Keskustelu
| Juoksija | Urheilijan refluksi | 2.3.2017 21.05 |
| Päätin nyt aloittaa ihan uuden aiheen/viestiketjun, kun täysin sopivaa ei oikein löytynyt. Olen siis 24-vuotias kilpaurheilija (pikajuoksu ja pituushyppy). Käytännössä päivittäisiä refluksioireita on ollut marras-joulukuun vaihteesta, että en nyt vuosikausia ole vaivasta kärsinyt, kuten täällä moni, mutta riittävän pitkään tietääkseni, miten helvetillinen vaiva refluksi on. Tähystyksessä multa löytyi palleatyrä ja n 4-5 cm avoinna oleva löysä ruokatorven sulkija. tähystänyt lääkäri suositteli leikkausta, kuten sit myös tähystykseen lähettänyt sisatautilääkäri. Kattavan vakuutuksen turvin oon pystynyt hoitamaan tätä yksityisellä ja kun vielä sain varmistuksen, että vakuutus korvaa myös mansettileikkauksen, olin jo suhteellisen positiivisella mielellä tämän asian kanssa: varaan vaan ajan kirurgilta ja sitten pääsen pian leikattavaksi ja vaiva korjaantuu sillä, kun ruokatorven sulkija kiristetään. Tänään sit kävin kirurgin vastaanotolla. Se ei halua leikata mua. 5 cm auki oleva ruokatorven sulkija ei ole kuulemma niin paha, että se olis pakko leikata. Ei, vaikka kärsin oireista päivittäin enkä kykene urheilemaan (käytännössä työhöni", koska se pahentaa oireita. Kirurgi käski tekemään kaiken sen, jonka olen jo tehnyt... Syömään rauhallisesti, hyvin pureskellen, välttämään rasvaisia ruokia, nostamaan sängyn pääpuolta, syömään päivittäin happosalpaajia. Sen mielestä pitää nyt ainakin puoli vootta vielä tarkkailla tilannetta, josko oireet kuitenkin saisi kuriin vaan lääkityksen kanssa, Perusteena sille, että ei kannata leikata vielä, oli, että leikkauksen jälkeen tulee ikäviä nielemisvaivoja ja sitten helposti laihtuu paljon ja että vaikka nyt ei mun urheilulajini oikein onnistu, niin ei ne välttämättä sen mansetinkaan kanssa onnistu... Että mansetti ja ponnistusta vaativat lajit ei ihan helposti sovi yhteen. Senkin se sanoi, että olen niin nuori vielä, ettei se siksikään haluis leikata ja ei se urheilukaan siitä nyt liikaa kärsi, vaikkei vuoteen pystyisi kunnolla treenaamaan. Kun kerroin laihtuneeni tässä muutaman kuukauden oireilun aikana viitisen kiloa niin, että kohta olen alipainoinen, kun en vaan pysty syömään riittävästi... Kirurgi vaan kysyi, että miksen pysty ja sanoi, että kyllä pitäisi koettaa syödä normaalisti. No yritänhän mä! Kokeilisi itse syödä, kun jotakuinkin kaikesta tulee huono olo tai kipuja ja vatsa tuntuu täydeltä melko pienenkin määrän jälkeen, enkä vaan saa pakotettua itseäni syömään enempää. No nyt hommasin kyllä ajan ravintovalmentajalle, josko sen kanssa yhdessä löytäisin asiat, joita pystyn syömään ja saan riittävästi energiaa. Mä olen tämän refluksioireiluni aikana ollut välillä jo todella masentunut, kun en kykene omaan normaaliin arkeeni, etenkään siihen urheiluun. On ollut tosi vaikea suunnitella ja vähän ehkä unelmoidakin tulevaisuuden urheilujutuista, kun ei ole ollut käsitystä oireilun kestosta tms. Kun sitten tähystyksessä löytyi syyksi se palleatyrä, joka nyt on mahdollista leikkauksella korjata, pääsin taas suunnittelemaan ja haaveilemaan jatkosta: ok, nyt ei ehkä urheileminen onnistu kunnolla ja tämä kausi menee täysin eri tavalla kuin suunnittelin, mutta leikkaus korjaa asian ja elämä jatkuu entiseen tapaan. Jos mun nyt sitten pitääkin tarkkailla tilannetta vielä ainakin puoli vuotta, niin kaikki menee pieleen... Oon suunnitellut lähteväni vajaan vuoden päästä ulkomaille opiskelemaan ja urheilemaan. Tai no siis välillä jo hylkäsin suunnitelmani refluksin takia, jos musta nyt sit tulikin kroonisesti sairas eikä ammattimainen urheilu onnistu. Mutta sit just sen ajatuksen innoittamana, että leikkauksella homma on korjattavissa, pystyin palaamaan suunnitelmaani ulkomaille lähtemisestä. Nyt mun pitäisi kirurgin ohjeistuksen mukaan olla urheilematta jonkin aikaa. Käytännössä siihen asti, kun itsestäni tuntuu, että maha on rauhottunut jne. Se vaihtoi reseptivapaan Somacini tilalle Nexiumin (20 mg aamuisin) ja suositteli myös jotain kuitulisää. Tuon kirurgin puheiden jälkeen mulla on nyt taas olo, että taidan siis kärsiä ikuisesti refluksista ja että olis vaan parempi lopettaa koko urheilu-ura tähän. Ei tunnu yhtään reilulta. Suututtaa ja itkettää. 'käytännössä mun elämäni suunnitelmat, jotka sain tässä vähän taas keräiltyä, meni ihan palasiksi. Mietin, että pitäiskö kuitenkin käydä vielä jonkun toisen kirurgin vastaanotolla. Että jos joku toinen suostuisi leikkaamaan. Mutta entä jos tämä olikin oikeassa enkä sen mansetinkaan kanssa pysty urheilemaan. Mitä mä teen? En todellakaan tiedä. Ahdistaa. |
||
| Tepsu | Re: Urheilijan refluksi | 2.3.2017 22.30 |
| Olen täältä monien kirjoituksista ymmärtänyt, että leikkaukset eivät tosiaan ole aina ihan yksinkertaisia ja yksipiippuisia juttuja. Välttämättä ongelmat eivät poistu tai tulee toisenlaisia ongelmia. Siinä mielessä minusta tuo sinun kirurgisi kuulostaa järkevältä, kun hän haluaa katsoa tilannetta rauhassa eikä hätiköidä. Olethan tosiaan kärsinyt oireista vasta noin vähän aikaa. Ymmärrän tietysti myös hyvin, miten tuskallista tuo sinulle on, kun pelissä on työ ja ura. Jotenkin tuntuu että sinun kuitenkin kannattaisi nyt katsoa tilannetta vielä ihan rauhassa ja tosiaan mennä sinne ravintovalmentajalle yms. Vähän tuo pituushyppy kyllä lajina kuulostaa tosiaan hankalalta, oli sinulla mansetti tai ei... :/ Varmasti tauko ainakin siitä olisi paikallaan. Mutta älä muuten vielä tee mitään hätiköityjä päätöksiä suuntaan äläkä toiseen. Tällainen tuntuma minulle näin äkkiseltään tilanteestasi tulisi. |
||
| Juoksija | Re: Urheilijan refluksi | 7.3.2017 11.52 |
| Kiitos vastauksesta. :) On pitänyt jo monta kertaa tulla kirjoittamaan lisää, mutta jatkuvasti on jotain muuta... Lähinnä opiskelua. Sinänsä positiivista, että mun elämässäni nyt kuitenkin on myös muuta sisältöä kuin urheilu, muuten tää olis taatusti vielä kamalampi tilanne. En ole vielä todellakaan sopeutunut ajatukseen, että nyt ilmeisesti olen sitten kroonisesti sairas ja saan kulkea refluksi rinnallani hamaan loppuun asti, muodossa tai toisessa. Viime viikolla vielä itketti jotakuinkin joka kerta, kun piti jollekulle kertoa asiasta. Siis ihmisille, jotka ei mun tilanteestani vielä tienneet. Viime viikko sattui myös olemaan sellanen, että useamman kerran oli pakko selittää (jättäydyin pois harrastusryhmästä yms). Eilen sentään kerroin hierojalle jo itkemättä... Että ehkä tähänkin vielä sopeutuu. Mulla on myös syntymästäni asti ollut aistivamma ja viime aikoina diagnosoitu keskittymishäiriö, mutta ne nyt tuntuu refluksiin verrattuna ihan helpolta hommalta. Vaikka aistivamma vaikuttaakin päivittäiseen arkeen, sen kanssa osaan elää toisin kuin refluksin. Mä olen aina syönyt jotakuinkin mitä haluan ja milloin haluan. Rakastan suklaata ja teetä ja pepsiä... No muutamaan kuukauteen en ole syönyt suklaata satunnaisia yksittäisiä paloja lukuunottamatta. Ennen join teetä ja pepsiä (maxia) päivittäin, nyt... No en juo. Tai viime viikolla olin teemaisteluillassa, kun varattiin se joskus ajat sitten. Join hyvin pieniä annoksia, mutta kun siinä