Keskustelu
| Sitrus | Oho, tais unohtua! | 5.9.2011 13.00 |
| Hesari kertoo tänään, että arvioiden mukaan Suomen sairaaloissa kuolee vuosittain 700-1700 potilasta unohtamisten, erehdysten ja lipsahdusten vuoksi. Siis joka tuhannes potilas. Luku on arvio, koska asiaa ei ole tarpeeksi tutkittu eikä tilastoitu. Vertailun vuoksi, tieliikenteessä kuolee alle 300 ihmistä ja työtapaturmissa 50 vuodessa. Kovin luottavaisesti sairaalaan vaan mennään. Täällä Suomessahan on niin hyvä ja korkeatasoinen hoito, eikös juu. Yksittäisenä ongelmana mainittiin se, että kun potilas siirtyy, tiedot eivät siirry. Tähän ilmiöön olen itsekin törmännyt monta kertaa näiden kahden viime vuoden aikana kun olen sairaalassa trampannut. Tai sitten tiedot ovat siellä jossain kyllä, mutta niitä ei vain sieltä nähdä. Kun ei katsota. Järkyttävää, aivan järkyttävää. |
||
| M-M | Re: Oho, tais unohtua! | 5.9.2011 13.38 |
| Ei tämä oikeastaan yllätä. Jokaisen tulisi olla todella tarkkana omista lääkkeistään ym hoidoista ja jatkuvasti kyetä vaatimaan perusteluja hoitohenkilökunnalta omaa itseä ja hoitoja koskien. Kun tähän yhtälöön sitten lisätään esimerkiksi vanhukset, jotka eivät kykene muistamaan/kyseenalaistamaan kaikkea ja hoitohenkilökunnan kiire + haluttomuus alkaa selostaa kaikkea, ei ole ihme, että vahinkoja sattuu. Jos itse olisin aina niellyt kaiken lääkärien määräämän, en todennäköisesti olisi enää hengissä tai ainakin olisin saanut vakavia, kenties pysyviäkin vammoja. Vaikka olen kertonut lääkityksistäni, silti lääkärin mielestä on se lipsahtanut ja on määrätty lääkettä, jota en toisen lääkkeeni takia saa syödä. Jos en itse olisi ollut tarkkana, olisi käynyt huonosti. Suosittelen jokaiselle lääketieteen opintoja. Muuta ratkaisua en oikein ongelmaan keksi. Jos aikoo ymmärtää mitä hoitohenkilökunta tarkoittaa, mitä lääkettä sitä suuhunsa tunkee jne, niin eipä maallikolla ole juuri mitään tarvittavaa tietoa. Olen tässä harkinnut itsekin, että jotain kursseja se on kai alettava etsiä, ettei ihan Googlen varassa tarvitse olla. Kun en aikanaan tajunnut etsiä puolisokseni lääkäriä :) Tuo on kyllä iso ongelma, etteivät tiedot siirry. Esimerkiksi minua on hoidettu ainakin neljässä eri paikassa, jotka eivät ilmeisesti kommunikoi keskenään. Ihan järjetöntä. Edes minä, tervejärkinen nuori ihminen, en voi muistaa jokaista asiaa, mitä joka ainoa lääkäri on sanonut tai papereihinsa laittanut ja sitten jemmannut koneelleen. Olen nyt tavannut 20 lääkäriä 2 vuoden aikana. Olisin aika guru, jos kaiken voisin muistaa. |
||
| Sitrus | Re: Oho, tais unohtua! | 5.9.2011 13.56 |
| Itse olen kirjannut ylös jokaikisen tutkimuksen ja lääkärikäynnin. Olen myös kerännyt kaikki paperit itselleni, vaikka se onkin välillä aiheuttanut melkoista jupinaa ja kulmien kohottelua, "kyllä ne tiedot täältä meiltä tarvittaessa löytyvät, ei niitä potilaan itse tarvitse keräillä..." En usko että löytyvät. On kyllä moni hoitaja kehunut toisaalta että onpa fiksu idea. |
||
| M-M | Re: Oho, tais unohtua! | 5.9.2011 22.08 |
| Onpa järkevää toimintaa! Itse en koskaan ajatellut moista tarvetta, kun ainahan on ollut se ideana, että "tämän kerran käyn lääkärillä, saan hoidon, lääkkeet ja sitten homma on paketissa". Jos voisin nyt palata kahden vuoden taakse, kun tämä hirveä rumba alkoi, taatusti säästäisin joka lippusen ja lappusen ja vaatisin kaikesta kopion. |
||
| jets | Re: Oho, tais unohtua! | 5.9.2011 22.19 |
| Hyvä idea on muutenkin aina pitää sairaskertomus itsellä ja mahdollisimman ajantasaisena. Itse teen niin, että skannaan kaikki paperit ja lähetän ne itselleni gmailiin. Sieltä ne sitten löytyvät kun tarvetta on. Ja totuus on, ettei tieto kulje kuten pitäisi. Esimerkiksi tähystykseen mennessäni ei taustastani tai epikriisistäni ollut mitään hajua tähystävällä lääkärillä, vaikka samaa organisaatiota olevinaan ovatkin. |
||
| Sitrus | Re: Oho, tais unohtua! | 6.9.2011 10.36 |
| MM, kyllä sä voit sen vieläkin tehdä. Siitä vaan selaamaan kalenteria. Ei sun tarvitse tietää muuta kuin paikka missä sua on tutkittu. Tiedot löytyvät arkistosta. Erityisesti kehotan hankkimaan gastroskopiakuvat. Niiden sanallisen selosteen arvo riippuu selostavan lääkärin taidosta ja tarkkuudesta. Myöhemmin kun gastroskopioita kertyy enemmän, on erittäin hyödyllistä nähdä mahdolliset muutokset. Mulle selvisi aikanaan kyllä parissa kolmessa viikossa että tästä taudista seuraa helkkarinmoinen rumba. Hoito ei auttanut nimittäin. Oireita alkoi lääkityksen myötä tulla lisää sellaista vauhtia että niitä oli pakko ruveta kirjaamaan ylös, että tietää mitä lääkärissä sanoa voinnistaan. |
||