Keskustelu
| Sitrus | Kriisit ja refluksi | 3.1.2015 18.39 |
| Ajattelin avata uuden ketjun kriiseille. Olen eronnut kahden vuosikymmenen mittaisesta suhteesta puolisentoista kuukautta sitten. Tällä hetkellä ollaan asumuserossa, asiat on ihan levällään vielä. Olen tilittänyt tätä muissa ketjuissa kun tämä asia on niin koko ajan mielen päällä, ja saanut hyviä kommentteja, kiitos niistä. Mutta jos kuka ei tahdo lukea toisten eroista, niin onhan se selvempää että jo otsikosta näkee, mitä juttu koskee. Sitä paitsi on muitakin suuria kriisejä. Yhteistä kriiseille on kuitenkin se, että ne kuormittavat. Toisaalta ne voivat myös keventää. Ex kävi juuri hakemassa tavaroita autollisen. Jännitin tätä tapaamista kauheasti, ja nyt se lähti ja mä olen niin helpottunut, että piti oikein ottaa terästetty glögi. Mietin, onko normaalia, että on näin helpottunut olo? Onko normaalia, että vasta kun ero on tapahtunut tosiasia (ei vielä avioero, mutta asumusero), niin mieleen nousee välillä sellaisia ketuttavia asioita, joita ei silloin edes rohjennut ajatella kun oltiin yhdessä? Esimerkiksi pelko, kun kumppanina on ollut ihminen, jonka luonnekuvaan ei huolehtivaisuus kuulu ollenkaan? Hänestä puolisoiden tehtävä ei ole huolehtia toisistaan, vaan aikuisen kuuluu huolehtia itse itsestään. Silloin asumuseron alussa mulla oli päivittäin raivojaksoja, joiden aikana kävin mielessäni riitaisia keskusteluja välillä exän ja välillä anopin kanssa. Esitin molemmat osat, koska kahdessakymmenessä vuodessa on ehtinyt oppia kaikkien osapuolten repliikit. Nyt näitä raivojaksoja tulee enää tosi harvoin, ehkä kerran viikossa, eivätkä ne ole niin pitkiä eivätkä intensiivisiä. Joka ikinen päivä kertaan mielessäni sitä, että mun ei tarvitse nähdä exän äitiä ja isää eikä siskoa enää ikinä! Se on niin helpottava tunne, että voisin juosta lumihankeen pomppimaan! Olen yrittänyt niin kovasti tulla mukavasti toimeen näiden ihmisten kanssa, mutta saada silti pidettyä myös oman tilani, ja se on ollut mahdoton tehtävä. Materiaan liittyvät asiat ovat kyllä ihan rempallaan. Monesta jutusta saa luopua, ainakin tilapäisesti. En nyt erittele tätä tarkemmin. Monta ikävää ja kenties nöyryyttävää hommaa on edessä. Välillä pelottaa olla yksin. Välillä olo on surkea. Mutta selviänkö mä tästä kuiville, mitä luulette? Onko jollain vinkkejä, käytännön vinkkejä? Mua oikeasti ihmetyttää, miksi mulla ei ole ikävä exää. Mulla on välillä ikävä jotain käytännön asioita, joita en nyt voi tehdä. Jotenkin tuntuu päivä päivältä enemmän siltä, että olen uhrannut kammottavan monta vuotta elämästäni ihmiseen, joka on mulle vieras, ja vieraaksi jää. Miten ihminen voi olla niin tyhmä, että ei tajua aikaisemmin luopua suhteesta, joka on niin monella tavalla epätyydyttävä? Jaa niin refluksi. Sehän tässä nyt kummastuttaa, että oireet ovat olleet merkittävästi vähäisempiä kuin ennen eroa. Ihan kuin mahasta olisi lähtenyt irtoamaan joku kestojännitys. Voin esimerkiksi juoda tätä glögiä. Lasillisen vaan, mutta silti. Luin jostain, että kun ihminen on toisen kanssa, pitäisi tuntua hyvältä ja oikealta aivoissa, sydämessä ja mahassa. Jos joku näistä piiputtaa, on syytä erota. |
||
| Tepsu | Re: Kriisit ja refluksi | 3.1.2015 22.45 |
| Sitrus, erittäin mielenkiintoinen nuo lopun kolme elementtiä! Olen itse nimittäin aina ajatellut nimenomaan noin, mutta en ihan noin konkreettisesti ehkä. Mutta niinä kolmena elementtinä - henkinen/äly, tunne ja fyysisyys. Siinä kai ne kolme tärkeintä on, ja jännä jos ne tosiaankin voi vetää noin konkreettisellekin tasolle. Uskottavaa minusta. Selvästikin sinulla pitkäkestoinen stressi on laukeamassa. Toivottavasti se tietää hyvää myös refluksirintamalla! Vaikka onhan ero myös stressaava tilanne itsessään, vaikka olisikin enimmäkseen positiivinen muutos. Sinä selviät ihan varmasti. Sinulla vapautuu paljon energiaa käyttöön, ja voit käyttää sen itsesi ja oman hyvinvointisi hyväksi. Hetkessä noin isoon muutokseen ei tietenkään sopeudu, mutta veikkaanpa että jo parin vuoden päästä tästä olet IHAN eri tilanteessa elämässäsi. Anna vaan kaikkien tunteiden tulla mitä tulee, niin ne myös ennen pitkää menevät ja saat tilaa uusille asioille ja tunteille. Älä syyllistä itseäsi mistään tunteista. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 3.1.2015 23.29 |
| Kiitos, Tepsu, sä kirjoitit kauniisti. Ehdin jo hävetä tätä purkausta. Häpeä. Se hyökkää kimppuun tämän tästä yllättävistä kulmista. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 4.1.2015 9.39 |
| (((Sitruunainen)))Ainakin ekana tartun tuohon loppuun:Kummallinen on kaikkien tunteiden ja tuntemusten keskellä häpeäi!Mistä se tulee?Hävettikö sua mikä tuossa purkauksessa,en huomaa siinä mitään häpeämistä? Hmmm,kyselit arveleeko muut sinun selviytyvän tuosta kuiville.No,arvelee eikä vain arvele.Kyllä sinä selviät. Tepsu tuossa onkinkirjoittanut ettäsusta vapautuu energiaa jonka voit jatkossa käyttää muuhun kuin kuluttaviin takautumiin ja kertaamisiin exästäsi ja senpuolen sukulaisista. Kyllä ja tottakaionluonnollista ettei se heti käy noin pitkän yhteisen historian jälkeen. Tuskin kukaan voi tietä tunteidenja ajatusten vellomisesta onko se normaalia, miten määritellään normaalius.Minusta kaikki tunteet tuollaisessa tilanteessa on ns.normaaleja,heittelee ne sitten miten pitkin poikin ja ristiriidassa tahansa. Tuo on hyvin tuttua et käytännön asioita on ikävä vaikkei exää olekkaan.Muutos,vaikka se pidemmän päälle osoittautuu parhaaksesi on omiaan luomaan moisia tunteita. Käytännön vinkkejä?Ei taida ollam mitään uutta mitä et tietäisi,mutta onko sulla hyviä ystävä ja harrastuksia,ÄLÄ JÄÄ LIIKAA YKSIN. Ja sellainen,en tiedä onko tämä sinulle hankala asia mutta sä pääset irti kokonaan exästä, siis kokonaan kunhan nämä käytännön asiat on hoidettu!Olen käsittänyt että sinulla ei ole lapsia-ei siis tiedossa mahdollisesti vuosikausia kestäviä huoltajuusriitoja (jotka on niiiin raastavia pahimmillaan että...en osaa sanoin kuvailla.Voin vakuuttaa että sellaiset syö ihmistä perinjuurin kaikkinen kiusaamisineen,valheiden levityksineen,useine oikeudenkäynteineen ynnä muuta :( täällä on sekin helvetti päällä kaiken muun lisäksi) Kysymyksesi miksi ei osaa luopua ajoissa epätyydyttävästä suhteesta-siihen kun joku keksisi lyhyen ja ytimekkään vastauksen...sitä ei ole.Kaikki tiedämme näitä tavan syitä:tottumus,ehkä toivo asioiden korjaantumisesta,pelko uudesta "mieluummin tuttu helvetti", ajoittaiset hyvät hetket jne. Aamun ekoja ajatuksia,jatketaan ajatusten vaihtoa. |
||
| Myrtti | Re: Kriisit ja refluksi | 4.1.2015 11.16 |
| Kirjoituksessasi Sitrus ei todellakaan ollut mitään hävettävää! Se oli ihanan avoin ja rohkea. "Joka ikinen päivä kertaan mielessäni sitä, että mun ei tarvitse nähdä exän äitiä ja isää eikä siskoa enää ikinä! Se on niin helpottava tunne, että voisin juosta lumihankeen pomppimaan!" Meillä on aiemminkin ollut avautumisia anopin suhteen ja tuohon kohtaan pystyn niiiin samaistumaan. Olen monesti itse miettinyt, että ei enää ole normaalia, että ahdistun niin mahdottomasti oman elämäni kyseisistä henkilöistä. Toisaalta yritän monesti ajatella, että enhän minä heidän kanssaan parisuhteessa ole ja oleellista on, että minä ja puolisoni olemme tiimi (senkin tiimin toimivuus on kyllä mitä on...). Noh, hirveästipä tuosta yrityksestä on iloa ollut. En yksinkertaisesti pidä puolisoni lähisuvusta ja sillä selvä. Joulun alla piti käydä anopilla kylässä ja minua oikeasti ahdisti aivan kamalasti koko päivän. Kylässä ahdistus katosi ja ihan rehellisesti ja osin myös tahallisesti kerroin mielipiteeni eräistä anopin järjettömistä ajatuksista. Se teki hyvää. Anoppi selvästi taas järkyttyi, mutta tuli hyvä fiilis siitä, että en tällä kertaa pidätellyt itesäni millään lailla. Omasta anopistani en nyt enempää käy avautumaan, mutta voin Sitrus todella kuvitella tuon vapautuneen fiiliksen, mikä sinulla on. Onnea siitä! :) Refluksin suhteen en myöskään yhtään ihmettele parantunutta oloasi. Pitkään jatkuva stressi ja ahdistus ei varmasti ole auttanut tilannetta yhtään ja nyt tuon kaiken osittain lauettua, alkaa kroppakin voida paremmin. Siitäkin olen iloinen puolestasi! :) Ja tsemppiä "uuden" elämän opetteluun. Monet rankat asiat johtavat usein myös johonkin hyvään ja mahtavaan. |
||
| Meds | Re: Kriisit ja refluksi | 4.1.2015 16.14 |
| Meillä oli nämä 3 syytä joiden takia tuli loppu 8v. jälkeen. 1.Raha 2.Rakkaus 3.Seksi Ei ole tarvinnut nollaavia kännejä ottaa Ex,n takia ja saa nyt olla oma itsensä jo 1v. ajan ja parempaan suuntaan koko ajan olen menossa. Sen enempää kertomatta tarkemmin niin molemmilla on nyt parempi olla ja haikailut hyvistä entisistä hetkistä on ainaskin täällä kuopattu jo aikapaäivää sitte,. Tzemppiä kaikille samassa tilanteessa olijoille. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 4.1.2015 17.26 |
| Luottamus, lojaalius ja välittäminen. Näistä jos on pulaa, ei suju. Typerää tässä on musta se, että kukaan ei ole voittanut mitään, paitsi anoppi joka sai vauvansa takaisin. Kummallakaan ei ole toista suhdetta. Kiitos teille kaikille kommenteista. Tänään ihmettelin, että miksi en oikein näe lukea juttujanne, kunnes tajusin että itken. Mua ei ole itkettänyt viikkokausiin. Tänään itkin haaskattua elämää ja sitä mitä ei ole ikinä ollutkaan. Itkin hyödytöntä yrittämistä ja lopulta itkin sitä, että en vain jaksanut lähteä mihinkään, vaan haaskasin jälleen yhden päivän. Meds sanoo, että rakkaudesta oli pulaa/ongelmia. Niin varmaan meilläkin. Mitä se rakkaus sitten kenenkin mielestä on? Joku tahtoo toisesta iloa ja lisäarvoa itselleen viisveisaten mitä se toinen tuntee, ja nimittää tätä rakkaudeksi. Mä en tiedä mitä rakkaus on. Mutta sen tiedän onko mulla hyvä olla vai ei. Aina ei vaan tiedä, mistä paha olo johtuu. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 4.1.2015 22.56 |
| Mitä on aikuisen rakkaus toiseen parisuhdemielessä.Jaa-a.Voi olla etten tiedä ja olen tulkinnut koko tunnetta väärin, saattaa olla omalla kohdalla hullaantumista,seikkailunhalua, seksiä...mutta saatan aavistaa sen olevan läheisyyttä,lämpöä,turvallisuutta,luottamusta, fyysistä vetovoimaa, arjen puuhia, ilojen ja surujen jakamista,kunnioitusta...sen sellaista. En usko yhteen ainoaan oikeaan enää. Olen ystäveni kauhuksi kävellyt niin monesti onneni ohi, hyljännyt oikeasti potentiaalisia kumppani ehdokkaita vedoten mitä erilaisimpiin selityksiin ja juossut tukka hulmuten päin seinää=miehiä joiden kanssa menee sielu rikki ja elämä päin puuta :/ Aavistelen että tämä uusi on vanhalla vaistolla samaa rataa,se jo tuumikin että ollaanko me vaan kaksi onnetonta piruparkaa jotka hakee toisistaan lohtua. Sitrus koskettaa niin tuo haaskattu elämä ja sitä mitä ei koskaan ollutkaan :`( |
||
| juissi | Re: Kriisit ja refluksi | 4.1.2015 23.23 |
| Niin tai näin. Haaskatulta sekin tuntuu, ettei mitään yritä tai anna enää itselleenkään mahdollisuutta. Itku on ihana asia. Ihmettelen näitä muita keinojani pysyä kasassa. kolme naista lauloi joulutorilla ja meinasin pärskähtää kyyneliin, mutten siinä kehdannut. Se oli niin kaunista. Kotona yritin palauttaa olon takaumana - onnistumatta. Elämä on kummallista kipua. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 5.1.2015 13.02 |
| Tajusin justiinsa tänä aamuna, että nyt on syytä hakea apua. Soitin terveyskeskukseen ja ihmeitten ihme, sain päivystysajan lääkärille jo täksi päiväksi voittekste kuvitella?! Mun täytyy saada puhua. |
||
| marja | Re: Kriisit ja refluksi | 5.1.2015 14.23 |
| Onpa hyvä että ymmärsit itse että tarvitset keskusteluapua! Liian usein käy niin että ahdistuksensa kanssa kampaileva käpertyy itseensä eikä älyä pyytää apua ennen kuin on liian myöhäistä. Toivottavasti kohdallesi osuu asiantunteva lääkäri. Minustakin kuulostaa ihan siltä että sinulla on nyt vuosikausien stressi ja paha olo purkautumassa. Kestää hetken ennen kuin osaat kääntää tämän asian voitoksesi, ja on ihan normaalia että ikävöit entistä elämääsi vaikka siinä puutteita olisikin ollut. Kaksi vuosikymmentä on pitkä aika ja nyt sinun pitää aloittaa tavallaan alusta, opetella olemaan yksin. Pystyt siihen kyllä, mutta älä epäröi jatkossakaan hakea apua heti kun siltä tuntuu! Mitä refluksiin tulee, niin varmaan jokainen meistä refluksikoista allekirjoittaa sen että stressi pahentaa oireita, itselläni ainakin ja paljon! Ajatteles jos nyt kävisikin niin että oireesi helpottaisivat! Toivotaan niin, tsemppiä sinulle! |
||
| Vanilja | Re: Kriisit ja refluksi | 5.1.2015 17.02 |
| Kriiseiltä ei voi elämässä välttyä, mutta uskon itse, että on hyvä olla avoin niiden suhteen. Kun puhuu asioista ja kelailee niitä tarpeeksi monta kertaa, niin asiat alkavat pikkuhiljaa selkiintyä mielessä. Ammattiapu on varmasti paikallaan noin isossa kriisissä, uskomatonta että sait ajan noin nopeasti. Minullakin on pienimuotoinen kriisi, kun jouduin vaihtamaan työtehtäviä vuoden alusta, epäilen että joudun taas tässä työssäni stressin kouriin, mutta nyt osaan sanoa kyllä jo että: ei kiitos. En aio hankkia lisää sairauksia stressaamalla itseäni liikaa. Olen jo tämän refluksin kovan stressin seurauksena saanut. Mieluummin olen vaikka ilman töitä ja pidän terveyteni, taloudellisesti silloin joutuu kyllä ehkä stressaavaan tilanteeseen, mutta minä selviän pienillä tuloilla. Joissain kielissä ei ole ollenkaan sanaa "kriisi", niissä kielissä tuo sana käännetään sanaksi "mahdollisuus", ja sitähän se usein onkin. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 5.1.2015 17.49 |
| Kiitos ihan mielettömästi kaikille jotka tuette. Mutta enhän mä ole ainoa kriisinen täällä, mä nyt vaan pidän tässä eniten meteliä. Säikähdin itse sitä, että olen täysin hereillä, tajuissani ja selvänä (sanotaan nyt tuokin, vaikka olen selvä koko ajan) pannut pari kertaa tavaroita väärään paikkaan, esim. jääkaappiin kuuluvaa ruokaa astiakaappiin, mistä se löytyi pilaantuneena. Tajusin myös sen, että alan tehdä sitä samaa, mitä murrosiässä tein isäni itsemurhan jälkeen äitini yllytyksestä, ei tartte puhua, ollaan reippaita. Sitten vetäydytään piiloon kärsimään. Äiti itse kyllä puhui asiasta vaikka kuinka. Siitä on vaikeata olla olematta katkera. Niitä jälkiä alettiin sitten korjailla kymmenen vuoden päästä. Musta tuntuu, että on tärkeätä tehdä nyt ne asiat jotka tuntuu vastenmielisiltä ja vaikeilta. Terveyskeskukseen soittaminen ja sinne meneminen oli vaikeaa. Sano Vanilja missä kielissä ei ole "kriisiä". Tuntuu uskomattomalta. |
||
| refluksikurkku | Re: Kriisit ja refluksi | 5.1.2015 18.02 |
| Sitrus, hieno juttu, että sait heti ajan ... toivottavasti oli myös miellyttävä kokemus ?? Miten sun muu lähipiiri on ottanut uutisen erosta vastaan? Komppaan juissia itkemisen suhteen! Se on kyllä upea asia. Täällä on tänään henkilökohtaisesti enemmän itkuinen päivä, kun syksyllä kuolleen kummityttömme syntymäpäivä on tänään - ja kaikki se mitä on kuoleman myötä menetetty, tulee tietenkin mieleen. Suhteiden loppumiset on kyllä rankkoja ja sen prosessointi vie aikansa :-( Omalla kohdalla suhteiden loppumiset on vienyt aina todella pitkän ajan toipua mutta kyllä sieltä kurjien ajatusten kehdosta ollaan ponnisteltu kohti aurinkoisempia maisemia ... Ja kiitos hyvien ystävien - jokaikinen ero on loppuunpuhuttu ja analysoitu niin paljon kuin mahdollista. Eli tuo perinteinen "puhu, puhu ja puhu" (tai kirjoita), mitä aina perinteisesti psyka- ja kriisien käsittelypuolella neuvotaan, on ainakin itseäni auttanut kovasti. Jaksamista!! |
||
| Vanilja | Re: Kriisit ja refluksi | 5.1.2015 18.30 |
| Sitrus, en muista missä kielissä ne oli, muistan vain joskus lukeneeni siitä. Yritin googlettaakin sitä, mutta ainoa minkä löysin oli tämän linkin alla kiinan kielen sanasta kriisi. http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kriisit/ Kauhean rankkoja juttuja sinunkin lähipiirissäsi on refluksikurkku. Tuollaisessa tilanteessa ei paljon sanat auta, ei voi muuta kuin elää mukana. Noihin asioihin auttaa yleensä aika, mutta rankkoja päiviä ovat juuri nuo vuosipäivät, syntymäpäivät ja kuolinpäivät. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 5.1.2015 18.36 |
| Tosta lääkäristä, se oli ihan nuori nainen. Se varmisti etten ole ottamassa itseäni hengiltä, uusi unilääkereseptin - niitä taas tarvitaan - ja antoi yhteystietoja. Ihan hyvä, en mä sen enempää odottanutkaan. Lisäksi se sanoi, että on ihan normaalia panna tavaroita vääriin paikkoihin, ja muistikaan ei välttämättä pelaa normaalisti. Se oli ihan rohkaiseva ja kuunteleva, hyvä lääkäri vaikka nuori. Surullista että kummilapsesi kuoli, refluksikurkku. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 5.1.2015 20.18 |
| Minäkin luin myötätuntoisena Sitruksen omakohtaisesta elämästään ja erostaan kirjoituksen. Ihmismieli on niin kummallinen, että vaikka yrität sitä kuinka huijata siihen et pysty. Tunnepuoli ja sairastumiset tulevat takuu varmasti siihen rinnalle jos oikein joutuu itsensä pingoittamaan viulun kieleksi. Avun hakeminen on itsestään välittämistä ja sitä kannattaa aina hakea jos vähänkin siltä tuntuu ja jaksaa. Mehän itsemme parhaiten tunnemme. Ero ei ole helppo vaikka se täytyy tehdä jos suhteessa ei voi hyvin. Silti siinä on omat kiemuransa ja niiden kanssa helposti sairastuu. Paljon voimia Sitrukselle, että jaksat ja toivottavasti saat nyt nukuttua kun sait siihen lääkkeet avuksi. Hienoa, että kohtasit ymmärtävän lääkärin. Se on tuo jo paljon helpotusta elämään. Huomasin, itse kuinka koville vatsani joutui ennen joulua kun oma puolisoni sai infarktin ja joutui sairaalaan. Oksetti ja voin tosi pahoin, ja edelleenkin tuntuu siltä vaikka toinen on jo kotona ja toipunut ihan hyvin. Yli 40 vuotta on yhteistä matkaa taivallettu, eli vaikka aika on pitkä ei siltikään olisi valmis toisesta luopumaan, että näinkin päin voi elämä silti satuttaa ja sairastuttaa. Refluksikurkulle myös myötäeloa menetyksen johdosta. |
||
| refluksikurkku | Re: Kriisit ja refluksi | 5.1.2015 20.33 |
| Hyvä, että pääsit lääkärille ja sait tehtyä sen huolimatta siitä, että se tuntui vaikealta ja vastenmieliseltä. Mieltä painavia asioita - mitä ikinä ne onkin - voi purkaa myös aina puhelimitse auttavien tukilinjojen ihmisten kanssa - SMS, tukinet, seurakunta ym. Niihin linkit löytyy myös suoraan tuolta sivuston "Sopeutuminen" -osiosta. Ystäväni vetää Fischerin oppeihin perustuvaa eroseminaari - kokonaisuutta, jossa esim. eroamiseen liittyvää surua ja surutyötä käsitellään aikalailla. Se on melkoinen henkinen prosessi! Muistamattomuus, hajamielisyys ja "huuhailu" liittyy tosiaankin klassisesti kriisijuttuihin ... täällä kanssa kovin tuttuja juttuja tällä hetkellä! Onhan näitä tietty joskus tavallisestikin mutta nyt niitä on ihan eri tasolla ... yksittäiset sanat on puhuessa välillä täysin hukassa, kysymykset "mitä ihmeessä tämä täällä tekee", "mitäs mun pitikään ostaa" ja "mitäs minä tein kaksi päivää sitten" ym. Pari kertaa olen jättänyt eteisen pöydälle erittäin tärkeitä, sinä päivänä tarvittavia työdokumentteja - auts niitä taksilaskuja (omaa autoa kun ei ole)! Vanilja ja Sitrus, erittäin surullista pienen elämäniloa täynnä olevan lähes parivuotiaan pikkuprinsessan kuolema kyllä on - ja shokeeraavaa tapahtuessaan täysin yllättäen :-( Itselleni asia tuli huomattavasti lähemmäksi myös sen takia, että olin konkreettisesti läsnä (niin syntymä- että) kuolinyönä. Aika auttaa sopeutumaan ajatukseen sitten joskus. Itselläni on myös pikkusisko kuollut muutaman päivän ikäisenä. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 6.1.2015 10.56 |
| Yhdyn muihin,hyvä että sait mennyksi lääkäriin. Höpötän tässäkin omistani taas :( mutta tuo tavaroiden ym häviäminen, ei tiedä mikä päivä on,mitä milloinkin tapahtui jne on tuttua :( Mulla on ollut elämäni rankin ja hirvittävin syksy, enkä vieläkään tajua tapahtuneita.Asiat vainoaa ja itsesyytökset meinaavat nujertaa :`( En millään ymmärrä ettei siskoani enää ole ja että lapseni isä iski pahimmalla tavalla ollessa heikoimmillani-nyt ei ole lastakaan,tai on mutta...ei samalla lailla kuin ennen.En oikein pysty kirjoittamaan kun alkaa itkettää ja olen tämän uuden miesystävän luona,se kyllä nukkuu vielä. Varasin huomiseksi ajan oma lääkärille selvitelläkseni ensinnäkin tämän maha-asian kulkua, mitä on tapahtunut ja missä aikataulussa, kun kaikki rysähti niskaan samaan syssyyn syksyn aikana. Ja maha on kipeä-se on hitonmoisen kipeä ja minä itkuinen,toivoton ja pelokas enkä siis pysty vielä tajuamaan tapahtuneita.Kauheasti kipeitä käytännön asioita hoidettavana. Kohdallani missasin tässä pyörityksessä pari erittäin tärkeää juttua syksyllä joita ei olisi missään tapauksessa saanut missata ja niiden myötä asiat ovat luisuneet jamaan missä nyt ollaan. Ei mitään hajua monestakaan asiasta-olen niitä ylös kirjoitellut ja hämmästyneenä luen niitä eikä ole minkäänlaista muistikuvaa että asioita on edes tapahtunut! Se on kai niin että kun tapahtuu valtavasti isoja asioita samaan aikaan,ihmisen aivot tavallaan toisesta päästä deletoi kuten täynnä oleva kovalevy. Kerroin varmaan tuolla jossain että olen käynyt pariin kertaan lääkärissä testauttamassa etten ole psykoosiin menossa, olot ovat niin ahdistuneita ja on ollut myös epätodellinen olo joka säikäyttää. Voimia kaikille joilla on surua,ahdistusta ja kriisejä päällä! |
||
| Vanilja | Re: Kriisit ja refluksi | 6.1.2015 11.30 |
| Isoja asioita sinullakin on meneillään AnnaMyy, toivottavasti kaikki selviää pian, että saat itsellesi mielenrauhan. Minun ns. kriisini ei tunnu kovin vakavalta, mutta kyllä tietysti työkin on iso osa elämää. Sitrus, sinun päätöksesi on vaatinut rohkeutta. Minä tein vuodenvaihteessa jonkinlaisen uuden vuoden lupauksen että eläisin rohkeammin ja enemmän omien arvojeni mukaisesti. Henkisellä puolella tuo rohkeus on siis teemani ja fyysisellä puolella ryhti, joka on ollutkin jo teemanani syksyn mittaan. En kauheasti perusta uuden vuoden lupauksista, mutta kyllä se jonkinlainen uusi alku aina on. Tosin uusia alkuja ovat syksy ja maanantait ja aamutkin, aina voi aloittaa kaiken uudestaan. Olen pitänyt aiemminkin nauhaa ranteessani muistuttamassa jostain minulle tärkeästä asiasta. Nyt minulla taas on kaunis, ohut nauha ranteessani ja aina kun sitä vahingossa kosketan, tai sen huomaan, muistuttaa se minua näistä kahdesta asiasta, rohkeudesta ja ryhdistä. Ne sopivat yhteen hyvin, sillä kun on oikein hyvä ja suora ryhti, niin tuntee itsensä paljon rohkeammaksi. Ulkona on muuten mahtava sää. Olin ulkona aamulla, ajattelin että teen vain lyhyen kävelylenkin metsässä, vein sinne eläinten ruokintapaikalle kuivaa leipää, mutta siellä olikin tosi hyvä ulkoiluilma, kun ei tuullut. Metsä on hyvä paikka selkiyttää ajatuksiaan. |
||
| marja | Re: Kriisit ja refluksi | 6.1.2015 13.37 |
| Minä olen tässä nyt vuoden päivät miettinyt, että miksi minulle tuli oireet niin yhtäkkiä ja rajuina, ja onko minulla ollut mitään vastaavaa aikaisemmin. Kun oikein asiaa mietiskelen, niin kyllä sieltä menneisyydestä löytyy semmoisia oireenpoikasia, joille ei oikein ole selitystä löytynyt. Mutta ei mitään sellaista mikä olisi saanut minut esim. hakeutumaan lääkäriin. Miksi sitten nyt? Takana on 10 vuotta kestänyt "laskusuhdanne", mikä alkoi pieleen menneistä asuntokaupoista. Niitä on seurannut muutama hyvin stressintäyteinen vuosi töissä (jatkuu vieläkin), burn outin poikanen, taloudellisia huolia, huoli lapsen terveydestä ym. pieniä takaiskuja. Reilu vuosi sitten ensin tuli kova flunssa ja todettiin mykoplasma, siihen söin kaksi antibiootti-kuuria. Flunssasta toivuttua alkoivat sitten nämä muut oireet. Summa summarum, otollinen maaperä oli varmasti olemassa ja flunssa + kaksi pitkää kuuria tekivät tehtävänsä. Muuta selitystä rajuille oireille en löydä. Sitrus, tulit aloittaneeksi hyvin tärkeän ketjun! Toivottavasti itse näet jo valoa tunnelin päässä! |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 6.1.2015 16.00 |
| Kaikille omien kriisiensä kanssa kamppaileville jaksamis toivotuksia. Elämä ei aina ole oikeuden mukaista. Elämään tulee näitä todella surullisia ja musertavia jaksoja itsekullekin. Miten niistä selviää sen ymmärtää vasta jälkeenpäin. Sillä hetkellä kun elämä murjoo ei näe mitään ulos pääsyä minnekään suuntaan. Toivottavasti silloin jokaisella on joku joka tönäisee ja avittaa matkassa eteenpäin. Tätä tämä tännekin kirjoittelu on. Hyvä kun jaksatte vertaistukea tätä kautta hakea. Sekin vie kappaleen matkaa eteenpäin. Yhdessä itkien lauloi ja laulaa Juicekin, edelleenkin. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 7.1.2015 13.39 |
| Ulkoilu ja liikkuminen on mulle elinehto. Näen sen välttämättömänä sille, että elämä joka nyt tuntuu siltä, että roikun sen syrjässä, muuttuu vähin erin hyvän, turvallisen ja vakaan tuntuiseksi. En nyt varsinaisesti näe valoa, koska mun on muutettava niin monta asiaa hyvälle tolalle. Olen vasta ihan alussa. En haluaisi muuttaa näiltä nurkilta pois, en haluaisi jättää puutarhaani ja kivoja naapureita. Mutta niin tulee tapahtumaan. Onko muut lukeneet Maeve Binchyn kirjoja? Henkilöillä on vaikka millaisia vaikeuksia ja pöyristyttäviä tilanteita, mutta kuin saduissa ikään, yllätttäen kuvioihin tupsahtaa juuri sellaisia auttajia ja mahdollisuuksia, että lopussa kaikki menee parhain päin. Keskeistä on se, että ihmiset auttavat toisiaan. Mun kokemukseen mukaan todellisuudessa useimmat häipyvät, kun jollekulle sattuu jotain todella ikävää. Erityisesti jos se ikävä on pysyvää tai pitkäkestoista lajia. Yleensä ihmiset jakautuvat antajiin ja ottajiin. Ne jotka ottavat, eivät tunne vastavuoroisuuden käsitettä. Tästä on aika paljon tullut kokemusta. Toisaalta taas joskus apua ja tukea voi saada aivan yllättävältä taholta. Mutta se mitä olen tässä pitkässä ja huterassa parisuhteessani oppinut on se karvas totuus, että tiukan paikan tullen ei voi luottaa mihinkään muuhun kuin itseensä. Epäilen että näillä kokemuksillani edessä on loppuelämä sinkkuna. Enkä edes enää osaisi mitään kosiskelukuvioita tällä nettiaikakaudella. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 7.1.2015 14.42 |
| Täytyypä laittaa kirjan kirjoittajan nimi muistiin. Itseäni kovasti kiinnostaa ihmismielen aiheiset kirjat, olenhan tehnyt vapaaehtois työtä kriisipuhelimessa 11 vuotta, joten aika monen ihmisen kanssa olen jutellut ja todennut sen, että antaessaan myös saa. Olikohan se Paulo Coelhon jossain kirjassa, että silloin kun "oppilas on valmis, opettaja ilmaantuu" ja se on monta kertaa tapahtunut omalle kohdalle. Joko olen ollut oppilaana tai opettajana. Jälkeenpäin sen usein vasta tajuaa. Ulkoilu on minullekin a ja o. Vaikka olen todella huonossa kunnossa selästäni, johtuen pahoista rappeutumista suurien leikkauksien jälkeen selkäni terveet kohdat eivät enää tahdo runkoa kantaa, mutta silti ulkoilen päivittäin ja joka kerran ääneen sanon, että ihanaa tänään ainakin pääsin ulos koiran kanssa ja jaksoin kävellä. Siitä jos mistä tulee voimaa ja hyvää mieltä. Uskon, että sinäkin Sitrus vielä jonain päivänä olet elämän syrjässä taas kiinni kun käyt tämän vaikean ajan läpi kaikkine koukeroineen ja mutkineen. Ja kannattaa tarttua aina siihen oljenkorteen joka eteen tulee jos on pienikin tunne, että siitä voisi olla itselle apua. Tänne kirjoittelu on jo oman olon keventämistä joten aina täällä meitä on jotka haluamme tukeamme antaa näillä keinoin kun se on mahdollista. Ja joskus olemme itsekin saaja puolella. Näin se elämä menee.... Jaksamis toivotuksia Sinulle Sitrus. Toki muillekin elämäntilanteidensa, vatsojensa ym. kipujensa kanssa kamppaileville |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 7.1.2015 15.33 |
| Sanonta kyllä kuuluu, että antaessaan saa, ja hyvässä tapauksessa näin onkin. Mutta on myös ihmisiä, jotka puhuvat ja puhuvat, aina vain siitä mikä on itsellä mielen päällä. Ja pahimmassa tapauksessa pyörittävät samaa teemaa ikuisuudesta ikuisuuteen. Kun toinen yrittää sanoa jotain, tuleekin kiire lähteä. Tämmösiltä ihmisiltä ei saa mitään, vaan he kuluttavat uhrinsa loppuun. Jos asiasta huomauttaminen ei auta, lopulta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä pois. Kannattaisi ehkä älytä lähteä pois jo aikaisemmin kuin myöhään. Varon myös itse sitä, etten rasita ketään liiaksi ongelmillani. Silloin kun kriisi on päällä, puhumisen tarve on suuri. Siksi tarvitaan ammattilaisia. En myöskään käsitä nitä ihmisiä, jotka houkuttelevat toisen puhumaan raskaasta asiasta, mutta eivät kuitenkaan kestä kuunnella kahta lausetta enempää. Mä en todella ymmärrä mitä ideaa on kysyä mitä kuuluu ihmiseltä, jolle tietää kuuluvan huonoa, jos ei jaksa/viitsi kuunnella vastausta. Mä en rupea valehtelemaan että kuuluu hyvää. Siinä voi helposti käydä niin, että elämä jakaantuu reippaaksi kulissielämäksi ja väsyneeksi sisäiseksi elämäksi joka pidetään piilossa. Se kuluttaa kamalasti voimia, tiedän kokemuksesta. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 7.1.2015 19.58 |
| Ihan tutulta kuulostaa mitä kerrot kokemuksistasi. Kuuntelee vaan ei ollenkaan kuule mitä toinen puhuu. Sellaiset ihmiset todella kannattaa jättää omaan arvoonsa ja jatkaa elämäänsä niiden kanssa joilta saa ja joilla on oikeasti aikaa ja kiinnostusta lähimmäisen elämäntilanteeseen paneutumiseen. Ja paras ihminen todella on ammatti auttaja joka kuuntelee taatusti mitä hänen vastaanotolleen tulevalla ihmisellä on sydämellään. Siellä voi luottamuksella puhua mikä mieltä painaa , mikä ahdistaa ja saa itse päättää mitä kertoo ja jättää kertomatta. Kukaan ei painosta kaikki perustuu ihan omaan haluun ja tahtoon. Tai voi olla puhumatta mitään. Itkeä jos itkettää ja auttaja tarjoaa nenäliinaa millä kyyneleitä voi kuivailla ja hän on vain läsnä siinä ja nyt sinua varten. Aika harva tietää mitä omakin sisin pitää sisällään. Enempi olen kuuntelija puolella ollut aina. Onneksi on minullakin kanavia missä voin omaa oloani tyhjentää. Hyvä lääkäri suhde ja pari loistavaa ystävää. Voimia edelleen toivotan |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 7.1.2015 21.33 |
| Kiitos! |
||
| Meds | Re: Kriisit ja refluksi | 8.1.2015 10.11 |
| Puhu, puhu ja edelleen puhu asioista jotka painavat mieltäsi mutta elä tartu pulloon ja yhden illan suhteisiin sillä ne ei kanna pitkälle. Itse puhuin 2,lle ystävälleni ja muutamalle sivulliselle sekä mietin mennyttä elämää n.3kk jolloin koin "valaistumisen" ja elämä lähti rullaamaan paremmin siltä puolelta, mutta nää muut vatsaoireet ym. kysyvät voimia enemmän kuin parisuhteen loppuminen. Minulle sanottiin et kyllä se siitä ja et asioilla on taipumus kääntyä paremmin päin ja niin siinä on käynytkin . Nenä pystyyn Sitrus ;-) |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 8.1.2015 10.26 |
| Ainut pullo johon mä tartun, on Gaviscon. Ps, tänään on aika pariterapeutille. Siis yksinaika. |
||
| Meds | Re: Kriisit ja refluksi | 8.1.2015 10.43 |
| Gaviscon ja pariterapeutti kuulustavat oikein hyvältä vaihtoehdolta. Onnea matkaan tänään. Ps. Älä anna kissan viedä kieltäsi ;-) |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 8.1.2015 12.06 |
| Kuin myös minä toivotan Sitrukselle Onnea matkaan. Yksin miettien asiat paisuvat pään sisällä, mutta kumma juttu kun on joku kenen kanssa niitä jakaa, olo pikkuhiljaa helpottuu ja elämä vaan jatkuu eteenpäin. Taaksepäinhän me emme pääse kun ajatuksen tasolla ja eteenpäin vain jos saamme elää. Voimia vielä vaan toivotan |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 8.1.2015 13.02 |
| Meds: sateella ei kannata kulkea nenä pystyssä. Yritän tässä vitsailla vaikka henki menisi. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 9.1.2015 18.22 |
| Sitrukkainen,millaista oli pariterapeutilla?Kirjoitit ettet nyt näe valoa, lohduttaako sinua kuulla että muillakin on sellaista vai ajatteletko että ärsyttää jos joku joku sanoo että tiedän miltä susta tuntuu? Aikoinaan kun erosin exästä, olin niin toivoton että lähinnä tuntui utopialta selvitä koskaan siitä enkä uskonut ajan ja elämän tekevän tehtävänsä.Kuvittelin ettei se koske minua vaan että elän siinä tuskassa aina. Sitä tuskaa kesti vuosia,tunneside ei ottanut katketakseen vaikka järki sanoi muuta.Huoli oli turha,uudet ahdistukset odottivat ja tulivat. Tuo mitä kirjoitatte muiden kestämisestä tuottaa suurta syyllisyyttä.Olen näännyttänyt ystäväni mahakivun ym.valittamisellani niin,että ihmettelen miksi he ylipäätään vastaavat enää puhelimeen. Siksi pyrin soittamaan myös hyvien hetkien aikaan ja puhun ihan tavallisia.Tosin menneenä syksynä taakkani oli kohtuuton ja sain valtavasti konkreettista sekä muuta apua joka puolelta,ihme kun jaksoin hakea.Usein tuntuu että olen pelkkä riesa. Lisäksi erilaisiin auttaviin puhelimiin soittelu juuri siksi että siellä on ammattilaiset jotta ystävät saa levätä. Osaan kuvitella Sitrus ton puutarha ja naapureista luopumisasian:/ Tulin tänään kotiin mieystävän luota oltuani siellä koko viikon ja koti tuntuu niin tyhjälle...täällä ei ole minulle mitään,vain itkettäviä muistoja ja tyhjyys. Voisin toki mennä takaisin, mutta onhan mun jotenkin koitettava saada koti haltuun,en voi pakoilla miesystävän luona. Sen verran itsestäni vielä että olen viimeksi jollainlailla seurustellut muutama vuosi sitten, en kykene parisuhteisiin mutta nyt on outoa kun tuon kanssa on niin luonnollista olla, epäilen jonkinmoista -no en tedä mitä tämä sitten on. Ilman muuta tuohon suhteeseen liittyy eräs hyvin paha asia,jonka vuoksi ihan kaikki ovat olleet järkyttyneitä ja mikään maailman mahti ei saa esim.sukulaisiani suostumaan hyväksymään miestä, mutta minähän se hänen kanssaan olen...että ei ole odotettavissa mitään esittelyjä suvulle,enkä voi tunnustaakkaan olevani edes tekemisissä ko.henkilön kanssa saati enempää. Eilen olin mahani kanssa omalla lääkärillä, joka laittoi kolonoskopiaan ajan,odotettavissa ennen juhannusta.Sanoin ymmärtäväni että ovat turhautuneita kipuihin johon lääkäri totesi että siinä mielessä kyllä kun apua ei löydy.Itse en osaa kuvailla tarpeeksi hyvin kivun muotoja koska nää ei edes ole kuvailtavissa muutoin kuin normisanastolla ja kaikkea muuta kuin normaalia nää kivut on :( Tänään oli aika psyk.hoitajalle ekaa kertaa omassa tk:ssa ja saa nähdä minne seuraavaksi, se totesi kuten moni muukin että apua sinä tarviit. Tällä hetkellä tuntuu etten pääse käsittelemään noita isoja asioita yllättäen mahan takia,on taas se olo et vedän auki puukolla tämän mahan.Eihän mun suhteestakaan tuu mitään kun jatkuvaan koskee ja olen kärttyinen ja poissaoleva sekä iloton.Lisäksi suhde on alkanut tällaisessa elämantilanteessa jossa ei pitäisi aloittaa mitään. On todella sellainen olotila kuin ei olisi pohjaa jalkojen alla, tässä vaan on ja ajehtii ja yrittää sietää mahakipua ja psyykkistä ahdistusta:/ Ulkoilu on täälläkin perusta, hiihtämäänkin päässyt muutaman kerran.Oisi tarkoitus tänäänkin lähteä jonkunmoiselle lenkille vielä vaikka johan kello on vaikka mitä ja juuri heräsin päikkäreiltä(aah oma sohva koko viikkoon). Minäkin kiitän kaikkia kirjoittajia monista hyvistä pointeista.Ja niitä jaksamisia jokaiselle. Ja nyt tuli mieleen että Sitrus kipuilee päättynyttä suhdetta ja mä kirjoittelen muunmuassa vasta alkaneesta,onkohan tämä sopivaa.En kyllä mitenkään mitään onnea suhteestani tunne-no tämänkin nyt vasta tajusin.Tämä on vaan jotain, mitä lie, jokatapauksessa sen kanssa on helppo olla ja mahdollisesti jonkinmoista pakenemista ehkä.Uutta kuitenkin mulle koska olen enempi yksinolija tyyppiä. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 9.1.2015 18.22 |