maisteltiin se 6 vai 7 teetä, niin tulihan niistä jo. En tiedä, oliko se tee vai mikä, mutta sen illan jälkeen oli kyllä useampi päivä taas harvinaisen pahoja. Mun on todella vaikea pysyä jossain tiukasti rajatussa ruokavaliossa ja ylipäänsä tehdä pitkäjänteisesti jotain, josta tuloksia näkyy - jos näkyy - jossain hamassa tulevaisuudessa. Aiemmin tällanen on ollut liian löysien nilkkojen jumppaus, nyt sit syöminen. Jos mun tekee mieli suklaata, haluan suklaata. Tai ok, suklaa on nyt vähän huono esimerkki, koska tiedän nykyään hyvin, että siitä tulee ikävä olo, joten kauheesti ei sit tee mielikään. Mutta ylipäänsä tällanen toiminta, josta en saa mielihyvää/tuloksia/tyydytystä hetikohta on mulle äärimmäisen vaikea. Silti tiedän, että nyt se ruokavalio on asia, jolla pystyn mahdollisesti parantamaan oloa. Ehkä tässä vaikeutta lisää just se, kun mikään ei ole varmaa: ei kukaan pysty sanomaan, että jos nyt näin ja näin kauan pysyt tiukasti näissä ruuissa (tai ehkä lähinnä erossa tietyistä ruuista), olo helpottaa ja kaikki on taas paremmin. Tänään kun oli huono olo ja maha kipeä jo ennen aamiaisen syömistä, siinä lääkkeiden oton jälkeen (somac + adhd-lääke + vitamiinilisä), voi odottaa varmaan taas tosi nautinnollista päivää... Kiukuttaa ja ahdistaa se, etten oikeesti voi kunnolla ite valita, mitä teen. Että mun kuntoni riippuu päivästä enkä voikaan sit välttämättä tehdä asioita, joita haluan ja oon suunnitellut. Viikonloppuna olisin halunnut mennä kavereiden kanssa judon alkeisleirille, mutta... Kun aamupalan jälkeen pelkkä kävely oli taas mahalle liian rankkaa urheilua (ja olihan se kirurgikin käskenyt mun olla hetken treenaamatta...), niin piti sit sekin perua. Mulla ei oikeasti ole ollut kuin lyhyitä jaksoja sellasia vaivoja, jotka estäisi mua tekemästä mitä haluan. Nilkkaleikkauksen jälkeen ei pariin kuukauteen voinut juosta yms. Nytkö tää on sitten aina tällaista? Ahdistavaa. Joo. Elämä ei ule reilua, mutta tarviiko sen nyt näin epäreiluakaan olla. Ja joo, ei nyt refluksi mikään vakava sairaus sinänsä ole... Mutta hankaloittaa arkea vähän turhan paljon kuitenkin. Tekis mieli vähät välittää mistään pitkäjännteisyydestä ja ruokarajoituksista ja kaikesta. Haluisin mun normaalin elämän takaisin. |
||
| Pallomassu | Re: Urheilijan refluksi | 7.3.2017 20.19 |
| Mulla auttoi mahakipuihin kun lopetin tablettien oton tyhjään mahaan, aina vasta aamupalan jälkeen. |
||
| Tepsu | Re: Urheilijan refluksi | 7.3.2017 22.30 |
| Ymmärrän tuntemuksiasi tosi hyvin, Juoksija. Yritä kuitenkin olla kärsivällinen. Kyllä se sitten palkitsee, kun saa vointia paremmaksi. Minäkin, joka olin ennen oikea suklaanarkkari, olen jo ihan tottunut siihen, että syön suklaata vain harvoin ja vähän. Sitä oppii ja tottuu kaikenlaiseen kun on pakko, ja samalla oppii myös nauttimaan ihan uudenlaisista asioista, niin kuin vaikka siitä että syö sitä hyvää (tummaa) suklaata vain sen pari palaa kerrallaan ja ottaa oikein kaiken nautinnon irti niistä. Olin ennen ihan samanlainen impulsiivinen kaikki-tänne-heti-nyt-syöjä kuin sinäkin, mutta nykyään olen ihan erilainen ja täysin sinut uuden elämän kanssa :) Tsemppiä! |
||
| ibs | Re: Urheilijan refluksi | 7.3.2017 22.42 |
| Harmittaa sun puolesta, elämä ei todellakaan ole reilua. Sopeutuminen tähän on kyllä vaikea ilman isompiakaan elämänsuunnitelmia... Toivottavasti löydät uutta sisältöä elämääsi. Onneksi tämä ei ole syöpä eikä kuolema. Tsemppiä! Oletko muuten kokeilut Gaviskonia tai Redufluksia, ne suoja ruokatorven limakalvoja ärsytykseltä. Itse käytän nestemäistä Gaviskonia kotona ja Redufluksia on laukussa mukana kaiken varalta. Sitten kun on huonompi kausi käytän G heti kun siltä tuntuu useita kertoja päivässä ja muutama päivä putkeen. Sitten tilanne tavallisesti rauhoittuu kun on myös pariet käytössä. Ja ruokavalio tietenkin. Tämä tauti on ankara opettaja, heti muistuttaa olemassa olosta jos vähänkin ottaa rennommin, niin röyhtäilyä ja mahan vääntöä moneksi päiväksi heti pienenkin poikkeaman jälkeen. |
||
| kupla | Re: Urheilijan refluksi | 24.3.2017 16.48 |
| Hei juoksija. Itselläni melko paha refluksi - takaisin virtausta - vatsakipuja, huonoa oloa jne. Liikun paljon; hölkkäilen, pyöräilen, sali. Ennen kuntoilua piti miettiä mitä syödä ja melko tyhjällä vatsalla pystyi treenata Nyt olen jättänyt maitotuotteet pois ( jugurtti,rahka,kermat jne. Nousi kurkkuun ja tuli pahaolo. Viljatuotteista syön vaan kauraan ( ohuita kauraleipiä ilman vehnäjauhoja) ja kaurapuuroa. Mausteiset ruoat ( myös pippuriset, sipulit). Nyt valmistan itse neutraalia kotiruokaa ilman ruokakermoja enkä paista ruokaa haudutan tai laitan ruoan uuniin ( natural kanankin, jauhelihasta pihvejä). Riisinuudelia, seitä, tonnikalaa, kauramaitoa ( piti totutella makuun). Karkit, pullat jne. Olen jättänyt. Nyt on hyvä olo ja treenaminen sujuu..toivottavasti luonnistuu jatkossakin. Toivottavasti sinäkin saat helpotusta jostakin! Mikään ei estä kokeilemaan toisenlaista ruokavaliota. Mä yritin olla ns.refluksi ruokavaliolla se ei mulle auttanut. |
||
| kupla | Re: Urheilijan refluksi | 24.3.2017 23.48 |
| Juoksija ja muut. Mulla oli todella vaikeaa noudattaa mitään " kunnollista" ruokavaliota. Söin usein irtokarkkeja; suklaisia oli joukossa, jonkin verran leivonnaisia ja muuta sopimattomia ruokia ja sitten olin huonovointinen ja lupailin itselleni, että nyt riittää..vasta nyt olen motivoitunut ruokailun suhteen. En ole täysin ehdoton, sallin yhden herkuttelu hetken viikossa, muuten yritän pysyä viljattomalle ja maidottomalle linjalla. |
||
| Juoksija | Re: Urheilijan refluksi | 12.4.2017 8.32 |
| Kiitos kaikille viesteistä. Kyllä se jo auttaa, kun tietää, ettei ole ainut, joka näiden asioiden kanssa kamppailee. ivs, en ole kokeillut noita lääkkeitä. Vois kyllä testata... Mulla meni jossain vaiheessa jo paljon paremmin. Hetkeksi ehti suurinpiirtein unohtaa jo koko sairauden. Tein kevyttä lihaskuntotreeniä ongelmitta (kunhan vaihdoin istumaannousut lankutukseen) ja uskaltauduin sit siitä innostuneena kokeilemaan lajitreeniä. Pikajuoksu menikin ihan ok, mutta pituushyppytreeni vähän heikommin... Tai no se treeni itsessään onnistui hyvin, mutta koko loppupäivä sen jälkeen oli kyllä jatkuvaa röyhtäilyä. Pari päivää myöhemmin kävin juoksemassa ja sillon tuli kyllä treeneissäkin jo paha olo. Sen jälkeen onkin sit ollut joka päivä vääntöä vatsassa, nyt siis taas jo viikon verran. En tiiä, onko tää kaikki edelleen vaan pituushyppytreenistä johtuvaa, oon myös vähän syönyt suklaata yms kiellettyä. Mutta treeneihin ei taida olla hetkeen asiaa. En tiedä, miten kauan pitäis olla hyviä päiviä, ennen kuin oikeesti kannattaisi sitä treenausta kokeilla. Vähän kyllä ottaa pannuun, kun ensin treenaus tuntuu tosi hyvältä ja sit on päiväkausia huonoa. Pelottavasti tuntuu siltä, ettei toi pituushyppy nyt ainakaan taida multa enää onnistua. Ensin mietin, että mitä nyt pieni (ok, aika suuri) röyhtäily haittaa, kun ei sentään satu. Kyllä se rupes sit taas sattumaan ja närästämäänkin. Ehkä sen vielä kestäiskin, jos hyppimisestä tai muuten urheilusta seurais pelkkää röyhtäilyä, ilman kipua tai huonoa oloa. En tiiä. Eilen istuin yhden yhdistyksen kokouksessa ja tietenkin tarjolla voileipää ja pullaa. En kehdannut olla syömättä sitä lautaselle valmiiksi laitettua pullaa (roskiinhan se olis mennyt) tai noukkia leivältä pois paprikaa... No ehkä seuraavalla kerralla kehtaan. Pakko kai jatkossa kieltäytyä jokseenkin kaikesta herkkutarjoilusta, josta en tiedä tarkemmin, mitä sisältävät. Olen kyllä huomannut, että ilmeisesti pystyn paremmin syömään leivonnaisia, joissa on käytetty leivinjauhetta eikä hiivaa. Muuta varsinaista eroa en oikein keksi esim muffinsin ja pullan välillä... Itse tekemäni muffinsit menee, mutta yhtään pullaa en ole tainnut syödä oireetta. Niin ja valkosuklaata pystyin myös syömään. Ikävää tosin, ettei valkosuklaa yhtään tyydytä sitä samaa suklaatarvetta. |
