Keskustelu
| Riista | Minun tarinani | 13.7.2016 13.50 |
| Hei. Olen 35 vuotias ja ensinmäiset oireeni alkoivat 24 vuotiaana. Aluksi oli epämääräistä pahoinvointia joka ilmeni yleensä aamuisin ja helpotti iltaa kohden. Ikinä aiemmin minua ei ollut närästänyt joten en tiennyt mistä oli kyse. Pahoinvointi ärtyi niin pahaksi että jouduin jäämään pitkälle sairaslomalle. Tuolloin vatsani tähystettiin ja mitään poikkeavaa ei löytynyt. Pitkän happosalpaajakuurin jälkeen olo koheni mutta pahoinvointi jätti melkoisen ahdistuksen. Tuota pahoinvoinnin pahenemista tuli ajoittain 1-2 vuoden välein jolloin jouduin jäädä sairaslomalle nexium kuurin kera. Tuo vaikutti myös psyykkeeseen, ja aina kun aloin voimaan huonosti aloin ahdistumaan joka pahensi entisestään pahoinvointia. Vuonna 2011 olin hajoamispisteessä pahoinvoinnin kanssa ja lähes kaikki syöminen aiheutti pahoinvointia ja paineen tunnetta ruokatorvessa jonka vuoksi olin noin 4 kuukauden sairaslomalla. Ruokatorvi tähystettiin uudestaan ja refluksitauti todettiin tähystyksessä. Lääkäri diagnisoi myös aiheutuneen paniikkihäiriön. Lääkkeeksi happosalpaajia ja mielialalääkkeeksi escitalopram. Kyseinen kombinaatio alkoi toimimaan ja pääsin takaisin työelämään. Vuorotyöni julkisessa liikenteessä on ollut rasittavaa ja olen myös huomannut että refluksi pahenee aina isojen elämänmuutesten myötä. Nyt vuosien päästä olen oppinut elämään taudin kanssa. Olen syönyt 20mg nexiumia päivittäin 5 vuoden ajan. Tarkoitus olisi päästä myös mielialalääkkestä eroon. Nykyisin pohdin kumpi mahtoi olla ensin? Ahdistus vai närästys? Muna vai kana? Se tuskin koskaan minulle selviää. Toivon että tarinastani olisi apua jollekkin joka kärsii samoista oireista. Itse en suostunut myöntämään ongelmaa henkisellä puolella ja suhtautumiseni lääkkeisiin on ollut aikaisemmin vastenmielistä. Nykyään olen suuresti kiitollinen niille ketä noita lääkkeitä sekoittelee. Pystyn elämään normaalia elämää. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Minun tarinani | 14.7.2016 11.30 |
| Onpa hienoa lukea, että olet saanut avun lääkkeistä ja voit tehdä töitäsikin mikä ei aina ihan kaikilla onnistu varsinkin jos mielialalääkkeet tulevat hoitoon mukaan. Se on jännä juttu, että itsekin koen, olevani paljon ahdistuneempi jos refluksi vaivat pahemmat, Jos paremmat voin itsekin elää normaalia elämää joka kohdallani tarkoittaa, ettei mikään ahdista eikä estä nauttimasta elämästä. Unettomuus on minun pahin painajaiseni ja siihenhän aikanaan kokeiltiin murunen mielialalääkettä mutta ne eivät minulle sopineet. Tuli niin levoton ja pelokas olo niistä, että loppui kokeilu aika lyhyeen. Siksi onkin ilo lukea, sinulla nämä toimii yhdessä siis happosalpaajat+mielialalääkkeet. Nauti niistä asioista kun voit. Nyt vasta näin tämän kirjoituksesi ja oli pakko edes näin pieni kommentti laittaa. |
||
| juissi | Re: Minun tarinani | 15.7.2016 16.51 |
| Kyllä se varmasti lisää ahdistusta, kun hermostoa rasittaa tää reflu. Ja tietysti siihen lisättynä omat ajatukset, jos on kuolemanpelkoa ja katastrofiajatuksiin taipumusta. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Minun tarinani | 19.7.2016 9.38 |
| Taitaa aika monella meistä olla vähän sitä katastrofi ajattelun vikaa kun oireet oikein pahoja ovat. Jos esim, on polvisärky ym, siihen kun ottaa särkylääkkeen saattaa kivut hävitä mutta tätä refluksitautia kun sairastaa usein tuntuu ettei mikään auta ja kivut ja olot vain pahenevat ja se vie kyllä ajatukset ihan minne sattuu mieluusti sinne paniikin puolelle ja se jos mikä pahentaa oloa entisestään. Kumpa olisikin joku täsmälääke siihen kun oireet ovat pahimmillaan, voisi sen myötä päästä kurjasta olosta vaan ei ainakaan omalle kohdalle ole sattunut ja olen sentään kymmeniä vuosia tätä sairastanut. Välillä on hyviä vaiheita mutta enempi taitaa olla sitä huonoa. Joten kestämistä on. Jaksuja teille kohtalotoverit!! |
||
| Tuulaester | Re: Minun tarinani | 3.7.2018 15.42 |
| Riista.. Kiitos tuosta vaikka aikaa on kulunutkin. Itse olen samassa tilanteessa refluxin kanssa. Ja syön Escitalopramia 20 Mg. Mietin uskaltaako sitä ottaa, kun mielialalääkkeen tuoteselosteessa lukee, että Omeprazol jota itse käytän refluksin estoon, lisää vaikutusta. Mutta, kun luin viestisi vakuutuin, että taitaa olla minullekkin paras yhdistelmä ahdistuksen ja refluksin hoitoon. |
||
| Sitrus | Re: Minun tarinani | 3.7.2018 22.44 |
| Peukkua👏 ja tsemppiä. Koskettava stoori.💜 |
||
| gastroilia | Re: Minun tarinani | 11.7.2018 7.10 |
| Täällä uusi tulokas. Havahduin eräänä tammikuun iltana siihen että oksensin hyytynyttä verta. Katsoin asiantilaa potilasohjeesta Terveyskirjastosta missä sanottu että sellaisessa tilassa tulee hakeutua välittömästi ensiapuun. Eka Gastro oli karmea kokemus se kun tehtiin puuduttamatta. Jolle temppu on tehty samoin tietänee karmeuden. Löytyihän sieltä syyllinen. Ruokatorvessa avoin haavauma. Toisen kuvauskierroksen jälkeen tehtiin paine ja happomittaukset, mikä oman lääkärin mukaan viittaa siihen että leikkausvaste olisi olemassa. Kun kysyin operoijalta happotestin tuloksia hän sanoi, että olisi halunnut emästestit. Silloin ajattelin että ei hyvältä kuulosta. Katsottiin kuvia ruudulta. Ei ollut yksi haavauma, läheltä yläporttia löytyi neljä tai viisi muuta haavan alkua. Operoiva itse pyysi että saisi leikata. Kuulemma hyötyisin suuresti joten annoin luvan. Hieman huolestuttaa se, että ko. sairaalan gastro-osastolla on mrsa tilanne päällä. Mutta kuten Mäkilä sanoi tuntemattomassa; ei se ole ihmisen käres... joten pitänee mennä rauhas. Vielä en tiedä milloin operoivat mutta toivon että selviän ennen kirjoituksia. |
||