| Sitrukkainen,millaista oli pariterapeutilla?Kirjoitit ettet nyt näe valoa, lohduttaako sinua kuulla että muillakin on sellaista vai ajatteletko että ärsyttää jos joku joku sanoo että tiedän miltä susta tuntuu? Aikoinaan kun erosin exästä, olin niin toivoton että lähinnä tuntui utopialta selvitä koskaan siitä enkä uskonut ajan ja elämän tekevän tehtävänsä.Kuvittelin ettei se koske minua vaan että elän siinä tuskassa aina. Sitä tuskaa kesti vuosia,tunneside ei ottanut katketakseen vaikka järki sanoi muuta.Huoli oli turha,uudet ahdistukset odottivat ja tulivat. Tuo mitä kirjoitatte muiden kestämisestä tuottaa suurta syyllisyyttä.Olen näännyttänyt ystäväni mahakivun ym.valittamisellani niin,että ihmettelen miksi he ylipäätään vastaavat enää puhelimeen. Siksi pyrin soittamaan myös hyvien hetkien aikaan ja puhun ihan tavallisia.Tosin menneenä syksynä taakkani oli kohtuuton ja sain valtavasti konkreettista sekä muuta apua joka puolelta,ihme kun jaksoin hakea.Usein tuntuu että olen pelkkä riesa. Lisäksi erilaisiin auttaviin puhelimiin soittelu juuri siksi että siellä on ammattilaiset jotta ystävät saa levätä. Osaan kuvitella Sitrus ton puutarha ja naapureista luopumisasian:/ Tulin tänään kotiin mieystävän luota oltuani siellä koko viikon ja koti tuntuu niin tyhjälle...täällä ei ole minulle mitään,vain itkettäviä muistoja ja tyhjyys. Voisin toki mennä takaisin, mutta onhan mun jotenkin koitettava saada koti haltuun,en voi pakoilla miesystävän luona. Sen verran itsestäni vielä että olen viimeksi jollainlailla seurustellut muutama vuosi sitten, en kykene parisuhteisiin mutta nyt on outoa kun tuon kanssa on niin luonnollista olla, epäilen jonkinmoista -no en tedä mitä tämä sitten on. Ilman muuta tuohon suhteeseen liittyy eräs hyvin paha asia,jonka vuoksi ihan kaikki ovat olleet järkyttyneitä ja mikään maailman mahti ei saa esim.sukulaisiani suostumaan hyväksymään miestä, mutta minähän se hänen kanssaan olen...että ei ole odotettavissa mitään esittelyjä suvulle,enkä voi tunnustaakkaan olevani edes tekemisissä ko.henkilön kanssa saati enempää. Eilen olin mahani kanssa omalla lääkärillä, joka laittoi kolonoskopiaan ajan,odotettavissa ennen juhannusta.Sanoin ymmärtäväni että ovat turhautuneita kipuihin johon lääkäri totesi että siinä mielessä kyllä kun apua ei löydy.Itse en osaa kuvailla tarpeeksi hyvin kivun muotoja koska nää ei edes ole kuvailtavissa muutoin kuin normisanastolla ja kaikkea muuta kuin normaalia nää kivut on :( Tänään oli aika psyk.hoitajalle ekaa kertaa omassa tk:ssa ja saa nähdä minne seuraavaksi, se totesi kuten moni muukin että apua sinä tarviit. Tällä hetkellä tuntuu etten pääse käsittelemään noita isoja asioita yllättäen mahan takia,on taas se olo et vedän auki puukolla tämän mahan.Eihän mun suhteestakaan tuu mitään kun jatkuvaan koskee ja olen kärttyinen ja poissaoleva sekä iloton.Lisäksi suhde on alkanut tällaisessa elämantilanteessa jossa ei pitäisi aloittaa mitään. On todella sellainen olotila kuin ei olisi pohjaa jalkojen alla, tässä vaan on ja ajehtii ja yrittää sietää mahakipua ja psyykkistä ahdistusta:/ Ulkoilu on täälläkin perusta, hiihtämäänkin päässyt muutaman kerran.Oisi tarkoitus tänäänkin lähteä jonkunmoiselle lenkille vielä vaikka johan kello on vaikka mitä ja juuri heräsin päikkäreiltä(aah oma sohva koko viikkoon). Minäkin kiitän kaikkia kirjoittajia monista hyvistä pointeista.Ja niitä jaksamisia jokaiselle. Ja nyt tuli mieleen että Sitrus kipuilee päättynyttä suhdetta ja mä kirjoittelen muunmuassa vasta alkaneesta,onkohan tämä sopivaa.En kyllä mitenkään mitään onnea suhteestani tunne-no tämänkin nyt vasta tajusin.Tämä on vaan jotain, mitä lie, jokatapauksessa sen kanssa on helppo olla ja mahdollisesti jonkinmoista pakenemista ehkä.Uutta kuitenkin mulle koska olen enempi yksinolija tyyppiä. |
||
| selja | Re: | 9.1.2015 19.47 |
| Hei! En vielä lukenut koko ketjua vielä mutta ihan mahtavia kommentteja ja tukea olette kaikki sitrukselle antaneet näin virtuaalisesti,ihania kyllä ootte:) Itsekin sanon että selviät ihan varmasti tästä vaikeasta vaiheesta. Itku on aina hyvä ja puhdistavaakin joskus. Jouluna kävin isovanhempien haudalla ja onneksi yksin aamuhämärissä,niin vuolaasti tuli kyyneleet,että itsekin ihmettelin,mutta se tunne ei ollut millään lailla ikävä. Osanottoja refluksikurkulle myös! Jatkan ketjun lukemista.. |
||
| selja | Re: Kriisit ja refluksi | 9.1.2015 20.05 |
| Kahlasin tämäm loppuun ja aika järkyttyneenä luin teidän koettelemuksista. Jaksamista myös annamyylle koettelemusten kanssa. Ja voihan refluksikurkun kummityttöä,mun joskus ihan tuntuu että henki salpautuu kun luen tuollaista:( Varmasti on käsittämättömän raskasta,jaksamista kovasti sinne! Ja sitruksen isä tehnyt itsemurhan.. Musta tuntuu ettei mulla oo mitään järkevää sanottavaa,mutta haleja kaikille elämän kolhimille. Välillä asettuu omatkin murheet oikeisiin mittasuhteisiin. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 9.1.2015 21.08 |
| AnnaMyy, ei mua mitenkään ärsytä mitä muut sanoo. Mä tunnen erittäin vahvasti, että musta itsestäni on kiinni, mitä tämän jälkeen teen. Joku kysyi miten lähipiiri on suhtautunut. No, en mä sitä kauheasti mieti, epäilemättä exän lähipiiri kertoo sille miten hankala ihminen mä olenkin aina ollut. Ihan sama. Pariterapeutin konsultaatio toimii puhelimessa, ja katsotaan nyt minkä verran sitä jatkan. Taidan kumminkin ottaa yhteyden kaupunkiin, koska sieltä saa kriisitukea ilmaiseksi/halvalla. Selja, mun ei myöskään tee pahaa muistella isovanhempia. He elivät vanhoiksi, eikä kuolemassa ollut mitään luonnotonta. Ei myöskään ole itsesyytöksiä siitä, etten olisi välittänyt tai rakastanut heitä kun elivät. Erityisesti mummi on mulle vieläkin tukena. Mitä tahansa teenkin, tiedän että mummi hyväksyisi sen ja uskoisi että pärjään. Tämä on ihmeellinen voimanlähde. Musta tuntuu pahalta tavata exää, edes nähdä sitä. Kartan näitä tilanteita. Mulla alkaa kehkeytyä tulevaisuudensuunnitelmia. Ne saattaa olla aika rohkeita. Taidan hypätä nyt elämän kyytiin. En yhtään ihmettele, vaikka päätyisin vaihtamaan maisemaa. Täytyy laskea rahat ja katsoa mihin ne riittää. En sano tästä enempää, mutta mikäli suunnitelmat toteutuu, kerron tietysti sitten. Aina kun tulee haikea olo ja alan lykätä katumusta, kysyn itseltäni olisinko halunnut viettää loppuelämäni entiseen malliin, ja vastaus on aina sama: en! Olen sosiaalinen ihminen, ja löydän joka puolelta ihmisiä joiden kanssa tulen juttuun, juttelen joka ikinen päivä tuntemattomien ihmisten kanssa. Minkä helkkarin takia exän lähisuvun kanssa sitten oli niin paha olla?? Onko ne oikeasti urpioita? Mä todella yritin, vuosia. Ne melkein sai mut uskomaan, että mä en ole minkään arvoinen. Voi -keleen kele!! |
||
| Tepsu | Re: Kriisit ja refluksi | 10.1.2015 1.36 |
| "Aina kun tulee haikea olo ja alan lykätä katumusta, kysyn itseltäni olisinko halunnut viettää loppuelämäni entiseen malliin, ja vastaus on aina sama: en!" Juuri tuo on se olennaisin asia, pidä siitä kiinni :) Sillä tavalla alat löytää niitä asioita, mihin malliin haluat elämääsi viettää, ja selvästi olet alkanut jo löytääkin, mikä on tosi hieno juttu! |
||
| refluksikurkku | Re: Kriisit ja refluksi | 10.1.2015 12.48 |
| Jaksamista pohdiskeluihin, Sitrus ... kuten kaikkille muillekin kirjoittajille!! Toivottavasti tulevaisuudensuunnitelmat ottavat tuulta alleen ja pääset toteuttamaan niitä! Hyvä että olet päässyt ex:stä ja "urpojen suvusta" eroon! Maevy Binchyn lämminhenkiset irlantilaistarinat on ihastuttavia mutta niin ei aina tietty todellisuudessa käy .... Lukemisen suhteen - viimeisin "A week in Winter/Seitsemän talvista päivää" on puolessa välissä tuossa pöydällä - enkä tohtisi lukea loppuun, kun se tosiaan on hänen viimeisin (M kuoli kesällä 2012) :-( |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 10.1.2015 13.53 |
| Kiitos kaikille. Yritin itsekin lukea r-kurkun mainitsemaa Binchyä, mutta musta se oli niin tyhjänpäiväinen ja epäuskottava, että jätin ensimmäiseen tarinaan. Olen nyt niin apaattinen, etten jaksa tehdä mitään. Vain hengittää ja kävellä ympäriinsä. Koko olemus on ihan voimaton. Tämä talokin tuntuu tyhjältä, muista asunnoista ei kuulu mitään. Mietin eilen pitkään vaihtoehtojani, ja lopulta uuvuin. Melkein tuntuu, että ehkä pitäisi soittaa johonkin kriisipuhelimeen, mutta en jaksa. En missään tapauksessa jaksaisi lähteä mihinkään lääkäripäivystykseen saamaan reseptiä johonkin ilopillereihin. Olen myös ajatellut kannattaako omaisuuden jakoa varten pestata juristi? Siitä olen täysin varma, että ex saa vanhemmiltaan neuvoja oman pottinsa maksimointiin, jos siihen suinkin on mahdollisuuksia. Niin noista Binchyn jutuista vielä: jossain kirjassa oli sosiaalityöntekijä, joka tramppasi tämän tästä asiakkaidensa etuja valvomassa, ja päivysti ympäri vuorokauden aina valmiina palvelukseen. Samoihin aikoihin olin paljon tekemisissä jatkuvasti Espoon kotihoidon kanssa dementoituneen äitini asioissa. Oikeassa elämässä avunsaanti on NIIN nihkeää. Muistan kerran miten soitin äidin monivuotiselle vakkarihoitajalle toimistoajan ulkopuolella jossain hätätilanteessa alkuillasta. Se oli jääkylmä, ja korosti ettei ole parhaillaan töissä. En saanut mitään apua, vaan tulin tiukasti nuhdelluksi. Erittäin kylmä oli myös geriatri, jolle soitin saadakseni neuvoja mitä tehdä äidin autoilun kanssa mikä oli selvästi vaarallista, mutta mitä lääkäri ei suostunut suoranaisesti kieltämään "ettei asiakassuhde kärsi". Vastuu asian ratkaisemisesta ja hoitamisesta jäi yllätys yllätys minulle. Mun elämässä on kyllä ollut kautta linjan paljon rankkoja asioita, joiden kulkuun en ole voinut vaikuttaa. Siis joita on pitänyt hoitaa, ja selvitellä ja kestää, mutta joita paraskaan selvittely ei ole korjannut. Se on vienyt multa koko elämäni voimat. Parisuhteen tuho on ollut se, että mies on vetäytynyt ja häipynyt tilanteissa, joissa olisin tarvinnut läsnäoloa, rakkautta ja konkreettista apua ja tukea. Miten räikeitä nämä teot ovat olleet selvisi mulle itsellenikin vasta pariterapiassa, missä puhuin niistä terapeutille miehen läsnäollessa, eikä se voinut sanoa etteivät ne olisi totta. Pariterapeutti sanoi myöhemmin mulle, hän ei ole oikeasti läsnä, hän ei ota vastuuta omista teoistaan, hän ei välitä sinusta vaan vain itsestään. Ja vielä. Hän ei ole ollenkaan irtaantunut vanhemmistaan. Ja vielä: rakkauden vakuuttelu ei riitä, sen on näyttävä teoissa. Jos sanat ja teot ovat ristiriidassa, silloin teot ovat totuus. Epäilemättä olen itsekin tehnyt jotain väärin, tottakai, mutta suurimman osan ajasta olen reagoinut siihen mitä toinen on tehnyt ja koettanut selviytyä ja ymmärtää sen. Rakkaus on vaarallista, koska se sumentaa harkintakyvyn. Kiltti ja mukavakin ihminen voi tehdä puolisolleen todella kamalia tekoja. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 10.1.2015 13.57 |
| Ai niin, mun mahaa puristaa ja koskee koko ajan. |
||
| anna myy | Re: Kriisit ja refluksi | 10.1.2015 22.52 |
| Voi Sitrus olet ajatuksissa.Pystytkö osapuilleen laskemaan mitenkään tulisiko se juristin palkkaus kannattamaan taloudellisesti,minkähän verran sun pitäis siitä maksaa.Pitää kirjotella huomenna enempi,kännyllä on vähän hankala.Kovia aikoja elät ja raskaita läpikäyt,on näköjään kehosikin sen kertoo.Kipuilen täällä mahaaniöskin,jopa niin että tuli taas epätoivo,tyhjyys,tarkoituksettomuus,toidivottomuus...pitäisikö se uskoa että vailea eläntilanne voi tehdä tän kivun. |
||
| annamyy | Re: Kriisit ja refluksi | 10.1.2015 22.57 |
| Sori noi kirjhäröt tosiaan tällä kännyllä on hankala kirjoittaa.Puristaa,kyllä nimenomaan puristaa mahaa,päillä aattelin et ihankuin siellä oåisi tiukka puristava solmu!Polttaakin toki ja pistelee mutta puristud on hyvin kuvaavaa. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 10.1.2015 23.08 |
| Kiitos Annamyy. Sulla itselläsikin on kovin rankkaa, ja silti jaksat olla noin ystävällinen. Soitin sitten sinne kriisiapuun. Mulla oli niin oksettavan paha olo. Puhuin kolme varttia ja loppuvaiheessa tuntui siltä kuin kurkusta olisi irronnut sellanen appelsiinin kokoinen pallo irti, ja olo keveni. En mä silti ole jaksanut tänään tehdä mitään. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 12.1.2015 12.58 |
| Niin se puhuminen auttaa...en nyt jaksa kirjoitella kovin, olo on niin paha.Taitaa kroppa enemmänkin oireilla,on ollut sellaista puristusta ja painetta päässä,silmiä vetää jne. Verikoetuloksia soitin aamulla,maksakokeet ok ja crp norm,eikä pissatulehdusta. Kipu on nyt kuin kuuma,tulikuuma kiristävä puupökkelö tai pallo ylämahalla... Tuli lisää kriisiä, periaatteessa positiivista,mutta hyvin myllertävää eikä ollenkaan positiivista juuri nyt.En tiedä, en kertakaikkiaan tiedä miten päästä eroon tästä pelosta:/ Lenkkeily helpottaa hetkeksi kipua,samoin kun otan sietämättömiin ahdistuksiin opamoxia...sitten yksi päivä oli "halvaus-olo" eli kurkussa puristi ja ihan kuin olis iso paniikkikohtaus tulossa, samaan aikaan mahakipu hävisi kokonaan kun keskityin muihin oireisiiin.Palasi kyllä uskollisesti. Tuntuu ettei voi luottaa mihinkään kun ensin sanotaan ettei löydy syytä,sitten onkin etäpesäke-sitten ei olekkaan... Mun elämä ei todella koskaan monista pahoista paikoista huolimatta ole ollut näin toivotonta. Vain 4 kk sitten maailma oli jotakuinkin tolpillaan,nyt pelkkää tuskaa.En osaa olla...majailen taas täällä miesystävällä, ainakin keskiviikkona menen kotiin,taas sinne tyhjyyteen. Haluaisin tietää mekanismin joka aiheuttaa nämä kauheat poltot ja kiristykset,puristukset ja kivun JOS ei mitään vakavaa ole. Ajattelin aamulla et jos mulla on suolisto kuoliossa O.O mutta ehkä ei sittenkään...tiedä häntä. Oon varmaan tehnyt jotain kauheen pahaa ansaitakseni tämän kärsimyksen.Ikävä lastani ja siskoani kivun lisäksi raastaa hajalle. Jaksais jotenkin uskoa että parempaa on tulossa, mutta mä vaan odotan lisää pahoja asioita, näen unta kuolemasta ja muuta :( Ei mikään toivoa valava viesti kenellekkään :/ Kuinka Sitrus voit tänään? |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 12.1.2015 14.01 |
| En mitenkään erityisen hyvin. Maha on edelleen kipeä koko ajan. Lisäksi tän elämäntilanteen vaikeus vie tietysti kaikki voimavarat niin, että jos tulee jossain pikkujutussa hankaluuksia, niin siinä saattaa sitten "ylireagoida" kuten termi kuuluu. Rohkenenko kysyä Annamyy, mitä lapselle on tapahtunut? |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 12.1.2015 15.24 |
| On niin kurjaa kun haluaisi jotain hyvin lohdullista ja "tukevaa" tänne kirjoittaa, mistä voisitte lohtua saada, vaan ei ole sanoja eikä mitään sellaista millä voisi lähimmäistä auttaa ja luoda uskoa parempaan. Ja on tilanteita missä ei toisen sanat ja lohdutuksetkaan tunnu miltään, ne on vain jotenkin itse läpi käytävä. Yrittää jaksaa vain sitä hetkeä kerrallaan. Eikä sekään auta, vaikka kuinka kertoisi, että on itse kokenut sitä ja tätä ja olen siitä ja tästä selvinnyt. Se on aivan eri tilanne jokaisen kohdalla. Mutta kuitenkin me jokainen haluamme omalla esimerkillämme valaa sitä uskoa, että olemme jostain ihan ylitsepääsemättömästä asiasta selvinneet. Sillä voi kuitenkin olla oma vaikutuksensa omien voimien uupuessa, siihen omaan jaksamiseen kun tulee jonkun toisen kokemus mieleen ja siitä voi ammentaakin voimaa itselleen. Omassakin elämässä on ollut niin kurjia ja surullisia tapauksia, että nyt jälkikäteen laittaa kädet ristiin ja sanoo ääneen, Kiitos, että selvisin. Ystävien tuki ja olkapäät ovat olleet tarpeen. Ja nyt voi sitten itse olla monelle sitä samaa tukea, kun heillä on omat kamppailunsa. Edelleenkin jaksamista kaikille. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 12.1.2015 15.23 |
| Ei ehkä ole kovin viisasta kirjoittaa kovin yksityiskohtaisesti, mutta musta alkaa tuntua että ihan sama:/Miesystävä läksi asioille ja soitti äsken pyytääkseen anteeksi aamuista kiukkuiluaan omista asioistaan ja siitä kun minä en puhu mitään. Kysyi koskeeko mahaan vielä ja kerroin että makaan peiton alla kivuissani.Pahoitteli kovasti ettei tajunnut.No minä olen niin ankea enkä viitsisi koko aika valittaa oloani, mutta eihän toinenkaan voi ajatustenlukija olla. Heräsin aamulla kipuun ja ajatuksiin ja kun mies kolisteli keittiössä,näin unta lapsestani ja kuolemasta jne. Sitrus meillä on exän kanssa taas kerran ollut pitkä ja tuskainen huoltajuuskiista.Olen tähän viitannut jo yli vuosi sitten täällä kertomalla että mulla on päällä kestopaha tilanne,tuota olen tarkoittanut. Vuosi sitten ex "hävisi" oikeudessa jälleen kerran, silloin putosi suuri taakka minulta ja lapselta.Mutta viime hetkellä hän veti asian ylempään oikeusasteeseen ja nyt syksyllä kun olin heikoimmillani hän tajusi hetkensä koittaneen ja iski lujaa, niin lujaa että sai kaiken vaatimansa paitsi ei yksinhuoltajuutta.Sillä ihmisellä ei ole mitään häpyä, voi kun tietäisitte... Nyt sitten lapsi vaihtui kirjoille exälle ja tapaamme vain joka toinen viikonloppu entisen vuoroviikon sijasta.Lapsi kärsii, minä olen out lapsen arjesta,ex ei susostu mitään tietoja lapsesta mulle antamaan,joudun itse järjestelemään viranomaisten kanssa lapsen harrastuksen ym vaikka kaikki olisi sovittavissa ilman viranomaisia jos ex suostuisi edes minimi asialliseen asiointiin kanssani. On niin outoa,tyhjää kamalaa etten voi elää normi arkea lapsen kanssa :`( Ja ex ei anna piiruakaan "ylimääräistä", jos vaikka lapsi pyytää että saisi lähteä minun kanssa johonkin juhlaan tms :( Lapsi kyselee milloin palataan normaaliin vuoroviikkoon ja minä en voi kuin odottaa...exällä on kaikki valta nyt ja sitä hän totisesti käyttää.Samalla herjaa,kiusaa ja panettelee mua lapselle minkä ehtii,mun asiallisiin tekstareihin ei vastaa tai jos vastaa,se on pelkkää vittuilua. Saipa tuo neuvoteltua niinkin,että kun lapsen koulu on meidän kotia vastapäätä,niin lapsen on jokatoinen viikonloppu koulusta käveltävä ensin exälle ja mun käveltävä perässä ja haettava lapsi sieltä ja lampsimme sitten kotiin...että ei voi lapsi tulla koulusta suoraan tien yli kotia...tällaisia pikku nyansseja on kymmeniä tässäkin asiassa. Lapsi on viimeisiä hetkiä lapsi,pian alkaa esimurkkuilu ja ex on myöntänyt ettei pärjää.Mutta ei hän tätä lapsen vuoksi tehnytkään,vaan kiusatakseen minua.Kuten edellinen oikeuden tuomari totesi:kyse ei ole lapsen parhaasta vaan exän tahtotilasta... En tiedä miten mennään eteenpäin,mulla ei ole ehkä varaa pitää asuntoa,jossa on lapsella oma huone, exän luona on vain kaksio.Mutta toive on paluusta joskus entiseen,niin enhän mä lapsen lapsuudenkotia voi muuttaa! Voi tämä on täyttä painajaista ja sekavuutta.Ja mieli askartelee näissä kaikissa asioissa lakkaamatta, en ole työkunnossa mutten muussakaan kunnossa.Kotona mun on pakko pitää lapsen huoneen ovi kiinni,tuska on liian kova:/ Tuota ylireagoimista olen mäkin miettinyt, tietenkin olen niin sisällä kaikissa näissä asioissa etten itse näe muuta kuin mustaa, mutta tämä kaikki tuntuu maailmanlopulta. Ja nyt tuntuu että ehkä,jotenkin saattaisin kestää mutta tämä maha!!!!Tai en kestää,mutta osaisin ehkä olla luottavaisempi tulevaisuuden suhteen,nyt vaan pyörii että entäs jos mahassa on jotakin kamalaa kuitenkin jota ei ole huomattu... Ja sitten on pari muuta samankaltaista ahdistuksen tuottajaa eli samassa nipussa siskoni kuolema,maha, lapsi ja kaksi muuta isoa asiaa ja läjä pienempiä. Vakuuttaisipa joku mulle että elämä vielä valostuu ja vakuutteleehan ystävät,mutta kukaan ei voi tietää mun mustia syviä tuntoja ja miten syvällä todella olen:`( Tulikohan tässä liikaa avauduttua,alan tietenkin siitäkin jo syyllistymään ja ahdistumaan:/ |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 12.1.2015 16.29 |
| Onpa surullista luettavaa. Itse olen ikäni kärsinyt lapsettomuudesta ja ymmärrän hyvin, että sellainen kun suotu elämään, niin sitten kun käy näin kuten Annamyy kirjoitit on varmaan elämältä iso pohja pois. Kuka ajattelee lapsen parasta. Äiti on äiti lapselle aina, ja kun hänet näin tylysti omasta äidistä erotetaan siitä kärsii lapsi ja sinä äitinä olet varmaan ihan rikki. Ja muut kurjuudet siihen päälle, niin voimat ovat varmaan nollassa. Itseään ei kannata syyllistää jos haluaa pahaa oloaan tyhjentää. Jos siitä ripauskin on apua jaksamiseen niin miksei sitä näin toimisi. En osaa sanoa mitään muuta kun sitä vanhaa fraasia edelleen, että jaksamista kaikille vaikeuksissa oleville. Sitä toivotan itsellenkin. (elämässä on vaikka mitä) |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 12.1.2015 17.48 |
| Tällasen jutun olen huomannut: silloin kun tuntuu paremmalta, kannattaa tehdä ne asiat, jotka vievät voimia ja joita mielellään lykkää hamaan tulevaisuuteen. Koska voi olla että seuraava päivä onkin niin huono, että ei jaksa ja sitten olisi jo pakko. Toinen asia on yhtä lailla selvä: kukaan toinen ei tee niitä ikäviä asioita mun puolesta. Vaikea on hyväksyä myös sitä, että on asioita joihin ei ole sitä parasta ratkaisua, on vain huonoja ja vähemmän huonoja, tai eri lailla huonoja. Voimia sulle Annamyy, meillä on erilaiset murheet, mutta raskasta on molemmilla. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 12.1.2015 20.12 |
| Juu,ei näitä murheita voi arvottaa,no sillälailla kyllä että saattaisin vähän nähdä punaista jos joku tosissaan itkisi vaikkapa katkennutta kynttään tässä...olipa ilkeää ja oisi voinut jättää kirjoittamatta tuon. Paljon on tässä ketjussa monella isoja asioita,juuri niitä elämän perustuksia järkyttäviä.Ajattelin jopa että palaisin mielellään vaikka vuoden takaiseen olotilaani mitä olen tänne kirjoittanut mielestäni suuressa ahdingossa.En voinut tietää pahempaa olevan tulossa.Kukaan ei ollut silloin sentäs kuollut ja lapsi oli kotona normaalisti.En meinaa kestää ajatusta että asiat oli niin toisin vain vajaa 3 ja puoli kk sitten :/ Aikuinen nainen, kirjoituksesi Sitruksen ja mun välissä ilmestyi myöhemmin vaikka kellonaika on hiukan aikaisempi.Kirjoitat viisaita,kiitos. Voimia meille jokaiselle,uskotaan kimpassa että kirjoitetaan tänne ajan kanssa selviytymistarinoita! |
||
| Malla | Re: Kriisit ja refluksi | 13.1.2015 18.54 |
| Voimia teille Sitrus ja Annamyy! Kyllä te selviätte, vaikka kuinka mustalta nyt tuntuu. Minäkään en voi muuta 'antaa' kuin oman kokemukseni: 15 vuotta naimisissa täysnarsistin kanssa. 2 poikaa. Jo ensimmäisen lapsen jälkeen tuntui aivan epätoivoiselle. Mutta kun oli ne lapset, ei siitä niin helposti lähdetty. Mies oli rikkaasta perheestä, minä köyhästä. Aina kyllä kuulinkin, miten mitätöntä sakkia minun sukuni oli. Alkoholikin oli mukana kuvioissa, riitaa, sovittiin, riideltiin... Jotain aivan järjetöntä läheisriippuvuutta... Mies löi nuorinta poikaa, kun tämä ei vastannut odotuksia. Yhtenä päivänä mökillä kun mies oli taas drinkkilasiensa äärestä sättinyt tuota poikaa, tunsin niin suurta vihaa miestä kohtaan, että tapan hänet. Eli siis jos en lähde, tapan. Aivan kaameaa. Mies otti minulta yhteisen kodin avaimet pois, olin jo hankkinut vuokra-asunnon. Muutin mukanani vain omat vaatteeni. Jätin pojat miehen luokse, koska hän sanoi ettet sinä 'minun' poikiani koskaan saa. Kun tuo isänsä sorsima poika tuli luokseni käymään, sain haukkumasoittoja perään kun häneltä ei oltu kysytty lupaa. Välit vanhempaan poikaan olivat huonommat, minua oli varmaankin paneteltu siellä takanapäin. Muistin mukaan olin ns. poissa pelistä kolmisen vuotta. Ahdistunut, masentunut ja osaksi sairauslomallakin. Rullatuolissa istuva isäni sanoi, että 'tyttö, ihmisellä pitää olla unelmia', kun valitin masennustani. Tutustuin yhteen mieheen, entiseen koulukaveriini, jolle puhuin, puhuin ja puhuin. Hänelläkin oli elämässään vaikeuksia, meillä oli eräänlainen yya-sopimus. En tiedä auttaako tämä minun kertomukseni teitä, mutta pointtini on se, että kun minäkin olen tuosta myllytyksestä selvinnyt, selviätte tekin! Ihan kaikki ulkopuolinen apu kannattaa ottaa vastaan! Puhua ja puhua! Tänä päivänä minulla on loistavat suhteet molempiin poikiini. Paremmat kuin heidän 'rikkaalla' isällään, johon pitävät hyvin vähän yhteyksiä. Annamyy, kun lapsesi tuosta kasvaa, ei ole mitään estettä ettetkö saisi suhdetta häneen lujitettua. Äidin ja lapsen suhde on vahva, ei sitä pienet katkokset tuhoa! Ai niin, varmaan 10 vuotta näin painajaisia ex-miehestäni, joissa hän ajoi minua takaa. Nyt nämä painajaiset ovat vihdoin loppuneet:) Niin ja jossain kohtaan tutustuin ja äkkirakastuin tähän nykyiseen mieheeni, vaikka olin vannonut sinkkuna pysyväni:) on luottamusta, kunnioitusta, toisen arvostusta, mitä parhainta kumppanuutta! Tätä en olisi saavuttanut ilman noita kaameita kokemuksiani. Kirjoitan ipadilla, enkä oikein näe kokonaisuutta. Toivottavasti saatte jotain tolkkua:) |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 13.1.2015 21.55 |
| No huh HUH!! Oletko sä todella se sama Malla, joka on täällä kirjottanut? Mä luulin että elät nuoruudenrakkaasi kanssa ja olette olleet yhdessä iät ja ajat. Mun on sanottava, että sun tarina antaa todella toivoa. Jos sä olet selvinnyt tuosta, niin mä voin selvitä tästä. Kunnialla. Kiitos! |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 13.1.2015 21.57 |
| Mulla on muuten sama juttu, ex on perheestä jossa ei raha lopu. Se on tuonut meidän suhteeseen "vääränlaisen" turvallisuuden tunteen. Lisäksi syntymärikkailla ihmisillä on (usein) luonteessaan ylimielisyyttä ja velttoutta, jota he eivät tietenkään tunnista eivätkä tunnusta. |
||
| Malla | Re: Kriisit ja refluksi | 14.1.2015 0.23 |
| Sitrus, ihan sama Malla:) tuo mitä kirjoitin oli vain pintaraapaisu, voisin kirjoittaa aiheesta romaanin. Kerran ajattelin niin tehdäkin, mutta luovuin ajatuksesta poikieni vuoksi. Olisi ollut liian rankkaa heille. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Mm. minulla ei ollut rahaa eikä voimiakaan ryhtyä taistelemaan pojista, kun tiesin että vastapuolelta ei rahat pitkiinkään taisteluihin lopu. Olin kyllä aivan loppu ja luulin ettei minusta eläjää tule... Nykyisellä järjellä en ymmärrä miksi roikuin suhteessa niin kauan. Niinkuin et sinäkään. Sinä selviät varmasti! 20 vuotta on pitkä aika. Tulee olemaan vaikeita aikoja, mutta selviät! Toisaalta se onnainoa vaihtoehto! |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 14.1.2015 10.53 |
| Malla!Hyvänen aika...kertomuksestasi päätellen olet elänyt sen saman voimakkaan ilmiön vaikutuspiirissä(narsistinen luonnehäiriö) kuin minäkin :O Voi luoja,muistan kun ensimmäisen kerran n.10-11 vuotta siten tajusin asian,mutten antanut sen mennä tajuntaani.Kielsin,vaikka samalla näin selkeästi missä ollaan.Samoin lähipiiri,ystävät ja asiantuntijat näkivät. Romaanin jatkosarjoineen voisi kirjoittaa tuosta kuluttavasta ilmiöstä joka on vienyt elämästäni 12 vuotta! Mullakin on ollut tuo että tapan sen, mutta oman itseni vuoksi ystävien tuella olen alkanut rukoilemaan sen puolesta.Viha ja katkeruus myrkyttää minut, tunnen niin suurina noita tuntemuksia sitä kohtaan... Ystäväni ovat sanoneet sitäkin,ettei he uskoisi monia kertomiani asioita ellen se olisi juuri minä joka puhun elämästäni, niin ällistyttäviä tapahtumia elämä narsistin kanssa sisältää. Mulla vaihtelee ajatukset lapsesta,toisaalta ajattelen ettei mikään voi meidän keskinäistä suhdetta nujertaa,toisaalta pelkään että erkaannumme.Kovin tuskaisaa on tuo ikä, viimeiset hetket lapsi...kohta tulee mullistuksia murkkuiän myötä,isänsä on myöntänyt ettei osaa tyttöpuolisen eteentulevia haasteita käsitellä. Pintaraapaisua mullakin nämä asiat, voit varmaan Malla kuvitella mitä hirveyksiä pinnan alle kätkeytyy,mm.esikoiseni kohdalla mitä kaikkea hänelle sattuikaan ennenkuin sain yhteisen lapsen narskun kanssa jne.Miten minä älytön en tajunnut ajoissa pelastaa itseäni ja esikkoa, yhteisen lapsen tultua läksin sitten turvakodille kummankin lapsen kanssa,mutta piina jatkui vielä vuosikaudet,eikä ole päättynyt vieläkään :( Esikko on jo päässyt ikeen alta, mutta kantaa kyllä mulle kaunaa ja minä poden pohjatonta syyllisyyttä vaikka asioista on jo vuosia :( Toivottavasti se ei keksi mua täältä, on joskus jäljitellyt minua ties minne, kollannut sähkpostini ja kaikki, nyt sillä ei pitäisi olla pääsyä tänne,koska olen vaihdattanut ulko-oven lukot.Yksi avain on kateissa joten ihan varma en voi olla. Sitrus, mainitsin selviytymistarinoista ja heti saimme Mallalta yhden! |
||
| Malla | Re: Kriisit ja refluksi | 14.1.2015 12.17 |
| Voin hyvin samaistua kokemuksiisi Annamyy. Pitkään yhdessäoloaikaan mahtui vaikka ja mitä. Narsistin käsittelyssä itsetunto murenee ja maailma vääristyy. Muistan vieläkin tuon voimakkaan tapan sen -vihantunteen. Säikähdin toden teolla. Sitten kun asuin omillani pelkäsin, että se tulee ovesta. Pelkäsin myös, että se tekee humala- ja pilleripäissään jotain pojille. Viimeiset sanat narsistilta minulle ovat olleet 'tulen vihaamaan sinua lopun ikääni'. Edes päivää ei mulle ole sanonut lasten rippi-, ylioppilas -ym. juhlissa. Minä olen jo päässyt vihasta ja katkeruudesta. Jäljellä on vain hämmästys siitä, miten sallin kaiken tämän tapahtua. Olen syyttänyt itseäni vuosikaudet, varsinkin kun nuorin poika sairastui parantumattomaan skitsofreniaan. Ehkä hän olisi sairastunut muutenkin, mutta lapsen elämässään oli liian paljon altistavia tekijöitä. Että kaikkea tämmöistä mulla:( Kun poika sairastui, olin shokissa varmaan 5 vuotta. Syyllisyys oli niin valtava. Millään ei voinut asiaa hyväksyä. Ja aina odotti ns. ihmettä, parantumista. Mutta tämänkin asian kanssa hyväksyminen on ainoa tie. Olen vihdoin oppinut hyväksymään pojan sairauden ja sen, ettei hän koskaan parane. Ainoa mitä voin hänen hyväkseen tehdä, on tuottaa hänelle iloa kutsumalla viikonloppuvapaille sairaalasta. Vanhemmalla pojalla on perhe ja hänellä menee hyvin:) En jaksa enää jossitella ja syyllistää itseäni. Ajattelen, että kukin toimii jossain tietyssä tilanteessa niillä voimavaroilla, mitä hänellä siinä hetkessä on. Jälkiviisaus on niin helppoa. Mutta jossittelu ei hyödytä. Tunnen kuitenkin kiitollisuutta siitä, että koen itseni tänä päivänä täysjärkiseksi. Ja minulla on paljon hyviä asioita elämässäni. Se on jo paljon. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 14.1.2015 12.55 |
| Musta termin jossittelu ja miksikummassattelu alle sisältyy sellaistakin mikä kannattaa tehdä. Esimerkiksi itse olen ruvennut vähin erin tajuamaan, miksi olin niin kauan, miksi uskoin sanoja enkä tekoja ja ennen kaikkea miksi vain valitin, kun mua kohdeltiin huonosti enkä lähtenyt pois? Yksinkertaisesti siksi, että mua on aina kohdeltu väärin, jo lapsena. Ja sitäkin nimitettiin rakkaudeksi. Jokainen havainto sattuu niin sairaasti! Mutta ne antavat mulle mahdollisuuden olla tekemättä samoja virheitä uudelleen. Olen raatanut tän parisuhteen kanssa niin hirveästi, että kun se on poissa, tyhjyys ammottaa. Tavallaan olen hävennyt myös huonoa suhdettani, ja siksi kartellut sosiaalisia kontakteja. Olen myös saanut exän takia fyysisen vamman, pysyvän vaurion. Se rajoittaa tekemisiäni, ja olen siitä katkera. Tuo halu tappaa on hyvin tuttu. |
||
| Anna Myy | Re: Kriisit ja refluksi | 14.1.2015 13.43 |
| Tuo on kantava ajatus, toimii niillä voimavaroilla jotka SIINÄ HETKESSÄ ON. Olen myös esikoispoika-asiassa ajatellut, että hänen kuuluukin olla mulle vihainen/katkera/syyttää minua, mutta ei loputtomiin.Mutta sama mulla kuin sullakin Malla, kuinka olen voinut antaa kaiken tapahtua? Niin siis tuossa ed.kirjoituksessa tarkoitin viimeisessä kappaleessa exää,en poikaani, ex on kollannut meilit jne ja sen tyypin takia olen lukot vaihtanut aikaisemmin. Koen lisäksi ,olkoon alhainen tunne tai ei,mielihyvää siitä että esikoinen on jo aikuisiässä ja ex ei enää voi nöyryyttää häntä.Silti...nämä mitäänhyödyttämättömät syyllisyydet ja jossittelut puskee aika-ajoin päälle. Meillä ex tulee vieläkin ovesta kun sille päälle sattuu,sillä on omat lakinsa...:/ Kuulen usein ihmisten suusta hämmästelyä ja itseeni kohdistuvaa arvostelua sekä ohjeita kuinka tulisi toimia.Usein lakkaan vääntämästä rautalangasta,koska ymmärrän kuinka turhauttavaa on katsoa sivusta tätä touhua joka saattaa näyttää sille etten minä pistä tarpeeksi tiukkoja rajoja. Kyllä mun helppoa olisi olla pätkääkään välittämättä exän tempuista jos kyseessä olisinkin vain minä,aikuinen ihminen.Yhteinen kuopus tekee asioista vaikean. Kovaa on sulla Malla ollut, sangen kovaa ja puhut viisaita hyväksymisestä.Tuota pitääkin miettiä, hyväksyminen vai sopeutuminen.Anteeksianto ja itsensä armahtaminen, niitä toivon.Mitähän konkreettista voisi tehdä. Mulla nyt ajatukset harhailee monessa suunnassa taas. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 14.1.2015 13.56 |
| Mä en viimeisimmällä tekstilläni tarkoittanut sellaisia itsesyytöksiä, joita äitiys synnyttää, niistä kun en mitään tiedä. Mutta olen kyllä ollut huomaavinani, että itsesyytöksiä tuntevat yleensä ne joihin ei niillä ole niin suurta aihetta. Ne omahyväiset jota keskittyvät omaan etuunsa ovat onnellisen vapaita katumuksen tunteista. |
||
| Malla | Re: Kriisit ja refluksi | 14.1.2015 14.34 |
| Kun elää epäterveessä suhteessa, ns. normaalit lait eivät päde. Meillä ylläpidettiin julkisivua eikä kukaan, siis kukaan voinut aavistaa millaista meillä oli. Mies oli selvinpäin kuin simpukka, ei puhunut eikä pukahtanut. Tuiterissa ei sitten sananvuoroa saanut. Itse olin toiselta paikkakunnalta ja totaalisen yksin. Vähäiset ystävystymisyritykset muihin mies teilasi. Haukkui kyllä omiakin ns. Ystäviään. Elettiin jotenkin umpiossa. Kaunan, katkeruuden ja vihantunteista vei vuosia päästä eroon. Ja niistä painajaisistakin. Nyt säälin häntä, onneton ihminen. On mennyt uusiin naimisiin kylläkin, mutta sairastunut. Ei ihme niillä elämäntavoilla. Poikiaan tapaa kerran vuodessa. Kaikki olisi voinut olla toisin, mutta on pilannut suhteet heihin. Enää en oikeastaan ajattele häntä. Minulla on hyvä elämä nykyisen puolison rinnalla. Mutta tuolloin oli todella kovaa luopua lapsista ja minulle rakkaasta kesämökistä ja sen puutarhasta. Tämän takia ymmärrän hyvin Sitruksen tunteet mahdollisen muuton suhteen. Koittakaahan jaksella. Ja työstää, itsekseen & muiden avulla. Kyllä se aurinko vielä paistaa:) |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 14.1.2015 14.36 |
| Malla mä olen sanomattoman kiitollinen siitä, että kerroit tarinasi. Juuri se, että kaikesta päätellen elät nyt onnellista elämää, antaa toivoa ainakin mulle. Sano vielä, mistä sait voimia. Ei siihen pelkkä puhuminen riitä, vaikka se onkin tärkeää. Miten uskaltauduit kertomaan, että kaikki oli kulissia? Luultavasti jotkut eivät uskoneet sua. Jouduit varmasti tekemään monta tuskallista ja nöyryyttävää asiaa. Miten osasit, miten jaksoit? |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 14.1.2015 16.11 |
| Sitrus viestisi tuli sillä aikaa kun olin kirjoittanut omani.Tajusin kyllä ettet tarkoittaut äitiyden mukanaantuomia itsesyytöksiä. Nämä narsistit toimivat hyvin kaavamaisesti ja ennustettavasti.Tuttua on Malla julkisivun pitäminen,anoppikin oli vihkiytynyt asiaan ja jos sai vihiä että olen koittanut kertoa jollekkin, tuli noottia jotta omaa pesää ei saa liata...samoin eristäminen ystävistä.Ex jopa pahoinpiteli parhaan ystäväni pahasti ja sai minut manipuloitua etten mennyt oikeuteen puolustamaan ystävää :(Sen verran kuulin enää ystävästäni,että kävi pitkän ja raskaan traumaterapian:/ Exällä on lapsia myös ed.liitosta ja yllättäen eivät juuri pidä yhteyttä, yksi heistä ei ole 12 vuoteen pitänyt lainkaan yhteyttä,ilmoitti kylmästi isälleen että että isänsä löytää itsensä mullan alta jos ei lopu äitinsä kiusaaminen.Ex ei ole koskaan ilmaissut milläänlailla surevansa asiaa!Päinvastoin kantansa on:se on exän ex-vaimo joka on manipuloinut aikuisen lapsen exää vastaan...joopa joo. Olen iloinen Malla että elämäsi on kaiken kauheuden jälkeen kunnossa.Todellisen helvetin olet läpikäynyt! |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 14.1.2015 17.47 |
| Tätä tämä vertaistuki on parhaimmillaan. Oman elämisen vaikeuksista kertominen voi antaa paljon toiselle joka tällä hetkellä elää oman elämänsä kamalinta vaihetta. Onneksi on Ihania ja välittäviä ihmisiä olemassa, jotka jaksavat oman taakkansa ohessa ottaa osan vielä meidän toistenkin taakoista. Paljon jaksamista kaikille joilla nyt on vaikea aika menossa. Katsoitteko maanantai iltana tv:stä Tuhkimotarinan, se jos mikä puhutteli ja kosketti ainakin minua tosi syvältä. Kuinka kovastakin elämästä voi selviytyä voittajana. Lasta käytettiin hyväksi ja kuinka se vaikutti elämän jatkumiseen se oli kovaa elämää. Tarinan lopussa kaikki oli hyvin. Vuosia se helvetti kesti. |
||
| Malla | Re: Kriisit ja refluksi | 14.1.2015 21.33 |
| Olepa hyvä vaan Sitrus:) Tämä on suurin 'julkinen' foorumi, jossa olen näistä asioista kertonut. Eipä tämmöisistä tule juurikaan avauduttua. Kuten ensimmäisessä viestissäni kerroin, minähän putosin vakavaan masennukseen, vaikka minä olin se joka lopulta ymmärsi lähteä. Räpiköin siinä sen kolmisen vuotta. Kyllä siinä rytisi itsekunnioitukset ja kulissit, ihan kaikki. Mutta pikkuhiljaa itsestä niitä voimia alkoi löytyä, jotainvaloa näkyä. Lopulta ne voimat löytyy itsestä Sitrus. Tuo yya-ystäväni sanoi minulle, että olen sitkeä sissi:) Ja niin helkkarissa olenkin! Erosta kului muutama vuosi, tapasin nykyisen mieheni. Sitten tapahtui tuo pojan sairastuminen.Se oli toinen suuri järkytys elämässäni, ehkä vielä pahempi kuin ero. Mieheni oli suurena apuna ja itseasiassa me pelastettiin pojan henki, kun hän sai hänelle sopimattomista lääkkeistä malignin neuroleptisyndrooman. Annamyy varmaan tietää, mitä tuo tarkoittaa. Vain 20-30 prosenttia selviää. Poikani selvisi. Pitää antaa aikaa itselle parantua haavoista. Kelata ja kelata. Joka päivä ei jaksa, mutta sitten taas niitä voimia löytyykin. Nykyään on netti ja apua saatavissa, kannattaa käyttää kaikki väylät. Lääkkeitäkin jos tarpeen. Nukkua pitää, yrittää ulkoilla ja yrittää syödä hyvin. Kyllä minäkin monta kertaa kriisipuhelimiin olen soittanut. Ei sitä tarvitse hävetä. Sitä vartenhan ne ovat. En osaa oikein muuta neuvoa antaa. Hakea apua. Puhua. Ajatella. Ja antaa ajan kulua. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 14.1.2015 22.09 |