||
| haluaisi menestyä | Re: Urheilijan refluksi | 14.5.2017 20.15 |
| Hei! Täällä on toinen yhtä onneton! 22v, yu-taustaa ja nyt enemmän painonnostoa harrastanut. Sain saman diagnoosin 2.3.! Todella paskat fiilikset kun urheilu kärsii tämmösestä "turhasta" vaivasta. Vertaistukea tarvitsisin myös täällä. Tuntuu ettei oikein tiedä mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä. Missä päin kävit kirurgilla? Minullekin ehdotettiin leikkausta. Tuntuu ettei kukaan osaa antaa vastauksia kannattaako urheilla, voiko leikkauksen jälkeen urheilla yms. jos tiedät jonkun spesialistin niin olen kiitoksen velkaa. |
||
| Sitrus | Re: Urheilijan refluksi | 14.5.2017 20.43 |
| Kyllä refluksidiagnoosi on kriisi, se on ihan selvä. Kun luin juttuasi, tuli elävästi mieleen oma "tuomio" ensimmäisen tähystyksen jälkeen. Ei sitä millään voi uskoa, että refluksi on tullut jäädäkseen. Vertaaminen muihin sairauksiin on turhaa. Paha refluksi on suorastaan invalidisoiva vaiva. Olen huomannut, että monella gastroenterologillakin on puutteellinen tieto kaikista oireista. Ja tuo "pitää syödä" . Kun ruoka ei mene alas, se ei mene! Nexium ei muuten sovi kaikille. Lääkärit tuputtaa sitä usein Somacin tilalle. Sanon samaa kuin moni muu: rauhallinen harkinta leikkauksen suhteen. Siinä on riskit, joista kandee ottaa selvää. Mutta. Joillain vaikeatkin oireet voi hävitä. Tiedän tällaisia tapauksia. Eihän sitä tiedä, vaikka juuri sinä kuuluisit heihin! |
||
| näin täällä | Re: Urheilijan refluksi | 14.5.2017 21.02 |
| Tiedän urheilevan henkilön, jolle tehtiin leikkaus ja on tosi tyytyväinen tilanteeseensa. Nähtävästi on vähän lääkärikohtainen juttu, toinen leikkaa toinen ei. Sitten tuttavani keski-ikäinen nainen ei ole niin tyytyväinen leikkaustulokseen. Paksusuoli alkoi ärtyä, väliin ummetusta ja väliin ripulia. Leikkaustulos ei ole kaikilla sama. Kannattaisi varmaan kysyä mielipidettä useammalta lääkäriltä, ja jos on varaa, niin yksityiseltäkin puolelta. Itselläni on se vaihe, että nyt harkitaan leikkausta. Kun lääkkeistä tulee sivuvaikutuksia, eikä juuri mitään pysty syömään, niin ollaan siellä leikkausajatuksen puolella. |
||
| Juoksija | Re: Urheilijan refluksi | 17.5.2017 17.09 |
| Minulla oli tänään kontrollikäynti kirurgilla. Oireet ei ole mihinkään poistuneet, ehkä jopa pahentuneet. Nexiumia syön päivittäin sen 20 mg ja viime viikolla otin lisäksi Gavisconin tarvittaessa. En tosin ole vielä yhtään vakuuttunut, auttaako Gaviscon minulla mihinkään... Mutta ainakin siitä tulee sellainen olo, että vähän pystyisin muka itse jotain tekemään, jos on pahat oireet päällä. Täytyy kyllä todeta, että kun maaliskuun olin käytännössä urheilematta (ei yhtään lajitreeniä, kevyttä lihaskuntoa vain) oli refluksioireitakin paljon vähemmän. Sitten, kun taas aloitti treenauksen, on oireetkin lisääntyneet. Nyt olen huhtikuun alusta treenannut siis noin kerran viikossa, enempään ei vaan pysty. Tulee treeneissä huono olo ja se jatkuu monta päivää. Silti on pakko edes vähän.... Mutta siis se kontrollikäynti. Kokeillaan suurentaan lääkitystä. Jatkossa siis 20 mg Nexium myös iltaisin, päivässä siis yhteensä 40 mg. Jos ei auta oireisiin, varmaan tähystetään uudestaan ja mietitään, että mitäs voisi tehdä. Mulla siis kuitenkin tosiaan jo kaikki mahdolliset ruokailuhommat ja sängyn pääpuolen korotus jne. Painoa oon kyllä saanut takaisin nousemaan, että sen verran parempi on tässä ollut, että sentään syömään pystyn. Tosin nyt taas viimeisen parin viikon aikana välillä ollut sellasia päiviä, ettei oikein tee mieli syödä. Urheilemiseen kirurgi ei sanonut mitään, joten aion jatkaa samalla linjalla: urheilen niin paljon, kuin pää antaa myöden. Eihän se oikein kivaa ole, kun tulee paha olo ja sitä jatkuu monta päivää, mutta haluan silti. En suostu vielä luopumaan kilpaurheilusta. "Haluaisi menestyä", otan osaa! Mä olen käynyt Mehiläisessä kirurgilla. Se ei tosiaan (ainakaan vielä) mua halua leikata, koska palleatyrä on kuulemma sen verran pieni, ettei ole pakko. Enkä tiedä, voiko kukkaan oikeesti siihen urheilemiseen sanoa kunnolla mitään... Tosin olisi kyllä kiva tietää, aiheuttaako urheilemisella lisää ongelmia. Siis ihan sen lisäksi, että on huono olo yms. Mä ainakin aion jatkaa oman sietokynykseni mukaan urheilemista niin kauan, kunnes joku kieltää. x| Sitrus, olisikin aika kiva tietää ennen leikkausta, saako siitä varmasti avun vai ei. Ja kuinka vaikeita oireiden pitäisi olla, että leikkausta oikeasti on järkevää kokeilla? siis että hyödyt olisivat todennäköisesti haittoja suuremmat. Ei voi tietää. Kuitenkin mieluummin yritän saada oireet kuriin ilman leikkausta, koska onhan se aina parempi vaihtoehto. Jos nyt edes saisi tilanteen sellaiseksi, että tämän kanssa jaksaisi. Tosin luulen, että se voi oikeasti vaatia sen urheilun lopettamista... |
||
| Juoksija | Re: Urheilijan refluksi | 28.6.2017 14.42 |
| Olin tänään taas vatsalaukun tähysqyksessä. Edellinen tähystys tehtiin helmikuussa. Tähystänyt lääkäri suositteli silloin heti leikkausta, mutta kirurgi, jolle päädyin menemään, halusi ensin kovasti kokeilla lääkkeitä. No nyt, kun pelkillä lääkkeillä ei kovin hyvää apua tullut, päätti hän katsoa itse, miltä palleatyräni nyt näyttää. Huomasi, että löysähän se on. Tähystyskin oli vähän hankalaa, kun ilma ei pysynyt vatsalaukussa sisällä. Mulla on nyt sitten palleatyräleikkaus tiedossa syksyllä. Aika epämieluisa kokemus tai vatsalaukun tähystäminen kyllä on. Rauhottavan lääkityksen oon molemmilla kerroilla saanut. Ekalla kerralla sain suoraan suoneen pistettynä, tänään suun kautta. Nyt tuntu kyllä siltä, ettei vaikuttanut mihinkään. Ikävää kans sellanen yökkiminen ja kakominen, kun on letku sisuksissa eikä oikeesti voi tehdä oikein mitään. Suojakaavusta huolimatta oli t-paidan olkapääkin ihan limassa. Mut onneks ei tartte nyt ehkä hetkeen kokea sitä uudestaan. Kirurgi kehotti välttämään kovaa ponnistusta nyt ennen leikkaustakin. Leikkauksen jälkeen tietty pari kuukautta sit rauhallisemmin. Ihan hirveesti en ehkä onnistu ponnistamista välttämään, koska aion hypätä pituutta MM-kisoissa. Mutta on kai sekin jo ponnistamisen välttämistä, jos on vaan yks kevyt hyppytreeni viikossa. ;) Maanantain treenissä mietin jo, että pitäis ruveta syömään vaan sellasia ruoka-aineita, jotka maistuu hyvältä vielä noustessaan takas ylös. Ainakin ennen urheilemista. Esim aurinkokuivattu tomaatti on kyllä hyvää, mutta kun se nousee takas kurkkuun, ei enää niinkään. Joo... Hyvät jutut mulla. No mutta. Viimenen puoli vuotta on mennyt niin, että parhaimmillaan se pari treeniä viikossa on onnistunut. Treeneissä tehtyjen juoksuvetojen tai hyppyjen määrä on ollut melko vähänen. Kuitenkin tulokset on pysyneet yllättävän hyvinä, niin kisaan ja treenaan nyt minkä voin. Syksyllä taukoa ja kattellaan sit varmaan ensi vuonna, miten mansetin kanssa homma onnistuu. Vähitellen oon kyllä jo tottunut ajatukseen, että pituushypfy ja pikajuoksu nyt ainakin kilpamielessä oli tässä. Vois vaikka taas soittaa kitaraa. |
