Ruokatorven limakalvo ja refluksitauti
Suurentuneet soluvälit oireiden taustalla
Tavallisesti limakalvon epiteelikerroksen solut ovat tiukasti kiinni toisissaan tiiviiden liitosten avulla. Hapon vaikutuksesta kyseiset soluliitokset voivat kuitenkin rikkoutua, jolloin soluvälit laajentuvat ja happo pääsee tunkeutumaan kudoksen hermopäätteisiin aiheuttaen näin oireita. Tämän katsotaan selittävän ei- erosiivisen refluksitaudin oireilua.
Happosalpaajalääkityksen on todettu pienentävän tai normalisoivan soluvälejä.
Hapon vaikutuksesta soluvälit suurentuvat päästäen hapon vuotamaan kudokseen (pohj. R.C. Orlando: Esophageal mucosa defense mechanism, GI Motility online, 2006, 16, 2006). Kuva: Suomen Refluksi.
Muut mahdolliset muutokset
Muita refluksitautiin liitettäviä mahdollisia limakalvon muutoksia ovat myös tietyn limakalvon osan (tyvikalvon vieressä olevan basaalikerroksen) paksuuntuminen sekä sidekudoksesta muodostuvien kielekkeiden (papillojen) pidentyminen epiteelin puolelle. Tulehtuneessa ruokatorvesta löytyy myös tulehdussoluja.
Barrettin ruokatorvi
Vuosia kestänyt refluksitauti voi joskus aiheuttaa ruokatorven limakalvon muuttumista ruokatorven alaosassa samantyyppiseksi kuin muualla suolistossa (suolimetaplasia, epäkypsä intestinaalinen metaplasia). Tämä on eräänlainen elimistön suojelukeino happoa vastaan. Muutos on sinänsä vielä hyvänlaatuinen. Refluksikoista 6-14% esiintyy nk. Barrett - muutoksia.
Muutokselle on tunnusomaista pikarisolut, jotka sisältävät hapanta ja neutraalia limaa, joka voidaan todetaan AB-PAS-värjäyksellä (alcian blue periodic acid Schiff). Barrett - muutos voidaan diagnosoida varmasti vain tähystyksen yhteydessä otetuista koepaloista.
Kuvassa Barrett-diagnoosiin vaadittavat pikarisolut ovat värjäytyneet sinipunaisiksi (vasen puoli) kun taas oikealla puolella näkyy normaalia limakalvoa.
Koska muutoksessa on pieni riski kehittyä pahanlaatuiseksi (syövän esiasteeksi l. dysplasiaksi), Barrett vaatii seurantaa. Arviolta 1-2% Barretin ruokatorvimuutoksista muuttuu pahanlaatuisiksi.
(Kuva: Nephron, Wikipedia, 2009.)
(Lähteet mm. C. Calabrese, A. Fabbri et al., Alimentary Pharmacology & Therapeutics, 2003, 18:5, N. Tobey, S. Hosseini et al., Am J Gastroenterol 2004, 99(1) , hus.fi, 26.8. 2004, Y. Xue, L. Zhou & S. Lin, Chinese Medical Journal, 2008, 121: 14, tohtori.fi, 2010, CancerHelp UK, 7.10.2010)
Takaisin |