| Kiitos vielä, Malla. Kiitos kaikille muillekin. Itsestä tuntuu siltä, että nyt olen oman elämän kynnyksellä. Aika myöhään, todella myöhään, mutta enää ei ole mitään tekosyytä olla ryhtymättä toteuttamaan kaikkein villeimpiäkin haaveita. Ikävä kyllä mieleen tulee koko ajan häiritsemään ajatus, miten paljon helpompaa ja hauskempaa se olisi kaksin. Mutta nämä kortit on nyt katsottu. |
||
| Malla | Re: Kriisit ja refluksi | 15.1.2015 6.44 |
| Oman elämän kynnyksellä! Miten osuvasti sanottu, ota tuosta ajatuksesta voimaa. Sinun pitää 'löytää' itsesi. Aikamoinen klisee, mutta ainakin minä olin aivan hukassa itseltäni! En tiedä ikääsi Sitrus, mutta elämässä avautuu kaikenlaisia mahdollisuuksia, kunhan ensin on kerännyt voimiaan ja kulkee silmät avoinna. Esim. itse vaihdoin alaa ja ryhdyin yrittäjäksi muutama vuosi eron jälkeen. En ollutkaan niin mitätön, kuin alistava osapuoli oli minulle uskotellut. Kaikkea hyvää sinulle! |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 15.1.2015 8.41 |
| Huomenta.Koskeeko Sitruksen vielä mahaan? Mun koskee niin etten jaksa ja näen kaiken täysin toivottomana.Mulla on pelottavia ajatuksia, siitä etten selviä enää koskaan. Tulevaisuutta ei tunnu olevan,vain kipu ja tuska,henkinen ja fyysinen.Kipu tekee kärttyisäksi,apaattiseksi,jaksamattomaksi.Uusi suhde voisi tuoda iloa tms,mutta mahakipu pilaa senkin. En oikein tiedä kenen puoleen kääntyä,olen niin monelle taholle kääntynyt jo ja mitään ei tunnu enää olevan.On mulla huomenna psyk.hoitajan vastaanotto, sielläkin ilmeisesti on tarkoituksena taas johonkin uuteen paikkaan ohjata. Olen melko varma,että ilman tätä ajoittain lamaannuttavaa kipua joka vain lieventyy välillä,pystyisin jotenkin käsittelemään näitä suuria asioita,mutta kipu on hallitsevin asia elämässäni. Ja epätietoisuus mistä kipu johtuu.En usko että stressi voi tehdä tämän,vai voisiko sittenkin... Sitrus nuo häiritsevät ajatukset takaraivossa hellittää ajan myötä,mutta takuulla ovat takiaismaisia, olen niitä itsekkin kokenut. Sulla on edessä vaikka mitä kunhan pääset eroon liittyvistä käytännön asioista ja vaikka askel eteen kaksi taakse kunnes alkaa mennä jo kaksi eteen yksi taakse, kaksi eteen puoli taakse. Kirjoittele vaan tuntoja niin paljon kuin jaksat ja toistele vaik samoja. Malla- selviytyjälle myös kaikkea hyvää jatkossakin! |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 15.1.2015 12.44 |
| Kiitos kun kysyt Annamyy, nyt ei koske. Tänään on parempi pvä, eli kannattaa nyt tehdä niitä inhottavia pakollisia asioita. Hyvä että sulla on psyk.hoitaja. Puhuthan sille kaunistelematta. Itse olen jostain kummasta syystä vähätellyt kurjaa oloani ja esittänyt reipasta vastaanotolla. Kai sekin on jotain itsesuojelua, koska se vastaanotto on vaan se tunti, ja sen jälkeen on palattava takaisin omaan elämäänsä selviytymään. Joskus puhuminen tuntuu pahentavan oloa. Se pitäisi voida tehdä turvallisessa tilanteessa, jossa tietää, että kuuntelija ei häivy. Multa on aika monta ns. ystävää hävinnyt, kun elämääni tuli liian ikäviä asioita. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 15.1.2015 14.33 |
| Hyvä et sinulla parempi päivä :) Minulla helpotti mahakipu aamulla kun otin opamoxia...mutta palasi kyllä sitten. Kyllä mä puhun avoimesti vastaanotolla, tuntuu vaan kun nyt on ollut muutaman kk:n sisään niin paljon eri paikkoja ja vaihtuvia lääkäreitä ja hoitajia ja kriisikeskusta ym etten ole päässyt mihkään kiinni. Kerta siellä,pari täällä,muutama kolmannessa ja taas eteenpäin ohjataan:/ Sain vähän käsitystä että mua oltaisi ohjaamassa yleissairaalapsyk.polille,joka on erikoistunut somaattisiin oireisiin eli mun kohdalla mahaan. Tiedättekö-on ahdistuksen aiheena tämäkin,nyt minusta on joka paikassa kirjattu ylös vaikka mitä ja kun itse niitä lueskelin, on kirjattu osin väärää tietoa ja lähinnä joidenkin kirjoitusten perusteella vaikutan sekopäältä narkkarilta:/ Onneksi vain yhden ja senkin soitin ja korjasin tänään-hitto minun naapuri on kirjoittanut minusta arkaluontoista tietoa, lisäksi selannut muut käyntini ja huutomerkeillä kirjoittanut minusta väärää tietoa.Ottaa päähän...se on siis nyt korjattu ja sinne kirjattu että hoitajan kirjaamisvirhe mutta silti ketuttaa:/ Ja hävettä kun yksi hoitaja on kirjannut minun kiroilevan ja kohottavan ääntäni ja paiskanneen luurin korvaan ja todenneen että antaa sitten olla. Totta tuo on, silloin kun viikkosotalla metsästelin ct -vastauksia joiden luvattiin tulla ja mua pompoteltiin soittamaan eestaas vaikka minne. Oli vaan pinna hemmetin kireällä siihen ruljanssiin plus kaikki muu tapahtunut painoi päälle...niin kimmastuin puhelimessa.Yleensä en todellakaan käytä kirosanoja. Tältä pohjalta tunnen itseni maanmatoseksi, mutta toisaalta-onko pakko välittää noistakin:/Siinäpähän on tuo koppava naapuri kirjoitellut,toivottavasti on mielensä hyvä kun tietää minusta ja elämäntilanteestani. Lääkärit on kirjanneet kaikki asiallisesti sekä ison sairaalan psyk.työryhmä.Niin,että mitä muuta voi odottaakkaan tuolta naapurilta,ei ainakaan ammattietiikkaa...:/ Jos olen nyt sitten leimattu niin tervetuloa vaan leimaajille kokemaan tämä elämäntilanne. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 15.1.2015 19.21 |
| Koin tuossa pitkällä kävelylenkillä oivalluksen.Näin elämäntilanteeni ikäänkuin kolmena sisäkkäisenä ympyränä.Pienimmän ympyrän sisällä olin vain minä ja tämä hetki,seuravassa isommat asiat ja sitä seuraavassa vielä laajemmat. Tajusin asan jonka niin monet on sisäistäneet:miksi kurkotan jatkuvasti isoja ympyröitä ja murehdin niitä,sen sijaan että keskittyisin siihen pieneen ja siihen mikä on hyvää tässä hetkessä. En mahda niille isoille asioille juuri tällä sekunnilla mitään,miksi en siis keskittyisi pieniin hetkiin ja yrittäisi nauttia niistä. Pyrin hyväksymään tilanteen mikä on nyt,murehtimalla en saa aikaiseksi kuin pahaa oloa. Niin yksinkertaista ja tiedossa olevaa!Vaikea toteuttaa ajatusten harhaillessa murehtien menneitä ja maalaillen kauhukuvia tulevista. Parempi edes hetken saada kiinni tuollaisesta,jospa siitä syntyy enemmänkin. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 15.1.2015 22.32 |
| Hyvää analyysia, Annamyy. Toivottavasti saat siitä itsellesi konkreettista apua. Muakin on toistuvasti kiitelty kaiken maailman ammattiauttajilla "älykkyydestä" tai "osuvista erittelyistä". Noh, paljonpa siitä on ollut mulle iloa. Toivoisin omaan elämääni enemmän todellista elämää, ja vähemmän haihatusta tai menneestä kärsimistä. Siivoilin tässä vähän, ja löysin laatikosta muun muassa jostain häistä muistoksi saatuja hääkarkkeja. Heitin ne vihdoin roskikseen tylleineen värssyineen kaikkineen. En edes muista kenen häistä ne ovat. Kaikenlaista kuormaa sitä ihminen kantaakin mukanaan. Äsken puhuin exän kanssa puhelimessa ensimmäistä kertaa moniin viikkoihin. Täysin turhaa. Ja uuvuttavaa. Sitä samaa sontaa jauhettiin. En tee toista kertaa samaa virhettä. Jos joku tahtoo sitä ihmistä ymmärtää ja yksiin lyöttäytyä, niin siitä vaan, good luck ja tapaturmavakuutus kuntoon. Ehkä tuosta väsyttävästä jauhannasta oli se hyöty, että mulle varmistui ero ainoana ja lopullisena mahdollisuutena, jos siinä nyt mitään epäselvyyksiä olikaan. Ex vaan puhuu edelleen tyyliin "jos me otetaan avioero". |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 15.1.2015 23.54 |
| Oma kokemus on kovin "raaka" ja varmaa taitaa olla ettei tekojeni järkevyydestä voi ollenkaan mennä takuuseen, ei ainakaan koko ajan. Joten. Mutta. Ei taida olla hyödyksi vaan pikemminkin haitaksi yrittää puhua exän kanssa, jos ei ole pakko. Siinä hukkuu siiihen samaan hetteikköön tarpomaan, siihen samaan, joka on juuri eron syy. Lisäksi kumpikin osapuoli kertoo toiselle, että "kaikki" ihmettelevät miten olen kestänyt sua tähän asti. Jos kummallakin on terapeutti, sekin liitetään tukirintamaan, eturiviin. Siinä saattaa alkaa oma ennestäänkin hutera itsetunto alkaa murentua, koska ex ei ole muuttun ut ainakaan parempaan suuntaan, eikä ainakaan nyt pidä minun puoliani kun ei se sitä tehnyt ennenkään. Siitähän syystä mä sen jätin. Rehellisyyden puutten, kumppanuuden puutteen ja välinpitämättömyyden takia. Toisen voi pettää makaamatta jonkun toisen kanssa. Se olisi kyllä ollut parempi, koska aviorikos on selvä asia. Välinpitämättömyyttä on vaikeampi huomata, mutta seuraukset on pahat. Onko muilla huomioita miten jos mitenkään kannattaa hoitaa asiat? mihinkään tunnepuolelle tuskin kannattaa sortua. Mites juristi, epäilen exäni pimittävän multa osan omaisuudesta, jos se vaan onnistuu. Mä tunnen jo sen moraalin siltä osin. Tunnen myös sen kyvyn oikeuttaa epärehellisyytensä, Se on tullut monta kertaa esiin, että hänen kotonaan kaikki mikä on kotiinpäin on oikein. Muita ei tartte miettiä. Sellaiset opit oikeasta ja väärästä hän on kotoa saanut, ja soveltaa niitä yhä. Ei ole ennättänyt vielä henkiseen murrosikään, jossa ihminen alkaa tarkistella, kyseenalaistaa ja valikoida kotoaan ja muualtaa saamiaan arvoja. Mutta onko se ihme, kun mies on vasta 44. Okei, anteeksi, olen rasittava, en tunne oloani niin katkeraksi kuin tästä vuodatuksesta voi päätellä, jos jokuylipäänsä on jaksanut lukea. Mähän olen nyt vapaa, huolehdin siitä että saan osani (miehellä on enemmän rahaa, avioehtoa ei ole), ja pikkuhiljaa saan itselleni sellaisen haluamani elämän, kun mun resursseilla ja kenties tuurilla on mahdollista. Se että vapaus tuntuu niin uskomattomalta kertoo omaa kieltään siitä, miten vähän vapaa olen ollut liitossa. Yksi vaikeus on ollut exän tapa valehdella mulle, että se haluaa tiettyjä samoja asioita kuin minäkin, ja sitten vaan kartella, viivästyttää ja keksiä syitä että ne on mahdottomia. Jolloin mä olen lopulta tajunnut ettei se niitä halua, ja se on lopulta vastahakoisesti myöntänyt että ei kai sitten. Nythän se sanoo tietysti, että on mun oma vika, kun olen luottanut häneen, ja näin ollen vastuu on minun. Kuka tahtoo uuden aviomiehen, mulla olisi tämmönen käytetty tarjolla? |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 16.1.2015 1.01 |
| Vielä keskustelen yksinäni. Jostain syystä hyviä ideoita plumpsahtaa mieleen juuri kun pitäisi nukkua. Aaamulla ei sitten muista mitään, ja mieli saattaa olla niin väsynyt että hyvä kun normaalitoimista suoriutuu. Mutta nyt nousin ylös ja kirjoitin mieleen tulevat asiat ylös. Eivätpä karkaa. Ideat siis käsittelee eroon ja oman elämän rakentamiseen liittyviä käytännön seikkoja. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 16.1.2015 7.55 |
| Huomenta Sitrus!Et ole rasittava,se on kirjoitettava siitä mikä mielen päällä on vaikka rasittavuuteen saakka.Tottakai sinä pohdit ja pyörittelet noita kysymyksiä ja ajatuksia. Omasta puolesta suosittelen sitä juristia,jos vain on varaa.Samantien kannattaa katsoa tuollaisiin asioihin erikoistunut, oikeusaputoimistosta tuskin sellaista löytyy. On ollut sama ajatus joskus että pettäisi mielummin fyysisesti kuin olisi jatkuvan henkisen väkivallan alla. Se on jännä,miten näkee (vaikkei tässä ole muuta kuin kokemusasiantuntija) toisen tilanteen kokonaisuutene, itse myrskyn silmässä kun näkee vain hajanaisuutta ja pieniä paloja. Mulle näyttäytyy sun tilanne visuaalisesti isona rajoiltaan epätarkkana möykkynä, mutta se on kuitenkin rajallinen. Nyt tsemppiä,voimaa ja sitkeyttä tarpomaan läpi tuo mylläkkä käytännön asioineen ja tunnepuoli käsittelemään ajan kanssa. Isosta asiasta on kuitenkin kyse,en usko kenenkään menevän naimisiin ajatuksella että erotaan ja vieläpä ikävissä merkeissä omaisuuden riitelystä lähtien.Siinä tulee varmasti tarkasteltua siihen sakka elettyä elämäänsä ja hurja tunneskaala läpi. Ajatuksissa olet. |
||
| Malla | Re: Kriisit ja refluksi | 16.1.2015 9.33 |
| Minulla oli juristi, koska mitään keskusteluyhteyttä ei ollut. Suosittelen juristia sinullekin. Vältyt turhalta mielipahalta, kun juristisi pitää yhteyttä mieheesi - tai hänen juristiinsa. Yksityinen oli mullakin. Maksoihan se, mutta mulle ainoa vaihtoehto. Juristin avulla varmistut myös, että omaisuuden ositus menee oikeudenmukaisesti. Olet 'onnellisessa' asemassa kun teillä ei ole avioehtoa. Et jää tyhjän päälle ja saat paremmin elämäsi kuntoon.tsemppiä! Kylmäpäisesti nyt vain toimit! |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 16.1.2015 10.08 |
| Mulla on vaan juristeista sen verran kokemusta, että työn kustannuksia he eivät sovi etukäteen, vaan loppusumma kerrotaan jälkeenpäin. Lisäksi mitään ei tule ilmaiseksi, puheluistakin pitää maksaa erikseen ja yllättävän paljon. Eikä juristi suinkaan kysy lupaa kaikkiin puheluihinsa ja muihin edesottamuksiinsa, vaan kertoo sitten jälkeenpäin että tämmöstä ja tässä lasku. Tästä syystä en ole vielä edes soittanut yhdellekään juristille, koska luultavasti hinnaston ja palvelujen kertomisestakin tulee lasku. Kaksi kertaa olen ollut mukana oikeusjutuissa, toinen ei mennyt saliin asti, siitäkin tuli melkoinen summa vastapuolen maksettavaksi. Molemmat jutut kyllä voitin. En todella luota exään. Eilinen ilta uuvutti mut totaalisesti, vaikka ex tuntuukin jo vieraalta ihmiseltä, eikä mitään kiintymyksen tunteita enää ole mulla. Vasta puolitoista kuukautta ollaan asuttu erillään, eikä se enää muista, että mä heitin sen ulos, en ekaa kertaa, mutta ekan kerran se lähti. Nyt se ei enää muista (tai tiedä), kuulemma, kenen aloitteesta tämä ero vihdoin toteutui. Lisäksi se ei muista enää sitäkään, miten tiukasti se on pitänyt musta kiinni aikaisemmin kun ero on tullut vuosien varrella puheeksi. Sanoi aina, ettei pärjää ilman mua. No, kai se ottaa itsetunnolle tulla jätetyksi, ettei sitä sitten voi itselleen myöntää. Mutta juuri tämä rehellisyyden puute on yksi näitä perusongelmia. Eilen käytin läpi omaisuutta. Mua vähän kylmäsi, kun se puhui erosta "jossitellen" kun hänelle kuulemma on epäselvää mitä mä olen päättänyt. Kun tähdensin, että enhän mä tässä yksinäni ole eroamassa, vaan sinä olet tässä toisena päättävänä osapuolena, kuten olet ollut päättävänä osapuolena tätä liittoa aikanaan solmittaessa. Niin tuli taas se sama voimaton olo, mikä tulee ihmisen kanssa eläessä, joka sanoo yhtä, välillä toista, tekee kolmatta ja jonka tavoitteista ei saa mitään selvää. Anteeksi taas ja kiitos. Sitten se vielä näki hyväksi kertoa mulle, että on paljon häntä huonompia miehiä. Mua melkein nyt naurattaa! Sanokaa mulle: onko sellaisiakin miehiä jotka - haluavat pitää huolta kumppanistaan ja pitävät myös - sanovat mitä tarkoittavat - harkitsevat tekonsa etukäteen ja ottavat ratkaisuistaan ja niiden seurauksista vastuun. - eivät ole sovinisteja tai piilosovinnisteja. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 16.1.2015 10.40 |
| Sitruksen kysymykseen miehistä... vastaan, että kyllä on. Itselläni on yli 40 vuotta kestänyt liitto takanapäin ja toivottavasti yhteisiä vuosia on vielä edessäkinpäin. Minulla on hyvä puoliso, ymmärtävä ja myötäelävä eli voin sanoa, että niin hyvä on ettei ole ollut mielessäkään koskaan vaihtaminen. Ja matkaa on todella taivallettu pitkään eli en ole nuori enää. Hannes Hynystä lainatakseni olen keski-iässä ja tähän ikään on mahtunut ylä-ja alamäkeä vaikka kuinka. Yhdessä ne on kestetty. On ollut isojakin vaikeuksia joista tuntui ettei näistä voi kukaan selvitä, ja selvitty vaan ollaan. Joten uskon ja toivon teille joilla nyt on näitä elämän surullisia asioita kohdallenne, joku valon pilke tulee elämään ja siitä se lähtee toipuminen. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 16.1.2015 10.48 |
| Tollasta elämää mäkin toivoin, kun suhde aloitettiin aikanaan, Aikuinen nainen. Mä luotin itseeni ja luotin toiseen. Luotin siihen mitä se sanoi. Vika olikin kuulemma mun oma, olisihan mun kuulemma pitänyt tajuta millainen se on. Eli siis vika ei ole sen joka tekee väärin, vaan sen joka on luottanut väärään henkilöön. Mä ihmettelen että olen näinkin järjissäni vielä. Ihmettelen myös sitä, etten ole lopettanut tätä tuhoisaa ihmissuhdetta jo aikoja sitten. Tai on siihenkin omat syynsä olleet, mutta olen pannut liian pienen painon tälle henkiselle vauriolle. Sanokaa mulle jo, että nyt älä ole enää missään puheissa tuon ketkun kanssa!! |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 16.1.2015 10.46 |
| Sitrus sun pitää nyt sit arvioida kumpi kannattaa pidemmässä juoksussa,maksaa juristille vai olla yksin exän pyöriteltävänä ja mahdollisesti ottaa takkiinsa paljon enemmän, ukaanlukien henkiset väännöt.Kuten Malla mainitsi, juristit voi keskenään olla yhteyksissä ilman että sun tarvii olla sen enempiä exän kanssa. Joo ja Aikuisella naisella ainakin yksi kokemus että tuollaisia miehiä on kuin onkin olemassa eli saattaa olla enemmänkin jossainpäin. Ittestä sen verran että oli toisenkerran psyk.sh:n juttusilla,laittaa eteenpäin,hänen mielestä mulla on vakava masnnus :O ja tuo missä hän ottaa vastaan on tarkotettu lievemmille. Vakava masennus O.O No oli mulla huppupisteet kahdessa paperitestissä mutta... Lisäksi avauduin apteekissa yhdelle farmaseutille, tarviin kauheesti tukea saadakseni toivon heräämän,että mä selviin,ettei tämä olotila ole pysyvää! Tämä on nimittäin täyttä kärsimystä:/Otin renietä mahapolttoon mutta ei mitään auta, täällä on ollut puhe et maha on toinen aivot ja mullakin on hetkiä että saatan ounastella ettei mulla ole mitään kauheen pahaa mahassa...ottaen senkin huomioon että oireet on olleet kauan ja tutkittukin on... Minusta ei tunnu omalta status:vakavasti masentunut jne,ja kun osais olla ajattelematta mitä muut ajattelee. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 16.1.2015 10.50 |
| Tulikin Sitrus tekstisi silläaikaa kun lähetin omani.ÄLÄ OLE SEN KIEROILEVAN KETKUN KANSSA MISSÄÄN PUHEISSA ENÄÄ;LAITA SOITTOÄÄNEKSI ÄLÄ VASTAA!!! |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 16.1.2015 11.07 |
| Mä oon totuttanut itseäni omaksumaan uuden sinkkuidentiteettini. Tarkoitan sitä, etten kuvittele itseäni kulkemassa pariskunnan puolikkaana, jolta on tilapäisesti toinen puoli hukassa. Teen tätä sanomalla ääneen jollekin ihmiselle, vaikka lihatiskillä ostaessani kinkkua puolet entisestä määrästä että "nykyään täytyy opetella ostamaan kinkkua pikkumäärä, kun olen juuri eronnut". Yleensä ihmiset ottavat tämän tiedon ihan luontevasti vastaan. Olen huomannut ääneen sanomisen keventävän sitä tunnetta, että pääni päällä olisi koko ajan kyltti joka huutaa: eronnut! epäonnistunut! säälittävä! yksinäinen! turvaton! Musta tämä oli yllättävä havainto. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 16.1.2015 11.09 |
| Ja kyllä varmaan otan tosiaan juristin. Mä olen ihan hirvittävän kiitollinen siitä, että tällä foorumilla saa selvittää tämmöisiäkin asioita ja saa näin hyvää tukea. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 16.1.2015 11.42 |
| Kyllä minunkin ystävä-ja tuttava piirissä on näitä epäonnistuneita liittoja ollut. Tosi kamalissakin väkivalta suhteissa ihmiset ovat kestäneet olla kunnes vieteri viimein on katkennut. Joskus olen jopa tuntenut syyllisyyttä siitä, että itsellä on asiat hyvin, mutta kun en ole mikään hehkuttaja tyyppi vaan elän omaa elämääni ja yritän olla niille tukena jotka sitä tarvitsevat, niin voitte arvata kuinka monen olkapäänä olen saanut olla ja yrittänyt heille valaa uskoa parempaan. Olen nähnytkin kuinka monen kohdalla on elämä rypemisten jälkeen hyväksi muuttunut joten rankankin elämän jälkeen voi tulla todella hyviä aikoja. Se on vaan vaikea juuri siinä ja nyt uskoa, edes ajatella mitään hyvää kun oma elämä on riekaleina. Sanonta "riittää kun tämänkin päivän kestät" pitää paikkansa. Joskus vaikka tunninkin.... Paljon voimia se kysyy ja kuluttaa joten jos niitä tätä kauttakin itselleen saa niin tekstiä vaan ja tuntoja sisältään pois, se helpottaa ja saa meidät muut yrittämään tukemme antamaan. Parastani yritän |
||
| Malla | Re: Kriisit ja refluksi | 16.1.2015 13.14 |
| Vielä yksi: Älä enää puhu sen ketkun kanssa:)!!!!! Sun tilanne on vielä niin tuore, että suhtaudut ns. tunteella moneen asiaan. Selvähän se. Mutta kun aikaa tässä kuluu, opit suhtautumaan tunteetta ja kylmän viileesti. Eronneita on hirveä määrä - no big deal! Mukava kun voimme auttaa sinua! |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 16.1.2015 15.02 |
| Joo, en puhu. En mä haluakaan. Mitä pitempi aika tässä kuluu, sitä epätodellisemmalta yhdessä vietetyt vuodet tuntuu. Vähän kuin olisin antanut tehdä itselleni pahaa, ja nyt en enää anna. Ja nyt ihmettelen, miksi suostuin niin pitkään niin moneen asiaan, mitä en halunnut. En ikinä saanut siitä kiitosta (esimerkiksi että toimin exän äidille vuositolkulla ilmaisena terapeuttina) vaan ainoastaan moitteita siitä kun lopetin sen. Sanonkin tässä kaikille joita asia koskee: ei kannata suostua ihmissuhteisiin, jotka eivät ole ottamisen ja antamisen suhteen tasapainossa. Se tasapaino ei korjaannu ajanmyötä. Itse suostuin tähän ensin silkasta ihmisystävällisyydestä, myöhemmin tottumuksesta ja jostain hämärästä velvollisuudentunteesta ja lopulta väsyin kun itse sain osakseni ilkeyttä kostoksi siitä, että anoppi itse oli saanut kärsiä lapsena. Nyt siellä kuulemma ihmetellään kamalasti miksi en enää pariin vuoteen ole tavannut appivanhempia. Lopputulos: mussa on jotain vialla. Onnittelen itseäni joka päivä molemmin käsin, että niitä ihmisiä ei enää tartte nähdä, ja se tuntuu niin keventävältä. |
||
| Vanilja | Re: Kriisit ja refluksi | 17.1.2015 8.21 |
| No huhhuh mitä tarinoita täällä onkaan. Malla olet todella käynyt läpi rankkoja juttuja ja AnnaMyy ja Sitruskin ovat keskellä aikamoista kriisiä. AnnaMyy, kirjoitit seuraavaa: "Pyrin hyväksymään tilanteen mikä on nyt,murehtimalla en saa aikaiseksi kuin pahaa oloa." Minä olen miettinyt noita samoja asioita jo jonkun aikaa. Oma tilanteeni on ihan toinen, itselläni on hyvä ja turvallinen parisuhde, mutta työrintamalla on nyt muutoksia, jotka stressaavat minua. Ei tietysti mitään teidän kriisiinne verrattavaa. Kuitenkin olen pohtinut ja miettinyt ja olen tullut tuohon samaan tulokseen. Tosiasiat ovat tosiasioita, maailma ja elämä on sellainen kuin on, ongelmat ja hämmennys alkaa silloin kun niitä ei hyväksy. Minä huomaan että minun ongelmani enimmäkseen aiheutuvat omassa mielessäni olevista ajatuksista. Näin on helppo tietysti sanoa kun ongelmat eivät ole kovin suuria. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen jo aiempien kokemusteni ja stressikausien ajalta, että kun kaipaan jotain muuta kuin sitä mikä on, niin tulee stressi. Taistelen siis koko ajan sitä vastaan mitä on, jos vain menisin mukana ja lakkaisin taistelemasta vastaan, niin stressiä ei luultavasti olisi. Ainahan tietysti voi vaihtaa maisemaa, mutta silloin voisi tulla taas eteen muunlaisia ongelmia, joita vastaan taistelisin. En siis ota tässä kantaa teidän ongelmiinne, ne ovat rankkoja ja koskettavia, tartuin vain tuohon AnnaMyyn kirjoitukseen, kun se tuntui ajankohtaiselta omissakin ajatuksissani. |
||
| AnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 17.1.2015 9.14 |
| Tällä hetkellä en saa taas kiinni mistään.Kirjoitan tähän mitä mielessä liikkuu.Heräsin jälleen 5 aikaan mahakipuun,joka mielestäni on niin piinallista että toivottomuus hyökyy ja kaikki asiat alkoi pyöriä nonstoppina päässä:/ Mietin, kun tuo hoitaja eilen oli sitä mieltä että mulla on vakava masennus ja ohjaa mut paikaan jossa mulle tehtäisi myös työkykyarvio. Kuullostaa kamalalle.En halua mielenterveysongelmaisen leimaa, vaikka olenhan järkyn ahdistunut ja masennustestin mukaan vaikeasti masentunut. Pointti:tekeekö terv.huolto mulle hallaa leimoilla?Olin joskus lähes 10 v sitten kun exän kanssa oli kamalaa, sellaisessa akuuttityöryhmässä arvioitavana.Musta puhuttiin "kuntoutujana" ja "toipilaana". Itse tunsin että mulla on vaikeita aikoja mutten osannut mihinkään kuntoutujan ja vaikean ongelmaiseen rooliin samaistua.Niimpä tuumasin että jos jatkan siellä, mun viimeisetkin voimavarat lytätään ja laitetaan johonkin epämääräiseen massaan josta ei ole hyötyä. Niimpä etsin parin päivän sisällä työpaikan ja aloitin työn.Akuuttiryhmässä oltiin silmät selällään, munhan piti olla kuntoutuja ja toipilas, päivittelivät oikein että ennenkuulumatonta,sinä tuosta noin vaan menet töihin. Niin menin, vieläpä vaativiin töihin.Nautin työstä ja kaikki oli ok.Mitä olisi tapahtunut jos olisin niellyt kaiken, kohta mut olisi varmaan ohjattu johonkin kuntoutusryhmään patalappuja kutomaan...(tätä en tarkoittanut pahalla)mutta sellainen ei ole mun paikka! En tiedä ymmärsittekö mun pointin...koitan vielä tiivistää:olen mielestäni keskellä usenlaista päällekkäistä kriisiä ja tällaisessa saattavat vaikean masennuksen kriteerit täyttyä olematta sitä! Olen toki valmis ottamaan senkin huomioon, että masennus on.Mutta pelkään että voimavarojeni tukemisen sijaan mut työnnetään kategoriaan ja massaan joka ei edesauta mun selviämistä eteenpäin! Lisäksi jatkuva kipu aiheuttaa masennusta ja alakuloa,senhän jokainen tietää.Ota tästä sitten selvää:/ |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 17.1.2015 11.18 |
| Ehkä sun Vanilja kannattaisi ajatella vaikka, miten tyytyväinen olet valintaasi 10 vuoden kuluttua, ja kenties tehdäkin jotain muutoksia työjuttusi suhteen nyt, vaikka se tuntuukin ikävältä. Mitä omaan parisuhteeseeni tulee, niin kun muutettiin yhteen 17 v. sitten (voi taivas, niin kauan...) tuli eteen tilanteita, joista huomasin että pieleen menee, eikä exä silloinkaan suostunut kompromisseihin. Lisäksi appivanhemmat tunkivat mukaan kaikkeen mahdolliseen järjestelemään meidän asioita, eikä mulla ollut siihen muutosvaltaa kun exän mielestä se oli ookoo... Silloin tuntui siltä, että olen jo luopunut hyvästä omasta asunnostani, nyt ollaan yhdessä ja opetellaan jne. Mutta se oli juuri sitä välinpitämättömyyttä exän puolelta, mitä on kertynyt vuosien mittaan vaan enemmän, ja mikä on tuottanut mulle muun muassa pysyvän vamman, mikä puolestaan on saanut mut jäämään tähän vuosiksi, vaikka rakkaus on ollut sydämestäni poissa jo vuosikaudet. En ole uskaltanut jäädä yksin, koska on monia asioita mitä en voi tehdä ja mua pelottaa. Sitäpaitsi luunmurtuma on selllainen, että se voi hajota uudelleen. Myöhemmin olen vain katunut sitä, että en ole lähtenyt aikaisemmin. Yhteiselämä ilman rakkautta ei ainoastaan ole ei-rikastuttavaa ja tyhjää, vaan se tekee ihmiselle suorastaan vahinkoa. Niinpä olen yrittänyt antaa anteeksi ja ruveta rakastamaan uudelleen. Tarinan opetus on se, että jos tilanne tuntuu pahalta, se on paha. Mun ei olisi kannattanut jäädä valittamaan ja ihmettelemään pöyristyttävää käytöstä, vaan nostaa kytkintä. Jo kauan sitten, silloin olisin säästynyt vammaltakin. Pahimmalta tuntuu elämän tuhlaaminen kiukutteluun. Elämän ainutkertaisuutta ja lyhyyttä ei oikein tajua nuorempana. Yksikään päivä ei palaa. |
||
| Vanilja | Re: Kriisit ja refluksi | 17.1.2015 11.31 |
| Minulle on selvää vain se, että jos työni on liian stressaavaa, niin en aio sitä jatkaa. Olen jo tämän yhden vaivan saanut työelämään liittyen, toista terveysongelmaa en aio työn takia hankkia. Elämä näköjään opettaa. Se on totta että vanhemmiten alkaa miettiä asioita toisella tavoin, jokainen päivä on tärkeä ja ainutlaatuinen. Siksi yritän itsekin ajatella että se mitä on tapahtunut aiemmin elämässä, sitä ei voi enää muuttaa, se mitä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa ei yleensä mene niin kuin päässään miettii ja suunnittelee. Jäljelle jää siis vain tämä hetki, paras keskittyä siihen. Nyt, juuri tällä hetkellä kaikki on hyvin, muusta ei voi tietää. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 17.1.2015 11.36 |
| "että jos työni on liian stressaavaa, niin en aio sitä jatkaa. Olen jo tämän yhden vaivan saanut työelämään liittyen, toista terveysongelmaa en aio työn takia hankkia. Elämä näköjään opettaa. " Tota mä juuri tarkotin. Ihmiset on kauhean erilaisia sen suhteen, kuinka paljon uskovat itsellään olevan mahdollisuuksia ja myös oikeuksia muuttaa asioitaan, jotka eivät ole hyvin. Mulla ei ollut lapsena mitään sananvaltaa yhtään mihinkään, toiveitani ei kuultu, ja olen kasvanut aikuiseksi, joka edelleen nielee sen että mua ei kuulla. Nähtävästi myös etsiydyn sellaisten ihmisten pariin, jotka haluavat kävellä toisen yli ja pitävät sitä oikeutenaan. Tämä on ollut mulle isoin kasvunpaikka. Toinen vaihtoehto on se, että otan oman tilani tavalla, joka ärsyttää muita. Sitten olenkin vastarannankiiski. En toisinsanoin osaa ottaa omaa tilaani luontevasti ja itsestäänselvästi. |
||
| refluksikurkku | Re: Kriisit ja refluksi | 17.1.2015 11.38 |
| Voimia kaikille asioiden selvittelyyn ja erittäin syvällisiin pohdintoihinne elämäänne ja olotilaa koskien! Sitrus, täältä myös kannustusta ja lämpöinen halaus --- sen perusteella mitä kerrot, puheet on puhuttu ja sillä selvä .... selvä eteenpäin suuntautuminen sinulla on jo ja se on erittäin hyvä. Minäkin palkkaisin asianajajan mutta ymmärrän, että se voi olla vaikeaa, jos huonoja kokemuksia on. Se kertomasi kyltti pään sisällä, joka hokee "eronnut! epäonnistunut! säälittävä! yksinäinen! turvaton!" .. Mulle tulee mieleen toisenlainen kyltti: selviytyjä ja rohkea asioiden käsittelijä! onnistunut pääsemään huonosta liitosta ja negatiivisesta ympäristöstä pois! Elämä edessä - siinä ei ole mitään säälittävää! Yksinäinen liitossa/toisen kanssa on paljon pahempaa! Turvatonko - ehei, eiköhän tilanne ole oikeasti nyt "turvallisempi" kuin mitä aikaisemmin! Annamyy, JAKSAMISTA!! |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 17.1.2015 12.28 |
| Voi kiitos Refluksikurkku, mua lämmittää sun teksti. Myös mä toivotan Annamyylle voimia. Toi leimaaminen on tuttua mullekin.. Varasin kaupungilta psyk.ajan, hlö on ennestään tuttu, enkä ole kauhean innoissani. Viimeksi kun sille selvisi että olen kirjoittava ihminen, se aika nopeasti ohjasi mut ovelle kehottaen että selvitän ongelmani kirjoittamalla - se on hyvää terapiaa. Voi olla, siinä vaan kukaan ei vastaa. Olen ryhtynyt selvittelemään ositusta, mutta en tiedä mistä saan luotettavat, selkeät ja ilmaiset pohjatiedot. Miten määritellään esim. arvo osakkuudelle yrityksessä? Osakkeiden nimellisarvon mukaan, liikevaihdon mukaan vai minkä? Mulle jostain syystä alkaa vasta nyt valjeta, että tämä firma nääs on saattanut selittää exän innottomuuden erota. Kun ei ole sitä avioehtoa. Vaikuttaa siltä, että nyt ollaan ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa ex saa itse kärsiä ajattelemattomuudestaan, yleensä se kärsijä olen ollut minä. Kyllä tässä varmaan se juristi tarvitaan. En todellakaan tiedä mitä syytä mulla on tähän tunteeseen, mutta mua melkein säälittää. Luultavasti yhtiökumppanit kysyy siltä miksi pirussa se ei tehnyt avioehtoa?? |
||
| juissi | Re: Kriisit ja refluksi | 17.1.2015 14.05 |
| "Pahimmalta tuntuu elämän tuhlaaminen kiukutteluun. Elämän ainutkertaisuutta ja lyhyyttä ei oikein tajua nuorempana." Tämä kyllä tekee tosiaan surulliseksi. Välillä miettii miten onnekas oli silloin ja silloin tähän nykyisyyteen verrattuna, mutta miksi sitä ei arvostanut? No, kyllä siihen paljon löytyy vikaa omastakin lapsuudesta. Ei ihme, että on tässä jamassa, kun ei salli itselleen ripaustakaan rakkautta. Elämä on ollut pelottavaa ja paljon on tullut paettua. Olen miettinyt viime aikoina paljon uskoontulemista, mutta olen lopulta aina uskonut. Voisiko ihminen sitten päästä kuolemanpelostaan heittäytymällä Jumalan käsiin? Itku ei tekisi pahaa, ei ollenkaan. Onko ihmisen ahdistus tukahdutettuja tunteita vai onko tämä vain mieleni sairautta? Mielestäni kirjoitan kuitenkin järkeviä ja olen psyykkisesti ihan suht ookoo kunnossa. Mielialalääkkeitä tarjottaisiin, mutta ei mitään terapiaa tai mitään kuntoutusta tai tekemistä. Sitrukselle sanoisin, että nuo epäonnistumisen tunteet tulevat menemään ohi. Vuosi siinä mene eri tunteita läpikäydessä. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 17.1.2015 14.31 |
| Sitrus jos soittaisit asianajajaliitoon ja kysyisit onko mahdollista saada ilmaiseksi tietoa, ja onkohan tuollainen voimassa kuin ilmainen asianajajapivystys jossa kylläkin pitäisi olla paikanpäällä jos asut lähistöllä http://www.asianajajaliitto.fi/asianajopalvelut/asianajajapaivystys Refluksikurkku, mainiosti laitoit noista leimoista :)Pitääkin keksiä itselleenkin tuollainen käänteinen negatiivisista positiivisiin lista. Juissi luin sun aikaisempia kirjoituksia ja jossain olet maininnut että kun on psyk.taustaa, niin helposti katsotaan niitä ensin ja saatetaan vaivoja laittaa sen piikkiin:/ Vanilja,eilen mietin että mitä mä tässä vastaan pyristelen ja olen ahdistunut ja kaikkea, kehitin sellaisen mielikuvan että mulla on kiusaaja joka kiusaa mua näillä ajatuksilla,pelolla mahasta ym ja nauttii siitä. Joten jos sanon kiusaajalle että so what,siinäpähän ahdistaa ja koskee mahaan, antaa vaan koskea, niin kiusaaja menettää mielenkiinnon ja hellittää. Onnistuin jopa eilen illalla katsomaan tämän ajatuksen voimalla hieman rauhallisempana televisiota. Sanoin sille psyk.sh:lle perjantaina että tarviin hirveesti tsemppiä ja uskon valamista parempien aikojen koittamiseen.Hänen mielestään mulla on voimavaroja ja oli sitä mieltä että mulla olis täydet mahdollisuudet saavuttaa ahdistukseton ja tasapainoinen tila sekä ilo elämääni. Ei vaan nappaa nuo jatkuvasti vaihtuvat ihmiset apua hakiessani ja se,että lopetin kaksi vuotta käymäni yksityisen terapian joka meni täysin hukkaan:/ Se oli vaan sitä et mä istuin siellä tuijottamassa mattoon ja puhuin mitä puhuin, terapeutti välillä kysyi että mitä mielessä liikkuu.Vanhanaikaisen terapiametodin kannattaja, tarviisin keskustelevaa tahoa. Saisipa Ben Furmanin terapeutikseen. |
||
| juissi | Re: Kriisit ja refluksi | 17.1.2015 15.04 |
| Monesti siinä käykin juuri niin, että ihminen ei saa sitä mitä eniten kaipaa: tsemppiä ja kannustusta. Se on elämän yhtälössä hyvin erikoinen ilmiö. Se halu ja kaipuu synnyttää jonkinasteista halveksuntaa. Pitäisi olla vahva, pitää lääkäri loitolla, arki pyörimässä. Minusta viime ajat ovat olleet älyttömän raskaita hyvin monille ihmisille. Elämme jotenkin outoja aikoja. Puhun jopa mystisyydestä. Verikuiden aikojahan nämä ovat. Ihmisiä on kuollut tuttuja oman käden kautta, eroja, murha, sekoiluja, sairautta, syöpää. Jumalan lahja on huumori. Ei tässä auta kuin veistää vitsi, vaikka puusta. Voikaa hyvin kanssaihmiset! |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 18.1.2015 17.49 |
| Tässä tuntuu olevan kauhean suojaton ja alttiina kaikenlaiselle pahalle. Esim. uutisten kuunteleminen on yhtä tuskaa, kun sieltä tulee niin toivottomia uutisia. Sitten yllättäen kun vaikka lukee pahaa aavistamatta hyvää kirjaa, siinä onkin jotain sellaista, joka on kuin omasta tilanteesta ja iskee kuin puukko mahaan. Katsoin tässä vähän aikaa sitten elokuvaa, joka kertoi miehestä jota syytettiin ryöstöstä jota hän ei ollut tehnyt. Vaimo kärsi tilanteesta niin, että päätyi kahdeksi vuodeksi mielisairaalaan. Mun oli pakko jättää elokuva kesken, koska mua alkoi oksettaa niin. Nyt joku tietysti ajattelee, että älä kuuntele uutisia tai lue tai katso leffoja. Jotainhan tässä on kuitenkin tehtävä muutakin kuin pyöritettävä päässä tätä elämäntilannetta niin että se on mielessä lähes koko ajan ja tulee uniinkin. Tuntuu hirveältä olla niin heikko, että pelkkä väärä sana voi lyödä maahan. Kaikki aina toivottelee voimia ja niin teen itsekin, kun muilla on vaikeaa. Mutta mistä niitä voimia oikein pitäisi ammentaa? |
||
| Vanilja | Re: Kriisit ja refluksi | 18.1.2015 18.53 |