||
| Vivi | Re: Urheilijan refluksi | 4.7.2017 3.13 |
| Hei Juoksija, Luin ketjun läpi ja osaan kuvitella ahdistuneisuutesi, kun et ole voinut elää "entistä elämääsi". Olet menettänyt elämänhallintasi: et voi itse päättää, milloin ja miten liikut, sen tekee "joku muu" eli sinun tapauksessa kehosi, täsmennettynä vatsasi. Elämänhallinnan menetys on todella suuria ahdistavia tunteita aiheuttava tila, ja pitemmän päälle se synnyttää masennusta. Onko sinulla ollut mahdollisuutta käydä keskustelemassa jollakin ammattiauttajalla (esim. psykologi) elämäntilanteesi muutoksesta? Olet kirjoittanut täällä pitkiä viestejä ja ne ovat tuoneet hetkellistä helpotusta mielialaasi, mutta keskustelusta voisi tulevaa leikkausta ajatellen olla myös suurta apua. Syksyyn on kuitenkin vielä monta viikkoa. Itse en ole kokenut palleatyrää, mutta olen sairastanut enemmän ja vähemmän ankaraa refluksia 16-vuotiaasta lähtien. Olen 48-v. Nexiumista tuli mieleeni, että tämän vuoden tammikuussa minulle määrättiin Nexiumia, ensin 20 mg ja kun se ei tehonnut, 40 mg. Kun olin syönyt lääkettä n. kolme viikkoa, minulle tuli niin suuret nielemisvaikeudet, että parina iltana olin jo lähteä paikalliseen kunnalliseen päivystykseen. Jossakin vaiheessa keksin lukea tuoteselosteen ja siellä kerrottiin, että nielemisvaikeuksia ilmaantuessa pitää lääke lopettaa välittömästi. Niin teinkin ja homma loppui siihen. Olen syönyt omepratsolia "miljoona" vuotta + gavisconia. Sängynpääty on korotettu. Nexium-kokeilun jälkeen palasin omepratsolin käyttöön, ja dadaa, olen saanut taas elämäni takaisin. Toki siinä välissä kävin kevättalvella parissakin tähystyksessä. Mutta täälläkin refluksipalstalla on ollut yksi ketju siitä, että Nexium ei sovi kaikille. Samoin joku tässäkin ketjussa totesi, että Nexium lopettaa kaiken mahahappotoiminnan ja todennäköisesti siksi suolistosi ja vatsasi reagoivat noin voimakkaasti. Voisikohan jostakin muusta lääkkeestä olla apua? Jotenkin uskon, että palleatyräleikkaus tulee auttamaan sinua. Mitä tulee vatsalaukun sulkijalihasleikkaukseen, siitä ihmisillä on hyvin vaihtelevia kokemuksia. Olen lukenut leikattujen ihmisten kertomuksia vuosikaudet eivätkä lopputulokset ole läheskään aina positiivisia. Tästä johtuen ymmärrän oikein hyvin lääkäriäsi, joka ei ikäsi huomioonottaen halunnut heti ryhtyä leikkaukseen. Mitään takeita paremmasta elämästä sulkijalihaksen leikkauksen myötä ei ole, valitettavasti. Tilanne voi mennä jopa "ojasta allikkoon". Mutta - jotenkin "pienellä kutinalla" uskon (siis ilman parempaa tietoa tai omakohtaista kokemusta), että palleatyräleikkauksella, oikealla lääkityksellä, ruokavaliolla ja nukkuma-asennolla elämäsi voisi palautua pikkuhiljaa ennalleen. Muistathan kuitenkin malttaa levätä tarpeeksi pitkään palleatyräleikkauksen jälkeen, sovitaanko niin? Mielesi toki varmasti kovasti halajaisi liikkumaan mahdollisimman nopeasti, mutta jos todella haluat tehdä samoin kuten intohimossasi kilpaurheilussa eli annat kaikkesi, tee myös tässä niin ja lepää tarpeeksi pitkään. Tsemppiä ja voimia tuleviin viikkoihin ja koita päästä juttelemaan jollekin ammattilaiselle! |
||
| Haluaisin menestyä | Re: Urheilijan refluksi | 4.7.2017 10.24 |
| Hei taas! Täytyy arvostaa, että uskallat lähteä leikkausta kokeilemaan. Raportoi sitten, miten toipuminen sujuu! Itselläni kynnys on kyllä aika korkea, vaikka lääkärit siihen näillä näkymin suostuisivat. Maksiminostot olisi jätettävä piiiitkäksi aikaa, ellei jopa lopullisesti. En vaan ole valmis vielä hylkäämään tuota urheilu kun taas vasta olen päässyt vauhtiin. Itselläni vaikuttaa todella paljon ruokavalio, mutta olen kyllä tosi huono pitämään kuria itselleni ruokailussa. Aina huonoina päivinä se on tottakai helppoa, mutta heti kun kausi helpottaa niin alan repsahtelemaan. Luulen, että viljat vaikuttavat, mutta olen myös pohtinut sitä, että voisiko helpottaminen johtua siitä että tulee syötyä selvästi vähemmänkin kun ei syö viljaa. Kaurapuuro närästää ihan tosi paljon nykyään. Se on harmi, koska siitä saisi niin helppoa ja hyvää energiaa. Onko sulla mitään ruokarajotteita ilmenny perus kahvin, suklaan yms. lisäksi? Huhti-Toukokuussa kärsin jostain ihmeellisestä flunssasta. Kurkku oli jatkuvasti kipeä, mutta tilanne ei edennyt nuhaksi tai muutenkaan ei väsyttänyt niinkuin normaalissa flunssassa. Maha tuntui aivan loistavalta enkä syömyt koko toukokuussa mitään lääkettä. Toukokun lopussa alkoi yskä jota menin parin viikon kuluttua lääkärille valittamaan. Yllätys yllätys, ei suostunut edes tutkimaan muita vaihtoehtoja vaan diagnosoi kaiken johtuvan refluksista ja määräsi Somacia. En syönyt kuuria aluksi, koska omasta mielestä yskä oli tavallista flunssaa. Yskän jälkeen kuitenkin tilanne paheni mahan osalta ja närästys oli jälleen tosiasia joka ikinen hetki. Oletko kärsinyt kurkkukivuista tai vastaavasta? Kuinka nopeasti tuollainen kurkkutulehdus kehittyy närästyksen myötä? Maaliskuun alussa ei merkkejä tulehduksesta näkynyt tähystyksessä, joten epäilen, voiko sellaista parissa kuukaudessa tulla. Itselläni on vieläkin jotenkin kesken tämän taudin "sisäistäminen". En vaan vieläkään suostu uskomaan, että tämä voi lopunelämää vaikuttaa näin paljon. Oletko siis ihan oikeasti tähtäämässä MM-Lontooseen?? |
||
| Juoksija | Re: Urheilijan refluksi | 4.7.2017 13.01 |
| Kiitos viestistäsi, Vivi! En ole käynyt keskustelemassa kenenkään ammattiauttajan kanssa. Kevään aikana mietin sitä kyllä muutamaan kertaan, kun oli vielä niin kovilla tämä sopeutuminen. Tällä hetkellä koen kuitenkin olevani suht sinut jo refluksini kanssa ? tulen toimeen arjessani ja pystyn treenaamaankin edes välillä. Syksyllä odottava leikkaus myös vaikutti mielialaani kohottavasti, koska sinun tavoin uskon, että siitä on minulle apua. :) Toivottavasti sitten oikeasti on! Yksi syy siihen, miksi kirurgi ei toisen lääkärin suosituksesta huolimatta aluksi suositellut minulle leikkausta oli se, että olin laihtunut aika paljon. Refluksileikkauksen jälkeen kuulemma käytännössä kaikki laihtuvat aluksi, kun ei voi syödä kuin nestämäistä ruokaa. Maaliskuussa olin jo valmiiksi normaalipainon alarajoilla, joten siinä vaiheessa leikkaaminen olisikin ollut aika huono juttu, jos vielä olisi laihtunut. :) Nyt on paino sen verran palautunut ja taas hallinnassa, että sitä leikkaustakin voitiin ajatella. Kuulostaapa ikäviltä nuo Nexiumista saamasi nielemisvaikeudet! :/ Minulla onneksi ei