Suomen Refluksi; Uutisia Maaliskuu 2010
Endoskopianegatiivinen refluksitauti ja toiminnallinen närästys
Refluksitautia voidaan määritellä useasta eri näkökulmasta. Oireiden esiintymispaikan perusteella voidaan puhua gastroesofageaalisesta tai ruokatorven ulkopuolisesta (laryngofaryngeaalisesta) refluksitaudista kun taas esim. taudin vaatiman hoidon perusteella tauti voidaan jaotella lieväksi, kohtalaiseksi tai vaikeaksi. Eräs tärkeimmistä refluksitaudin tarkasteluperusteista on myös ruokatorven kunto - limakalvovaurioiden esiintyminen tai niiden puuttuminen. Tämän perusteella refluksikot voidaan jakaa kahteen erilliseen ryhmään: erosiivinen tai endoskopiapositiivinen refluksitauti (engl. ERD = erosive reflux disease) ja ei-erosiivinen tai endoskopianegatiivinen refluksitauti (engl. NERD= non-erosive reflux disease). Erosiivisessa refluksitaudissa vatsatähystyksessä (tai ruokatorvesta otetuissa näytteissä) nähdään ruokatorvessa hapon ylösnousun aiheuttamaa tulehdusta ja vaurioita, joskus jopa verenvuotoa. Tämä tautimuoto on usein yleisempää miehillä. Endoskopianegatiivisessa refluksitaudissa puolestaan ruokatorven löydökset tähystyksessä ovat normaalit eikä ruokatorvessa havaita vaurioita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tauti olisi lievempi versio refluksitaudista. Refluksikoista lähes jopa 70% arvioidaan kuuluvan tähän ryhmään. Endoskopianegatiivista refluksitautia sairastavat ovat todennäköisemmin naisia ja nuorempia verrattuna erosiivista tautimuotoa sairastaviin.
Yhden alaryhmän muodostavat esim. refluksikot, joilla hapon nousun vuoksi esiintyy ruokatorven herkistymistä. Tällöin ruokatorvessa sijaitsevat kipureseptorit eivät toimi normaalisti. Käytännössä tämä tarkoitaa kipukynnyksen laskemista eli esim. oireiden kokemista kivuliaampana. Myös ennen kivuttomat ärsykkeet saattavat laukaista kipukokemuksen. Aikaisemmin refluksioireiden taustasyynä pidettiin hapanta ylösnousua (ph alle 4). Endoskopianegatiivisten ryhmässä on kuitenkin havaittu myös reagointia lievästi happamaan ylösnousuun, joka käytännössä tarkoittaa oireiden esiintymistä kun ph liikkuu 4 - 7 välillä. Oman ongelmansa molemmilla refluksitautiryhmillä aiheuttaa myös mahdollinen alkalinen eli sappirefluksi (duodenogastrinen refluksi), jota tavallinen 24h ph-mittaus ei tuo esiin. Tällöin pohjukkaissuolen sisältö pääsee vuotamaan takaisin vatsalaukkuun, josta se voi refluksikoilla nousta ylös ruokatorven ja kurkun puolelle. Yksi iso endoskopianegatiivinen alaryhmä muodostuu nk. toiminnallista närästystä sairastavista, joita on n. 30-50% endoskopianegatiivisista. Käytännössä näillä refluksikoilla esiintyy refluksioireita ilman nykyisillä laitteilla havaittavia "todisteita" ylösnoususta. Ilmiön taustasyytä ei edelleenkään tiedetä. Aloitushoidoksi endoskopianegatiivisissa tapauksissa (erityisesti toiminnallisessa närästyksessä) on suositeltu yleensä happosalpaajien käyttämistä heti varhaisessa vaiheessa. Annoksen nostamista kaksinkertaiseksi suositellaan, jos alkulääkitys ei tunnu tehoavan. Jos kaksinkertaisesta lääkityksestäkään ei ole apua, oireiluun on kokeiltu pientä määrä kipulääkkettä, joka käytännössä tarkoittaa antisyklisiä masennuslääkkeitä pieninä annoksina (esim. amitriptyliini 10-50mg/vrk) happosalpaajalääkityksen lisäksi.
(Curr Treat Options Gastroenterol. 2005, 8:4, Gi Motility Online, 2006, 16:5, web.gerd.com, 2006, Minerva, 2007, 53:2, Family Practice, 2008, 25:6) |
Suomen Refluksi refluksi.fi
Mielenkiinnon kohteena on tällä hetkellä nimenomaan endoskopianegatiivinen refluksitauti, josta ei lukuisista tutkimuksista huolimatta ole vielä tarpeeksi tietoa. Tässä refluksitaudin muodossa on selvästi havaittavissa useita alaryhmiä, joilla on mahdollisesti eri taustasyy refluksioireiden esiintymiseen. Tästä syystä hapontuotantoon vaikuttavat lääkkeet eivät välttämättä endoskopianegatiivisillä refluksikoilla helpota oireita yhtä tehokkaasti.