| Luin tänään viimeisestä Eeva-lehdestä haastattelun joogaopettaja Kylli Kukkista, hän kertoi kahdesta parisuhteestaan, joista toinen oli alkoholisti ja toinen narsisti. Hän sanoi oppineensa suhteistaan että niistä ei pidä katkeroitua, eikä antaa niiden kutistaa itseään. Hän sanoi löytäneensä näiden kahden parisuhteen avulla voiman ja sisäisen leijonan itsestään. Hän oppi myös kunnioittamaan itseään ja että oli ennen ollut "vähän niin kuin keijukainen". Hän sanoi että: "Ymmärsin että kuvitelmistani huolimatta mies ei tulisi muuttumaan eivätkä unelmani toteutuisi hänen kanssaan. Ihmissuhteiden kuuluu tuoda iloa, ei myrkyttää mieltä. En voinut enää tehdä sielulleni hallaa." Ehkä niitä voimia ei vielä tarvitse ollakaan, ehkä tuossa vaiheessa voi ja pitääkin olla heikko ja antaa ajan tehdä tehtävänsä. Ehkä noita asioita pitää aikansa pyöritelläkin päässään, varmasti ajatukset asettuvat pikkuhiljaa paikoilleen, asiat alkavat selkiintyä ja voimat palautua. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 18.1.2015 19.42 |
| Toi on se, mihin mä takerrun kuin oljenkorteen: ei voi enää tehdä sielulleen hallaa. Lisään siihen vielä: en halua enää tehdä sielulleni hallaa. Mutta mua vaivaa kuva itsestäni viettämässä henkisesti ja aineellisesti köyhää ja tylsää elämää. Näen edessäni pysähtyneen, tunkkaisen pikku asunnon, yksi kuppi, yksi lautanen, ikkunassa nuutunut huonekasvi. Olen vanha, väsynyt, pelästynyt ja huonotuulinen. Kukaan ei kaipaa mua, enkä itse kaipaa ketään. En jaksa kiinnostua mistään, toivoa mitään. Lopulta mut löydetään kuolleena ja muumioituneena mökistäni. Miltä kuullostaa? Kannattaako hakeutua hoitoon heti huomisaamuna? |
||
| juissi | Re: Kriisit ja refluksi | 18.1.2015 21.01 |
| Olen nelikymppinen ja vietän täysin Sitruksen kuvaamaa elämää. :D Itse ajattelen, että onneksi on tämä asunto sentäs ja ruokaa ja että vieläkin huonommin voisivat asiat olla. Ihminen on lopulta aivan yksin. Kukaan ei kauaa jaksa valituksiakaan kuulla, eivätkä he paljoa pysty auttamaan. Minut tullaan löytämään aika varmasti yksin, tuskin muumioituneena kuitenkaan, mutta so what? Kun kuolee niin ei satu enää mihinkään. Tämä elämähän tässä satuttaa ja ahdistaa niin monin tavoin. Suututtaa, kun ei saa tämän enempää irti. Aina kuitenkin on toivo ja ihmisen elämännälkä uskomattoman voimakas. Hyvä, että joku kuitenkin toivottaa niitä voimia, mutta sanojahan ne vain ovat. Olen ollut mielisairaalassa. Olisin voinut olla senkin ajan kotona. Ainoa voima mikä siellä oli, olivat muut ihmiset ja ne pähkähullut jutut - nauru. Hoitajat pilasivat senkin tunnelman, koska masentuneilla ei saa olla hauskaa. Tässä maailmassa on välittämistä aika vähän. Tämä oma kituminen ainakin avaa lappuja silmiltä ja joutuu totisesti kokemaan oman rajallisuutensa. Mielellään jo tekee joitain tekoja, joista olisi muille apua. Minusta sinä Sitrus tarvitset nyt jostain jotain apua. Etsi sitä. Ehdottomasti!!! |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 18.1.2015 21.02 |
| Kiitti Juissi. Kyllä mulla on ammattiapua. Mutta joskus olen sen keskustelun jälkeen aivan umpiuuvuksissa, ja välillä mietin onko siitä apua sittenkään. Kai siitä on, en mitä tiedä. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 19.1.2015 8.34 |
| Sitrus sun olo on varmaankin samantyyppinen kuin mulla,vaikka ahdistuksen ja olontuottamisen aiheet ei olekkaan samanlaiset. Avainsanat on kuitenkin suojattomuus,turvattomuus ja heikkous. Kun tuntuu että keskusteluavusta huolimatta on kuin munankuorilla, hyvin haavoittuvainen ja paljas. Mulla tuo puukko mahaan-tunne tulee eniten aamuyöllä ja varhain aamulla herätessä,kun alkaa pyörimään mielikuvat ja toivottomuus ja tuska ja noidankehä alkaa jylläämään. Eilen puuin ystäväni kanssa jokaymmärsi täydellisesti mun pointin jaksamisessa.Jaksamistani ei tue esim.ajatus masentuneiden vertaistukiryhmästä,tosin sellaista ei ole tarjottukaan mutta en pääse irti siitä että keskusteluapua hakiessani minut leimataan sairaaksi ja lisäksi kummitelee tuo aikaisemmin kirjoittamani,että jos mua aletaan nimittää toipilaaksi ja kuntoutujaksi jne. Mä tarviin ympärilleni tukevaa, ei sairauspainotteista apua, ja eniten saisin mielestäni sitä saamalla töitä ja olemalla normielämässä kiinni. On todella tuskaista elää tällaista varjoelämää.Sitrus tuo mielikuvasi itsestäsi vanhana yksin mökissä jne on kuten tiedätkin tilanteesi luoma visio mutta takuulla piinallinen. Mulla ei ole oikeastaan edes visioita, musta tuntuu että elämäni oli tässä, että tän mun tuskaisen ja kamalan jatkuvan mahakipuni taustalta löytyy sittenkin jotain kamalaa joka vie mut.Uskokaa pois että tän kanssa on kiva olla,kun ei ole mitään tulevaisuuden kuvaa edes:/ On täysin kestämätöntä olla näköalaton ja ahdistus lapsesta on sanoinkuvaamaton...mua on lohdutettu kyllä monelta taholta,että tilanne muuttuu ja lapsi alkaa normaliin asumiseen,mutta ei se siltä näytä...isänsä lukee oikeuden päätöstä kuin piru raamattua eikä tajua, että se on meidän (hänen) vallassa päättää. Eli hän voisi ihan hyvin vaikka tästä päivästä antaa lapsen siirtyä takaisin vuoroviikkoon,mutta ei...pyysin perjantaina että lapsi saisi tulla suoraan koulusta viikonlopuksi,vastaus:lue oikeudenpäätös:/ Tai sitten se tajuaa mutta tekee tuon tahallaan... Kadehdin avoimesti Vaniljan mainitseman Kylli Kukkin kaltaisia ihmisiä jotka löytää koettelemusten kautta sisäisen leijonansa ja myös niitä jotka osaavat olla tekemättä sielulleen hallaa, kyse lienee jonkinlaisen itsekunnioituksen ja itsensärakastamisen taidosta. Mä tunnen olevani vain täysin epäonnistunut luuseri,jolla ei ole mitään arvoa yhtään missään ja joka on kaikille vain pelkkä riesa:/ Tämäon erittäin hyvin sanottu Vaniljalta:"Ehkä niitä voimia ei vielä tarvitse ollakaan, ehkä tuossa vaiheessa voi ja pitääkin olla heikko ja antaa ajan tehdä tehtävänsä. Ehkä noita asioita pitää aikansa pyöritelläkin päässään, varmasti ajatukset asettuvat pikkuhiljaa paikoilleen, asiat alkavat selkiintyä ja voimat palautua." |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 19.1.2015 9.46 |
| Sitä voimattomuutta olen itsekin läpi käynyt vaikeiden sairauksien myötä. Muistan kun makasin puoli vuotta sairaalassa, söin, join, tein tarpeeni sängyssä ym..eli koko elämäni meni pedin pohjalla maaten. Siinä pestiin eikä siitä lähdetty minnekään ennen kuin aika koitti. Opettele uudestaan kävelemään ja aloita elämäsi ihan uudestaan siitä mistä se on alkanutkin, kävelemään opettelemisella. (se taito hävisi ihan kokonaan tässä ajassa) niin muistan kuinka minua lohdutettiin ja tsempattiin, silloinhan ne sanat olivat ihan kun niitä ei haluaisi kuullakaan, mutta jälkeenpäin sen huomasin kuinka ne kuitenkin antoivat pontta siihen hetkeen kun elämä rupesi hymyilemään. Oli paljon toivottajia, myötäeläjiä ja ilman heitä en olisitämä ihminen mikä nyt olen. Kukaan ei voi toisen elämää ruveta elämään eikä ohjaamaan. Nämä sanat joita kaikki me viljelemme on tarkoitettu ihan sydämestä tuomaan lohtua niiden arkeen kenelle ne kulloinkin haluaa sanoa. Ja muuta kun ei vaan osaa, niin tekee sen mitä sydän sanoo... Joten ymmärrän Sitrus sinun tunnetilasi varsin hyvin, että missä on se oljenkorsi johon tarttua kun kaikki tuntuu surulliselta ja lohduttomalta vaikka yrität ihan mitä tahansa tehdä voidaksesi paremmin. Kaikkialta tarttuu se kurjuus ja murhe mukaan ja se jos mikä vielä entisestään tekee oloa kurjaksi. Oletko koskaan kuunnellut mitään rentoutus juttuja. Netissäkin on hyviä sellaisia, kun on oikein ahdistava olo kuulokkeet korville ja rentoutus cd päälle, niin voi olla ihan hyväkin kokemus. Ainakin koettaa kannattaa. Itse en katso uutisia enkä halua kuunnelle mistään verilöylyistä. Ahdistun niistä ihan kovinkin. Vaikka on seuraa ja ymmärtävä puoliso ei se sitä poista, etteikö määrätyt asiat vaan ahdista ja tee oloa todella ahdistuneeksi. Herkkänä ihmisenä koen kaiken todella voimakkaasti ja uskon, että puolisollanikin on välillä omakin mieli surullinen siitä kun näkee kuinka minuun mikäkin asia vaikuttaa ja kun sairauksia on paljon arkea hankaloittamassa. Siitä syystä on vatsakin välillä tosi kurjassa kunnossa kun ei voi olla sinnekin vaikuttamatta. Ja eihän puoliso itsekään ole terve, että hyvää ja antoisaa suhdetta voi sairaudet sitten musertaa ja ahdistaa molempia laillaan. Että tällaisen asian halusin sinulle Sitrus ja muillekin omasta pitkästä elämästäni poimia. On näitä muitakin, että helpolla en ole päässyt. Jos suhde toimii joku muu asia ei välttämättä sitten olekaan hyvin. Apua kannattaa hakea jos voimat riittävät ja jos ei riitä, olisipa joku niin hyvä ystävä joka potkisi eteenpäin ja sitä kautta jotain liikahtaisi parempaan suuntaan. Kamppailua on elämä aika monen kohdalla, ruusuistakin jopa joskus. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 19.1.2015 10.39 |
| No mulla ei ollut edes puoliso sellainen, että ryhtyisi mihinkään toimeen mun masennuksen takia. En osaa edes kuvitella, että kukaan ystävä moiseen toimeen tarttuisi. Olin jossain vaiheessa niin masentunut meidän tilanteen toivottomuudesta ja omasta elämästäni, että nukuin yöt ja nukuin päivät, lopulta ajattelin, että kunpa kuolisin tähän oloon. Ajatuksiahan ei toinen näe, mutta sen kyllä näkee jos vain katsoo, jos toinen makaa sängyssä, ei nouse juomaan eikä syömään. Toinen vaan käy elää normaalisti, kerää salikamppeensa, ja sulkee oven hiljaa. Kun myöhemmin ihmettelin ääneen tätä välinpitämättömyyttä, hän sanoi ettei hän voinut muuta kuin toivoa että mun masennus paranee. Että sellasta apua ja tukea puolisolta olen tottunut saamaan. Eikä tämä ollut ainoa tapaus, vaan vallitseva käytöstapa. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 19.1.2015 14.42 |
| Ei mikään ihme ole Sitrus, että voimasi ovat lopussa. Uskon ja toivon, että kohtaisit eli jaksaisit hyvän ammattiauttajan juttusille mennä, niin voisit elämääsi käydä läpi ja saisit sieltä uusia elämäsi rakennus palikoita millä kasaisit itsesi kuntoon ja pystyisit aloittamaan uudenlaisen elämäsi ikäänkuin alusta. Vaatii paljon voimavaroja mutta pienistä osista se uusi usein alkaa. Eikä mikään muutu hetkessä voi tuntua epätoivoisen kaukaiselta, mutta pieni toivon ripekin vie hetken eteenpäin. Sinnehän meidän kaikkien matka kulkee |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 19.1.2015 14.52 |
| Mä en voi kylliksi kiittää teitä tuntemattomia ihmisiä. Tuntuu käsittämättömän hyvältä, kun joku reagoi ja kannustaa. Mä yritän kyllä jaksaa tästä nousta. Ja mulla on kyllä ammattiauttaja. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 19.1.2015 16.33 |
| Se on vähintä mitä jokainen haluaa lähimmäiselleen antaa, omia kokemuksia ja ehdotella niitä keinoja joista tietää jonkun apua saaneen. Ja ihan itsekin. Pave Maijasen kappaleita siteeraan "Sillä jokainen joka apua saa sitä joskus tajuu myös antaa tajuu myös antaa" eli itsekin kun on ollut kovin heikoilla, apua on tullut ihan tästä läheltä ja rakkailta ystäviltä. Niitä toivoisin jokaikiselle, avun antajia, olkapään tarjoojia ja ihan kaikkea mahdollista mitä kuvittelee vaikeuksien keskellä olevan tarvitsevan. Ja jos näitä ei ole, niin sitten se ymmärtävä, kuunteleva ja oikeasti kuuleva ammattilainen on kultakimpale. Sitrukselle ja muillekin näitä kultakimpaleita toivon eteenne tupsahtavan. Joskus kunnon halauskin riittää. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 21.1.2015 22.29 |
| Puhuin tänään ekaa kertaa erostani yhden lähisukulaisen kanssa. Kaksi ikävää havaintoa: tunsin ettei hän oikein uskonut arvioitani siitä millainen parisuhde mulla on ollut. Tunsin vielä vahvemmin ettei hän oikein uskonut mahdollisuuksiini kyetä asumaan maalla. Yksin varsinkaan. Tunnen tämän ihmisen läheisesti, ja tiedän ettei hän uskalla toteuttaa omiakaan haaveitaan ja se on musta surullista. Tiedän ettei hän tarkoittanut pahaa. Silti tulin siihen tulokseen, että en halua enempää puhua hänelle hauraista haaveistani. Ne voivat olla toteuttamiskelvottomia tai johtaa ties minkälaiseen katastrofiin, mutta en halua ajatella sitä, ennen kuin olen kokeillut. Sanotaan, että kannattaa puhua ihmisille niin paljon kuin mahdollista. Mulle tuli kuitenkin sellainen olo, että kannattaa olla myös varovainen. Jos on tasapainossa ja itsevarmuus on vahva, ei ole niin kovasti väliä, jos toiset ei usko sun/mun mahdollisuuksiin (vaikkei se kivaa ole silloinkaan) mutta jos on heikoilla jo valmiiksi niin siinä saattaa mennä usko itseen ihan tykkänään. Toisaalta ne ongelmat joita hän toi esille, oli kaikki sellaisia joita mä olen ajatellut jo. Onko täällä ihmisiä, jotka asuvat maalla? Millaista siellä on? Mitä teette, jos vesijohdot jäätyy, tulee sähkökatko, likakaivo ei toimi, auto menee rikki jne? |
||
| selja | Re: Kriisit ja refluksi | 22.1.2015 12.55 |
| Sitrus,usko vain itseesi ja haaveisiisi,niihin heikkoihinkin. Tiedän tuon tunteen kun on jostain syystä itse heikoilla ja joku vahvempi lyttää sun ajatukset/unelmat,tunteet,ettei ne kuitenkaan onnistu/on hölmöjä. Paskat sanon minä,muuta sinne maalle jos siltä tuntuu! Ilmeisesti olet pyöritellyt ajatusta jo jonkin aikaa ja kuten itsekin sanot olet jo ajatellut niitä asioita joita tuo sukulaisesikin kyseenalaisti. Mä luulen että mulla on jonkinlainen ikäkriisi. Ei siis mitään teidän muiden ongelmiin verrattuna. Tosin terveyden kanssa on ollut vähän niin ja näin ja sitä kautta olen törmännyt kaikenlaisiin kommentteihin jotka ei varsinaisesti ole mieltä ylentänyt. Ja kun itsekin on tuntenut olevansa heikoilla niin eihän se hyvältä tunnu. Pitäis kasvattaa sellanen kivikova kuori ittelleen ettei mikään hetkauttais. Ei toisten ilkeät kommentit,ei uutiset jotka suoltaa ihan käsittämättömän ahdistavia juttuja ihan siis yksilötasolla,ikäviä ihmiskohtaloita. Muakin ne tuppaa ahdistaan ja tekis mieli pistää koko oma perhe ulkonaliikkumiskieltoon ettei kellekään vaan kävis mitään.. Mäkin oon välillä miettiny tän kuluneen syksyn aikana et oonkohan mä tulossa hulluks kun oon näin herkkämielinen,mut varmastikaan en ole ja mulla kuitenkin on ympärillä mies ja lapset ja kaikki perusasiat kunnossa. Menettämisen pelko on ehkä uutisten myötä vain välillä kasvanut turhankin suureksi. Onko teillä lähellä esim.omat vanhemmat,tai sisarukset jotka olis teidän puolella,tukis teitä ja valais toivoa parempaan? Tulin surulliseks tuosta sitruksen maalaamasta tulevaisuudenkuvasta,mikä nyt tuskin pitää paikkaansa! Hassua kun aloitin lukemaan tätä palstaa,ihmisistä saa tietynlaisen kuvan,ja mun mielestä sitrus sä tunnuit siltä että sua ei kovin helposti nujerreta. Enkä sano tätä siks että sut olis nujerrettu,ehei,vaankyllä sä tästä nouset,kaikilla on joskus oikeus tuntea ittensä heikoks, mutta siitä suosta kyllä noustaan. Yksin tuskin jäät loppuelämäks. Olikos se Malla jolla oli rohkaiseva tarina. Annamyylle ihan hirmuisesti jaksamista,kovin on ikävän kuulonen sun tilanne. Ihme idiootti on kyllä sun ex,jos suoraan sanon. Jotenkin tuntuu että hän saa kyllä jossain vaiheessa korjata omaa satoaan kun lapsi kasvaa ja kyseenalaistaa vanhempien tekemisiä. Ei se lapsi sulta mihinkään katoa vaikka voin kuvitella tuon tuskan edes jotenkin. |
||
| selja | Re: Kriisit ja refluksi | 22.1.2015 12.58 |
| Sori kun tuli tuommosena vaikeastiluettavana pötkönä.. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 22.1.2015 13.23 |
| Kiitti Selja! Itse asiassa olen haaveillut maalla elämisestä aina. Kyllä mä sinne varmaan muutankin. Haluan kokea vuodenaikojen vaihtelut luonnossa, varsinkin järvessä. Olen halunnut sitä aina, mutta siihen ei ole ollut tilaisuutta. Kiitos kun rohkaiset. Mutta eikö ihmisellä pitäisi olla oikeus mennä kohti omia unelmiaan? Suoraan sanoen en keksi sen parempaa elämän tarkoitusta. En vain oikein tiedä, mistä etsisin myytävää tai vuokrattavaa taloa. Nettiin ei kaikki tiedot päädy. Olen varma siitä, että juuri maaseudulla on paljon tyhjiä asumispaikkoja, joita ei tarjota aktiivisesti. Haluaisin kuitenkin, että lähinaapureitakin olisi. Ettei tarttisi pelätä mörköjä. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 22.1.2015 18.38 |
| Kiitos selja,tuota on muutkin sanoneet että ex tulee vielä tuntemaan nahoissaan.Ja ISO KIITOS lohduttavista sanoista ettei lapsi mihinkään minulta katoa.On niin ikävä tyhjässä kodissa mahakipuisena ajatusten kiertäessä kehässä kaikkea mahdollista. Kunhan tässä mahdollisesti on edes hieman voimakkaampi hetki, koitan miettiä Sitrus omalta osalta sun talo-asiaa. |
||
| Vanilja | Re: Kriisit ja refluksi | 22.1.2015 18.53 |
| Oletko Sitrus ajatellut että missäpäin maaseutua haluaisit asua? Minäkin haaveilin joskus maalle muutosta, mutta olen tullut siihen tulokseen, että pikkukaupunki sopii minulle kuitenkin paremmin. Tämä nykyinen asuinpaikkani on minulle oikein sopiva, kun toisella puolella on kaupunki ja toisella puolella maaseutu ja järvikin on ihan lähellä. Jos maalla asuminen on haaveena, niin eihän mikään estä kokeilemasta sitä, pääseehän sieltä aina pois jos tuntuu siltä että ei siellä viihdykään. Ehkä kannattaa ainakin aluksi vuokrata asunto, eihän sen tarvitse alkuun olla mikään omakotitalo, voihan sitä asua maalla vaikka rivitalossa. Minä ajattelin joskus että haluaisin asua vaatimattomassa pienessä talossa maalla. Olisi ihanaa jos olisi oma piha, jossa voisi kasvattaa vihannekset, juurekset ja marjat, omenapuitakin voisi olla. Olen kuitenkin niin kiinni työelämässä, ettei aika riittäisi sellaiseen. Olen myös arkajalka ja pelkäisin asua kovin yksinäisellä paikalla. Iso koira pitäisi olla koko ajan turvana. Isohan tämä koirani kyllä onkin ja aika pelottavan näköinen, mutta silläkin alkaa jo olla ikää, reipas se kyllä vielä on ja hyväkuntoinen. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 22.1.2015 22.44 |
| Nyt on avioerohakemus lähtenyt. Samalla ex kertoi kainostellen, että hän on ruvennut seurustelemaan. Aikamoinen uutinen, ja aika nopeasti. Siis nähtävästi parin viikon kuluttua siitä, kun muutettiin erilleen. Lisäksi se on jostain syystä pantannut tätä tietoa multa, eikä vielä tänäänkään kuullostanut varmalta siitä, jätetäänkö se hakemus vai ei. Kuullosti siltä vanhalta tutulta, että hän on "joutunut" tilanteeseen, eikä itsekään oikein käsitä missä mennään. Sitä tuttua ajautumista. Se kävi hakemassa tavaroitaan, ja siinä me keskustelimme suorastaan kohteliaasti. Vähän kuin kaksi tuttavaa. Se siinä viipyi pari tuntia, ja äkkiä mä huomasin ajattelevani, että lähtis jo, mua alkaa väsyttää. Nyt kuulkaa kertokaa mulle: Eikö mun kuuluisi olla järkyttynyt, mustasukkainen, vihainen, haikea, surullinen, tai edes jotain näistä? Eikö mun nyt kuuluisi paiskoa täällä tavaroita seiniin ja lopuksi istua lattialle vollottamaan? Sen sijaan minä tunteeton nainen aion ottaa pienen iltapalan, lukea puoli tuntia ja käydä nukkumaan. Yksin. Rauhassa. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 23.1.2015 7.54 |
| Höh,no ei kai kukaan voi kertoa miltä KUULUISI tuntua vaikka jotain kaavaa noi prosessit noudattaa. Tuokin miihailu että seurustelee, silti jostain syystä epävarmuutta hakemuksen jätöstä.Jos se ei osaa olla yksin, helppoo sanoa et voi ihmisparkaa joka aloittaa suhteen just eronneille raunioille. Paitsi niimpähän sitä itsekkin teki,exän avioero ei ollu edes voimassa kun tavattiin.Ja hyvin meni...O.O Kaikenkaikkiaan sinä Sitrus oot vahvoilla ja nouset tuhkasta kuin Feeniks-lintu.Sano mun sanoneen. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 23.1.2015 12.27 |
| Kyllä niitä ikäviä tunteita alkoi sitten yöllä kumminkin tulla. Päällimmäisenä on ärtymys siitä, että exälle kaikki tuntuu tulevan kuin tarjottimella, niin helposti. Eihän näin tietysti saisi ajatella, mutta kun se on totta. Epäilemättä se uusi nainen on kovin helppo, ei kuulemma vaadi paljon. Mutta kyllä mäkin muistan nuo alkukuukaudet, kun kotona hoideltiin kiimaista kissaa kellon ympäri, kun oli lomakin... Siinä syntyi harhaluulo että toisen luonne on ihana kun se tuntuu niin ihanalta. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 23.1.2015 12.15 |
| Mä podin kaikenmaailman tuskat kun ex löysi uuden aikoinaan, myöhemmin paljastu että turhaan olin kärvistellyt ja kehitellyt mielessäni kuinka auvoisaa niillä muka on...kaikkee muuta. Järjellä aateltuna exäs ei oo mitenkään tasapainossa,kumma vimma joku siihen saada, sääli sitä naisimmeistä. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 23.1.2015 13.18 |
| En mä tiedä oliko sillä niinkään vimmaa saada joku, tuskin, pikemminkin kuullosti siltä että nainen toimi päättäväisesti. Mutta selvää on että se on pihalla. Eikä se ole koskaan elänyt/asunut yksin. Ymmärsin naisen olevan sen verran heikossa asemassa ja kovia kokenut, että varmasti on vähään tyytyväinen. Mutta eihän se mun elämääni muuta suuntaan tai toiseen, mitä exän elämään tulee ja menee. Mutta se on musta hyvin outoa, että vielä muutama viikko sitten ex tuntui olevan epätietoinen siitä, tahtooko avioeron. Eli odotti kuulemma mun päätöstä asiasta. Nyt selvisi, että hän siis seurusteli uuden kanssa jo tuolloin. Musta on outoa. Mutta nyt mun on syytä tajuta, että NÄITÄ asioita en enää rupea setvimään, enkä exää neuvomaan. Paitsi että valitettavasti jo tein sitä. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 23.1.2015 14.55 |
| Niimpä,olikin mielenpäällä kirjottaa että anna olla äläkä uhraa ajatustakaan sen tekemisille mitkä ei liity niihin osituksiin ym,mutta kuten tiietään ei se ihan niin käy kun noin vähän aikaa vasta erosta. Kyllä ne ajallaan loppuu,exän tekemisten miettimiset.On vapauttavaa myöhemmin kun muistaa vielä muttei ne aiheuta mitään sen kummempia ajatuksia. Ootko päässyt eteenpäin käytännön asioissa,ositus jne. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 23.1.2015 15.33 |
| Joo, työn alla on. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 24.1.2015 23.32 |
| Mua melkein huvitti kun luin tätä ketjua alusta asti uudelleen. Kirjoitin tammikuun alussa, että kummallakaan ei ole uutta suhdetta. Nyt tiedän, että ex oli aloittanut uuden suhteen jo joulukuussa. Nyt olen kuullut, että uusi suhde oli vähän kuin kokeilu, että jos siltä tuntuu, niin voi vielä palata takaisin mun luokse, jos mä haluan. Kysyin, että meinasitko ettei mulle tarttis kertoa tästä "kokeilusuhteesta" mikäli näin olisi käynyt. Kuulemma juu ei, kun ei se hänelle mitään merkinnyt! Ex sentään tunnusti olevansa melko sekaisin. No epäilemättä! Hän on silti mielestään käsitellyt meidän eroa tarpeeksi (en tiedä missä välissä). Uusi nainen on asunnoton maahanmuuttaja, minuun verrattuna hyvä kun ei kuulemma vaadi paljon. Tähän asti nainen kuuluu asustelleen kavereidensa nurkissa. Hyvät ihmiset, mussa vahvistuu käsitys että olen elänyt 20 vuotta ihmisen kanssa jota en tunne ollenkaan. Silti exän mielestä omaisuuden osituksella ei ole kiirettä. Myöskään avioerohakemuksen jättämisellä ei hänestä ollut kiirettä, vaikka uusi suhde oli jo aloitettu. Mun olisi kuulemma pitänyt olla oikealla tavalla vastaanottavainen, että hän olisi voinut kertoa uudesta suhteestaan. Arvatkaapa kenen syytä tämä koko soosi on exän mielestä? Tietysti minun, koska olen suhtautunut häneen nurjasti. Mulla on maha kipeänä ihan jatkuvasti enkä saa yöllä unta unilääkkeilläkään, ennen kuin tuplaan annoksen. Tapasin tänään siskoani ja oli hyvä jutella hänen kanssaan. Tajuan silti etten voi odottaa kenenkään muun korjaavan mun elämää - itse se on tehtävä. Tuntuu siltä, että kun tulee uusia kriisejä, kaikki vanhat kriisit marssivat jonossa silmien editse, ja nekin on taas kestettävä. Mä pelkään meneväni siihen samaan moodiin kuin menin murrosiässä isäni itsemurhan ja äitini sitä seuranneen uskoon hurahtamisen jälkeen, jolloin jäin ihan yksin. Silloin pelkäsin eniten sitä, että joku kysyy miten pärjään tai mihin isäni on hävinnyt. Sitä ei olisi tarvinnut pelätä - kukaan ei kysynyt. Eivät edes ne ihmiset, jotka tiesivät mitä meidän perheessä oli tapahtunut. Niinpä jatkoin reippaana tyttönä koulunkäyntiä ja kannoin ysejä ja kymppejä kotiin kuten ennenkin. Jotta kaikki olisi ollut täydellistä, menetin siihen astisen bestikseni tytölle, jonka bestis sairastui anorexiaan ja lopetti lukion. Yhdessä nämä kaksi sitten karttelivat mua välitunneilla ja sitä rataa. Eli siis pelkään meneväni siihen moodiin, että esitän kaikille - terapeutilleni, itselleni, siskolle, teille, tutuille että kyllä tässä pärjätään. Esitän sitä kun en muutakaan näköjään osaa. Mä alan pelätä, etten enää edes tiedä miltä musta tuntuu. Jostain syystä olen alkanut surra ja kaivata myös niitä läheisiäni, jotka ovat kuolleet viimeisten 20 vuoden aikana. Jotenkin tuntuu siltä, kuin koko mennyt yhdessäolo olisi ollut pelkkää harhaa ja luulottelua. Kuin olisin astunut junaan, joka on kuljettanut mua tunnelista toiseen, enkä ole tajunnut jäädä junasta pois, vaikka olisi pitänyt tehdä se jo kauan sitten. Luulin aina vain, että paha oloni johtui lapsuudestani ja jostain yliherkkyydestä, että oikeasti meillä on hyvä ja rakastava suhde. Musta tuntuu myös, että muhun on tämän liiton aikana kasvanut kuin pateiksi sellaisia luonteenpiirteitä, joista en pidä: kireyttä, epäluuloisuutta, tiukkuutta, vihaisuutta. Samalla rentous, naisellisuus, luottavaisuus, usko hyvään on vähin erin murentunut. En oikein osaa hymyillä luontevasti ja puheääneni on muuttunut monotoniseksi ja kireäksi. Kukaan ei ole sanonut, mutta huomaan sen itse. Näen myös vanhoista valokuvista, että ilmeeni on muuttunut jäykäksi, väkinäiseksi ja eksyneeksi. Totta puhuen olen muuttunut ulkonäöltäni ex-anopin suuntaan. Mulle on tapahtunut jotain todella pahaa tämän suhteen aikana, ja nyt en enää oikein tiedä mihin suuntautua. Varmaa on ainakin se, että en voisi kuvitellakaan aloittavani uutta suhdetta tässä jamassa. Mä en käsitä miksi kirjoitin tämän kaiken, eikä tätä ole varmaan kenenkään ilo lukea. Mutta joku tuolla yllä kehotti kirjoittamaan vaan edelleen, kun siltä tuntuu, ja nyt tuntui. Mut on se kaiken muun ohella jotenkin nöyryyttävää, että on rakastanut ja antanut kaikkensa toiselle ja vielä oikein mainostanut hauskoilla häillä onneaan suvulle ja kavereille, ja myöhemmin saa huomata, että itse on oikeastaan toiselle lähinnä tottumus, jotain parhaimmillaan mukavaa ja pahimmillaan kyllästyttävä taakka, joka nyt pidetään kun on tullut otettua, mutta jos menetetään niin eipä silläkään ole hirveästi väliä. No, nyt mä olen ainakin menettänyt arvokkuuteni lopullisesti, mikäli joku jaksoi tän lukea, mutta menköön sekin. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 26.1.2015 10.16 |
| Siellä missä käyt juttelemassa,sano toi et pelkäät ajautumista tuttuun moodiin, aikamoinen vaara taitaa olla, totuttujen kaavojen toistaminen. Työtähän se vaatii että nuo patit alkaa sulamaan, aattele kun joku hierois niitä patteja kuvainnollisesti ja ne alkais sulaa...kaikki nuo tunteet ryöpsähtäisi voimakkaina ja sulaisi sitä kautta pois... Mitään arvokkuutta ole menettänyt,olet syvääluotaavassa kriisiprosessissa! |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 26.1.2015 11.00 |
| Minusta Sitrus sinä voisit tulostaa tämän viimeisin tekstisi ja luettaa se terapeutillasi. Tässähän on kaikki niin hyvin kerrottu mitä sisälläsi liikkuu. Ei tarvitse esittää mitään. Tämän perusteella sinusta saa varmaan juuri sen käsityksen mitä sisälläsi liikkuu ja sen myötä tukeminen ja sinuun keskittyminen on ammattilaisilta paljon helpompaa. Tällainen ajatus minulle tuli mieleen. Avoimuus nostaa vastapuolenkin suuret tunteet pintaan. Olen joskus lääkärissä käydessäni kertonut sellaisia asioita itsestäni mitä en kuuna päivänä vieraalle puhuisi, sydänystävälleni ehkä kertoisin. Sain niin suuren luottamuksen aikaan lääkärin ja itseni välille, että vuosien päästä kun lääkärin äiti kuoli, hän aivan yllättäin soitti minulle. Aloitti puhelun, että ihmettelet varmaan miksi minä lääkäri soitan sinulle kun ei olla sovittu mitään soittoaikaa. Hän sanoi, että avautumisellani annoin hänelle niin paljon itsestäni, että hänelle tuli minut mieleen oman surunsa kanssa painiskellessa, eli halusi jakaa sen menetyksen minun potilaansa kanssa. Opetin jotain mitä en sillä hetkellä ymmärtänyt, mutta nyt tajuan. Yksin ei selviä kukaan. Ja jos apua haluaa, kannattaa kertoa se miltä tuntuu eikä sulkea omaan sisimpään niitä kaikkein kurjimpia juttuja. Mieti Sitrus. Olet kovia kokenut ja nyt olisi aika antaa muiden tukea sinua, että jaksat. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 26.1.2015 11.23 |
| Kiitti AnnaMyy. Mun oli eilen soitettava kriisipuhelimeen - jo toisen kerran. Systeri alkoi huutaa mulle puhelimessa, kun kerroin etten enää voi säilytellä äidin kamoja, ja kysyin tahtooko hän niistä vielä jotain. Sit kun se alkaa huutaa, se ei kuuntele enää mitään. Tarjosin että jos vaikka kuukauden sisällä tuut käymään, ei kun sekin oli liian vaikeeta. Sit kun muistutin että mulla on muutto edessä, niin siitäkin se suuttui mulle. Vetosin että voisitko rauhoittua, sanoin että halusin vain olla ystävällinen ja kysyä. Ei auttanut. Mä en tajua miten systeri tulee toimeen muiden ihmisten kanssa tai töissä, jos se on noin hillitön käytökseltään kaikkein kanssa. Mä pyysin useita kertoja sitä rauhoittumaan, kerroin että olen muutenkin väsynyt ja surkea, en halua riidellä, enkä tajua mistä tässä riidellään. Ei auttanut. Suljin puhelin. Niin mä soitin kriisipuhelimeen. Siskon kanssa on aina saanut olla varpaillaan. On ollut pitkiä kausia, ettei olla lainkaan yhteydessä. Mä olen siitäkin surullinen. Musta tuntuu että siskollani on jotain pysyvää vihaa mua kohtaan, mitä se meinaa saada pysymään kurissa, eikä se usein pysykään. Olen pikkusisko, joka tunkeutui häiritsemään hänen asemaansa aikanaan. Tiedän että hän koki se näin, koska on kertonut. Vaikuttaako se viha vieläkin? Ei se mun syy ole. Sisko on käynyt pitkän terapian. Onko siitä ollut oikeastaan mitään apua, kun käytös on vieläkin tuollaista? Myös mun taloudellinen asema on suututtanut mun siskoa, se että mun exällä on rahaa. Se on tullut ilmi vaikka miten monta kertaa. Ylipäänsä se tuntuu olevan kateellinen mulle kaikesta mitä mulla on mutta sillä ei. Ja se on jo yli 50-vuotias. Tästä kaikesta mulle tuli niin epätoivoinen ja umpiväsynyt olo kun täällä ei edes ole ketään tukena, että taas mä soitin kriisipuhelimeen. Annamyy, mä olen hirveän pahoillani, siskosta puhuminen saa sut tietysti ajattelemaan omaasi. Musta taas tuntuu, että mihin hyvänsä mä katson, joka puolella on onnellisia pareja. |
||
| Vanilja | Re: Kriisit ja refluksi | 27.1.2015 17.44 |
| http://hidastaelamaa.fi/2014/11/12-keinoa-toipua-henkisesta-kivusta/ |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 27.1.2015 17.50 |
| Vaniljalta puhutteleva linkki. Kiitos, siitä saan minäkin itselleni voimaa jokaiseen päivään. Jokaisella on omat murheensa, kenellä enemmän ja kenellä vähemmän jos niitä ylipäätään voidaan vertailla. Jos olisi olemassa nappi mitä painaisi ja sillä delekoisi murheet pois, tuskin kukaan niitä kohdalleen ottaisi. On tämä elämä niin kummallinen juttu, että hetkessä kaikki voi muuttua ihan päälaelleen tai jopa toiseen suuntaan. Ystävät jaksamista teille kaikille edelleen toivottelen. Mitäpä muutakaan osaan. Sitruksen juttu sisarestaan kyllä tuntui jotenkin pelottavan tutulta. Nimimerkillä omakohtaista kokemusta on samantapaisesta asiasta. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 28.1.2015 8.16 |
| Kiitos Vanilja, Kiitos Aikuinen nainen. Uskalsin vihdoin kertoa yhdelle vanhalle ystävälleni erosta. Hän oli iloinen yhteydenotostani, ja nyt me nähdään pitkästä aikaa. Hänkin on eronnut, mutta siitä on jo vuosia, ja hän on saanut elämän omaan hallintaansa, vaikka vaikeuksiakin tietysti on, mutta hän on iloinen. Huomaan, että iloisten ihmisten seura tuntuu nyt hyvältä. Aikuinen nainen, tuntui lohdulliselta kuulla, että muillakin on ongelmia siskojensa kanssa. Se on kumma miten tollasiin kuvioihin jää kiinni, eikä pysty muuttamaan niitä ei keskustelemalla, ei pyytämällä. Lopulta tuntuu ainoa ratkaisu olevan mennä pois. Sisko on selvästi sitä mieltä, että mä olen sille paljon velkaa, ja käyttäytyy sen mukaisesti. Muuten, mistä te etsitte nykyisin puhelinnumerot? Huomasin että numerohaut on törkeän hintaisia - eikö ole mitään muuta tapaa? |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 28.1.2015 10.34 |
| Joo Sitrus olen yrittänyt sisareeni keskustelu yhteyttä saada ja kirjoittanut ystävällisen kirjeen hänelle vaan ei niistä ole ollut mitään hyötyä. Viha on hänen sisällään ja pysyy. Äitini sanoi, että sisareni katkeroitui kymmeniä vuosia sitten minulle kun makasin puoli vuotta sairaalassa ja vanhemmat halusivat oloani piristää kaikella kivalla, esim. karkeilla, voiteilla ja mitä yleensä keksivätkään. Se oli siskolle katkera pala kun minua "lellittiin". Olisin osani vaihtanut koska tahansa vaikka kenen kanssa. Eli näin pienestä voi viha alkaa joka jatkuu... Hamaan loppuun asti. Onneksi muu suku on tukenani, että se helpottaa. Kaikki pelkää siskoani ja hänen sanan miekkaansa. Minä selvitän enirosta puhelin numerot ja osoitteet. Ei maksa mitään. Hienoa Sitrus, että olet ottanut yhteyttä vanhaan ystävääsi, siitä pikkuhiljaa muutos alkaa. Onnittelut, että jaksoit ja rohkaistuit. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 28.1.2015 10.41 |
| Tuolta mä Sitrus olen etsinyt https://tili.fonecta.fi/login?appId=fonecta.fi#/ |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 28.1.2015 11.45 |
| Osasinpas lopulta käyttää tuota fonectaa. Mulle on vaikeita nämä tietokoneasiat, enkä niistä ole kiinnostunut, mutta nyt on vaan opeteltava ottamaan niistäkin vastuu. En muuten löytänyt tuota eniron ilmaista hakua. Pitäisi varmaan tietää oikea sivu, googlaamalla sitä ei tarjota. Mielenkiinnosta vain kysyn, käytän nyt tuota fonectaa sitten. Aikuinen nainen, kurja homma että sullakin on tollainen sisko. Onko hän muuten käynyt terapiassa, kun ei tuollainen viha ole normaalia? Tosin mun sisko on käynyt terapian, eikä hänen vihansa ilmeisesti siellä noussut esiin. Tiedän toisenkin pitkän terapian läpikäyneen: häntä oli käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi, eikä terapeutti edes saanut sitä esille. Ystävät olivat saaneet. Omaa kokemusta on psykoanalyyttisestä terapiasta 90-luvulla. Kävin sitä 3 kuukautta ja lopetin, koska tajusin, että voin käydä siellä istumassa vaikka loppuikäni, terapeutti ei sano mitään. Pelkkää rahastusta. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 28.1.2015 12.05 |
| Mulla on ruvennut näkymään tämä kriisi kognitiivisten toimintojen heikentymisenä. Hukkaan tavaroita ja sanoja. Eilen soitin jonnekin, enkä millään muistanut mikä on nimeltään vuoden ensimmäinen kuukausi. Huomaan myös, että nyt ei ole aika tehdä suuria ratkaisuja, paitsi ne jotka on pakko tehdä. Ei kannata ryhtyä liian suuriin yrityksiin, vaikka ne olisivat hauskojakin. Kuvittelin esimerkiksi, että voisin lähteä yhdeksi pväksi Naantalin kylpylään! Sitten tajusin, etten mitenkään jaksa edes ajaa autolla niin pitkää matkaa. Hyvä kun jaksan mennä lähiuimahalliin. Toivoin niin, että olisin saanut ihan konkreettista apua siskoltani. Mutta en mä sitä ole ennenkään saanut. Auttaminen on kulkenut siskon suuntaan, mutta ei siitä näköjään mitään kiitollisuudenvelkaa ole syntynyt. Oikeastaan kukaan ei ole tarjonnut konkreettista apua. Sitä tapahtuu vain Maeve Binchyn kirjoissa, että hylätty nainen piffataan kauneushoitolaan toipumaan, ja sillä aikaa ystävät siivoavat sen kodin. En mä nyt todella tuollaista odota, mutta jotain pientä ehkä. Jotenkin hullua sekin, että omaisensa menettäneelle annetaan kukkia! Viimeinen asia mitä siinä tilanteessa tarvitsee on kukkapuketti. Sen sijaan tarvitaan vain läsnäoloa, ei tarvitse edes osata sanoa mitään. Vain olla lähellä ja olla hylkäämättä. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 28.1.2015 12.30 |
| Hän käy terapiassa äidin kertoman mukaan. Tuloksetta. On ilkeä vanhalle äidillemme ja velikin on ottanut hänet puhutteluun, vaan ei mikään mene perille. Ennen joulua yritin puhua puhelimessa hänen kanssaan ja kysyin mikä on tullut väliimme. Hän huusi suoraa huutoa korvaani, että vihaa minua eniten maailmassa ja toivoo kaikkea mahdollista pahaa elämääni, että se yritys päättyi siihen. Onneksi omatuntoni on puhdas ja sen voimalla hyväksyn tilanteen. Annamyyn sisaren menetys kosketti minua kovin. Ajattelin kun täällä luin mitä on käynyt, että miten ihmeessä elämä on tällaista. Menetyksiä ja paljon sen aiheuttamaa surua joutuu kantamaan rakkaimman varhaisesta lähdöstä. Kuinka sitä jaksaa surunsa kanssa elää kun on muutenkin itsensä kanssa olemista. Saati sitten kun on jonkun käsittämättömän asian takia välit tällaiset, niin miksi ei mikään havahduta ja pysäytä, että miten turhasta voi ihmiset vihaa kantaa. Rakkaus olisi paljon antoisampaa voiman lähdettä monissa asioissa. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 28.1.2015 12.47 |