ole ollut mitä sivuvaikutuksia Nexiumista tai Somacista, jota aiemmin käytin. Kokemuksesta tiedän, että parin kuukauden urheilukielto sitten leikkauksen jälkeen tulee olemaan kova paikka. Mutta aion kyllä ottaa rauhassa, koska haluan itseni kuntoon. Haaveilen jo siitä, että voin sitten taas syödä suklaata... Luulen, että pituushyppy jää joka tapauksessa, koska ei sellainen kova ponnistus nyt leikatunkaan palleatyrän kanssa voi mikään kovin hyvä juttu olla. Mutta jos nyt edes vähän juosta pystyisi sitten taas ilman takaisinvirtausta. Kiva kuulla sustakin, Haluaisin menestyä! :) Uskallan mennä leikkaukseen, koska tämänhetkinen tilanne on aika sietämätön. Tai no välillä on parempia päiviä, mutta kuitenkin. Haluan myös pitää urheilun elämässäni mukana, vaikka refluksi tällä hetkellä sitä rajoittaakin ja uskon, että leikkauksenkin jälkeen rajoittaa edelleen jonkin verran. Siksi hommasin pt:n, jonka kanssa olisi tarkoitus etsiä lajeja ja treenejä, joita pystyn tekemään refluksista huolimatta hyvin. Että vaikka se kilpaura etenkin pituushypyssä nyt päättyisi, niin jotain urheilua voisi silti harrastaa ja pitää itsensä hyvässä kunnossa. Mulla jossain vaiheessa myös kaurapuuro oli tosi paha. Se oli outoa, koska voisi kuvitella, että kaurapuuro on mahalle hyvä. No silloin ei ollut. Nyt muutaman kerran olen taas puuroa syönyt ja toimi paremmin. Pari viikkoa sitten jätin ruokavaliosta vehnän pois, vaikken oikeesti uskonut, että se olisi syypää mihinkään. Nyt pari viikkoa vehnättömänä olleena olo on parempi. Ruista välttelen myös. Paprikaa syön ihan vähän, sipuliakin vältän. Ehkä ne noiden ihan perusjuttujen lisäksi. Oikeestaan havaitsin, että mun välttämät asiat menee aika yksiin FODMaP-ruokavalion kanssa sillä erotuksella, että sitrushedelmät, alkoholi ja kofeiinijuomat, jotka fodmapissa on suositeltujen listalla, jää multa nekin pois. On ollut kurkkukipua, aika paljon. Useaan kertaan keväällä luulin, että olen tulossa kipeäksi, kun kurkku oli jatkuvasti vähän karhea. Sitten jossain vaiheessa tajusin, että refluksia tämä taitaa vaan olla, kun muita flunssaoireita ei ilmennyt. Onko sulla sängyn pääpuoli korotettuna? Mulla kurkkukipua ja äänen käheyttä on ollut etenkin aamuisin, vaikka se pääty onkin korotettu. Tosin mun korotuksena on sellanen kiilatyyny ja tunnun aika usein valuvan alas yön aikana, että en sitten tiedä, miten korotettuna yläkroppa todellisuudessa on. :) Niin ja mullakaan ei kyllä tähystyksessä mitään varsinaista tulehdusta havaittu, mutta selvästi on kuitenkin kurkku ärtynyt, koska se on niin usein kipeä. Refluksin sisäistämiseen menee aikaa! Hyväksymiseen ehkä vielä kauemmin. En mäkään ole tätä täydellisesti hyväksynyt, vaikka tilanne onkin nyt jo paljon parempi kuin pari kuukautta sitten. Tällä hetkellä uskon, että leikkaus tuo helpotuksen suurimpiin ongelmiin eikä sitten tartte niin paljon enää tätä ajatella. Mutta aika näyttää. Toivottavasti sulle mahdollisimman pian tulisi helpotusta oloon lääkkeillä tai muuten! On tämä kyllä niin kettumainen tauti. Joo, olen tosiaan menossa MM-Lontooseen, tosin parakisoihin. :) Kahden viikon päästä on mulla siellä satanen. |
||
| Juoksija | Re: Urheilijan refluksi | 5.7.2017 13.09 |
| No niin... Joskus tuntuu siltä, ettei ikinä kannata sanoa kellekään, että olo on viime aikoina ollut vähän parempi, koska sitten karma iskee ja on todella paska olo. eilisillasta lähtien mulla on ollut ihan järkyttävän huono olo. Kaikki nousee jatkuvasti ylös kurkkuun. En saanut oikein nukuttuakaan, koska on vaan niin paha olo. Tiiän, että syödä pitäis, mutta ei tällä hetkellä kyllä mitään mahiksia... No ehkä kohta pakotan itseni syömään jotain, vaikkei todellakaan tee yhtään mitään mieli. Mulla oli viikonloppuna kisat niin, että ensin lauantaina hyppäsin pituutta ja sitten sunnuntaina juoksin 100 metriä. Ei tullut kummastakaan pahemmin oireita. Satasen jälkeen kyllä vähän huono olo niin, etten halunnut hölkätä loppuverkkaa, ettei maha hölsky yhtään enempään. Oikein yllättynyt olin, miten hyvin pystyin kisat vetämään (ja tuloksetkin oli oikeesti ihan hyvät, vaikken ole reiluun puoleen vuoteen treenannut kunnolla). Maanantaina oli sitten vähän huonompi päivä, mikä oli mielestäni täysin odotettavissa tollasen kisaviikonlopun jälkeen. Tiistaina ihan sellanen perus ok, ainakin nykyisellä refluksi-mittapuulla snottuna. Illalla oli hyppytreeni, jossa aika kova takaisinvirtaus alkoi heti alkuverkan jälkeen. Kkoko treenien ajan piti aika usein nieleskellä kurkkuun nousevaa kamaa takaisin alas. Siitä se huono olo sitten lähti. Pakkohan mun silti oli muutama hyppy hypätä. Jälkikäteen voi taas todeta, että ehkä ei olis kannattanut kuitenkaan... Otin vielä eilen varmuuden vuoksi ylimääräsen Gavisconin ennen treenejä... eihän se toki estä ruuan nousua ruokatorveen, mutta eilen kyllä pitkästä aikaa myös vähän närästi treeneissä. Mulla siis viime aikoina on ollut vähemmän närästystä/kipuja, kun vissiin riittävän hapoton maha. Lähinnä vaan nousee mahan sisältö kurkkuun ja on huono olo. Kaipa tämän taas kestää, kun ei tartte pariin päivään tehdä mitään, ihan vaan olla kotona. Parin viikon päästä MM-kisoissa mulla on satanen tiistaina ja pituushyppy torstaina, välissä siis yksi palautuspäivä. Siksi meillä oli treenitkin nyt niin, että sunnuntaina oli se satasen kisa, sit yks päivä välissä ja eilen treenattiin pituutta. Toivon hartaasti, että MM-kisoissa ei ole pituuskisassa niin paha olo kuin eilen treeneissä. Kisatilanteessa helpottaa toki adrenaliini enkä ehkä edes huomaa kipua tai pahaa oloa (oon kisannut myös todella rikkinäisillä nilkan nivelsiteillä ja ihan hyvin meni...), mutta tuskin nyt refluksointi kisassa kuitenkaan millään tavoin parantaa suoritusta. Pitää sit vaan muistaa syödä todella hyvissä ajoin. Eilen söin jotain 2,5 h ennen treeniä välipalaa ja se oli ilmeisesti vähän liian lähellä sit kuitenkin. Tai en tiiä, oliko vaan viikonlopun rasitus liikaa. Ei tästä ikinä tiedä. Pari viikkoa. Sitten höntsäilen urheilun kanssa loppukesän eikä tartte ehkä miettiä tällasia oireita. Testasin muuten jokunen viikko sitten uimista ekan kerran refluksin alkamisen jälkeen. Joo ei pystynyt. Ehkä joku tosi rauhallinen rintauinti ("mummorinuri") olis onnistunut, mutta tietysti mun pitää mennä kovaa. ;) Treenasin jotain perhosen potkuja ja kaikenlaista... Tuli huono olo. Tietysti syynä saattoi olla myös suklaacookie, jonka söin vähän ennen uimista. Silti tuli lähinnä sellanen olo, että ei sekään laji just tällä hetkellä kauheen hyvin mulle sovi. Leikkausta ootellessa. (Tulipa taas pitkä viesti!) |
||
| Vivi | Re: Urheilijan refluksi | 5.7.2017 21.44 |
