttää... Sitrus, joko sun kuumeilu on ohi, vai oletko saamiesi ohjeiden mukaisesti vaan lopettanut mittaamisen ;) M-M, kuinka kauan sinulla lämpöä pitänyt? Alkoiko samoihin aikoihin kuin reflu? Mulla gastroenterologi 15.12 täytyypä vielä kysyä hänenkin mielipidettä... |
||
| M-M | Re: taas yksi uusi | 4.12.2011 17.29 |
| Jep, niihin samoihin aikoihin se ajoittuu, mutta vaikea tietysti sanoa, onko se suoraan siitä riippuvaa tai siihen liittyvää. Silloin pari vuotta sitten sitä oli pitkään, käytännössä ainakin vuosi, ja oikeastaan jatkuvasti. Nyt ehkä joitakin kertoja viikossa. Mutta ei se siis pois ole mennyt. Mittailen vähän useammin oikeastaan siksi, että kun kärsin jatkuvasti mahakivuista, niin toisinaan tulee paniikki, että jospa se onkin umppari. Ja siinä kai lämpö nousee. Eli kivuissani tarkistan lämmöt ja yleensä se on tuo 37,2. Liekö sitten kipuperäistä? |
||
| Sitrus | Re: taas yksi uusi | 5.12.2011 12.37 |
| Lämmönnousu on loppu. Se vain loppui, kun olo koheni. |
||