| Mua kosketta myös AnnaMyyn tilanne. Rakkaus on niin tärkeää. Se on hyvin haurasta. Ihmiselämä on niin haurasta. Mua edelleen kouristaa mahasta päivittäin, kun ajatuksiin tulee miten oma parisuhde on mennyt. Exä on kautta meidän historian tehnyt tekoja, joista hän itse sanoo, että ei ymmärrä miten on tehnyt niin ja näin. No kuka ymmärtää, mä olen yrittänyt, mutta lopulta en enää jaksanut. Ex ei ole missään vaiheessa halunnut/suostunut selvittää, miten on mahdollista että hän tekee tekoja, joita ei itse hyväksy eikä ymmärrä. Hänestä ihmiset ovat sellaisia kuin ovat sisältäen, että tekevät mitä tekevät, eikä siihen voi vaikuttaa. Minä olen sitten ravannut ammattiauttajilla selvittämässä meidän ongelmia, tai lähinnä sitä miten ne voisi ymmärtää parhain päin. Exällä ei ole ollut huolta siitä, miten meidän rakkaus kestää, tai pikemminkin ei mitään hajua omasta roolistaan siinä. Tätä mun on mahdotonta käsittää. Se on pahasti tunnevammainen, mutta on aina kieltäytynyt tutkimasta tätä asiaa. Silti se itki mulle eilen puhelimessa, että hän on niin kaivannut sitä rakastavaa Sitrusta, jota ei ole vuosiin näkynyt. Jolloin mä itkin takaisin, että itse sä olet sen rakkauden rikkonut. Ja kyllä se sen tietää. Se ei ole ikinä tajunnut, että tunteiden, sanojen ja tekojen olisi syytä olla linjassa. Tällaista tämä on. Exällä on nyt siis uusi nainen, joka on kuulemma kiva kun ei valita mistään. Ex ei näe mitään tarvetta käsitellä meidän eroa ammattilaisen kanssa. Se saa mut tuntemaan - jälleen kerran - että ei meidän suhteella ole ollut sille paljon painoa. Mä olen välillä tuntenut halua jauhaa sen lihamyllyssä. Pitkä matka on tultu niistä ajoista, jolloin halusin rakastaa, helliä ja varjella pahalta. Se on suuri menetys mulle, koska rakkauden antaminen on niin ihanaa. Vihkikaavassa pitäisi luvata kohdella puolisoa niin, että tämän tuntema rakkaus kukoistaa ja kasvaa. Olisi myös syytä määritellä koko rakkaus. Aikuinen nainen, mun sisko ei myönnä vihaavansa mua. Se on kieltänyt sen jyrkästi, mutta viha näkyy huutona, ivaamisena, mun sanavalintojen ja äänenpainojen pilkallisena matkimisena ja ylipäänsä kateutena vähän kaikesta mitä mulla on. Luulisi että nyt ei olisi kateuteen syytä. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 28.1.2015 14.47 |
| Kyllä sinulla Sitrus on paljon kestettävää. Toivon sydämestäni, että se punainen lanka löytyy edes pieni pätkäkin, mistä ottaa kiinni ja sen varassa alkaa uutta elämäänsä jatkamaan. Kuten kerroin itsellä on hyvä parisuhde mutta meillä molemmilla on omat sairautemme ja niissä pyrimme voimiemme mukaan toista tukemaan. Sillä mennään päivä kerrallaan eteenpäin. Olen minäkin siskoni vuoksi (tai itseni) käynyt ammattiauttajan puheilla ja saanut sieltä voimaa elää elämääni ilman niinkin lähimmän ihmisen puuttumista elämästäni kun oman siskoni. Nämä on asioita joille emme voi mitään. Parhaani yrittänyt olen ja kun se ei riitä muutakaan en voi. Kun on liian monta rikkinäistä asiaa samaan aikaan ratkottavana se kysyy voimavaroja äärirajoihin asti. Ja vielä terveys on mitä on, niin ei olo ainakaan parannu kun saa kaiken aikaa pyörittää jotain todella kurjaa sisimmässään. Nyt tuntuu kaikki aivan epätoivoiselta kuten Sitrus olet kertonut, mutta kun se kaikki on läpikäytävä voidakseen jatkaa elämää, niin siihen sinä tarvitset kaiken mahdollisen tuen ja jos kun mistä sitä saat yritä ottaa siitä voimaa elämääsi. Tämä foorumi on loistava paikka. Täällä tuntuu ymmärtäjiä olevan, ja jokainen haluaa laillaan olla läsnä lähimmäisen kurjassa olossa. Näin ainakin itse toivon, että voisi vähän lohtua tuoda teidän elämäänne. Milloin kenenkin. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 28.1.2015 15.27 |
| Parasta on nyt varmaan, että ex on ihan oma typerä itsensä. Sillä tavalla mun mielessä pysyy horjumattomasti se, että en huoli sitä enää takaisin. Meillä oli tässä yksi hyvä kahden aikuisen kohtaaminen. Puhuttiin kerrankin, todella, ensimmäistä kertaa suhteestamme niin ettei kumpikaan suuttunut. Lyhyeen se loppui, seur pvänä jo riideltiin puhelimessa kuten ennenkin. Mä olen väsynyt siihen, että jouduin kyttäämään exän tekemisiä ja opastamaan rautalangasta vääntäen, miten missäkin tilanteessa käyttäydytään. Silti en ole saanut sitä mitä parisuhteeseen kuuluu, tukea, huolenpitoa ja läsnäoloa katastrofaalisina hetkinä, jotka jostain syystä aina ovat rikkoneet juuri mua, ei exää. Ex on väsynyt mun kyttäämiseen ja epäluuloon. En tietenkään osoittanut niitä alussa, mutta niinpä mulle "sattuikin" karmeita tilanteita exän toimesta - tai yleensä toimettomuudesta. Olen ollut sille äiti, kaiken ymmärtävä, anteeksi antava ja vastuuttomuuden hyväksyvä. En halua olla äiti, haluan olla kumppani. Jonkun kumppani. Ehkä jonain pvänä. Mua tympii nähdä ja kuulla exän pientä omahyväisyyttä. Se kun on jo suuntautunut uuteen suhteeseensa ihmisen kanssa, joka on kuulemma kuten ex itse, ei vaadi mitään, ei valita mistään, jne. Seuraava mihin mun varmaan on syytä jo varautua, on exän vauvauutinen. Sekin epäilemättä vaan tapahtuisi exän hämmästykseksi. Ilmoittauduin tänään eroryhmään. Se kokoontuu kerran viikossa koko kevään. Ex ei käytä ammattiapua eron käsittelyssä, eikä näe sille tarvetta. Ei tietenkään, sehän olisi niin ikävää, eikä luultavasti helppoa. Exän elämän pitää olla helppoa, vaikeat asiat saa jättää hoitamatta, koska aina voi sanoa, etten osaa. Opetella ei tarvitse, muuta kuin kivoja asioita. Sitä paitsi mihis se eroryhmää tarvitsisi, tää erohan on sen puolelta jo loppuun taputeltu. Kadun päivittäin sitä, etten eronnut jo aikoja sitten. Itse asiassa kadun sitä, että ylipäänsä menin naimisiin, vaikka varoitusmerkkejä oli jo nähty. Mun voimat ja tarmo, on mennyt tän suhteen "korjaamiseen", rikkoutuneen rakkauden "korjaamiseen", omien tunteideni "korjaamiseen". Tässä prosessissa olen hukannut omat haaveeni ja elämänilon. No, nythän mä olen vapaa, mutta epävarma kuin kävelemään opetteleva pikkulapsi. Eilen kirjoitin jääkaapin oveen pieniä rohkaisevia muistilappuja itselleni. Yritän joka päivä tehdä yhden vaikean asian pois alta. Yritän joka päivä tehdä itselleni hyviä asioita. Huolehdin ruoasta, omasta siisteydestäni, puhtaudesta, liikunnasta ja ihmiskontakteista, joka päivä. Ehkä vielä joku päivä elämä on parempaa kuin hengissä selviämistä. Siihen pyritään. Eilen surin jollekulle, että jos jään sänkyyn makaamaan, ei mua sieltä kukaan muu nosta nyt kun olen yksin. Sitten muistin vihlaisuna, että ei mua sieltä kukaan silloinkaan nostanut kun EN ollut yksin. Ex suoritti omaa elämäänsä häiriintymättä vain sulkien makuuhuoneen hiljaa perässään. Oli kausia, jolloin makasin siellä nukkuen yöt ja päivät, syömättä ja juomatta, odottaen kuolemaa joka lopettaisi kivun ja toivottomuuden. Lopulta kumminkin aina kampesin itseni ylös. Mua ihmetyttää, kun jotkut kertovat olleensa masentuneita niin vakavasti, että ovat maanneet puoli vuotta sängyssä kykenemättä mihinkään. Miten se on mahdollista? Siihenhän kuolee lyhyemmässäkin ajassa. Mä olen nyt järkyttävän kurjassa, epävarmassa jamassa. Mutta toivon nousevani tästä, toivon voivani jonain päivänä antaa muille sitä tukea, jota nyt itse saan tällä foorumilla. Kysyin, saako eroryhmään mennä näin surkeana, kun se kuullosti niin säntilliseltä kotitehtävineen kaikkineen. Että saako olla täysin kykenemätön, vain itkeä, olla vihainen, toivoton, säälittävä ja apaattinen. Saa kuulemma. Aikuinen nainen, onko sullakin tuo vaikea sisko sua vanhempi? Mulla on, ja usein pelkään näkeväni sisareni olemuksessa oman tulevaisuuteni. Kun meillä on sama onneton perhetausta, ja samanlainen kasvatus. Paitsi että siskoa kyllä kannustettiin mua enemmän ja sille annettiin mahdollisuuksia, joita mulle ei enää annettu, koska isosisko oli tyrinyt ja tuottanut vanhemmille pettymyksen. Tämä ei ole luulottelua, vaan totuus. Mulla on sama juttu kuin sulla, olen kaikin voimin koettanut pitää yllä hyvää suhdetta, kun olen kuvitellut että kun on vaan yksi sisarus, niin se on kallisarvoinen asia. |
||
| Malla | Re: Kriisit ja refluksi | 28.1.2015 15.59 |
| Tuommoisilla siskoilla, jotka kiihtyneesti huutavat (ja vihaavat), on itsellään mielenterveys heikoilla ja hirveän paha olla, oli syy mikä tahansa. Eihän se tasapainoisen ihmisen merkki ole. Ette te, Sitrus ja Aikuinen nainen, pysty siskojanne muuttamaan. Itse yrittäisin olla heidän kanssaan tekemisissä niin vähän kuin mahdollista. Minullakin on etäiset välit siskooni. Emme kumpikaan huuda, mutta viileää on. Siskoni on minua 12 vuotta vanhempi ja teininä olin suorastaan kateellinen tyttökavereilleni heidän siskoistaan. Kaikkea ei voi saada. Sehän on yleisesti tunnettua, että monet miehet syöksyvät suin päin suhteeseen eron jälkeen. Voi miesparkoja ja voi heidän uusia naisiaan! Voihan uusi suhde toki onnistua, vaikka kaikki jätetään selvittelemättä. Mutta jotain ripustautumista ja yksinäisyyden pelkoa se minusta on. Tänne oli tullut paljon juttua viime käyntini jälkeen... Toivon voimia kaikille teille kriisiä eläville. Sanonta 'Asioilla on taipumus järjestyä' ei teitä nyt lohduta yhtään. Mutta kun aikaa kuluu, paikoilleen loksahtelu alkaa! |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 28.1.2015 16.12 |
| Kyllä, Malla, olet oikeasssa siskoista. Täs vaan kun on vielä kyse isosiskosta, niin siinä on takana lapsuus jolloin isosisko oli selvästi isompi ja aina vääjäämättä kehityksessä edellä. Niinpä siinä syntyi herkästi kaikille perheenjäsenille sellainen käsitys, että isosisko on pikkusiskoa viisaampi. Jos pikkusisko olikin yllättäen isosiskoa fiksumpi tai parempi jossain asiassa, niin sitä sitten ällisteltiin koko perheen voimin että "muna on viisaampi kuin kana, hehheh" ja isosisko oli tietysti vihainen ja kateellinen. Mä muistan myös, miten ihmetellen katsoin tuttuja sisarusparvia ja niiden ilakointia. Kaikissa perheissä ikäero ei ollut ongelma, mutta meillä oli. Vieläkin inho nostaa mulla karvat pystyyn, kun puhutaan "perheen pienimmistä" vaikka niistä puhuttaisi missä sävyssä hyvänsä. Ei varmaan ole ihme, etten koskaan halunnut lapsia. Ei niitä kyllä ole siskollakaan, ei sen puoleen. Miehet kuulemma ryntää uuteen suhteeseen takki auki, joo. Mutta on siinä se nainenkin mukana, pitää muistaa. Itse en ainakaan rupeaisi mihinkään miehen kanssa, joka on viikko sitten muuttanut pois 20 vuotta kestäneestä liitosta. Tässä olisi ollut exällä tilaisuus asua yksin ensimmäistä kertaa elämässään. Mutta ei, se asui vanhempiensa luona, ja vuokrasi itselleen asunnon vasta kun uusi nainen oli kuvioissa. Vaikka mä tätä miten päin ajattelen, niin ei hyvältä näytä eikä tunnu. Ja kyllä, toivotan lämpimästi tuoreelle pariskunnalle vaikeuksia. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 28.1.2015 16.56 |
| Sitrus vastaan kysymykseesi siskostani, olen häntä kaksi vuotta vanhempi eli ihan hyvänä esimerkkinä olen ollut hänelle, tai no hyvänä ja hyvänä. Mielin kielin on koko suku hänelle ollut, minä myös. Kaikkien kommentti on ollut ettei siskolle voi mistään sanoa ettei vaan suutu. Siis hän on saanut kasvaa itsekkääksi ja kiukkuiseksi ja me läheiset olemme olleet varpaillamme koko elämämme. Isä eläissään sanoi siskolleni, että tutkituta pääsi ja se oli aivan kamalaa kuultavaa siskolleni. Siitä syttyi sota meidän suvussamme, eli sanominen oli siskolleni liikaa. Mutta jos isä näki asian näin ja vasta kuolemaisillaan uskalsi sanoa mitä oli mieltä kertoo mielestäni koko tilanteen. No näillä mennään eli ei tupata kun ei tykätä. Olen edelleen oma itseni ja pärjään hyvin ihmisten kanssa tuttujen ja tuntemattomien. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 28.1.2015 17.48 |
| Aika valaisevaa on ollut lukea omaa erotarinaansa tässä ketjussa. Näin jälkikäteen huomaan selviä vaiheita. - Kuukausia kestänyt lähes täydellinen puolison välttely ja puhumattomuus. Samassa huoneessaolo tuntui sietämättömältä, toinen haisikin vastenmieliseltä. Ei halunnut pestä vaatteita samassa pyykissä, kumpikin laittoi omat ruokansa, eri peittojen alle oli siirrytty jo ajat sitten. Siinä missä alkuaikoina sängyn kummallakin reunalla oli puoli metriä tyhjää tilaa, nyt keskellä sänkyä oli autiomaa. - Ulosheitto ja asumuseron alku. En halunnut puhua asiasta kellekään, ettei asia tulisi todeksi. Nautin helpotuksen tunteesta, mutta ajatus erosta ja kaikesta mitä siitä seuraa, oli musertava. Asian piilottelua. - Ammattiavun hakeminen alkaa. Aluksi sekin tuntui musertavalta. Tuntui hirveältä ajatus, että en olekaan enää pariskunnasta puolikas, vaan säälittävä yksinäinen. Yksinäisyys tappaa, toitotetaan julisteissa. Luulin, että olemme molemmat tahoillamme yksin, vailla ketään. Raivokkaita kuviteltuja keskusteluja exän kanssa. Myöhemmin sain tietää, että ex seurusteli jo vieraan, ulkomaalaisen, asunnottoman, kuulemma vaikeuksia kokeneen naisen kanssa. - Ex on kokeillut ja todennut uuden suhteensa hyvänmakuiseksi, ja näin ollen kypsä jättämään avioerohakemuksen. Ex myös kertoi suhteestaan mulle. Käytän täysin estoitta ammattiapua, tarvitsen sitä paljon, kerron avoimesti heikkoudestani, mutta myös sen etten aio hirttäytyä rintsikoihini. Ilmoittaudun eroryhmään. Ex ei, koska hänellä on vaikeudet ohi. On tyytyväinen siitä että heitin hänet ulos, ja tähdentää että ratkaisu oli mun, mutta hän on tyytyväinen että tein sen. Jälleen kerran huomaan olevani se, joka teki työt, ex ajautui mihin ajautui. Olen aikaisemmin ajatellut erosta niin, että ex on kai hyvä mies ja mun on syytä tajuta se. Olen pelännyt että joku korjaa sen tietysti heti talteen, jos heitän pois. Ja niin kävikin, nopeammin kuin olisin ikinä uskonut. Exän ja mun harvoihin yhteisiin piirteisiin kuuluu näet hidasliikkeisyys. - Olen ottanut yhteyttä tuttuihin ja ystäviin, sellaisiin joihin ei ole pitkään aikaan ollut kontaktia. Tunnen ettei mulla ole mitään menetettävää. Tunnen häpeää monesta asiasta, mutta en suostu kantamaan sitä. Olen lopen kyllästynyt epärehellisyyteen ja hylkään sen maksoi mitä maksoi. Joka pvä ylistän itseäni siitä, että olen ylipäänsä hengissä ja järjissäni. Se on saavutus itsemurhaajan lapselle. Ajattelen, että vastedes tunnistan urpot ja pysyn niistä kaukana, sen sijaan että alkaisin ymmärtää ja auttaa niitä. Auttakoon joku muu vaihteeksi! En myöskään hyväksy vastuuta Ukrainan, Lähi-idän enkä Afrikan kriiseistä. En halua edes kuulla mitä siellä tapahtuu, koska se ei ole mun syy ja en jaksa enkä halua mitään maailmantuskaa. Opettelen havaitsemaan tilanteet joissa voin valita, opettelen mitä mistäkin valinnasta seuraa, ja sitten vain valitsen. Huomaan että harva asia on pakko. - Kipeistä kipein havainto. Tajuan että jos olisin tuntenut exän niin kuin tunnen nyt, en olisi edes aloittanut seurustelua sen kanssa. Siinä on niin monta piirrettä josta en pidä lainkaan. Kärsin jatkuvasta ja pahasta unettomuudesta. Kärsin siitä, että en hallitse tunteitani nyt, en edes auttavasti. Usein en tiedä, miltä musta tuntuu. Maha on kipeä. Muisti ei toimi. Uusien asioiden oppiminen on hyvin vaikeaa, mutta uutta opeteltavaa riittää. Ihmetyttää, miten monet ihmiset tuntuvat ymmärtävän mua ihmeen hyvin, ja sen sijaan että halveksisivat kaikkea tätä mitä olen tehnyt tyhmästi, he osoittavatkin myötätuntoa. Tuntuu siltä, että olen haaskannut elämääni ihan vieraassa joukossa. Kaikissa vaiheissa olen onnitellut itseäni siitä, että ex-appivanhemmat on historiaa. - Pelkään, että ylläpitäjä heittää mut pellolle tältä foorumilta. Syy: jatkuva asiaton kirjoittelu. - Lopuksi kommentti refluksista. Mua pelottaa aivan sairaasti mahdolliset tulevat refluksioireet ja -tutkimukset, jotka saan vastaisuudessa kohdata yksin. Refluksioireet ovat nyt pahentuneet. Suren syvästi niitä yhdessä tehtäviä asioita, jotka nyt jäävät pois tai edellyttäisivät järjestelyjä tai varoja tai voimia, mitä mulla ei nyt ole. Suututtaa, että exän ei tarvitse kärsiä sitäkään tappiota. Suren rakasta puutarhaani, joka jää muiden iloksi. Suren sitä, että joudun muuttamaan jonnekin vieraaseen paikkaan, missä en tunne ketään. Tunnen kerran päivässä olevani vahva leijona, ja 10 kertaa päivässä pelästynyt, yksinäinen, katuva, pettynyt hylätty pieni tyttö. |
||
| Vanilja | Re: Kriisit ja refluksi | 28.1.2015 19.33 |
| Sitrus, ikävä kuulla että olet nyt keskellä noin ikäviä asioita. Mutta nuo ajatukset varmasti pitää vain käydä läpi. Olet selvinnyt lapsuuden ikävistä tapahtumista ja vaikeasta suhteesta avioliitossasi. Ihan varmasti selviät tästä eroprosessistakin ja entistä vahvempana. En ihmettele yhtään että refluksioireetkin pahenevat, olisi enemmänkin ihmeellistä jos niin ei kävisi. Suru on varmasti ihan normaali reaktio, sekin olisi kummallista jos et surisi noita asioita joista joudut luopumaan, luopuminen on aina vaikeaa. Mutta kun vanhat asiat väistyvät, ne tekevät tilaa uusille asioille. Olen nähnyt sen tapahtuvan ystävättärilleni niin monta kertaa, että voin melkein jo sanoa sinunkin kohdallasi että kaikki muuttuu varmasti vielä hyväksi. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 28.1.2015 20.10 |
| Vanilja kyllä kirjoitti hyvin lohdullista tekstiä. Se mikä parasta on, että asioista voi puhua, kirjoittaa jonkun kanssa. Jos yksin päänsä sisällä niitä pyörittäisi asia kiertäisi ympyrää ja tilanne entisestään pahenee. Nyt tulee pieni tauko aina kun lukee jonkun kommentin tai puhuu asiasta ystävän kanssa vaikka puhelimessa tai ihan livenä. Näin sisintään tyhjennetään, ja sitten sinne mahtuu jotain uutta tilalle. Nämä on niin tuskallisia tilanteita, että siitä kärsii koko kroppa ja varmaan juuri tämä refluksi pahenee. Itse ainakin olen kokenut, että mitä enemmän on murhetta, sitä pahemmalta sisuskaluissa tuntuu. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 28.1.2015 20.34 |
| Se ei ehkä tullut kovin hyvin esille, mutta tarkoitan sitä että vasta kaksi kuukautta on kulunut, ja jo nyt on ollut hyvin erilaisia vaiheita. On tapahtunut kehitystä. Mä olen sanonut jo monta kertaa, mutta vieläkin mä ihmettelen sitä, että siinä vaiheessa kun mä vielä piileskelin kotona puhumatta erosta kellekään, niin ex jo vietti viikonloppuja uuden naisensa kanssa maaseudulla uusien ihmisten kanssa, eikä taatusti kuluttanut nenäliinoja ainakaan itkemiseen. Ja tämä siis hidasliikkeiseltä ihmiseltä. Tuntuu kuin se olisi ollut koira, joka lähti ilahtuneena livohkaan heti kun avasin tarhan oven. Jos olisin sanonut "paikka", niin se olisi jäänyt. Mä jään nyt sen verran tyhjän päälle taloudellisesti ja terveydellisesti, että voi sanoa että hullu, mitä teit? Että eikö olisi kannattanut vähän pohjustaa eroa ja varmistella taustoja. Kun kerran toinen olisi ollut suostuvainen jatkamaan niiden tyhjien seinien pystyssä pitämistä. Mutta mä en enää pystynyt. Kohta olisi ruvennut nyrkit heilumaan. Niin paha mun olo oli. En ollut ollenkaan sellainen ihminen, kuin voin olla suotuisassa ympäristössä, enkä nähnyt tulevaisuutta mitenkään lupaavana. Meidän suhde ei ollut enää moniin aikoihin sisältänyt iloa, keveyttä, tyytyväisyyttä ja tietynlaista ylpeyttä hyvässä mielessä. Pelkkää vanhojen vitsien toistelua, kipeiden asioiden ajattelun välttelyä ja kämppismäistä oloa. Ihan kuin joku olisi paiskannut yhteen kaksi ihmistä, jotka eivät oikeasti siedä toisiaan, mutta yrittävät keksiä yhdessäolostaan edes jotain myönteistä. En muista enää, miltä intohimo toiseen tuntuu. En ole koskaan ennen eronnut. Aiemmat miesjutut on olleet pelkkää deittailua, jotka ovat lopahtaneet itsestään jättämättä jälkeensä muuta kuin vähän kiusaantuneen fiiliksen. Hämmästyttävää, mutta appi on ilmaissut huolensa kuulemma siitä, että miten mä nyt pärjään. Kumma, koska ikinä se ei ole mulle ilmaissut sympatioitaan, vaikka pahoja asioita on tapahtunut. Kuvaavaa on varmaan se, että kaipaan ja suren eniten yhteiseen elämään liittyviä muita asioita kuin ihmistä itseään. Luultavasti senkin aika kyllä tulee. Mutta kyllä tuli varsin tunnottoman kuuloista tekstiä exältäkin. Ydinsisältö oli, kyllä mä olen nyt tyytyväinen kun pääsin susta eroon. Se ei vaan ressukka tajua, että jos se jatkaa samaan malliin kuin mun kanssa, niin ikävyydet koittavat kyllä. Ellei sitten uusi nainen ole pyhimys. Olin muuten tänään tk:ssa lääkärissä. Se oli todella ystävällinen ja myötätuntoinen. Ymmärsimme toisiamme hyvin. Se jopa ehdotti mulle kontrolliaikaa 3 viikon päähän, minkä tietysti otin kiitollisena vastaan. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 28.1.2015 22.10 |
| Olen tosiaan ottanut yhteyttä erinäisiin ihmisiin, kun en halua jäädä neljän seinän sisään ahdistumaan, vaikka tuntuukin kamalalta. Tänään lähetin viestin myös kahdelle miehelle, jotka on exän hyviä ystäviä, tietävät tilanteen ja ovat lähettäneet mulle terveisiä exän välityksellä. Halusin vain kiittää terveisistä ja kysyin myös, voimmeko yhä olla ystäviä. Ensin mietin vähän aikaa, onko tämä nyt sopivaa, mutta sitten ajattelin että mä teen niin kuin haluan, koska tykkään näistä molemmista ja arvostan heitä. No, nyt toinen heistä kutsui mut lounaalle! Olen vähän tyrmistynyt, mutta iloisesti. Luuleeko se mua joksikin toiseksi Sitrukseksi? Ei me olla koskaan tavattu kahdestaan, enkä mä tällaista reaktiota odottanut. Mutta ilman muuta mä menen, kun kerran pyydetään. Eronnut mies, ehkä luvassa on hyviä neuvoja. Nehän kelpaa. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 29.1.2015 10.42 |
| Ootko sä Sitrus sairaslomalla?Paljon sä pohdit ja analysoit, tuo tieten pistää silmään kun aika paljon sulla menee noihin exän tekemisiin ja tekemättä jättämisiin miettimisiä, mutta sekin on osa sitä prosessia. Mua tais aikoinaan ärsyttää kun kaikki sanoi että keskity itseesi äläkä mieti exän asioita.Se otti päähän kun niitä ei voinut olla jauhamatta lähes pakonomaisesti ekä juuri lohduttanut ajatus siitä että aikansa kun jauhaa ajatukset hellittää... Tuskanen vaihe sulla on mutta hyvin purat! Itellä on toivoton olo ja se on paha.Näkis edes yhden valon säteen jossain:/ En osaa sanoa miten voin käsitellä siskoni kuoleman:`( Olen jäänyt ihan jumiin ja paikoilleni, se tunne kun olen lenkillä, kuljen tuttuja polkuja ja pienen hetken saattaa jossain mielen perukoilla häivähtää jotain entisestä...jotain että näinhän mä olin lenkillä 4 kk sittenkin, huolimatta sen hetkisestä ahdistuksesta liittyen mahaan, mutta mulla oli mahdollisuus soittaa siskolleni ja kuulla hänen äänensä milloin vain! Samoin lenkillä pystyi suunnitelemaan illanviettoa lapsen kanssa ja pohjustelemaan seuraavaa hänen koulupäivää...mä en yhtään tiedä kuinka näistä selviän,nytkin itku tuntuu paksuna palana kurkussa, mun elämältä on pohja pudonnut.Mitä elämää tällainen on, yksin kotona ja lapsen arki on muualla:`( Olen ihan syrjäytynyt ja vanha ja hyödytön... Sitrus toi muistamattomuus on inhottavaa ja minusta pelottavaakin, esim.saatan huomata jättäneeni jonkun arkipäiväisen askareen kesken muistamatta olleeni tekemässä sitä ja löydän tavaroita oudoista paikoista, mm.pyykkipojan lusikkatelineestä vieressä avattu kahvipaketti jne.Enkä muista mitä olen puuhannut yhdistelmällä kahvipaketti ja pyykkipoika. Pelottaa,pelottaa,pelottaa...jos en koskaan enää saakkaan mitään parempaa.Jos jään tällaiseksi. Tuntuu että kaikki muut selviävät ja osaavat mennä eteenpäin ja työstää asioita:/ Tuli mieleen puutarha-asiastasi Sitrus, yksi tuttuni käydessään vastaavaa läpi,oli haudannut tuskissaan puutarhaansa tulevalta ex-mieheltään saamansa pyöreitä täyttäessään ja kuivaamaansa ruusukimpun ikäänkuin konkreettissti haudatakseen osan liittoa rakkaaseen puutarhaansa jonka tiesi tulevan menettämään erossa. Lounaskutsu kuullostaa kivalle. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 29.1.2015 11.41 |
| Kriisitilanteessa tuntuu hyvin pahalle, jos joku alkaa neuvoa, että älä ajattele noin tai ajattele näin. Kun omat tunteet ja ajatukset pyörii omalla voimallaan. Olen monesti miettinyt, että on suoranaista henkistä väkivaltaa yrittää työntää ajatuksiaan tai tunteitaan pois, tai yrittää väkisin ajatella positiivisesti. Juttelin puhelimessa tän exän kaverin kanssa, joka kutsui lounaalle. Aika pian tuli sellainen olo, että nyt mulle tyrkytetään miehistä ajattelumallia. Mutta mitäs, ei siitä kannata loukkaantua jos toinen sanoo jotain erilaista kuin itse ajattelee. Ei se ole vaarallista. Sitä voi kuunnella ja ajatella, ja ajattelu lisää ymmärtämistä, ja ymmärtäminen suvaitsevaisuutta. AnnaMyy, voimia sulle. Mullekin on tuttua tuo lamaantumisen tunne. Ehkä se johtuu siitä, että voimat ei tunnu riittävän siihen minkä kokee tehtäväkseen. Silloin koetan itse pienentää tehtävää, niin että suoriudun siitä. Joskus (usein nykyään) voimia on niin vähän, että jaksaa vain hengittää. Se mikä mulle on epäselvää on miten kestää ja jaksaa sen kouristavan pahoinvoinnin ja toivottomuuden, joka saa kaiken näyttämään ilottomalta. Pahoin pelkään, että se on vain kestettävä. Siinä ei auta mikään. Sanon koko ajan, että olen väsynyt. Noh, ehkä silloin saa levätä vaikka keskellä päivää. Teen työtä pätkissä kotona. Tämä ei ole hyvä ratkaisu pitkällä tähtäimellä, koska vapaa-aika sekoittuu työaikaan ilmaan rajoja. Lisäksi haluan tilanteeseen, jossa mulla on työyhteisö ja enemmän ihmiskontakteja. Tietokoneen tuijottaminen ei ole sellaista elämää minkä mä haluan. Haluan että elämä tuntuu kaikilla aisteilla. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 29.1.2015 12.10 |
| Aattelen et tän kestäisi jos tietäisi tän olevan rajallista,et ois toivo paremmista ajoista.Pahinta on just tuo minkä mainitsin ettei tästä selviäkkään ns.normaaliin elämään! Musta tuntu äsken pahalle kun soitin itkuisena miesystävälle ja valitin että olen ankea ja kyllästyttävä, hänen mukaansa oli hyvä että soitin eikä koe mun olevan rasittava ja tsemppasi olotilani helpottavan aikanaan. Sen sijaan pahalle tuntui kun puhuin taas tilanteeni vyyhtimäisyydestä ja siskostani,niin miesystävä sanoi että vieläkö sinä sitä...ja alkoi kertomaan kuinka hän selvisi jonkun oliko serkkunsa kuolemasta parissa viikossa ,viettäen yhden illan kaverinsa kanssa vetämällä kännit ja puhumalla sen yön. Kyllä mä tiedän miten vaikea on toisen pään sisään mennä, empatiaa voi osoittaa muttei kukaan voi päästä ajatuksiini,mielikuviini ja siihen kuinka kokonaisvaltaisesti erittäin läheisen kuoleman tuskallisine yksityiskohtineen kokee. Kun mule se merkitsee elämän peruspilareiden järkkymistä enkä toivu muutamassa kuukaudessa ja en siis käsitä koko asiaa vieläkään.Enkä lapsen asiaa. Onneksi miesystävä heittelee jatkuvasti lapsen asiassa kommentteja ettei se ole mikään lopullinen, tämä järjestely niinkuin ainakin mun ja lapsen toive on. Niinkun mä näen Sitrus sun tilanteen oikesti sellaisena läpikäytävänä prosessina josta selviit kyllä hyvinkin,mutta miksi en näe omaa tilannettani sellaisena, vai onko mulla ajatusvääristymä? Koen tosissaan ettei elämällä ole tarjota mulle enää mitään hyvää :O Oon muutes aatellu samoin kun joku on tullu neuvomaan kuinka mun pitäisi tuntea tai etten saa tuntea jotain et se on henkistä väkivaltaa ja mitätöimistä:/ Lisäksi vaivaa,olenko hakoteillä siinä mielessä etten tajua omaa tilaani.Omasta mielestä paras olisi löytää mielekäs työ, mutta jos mulle on väläytetty työkykyarviota, niin...mitä, olenko minä oman elämäni asiantuntija,onko ajatukseni siitä että mielekäs työ olisi parasta terapiaa väärä? Ei osaa luottaa omiin ajatuksiin!Joka on myös erityisen pelottavaa. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 29.1.2015 13.15 |
| Omia asioitaan on vaikea nähdä selkeästi. Vielä tärkeämpää on se, että omissa asioissa on tunteet niin vahvasti mukana. Eihän toisen ihmisen kärsimystä tunne, silloin on helppo läimäistä olkapäälle ja sanoa että "kyllä se siitä!" Ei muuten tyhjänpäiväisempää sanontaa ole! Oikeastaan tarkoitin tuolla henkisellä väkivallalla, että sitä voi tehdä itseään kohtaan. Tietysti myös toista kohtaan. Mä tiedän myös tuon miten verrataan vaikeuksia, jotka eivät ole missään suhteessa toisiinsa. Joku siinä on, että toisen huolta ei jaksa kuunnella. Mä en kyllä ikinä ole itse oikein uskaltanut mennä sanomaan toiselle, että sun murhe on pieni, saat surra sitä vaan pienesti, mutta olisi syytä reipastua jo. Reipastumisen käskemisellä ei oikeastaan viestitä muuta kuin että en välitä kuulla sua, muutu iloisemmaksi. Olen kyllä huomannut, että erityisesti miehillä on taipumusta vähätellä vaikeuksia, ainakin toisen vaikeuksia. He nimittävät sitä tsemppaamiseksi. Sitten kun samanlainen tilanne osuu miehen itsensä kohdalle, niin kyllä sitten maataan sängynpohjalla. Ei tietty voi täysin yleistää. Annamyy, musta tuntuu että sulla on nyt liian monta vaikeaa asiaa kestettävänä lähellä toisiaan ajallisesti. Onko sulla kunnollista apua, sellaista joka susta toimii? |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 29.1.2015 13.26 |
| Tuosta avustakaan en osaa sanoa.Käyn nyt tk:ssa psyk.sh:n juttusilla,se on tarkoitettu lyhytaikaiseksi keskusteluavuksi lievissä tapauksissa. Niimpä hän on ollut yhteydessä kunnalliseen yksikköön josta soitti eilen psykiatri kyselläkseen mitä haluan.En osannut sanoa muutakuin että haluan jotain tarkemmin määrittelemätöntä joka tukee voimavarojani ja olisi terveyskeskeistä eikä siis sellaista joka vain masentaa ennestään. Tämä lääkäri sitten oli sitä mieltä että kävisin edelleen sh:lla, ja mulle varattaisiin joskus myöhemmin aika lääkäriltä joka ottaa mukaan työparin, jotain puhui kuntoutttavasta hoitaja-parista. Samalla sanoi että jos tuntuu etten tarvitse aikaa,voin sen perua ja vastaavasti jos tarvitsen aikaisemmin,voin soittaa milloin vain. Eli mulla ei ole toimivaa apua.Ja kun en edes tiedä mikä se toimiva apu olisi.Olisiko se säännölliset käynnit jossain jauhamassa asioita vai ei.Vai että puran ystäville ja täälläkin palstalla kirjoitan ja miesystävälle juttelen. Sanon edelleen et musta se ois sopivan työn löytyminen,ainiin mun pitääkin varata aika ammatinvalintapsykologille,kun olen ollut pois töistä pidempään ja silläkin puolen on asiat rempallaan:/ Mulle on myös sairaslomaa tarjottu,mutta SIITÄKÄÄN en tiedä ,tuntuu et se ois vaan pahasta ja lisäsi turhautunutta ja syrjäytynyttä mielialaa. Joten tästä huomaa etten oikeastaan tiedä mistään mitään:/Enkä tiedä mitä mun pitäis tehdä,tässä vain ajelehdin.Jotenkin eilen selitin sille lääkärille kuinka hoidan päivittäiset asiat ja teen pitkiä lenkkejä ja olen oikein toimintakykyinen,jolla sain hänet vakuuttuneeksi etten ole kovi nopean ajan tarpeessa. Jotenkin ehkä olen vähän vähemmän ajatellut mahakipua,se on ollutkin hiukan vähempänä ajoittain,silti päivittäistä.Se silti myös on läsnä jatkuvasti. Mitä mun pitikään sanoa vai sanoinko sen jo...että en tiedä miten toimia ja onko hyvästä vai pahasta vai yhdentekevää rampata ammattilaisten juttusilla. Lisäks kaivelee 2 vuotta jatkunut yksityinen terapiakin,joka nyt loppui viime vuoden puolella kun en saanut siitä mitään irti koska terapeutti oli sen suunnan kannattaja et mä vaan puhuin jos puhuin ja tuijotin mattoa eikä se ottanut juuri mihinkään kantaa:/ |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 29.1.2015 14.20 |
| Hei Annamyy, mä olen myös ollut terapeutilla joka ei sanonut mitään. Kamalaa. Joka päivä aloitin uudelleen alusta. Se käyttäytyi kuin en olisi puhunut mitään. Lopulliseen apatiaan se vajosi, kun myönteinen kelapäätös tuli. Sitten kun olin "kertonut" kaiken enkä keksinyt muuta, odotin, että nyt aletaan "käsitellä" mun kertomaa, miten se vaikuttaa mun elämään ja mitä muuta sitten nousee esiin. Ei noussut mitään. Kerran sitten mainitsin jotain opiskeluuni liittyvää, ja siitä terapeutti innnostui kyselemään, että sitä jankattiin 3 viikkoa. Lopulta sanoin, että en mä täällä ole opiskelustani puhumassa, sitä varten on opettajat. Kysyin myös mitä asiakkaalla on lupa odottaa terapialta. Terapeutti kysyi vastaan, että minäkö arvelen että hänellä ei ole homma hanskassa. Se meni aivan naurettavaksi. Tajusin, että täällä sitä istutaan vaikka 3 vuotta eikä asiat valkene sen kummemmin. Terapeutin tehtävä jäi täysin hämäräksi, ilmeisesti se oli vain rahastaminen. En tiedä oliko hänellä minkäänlaista ammattietiikkaa tai ajatusta omasta tehtävästään. Kerran en puhunut mitään, vaan ajattelin odottaaa terapeutin siirtoa, esim. jotain edellisellä kerralla puhutuista asioista. Se ei sanonut mitään, vaan istui silmät puoliummessa kuin olisi nukkunut. Vartin päästä herätin sen sanoen "pitäiskö vähitellen aloittaa". Se hätkähti hereille ja kysy mistä mä haluan puhua ja vastasin että esim. jatkaa näistä asioista mitä olen jo tuonut esiin. Turhaa vääntöä kaikki, viimeinen pisara oli kun mulla hajosi hammas ja samana pvänä oli opiskeluun liittyvä esitelmä jonka luulin t:n mielestä olevan tärkeä koska siitä oli jauhettu ne 3 viikkoa. Peruin h-lääkärin takia ensimmäistä kertaa terapiakäynnin. Terapeutti halusi että tulen iltapvällä, selitin ettei käy kun on se esitelmä. "Terapiasta ei saa olla poissa", se sanoi. Ihan järkyttävää, ei mitään tajua pakottavista esteistä. Pian sen jälkeen lopetin koko terapian. Olin tosi pettynyt, enkä sen jälkeen ole luottanut koko touhuun niin paljon, että olisin etsinyt uuden. Terapeutti laiminlöi sopia säännöt terapian alussa, sen myönsi sen sitten itsekin. Myöhemmin terapiayhdistys neuvoi sopimaan vastaisuudessa kirjallisesti terapian ehdot. Pari terapeuttia haastattelin, kumpikaan ei suostunut. Mulle riitti. Mulla on myös kokemusta tuosta, että tk:ssa käydään "juttelemassa" psyk-sh:n kanssa. Kävin itse juttelemassa varmaan vuoden, aika tehotonta hommaa. Se on kuin tukemista vaikeassa tilanteessa. Mä en halua että vaikea tilanne jatkuu, vaan apua syiden tunnistamiseen, jotta niitä voi jatkossa välttää. Ja myös keinojen hakemista, jolla kestämätön tilanne saadaan muuttumaan. Yleensä asiakas tietää että hänellä on ongelma - sitä varten hän on ymmärtänyt tulla hoitoon. Suuri osa keskustelukäynneistä on asioiden vatkaamista, eikä siitä seuraa muuta kuin että rahaa palaa ja aikaa kuluu. Monet terapeutit "tukevat" asiakastaan siten, että hänellä vahvistuu käsitys, että omassa itsessä ei ole mitään korjattavaa, vaan ympäristö on läpikotaisin viallinen. Silloin ei ainakaan muutosta tapahdu! Jotenkin pelkään että mun siskon terapiassa on käynyt juuri niin. Se on edelleen se sama ihminen, joka ei tajua, että itse on tehtävä elämälleen mitä haluaa, on tehtävä valintoja eikä vaan ruikutettava. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 29.1.2015 14.34 |
| Tein vuosia sitten vapaahehtoistyötä ja siellä jos missä kuuli kaikenlaisia ihmiskohtaloita. Aina sitä ihmetteli miten ihmeessä joku voi selvitä jostain omiin korviin kuultavista elämäntilanteista siis olin puhelimessa kuunteleva osapuoli. Jossain vaiheessa joku soitti kertoi kuinka elämä oli helpottunut kun aikansa rämpi ja kävi kaiken maailman terapiat ym. Lohdullista, mutta kriisi tilanteessa siitä ei ole itse usko saavansa mitään. Siis näistä keskusteluista. Tällaisen vertauskuvan olen niiltä ajoilta tallentanut itselleni muistoksi. Voisi sopia monen elämäntilanteeseen. "Tilanteesi on ikään kuin vetäisit köyttä hirviön kanssa. Hirviö on iso, ruma ja hyvin vahva. Sinun ja hirviön välissä on pohjaton kuilu. Jos häviät köydenvedon, putoat kuiluun ja sinun käy huonosti. Joten vedät ja vedät, mutta mitä kovemmin vedät, sitä kovemmin myös hirviö vetää, ja kuilun reuna näyttää olevan yhä lähempänä. Vaikein asia onkin ymmärtää, että Sinun tehtäväsi ei ole voittaa köydenvetoa. Sinun tehtäväsi on pudottaa köysi." |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 29.1.2015 14.39 |
| Ompa kokemus sullakin :O Ja sama tunne mulla,rahastusta,terapeutti kyllä aina muisti sanoa et tärkeintä on mn pitää ajoista kiinni ja olla paikalla.Kassa kilisi...se lisäksi kyseli samoja asioita useasti,ei muistanut perusasioita mun tilanteesta, esim.keitä perheeseeni kuuluu jne. Olen kyllä kuullut joillakin olleen niin hyvä tuuri,että ova löytäneet terapeutin jonka kanssa synkkaa ja oikein odotetaan tapaamiskertoja.Tiedän täälläkin sellaisia,yllättäen he eivät ota vastaan uusia asiakkaita ovat niin varattuja epäilemättä hyvistä syistä. Hitto kun tuntuu taas toivottomalle,juuri pääsin mainitsemasta mahan olevan parempi,jo vain jäytää inhottavasti. Pitäis mennä kauppaan ja lenkille ja palata tyhjään kotiin, valtava aukko tähän aikaan,ois lapsen koulustapaluu aika ja tavan elämää. Jotenkin ois osattava tuostakin päästä, saatava tämäkin tosiasia hyväksyttyä tai sopeuduttua tai edes siedettävä.Nyt on näin ja sillä selvä.Hajoamisfiilikset. Mistä kummasta saisi voimaa ja uskoa! |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 29.1.2015 14.48 |