| Moi taas! Onpas kurjaa, että huonoa oloa on taas esiintynyt voimakkaasti. Oma tilanteeni on sinuun verrattuna melkoisen erilainen, koska minulla ei koskaan ole ollut palleatyrää eikä ruokatorven sulkijakaan tutkimusten mukaan ole kovin löysä, mutta yritän nyt kuitenkin miettiä sinulle sopivia apukeinoja. Tosin kyllähän se on niin, että jokainen kokeilujen kautta tietää itse parhaiten, mikä itselle sopii ja mikä ei. Eli mikä sopii jollekulle, ei ehkä sitten taas sovikaan jollekin toiselle. Mutta, itselläni maitohappobakteerit ovat omepratsolin ja gavisconin ohella auttaneet närästykseen. Joinakin päivinä otan yhden, joskus taas kaksi maitohappobakteeritablettia, tuntemusten mukaan. Täytyy vain muistaa pitää kaksi tuntia taukoa omepratsolin ja mhb:n ottamisten välillä. Juotko muuten hiilihapollisia juomia? Itse join nuoruudestani lähtien makuvichyjä, coca colaa, pepsi maxia ja spriteä. jatkuvasti, Enimmillään saattoi mennä varmaankin parikin litraa päivässä hiilihapollista juomaa, mutta yleensä sellainen 0,5 litraa päivässä. Jos liikuin isolla sykkeellä päivän aikana (esim. pari tuntia jumppaa tms.), join luonnollisesti enemmän. Viime vuoden (2016) marraskuussa sain ruokatorveeni haavauman ja siitä lähtien en ole juonut pisaraakaan hiilihapollisia juomia. En koskaan aiemmin uskonut, miten suuri vaikutus hiilihappopitoisilla juomilla voi olla refluksiin. Tottakai minulle monta kertaa on elämäni aikana kerrottu mm. hiilihapollisten juomien haitallisesta vaikutuksesta refluksiin, mutta en uskonut sitä aiemmin. Nykyisin oloni on aivan erilainen kuin silloin kun vielä join hiilihapollisia juomia. Itseasiassa olen ollut kuin alkoholisti, en osannut olla ilman kuplajuomaa melkein vuorokauttakaan. Nyt kun en ole juonut yli puoleen vuoteen hiilihapollista juomaa pisaraakaan, oloni on täysin erilainen ts. refluksini on paljon, paljon parempi. Eli eivät ne asiantuntijat turhaan ohjeista refluksia pahentavista ruoka-aineista. Itselläni tosin jäi vielä melko paha suklaariippuvuus eli suklaata on saatava yleensä päivittäin, muuten ei elämästä tule mitään :-D Yleensä vähintään 100 g kuluu päivän aikana, pienten palojen muodossa pikkuhiljaa tekemisten keskellä. Oli muuten yllättävää kuulla, että uiminen teki sinulle noinkin huonon olon, uimista kun pidetään yleensä yhtenä lempeimmistä liikuntalajeista. Toisaalta kun ui suurella sykkeellä, hengityslihakset ovat luonnollisesti kovalla rasituksella eikä kaiketi siis ihme, että sinua alkoi närästää kovasti. Itselleni vesijuoksu on osoittautunut mukavaksi vesiliikuntalajiksi, kunhan pidän juoksuvyön keskivertoa löysempänä ja ylempänä eli selvästi mahalaukun yläpuolella, ettei vyö paina ruokasulaa vatsalaukusta ruokatorveen. Vesijuoksussa nimittäin ei juurikaan hengästy, mutta kyllä siinä lihakset saavat mukavasti sellaista rentouttavaa liikuntaa ja pientä muokkausta ja mikä parasta, olo on vaikkapa 50 minuutin juoksemisen jälkeen mukavan raikas. Mutta, minä en olekaan mikään kilpaurheilija ts. olen pikkuhiljaa ikääntymisen myötä oppinut nauttimaan rauhallisempi tempoisesta liikunnasta enkä siten aina enää kaipaakaan isosykkeistä liikuntaa. Mutta ymmärrän sinua oikein hyvin, koska nuorempana myös itselläni liikunnan piti olla aina melkoisen rajua ja todella kuluttavaa (en kylläkään ollut kilpaurheilija), mikään hissuttelu ei riittänyt. Sen se ikä teettää :-D Kannattaa kirjoitella tänne viestejä, jos se auttaa oloasi. Itselläni ainakin auttoi helmikuussa, kun itselläni oli todella ahdistavat, suorastaan masentuneet tunnelmat kasvainpäilyn johdosta. Eli joku kanava purkaa tunteitaan auttaa, ainakin itselläni kävi niin. Toivon mukaan olosi on huomenna jo parempi. Tsemppiä harjoitteluun! |
||
| se menestyjä tyyppi | Re: Urheilijan refluksi | 5.7.2017 22.38 |
| Vautsi mitä saavutuksia! Taistellen vaan eteenpäin, siinähän piilee juuri urheilun suola. Jokainen itsensä ylittäminen vaikeuksien jälkeen on parasta huumetta. Fall down seven times, get up eight ;) Kannustan sinua kohtalontoveri täysillä loppuun asti, vaikka epäonnen hetkellä paskanpuhujia löytyy. Ei hylätä unelmia vielä :) |
||
| Juoksija | Re: Urheilijan refluksi | 8.7.2017 22.02 |
| Vivi, välillä tuntuu siltä, että ei tähän mikään auta... Tai siis tiedän kyllä, mitkä jutut mulla suurella todennäköisyydellä aiheuttaa oireita, mutta en ole keksinyt/löytänyt mitään, mikä oikeasti voisi helpottaa oloa. Esim Gavisconkaan ei tunnu tehoavan kuin ehkä aavistuksen ajatuksen tasolla ? tuntuu siltä, että edes jotain teen asian hyväksi. Ehkä pitää kokeilla tuota maitohappobakteeria. En juo mitenkään paljoa hiilihapollisia juomia. Viime syksynä join kyllä Pepsi maxia ehkä 0,5 l päivässä, mutta refluksioireiden alkaessa aika äkkiä tajusin, että Pepsin jälkeen tulee todellakin kipeä olo. Sen juominen jäi sitten siihen. Tässä reilun puolen vuoden aikana olen kyllä edelleen toisinaan juonut vichyä tai spriteä, mutta varmaan korkeintaan kerran viikossa eikä ne tunnu yhtään niin pahalta kuin se Pepsi. Pepsissä toki on hiilihappojen lisäksi kofeiinia, mikä voi olla paha. Mutta ymmärrän kyllä vaikeuden jättää hiilihappojuomat pois, mulla edelleen tekee tiukkaa toi Pepsittömyys... Kun se on niin hyvää! Suklaasta oon ehkä yllätävänkin hyvin päässyt eroon. Siinäkin auttoi kovasti se, että oikesti tuli järkyttävä olo suklaan syömisen jälkeen. Aiemmin mä olen syönyt suklaata paljon. Refluksi on vienyt multa rakastamiani ruoka-aineita: suklaa, Pepsi ja tee. Kyllä sitä ilmankin pärjää. Suklaata ja teetä voin aika varmasti nauttia sitten taas leikkauksen jälkeen. :) Hiilihapot ei ehkä silloinkaan toimi kovin hyvin. Mäkin vähän yllätyin siitä uinnin huonoudesta, kun olin lukenut, että se on monille refluksikoille sopiva laji. Ehkä tökki vaaka-asento, ehkä voimakas vatsalihasten käyttö (etenkin niissä perhosen potkuissa). Tai ehkä syyllinen oli se suklaacookie. Yritin sitten uidan mahdollisimman rauhallisesti, mutta aika tylsää se sellanen on. ;) Siksi en oikein vesijuoksustakaan pidä, kun ei siinä mihinkään etene, vaikka kuinka tekee töitä! Liikuntamuodoista mulla on tuntunut sopivan ehkä parhaiten pyöräily. Kyllä, kirjoittaminen auttaa. Onneksi voi kirjoittaa tänne. Eilen kävin tekemässä todella todella lyhyen juoksutreenin, kun tuli vaan paha olo. Ei huvittanut ees mennä treeneihin, koska pelkäsin sitä huonoa oloa jo etukäteen. Tämä päivä on sitten ollut vielä pahempi, mutta eiköhän tää tästä. Seuraavat treenit tiistaina ja sitten enää MM-kisat, niin sen jälkeen voi höntsäillä urheilun kanssa ja oikeesti kuunnella kehoa. Nytkin mietin, että taisi se kirurgi olla ihan oikeassa, kun kehotti välttämään voimakasta ponnistamista... No kahen viiikon päästä vältän. Menestyjätyyppi, aika taistelua tässä vaaditaankin ;) Nyt voi hyvin tsempata itseään, että vajaat kaksi viikkoa enää, sen jälkeen ei tartte urheilua niin miettiä.. Helpottaa tässä tilanteessa paljon, kun niin selvästi pahentaa oloa toi urheilu. Ollut refluksin kanssa todellakin pahin viikko aika pitkään aikaan. |
||
| Juoksija | Re: Urheilijan refluksi | 23.7.2017 0.14 |
