Keskustelu
| Tepsu | Määrän merkitys | 7.7.2015 1.58 |
| En jaksa etsiä vanhaa samaan aiheeseen liittyvää ketjua enkä jatkaa noita iäisyyden pitkiä kuulumisketjuja, joten toteanpa tässä omana ketjunaan, että taas saa kärsiä omasta tyhmyydestä, tai ehkä paremminkin kokeilunhalusta. Kun olisihan se pitänyt tietää ja muistaa, että vaikka yksi tai kaksi juttua ei aiheuttaisikaan oireita, niin useampi voi aiheuttaakin. Söin ja join siis useampaa sellaista asiaa, joita en yleensä syö enkä juo, koska saan niistä oireita. Ensin nautin parina-kolmena päivänä Valmarinilla terästettyä vettä (Valmarin sisältää sitruunahappoa). En huomannut mitään oireita. Sitten söin lohihampurilaisen jossa oli piparjuurella maustettua majoneesia ja join lasillisen kuivaa kuohuviiniä. Ei edellenkään oireita. Ai että olin tyytyväinen ja iloinen. Niinpä uskalsin syödä myös ttäytekakkua, jonka välissä oli marjahilloa ja kostutuksena sitruunalimonadia. Ei tullut välittömästi oireita vielä siitäkään. Piparjuuren makuisia röyhtäyksiä rupesi kyllä tulemaan aika paljon. Sen päälle kun vielä yllättäen jouduin hengittämään käristettävän makkaran kovaa käryä, niin se oli viimeinen niitti. Käynnistyi tuttu vagushermon ärsytyksen ketjureaktio: ensin pistoa nenässä, aivastelua ja liman valumista, sitten limaa kurkussa, tuntemuksia rinnassa, heikotusta polvissa, puutumista käsissä, kivistystä palleassa... No, sitten sain jo Rennien ja Gavisconin avulla ketjureaktion pysäytettyäkin kun tajusin aika pian mistä oli kyse. Kohtaus ei siis mennyt niin pahaksi kuin pahimmillaan on mennyt. Mutta tässä nyt kolmatta päivää sitten syödään ja juodaan hyvin varovasti ja maha tulee todella herkästi kipeäksi ja menee sekaisin ja tulee refluksioireita. Eli tosiaan taas kerran sain sen opetuksen, että aina jossain kohtaa se raja ylittyy. Missä, sitä ei voi koskaan tietää. Joskus siedän enemmän, joskus vähemmän. Jossain vaiheessa pitäisi vain aina älytä lopettaa se kokeileminen ja uskoa kokeilemattakin, että uinuvaa refluksia ei kannata loputtomiin ärsyttää. Minulla yksi pahimmista tuntuu edelleenkin olevan nuo marjat. Kokeilin nyt että jos niitä keitetyssä muodossa kestäisi paremmin, mutta ei sitten :( Kai se on pakko nyt kerta kaikkiaan uskoa. Vaikka joskus olen kyllä kestänyt pienen määrän hilloa, mutta kai se on johtunut siitä, että silloin ei ole ollut kaikkia noita muita ärsykkeitä, mitä nyt oli. Milloin tämän asian oppisi ja pysyisi kohtuudessa, vaikka oireita ei olisikaan. Pieni määrä jotain haitallista harvoin nautittuna menee, mutta pieni määrä useampaa haitallista tai iso määrä yhtä haitallista lyhyen ajan sisällä ei mene. Jossain vaiheessa ärsytyskynnys ylittyy, ja pam. Sitten vahinkoa saakin taas korjailla pidemmän aikaa. |
||
| juissi | Re: Määrän merkitys | 9.7.2015 22.57 |
| Sitä kun Tepsu ollaan ihmisiä. Itsellä on ongelmana tuo hiivan tappaminen. Miten jumalattoman vaikeaa se onkaan taistella päivästä toiseen joillain murusilla, kun on kesä ja on nälkä ja huvit elämässä vähänlaiset. Ei tästä tulekaan mitään. Tuo hiiva ei kuole näilä eväillä, ennemmin kuolen itse nälkään. On tuossa nyt pari vinkkiä tullut hiivalääkkeestä, pitkäaikaisesta ja kai se on yksityiselle lähdettävä kinuamaan. Haluaisin elämäni takaisin. |
||