| Aikuinen nainen olikin kirjoittanut väliin.Niin,köydenveto hirviön kanssa vertauskuva sopeutumisesta,hyväksymisestä...miten sen konkreettisesti toteuttaa? No toki etsimällä asioita jotka ovat hyvin, lakkamalla roikkumasta menneessä,tekemällä sellaista josta nauttii...hakeutumalla seuraan...äsh,ei ainakaan kovin konkreettista tuo lakkaaminen roikkumasta menneessä,kun se menneisyys on kokoaika läsnä näkyvällä tai pikemmin näkymättömällä tavalla. |
||
| Malla | Re: Kriisit ja refluksi | 30.1.2015 8.41 |
| Kun on kriisin silmässä ja hyvin ahdistunut, aivot eivät toimi normaalisti. Se on yleistä, joskin hyvin pelottavaa. Itselläkin oli tuota. Muistan kun minun piti varata tk:hon aikaa, olin aivan ymmälläni että mistä minä sen puhelinnumeron löydän! Vihdoin keksin, että puhelinluettelossahan se on. Kun ahdistus hellittää, aivot ryhtyvät taas toimimaan. Kun poikani sairastui, olin hyvin järkyttynyt ja ahdistunut. Kävin pari kertaa keskustelemassa psyk. sairaanhoitajan kanssa. En saanut siitä mitään irti, päinvastoin. Sitrus on vähän samanlaisessa tilanteessa kuin minä eron aikoihin. Muutin isosta ja ylellisestä miehen omistamasta asunnosta vaatimattomaan vuokra-asuntoon. Pois lasten luota. Enhän minä voinut heitä viedä pois omista huoneistaan! Muutos elämässäni oli hyvin iso. Asunnon vaihtumista en niinkään surrut. Surin tietysti eroa lapsista ja luopumista minulle rakkaasta kesämökistä. Olin siellä ahertanut vuosikaudet. Olen sitä käynyt välillä katsomassa ja se näyttää aivan kaamealle. Ex on päästänyt paikan totaaliseen rappioon. Sijainti on sellainen, että vanhin poika olisi halunnut rakentaa sinne ok-talon. Ex ei suostunut! Menee yli ymmärrykseni. Hän pitää sen mieluummin rappiolla ja antaa jättiputken valloittaa koko tontin. Ex ei ole kertaakaan kutsunut sairasta poikaa kotiinsa, ei edes päivälomalle. Käy kerran vuodessa sairaalassa katsomassa. Vanhemman pojan perhettäkin tapaa vain kerran vuodessa. Tuskin on kovin tyytyväinen elämäänsä, vaikka rahaa onkin. Ja kaikki olisi voinut olla toisin! Ei kukaan voi määritellä toiselle kuinka kauan on soveliasta rypeä kriisissään. Ei sieltä kenenkään kehoituksella ylös rämmitä. Minullekin toitotettiin tuota 'ryhdistäytymistä'. Muu ei auta, kuin työstää ja työstää, kahlata kriisi läpi. Vei se sitten vuoden tai viisi. Voimia Annamyy ja Sitrus! |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 30.1.2015 9.44 |
| http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mika_vikana/ylos_alakulosta Mitähän voimavaroja mulla on, ei mitään.Tajusin senkin,että vaikka saisin töitä, taloudellinen tilanteeni ei parane millään.Ei ole mitään kiinnekohtaa mistä ammentaa voimaa! Malla sinä olet esimerkki joka on selvinnyt erittäin isoista asioista ja on sitä ennen itekkin, mutta miksi nyt on vastassa vain umpikuja joka suhteessa:/ Vai onko kyse uonkaltaisesta mitä tuossakinlinkkaamasani artikkelissa sanotaan,että tässä jamassa ihmisen mieli pyrkii liioittelemaan ja että negatiivisten ajatusten kehä olisi saatava poiki jotta toipuminen voi alkaa. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 30.1.2015 9.50 |
| ...mulla on päällekkäin ainakin kolmea eriasteista kriisiä, vakavaa kriisiä,elämänkriisiä ja kehityskriisiä:/ |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 30.1.2015 10.50 |
| Mä symppaan teitä kaikkia, en jaksa nyt muuta ottaa kantaa. Menin eilen nukkumaan iltapäivällä, nukuin illan ja yön. Palelsi, oksetti. Univelkaa oli. En edes syönyt illlallista. köysijuttu oli vahva kuva, mutten tajunnut mitä se tarkoittaa. Pitääkö mun unohtaa isäni itsemurha, tämä suhde? Miten? Pitääkö mun yrittää jättää koko entinen elämäni, persoonani, luonteeni ja muuttua eri ihmiseksi. En osaa, en jaksa eenkä usko että se on mahdollista. Mitä hirviö edustaa, mitä köysi? Aikuinen nainen, selitä auki, please! Mä tartten nyt pikaisesti rutiineja, jotka vie mut ulos tästä talosta, eikä liity eron käsittelyyn, mutta en jaksa hakea niitä. En ole vuosiin ollut työyhteisössä. Paha juttu, mut älkää syyttäkö tyhmyydestä, tajuan sen itsekin. Kuten olen sanonut, olen hoitanut kaikkein vähiten omia etujani. Mulle ei sitä lapsena opetettu, enkä näköjään ole itse älynnyt. En myöskään saa riittävää tuloa yksinäni. Ex on se varakkaampi, ja olen ääliö kun olen hoitanut ensin muut ja sitten huomannut ettei omiin etuihin ole voimavaroja. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 30.1.2015 10.53 |
| En mäkään nyt enempää, mutta sen ainakin tiedän ettei unohtamisesta ole kyse,vaan jostain jonka minäkin haulan auki! En voi unohtaa siskoni vastavaa kuin Sitrus sinä isäsi, en sitä etten lapsi elä kanssani arkea,en sitä että olen työtön ja ilmeisesti syrjäytymässä...tai onko noi(työhön ja syrjäytymiseen ja hyödyttömyyteen) mun mielen luomia kriisien pyörityksessä olevan mielen luomia kuvia, etten näe itse... Sitrus kirjoittele kun jaksat, mäkn menin eilen nukkumaan seittemän aikaan ja vaihdoin vain yöllä sohvalta sänkyyn. Perustukset on järkkyneet pahasti,ihan kuin identiteetti hukkunut näiden asioiden kanssa! Täytyy myös muistaa että näistä suurista asioista on vasta hyvin vähän aikaa.Lisäksi samaa mittaluokkaa on pari muuta mulla tässä samaan aikaan,mutta niistä en uskalla kirjoittaa kun muutenkin jo aika avoimesti olen kirjoittanut. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 30.1.2015 12.29 |
| Rakas Annamyy, mulla on pariterapeutti puhelinkontaktina. Se on mulle nyt elintärkeä. Ymmärrämme toisiamme hyvin, siis kommunikaatio toimii. Tänään esitin hänelle pyynnön, ettei hän avustaisi mua sellaisen harhakuvan syntymisessä mun päässä, että itsessäni ei ole mitään vikaa, vaan kaikki syy on aina muissa. Koska a) se ei ole totta, ja b) se ei vie mua eteenpäin. Kaikki terapeutit eivät kykene ottamaan palautetta vastaan, mutta tämä kykenee. AnnaMyy, mulla on ollut paljon kontakteja, joista on ollut hyötyä vain vähän tai ei yhtään. Ikävä sanoa näin. Terapeutin työ ei ehkä ole helppoa. Toivon sydämestäni, että onnistut löytämään itsellesi toimivaa apua. Toivon että tunnistat sen kun löydät sen. Terapeutti ei tietysti muuta asiakkaan elämää paremmaksi, se on asiakkaan pystyttävä tekemään itse. Mutta hyvä terapeutti voi auttaa näkemään kipukohdat, elämässä toistuvat vahingolliset kuviot, työstämään asioita ja vahvistamaan asiakkaansa kehitystä hyväätekevään suuntaan. Terapeutti on erittäin hyvässä asemassa vahvistamaan asiakkaan itsetuntemusta ja itsetuntoa. Selvää on, että toisilla ihmisillä on enemmän itsestä johtumattomia raskaita kokemuksia kuin toisilla. Elämä on epäreilua. Mutta jospa oppisi edes olemaan itse etsimättä lisää surua ja vaikeuksia. Sitä terapia voi antaa. Mä odotan hartaasti, että aikuinen nainen selittää hirviököysi-vertauksen. Mä luulen, että se on hyvä. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 30.1.2015 16.14 |
| http://oivamieli.fi/koydenveto.php Ymmärrän nyt, että mun ex on pudottanut köyden silloin kun on tullut elämäntilanteita, joissa olisin tarvinnut hänen tukeaan. Mä olen ollut hänelle se hirviö, tilanne on yleensä ollut mulle pahempi kuin hänelle, mutta hän on pudottanut köyden. Tämä sattuu mun sieluun ja mahaan. Metafora ei kerro, miten hirviön käy. Oma tilanne: olen vetänyt köyttä niin kauan, että en osaa enää tehdä muuta. Ei, vaan olen vetänyt monia köysiä. Olen luullut että elämä on tällaista. Köyttä voi myös nimittää ikäväksi asiaksi, joka silti kuuluu hoitaa. Mistä ihminen tietää, mikä on elämään kuuluva haaste, jonka mittaiseksi on paree kasvaa, jos ei vielä ole? Mistä tietää, mikä tilanne on köysi? Jos kaikki ihmiset rupeavat pudottelemaan köysiään, kuka hoitaa asiat? |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 30.1.2015 18.02 |
| En osaa sitä selittää Hirviö kertomusta, niin, että siitä tulisi jotenkin järkevämpää minun tulkitsemana. Mutta sitä se tarkoittaa, että kukaan ei voi auttaa ihmistä vaikeuksissa kun hän itse. On kait käytävä kaikki läpi ja sitten päästettävä jossain vaiheessa irti ettei putoa sinne syvään kuoppaan mistä ylös tulo on ihan varmaan todella vaikeaa. Hakea tukea, neuvoja, juteltava, itkettävä ja tehtävä kaikkea sitä mitä kulloinenkin olotila sanoo, että on tehtävä. Joku selviää lääkkeillä joku terapialla ja ystävien tuella, mutta yksin ei selviä. Muuten se hirviö ottaa meidät mukaansa. Jos 10 ihmistä lukee saman tekstin, kaikki saattavat käsittää tekstin erilailla joten, niin kait se on näissä elämän kurjuuksissakin, että vaikeina hetkinä ei osaa ottaa mitään vastaan. Kiertää kehää, mutta jossain vaiheessa hyppään kehästä ulos ja rupeaa vähän muuttamaan sitä kierrosta. Ja kun aikansa on näin tehnyt moni asia valaistuu ja rupeaa taas näkemään valoa siellä tunnelissa. Ei näin isot asiat kuten avioerot hetkessä ratkea ja vaikka kuinka haluaisi olla läsnä ja sanoa jotain lohdullisen viisasta, sitä vaan ei osaa. Vaikeaa on nyt ja varmaan todella ihminen on rikki kaiken keskellä, mutta se mikä vähänkään hyvältä tuntuu siihen kannattaa satsata aina kun jaksaa. Ja se vie matkaa hetkenkin eteenpäin. Vaikeaa on ajatuksiaan sanoiksi pukea, mutta tärkeintä on kuitenkin yrittää tukea. Sitä yritin ja yritän. Omaa elämääni kun peilaan niin nuoruus ja lapsuus on ollut ihan kamalaa aikaa. Väkivaltaa ym. Olen antanut tekijälle anteeksi ja vaikka kaiken muistan, en niitä enää ajattele. Kaiken olen taakseni jättänyt. Tietysti joskus asiat tulevat mieleen, mutta kun olen ne niin hyvin ja perusteellisesti läpi käynyt, voin sanoa, että ne asiat eivät enää ahdista. Itkenyt, pelännyt, nähnyt hirveitä painajaisia ja saanut ammattilais apua, niin minulle on käynyt hyvin. Olen menneisyydestäni vapaa. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 30.1.2015 20.41 |
| Mä kokeilin hirviököysi-vertausta suhteessa sisareeni. Olen vetänyt ja vetänyt, pelännyt raivareita jotka silti tulee. Ilmeisesti olen ollut oiva maali hänen vihalleen. Olen kävellyt munankuorilla. Ajattelin päästää irti. Olen ennenkin tehnyt eroa häneen, mutta hukkuva kuten minä nyt, tarttuu oljenkorsiinkin. Mutta huomasin taas, ettei kannata. Surua tuottaa sekin, että ehdin juuri ennen viimeisintä kohtausta ilmoittaa hänelle että hän on vastaisuudessa lähin omaiseni. No, mulla ei sitten ole lähiomaista. Jostain syystä olen ollut haluton lukemaan erokirjoja. Luulin että se on liian tuskallista. Nyt kuitenkin aloin lukea yhtä. Se on hyvä. Muisti on niin huonona, että saa kertailla vähän väliä, ja käsitysvaikeuksia on myös. Hendrix: Kaikki se rakkaus, joka sinulle kuuluu. Ei lukeminen olekaan paha. Hämmästyttää miten aivan vieras kirjailija näkee niin tarkasti omaan elämääni! |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 31.1.2015 10.10 |
| Tämä on juuri sitä irti päästämistä. Keskittyy välillä ihan muuhun kun siihen omaan. Huomaamista miten joku muu on selvinnyt jostain vastaavasta tilanteesta ja siitä voi saada itselleenkin jotain uutta kokeiltavaa. Mietin joskus näitä tsunamissa omaisensa menettäneitä ihmisiä miten he ovat selvinneet elämänsä jatkamiseen. Minullekin läheinen ihminen menetti lapsenlapsensa siellä, mutta hän ei selvinnyt itse vaan alkoholisoitui. Oma poikansa jolta lapset kuolivat selvisi vaimonsa kanssa jatkamaan elämäänsä. Eli tässä sen näkee miten ihmiset löytävät jotain minkä varaan elämänsä rakentavat. Ja toiset sitä eivät löydä. Uskon, että Sitrus ja Annamyy teillä vielä jonain päivänä on paljon valoa elämässänne, se, että niistä pystyy puhumaan/kirjoittamaan on jo paljon parempaa psyykkeelle kun yksin hautoa niitä päänsä sisällä. Voimia, ja voimia edelleenkin toivotan. Mitäpä sitä muutakaan osaa. Minä olen sisarestani päästänyt irti. En mene siihen kuoppaan mihin hän minua kiskoo. On paljon helpompi olla kun oivalsin, että hänelle ei voi kukaan muu mitään kun hän itse. Ja jos ei koskaan mene itseensä ja mieti olisiko minussakin mahdollisesti jotain korjattavaa ei sitä toinenkaan voi tehdä. On itselläni hyvä olla ja puhdas omatunto. Se on paras päänalunen kuten sanonta kuuluu. |
||
| Vanilja | Re: Kriisit ja refluksi | 31.1.2015 11.38 |
| Sitrus, minä luin tuon linkin takana olevan kirjan jo vuosi sitten, ihan mielenkiinnosta. Kuvittelisin että se saattaisi olla ihan lohdullista luettavaa erotilanteissa. http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=907 |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 31.1.2015 13.28 |
| Musta kanssa tuntuu, etten osaa muuta kuin kiittää teitä kaikkia, jotka jaksatte kerran toisensa jälkeen vastata ja ottaa kantaa. Luin eilen Hendrixin kirjaa, ja tajusin miksi mulle on syntynyt paniikki exän uudesta. Miksi mun mieli nyt itkee ja huutaa, että mä haluankin sen takaisin! Järkevä minäni tietää kyllä, että siitä tulisi sitä samaa vanhaa tyhjää ja kurjaa, ja että EN halua sitä enää. Mutta vanhat aivot ovat sokeat, mutta vahvemmat, ja niitä ajaa nyt kuolemanpelko. Vanhat aivot tolkuttavat mulle" sut on hylätty, sä kuolet, takerru!" Kirja auttoi mua myös tajuamaan, miksi olen ollut niin onneton tässä suhteessa, ja miten pahassa jamassa olemme olleet jo kauan: näkymättömässä avioerossa. Niinpä ensimmäistä kertaa aikoihin en tuntenut itseäni umpiuupuneeksi ja surkeaksi herätessäni. Tapaan huomenna vanhan ystävän. Äsken juttelimme puhelimessa, ja hän pyysi että opettaisin hänelle kalastusta joskus! Se kuullosti ihanalta! Kaikki tällaiset pienet ilonlähteet ehkä sitten ovat niitä tuikkuja, jotka rupeavat pikkuhiljaa valaisemaan elämää. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 31.1.2015 17.02 |
| Sitrus on tosi hienoa kuulla, että jaksat lukea ja keskittyä jonkun toisen tekemisiin ja elämiin. Sieltä aina ammentaa itselleen jotain omaa selviytymistä ajatellen, jollei se ihan heti valkene niin pikkuhiljaa. Ei mikään hetkessä muutu eikä tarvitsekaan muuttua. Olen joskus kuullut jonkun ammattilaisen luennon avioeroista, että vaikka suhde on kuinka loppuun kulutettu ja kummatkin osapuolet ovat täysin kypsyneet toisiinsa, niin sitten kun se ero näkyy paperilla voi tulla täysin romahdus jommalle kummalle tai molemmille. Eli sitten sen vasta käsittääkin mitä on tapahtumassa eli ei kait helppoja eroja ole olemassakaan. Tapellaan omaisuuksista, lapsista ja ties mistä. Onneksi iso osa ihmisistä selviää näistä ja pääsevät aikanaan elämäänsä jatkamaan. Sitten kun katsovat menneisyyteen voi tulla vaikka mitä ajatuksia entisestä elämästä mieleen, että miten olen kestänyt koko suhdetta. Uskon ja toivon Sitruksellekin näin käyvän. Ainakin välität itsestäsi kun jaksat huonoa oloasi jakaa meidän ja läheistesi kanssa. Kyllä sitä toivoo ihan sydämestään, että jaksat ja saat jokaiseen päivään pienenpienen toivonkipinän jatkoa ajatellen. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 31.1.2015 19.20 |
| Mä juuri tänään ajattelin tuota, että mä jaksan ehkä pörrätä joten kuten tässä paniikissa ja epätodellisuuden tunnussa. Mutta että sitten kun ero on virallinen, mä masennun. Se pelottaa mua. Ja musta tuntuu niin pahalta, että ex ei selvästi halua eikä tarvitse minusta enää yhtään mitään. Ei se paljon ole tarvinnut ennenkään, lähinnä sitä että annan sen elää rauhassa omaa elämäänsä omalla tavallaan, ja välillä tehdään jotain yhteistä. Mutta nyt se ei selvästi enää tarvitse mua mihinkään, vaan on pessyt musta kätensä ja sulkenut multa sydämensä. Lisäksi se aina sopivassa tilanteessa tähdentää että tämä oli mun päätös. Tulee sellainen vaikutelma, että vastuu ja syy oli mun. Hendrixin kirjassa puhutaan siitä, miten itse kukin yrittää korjata lapsuuden haavansa rakastumalla ihmiseen joka vastaa hänen imagoaan (yhdistelmä ensisijaisten hoitajien hyvistä ja huonoista ominaisuuksista). Jokaisella ihmisellä on lapsuuden haavoja, exällä varsin selviäkin. Mutta meillä tämä pohdinta on karahtanut kiville heti alkuun: exällä ei omasta mielestään ole lapsuuden haavoja. Hänen huolella kätketty pelokkuutensa, miellyttämisenhalunsa, lauman perässä kulkemisensa, kylmyytensä ja passiivisuutensa hankalissa sosiaalisissa tilanteissa on vain hänen luonteensa. Hän on kyllä ilmaissut olevansa pahoillaan MINUN lapsuuden haavoistani, mutta vankkumattoman varma, että hänellä itsellään ei sellaisia ole. Kaikki yritykset puuttua näihin seikkoihin ovat johtaneet siihen, että ex on käpertynyt sulkeutuneeseen asentoon ja syyttänyt mua siitä, että haukun hänen vanhempiaan ja häntä itseään. Musta tämä kaikki on ollut hirveää ihmiselämien tuhlausta. Ex on työssään tärkeä henkilö, hän päätyy herkästi luottamustoimiin kun kukaan muu ei niitä halua ja vanhemmat tolkuttavat alituisesti hänen erinomaisuuttaan ja fiksuuttaan. Mä olen ensimmäinen ihminen, joka on ikävästi kolkutellut hänen torjuntojensa muureja ja yrittänyt päästä niistä läpi. Ei mikään kiitollinen tehtävä. Ex on monta kertaa huutaen pyytänyt, että auta mua sitten ymmärtämään, älä syyttele mua, vaan auta mua. Mutta samalla hän on torjunut ja torjunut yhä. En mä ole osannut niitä tilanteita hoitaa kun olen itse kaulaani myöten sekaantunut hänen elämäänsä. Ulkopuolista siinä olisi tarvittu. Tämä kaikki on niin surullista, että mua oksettaa. Tajusin myös sen, että minussa ex löysi puolison, joka on kokenut kovia eikä vaatinut paljon mitään. Aivan kuten hänen äitinsä, jonka iskä kuulemma "pelasti". Nyt tämä uusi nainen on, yllätys yllätys, kokenut kovia, ei ole koskaan ollut hyvässä suhteessa eikä vaadi mitään. Siis uusi pelastettava exälle. Uusi vertailukohta, jonka kanssa hän voi paistatella omassa pätevyydessään. Aivan kuten hänen isänsä näyttää erinomaisen älykkäältä ja pätevältä verrattuna hänen "hölmöön" äitiinsä, jonka tyhmyydelle naurettiin koko perheen voimin exän lapsuudesta lähtien. Sitä on usein mullekin kerrottu. Äitiä hoivaillaan koko perheen voimin, hänen typerimmätkin oikkunsa täytetään. Musta on tuntunut, kuin mä olisin ollut exälle joku äiti kakkonen, en tasavertainen puoliso. Tajusin myös, että mut on exän mielessä asetettu johonkin lokeroon, jossa olen asustanut exän kanssa. Sitten kun on tullut tilanteita joissa on muitakin ihmisiä, ex on solahtanut takaisin kovapintaiseen kaverirooliinsa, jossa tärkeintä on suojella itseään ettei tule satutetuksi. Mut on siinä sitten ollut luontevaa unohtaa, koska mähän kyllä pärjään aina omin neuvoin. Musta on kumma että aikuisella ihmisellä on noin voimakkaasti eriytyviä rooleja, että hän pelkää kavereitaan, eikä näe asiassa mitään, minkä haluaisi korjata. Kaikki sujui hyvin, kunnes mä tulin kuvioihin. Ikäänkuin ex ei pohjimmiltaan olisi koskaan juuri arvostanut itseään eikä mua. Ja taas mua surettaa niin että oksettaa. Lisäksi mua raivostuttaa se miten kevyesti ex on tästä kaikesta lähtenyt, ja epäilemättä viettää nytkin lauantai-iltaa jossain päin Suomea uusi vähään tyytyvä nainen kainalossaan. Terveeltä ei nää mun mietteet varmaan kuullosta, eikä varsinkaan loogisilta. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 31.1.2015 20.49 |
| Aikuinen nainen, on ollut antoisaa jutella sun kanssa siskoasiasta. Oikeastaan vielä kivempi olisi jutella siitä kahvikupin ääressä, mutta menee näinkin. Kun ajattelen siskoani, käsitin jo kauan sitten, että olemme arvoiltamme täysin erilaiset. Myöhemmin käsitin, että siskoni on surullisen juuttunut esteisiin, joiden hän uskoo rajoittavan elämäänsä ja toimintaansa. Olen kuluttanut ihan hirveästi aikaa ja voimia yrittäen osoittaa hänelle tapoja, joilla voisi yrittää kiertää, ylittää, alittaa tai sivuuttaa esteet. Tai ihan vain tajuta, että este sijaitsee omien korvien välissä. Käsitin kauan sitten epämääräisesti ja joitain vuosia sitten kirkkaasti, että siskon asenteessa on masentuneisuutta ja vihaisuutta, joka tarttuu herkästi muhunkin. Ja kateutta, aina kateutta jos mulla on jotain ja hänellä ei: mies, opiskelu, matka, iloa, mitä vain. Huomasin myös, että ilonhetkensä hän jakaa ystäviensä kanssa, kutsuu heitä kyläänkin. Muhun taas hän ottaa yhteyttä tarvitessaan käytännön apua, halutessaan valittaa tai dementoituneen äitini asioissa. Yhtään kertaa mua (ja exää) hän ei ole kutsunut kylään, tarjonnut ruokaa tai edes kahvia, tai ehdottanut tapaamista pelkän seuran vuoksi. Sattumalta suhde exän siskoon on aivan samanlainen: meitä ei kutsuttu bileisiin tai syömään, vaan auttamaan, kuskaamaan, kantamaan tai järjestämään ex-appivanhemmille jotain kivaa. Me kyllä olemme syöttäneet ja juottaneet ja kestittäneet ja auttaneet. Onko tässä selvä hyväksikäyttökuvio, jonka ulkopuolinen olisi nähnyt aikoja sitten? Taitaa olla. Eli minä ihmisenä en kiinnosta, vaan se apu ja hyöty, jota voin tarjota. Välillä tuntuu siltä, kuin olisin vastasyntynyt, jonka silmät vasta avautuvat ja joka ei ole tajunnut ollenkaan miten maailmassa eletään. Tunnen itseni todella hölmöksi. Käykö nyt vastareaktiona niin, että en suostu enää sydämenhyvyydestä antamaan kellekään mitään, jotta en enää pettyisi? Kuinka ihminen voi olla uhkaavan lähellä 50 vuotta, ja huomaakin äkkiä ettei tajua mitään siitä, miten eletään hyvää elämää? |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 1.2.2015 8.49 |
| Sitrus kuulostaa niin samanlaiselta suhteesi siskoosi kun minullakin. Ainut mikä minua lohduttaa on se, että suuri osa tätä lähisukua on samaa mieltä sisarestani eli kaikki vähän häntä pelkäävät eli kukaan ei sano suoraan mitä hänestä ajattelee. Eli se vanha fraasi, että parempi laiha sopu kun lihava riitä sopii meillekin. Mikä kurjinta, että sisareni syyttää minua, että olen manipuloinut koko suvun häntä vastaan. Ai olen vai. En todellakaan alennu edes sellaiseen. Päinvastoin olen jokaiselle sanonut, että jos me emme tule toimeen ei se tarkoita sitä, että muiden täytyy tulla puolelleni. Jokainen tekee ratkaisun omalla kohdallaan. Minua on helpottanut kovin kun olen kirjoittanut sisarelleni kirjeen. En tosin sitä lähettänyt, mutta täällä se on valmiiksi kirjoitettuna ja se tuntui tosi hyvältä teolta itseäni ajatellen. Jos jaksat kokeile. Se voisi toimia mies ex-puolisoasi ajatellen. Kirjoitat heille molemmille kirjeen ja jos haluat voit vaikka lähettääkin ne tai jättää itsellesi. Jos lähetät ota kopiot niin jälkeenpäin näet miten olet elämäsi siinä hetkessä kokenut. Olet kyllä niin kurjassa tilanteessa nyt tällä hetkellä. Tietty oloa helpottaisi kun ei ajattelisi elämää liian pitkälle eteenpäin. Mutta se on helpommin sanottu kun tehty. Ainakin tämä ulkopuolisesta kuulostaa ihan hyvältä kun osaat jäsennellä elämäsi tätä tilannetta näinkin hyvin ja olet aito ja rehellinen itsellesi. Sillä omaa sisintään ei voi pettää. Muita kyllä voi ja onnistuukin. Kirjoittele vain tänne tuntemuksiasi, kyllä me parhaamme yritämme sinua eteenpäin elämässäsi kannustaa. Kuten muitakin kenellä mitäkin murhetta ja ongelmaa on. Eihän tämä omakaan elämä ongelmatonta ole vaikka parisuhde toimii. Sitten on muita murheita arkea haittaamassa. Siis tämä on elämää.. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 1.2.2015 12.05 |
| Meillä ei ole muuta sukua arvioimassa siskoani. Siksihän tässä niin yksin ollaan, ei ole muita. En mä jaksa nyt kirjeitä. Voi toi toimiakin,mutten jaksa. Exän kanssa puhutaan puhelimessa. Juuri äskenkin, tänään on meidän kihlapäivä. Mä en tiedä taaskaan teenkö itselleni vahinkoa puhumalla hänen kanssaan. Mutta ainakin mä työstän tätä eroa terapeutin, teidän palstalaisten, kohta alkavan eroryhmän ja parin elämän rytäköistä jäljelle jääneen ystävän kanssa. Olisin laskenut mielelläni siskoni tähän harvalukuiseen joukkoon, mutta kun ei niin ei. Kyllä mua pelottaa omasta puolestani. Ex on ollut tärkeä tukihenkilö sairauksien kanssa, ja nyt sitä ei enää ole. Ja syy on mun oma, koska mä ajoin sen pois. Se olisi muuten jäänyt. Nyt se on rakastunut toiseen, eikä kaipaa mua. On pahoillaan, sekaisin, surullinen, mutta harvinaisen päättäväinen. Ja toivottaa mulle onnea ja voimia. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 1.2.2015 21.20 |
| Monet on mulle sanoneet täällä, että älä jää yksin. Aluksi se tuntui pahalta. Syynä on se, että omaa epäonnistuneelta tuntuvaa elämäänsä on häpeillyt jo vuosia niin, ettei ole pahemmin halunnut tapailla ystäviä ja tuttuja, ja vastailla iloisiin "Mitäs teille kuuluu?" -kysymyksiin. Siitä syystä kontaktit ovat harvenneet, vaikka oli aika, jolloin mulla oli monta hyvää ystävää ja lukematon joukko tuttavia. On tämä sairauskin rajoittanut, mutta eniten tuo häpeä. Onneksi olen lähtenyt nyt liikkeelle. Pääni sumuisuudesta huolimatta rupesin kirjoittamaan kahta listaa. Ekaan merkitsin ihmisiä joihin yhteydenotto tuntui vähemmän vaikealta, toiseen villejä kortteja eli sellaisia joista en ole yhtään varma. Niihin yhteydenottoihin on vielä kerättävä rohkeutta. Nyt olen saanut avattua vanhoja yhteyksiä, ja jopa kiitosta siitä että olen ollut näin rohkea ja aktiivinen. Tuntuu uskomattomalta, että joku tutulla äänellä puhuva ihminen kertoo olevansa iloinen kuullessaan minusta. Nyt kun olen aloittanut, mieleen tulee jatkuvasti uusia nimiä, jotka olen unohtanut vuosien varrella. Molempiin listoihin tulee koko ajan uusia nimiä. En olekaan niin yksin, kuin olen luullut. Jos olen, niin se on ainakin osittain ollut oma valintani. Jokainen yhteys voi lisäksi poikia jotain uutta, mistä en vielä edes tiedä. Ihmisille tapahtuu elämän aikana vaikka mitä. Välirikotkin voi ihan hyvin korjata, joskus käy jopa niin että yhteys on vain katkennut, kumpikaan ei tiedä tai muista miksi, ja kumpikin toivoo että toinen ottaisi yhteyttä, mutta ei uskalla itse. Elämää ei todella kannata tuhlata siihen, että ei uskalla elää. Kaikilla on varmaan ihmisiä jotka ovat vaan kadonneet. Ottakaa heihin yhteyttä! Pahimmassa tapauksessa tulee torjutuksi. Mutta parhaassa tapauksessa vanha ystävyys saadaan heräämään henkiin. Toisaalta viitaten Myrtin kanssa anopeista ja Aikuisen naisen kanssa sisarista käytyihin keskusteluihin sanon myös, että on joitain ihmisiä, joista ei saa muuta kuin pahan mielen. En todella tarkoita ihmistä jolla on surua, sairaus, menetyksiä tms. väliaikainen tila, minkä vuoksi hän on tilapäisesti kurjana. Vaan tarkoitan ihmisiä, jotka vuodesta toiseen vain vievät sinulta energiaa. Näitten ihmisten kanssa ei kannata kaveerata kiltteyden, empatian, hämärän vastuuntunnon tms. takia, koska he vievät sinulta energiat antamatta mitään hyvää vastineeksi. Itse kyllä varoittaisin tällaista ihmistä, koska joskus voi olla että kyseessä on vain ikävä tapa, jonka asianomainen voi ja tahtookin muuttaa, hän ei vain ole huomannut sitä. Mutta jos huomautus ei auta, on parasta vaan pysytellä loitolla. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 2.2.2015 15.18 |
| Mitä fiiliksiä liikkuu ihmisten päässä? Mulla jopa vuoristorataa:/Viikonloppu meni hyvin ja huonosti.Hyvää:lapsirakas oli kotona, mutta kertoi että on minua hirveä ikävä-raastavaa. Huonoja on enemmänkin mutta avaan vain kahta:ex laittoi mulle karmivia viestejä lauantaina, katsoin ne pöllö juuri ennen nukkumaanmenoa ja luulin ettei tule uni.Mutta sitten aloin rukoilemaan sen puolesta ja sain jotenkin rauhan. Silti en voi ymmärtää miksi hän edelleen kiusaa,vaikka on saanut jo kaiken paitsi ei yksinhuoltajuutta.Narsistin sadistinen mieli:/ Sitten yritin soittaa miesystävälle saadakseni lohtua,mutta hällä oli puhelin kiinni...josta vedin oikeaa nosuneet johtopäätökset.Hän soitti eilen sitten ja kertoi juoneensa lauantaina ja kaljoittelevansa vielä eilen ja ettei ole ilennyt soittaa mulle. Sanoi soittavansa selvinpäin,ilmoitin ettei kannata ja hän kysyi oliko tämä tässä.Vastasin kyllä,hän vielä toisti soittavansa selvinpäin ja pyysi anteeksi ,laitoin vain luurin kiinni. Kolmena yönä olen nähnyt unta kolmesta eri asiasta jotka leijuvat pääni yllä synkkinä pilvinä,ne valitettavasti on näiden aikaisemmin kirjoittamieni lisäksi niitä joista en ole täällä puhunut, ahdistavia,hyvin ahdistavia. Viime yönä heräsin tai aamulla 5 aikaan taas levolliseen oloon paitsi rintaa puristi selällä ollessa, kävin uudelleen nukkumaan jolloin esiintyi kolmas unista ja aamu olikin yhtä tuskaa...asiat pyöri sekaisin mielessä ja mahaan koski niin että tuska vaan lisääntyi. Päivällä olin psyk.hoitajan luona jossa oli halvaus ja sydänkohtaus ja puheensammallusolo:/ Kotia kävellessä helpotti vähän.Tuo hoitaja on kyllä ok,siitä toki huolehti että kävisin ulkona enkä pyörisi kotona yksin mutta ei huvita,minne mene jos ei miesystävääkään enää ole:/ Ottaakohan mua oikeesi pumpusta kun kuristaakin,tosin niskahartiat on hittomaisen jumissa,takaraivoon säteilee. Sain jotain lohtua Ben Furmanin kirjoista viikonlopun aikaan ja todennäköisesti sekin vaikutti oloon(ehkä ratkaisevasti) kun lapsen ollessa kotona tulee tehtyä muutakin kuin istuttua koneella ja märehdittyä. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 2.2.2015 16.30 |
| Uimahallin pukuhuoneessa istuessa alkoi itkettää, enkä pystynyt pidättelemään vaan annoin tulla sitten. Istuin itkien monta minuuttia. Siinä oli suunnilleen viisi ihmistä ihan lähellä, kaikki varmasti huomasivat. Tuntui kummalliselta, että kukaan ei noteerannut itkevää ihmistä mitenkään, kukaan ei kysynyt että ootko sä kunnossa, mikä sulla on. Suoraan sanoen se itketti lisää. Lopulta onnistuin lopettamaan ja selvisin kotiin. Itse olen aina mennyt auttamaan, kun olen nähnyt että lähimmäisellä on joku hätänä. Olen ainakin kysynyt voinko auttaa. Taidan on olla vähän hölmö. Exän kanssa oltiin samanlaisia hölmöjä molemmat - autettiin tuttuja ja tuntemattomia, mutta sitä tärkeintä eli omaa suhdetta ei osattu hoitaa. Luepa Annamyy tuo mun ylläoleva teksti. Mullakaan ei ole täällä ketään. Ei ole edes sitä lasta, ei edes joskus käymässä. Pakko se on vaan ihmisen opetella elämään omaa elämäänsä itse. Voi olla, että rakastaminen on suurta kusetusta, mikä selviää jossain vaiheessa. Kumpikin siinä vaan etsii omaa hyväänsä, ja jos on kovin pelokas ja estynyt, kuten mun exä, niin siinä rytäkässä tulee puolison etu uhrattua omien pikku pelkojen alttarille. Rakastavaiset takertuvat toisiinsa, alkavat syytää toisilleen odotuksia, sitten alkaa valittaminen, pettyminen, riitely ja syyttely. Sen jälkeen vielä roikutaan yhdessä kun ei parempaakaan ole, ja oma elämä kiedottu niin perusteellisesti kumppanin elämän kanssa yhteen. Ja onhan siinä yhdessäolossa hyviäkin puolia, ja niistä ei halua luopua, koska sitten ei jää mitään. Sitäpaitsi oleellinen kysymys on, onko tämä kuitenkin parasta, mitä mulle on tarjolla, kannattaako kuitenkin tyytyä tähän? Kunnes käy kuten exälle, sille tarjotaan paremmalta tuntuvaa vaihtoehtoa, sen kanssa se saa varmaan niitä lapsiakin, mitä mun kanssa ei saanut. Siinä vaiheessa voi turvallisesti vaihtaa lennossa toiseen taksiin, eikä vieläkään tarvitse käydä läpi omia torjuntojaan, joiden takia oli pakko pysyä etäisenä ja erillisenä ensimmäisessä suhteessa eli mun kanssa. Ja voihan se onnistuakin. Yksi mun kaveri erosi miehestä joka ei halunnut lapsia, tapasi vanhan tuttavansa, joka halusi, ja vuoden kuluttua hän oli jo äiti. Nopea ja tehokas suhde. Mulle siitä ei kyllä ole mitään iloa. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 2.2.2015 17.04 |
| Ihmistä ei ole luotu olemaan yksin:/ Tuossakin asiassa ihan viime aikoina ,no viime syksyn tapahtumien jälkeen mielipiteeni on muuttunut. Joskus halusin olla yksin ja nautin siitä,itseasiassa olin kiusaantunut jos joku kävi, viihdyin omissa oloissa. Nyt kun pyörii tässä näine synkkine aatoksineen ja kipuineen, kaipaa seuraa.Ois mulla kyläpaikkoja ehkä, mutta kuitenkin on semmonen olo ettei jaksa jutella...paitsi miesystävän kanssa,kaipaisin sen kosketusta,hierois niskaa ja hartioita. En oikeinviitsi mennä kenenkään miespuolisen kamun luo kun en halua kertoa seurustelusta-ainiin enhän nyt enää tapailekkaan vai tapailenko,sitten kun jos se soittaa olen kuitenkin loukkaantunut ja se häpeissä ja niinedespäin... Voisin mennä sen luo, inhoon itteeni kun mussa on joku lukko ja pitää olla loukkaantunut! Uimahalli vois olla ihan ok idea,paitsi niskat siinä kunnossa ettei uinti tee hyvää.Siellä pehmeessä saunan lämmössä saattaisi tulla vaihdettua joku sanakin vieraiden ihmisten kanssa. Voi noita sun juttuja Sitrus, toikin on niin tuttua sillon kun ex löysi uuden, samaan aikaan vielä vehtasi mun kanssa ja asui kotona,lapsi oli ihan vauva,tää sitten salaa kuljetti pientä vauvaa uuden naisensa luona kunnes kärähti O.O Halus pitää minut mut tajus et loppu häämöttää ja katsoi parahiksi löytää uuden jo varuiksi...sillon oli mulla noi jutut, ettei sen tarvinnu mitään käydä läpi,senkun lennosta vaihtoi-köpelöstihän siinä kävi vaikka minä kärvistelin kuinka ihanaa niillä muka on... Nyt ex on ollu yksin ainakin ohhoh...6-7-8 vuotta. Ei mulla mitään suuria palavia tunteita miesystävää kohtaan ole, se on semmosta jotain kuitenkin, ehkä sen kanssa on helppo olla, ei tarvii jännittää vaikka sen mielestä olen vaikeasti lähestyttävä ja kyllä intohimoa löytyy.Mut ei se mitään kunhan-vaan-joku-on juttuakaan ole, en mä semmoseen pystyisi. Tuo psyk.sh kyseli et oonko mä nyt ihan varma ollessani noin ehdoton koska mies on kuitenkin hoitajan mielestä kunnioittanut mua juomalla omissa oloissa häiritsemättä mua ja ei se ois juonu jos mä oisin ollu siellä...no en tiiä,kattoo nytten. Ei toi hölmöö ole mennä kysyy voiko auttaa!Se ettei mene johtunee hämmennyksestä tai pelosta.Mitä sä oisit sanonu jos joku ois tullu kysymään?Kiittäny kysymästä ja sanonu et on vaan aika vaikea elämäntilanne vai jotain muuta? Lapsi onneksi on sillee entisenlainen et puhu samanlain kuin ennenkin meidän kodista, omasta huoneesta jne eikä niin etteikö tää ois hänen koti edelleen,koska onhan tämä.Ei ole semmosta tunnetta et on kylässä omassa kotona.Paitsi et vie suurimman osan vaatteistaan sinne toiseen kotiinsa. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 3.2.2015 18.57 |
| Vielä viimeinen kannanotto sisarestani (s). Aikuinen nainen, jos vielä kerran jaksat kommentoida. Koska s ei ollut vastannut viimeisimpiin tekstareihini, päätin lähestyä häntä vielä kerran kaiken varalta. viestini sisältö: "olen surullinen että ei tulla toimeen, en tiedä miksi vihaat minua, mutta en jaksa enää ottaa sitä vastaan. elämä tuntuu lyövän mua naamaan aina kun luulen olevani onnellinen." Jotenkin näin. Tarkistin huolella, että en syytä häntä mistään. Vastaus kolahti seur.pvänä: Näytössä näin sanat "valehtelet", "unohtelet sopivasti", "petät lupauksesi", "raha", "olet ihmetyyppi". Huutomerkkejä paljon, 3 sivua tekstiä. Deletoin viestin lukematta sitä. Vastasin hänelle yhdellä sanalla: Kiitos Tiedän että jos olisi ruvennut lukemaan, miettimään, selittämään tarkoituksiani ja puolustautumaan, olisin vain tullut epätoivoiseksi, kipeäksi ja vielä surkeammaksi kuin jo olen. Joten päätin kiihkottomasti ja täysin vailla vihantunteita, että nyt mulle riitti. s saa elää omaa elämäänsä sadepilven alla ja mua vihaten, jos haluaa. Mä en halua jäädä sadepilven alle olemaan, enkä halua tulla samanlaiseksi kuin hän. En varmaan saa kaikkea mitä toivon, en ole ennenkään saanut. Mutta aion huolehtia parhaan kykyni mukaan, että saan edes jotain mitä mieleni tekee. Aion myös kaikin voimin hakea itselleni apua ja voimia. En jää enää odottelemaan josko multa kadonneet ystävät, tutut ja sukulaiset "sattuvat" tulemaan joskus vastaan, vaan etsin heidät itse käsiini. Mulla on muutama lista, joiden varassa elän nyt näitä vaikeita päiviä. Lista tehtävistä, tukihenkilöistä, unelmista, suunnitelmista. Näitä listojani päivitän ja tarkistan. Nyt tuntuu jo hieman turvallisemmalta, koska tiedän maailmassa olevan muutaman ihmisen, jotka ovat kertoneet välittävänsä siitä, miten mun käy. Se on hyvä. Kun aika kuluu, toivon elämäni sisältävän enemmän elämistä ja vähemmän vaikeuksien prosessointia. Mitä tulee tunteisiin, luulen että parasta on antaa kaikkien tunteiden tulla ja olla aikansa. Ehkä ne sitten menevät pois, ja antavat tilaa jollekin uudelle, mikä saa myös tulla. Tunteet ovat nyt tuskallisia, hirveitä. Mutta pahempi on varmaan purra hammasta ja koettaa pitää tunteet hallinnassa. Sitä mä olen tehnyt niin paljon. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 3.2.2015 19.35 |