| Selvisin hengissä kisoista. Jotenkin satasen juoksua refluksi ei suuremmin haitannut, ei edes loppupäivä ollut aiempaa pahempi. Silti olin oikeestaan ilonen, etten päässyt finaaliin. :D Kaksi kovaa satasta samana päivänä olis varmasti ollut liikaa. :) Pituuskisapäivälle osui sitten ehdottomasti koko reissun hankalin refluksipäivä kaikin puolin. Ei mitään käsitystä, miksi, mutta ihan aamusta asti oli oireita, vaikka koko viikon olin syönyt tarkasti samalla tavalla yms. Kisaa varten verkatessani mietin, että jos olis treenit, jättäisin väliin. Olo oli nimittäin sellainen, että tiesin todellakin sen pahentuvan. No kisan aikana en kyllä ajatellut/huomannut kipua tai huonoa oloa, mutta sen jälkeen sitten sitäkin enemmän... Ei oo tainnut refluksin takia ikinä sattua niin paljon. Istuin vaan penkillä ja itkin kivusta ja yritin siinä samalla kovasti muille selittää, että olen tosi iloinen tuloksistani ja siitä, että pystyin hyppäämään, vaikken nyt edes kauden parhaaseen kyennyt. Nyt sitten oon saanut itseni kiinni ajatuksesta, että kun on kisat ohi, voi syödä vähän huolettomammin mitä vaan, kun ei tartte urheilua niin miettiä. Eihän se niin oikeasti ole. Söin tänään Ainon suklaajäätelöä, joka vielä joskus helmikuussa oli ehkä ainut, jonka tiesin varmasti sellaseksi, josta ei seuraa oireita. Nyt ei kyllä todellakaan sovi sekään. En tiiä, onko palleatyrä pahentunut tai jotain hyppimisen seurauksena, vai sattuiko mun jätskiannoksessa olemaan vaan tällä kertaa liikaa suklaata, mutta melkosta ylösnousua ollut kyllä jäätelönsyönnin jälkeen. Muutenkin aika inha olo lähes koko päivän. Jos mulle tarjottais leikkausta parin päivän päähän, menisin varmaan riemusta hihkuen, vaikka onkin vielä kesälomasuunnitelmia, joita oon oottanut pitkään. Sen verran ikävä olo kyllä tässä taas ollut, että haluun vaan mahdollisimman pian avun. No tuskin kuitenkaan ihan heti leikkausaikaa saan, vaikka yksityisellä leikattavaksi menenkin. Oon siis jo pari kertaa puhunut leikkauskoordinaattorin kanssa leikkausajasta, mutta vielä ei aikaa ole. Kirurgi, jonka vastaanotolla oon käynyt, haluaa leikkaukseen mukaan toisenkin kirurgin, niin molempien herrojen aikataulut fitää sit saada yhteen. En tiedä, miksi niitä on sit leikkauksessa kaksi, onko se normaalia? Eikä siis ole kyse mistään erikoistuvasta, joka halutaan mukaan, vaan molemmat on ihan kokeneita tyyppejä. Luultavasti tulevat tarjoamaan mulle aikaa syyskuulle, mikä on vähän vaikea. Oon alottamassa 1.9. työt yhdessä projektissa ja se alku, projektin käyndistelyvaihe, olis tosi tärkeä. Työantajan toive on, että jos en pääse leikkaukseen elokuussa, menisin vasta loppuvuodesta, että sais hommat käyntiin ennen sairaslomaa. Saa siis nähdä, miten tässä käy. Vaikka keväällä olin jo aika pitkälti ajatellut, että kyllä mun urheiluni, etenkin kilpaurheilu, taitaa nyt olla tässä, tuolla kisoissa oleminen sai kyllä kipinän taas isocpaan liekkiin. Mä rakastan sitä! Haluan tehdä sitä jatkossakin! Nyt siis vaan asetan suuret toivot leikkaukselle, että se mahdollistaisi mun urheiluni myös tulevaisuudessa. Ehkä sit rupean vaikka jousiampujaksi, sen ei ainakaan luulis olevan ongelma mansetin kanssa. :P |
||
| Vivi | Re: Urheilijan refluksi | 25.7.2017 11.37 |
| No moi ja kiva kuulla kuulumisiasi, Juoksija, vaikkakin kuulumiset eivät kivoja olleetkaan. Mutta nyt siis tosiaan kisat takana ja katse tulevaisuuteen. Anteeksi nyt vain, mutta itseäni ottaa päähän työnantajasi asenne. Ilmeisesti hänellä ei koskaan ole ollut kovia kipuja tai pahaa sairautta, kun kehtaa esittää tuollaisia toiveita. Käsittämätön arvomaailma, anteeksi nyt vain, mutta mielestäni mikään, ei mikään, ole lähimpien rakkaiden ihmisten ohella niin tärkeää kuin terveys. Työ on omassa arvomaailmassani täysin toisarvoista, jos puhutaan terveydestä, vaikka omalla alallani tunnollinen työntekijä olenkin. Olen aina ajatellut näin, mutta tunteeni voimistui kuluneen talven ruokatorven kasvainepäilyn ja syömistaistelun myötä. Sori, ei ole tarkoitus tuottaa sinulle pahaa mieltä, mutta en vaan millään pysty arvostamaan tuollaista arvomaailmaa, en sitten millään. Mutta tietenkin teet, minkä itse omaan elämääsi näet parhaaksi, sinä olet luonnollisesti asiantuntija siinä, siis omaa elämääsi koskevissa päätöksissä :-) Jousiammunta: Mahtavaa, tuohan kuulostaa huipulta tulevaisuuden suunnitelmalta, koska sielultasi olet selvästi urheilija ja kaipaat urheilua, jopa kilpailemista :-) Todella kivoja unelmia ja suunniltemia sinulla kaiken pahan olon keskellä. Nyt lähden viemään rakasta pyörääni korjattavaksi. Vaihdevaijeri hajosi. Palaamisiin! |
||
| Juoksija | Re: Urheilijan refluksi | 11.8.2017 6.15 |
| Olen ollut nyt kolme viikkoa hyppäämättä pituutta tai juoksematta perus hölkkää kovempaa vauhtia. Tavallaan vähän ärsyttävää huomata, miten paljon parempi olo on ilman niitä. Vähän miettii, että olisko kevät mennyt hitosti helpommin, jos olisin vaan jättänyt urheilun... No tehty mikä tehty ja on välillä aika ikävä olo siitä huolimatta, etten ole nyt hyppinyt. Tänään esim heräsin viideltä kipuihin/pahoinvointiin (välillä niitä on musta vaikea erottaa toisistaan), vaikken yleensä heräile kesken unen mihinkään. Oikeesti en kyllä tiedä, herättikö mut refluksi, jano vai miehen levoton pyöriminen, mutta kaikki vaikutti ainakin yhdessä siihen, että totesin aika turhaksi koittaa vielä nukkua. Pari viikkoa sitten poljin muutamassa päivässä Espoosta Hankoon, silleen keskimäärin 40 km päivässä. Sen reissun aikana oli hämmentävän hyvä olo, just ja just edes muistin, että mulla mikään refluksi onkaan. Paitsi sitten, kun Nexium loppui kesken reissun enkä haludnut sitä isoa pakettia raahata siellä mukana, niin en käynyt hakemassa Apteekista lisää. Olin sitten reilun vuorokauden ilman lääkkeitä ja sen jälkeen on ollut useampi huonompi päivä. Tosin myös repsahdin tietoisesti kaverin leipomiin pätkismuffinseihin (ei olis pitänyt) ja muutenkin oon vähän lepsummin syönyt viime päivät... Vivi, työnantajani mielipiteeseen leikkauksen ajankohdasta vaikutti taatusti se, miten ilmaisin sille koko asian. Sillon tais olla hyvä päivä, koska sanoin, että ei ole varsinaisesti mikään akuutti leikkaus ja yksityisellä pystyn hyvin itse vaikuttamaan ajankohtaan jne jne. En edes sanonut sille silloin, mikä mulla on ja mitä leikataan. Jonain huenompana päivänä olisin ehkä sanonut toisin. Joka tapauksessa otin lopulta ensimmäisen ajan, joka sopii molemmille leikkaukseen tuleville kirurgeille, vaikka se kuinka onkin syyskuun alussa. Toimistotyöläisenä ehkä antavat mulle vaan viikon sairasloman, niin ei se voi kovin pahasti häiritä töitä siinäkään vaiheessa, kun 60% työajalla kuitenkin oon. Mulla on siis leikkausaika 7.9. Alle kuukausi, jee. Odotan sitä kovasti. Tavallaan aika on kyllä tosi huono, kun tosiaan alotan syyskuun alussa käytännössä ensimmäisessä varsinaisessa työpaikassa ikinä ja oon sit heti viikon päästä sairaslomalla. Sen lisäksi piti perua yksi puhekeikka ja lapsuudenystäväni häät on 9.9... Mutta sen verran paljon arvostan oloni paranemista, että otin tuon ajan enkä edes ruvennut kyselemään mahdollisia seuraavia aikoja. Kunnianhimoisesti suunnittelen meneväni edes joksikin aikaa ystäväni häihin, vaikka leikkauksesta onkin silloin kulunut vasta se 2 päivää... Ehkä jää väliin, mutta oikeesti aion edes yrittää. Ajattelin, että sängystä nouseminen olis saattanut helpottaa oloa, kun en enää ole vaakatasossa. Näköjään turha luulo. Vielä kun tietäisi, mistä mun kroppani taas oikein hermostui. Toirottavasti tällanen on mennyttä neljän viikon päästä. Toivottavasti Vivi pyöräsi tuli kuntoon! Pyöräily on kivaa. |
||