| Kirjoitan tähän väliin ennenkuin aikuinen nainen vastaa sulle. Mulla on ollut hyvä päivä!Se oikeastaan alkoi eilen kun kävelin sieltä psyk.sh:n luota ja ahdistus vain hellitti.Illalla läksin juoksulenkille,saunoin ,katsoin leffan ja söin jädee. Miesystävä(niin en tiedä onko vai ei) soitti vielä myöhään.Olin ihanan hyvällä tavalla väsynyt ja nukuin kunnon unet heräten aamulla kummaan tunteeseen-mun ei koskenut mahaan eikä ahdistanut!!!! Siitä alkoi aamu hyvin ja sain pontta lähteä kauungille, kävin kampaajalla ja tavaratalossa jossa mulle tehtiin pikameikki,en muista milloin olen viimeksi meikannut. Sain päähäni lähteä ilmoittamatta käymään miesystävän luona katsomassa mikä siellä on tilanne.Olihan siellä-kaksi kaveriaan ja hän itse kaljaa juomassa:/ Kaverinsa katsoi mua ja kysyi että oletko sinä se sama AnnaMyy,ootko värjänny tukkasi tai jotain, minä että enköhän. Miesystävä sitten koitti saada mua jäämään,mutta kerroin olevani hyvin pettynyt asiain tilaan.Miehet sit läksi lisää ostamaan kaljaa ja minä kotiin. Tuossa tuli taasen puhelu kuinka hän rakastaa mua ja voinko antaa anteeksi jne... Oli mitä oli,mutta tän jaarttelun jälkeen pointtini on:vaikka nyt ylämähaa jomottelee mua ei ahdista, josta voisin ajatella että alanko hitusen mennä eteenpäin, takuulla tulee kamalanhirveitä ahdistuksia ym,mutta tässähän jo toivo viriää jospa ahdistuksettomuus lisääntyykin ja elämä alkaa näyttää vihdoin vihreäävaloa! Ja jos näinkäy mulle,voit olla Sitrus satavarma et sulle käy myös-tunteista olet mielestäni oikeassa, antaa tulla ja mennä ja olla aikansa. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 3.2.2015 20.44 |
| Kiva kuulla, AnnaMyy. Kirjottele vaan säkin ihan niin paljon kuin jaksat. Mulla oli eilen tähän mennessä hirvein ilta. Kuten olen sanonut, itkua on riittänyt, väsymystä, oksetusta ja mahakipua. Eilen sitten illalla joskus lopetin kaiken puuhailun ja vain istuin katsellen seiniä. En tehnyt enkä yrittänyt tehdä mitään. Yhtäkkiä mahanpohjasta alkoi kummuta itkua, joka kulki koko rintakehäni läpi, ja tuli suusta eläimellisenä, holtittomana ulinana. Ensin en mahtanut ulinalleni mitään, ja lopulta annoin sen vain tulla. Se oli täysin erilaista kuin tähänastinen itku, jota olen koettanut edes hieman hallita ja siistiä. Kävelin ympäri asuntoa, halasin itseäni ja itkin ja itkin, varmaan puoli tuntia. Itkin yksinäisyyttäni, itkin miestäni, itkin rakkauttani, itkin itseäni. Olisin antanut vaikka toisen korvani, jos erossa asuva mieheni olisi astunut ovesta sisään ja halunnut palata yhteen. Tuntui että kuolen. Tunsin ja tiesin, että kaikki merkityksellinen elämä on kohdaltani ohi. Ajattelin tuskaani ja ulvoin. Kunnes lopulta itku loppui. Kävin nukkumaan lohduttomissa tunnelmissa, voimattomana. Mutta tänään huomaan, että mahakipu on jotenkin lieventynyt. Ajatus kulkee selkeämmin, mieli on himpun verran valoisampi. Rankin kohta tänään oli systerin tekstari, jota en siis lukenut. Vähän kuin kaikenkattavassa surkeudessa olisi pieniä ohentumia, joiden takaa voi aavistaa valon. Tunnen itseni jotenkin voimakkaammaksi, en niin särkyväksi kuin viime päivinä. Mielialahäiriöpolilla puhuttiin tunteiden hallinnasta. Sen puute on yksi mielialahäiriön tuntomerkeistä, väitti psyk-sh. Taidan olla eri mieltä. Taidan olla sitä mieltä, että tunne pitää nimenomaan tuntea, eikä se tule millään typerillä tyynynpotkimisharjoituksilla tai nyrkkeilysäkin iskemisellä. Ei ainakaan mulle. Viimeinen asia mikä eilen oli mielessä, oli tyynynpotkinta! Ennen kaikkea kun ihminen on kriisin keskellä kun esim. AnnaMyy ja minä nyt, niin tunne ei pyydä lupaa tulla. Se vain tulee. AnnaMyy, lainasin kirjastosta 4 kirjaa ryhmästä elämäntaito-oppaat. Varmaan edes joku niistä on hyödyllinen. Oletko sinä lukenut sellaisia? |
||
| juissi | Re: Kriisit ja refluksi | 3.2.2015 20.49 |
| Tuo itku on sielunitkua, erittäin puhdistavaa. Tulisipa tännekin. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 3.2.2015 21.02 |
| Ahaa! Se tuntui hyvin pelottavalta, hajottavalta ja täysin lohduttomalta. Annoin sen silti tulla, mielessä kävi mitä naapurit ajattelevat, mutta annoin silti vaan tulla. Tunsin olevani avuton, hylätty, kuin yksin jätetty pikkuvauva. |
||
| selja | Re: Kriisit ja refluksi | 3.2.2015 22.28 |
| Mä luin tuon sitruksen kirjotuksen ja pyyhin silmiäni. Voi toivottavasti sä ja annamyy saatte jostain voimia tähän elämänvaiheeseen. En mä osaa mitään järkevää sanoa,mutta ootte kyllä ajatuksissa ja kuulosti hyvältä kun molemmat kirjoititte että olo oli ollut jotenkin parempi tänään. Tehkää sitä miltä tuntuu ja itkekää jos itkettää. Arvostakaa itteänne,heikkoinakin,niin vaikeaa kuin se välillä onkin. Kukaan muu ei määrittele sitä mitä ootte. Halauksia ja jaksamista teille! |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 3.2.2015 23.44 |
| En mä tiedä, mitä vastata selja. Ei tämä elämä ole onnentäyteistä ollut tähänkään asti. Exän osuus onnettomuudessa joka jätti mulle pysyvän ruumiinvamman sielunvammoista puhumattakaan. Mun terapeutti on sitkeästi sitä mieltä, että ex ei ole koskaan ollut todella mun elämässä läsnä kumppanina, ja kyllä mä sen pohjimmiltani itsekin olen tiennyt. Sitten on ollut ne sekaantuvat appivanhemmat. Kyllä mä luulen, että mua terveemmästä perheestä tullut nainen olisi jo kauan sitten kerännyt tavaransa ja poistunut. Eilisestä itkukohtauksesta ja sen synnyttämistä tunnoista tajusin, että mun suurimpia suruja kautta elämän on ollut ulkopuolisuus, tunne siitä että on ylimääräinen, yksinjäämisen ja hylätyksi tulemisen pelko. Turvallisuus ja turvalilsuuden rajoissa toimiminen on mulle tärkeitä. Jotenkin aina on ollut sellainen tunne, että olen erilainen kuin muut, kiinnostunut erilaisista asioista, vähän väärässä paikassa. Tanssitunneilla olen ollut onnellinen, mutta sekin on jäänyt. Tarttis varmaan aloittaa taas. Olen haaveillut maallemuuttamisesta, ja exänkin kanssa siitä oli puhetta. Tajusin kuitenkin koko ajan hämärästi, että sen kanssa elämä on vain päämäärätöntä lipumista. Ollaan typerästi kiinni edellisten sukupolvien luomissa kuvioissa niin kuin ne olisivat joku luonnonlaki. Ex ei sitä näe, on hän paremmin onnistunut omia taipumuksiaan toteuttamaankin kuin minä. Mutta kunnollisia suunnitelmia meillä ei ole ollut, ei yhteisiä isoja päämääriä. Appivanhemmilla on ollut kuviot meille valmiina, niin että on jäänyt hahmottamatta omat suuret linjat. Yhtäkkiä sitten vaan tajutaan, että elämä todellakin hupenee päivä päivältä siinä toisten mieltä myöten eläessä. Eikä yksikään päivä palaa. Sittenkö olisi oman elämän vuoro, kun appivanhemmat on haudassa? On anopilla kyllä ollut ohjelmaa meille sen jälkeenkin jo valmiina: "käykää sitten meidän haudalla". Exän käsitys rajojen vetämisestä meidän oman ja appivanhempien väliin on ollut: "mahdotonta, täytyy varmaan toivoa, että ne kuolee mahdollisimman pian". Hän on todella sanonut näin jo kauan sitten, itkien. Mun terapeutti sanoi tänään, että sä olet elänyt hammasta purren 20 vuotta. Siinä se on kyllä oikeassa. Mun vaihtoehdot tässä suhteessa on olleet: miellytät muita ja hukkaat itsesi tai olet hankala miniä ja sut hylätään, vähintään henkisesti. Se mitä olen nähnyt nykyisten 30-50-vuotiaiden osakseen saamasta ns. "äidinrakkaudesta" on vankistanut mun kantaa siitä, että äidit osaavat tukehduttaa lastensa elämän hyvin perusteellisesti. Luin vähäsen ruotsalaista kirjaa nimeltä Onneksi erosimme. Se oli jotenkin ärsyttävän tekohilpeä. Ikäänkuin avioliitto olisi joku harrastus, josta vaan luovutaan kevyesti rallatellen. Sitten nainen on vain vapaa uimaan meressä, joka on täynnä ihania miehiä, jotka tahtovat hänelle pelkkää hyvää! Kyllä, aivan varmasti. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 4.2.2015 0.08 |
| Ja mitä tulee maalle muuttoon tai yhtään mihinkään suuriin hankkeisiin eron jälkeen, niin nyt ei aihetta ryhtyä hakemaan niin stressaavaa muutosta, ei todellakaan. Ensin on saatava oma elämä tukevasti mallilleen ja toimivaksi, ja siinä on muutosta ja haastetta. Mitään ylimääräistä rasitetta ei nyt kaivata. On kummallista, miten kaksi ihmistä kuten nyt me vain elää vuodesta toiseen samassa asunnossa tehden melkein kaiken yhdessä uskaltamatta pysähtyä katsomaan toisiaan silmiin. Usein puhutaan kiireestä, on lapsia ja muuta, ei ole yhteistä aikaa, inhoan termiä "arjen pyörittäminen". Meillä on ainakin ollut aikaa toisillemme, on ollut aikaa havaita miltä elämä tuntuu vai tuntuuko se miltään? Vähitellen toisen laiminlyönti ja väheksyminen on tullut tavaksi, kahdestaan ollessa ei tunnu keksivän mitään sanottavaa, tuijotetaan telkkaria-tietokonetta-kirjaa-sanomalehteä, elämä missä tahansa tuntuu olevan kiintoisampaa kuin oman kodin sisällä. Jossain vaiheessa - vuosia sitten - huomasin katselevani iäkkäitä pareja, jotka istuvat lähekkäin, hymyilevät toisilleen, tutkivat toistensa ilmeitä, näyttävät siltä, että juuri se vieressä istuva ihminen on maailman tärkein. Tajusin vastahakoisena, että me ei olla kuin noi. Ja vielä vastahakoisempana mun on myönnettävä, että alusta asti mua on ärsyttänyt ex-miehen tapa kääntää katseensa minusta pois aivan liian usein. Hän on aina ollut tarpeettoman halukas miellyttämään kaikkia muita ihmisiä kuin mua. Ehkä sellaisesta ihmisestä on täysi syy ja korkea aika erota. Vaikka siinä kaupassa mitä menettäisi. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 4.2.2015 9.35 |
| Ei se ole ollenkaan helppoa elämää jos parisuhde ei toimi ja sitä kuitenkin jatketaan kun ei osata eroonkaan lähteä. Tulee ihan omat vanhemmat mieleen. Meillä isä antoi äidille turpaan välillä ihan olan täydeltä ja me lapset saimme osamme. Äiti oli todella mustelmilla päästä jalkoihin. Silti suhde jatkui ja koko perhe kärsi siitä. Ero tapahtui kuoleman kautta. Eli isäni sairastui syöpään ja menehtyi siihen. Mutta sairasvuoteellaan hän pyysi anteeksi meiltä kaikilta. Sanoi, että jos saisi elää elämänsä uudestaan tekisi kaiken toisin. No se helpotti tätä elämän jatkamista meille lapsilla ainakin tai ehkä puhun vain omasta puolestani. Äitini joka on jo iäkäs on edelleenkin hyvin katkera isälleni, siihen aikaan ei vaan erottu. Elämä pyörii siellä nuoruudessa, että jos olisin silloin tehnyt niin ja näin niin miten asiat olisivatkaan. Sisarukseni kaikki ovat eronneet moneen kertaan suhteistaan. Minä olen ainut jolla suhde on kestänyt ja olen saanut hyvän puolison. Että ehkä sitten joskus kun on jälkiviisauden aika asiat huomaa vasta, eli tässä kipeässä vaiheessa pitää rämpiä aikansa ja sitten vasta pääsee siitä noidankehästä pois ja sitten voi jatkaa elämäänsä puhtaalta pöydältä kun on perusteellisesti tyhjentänyt sisimpänsä siitä suhteesta mistä on eroon joutunut. Edelleenkin on hyvä kun jaksatte vaikeaa elämää sanoiksi pukea ja hakea tätä vertaistukea. Yksin ei kukaan jaksa. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 7.2.2015 19.20 |
| Aikuinen nainen, on sullakin ollut rankkaa lapsena. Se on niin hirveän surullista aina kuulla. Järkyttävintä siinä on se, että lapsi oppii pitämään mitä tahansa normaalina, eihän hän muusta tiedä. Kasvun ja ymmärtämisen paikka on sitten aikuisena. Edes ymmärtäminen ja läpikäyminen ei välttämättä pelasta, niin kuin sun sisaruksille on käynyt. Omassa tuttavapiirissä riittää esimerkkejä siitä, miten alkoholismi, masennustaipumus ja kyvyttömyys sitoutua ja ylläpitää parisuhdetta tai hakeutua huonoon parisuhteeseen vaan siirtyy sukupolvelta toiselle. Yleensä selitys tahalliselle lapsettomuudelle tai puolisottomuudellekin selittyy lapsuuden kuvioista. Ja peiliin kun katson, siellä on kanssa yksi esimerkki. Mutta jotkut onnistuvat nousemaan huonoistakin lähtökohdista. Se jos mikä on lohdullista. Otin vuosikausien hiljaisuuden jälkeen yhteyttä kahteen sisarukseen, jotka oli mun ystäviä meidän mökillä. Juteltiin pitkään. Ensimmäistä kertaa kuulin, millaista pahoin kohtelua he olivat saaneet omilta vanhemmiltaan. Kumpikin kertoi asioista kiihkottomasti, vailla vihaa tai katkeruutta, kumpikin on silti onnistunut perustamaan perheen ja löytänyt oman paikkansa elämässä. Ja millaisia harhakäsityksiä heillä olikaan ollut MEIDÄN perhe-elämästä! Mä olin heille joku hieno kaupunkilainen, jonka elämää he olivat haikeina kadehtineet. Yhtä tärkeitä kun he olivat olleet mulle, olin mä kuulemma ollut heille - ei siellä maalla ystäviä heilläkään ollut. Ja kun kerroin kaunistelematta omasta tilanteestani ja elämästäni, niin voi sitä myötätunnon, rohkaisun ja käytännöllisten hyvien neuvojen tulvaa, mitä sain osakseni! Nyt mä huomaan koko ajan selvemmin sen, että mun elämässä on ollut oikeita ystäviä, ja jos vain haluan, niitä voi olla vastaisuudessakin. Ymmärrän koko ajan paremmin, miksi miehen kautta tulleet ystävät ja sukulaiset ovat kaikesta yhdessäolemisesta huolimatta jääneet vieraiksi ja etäisiksi. Mut on kyllä otettu mukaan kaikkeen toimintaan, mutta ääneenlausumattomana ehtona on ollut, että mukaudun heidän kuvioihinsa, käytöstapoihinsa ja harrastuksiinsa, pidinpä niistä tai en. Vielä vahvemmin tämä on ilmennyt appivanhempien kanssa: tervetuloa sukuun, mutta sulla ei ole täällä itsemääräämisoikeutta, oikeutta kieltäytyä yhdessäolosta, ei oikeutta tulla kuulluksi ja nähdyksi, ei oikeutta tulla tykätyksi, arvostetuksi, saati rakastetuksi. Koska mulla ei juuri ollut näitä oikeuksia lapsenakaan, olen suostunut näihin ehtoihin hämmästyttävän pitkään. Mä alistuin tähän kaikkkeen, koska he olivat osa mun miehen piiriä, ja halusin pitää mieheni ja myös miellyttää häntä, ja kyllä minä aluksi luulin, että on mullekin hauskaa ja rikastuttavaa saada ympärilleni uusia läheisiä. Luulin myös pitkään, että vika on mussa itsessäni. Olen tällä hetkellä kuin ameeba, joka liikkuu kohti "hyvää", eli sinne päin, mistä saan osakseni myötätuntoa, lämpöä ja rohkaisua. Jos huomaan ihmisen olevan tahallisesti ilkeä, julma, vahingoniloinen tai kiero, ameeba vetäytyy poispäin. Myös selvää vihaa osoittava ihminen saa nyt jäädä, vaikka se olisi mun ainoa sisko. Yksi vanhoista kavereistani on aina ollut kylmä, etäinen, tiukasti kaikkien tunteiden yläpuolelle asettuva ja esittänyt valheellista roolia, jolla ei ole mitään vaikeuksia. Soitin hänellekin siinä toivossa, että jospa hän olisi muuttunut. Ei ollut. Kaduin soittoani enkä soita enää. Olen aikani yrittänyt osoittaa hänelle olevani valmis ystäväksi johon hän voisi luottaa, mutta ei se ole auttanut. Niinpä lisäsin kartettavien ihmisten listaani henkilöt, jotka ovat läpeensä teennäisiä, valheellisia ja tiukkojen suojamuuriensa takana. Koko ajan pyrin kuitenkin vahvistamaan itseäni. Pyrin pitämään tiukasti vaarin siitä, että en muodostu kellekään rasitteeksi. Mitä sanotte, ihmiset? Mahdanko olla oikeilla jäljillä? |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 7.2.2015 19.37 |
| Kyllä Sitrus minun mielestäni olet oikeilla jäljillä ja vielä kun luotat siihen, että varmaan ihmiset rupeavat karttamaan sinua jos kokevat sinut rasitteeksi joten älä turhaan mieti sitä oletko jollekin rasitteena. Se syö ihan turhaa sinun energiaasi jos sitä jostakin vähän itsellesi saatkin nyt kun sitä eniten tarvitset. Tee sitä mikä sinusta hyvältä tuntuu ja oikealta. Mistä saat voimaa arkeesi sillä jaksat pieniä hetkiä kerrallaan. Ei muuta kun elä hetki kerrallaan. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 7.2.2015 19.57 |
| Just sitä karttamista mä pelkään. Kun niin on tapahtunut ennen, niin siitä on jäänyt haava. On kovaa, kun luulee että joku on sun ystävä, ja sitten se katkaisee välit pahimmassa tapauksessa selittämättä sanallakaan. Toisaalta olen tiedostamattani hakenut hyväksyntää toimimalla terapeuttina ihmisille joita olen luullut ystävikseni. Pahimmassa tapauksessa tämä on ilmennyt niin, että joku on soitellut mulle päivittäin tunnin puheluita, tätä on jatkunut viikkoja, tai joka toinen pvä kuukausien ajan, ja puhunut kovista lapsuudenkokemuksistaan tms. Sitten kun olen vuorostani halunnut itse puhua, mua ei ole suostutu kuuntelemaan. Tai kun kyseisen ihmisen elämä on kohentunut (uusi mies, oikea terapeutti tms.), mut on hylätty. Tätäkin on tapahtunut useamman kerran. Tätä on nöyryyttävää kertoa, koska siitä tulee tunne että olen ollut tyhmä kun en ole ymmärtänyt että mua käytetään hyväksi. Toisaalta on tullut tunne, että en kelpaa ystäväksi, vaan ainoastaan terapeutiksi. On onneksi ollut oikeitakin ystäviä. Elämä on jotenkin aika vaikeaa. Särkyneet ihmiset vetää toisiaan puoleensa, ja siksi näitä terapeuttikuvioitakin sitten syntyy. |
||
| juissi | Re: Kriisit ja refluksi | 7.2.2015 20.05 |
| Kiltin ihmisen kohtalo, mutta se on alettava osoittamaan ettei mua enää käytetä hyväksi, Moni ei tajua sitä kuviota, että käyttää toista hyväksi vain omissa ongelmissaan. Puhelu kun tulee ja valitus alkaa, kannattaa sanoa että nyt on mentävä, on kiire, sauna pitää laittaa päälle tai pullat palaa uuniin. Pari-kolme tällaista kertaa niin soittaja tuohtuu ensin, mutta jos sitä älyä ja itseensämenemisen taitoa löytyy, löytää kyllä vikaa itsestäänkin. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 7.2.2015 21.48 |
| Toi oli juissi hirveen hyvä vinkki. Mä olen aiemmin ajatellut, että on tylyä keskeyttää toinen, ei niin saa tehdä, koska se tuntuu puhujasta pahalta. Mutta kyllä mä sen nyt käsitän, että niin olisi pitänyt tehdä. Mulla on nyt 6-7 sellasta ihmistä, jotka on sanoneet, että mä voin soittaa niille ja jopa sanoneet että se olisi niistä mukavaa. Valehtelevat tietysti tuon viimeisen, mutta onhan se kohtelias valhe. Tässä joukossa myös yksi exäni kaveri, joka lähetti mulle terveisiä exän kautta ja sanoi olevansa käytettävissä jos haluan jutella, eronnut itsekin. Olen nyt sitten jutellut sen kanssa pari kertaa. Ensimmäinen kerta oli jotenkin kireä ja outo, koska emme ole pitkästä tuttavuudestamme huolimatta koskaan puhuneet syvällisiä, ei etenkään tän miehen omasta erosta. No tänään juteltiin toisen kerran, ja musta ainakin se oli antoisaa ja selvästi rennompaa, juteltiin muistakin asioista. Taas se sanoi, että soittele vaan edelleen jos siltä tuntuu. Ehkä se tahtoo itsekin puhua omasta erostaan. En mä tiedä, jos ihmiset sanoo tollasta tarkoittamatta sitä, niin mä en ole siitä vastuussa! Itse en sanoisi jos en haluaisi että toinen soittaa, vaan toivottaisin vain kaikkea hyvää ja ehkä joskus tavataan. Mä olen vähän pettynyt, että 20 hengen eroryhmässä on vain 3 miestä. Olisin toivonut kuulevani enemmän miesnäkökulmaa. Siitä syystä pidän arvossa kontaktia tähän ex-miehen ystävään - vaikuttakoon vaikka miten oudolta. |
||
| juissi | Re: Kriisit ja refluksi | 7.2.2015 21.59 |
| Niin pitkään kilttiä käytetään hyväksi kuin se itse niin antaa. Siinäpähän sitten erottuu jyvät akanoista, kun ei olekaan aina niin mieluinen tyynynpieli. Ite oon niin kyllästynyt siihen, että humalaiset soittelee. Ihan suoraan sanelen jos soitto tulee ja sitten se alkaa se humalainen vittuilu, kun ei itsetunto kestä kun joku ei jaksa kuunnella sitä sönkötystä. Silloin saatan karjaista, että älä perkele soittele tänne kännissä enää ikinä. Että parempi vaikka ettei soi. :D |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 7.2.2015 22.12 |
| Mulla ei ole muuten ollut kokemuksia humalaisista, paitsi siskoni kanssa joskus 2-3-kymppisinä. Kun lähdettiin istumaan jonnekin ravintolaan, se joi aina liikaa, eikä osannut lähteä pois ennenkuin viimeinen kuppila meni kiinni. Aina sama juttu. Kerran mä ääliö toin sen vielä luokseni jatkamaan, ja se vaikutti siltä että se ei lähde kotiinsa ikinä. Siinä istutaan aamuun asti tai niin kauan kuin multa löytyy tippakin mitä hyvänsä juotavaa! Silloin mä viimein tajusin, että se on alkoholisti. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 10.2.2015 21.03 |
| Jatkan tässä juttua kriisistäni. Tärkeintä mitä olen tehnyt viime aikoina, on ollut aktiivinen kontaktien hakeminen. Olen edelleen ottanut yhteyttä kadonneisiin ystäviini. Viimeksi tänään. On sattunut sellaista, että joku ei ole vastannut mitään. Siihen heillä on täysi oikeus. Oikeastaan niin on käynyt juuri niiden ihmisten kohdalla, joiden arvelinkin ehkä jättävän vastaamatta. Mutta suurempi joukko on niitä, jotka ovat vastanneet hätäkutsuuni. Ymmärrän täysin, että ihmisillä on oma elämänsä, joka on heille tärkein. Ymmärrän myös, että joku ystävyys saattaa uudelleen hiipua. Myönnän, että pelkään tässä tilassani olevani liian rasittava ja tarvitseva. Mutta mitä suurempi joukko on niitä ihmisiä, joilta saan hiukan apua, sitä turvallisemmaksi olo alkaa pikku hiljaa tulla. En halua rasittaa ketään liikaa. Olen saanut paitsi henkistä tukea ja tilaisuuden puhua, myös aivan käytännöllisiä neuvoja. Olen kaikesta tästä hyvin kiitollinen. Ja siinä missä suon toisille ihmisille itsemääräämisoikeuden ja täyden vapauden olla olematta kanssani tekemisissä jos he eivät halua, suon saman itsemääräämisoikeuden myös itselleni. Tämä onkin uutta! En suostu enää taluttamaan sellaisia ihmisiä, jotka huokuvat päälleni vihaa, välinpitämättömyyttä, syyllistämistä tai vaatimuksia, ja vielä valittavat toistuvasti etten ymmärrä heitä. Näen koko ajan selvemmin sen, että mieheni mukana on tullut joukoittain ihmisiä, joiden kanssa en ole voinut hyvin. Mutta mulle on työnnetty velvollisuus olla tekemisissä heidän kanssaan. "En halua tulla" on ollut kielletty sana. Kipein ja vaikein havainto on ollut se, että mieheni on myös ollut ihminen, jonka kanssa en ole voinut hyvin. Yhtä kipeää on ollut se, että hänkään ei ole voinut hyvin minun kanssani. Mutta siitä en rupea kantamaan huolta. Se on hänen huolensa, jos on. Ystävien ohella tärkeitä tukijoita ovat pariterapeutti, eroseminaarilaiset ja juristi, johon otin yhteyttä tänään. Olo on usein surkea, hätääntynyt, yksinäinen, toivoton ja väsynyt. Juuri väsymistä pelkään eniten. Jos väsyn täydellisesti, kuka tulee nostamaan mut pystyyn nyt kun olen yksin? Sitten ajattelen, onko puoliso sitten nostanut mut pystyyn, olenko saanut häneltä kaikkina näinä vuosina tarvitsemaani tukea? Olemmeko olleet tiimi? Ei. Tottapuhuen olemme liian usein olleet vastapuolia. Eilen illalla kesken surkeuden tunsin äkkiä jonkun hyvän ja turvallisen kuin käväisevän lähelläni. Tuntui että joku turvallinen on lähelläni, ja vaikka suljen hetkeksi silmäni ja rentoudun, se on edelleen siinä. Äkkiä tajusin, että se turva olen minä itse. Se oli ihmeellinen tunne, enkä ole kokenut sellaista tässä kriisissä ennen. Onko se ensimmäinen, pieni osoitus siitä, että mulla on todella mahdollisuus toipua tästä ja jonain päivänä voida suorastaan hyvin? Ehkä jopa olla iloinen ja onnellinen?! Ei vielä, mutta joskus? Olemme mieheni kanssa jutelleet paljonkin asumuseron alettua. Ymmärrän nyt ja uskon sen, että hän ei ole valmis kasvuun, ei vieläkään, ei ehkä koskaan, koko elinaikanaan. Hän ei halua. Hän haluaa olla oma itsensä, sellainen kuin hän oli tutustuessamme. Ja minä muistan, millainen hän oli silloin. Ymmärrän myös sen, että tästä seuraa se, että vaikka hän lopettaisi laastarisuhteensa, ja vaikka palaisimme yhteen, meillä ei olisi sen parempia mahdollisuuksia onnelliseen yhteiseloon kuin on ollut tähänkään asti. Kun olen kysynyt, oletko nyt varma, että haluat eroa, hän on sanonut "Siltä se nyt tuntuu." Mikä vastaus se on? Tänään sanoin hänelle puhelimessa, että mä en jää enää odottamaan kestääkö hänen suhteensa vai ei. Sanoin myös, että mulle se, että hän pitää yllä suhdettaan nyt, on merkki siitä, että tämä ero on lopullinen. Ja erityisesti se, että hän ei ole kiinnostunut kehittymään vakuuttaa mulle sen, että en halua enää yrittää hänen kanssaan enkä edes ylläpitää ajatusta, että se voisi olla mahdollista. En vaikka olosuhteet muuttuisivat. Olosuhteilla ei avioliittoa luoda eikä elätetä. Siihen tarvitaan kaksi ihmistä, jotka ovat valmiita tekemään liiton eteen töitä. Meidän suhteessamme näin ei ole, olen lopen uupunut, kyllästynyt ja luopunut yrittämisestä. Tämän puhelun jälkeen otin yhteyden juristiin, ja aloitin irtaimistomme luetteloinnin ja hinnoittelun. Tänään mulla ei ole ollut ainuttakaan täydellistä surkeudenhetkeä. Tuntuu kuin vapaa pudotus olisi ohi. Olen nyt pohjalla, ja lähden kävelemään. Tosiasiassa olen jo lähtenyt kävelemään. Nyt vain tuntuu siltä, että viimeinkin olen vähäsen hajulla suunnasta. Eteenpäin. |
||
| marja | Re: Kriisit ja refluksi | 10.2.2015 21.30 |
| En voi puhua omasta kokemuksestani, kun en ole eroa kokenut, mutta uskon että prosessi on tuskallinen vaikka ero tapahtuisi molempien yhteisestä tahdosta. Tuskallisinta on varmaan juuri yksin jääminen, tutun ja turvallisen ihmisen häviäminen viereltä. Vaikka se tuttu ja turvallinen olisi tehnyt sinut onnettomaksi. Sinä olet nyt selvästi oivaltanut sen, että se turva olet nyt sinä. Siitä on hyvä lähteä. Eteenpäin :) |
||
| juissi | Re: Kriisit ja refluksi | 10.2.2015 23.06 |
| Kyllä siinä vuosi mullakin meni ennen kuin erosta toipui. Yksin piti selvitä sataprosenttisesti siitäkin. Kaikki tunteethan siinä käy läpi. Se on jännästi rakennettu automaatio. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 11.2.2015 9.54 |
| Ei minullakaan ole kokemuksia erosta muuten kun ystävieni olkapäänä olosta heidän erotilanteissa. Se, että on olemassa sellaiselle joka näiden vaikeiden asioiden kanssa painii on tärkeää. On aikaa kuunnella ja käydä läpi sitä mikä erotilanteessa olevalle kun minäkin hetkenä tärkeää on varmaan sitä parasta tukea mitä voi antaa. Olla läsnä, kuunnella ja oikeasti kuulla mitä toinen puhuu, ei sitä kukaan voi enempää toisen eteen tehdä. Olen saanut monelta eronneelta jälkeenpäin kiitosta (mitä en tietenkään odottanut ja missään nimessä kaivannut) siitä, että olen ollut aidosti läsnä ja tavoitettavissa kun minua on tarvittu. Joten Sitrukselle muillekin vastaavassa tilanteessa oleville kaikki keinot kannattaa käyttää mitä mieleen tulee oman olonsa parantamiseksi. Päivä kerrallaan ja jaksuja |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 13.2.2015 17.00 |
| Mulla tämä erokriisi on kuin herättänyt mut vuosia kestäneestä painostavasta unesta, jonka aikana olen ollut kykenemätön moniin asioihin. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 13.2.2015 17.17 |
| Ihmeen hyvin marja ymmärrät asiaa, jota et ole itse kokenut. Juuri tuolta se tuntuu. Muistan miten vähän itse tajusin asiasta ennen tätä. Luulin, että eronneelle on pääasiassa helpotus päästä eroon huonosta suhteesta. Etenkin siihen aikaan kun en ollut edes ollut kunnon suhteessa, en tajunnut siitä yhtään mitään. Asian tiimoilta on paljon hyviä kirjoja. Eilen luin Irene Kristerin: Itsensä näköinen ihminen. Syvästi älykäs ja ymmärtävä kirja, joka valottaa sitä, miten ihminen kasvaa aikuiseksi lapsuudesta. Suosittelen kelle vaan, ei tarvitse olla mitään vaikeita traumoja tai eroa. Mutta erityisesti jos on, niin kirja antaa toivoa. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 14.2.2015 15.58 |
| Miten Sitrus tänään voit. Olet niin suurten muutosten pyörteissä ja tunne aallokossa, että mihin suuntaan aallot sinua heittelee siinä sitä vastusta tarvitaan. Muistan kun veljeni joutui saman asian kanssa kamppailemaan kyllä meitä mieheni kanssa tarvittiin ja paljon. Aikuinen mies itki ja purki tuntojaan meille melkeinpä mihin vuorokauden aikaan tahansa. Koville otti, mutta kyllä hän selvisi, hänellä oli vielä pienet lapset jotka jäivät äidille. Huoli heistä ja heidän elämästään oli aiheellinen. Onneksi lapsetkin selvisivät ja ovat nyt kunnon aikuisia. Ei ole todella helppoa eroa, aina se jälkensä jättää. Koeta Sitrus jaksolla ja ota kaikki tuki vastaan tulee se sitten mitä kautta tahansa. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 14.2.2015 20.50 |
| Kiitos Aikuinen nainen. Kyllä mä olen noussut sieltä paniikki-hätä-hylätty-yksin-suru-viha alhosta jo ylös. Pelottaa, että putoan uudelleen. Olen ollut kauhistuttavan kaksin miehen kanssa jo vuosia. Olen elänyt hyvin sulkeutunutta, rajoittunutta pikku elämää. Olemme piileskelleet huonon suhteemme kanssa, etenkin minä. Menneisyyteen takertuneena ja yrittäen korjata sitä. Vailla uskoa ja toivoa. Nyt kun olen tullut piilostani ja saanut takaisin ystäviäni, muutun rohkeammaksi ja vahvemmaksi. Iloitsen niistä ystävistä ja kavereista, jotka mulla nyt on. En halua olla kiviriippa, tai se valittaja, johon väsytään. Pyydän tukea, kuuntelemista ja varmaan vielä käytännön apuakin. Mutta tarjoan sitä myös itse - eilen hämmästytin avuntarjouksella ystävää, jolla oli muuton loppusiivous edessä. Koko ajan panostan omahoitooni, että voimistuisin. Vanhojen ystävien etsiminen saattaa myös hämmästyttää ja siinä voi tulla torjutuksi. Jonkun elämä on yksinkertaisesti niin täynnä, että joku jo unohtunut koulukaveri ei kiinnosta. Kestän sen. Vähän kuin olisi keräämässä sieniä: joissain on toukkia ja ne pitää jättää metsään. Toukat näkee vasta kun nostaa sienen maasta ja halkaisee sen. Jos ei viitsi kumartua poimimaan ollenkaan, ei saa sienen sientä! Kirjavinkki: Tuulikki Saariston Taikasanat. On hänellä toinenkin kirja. Miten luonnehtisin... ihminen jää helposti kiinni tunnekoukkuihin, jotka saattavat pahimmillaan pilata oman elämän kokonaan. Niistä voi päästä, jolloin elämä paranee monella tavalla. Siihen ei tarvita lääkkeitä eikä edes terapeuttia. Lukekaa! Meillä on ex-miehen kanssa suhteessamme ollut sellainen merkillinen seikka, että mistä vain vastoinkäymisestä ajaudumme keskenämme kiistaan. Toistuva kuvio. Erittäin väsyttävää. Avauduttuani itse kirjojen ja terapeutin ja ystävien ja itsenikin avulla, näen koko ajan selvemmin ja selvemmin millaisessa siilipuolustuksessa ex viettää aikansa. Sanotaan aina, että lapselle pitää antaa ehdotonta rakkautta, mutta huonoa jälkeä siitäkin tulee kun kuten ex oppii pitämään itsestään selvyytenä että itseä aina kiitetään ja paijataan, ja että itsellä ei ole mitään velvollisuuksia ottaa huomion muiden ihmisten tunteita, vain omat. Siihen vielä lapsuudesta opittu selviö että mies on kotona aina oikeassa ja päättää asioista ja nainen eli vaimo on alisteinen, jonka kuuluu olla kiitollinen kun on saanut itseään paremman miehen. A vot! Exällä on siis uusi suhteensa. Eroon liittyviä asioita on vaikea hoitaa yhdessä, koska ei hänellä ole siihen muka aikaa. Ei ole aikaa ajatella eikä sopia, eikä varsinkaan ole halua, koska on tottunut kiertämään epämiellyttävät tilanteet ja odottamaan että joku toinen hoitaa ne, jos mä vaan istun tässä ja esitän kuuromykkää. Ei kai sitä aikaa ole, kun kaikki vapaa-aika kulutetaan uuden naikkosen seurassa. Epäilemättä heillä on hauskaa keskenään, mutta on myös selvää, että uusi suhde lähti käyntiin pelosta jäädä yksin. Naisenkin suurin pelko on kuulemma, että ex palaa mun luokse. Kokemuksesta tiedän, että jos kaksi yksinolokyvytöntä ihmistä takertuu toisiinsa, suhteella on kovat paineet jatkua, koska kumpikin pelkää yksinäisyyttä. Siinä sitten katsellaan toista pelastajana pinkkien pokien läpi. Kun skismaa alkaa tulla, sitä ei haluta nähdä, koska suhde on saatava pysymään. Olen kuunnellut tarkasti exäni sanoja. Hän näyttää kovin väsyneeltä ja mun kanssa asiointi nostaa helposti siilipuolustuksen. Kuten ennenkin. Lisäksi hän ei muista mielipiteitään käytännön asioista, tuntuu yhä odottavan että mä keksin ratkaisut asiaan kuin asiaan eikä hän ole ajatellut tykönään juuri mistään mitään. Hänellä ei ole aikomusta kehittyä, vaan palata siksi itsekseen joka oli ennen mun turmiollisen vaikutuksen alkamista. Hän on sulkeutunut ihminen, hän kieltäytyy avautumasta ja katsomasta peiliin. Olen katsonut häntä läheltä ja kiireettä syvälle silmiin, tuntuu kuin näkisin tutun ihmisen kuoren, joka elehtii ja liikkuu tavalla joka on tuttu, mutta vihdoin näen ihmisen siellä sisällä, kun kumpikaan ei enää välitä esittää toiselle parastaan, eikä enää pätkääkään piittaa miellyttää toista. Ehkä on hyvä, että niin on, koska se auttaa tajuamaan, että paluuta ei ole. Onko muilla kokemuksia siitä, että tuttu ihminen paljastaa oikean karvansa ja viimein näkee toisen sellaisena kuin tämä oikeasti on? |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 14.2.2015 22.32 |
| Harjoittelen edelleen sitä, että kerron ihmisille olevani eronnut. Joskus puhkean itkuun sen sanoessani. Mutta haluan kertoa tutuille kontakteille erosta ennenkuin he ehtivät kysyä mitä kivaa teille kuuluu. Olemme olleet yhdessä niin kauan, että kuulumme monien ihmisten silmissä itsestäänselvästi yhteen. Tuntuu siltä, että menetän kasvoni jatkuvasti odottamattomissa tilanteissa. Aiemmin tällaista on tapahtunut, kun joku lähiomainen on kuollut. Lähes poikkeuksetta ihmiset kuitenkin suhtautuvat lämpimästi ja osaaottavasti. Toistuvasti tuntuu myös siltä, että joku vuosia pinnallisena pysynyt ihmissuhde saattaa päästä uudelle tasolle, ainakin hetkellisesti. Ihmiset ovat myös kertoneet mulle omista eroistaan. Jostain syystä huonosti sujuvaa parisuhdetta pidetään kahdenkeskisenä salaisuutena. Ulospäin näyttää olevan ok, ja siitä kulissista saa itsekin jotain voimaa ja turvaa tai ainakin luulee saavansa. Kun muut eivät tiedä, kuvittelee että tämä voidaan vielä korjata. Tosiasiassa meillä ei ole koskaan osattu käsitellä ja sovitella ongelmia. Kumpikaan meistä ei ole oppinut sovittelua lapsuudenkodissaan. Exän vanhemmat kehuivat usein, että he eivät koskaan riitele. No mitä riitelemistä siinä voi ollakaan, kun kuvio on että miehen sana on laki ja vaimo tunnustaa miehen ylivallan asiassa kuin asiassa? Kun ero tulee ympäristön tietoon, yksityisasioista tuleekin julkisia, ja se sattuu. Se myös viimeistään johtaa tilanteeseen, josta ei ole paluuta. Jakaannutaan kahteen leiriin, joilla on omat kannattajajoukot. Tosin meillä on ollut miehen kannattajajoukot näkyvästi ja kuuluvasti mukana kautta suhteen. Yksi mun ns. kavereista on miehen sukuun naitu nainen, kummipoikani äiti. Alusta asti olen epäröinyt puhua hänelle, ja myös sanonut julki epäilyni syyn. Nyt olen huomannut hänen kannanotoissaan merkkejä siitä, että hän saa kuulla ex-mieheni puolta, luonnollisesti, ja hänen asemansa on vähän kuin olla tuomari. Halusi hän sitä tai ei. Ja mikäli on valittava ex-miehestäni ja minusta, hän jää mieheni "puolueeseen" sukulaisuussyistä. Siksi taidan jättää yhteydenpidon tähän kaveriin ainakin toistaiseksi vähemmälle, en halua uskoutua hänelle enempää. Tunnen tarvitsevani nyt nimenomaan ihmisiä, jotka ovat mun omia, oikeita ystäviä, mieluiten ajalta ennen parisuhteeni alkua ja näin rajoituksetta mun puolella. Toivon kovasti kannanottojanne näihin kysymyksiin, ja kokemuksianne. Välillä tuntuu siltä, että elämä on kovin kummallista ja arvaamatonta. Toisaalta koen koko ajan syvemmin sen, että niin kuin olen sisimmässäni tajunnutkin, elämä on jatkuvaa valintojen tekemistä. Ex-mieheni valittuani olen joutunut keskelle vaativaa ja jäykkien sääntöjen mukaan elävää sukulais- ja kaverijoukkoa, joiden sääntöihin olen mukautunut, jotta tulisin hyväksytyksi ja ollakseni miehelleni mieliksi. Vähitellen epäviihtyvyys ja kapinoinninhalu mielessäni on kasvanut ja lopulta johti siihen, että aloin vetäytyä pois tilanteista joissa en voinut hyvin, ja joihin ex-mieheni johdonmukaisesti kieltäytyi vaikuttamasta. Sitten mut tietenkin tuomittiin. Mun elämässä tuntuu toistuvan kuvio: tottele määräyksiä, niin saat olla mukana. Tai ole oma itsesi, jolloin sua ei hyväksytä ja jäät yksin. Kummallista, miten monet ihmiset kokevat vastenmielisenä ja uhkaavana sen, että toinen ilmaisee omat rajansa. Eroseminaarissani tämä omien rajojen hahmottaminen ja oikeus niihin, sekä toisten ihmisten rajojen kunnioittaminen ovat aivan keskeisiä teemoja. Aina kun olen yrittänyt ottaa asian puheeksi mieheni kanssa, hän on suuttunut, hermostunut ja kokenut että häntä tai jotakuta muuta syytetään, ja että nostan esiin kummallisia ongelmia toisin kuin kukaan muu ihminen. Ja hän on kategorisesti kieltäytynyt ajattelemasta asioita uudella tavalla. Kuitenkin mulla on ystäviä, jotka eivät pidä mua lainkaan uhkaavana, ja itsekin piirtävät omat rajansa jotka voivat olla eri kuin mun, ja mä hyväksyn sen. Kaikesta tästä voi kai päätellä, että meidän kahden rehellinen tutustuminen on aikanaan jäänyt alkutekijöihinsä, on vain ruvettu kuhertelemaan, puhumaan nallekieltä ja kuviteltu että elämä sujuu itsestään hyvin, asiat ratkeavat omia aikojaan. Mun ex on tyypillinen ajelehtija. Ongelma on siinä, että kaksi ihmistä ei voi ajelehtia yhdessä. He joko ajelehtivat erilleen, tai toisen on pakko ruveta uimaan. |
||
| marja | Re: Kriisit ja refluksi | 15.2.2015 11.05 |
| Sitrus mulla on "kyky" aistia asioita mitkä suurimmalta osalta ihmisistä jää ehkä huomaamatta. Enkä tarkoita nyt mitään yliluonnollista aistimista, vaan poikkeuksellista herkkyyttä. Kuuntelen ihmistä tarkasti ja samalla havainnoin ilmeitä, eleitä jne. Niistä minulle välittyy hyvin voimakkaasti se tunne, mitä ihminen käy läpi. Samalla tavalla saan siitä tunteesta kiinni kun luen kirjoitusta, joka on kirjoitettu suoraan sielusta. Ehkä tätä voisi kutsua empaattisuudeksi, en tiedä :) Voimia sinulle Sitrus edelleen! |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 15.2.2015 13.35 |