| Juoksija | Re: Urheilijan refluksi | 1.9.2017 13.11 |
| Alle viikko leikkaukseen. Odotan sitä kovasti. Kohta pystyn toivottavasti syömään taas suklaata. :D Pari viikkoa sitten mulla oli kausi, kun syöminen oli taas tosi hankalaa. Kaikesta tuli paha olo ja parhaiten tuntu voivan, jos ei syönyt mitään. Parissa päivässä paino laski pari kiloa enkä ole edes saanut sitä nousemaan, vaikka nyt oon kyllä todellakin syönyt ihan kunnolla monta päivää. Tänään toisaalta taas aika karsea olo... Oon onnistunut viime aikoina lukemaan kaikkia kauhukertomuksia leikkauksista, joissa ei ole mennyt asiat ihan putkeen. Ei ehkä parasta näin oman leikkauksen alla. Muistuttelen vaan itseäni, että viime keväänä valmistuneen väikkärin mukaan 85% mansettileikkauksessa käyneistä on vielä 10 vuoden jälkeen tyytyväisiä lopputulokseen. Enköhän mäkin tohon osuuteen kuulu... Toivottavasti. Hiukan taidan kyllä jännittää tulevaa leikkausta, kun oon viime päivinä nukkunut niin huonosti. Haluun kuitenkin elämästäni kivuttomampaa ja haluan syödä monia juttuja, jotka on nyt kielletty ja haluan tulevaisuudessa pystyä urheilemaan ilman, että siitä tulee heti karsea olo. |
||
| Vivi | Re: Urheilijan refluksi | 1.9.2017 18.20 |
| Moi juoksija! Työ ja muut arkikiireet ovat taas imaisseet niin mukaansa, ettei muista usein käydä täällä sivustolla. Leikkaukseesi: tsemppiä!!! Voi olla, että mitkään sanat eivät auta jännitykseesi, ehkä jopa pelkoosi, mutta nämä ovatkin kaiketi niitä elämäntilanteita, jotka opettavat hetkessä elämisen tärkeyden: nauttii kaiken jännityksen ja jopa pelkäämisen keskellä niistä pienistä hetkistä, jolloin esim. pystyy rentoutumaan. Vaikka edes muutamaksi minuutiksi. Ja nämä ovat myös kaiketi niitä hetkiä, jolloin ehkä huomaa, ettei hallitsekaan kaikkea vaan pitää vain yrittää antaa mennä itsensä virran mukana. Antaa jonkun "muun" johdattaa tuntemattomaan, teke vain sen, minkä pystyy, ja sekin tyydyttää. Ei aina tavoittele jotakin suurempaa ja yrittääkin hyväksyä sen, ettei olekaan täydellisen hallitseva elämänsä suhteen. Ainakin itselleni tällaiset hetket ovat olleet todella opettavaisia sekä itsensä, yleisesti elämän että läheisten ihmisten suhteen. No, nyt meni kyllä syvälliseksi, mutta siis hienoa, että leikkaukseen on enää noin lyhyt aika! Ja uskotaan positiiviseen lopputulokseen :-) |
||
| Juoksija | Re: Urheilijan refluksi | 7.9.2017 20.46 |
| Nyt on leikkaus tosiaan ohi. Makoilen sairaalassa ja nautin kipulääketarjonnasta, vaikka nämä meinasivat mut kotiinkin jo lähettää. Aion kyllä olla yön yli täällä, ihan ei ole kotiutuva olo. Leikkaus on mitä ilmeisimmin mennyt hyvin. Mulla oli aamulla tänne tullessa aika huono olo, vaikka syömisestä oli ehkä 12 tuntia. Etenkin leikkauspöydellä mennessä tuntui ikävältä, kun siinä makasi ilman mitään korotusta. Leikkauksen jälkeen heräämössä ei ollut enää tietoakaan sellasesta, joten oikeasti nyt taisi refluksivaivat jäädä leikkauspöydälle. :) Oon tässä vetänyt pari smoothieta, sienikeittoa ja vähän kaakaota, eikä mikään ole noussut ylös, närästänyt tai aiheuttanut pahoinvointia. Kummallinen fiilis. :) Lähinnä tässä on kipua leikkaushaavoissa ja jos on pystyssä (istumassa/jalkeilla) tuntuu maha kipeämmältä. Ekalla vessareissulla meinasin myös pyörtyä, joten kopulta menin pyörätuolilla. :) Mulla on ohjeena syödä noin 2 viikkoa nestemäistä tai soseruokaa, sitten vähitellen normaalimpaa. Kuulemma urheilemaan voi tuntemusten mukaan ruveta jo 3 viikon päästä, mikä musta kuulostaa tosi nopeelta. En kyllä varmaan aio 3 viikon kuluttua vielä hypätä pituutta. :D Mitähän muuta mun piti sanoa? Ilmeisesti pallea-aukko ei ollut mitenkään erityisen iso, mutta joku ommel siihenkin laitettiin. En oo nähnyt kirurgia leikkauksen jälkeen, olisin ehkä halunnut. Ihan vaan tekstistä nyt oon selvittänyt, mitä ne teki ja miten meni. Mut leikattiin Lasertilkassa. Näemmä yövynkin nyt leikkausosaston heräämössä, mikä on musta vähän jännää. |
||
| Jeppe | Re: Urheilijan refluksi | 7.9.2017 21.26 |
| Onnea matkaan. Toivu rauhassa! Aina ei kaikki mene putkeen. Ja vaikka pian liikut, olet silti toipilas. Neuvoisin nestepitoisen lisäksi jo varalta vilkaisemaan, mikä on fodmap-ruokavalio. Itse kuulin siitä liian myöhään. Muissa maissa fundopotilaita neuvotaan noudattamaan fodmapia. Minulla itse leikkaus tosiaan onnistui, mutta vointi on yhä vuoden jälkeen huono, kauhukertomukseni on omassa ketjussa :-) |
||
| Juoksija | Re: Urheilijan refluksi | 7.9.2017 21.36 |
| Kiitos tsempeistä, Jeppe! :) Mulla ei ole suurta hinkua ruveta heti urheilemaan (tai no ehkä vähän onkin...), oon ajatellut oikeasti ottaa tän koko loppuvuoden ihan kevyesti urheilun kannalta. :) Fodmap-ruokavalioon tutustuin jo tossa kesällä, jonkin aikaa sitä noudatinkin ja se auttoi mun refluksioireisiin hieman. Pitkään en jaksanut kovin tiukasti noudattaa, koska refluksi kavensi sitä ruokavaliota entisestään ja oli kuitenkin leikkaus edessä niin, että jotenkin rupesin muutenkin lepsuilemaan syömisteni kanssa. :D Ah, huomenna aamulla voin juoda teetä. <3 |
||
| Iuoksija | Re: Urheilijan refluksi | 10.9.2017 18.47 |
| Kolme päivää leikkauksesta, eikä ole ollut tietoakaan närästyksestä tai refluksin aiheuttamasta pahoinvoinnista. Kertaakaan leikkauksen jälkeen ei ole noussut ruoka tai hapot kurkkuun. Mietin, että onko tää mahollistakaan) Heitin heti kotiuduttuani kiilätyynyn sängystä pois. Oon syönyt suklaata ja juonut teetä. Oikeesti, suklaa oli ehkä vähän pettymys jopa. :D Oon niin monta kuukautta vaan haaveillut suklaasta, että nyt sellanen Fazerin perus patukka tuntu jotenkin hyvin mitäänsanomattomalta, ei oikein vastannut mun haaveita. Eilen olin ystävän häissä ja söin siellä vähän täytekakkua hyvin pureskellen, muuten oon mennyt neste/soselinjalla täysin. Nielemisvaikeuksia ei ole ollut, mutta aika hitaasti oon kyllä syönytkin. Leikkaushaavat muistuttaa melko jatkuvasti olemassaolostaan, niin ei tee mieli mitään riehua vielä. Eiliset häät tais ehkä kuitenkin olla vähän liian rankkaa näin pian leikkauksen jälkeen, kun tänään oon lähinnä maannut lahnana sängyssä enkä jaksa tehdä mitään. Aika tylsääkin toi makaaminen... Mutta lepäämällä varmaan kroppa parhaiten toipuu. |
||
| rentukka | Re: Urheilijan refluksi | 10.9.2017 20.42 |
| Mukava lukea kuulumisiasi ja, että kaikki on mennyt hyvin, siis niin hyvin, kun nyt yleensä on mahdollista. Ja hienoa, että ei närästä. Muista levätä, hitaasti kiiruhtamalla hyvä tulee😊😊...Ja se suklaa se varmasti vielä jatkossa maistuu, eihän mikään voita Fazerin sinistä. |
||
| Kari Saari | Re: Urheilijan refluksi | 8.8.2019 21.50 |
| Aloittaessani alkulämmittelytreeniä nopeaa kevyttä jossa normaalia hengästymistä niin muutaman minuutin kuluttua gramppaa rintalastan alta ja tuntuu, että olen vetäissyt 100m alle 10 sek joten hengästymisen tunne vain jatkuu vaikka pysähdyn, varsinaista hengitystä ei kuitenkaan ahdista. Odotan muutaman minuutin ja koko häiriö katoaa ja voin jatkaa vaikka maratonin ei mitään oireita enää. On pahennut vuosien varrella. Onko tuttua, onko tietoa ? Lääkäri ei osaa sanoa mitään muuta kuin "Haluatko mennä tähystykseen ?" |
||