| Sä olet selvästi empaattinen ihminen, Marja. Luultavasti sulla on ollut hyvä ja tasapainoinen lapsuus. Olen viime aikoina ymmärtänyt sen, että lapsuuden väärinkohtelusta on hyvin vaikea ponnistaa ehjäksi ja onnelliseksi aikuiseksi, vaikka tekisi asian eteen töitäkin. Saati jos ei edes kestä nähdä vanhempiaan ihmisinä, jotka ovat tuottaneet vahinkoa. On ihmisiä jotka puolustavat vanhempiaan henkeen ja vereen, vaikka mikä olisi. Mun ex on sellainen ihminen. Mulla on ollut epäkiitollinen rooli henkilönä, joka on ensimmäisenä ja ainoana kolkutellut hänen suojamuurejaan. Usein puhutaan anteeksiantamisesta. Sitäkin on monta lajia. Usein tarkoitetaan pääälleliimattua mekaanista anteeksiantamista, joka oikeastaan palvelee väärintekijää: hänelta otetaan syyllisyys pois, ja vääryyttä kärsinyt jää edelleen kärsimään. Tuulikki Saaristo puhuu kirjoissaan toisenlaisesta anteeksiantamisesta. Siinä ei tarvita kuulijaa, ei anteeksipyytäjää eikä edes sen kummempaa rikkomusta. Ensimmäinen anteeksiannon kohde on oma itse. Ihmisillä on taipumus tarttua tunnekoukkuihin. Saaristo kertoo, miten niistä voi vapautua. Olen lukenut paljon kirjoja ihmisenä kehittymisestä (mikä ällöttävä klisee, mutta kun se on totta) Irene Kristerin ja Tuulikki Saariston kirjat ovat parhaita mitä aiheesta olen nähnyt. Ensimmäisen löysin kirjastosta sattumalta, toista suositteli ystävä. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 15.2.2015 13.53 |
| Mä vielä sanon yhden asian. Olen tajunnut, että aikuisiällä olen monta kertaa paennut liian tuskallisia ajatuksia ja tunteita sijaistoimintoihin, johonkin helppoon ja mekaaniseen. Olen paennut sijaistoimintoihin myös vastenmielisiä ja tuskallisia tehtäviä, kuten ahdistusta aiheuttavien papereiden tai tavaroiden läpikäymistä. Se on hirveää, ja en ole koskaan tullut puhuneeksi siitä kenellekään. Sijaistoiminto voi olla esim. tietokonepelin pelaaminen, netin plärääminen, dekkarin lukeminen etc. Olen nähnyt miehelläni myös sijaistoimintoja: urheiluohjelmien tuijotus, sanomalehden lukeminen, tietokonepelien pelaaminen ja jopa snookerin tuijottaminen telkkarista tuntitolkulla. Kun olen ihmetellyt miksi teet tuota, hän on tyypillisesti huutanut mulle, että ei hän muutakaan osaa eikä uskalla enää tehdä. Mutta silloin kun tutustuimme, hän kertoi joskus pelanneensa yli vrk:n putkeen jotain pitkää peliä, nukkumatta, syömättä. Ei se tietysti mua auta, mutta näen kyllä helposti, että ex-mieheni on mua pahemmassa jamassa siinä, että ei hän tiedosta itse omaa käytöstään. Ja alkaa tiuskia, jos joku (minä) siihen puuttuu. Hänellä on nyt sijaistoimintonaan uusi suhde, joka suojelee ajattelemiselta. Mutta jos se suhde loppuu, hän putoaa yksinäisyyteen. Monella tavalla tilanne jossa hän on aloittanut nykyisen suhteen, ja suhteen eteneminen ja pahalta ololta suojaaminen muistuttaa häkellyttävän paljon niitä olosuhteita ja etenemistä, jollainen meidän kahden suhde aikanaan oli. Tietääkö joku muu turvautuneensa sijaistoimintoihin, kun omat tunteet ovat olleet liian tuskallisia tunnettaviksi? |
||
| Tintti | Re: Kriisit ja refluksi | 15.2.2015 14.02 |
| On se vain niin että kun lyö hynttyyt yhteen (avo/avioliitto) niin heti ensimmäisestä lähtöruudusta alkaa yhteen/erilleen kasvaminen.Ensimmäisen huuman jälkeen vasta oppii tuntemaan toista ja silloin saattaa tulla esille ominaisuuksia joita ei ole huomannut aikaisemmin....hyvät jotka yhdistää....huonot jotka erottaa.Kuitenkin meissä jokaisessa on sekä että eikä toista ihmistä voi ruveta muokkaamaan mieleiseksi.Yleensä ihminen muuttuu kun ikä karttuu..eivät kaikki.Liiton alussa monet mitättömät asiat johtavat riitaan ja siinä ruvetaan analysoimaan asioita...monesti analysoidaan liikaa joka edistää liiton hajoamista.Parisuhteissa....haluaisin väittää että jokaisessa on ylä/alamäkeä ja huonoista hetkistäkin selviää jos ei kuvioissa ole fyysistä/henkistä väkivaltaa.Edellytys ettei kaiva esille vanhoja asioita vaan jättää ne taakseen.Jos liitto pysyy kasassa monta kymmentä vuotta niin silloin sitä on kasvanut yhteen ....asioiden tärkeysjärjestys muuttuu...moni ennen niin tärkeä asia muuttuu toissijaiseks'...terveys ja se että saa vanheta yhdessä ovat päällimmäiset asiat.Kyllä jokainen huomaa jo ensimmäisten vuosien aikana onko liitossa rakennusainesta jatkaa.Jos ei ole niin silloin on parempi laittaa kengänkärjet eri suuntiin niin kuin Sitrus on huomannut.Ei varmaan mikään helppo ratkaisu....vie varmaan fyysisiä ja henkisiä resursseja ja toipumisaikaa.Sitrus,voimia sinulle! |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 15.2.2015 14.25 |
| No me ei ainakaan liiton alussa analysoitu asioita. Mies teki toistuvasti tekoja jotka haavoitti mua. Mies sanoi ettei osaa ottaa mua huomioon, koska ei ole ennen ollut suhteessa, mutta että haluaa oppia. Silti asiat toistuivat, ja vähitellen mun luottamus rapautui, mutta yritin sitkeästi korjata sen. Mun ongelma on se, että lapsuudesta asti olen tottunut siihen, että mun tarpeita ja toiveita ei oteta huomioon. Tietysti toivoin, että parisuhteessani olisi toisin, mutta kun niin ei ollutkaan, jäin tilanteeseen kärsimään sen sijaan että olisin mennyt pois. Mies taas ei ollut vapautunut vanhemmistaan, jotka puolestaan eivät halunneet vapauttaa häntä, koska heidän elämänsä sisältö on lapset, ja mitä heille sitten jäisi? Avioliitosta mies on saanut kotoaan käsityksen, että se on kuin kulunut huonekalu. Samanlainen on siis tullut meidänkin liitosta. Pysähtynyt tila, jota siedetään, kun ei parempaakaan ole, ja jolta ei edes odoteta suuria. Myöhemmin mies kertoi mulle, että ei hän ole koskaan odottanutkaan suuria parisuhteelta. Se oli mulle järkytys. Sehän selitti myös sen, että ei hän koskaan ole miettinyt myöskään sitä, miten hän itse toimisi parisuhteessa jotta toisella olisi hyvä. Häneltä ei ole koskaan odotettu muuta kuin että hän on miellyttävä ja taipuisa ja vailla omia pyrkimyksiä. Sellaisena hän oli vanhemmille mieleen, sopiva poika täyttämään heidän tyhjyyttään. Minkäänlaisia eväitä parisuhteen hoitoon ja puolison kohteluun hän ei kotoaan saanut. Riittää että on vain. Mä sentään sain äidiltäni jotain ohjeita, sain ohjeita miten otetaan toinen huomioon, mitä tehdä ja mitä välttää. En ole ikinä luullut, että parisuhde hoituu itsestään. Toivon löytäväni kumppanin, joka myös on valmis ja halukas työskentelemään parisuhteen hyväksi, eikä odota että se on hyvinvointiautomaatti. Toivoisin että olisin osannut mennä tästä pois nuorempana, mutta en osannut. Menen siitä pois nyt. Teen päivittäin työtä oman hyvinvointini eteen. Olen kiitollinen jokaikisestä ystävästä joka mulla on. Haluan olla hyvä ystävä myös heille. Toivon kehittyväni empaattiseksi kuten Marja, mutta en halua olla enää kellekään terapeutti enkä likasanko. Vastedes otan vastaan neuvoja, mutta lopulliset valinnat, sekä isot että pienet teen itse. Onhan se vähän yksinäistä tietysti, ja pelottavaakin, kun ei ole tottunut tekemään sitä luontevasti. Kun on pienestä pitäen ollut vailla sananvaltaa, alistuu helposti aikuisenakin toisten määräysvallan alle. Kummallista kyllä itse kukin lapsuudessa väärin kohdeltu hakeutuu aikuisena juuri sellaisten ihmisten luo, jotka kohtelevat häntä täsmälleen samalla tavalla väärin, kuin omat vanhemmat kohtelivat. Muistan että äitini usein valitti sitä, että hän ei osaa päättää. Silti juuri hän meidän perheessä päätti asiat kuuntelematta muita. No isääni jonkun verran, mutta lapsia ei. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 17.2.2015 16.12 |
| En kestä, alan uskoa ettei elämällä oo mulle enää mitään hvää tarjottavaa.Viimeinkin kun luulin löytäneeni ihmisen jonka kanssa ehkä voisi tulla jotain...jonka kanssa pääsin estoistani ja sain olla oma itseni,luonnollisesti ja kaikkea. Viina vie miestä,saisin sen kyllä poikki mutta itsestään se on lähdettävä hänestä. Olen niin surullinen,pettynyt ja pahoillani.On hänkin, hänellä on tosi paha olla eikä se juominen hänestä hauskaa ole,mutta minä koen että hän valitsee juomisen ennemmin kuin minun kanssa olon,niin se viina pyörittää. Lupasi näyttää mulle vielä ja kysyi saako soittaa selvinpäin.Että sekö olisi mun osa,odotella aina milloin ratkeaa ja jännityksellä lukea rivien välistä,odottaa ja pelätä. Ei, ei,ei.Täällä olen sitten yksin mahakipuineni ja pelkoineni sen sijaan et olisin miehen luona,lenkkeiltäis ja tehtäis ruokaa jne. Nyt ois sen aika et keskityn vain itseni,teen jotain mikä tuottaa mulle mielihyvää,siinä on vaan se ettei mikään tuota tähän tuskan alhoon yhtään valopilkkua. Tottaai mulle näin kävi,mies sanoi ettei tämä tässä ole mutta musta tuntuu että on, samalla pelkään jääväni roikkumaan tähän!!! Itkettää,oikein paljon:(Jotain tosi kamalaa mä oon tehny ansaitakseni tään kaiken, menis ees tuo paska alati piinaava paska mahakipu helevettiin:( |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 17.2.2015 16.14 |
| Anteeks kielenkäyttö oon tolaltani ja itkuinen ja kipuinen ja ahdistunut:/ |
||
| juissi | Re: Kriisit ja refluksi | 17.2.2015 16.32 |
| Minä olen kyllä huolissani susta AnnaMyy. Eikö mistään lääkkeestä ole mitään apua? Saatko nukuttua? Eihän tuollaista kukaan jaksa :/ |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 17.2.2015 16.53 |
| Ei tähän mistään lääkkeestä apua ole kuin hetkeksi, saan mä nykyään nukuttua.Liikun paljon muttei nyt huvita ulkoilukaan.Kaikesta vai jatkuva epävarmuus ja odottaminen,mahasta,lapsesta,(ex)-miesystävästä...koko elämäntilanteesta. Tuntuu vaan niin epäreilulle kaikki:/ |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 17.2.2015 17.05 |
| Mulla on taas huomenna lääkäri. Lääkäri on hyvä. Olen lukenut paljon, puhunut paljon ihmisten kanssa. Olen myös mietiskellyt asioita itsekseni. Olen tajunnut seuraavaa: lapsuudesta peräisin olevat tunteideni, tarpeideni ja vihdoin oman itseni hylkääminen on paljolti koko elämäni vaivanneen alakuloisen perusvireen selitys. Mun on ollut hyvin vaikea kasvaa aikuiseksi, joka luottaa itseensä luontevasti ja ottaa oman tilansa luontevasti, ja olettaa saavansa hyvää kohtelua. Tällainen ihminen voi vääristyä moneen suuntaan, ja koko elämä tuntuu jatkuvalta kamppailulta. Sehän vie voimia! Lisäksi ihminen viestii tahtomattaan muille, että mua saa käyttää hyväksi, mua ei tartte arvostaa, koska on tottunut siihen. Mulla on kuitenkin toimiva intuitio, joka on antanut mulle suhteen alusta asti varoitusmerkkejä, mutta toisen syliin on ollut liian houkuttelevaa jäädä. Lisäksi mähän olen tottunut huonoon kohteluun, en tiedä miltä hyvä kohtelu tuntuu, joten olen pahasta olostani huolimatta jäänyt enkä lähtenyt. Vielä kun elämässä on sattunut paljon pahaa, on erittäin vaikeata tietää, mistä pahasta mikäkin olo johtuu. Menneisyyttä ei voi korjata, ja siihen takertuminen estää nykyhetkessä elämisen. Kaltoinkohdeltu ihminen kutsuu magneetin tavoin puoleensa omaan rikkinäisyyteensä sopivia toisia rikkinäisiä. Niin kaikki jatkuu samanlaisena. Rikkinäinen ihminen voi jopa vähän pelätä ehjempiä ihmisiä, koska he tuntuvat vierailta. Meissä rikkinäisissäkin on kuitenkin voimavaroja ja ehjiä kohtia, ihan jokaisessa. Niiden varaan lähdetään rakentamaan uutta elämää. Rauhallisesti, kiireettä, omaa itseä rakastaen ja kunnioittaen. Kun ihminen osaa rakastaa itseään, hän viestii myös muille, että minua on kohdeltava hyvin. Olen tiennyt tämän jo jonkin aikaa, mutta vasta nyt alan syvästi ymmärtää tarkoituksen. Tavoitteena on, että onnellisuus ja elämästä nauttiminen ei perustu muihin ihmisiin, vaan minuun itseeni. Minä itse rakastan itseäni, hoivaan kuten äiti ja rohkaisen kuten isä. Minussa itsessäni on se kaikki voima. http://www.adlibris.com/fi/kirja/elaman-tarkoitus-9789510283264 Yllä oleva kirja tekee hyvää jokaiselle. Se on helppo ja tiivis, jopa humoristinen kirja, jonka viesti on syvä ja kirkas. Tee itse elämästäsi nautinnollinen. Annamyy, varaa kirjastosta nyt heti Tuulikki Saariston kirja nimeltä Taikasanat. Aloita heti anteeksiantoharjoituksen tekeminen. Se on niin helppo ja pieni asia, että masentunutkin pystyy siihen. Minäkin pystyin. Olen luonteeltani epäileväinen ja kriittinen. Silti sanon, että hyvä vaikutus alkoi tuntua heti. En oikeastaan ole ollenkaan niin luottavaisella ja rohkealla mielellä kuin tämä teksti ehkä viestii. Mutta kun meillä on tämä yksi ainoa elämä. Muuta ei ole. Nyt tuntuu pahalta. Luultavasti puolen vuoden päästä tuntuu myös pahalta. Menneisyydessä on tuntunut sikapahalta, monta kertaa. Jos me luovutaan toivosta, Annamyy, niin kaikki ne suloiset lahjat, joita elämä tarjoaa poimittaviksi jäävät mätänemään puihin. Ja sitä me EI haluta, Annamyy. Siksi me kestämme tämän pahan olomme. Me olemme tärkeitä, arvokkaita ja oikeita ihmisiä. Me tarvitsemme apua ja meillä on siihen oikeus. Vaikka sisälläni vapisee pieni tyttö, joka itkee monta surua, on sisälläni myös vahva, aikuinen nainen, joka on jo selvinnyt monesta asiasta. Nyt olen oikealla tiellä, joten tulevaisuudessa tulen selviämään vielä paremmin. Odotan elämää, jossa voin levätä rentona, pelkäämättä ja häpeämättä, mikä on yksi mun perusongelmista. Odotan elämää, josta saan iloa, naurua, nautintoa, tarkoitusta, tyytyväisyyttä ja jopa riemua. Mun tehtävä on luoda itse itselleni tällainen elämä. Voin kertoa, että nykytilanne on siitä todella kaukana. Mutta kun pidän päämäärän mielessäni, on helpompi ottaa suunta. |
||
| refluksikurkku | Re: Kriisit ja refluksi | 17.2.2015 16.48 |
| Erittäin hienosti kirjoitettu, Sitrus! Voimia ponnisteluun kohti eheämpää elämää kuin mitä se tähän asti on ollut! Annamyy, pystytkö soittamaan jollekin ystävällesi ja puhua? Tai pyytää hänet luoksesi? |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 17.2.2015 17.46 |
| Soitinkin jo ystävälle ja yritän toiselle.Mulla ei ole täällä paikkakunnalla ketään jota pyytää luokse. Olisin halunnut mennä miesystävän luokse, hemmetti kuinka päässä pyörii sen sanat ja yhteiselämän suunnittelu...teen vastoin kuin pitäisi mutta tiedän kuinka se kärsii ja saan siitä lohtua.Siis saan lohtua kun tiedän ettei se nauti juomisesta. Tämä on todellakin Sitrus kahden rikkinäisen ihmisen suhteenalku, mutta kun...mä saan siltä hellyyttä ja huolenpitoa ja silti tasaveroisuutta ja olen tässä parina viime vuonna ihastunut syvästi mahdottomuuksiin,miehiin jotka ottavat yhteyttä kun haluavat ja minä olen juossut unelman perässä... Nyt on toisinpäin,olen itse se saavampi osapuoli,myöskin vähemmän hullaantunut...mies melkein syö kädestäni ja palvoo maata jolla kuljen...PERIN TERVETTÄ:( Mutta se on retkahtanut alkoon lähiaikana jo kolmesti,aina silloin kun minä en ole ylläpitämässä sen juomattomuutta! Se on jotenkin läheisriippuvainen minusta ja minä olen jostakin mitä se tarjoaa. Kyll, me ansaitsemme hyvää.Minua piinaa nyt kauheasti että tiedän siis kummikin odottavani sen yhteydenottoa sen sijaan etottaisin itteeni niskasta kiinni ja riuhtaisisin vaan itteni irti... Sain siis maistaa hänen hyvät puolensa mutta en kuitenkaan tajunnut alkoholin voimaa :( Se oli retkahtanut lauantainakin, laitettuaan niin suloisen viestin mulle aamulla ja jo oli illalla juomassa!Nyt sitten eilen se otti pahoillaan yhteyttä, kierrellen sanoi ettei tohdoi pyytää minua luokseen,meinasin ennä ja sillä olisin estänyt tämänpäiväisen ratkeamisensa juomaan mutta...se ei pidemmän päälle ole oikea kaava. Jokatapauksessa en voi olla aina sen luona.Viimeyönä se ei saanut nukuttua ja laittoi mulle viestejä rakkaudesta ikävissään ja tänään olisinin mennyt sen luo,mutta se ehti kaverinsa luo ja poks korkki auki, lisäsin tuskaa kertomalla että olin jo pakkaamassa lähteäkseni hänen luo...tuskatilaansa ja morkkistaan voi vaan arvailla kunhan taas päänsä selkenee,anteeksipyyntöjä ja pahoitteluja joesitti. Taidan sittenkin kävellä tai fillaroida kirjastoon katsomaan onko tuo Sitruksen kirja siellä, voisin lukea siellä,nyt ei ole kirjastokorttia käytettävissä. Tai kunhan nyt ensin ravaan muutaman kerran edestakaisin huoneita lpi saadakseni päätettyämitä teen, seilaan kuin myrsky, eilenkin olin ja en ollut lähdössä miesystävän luo...ja siis jos oisin mennyt,oltaisi luultavasti nyt lenkin jälkeisessä ruuanlaitossa eikä se ois alkanut juomaan:/ Vit...vit...NYYH. |
||
| juissi | Re: Kriisit ja refluksi | 17.2.2015 17.46 |
| Tuttua juttua Sitrukselta. Oikea kolumni oli tuo :) |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 17.2.2015 19.10 |
| Monet on kysyneet, onko mieheni ehkä narsisti - en mä vaan tiedä. Fisheriläisyys korostaa syyllisyyttä ja omaa vastuuta, niin että pahaa tekee. Mietin nyt, jätänkö eroseminaarin kesken. Siihen liittyy kaksi kirjaa, molempia olen lukenut, ja molemmista tulee paha ja surkea olo. Mua kuvottaa uskonnollinen pohjavire ja synnintunto. Siihen mulla on elämänhistoriaani liittyvä syy. Koko ajan korostetaan, että me seminaarilaiset ollaan vastuussa paitsi omista virheistämme, myös kumppanin virheistä, koska itsehän me olemme tehneet hänet sellaiseksi kuin hän on. En usko tätä. Menossa on sellaista vauhtia ja tekopirteyttä, etten oikein kestä sitä. Kun seminaarilaiset kyselee toisiltaan naureskellen, että olenkohan minä huithapeli, ulkoistaja, yli- vai alivastuullinen, niin ohjaaja nyökyttelee hyväksyvästi. Tulee vaikutelma, että kaikki ihmisen luonteenpiirteet ovat vääristymiä. Mulle tulee oikeasti paha ja sairas olo. Lisäksi rankkaa on pienryhmätyöskentely, jossa 4 rikottua ihmistä kertoo toisilleen oman kokemuksensa 3 teemasta, jotka kaikki ovat raskaita. 12 puheenvuoroa, aikaa puoli tuntia, ja sitten jatketaan. Toisilta tulee välillä pahoja tölväisyjä kipukohtiin. Vielä: mua ärsyttää leimojen paiskaaminen ihmisiin. Kirjoissa vilisee narsisti, syntipukki, marttyyri, ylivastuullinen, drama queen, jne. Siinä sitä yrittää arvailla että mikähän minä olen, mikähän äiti oli, entä isä. Puolisoa ei kuulu luokitella, mutta kaikki tekee niin kuitenkin. Voi olla, että yritän käydä seminaaria kuunteluoppilaana (pystynkö siihen?) tai kriittisenä (sekin muuten on kuulemma käytösvääristymä). Toistuvaa siis on, että luettuani kirjoja olen nääntynyt ja toivottomampi kuin ennen lukemista. Luultavasti uskon vaistoani ja jätän seminaarin kesken. Lisäksi en oikein jaksa jatkuvaa lapsista puhumista, kumma että heistä saa puhua kun ei kumppanistakaan saa. Jos täällä on ihmisiä joilla on kokemusta Fisheristä, olisi hyvä kuulla. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 21.2.2015 9.02 |
| Löysimpä oikein mielenkiintoisen linkin:https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Pages/default.aspx Loistavaa,jos kerran asiat on tunnistettu,niistä voi ehkä päästä eroon. Olen itse ainakin nii jumiutunut erilaisiin ajatusvääristymiin enkä ääse eteenpäin.Mulla pyörii päässä kaikenlaisia asioita tuottaen suunnatonta tuskaa, haluan uskoa että elämällä on oikesti mullekkin tarjottavana jotain hyvää,jatkuvasta sietämättömästä ahdistuksesta,mielikuvista ja kivusta kärsivänä tunnen levani niin syvällä tässä kaikessa :(Huolehdin ja vatvon jatkuvastikaikkia asioita enkä pääse niistä eroon:/ Sitruunainen,mitä kuuluu? |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 21.2.2015 11.26 |
| Parempaa Annamyy. Lääkäri kirjoitti mulle 1kk sairasloman keskivk.masennuksen takia. Kumma kyllä, mulle tuli siitä parempi olo, koska dg. oikeuttaa mut olemaan väsynyt, sekopäinen, ja huonosti aikaansaava. Hoidan itseäni lempeästi ja päättäväisesti. Edellytän itseltäni kuitenkin toimintaa, mutta jos en jaksa tehdä suurta asiaa, teen siitä vain osan tai jonkun pienen asian. Välillä täytyy levätä sängyssä keskellä päivää, sallin sen itselleni. Olotila aaltoilee huonosta hyvään, mutta trendi on nouseva. Sun on ruvettava pitämään itsestäsi parempaa huolta, Annamyy. Hanki se kirjastokortti ja lue se kirja, mitä suosittelin. En yleensä patista ketään näin tiukasti, mutta mulle ystävä suositteli kyseistä kirjaa. Se oikeasti auttaa. Monet ns. parisuhde- ja erokirjat on päällekäyviä ja syytteleviä, eli tosi raskaita, samoin monet hyvinvointia käsittelevät, liian vaikeita, mutta tämä ei ole. Masennuksen vallatessa mielen on kaksi vaihtoehtoa: jäädä vellomaan tunnetilaan, tai alkaa hakeutua siitä pois toiminnan kautta. Saaristo kertoo sulle tunnekoukuista - kaikilla on niitä - sekä ohjaa purkamaan ne. Tiedän paremmin kuin hyvin miten tunteisiin jäädään kiinni, olen itse tuhlannut vuosia elämästäni ja loputtomasti energiaa siihen. Mutta niin ei ole pakko tehdä. On sellainenkin juttu, Annamyy, että kun ihminen on lapsuudesta asti saanut kuulla olevansa vain pikkuinen ja taitamaton, eikä ole tullut kuulluksi eikä nähdyksi, sitä valitsee itselleen kumppanin joka jatkaa tätä samaa laiminlyöntiä, ja huonoon kohteluun tottunut ihminen antaa kohdella itseään huonosti - ei hän muustakaan tiedä. Nyt sinä ja minä lähdemme rakentamaan omaa itsetuntoamme terveeksi. Rohkea, itsevarma ihminen ei kutsu puoleensa alistajia ja vähättelijöitä, eikä myöskään viehäty heistä. Itsevarmasta ihmisestä henkii itseriittoisuutta ja omilla jaloillaan seisomisen kyky, joka vetää puoleensa muista tasapainoisia ihmisiä. Heikot, lapsuuden haavoittamat ihmiset takertuvat toisiinsa yksinjäämisen pelosta. Tästä voi seurata pitkäkin suhde, mulla peräti 20 v. ja ulkopuoliset voivat luulla että onpa teillä hyvä kestävä liitto! Pahinta on että pari itsekin voi luulla samaa. En nosta hattua miehelleni, joka silkasta yksinelämisen pelosta takertui ekaan vastaantulevaan naiseen. Uudella suhteella on melkoiset onnistumispaineet, koska hänhän aloitti sen kun ei uskaltanut olla yksin. Naisen motiiveista en tiedä. Toisaalta asia liikuttaa mua sitä vähemmän, mitä enemmän itse vahvistun. Oma on asiansa. Avioerojuristin tapaaminen tuntui etukäteen hirveältä, mutta tosiasiassa meillä synkkasi hyvin, ja ymmärsin, että mun asema ei olekaan riippuvainen siitä onnistunko pitämään mieheni hyvällä tuulella vai en. Mulla on aviopuolison oikeudet kunnes avioero tulee voimaan aikaisintaan heinäkuussa. Aviorikoksen käsite on poistunut lakikielestä, mutta yhtä kaikki mieheni rikkoi avioliittomme aloittamalla suhteen avioliiton aikana. Tämäkin seikka on mun puolellani. Juristi korosti, että lakkaa pelkäämästä ihmisten vihaa tai hylkäämistä, ja opettele pitämään puolesi. Hoidettavat asiat eivät ole hauskoja, mutta kun saan asiat reilaan tai edes hoitoon yksi kerrallaan, mun itseluottamus kasvaa ja epävarmuus vähenee. Kaikki ihmiset ovat yhtä mieltä, että tästä selviää, ja että tulevaisuus on parempi, jos teen sen sellaiseksi. Tärkeää on nyt se, että surkeasta tilanteestani huolimatta olen uskaltanut ottaa yhteyttä vanhoihin - omiin - ystäviini, ja monta vanhaa ystävyyttä on herätetty henkiin. Jotkut ystävät ovat torjuneet mut, joku on edelleen niin teennäinen ja sulkeutunut etten tahdo sittenkään jutella hänen kanssaan ainakaan nyt enkä näin intiimistä asiasta. Kestän tulla torjutuksi, jostain syystä se ei haavoita mua kuten ennen. Pariterapeuttini kuulemma ihailee rohkeuttani ja hänestä mun itsetunto on kasvanut jo hirveästi. Olen samaa mieltä. Olen monta viikkkoa yrittänyt leipoa kakun. Eilen viimein tein sen, vaikka ei kauheasti innostanut. Kun kakku oli valmis, mulla oli suorastaan hyvä mieli. Yksinelo ei ole niin hauskaa kuin olla hyvässä parisuhteessa. Mutta huonossa suhteessa välinpitämättömän ja raukkamaisen kumppanin kanssa eläminen on selvästi pahempaa kuin olla yksin. Ja välillä mua huimaa, kun ajattelen joitain unelmiani. Kun nyt olen yksin, voin periaatteessa tehdä mitä haluan. Haluaisin esimerkiksi lähteä pitkälle valtamerimatkalle. Haluaisin matkustaa laivassa, jossa ei päiväkausiin näy muuta kuin merta. Ymmärrän nyt, että jos todella haluan tätä, voin ruveta toteuttamaan sitä. Se maksaa, tietää järjestelyjä, ehkä jostain muusta luopumista, ts valintoja. Mutta jos haluan tätä kovasti, voin tehdä sen. Mieheni kanssa eläessäni menetin vähin erin uskon itseeni, olin monien pienten pakkojen kahlitsema ja voimani menivät niin täysin huonon parisuhteen korjaamisyrityksiin, etten osannut toden teolla edes uskoa että ihmisellä on itsemääräämisoikeus, jota kellään ei ole oikeutta kyseenalaistaa. Tulipa pitkät plörinät, mutta mitäs siitä. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 22.2.2015 15.39 |
| Olen ruvennut katselemaan asuntoa. Uusi askel eteenpäin sekin. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 22.2.2015 17.06 |
| Sitrus mä kirjottelen sulle kunhan saan ton tähystysasian pois alta,oon aikalailla sen pyörteissä.Onnea askeleesta! |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 22.2.2015 17.59 |
| Tsemppiä sulle, Annamyy. Löysin heti mieleisen asunnon ja hyvästä paikasta. Mutta en ole vielä valmis, joten se menee varmasti. Ainakin löysin uuden kaupunginosan mihin tutustua. Vähin erin kun panee asioita kuntoon, niin kaikki vie eteenpäin. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 24.2.2015 15.44 |
| Voimia teille molemmille Sitrus ja Annamyy. Olen lukenut miten jakselette mutta on jäänyt kirjoittamatta tänne kun ei osaa oikein mitään kirjoittaa mistä saisitte lohtua eloonne. Kuitenkin tekisi mieli jotain lohdullista kirjoittaa vaan ei osaa kun sanoja ei ole mitä jo ette itse tiedä ja ole jokaisen suusta sekä tekstistä kuulleet/lukeneet. Sen ainakin hoksasin, että jotenkin ihminen on selviytyjä. Löytää omat kanavansa vaikeuksista ulos pääsemiseen. Vähän niin kuin pieni vesi joka rupeaa jostain kohtaa virtaamaan. Ensin on ihan pieni kohta ja sitten se isonee ja isonee, siitä syntyy jo kunnon joki jossain vaiheessa. Eli näin sitä ihminen itse löytää ne omat voimavaransa millä pikkuhiljaa pääsee elämän syrjään kiinni. Jotenkin kun luin tätä Sitruksen kirjoitusta omasta lapsuudestaan, on ihan samanlaisia tuntemuksia itsellänikin. Mitätöintiä ja sitä väkivaltaakin mistä aiemmin kerroin. Onneni on, että sain itselleni hyvän puolison jonka kanssa tätä matkaa on taivallettu 40 vuotta, eikä suotta. Onnekas olen siinä suhteessa. Että jotain hyvääkin on elämä antanut. Jos näitä sairauksia sitten on tullutkin vaikka muille jakaa. Koettakaa jaksaa taas hetki kerrallaan eteenpäin. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 24.2.2015 16.30 |
| Kiitos sullle, Aikuinen nainen! Aina sä jaksat lohduttaa ja tukea, vaikka sanot ettet osaa sanoa mitään, niin osaathan sä. Kun katson nyt kuukauden verran taaksepäin, olen kauhuissani siitä miten huonosti silloin voin. Mutta keksinpäs mitä tehdä! Rupesin järjestelmällisesti ottamaan yhteyttä vanhoihin ystäviin. Oli nimittäin käynyt niin, että yhteydenpito oli katkennut siinä määrin, että suurinpiirtein ainoa kontakti/tuki/läheinen/kumppani oli puoliso. Jotenkin sitä häpesi omaa kipuaan ja pahoinvointiaan niin ettei sitä tahtonut muille esitellä, ettei taas tulisi hylätyksi. Huono avioliitto ja välinpitämätön puoliso yksinkertaisesti hävettää! Olen niin arvoton ihminen, ettei mua maksa vaivaa ei nähdä, ei kuulla, ei mitään. Lopulta sitä alkaa itsekin uskoa, että noin se on. Etenkin jos lapsuudessa on annettu ymmärtää sitä samaa. Mutta meikäläinen on rohkea. Se lienee mun paras voimavara. Enkä sitten ihan täysin uskonut omaa arvottomuuteenikaan. Rupesin kuulkaa järjestelmällisesti muistelemaan keitäs kaikkia ystäviä tän pitkän elämän varrelle on siunaantunut. Sitten vain puhelinnumeroita hankkimaan ja tunnustelevia tekstareita matkaan. Nyt on tilanne se, että tukihenkilölistasta löytyy suunnilleen 10 ihmistä. Lisää tulee sitä mukaa, kun uskallan ja jaksan ja ehdin ottaa yhteyttä. Hirveintä oli silloin alussa se, kun eka ihminen jolle kerroin erosta oli oma systeri. Siltä tuli kuraa niskaan. Se oli hirveää. Mutta en lannistunut siitä. Nyt on ystäviä, ja jopa jotain kivoja yhteisiä pikku suunnitelmiakin. Toisekseen olen ruvennut hoitamaan itseäni. Nyt heti, ei sitten joskus kun voin paremmin. Heti heti. Sovellan vanhaa viisautta, että jos joku homma on liian iso tai raskas tehtäväksi, ei jätetä sitä tekemättä, vaan tehdään siitä pieni osa. Ts. jos en jaksa lähteä uimaan kilsaa, lähden silti ja uin vaan 200 metriä. Jos en jaksa selvitellä 5 myytävänä olevan asunnon osoitetta ja ajo-ohjetta sunnuntaina, selvitän ja käyn katsomassa vaikka vaan yhden. Käyn OTE-hieronnassa ja se auttaa. Luen hyviä kirjoja, sekin auttaa. Heti kun tulee vahingossa hetkeksi iloinen olo, en säiky sitä ja aja sitä pois tyyliin ei mulle ilo kuulu, mähän olen surun ja tuskan syövereissä. Otan heti kiinni, jos olen vaikka yksin kotona tanssahtelen ja laulan kun siltä tuntuu. Enää ei satu niin kovasti kun näkee kaulailevia toisiinsa syventyneitä pareja kadulla. Ajattelen vain, että mun mies ei koskaan, ei edes alkuaikoina keskittynyt muhun tuolla tavalla. Hyvin usein se katseli toisaalle kuin muhun. Kun katson meidän yhteisiä valokuvia, näen saman: mies katsoo musta poispäin. Luultavasti se ei ole koskaan todella rakastanut mua. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 24.2.2015 17.33 |
| Hyvä Sitrus jos näin koet, että mitään sanomatta sanookin jotain. Luin mitä kirjoitit itsestäsi ja huomaan, että olet löytänyt nyt sen oikean reitin mitä kohti kannattaa vaeltaa. Mitä enemmän saa asiaa sisältään ulos, sitä enemmän sinne mahtuu uutta tilalle. Itse ainakin näin koen. Uskon ja olen ihan vakuuttunut siitä, että jonain päivänä kun olet tämän kaiken rypenyt ja läpi käynyt, voit onnitella itseäsi ja sanoa ääneen, että selvisin. Nyt jo voit sitä harjoittaa, ainakin kun tätä tekstiäsi lukee, olet paljon oivaltanut hyviä asioita jotka auttavat nimenomaan sinun matkaasi tästä hetkestä eteenpäin. Välität onneksi itsestäsi ja se on tärkeää!! |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 24.2.2015 20.02 |
| Yksi juttu mitä mulle on viimeksi sanonut juristi: nyt lakkaat pelkäämästä miehesi vihastumista. Sulla on omat oikeutesi, ei sun tarvitse sen edessä anella. Muutenkin opettelen ajattelemaan ennen kuin teen jotain, onko tästä mulle hyötyä vai haittaa? Kuulostaa kammottavan itsekkäältä, mutta en suostu olemaan vain toisten mieltä myöten. Mieheni on parhaillaan viikon kutulomalla. Asumusero alkanut 3 kk sitten, hänen suhteensa noin 2kk sitten, avioerohakemus jätetty 1 kk sitten. Mulla on nyt auto hallussa, ja tullessaan hakemaan sitä huomisiltana hän saa havaita sen täytetyn hänen kirjoillaan, levyillään, kaseteillaan, sarjakuvillaan, lopuilla vaatteillaan ja kengillään. Nämä tavarat on yhdessä sovittu että kumpikin saa pitää omansa. En totisesti näe enää mitään syytä, miksi mun pitäisi kierrellä hänen kamojaan tässä sekamelskassa, josta pitäisi saada pikkuhiljaa esiin jaettavat tavarat. Lisäksi asunto on siivottava että se kelpaa mun kodiksi tänä loppuajan, ja lopulta näyttöä ja myyntiä varten. En näe mitään syytä odotella enää, enkä myöskään näe täällä ketään auttamassa mua näissä toimissa. Tällasta tämä on. Neuvoksi vaan naimattomille, että kattokaa vähän tarkkaan kenen kanssa menette avioon. Erosta on pirusti riesaa. Jos rikkaampi osapuoli on niin tyhmä ettei vaadi avioehtoa, niin pitäkää hyvänänne. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 25.2.2015 16.19 |
| Auto on täynnä äijän kamoja, itse olen hiessä ja kohta alkaa eroseminaari. Saas nähdä mitä se sanoo kun näkee tyhjät kaapit ja täyden auton. Musta sen kuuluisi kiittää mua kauniisti. Mutta veikkaan että se suuttuu. Hähää!! Sillä kun ei ressukalla ole aikaa setviä omaisuuttaan eikä kuulemma paikkaa niille. Mulla on paljon pulmia ja tekemistä nyt, mutta hänen kirjojensa ja sukkiensa majoittaminen ei niihin kuulu. Kutuloma väsytti miesparkaa siinä määrin, että olisi halunnut perua täniltaisen tapaamisen, mutta mä kehotin sitä kasaamaan voimanrippeensä ja laittautumaan paikalle niin kuin on sovittu. Että päästään asioissa etiäpäin. Hyvät naiset, älkää naiko vätystä ja mammanpoikaa. Siitä ei koidu muuta kuin harmia. Teistä tulee kiukkuisia justiinoita. Mammanpoika on sellainen sävyisänoloinen, kiltti ja turvallisen tuntuinen, josta kaikki vanhat tädit tykkää. Sellaisen elämässä teille ei ole tarjolla kuin kakkossija, ykkössijalla istuu äiti, oli se sitten elossa tai kuollut. Vätyksestä ei edes ole hankalassa paikassa mitään turvaa teille. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 25.2.2015 17.00 |
| Kun tästä selviät niin taas elämäsi jatkuu. Paljon voimia kysyy tämä prosessi, mutta jostain niitä vaan tulee kaiken aikaa lisää, ihmeellistä. Voimia Sitrus. |
||
| Annemari | Re: Kriisit ja refluksi | 25.2.2015 17.12 |
| Sitruksen kirjoituksista voi hieman havaita elpymisen merkkejä. Oikealla tiellä olet, jatka samaan malliin:D |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 25.2.2015 20.53 |
| No joo, mulla ei ainakaan viikkoon ole ollut surun syöveriä, eikä mua itketä. Lähinnä ärsyttää kun olen ollut toivottoman tapauksen kanssa 20 vuotta. Fiksu olisi tajunnut viimeistään parissa vuodessa, kun kaikki merkit oli nähtävissä, jos vain olisi tajunnut asioiden vakavuuden. Ja sen, ettei typerät teot ole mitään "käytösvahinkoja" vaan merkkejä kyseisen ihmisen luonteesta. Yksi juttu minkä mä olen todella ihmeissäni pannut merkille, on se että kadulla kävellessä jotkut miehet jää katsomaan mua. En käsitä miksi, en ole mikään doris enkä edes enää nuori. Voihan se olla että itsevarmuus ja parantunut olotila alkaa näkyä ulospäinkin. Kai kaikki tietää, että jos alamaissa ja masentuneena rupeaa seurustelemaan, niin vetää puoleensa ihan erilaisia ihmisiä kuin hyvässä kunnossa ollessaan? Tää on ihan fakta homma. Niistä ihmisistä ei sitten pidä kun itsevarmuus on taas kunnossa. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 25.2.2015 22.05 |
| No niin, palaveri miehen kanssa meni suunnilleen kuten arvelin. Se ressukka ei ole ottanut asioista selkoa, joten ei se osannut muuta kuin huutaa ja kiristää multa lähdetietoja Suomen laista. Ei luulisi olevan kireänä kutuloman jäljiltä, mutta niin vaan oli. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 26.2.2015 13.11 |
| Hyvältä kuulostaa Sitrus elämäsi tilanne, nyt jos vaan jaksat samaan malliin itseäsi tsempata, vielä koittaa aika jolloin elämä myös rupeaa sinulle hymyilemään. Se, että havannoit jo mitä ympärilläsi tapahtuu on merkki siitä, että jaksat keskittyä ihan muihinkin asioihin kun omiin murheisiisi, joita sinulla on paljon ja aikaa vie ennen kuin voit huokaista todella helpotuksesta. Voimia vaan jatkoon edelleenkin toivotan. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 26.2.2015 13.42 |
| Kyllä, ja kiitos kannustuksesta Aikuinen nainen. Huomaan nyt vesiselvästi, miten paljon järkeä on siinä, että hoitaa ensin itseään. Nimenomaan terveyttään eikä vain sairautta. Sen jälkeen jaksaa hoitaa asioita (vaikeitakin) ja suuntautua elämään eteenpäin. Tätä ei ehkä ole helppo uskoa, mutta toivon että mieheni laastarisuhde kestää siihen asti että meidän ero saadaan loppuun. Se nimittäin on sen verran ärtyisä ja sekopäinen jo nyt, että mua pelottaa ajatella millainen se olisi yksin. Yksinäisyyttä ja pahaa oloahan se tuohon suhteeseen pakeni. Mä näen konkreettisesti meitä kahta vertaamalla miten hyödyksi mulle on ollut kärsiä tuskat, surut ja vihat, koska sillä ja vain sillä tavalla niistä pääsee. Mun mielessä meidän suhde on jo kauan perustunut toivoon, että tulevaisuus olisi nykyisyyttä onnellisempi. Jotenkin vaan. Eroryhmässä on toinenkin nainen, jonka mies on käyttäytynyt anteeksiantamattoman kylmästi ja välinpitämättömästi. Se ihmettelee kuten munkin mieheni, että eikö niitä asioita voi unohtaa. Ei voi. Mutta se että yrittää pakottaa itsensä unohtamaan tekee ihmiselle todella pahaa. Jotkut asiat on anteeksiantamattomia. Huono kohtelu on anteeksiantamatonta. Vertaistuki auttaa. Tottakai mua vieläkin surettaa, että miksi mun avioliitolle piti käydä näin. Siinä surussahan sitä on takertunut avioliiton kuoreen. Ihmisestä joka on hyväluontoinen ja passiivinen on paljon vaikeampi erota kuin jostain pahantahtoisesta sadistista. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 26.2.2015 15.49 |
| Eikös ole joku sanontakin, että "suru on rakkauden hinta" eli ei mikään asia ole elämässä ihan läpihuuto juttu. Kaikki vaikuttaa meidän sisimpään, sanotaanhan ettei huonosta suhteesta erokaan ole helppo juttu asianomaisille. Olen omassa ystäväpiirissäkin nähnyt näitä eroja paljon, ja kaikki ovat omat kamppailunsa käyneet. Ja monen kohdalla on vuosia kestänyt ennen kuin ovat päässeet eroon existään ja kun on vielä ollut monilla yhteisiä lapsia heidän tilanteensa näissä riitaisissa eroissa on ollut ihan tosi surkea ja riitaisaa tappelua heidän tulevista kodeistaan on ollut vaikea sivusta seurata kun ei ole voinut mitään asian hyväksi tehdä. Olkapäänä oloa se on ollut, mutta koen olleeni ihan tarpeellinen ystävilleni heidän vaikeina aikoina. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 2.3.2015 19.05 |
| Sulla Sitruunainen on munkin mielestä eteenpäinmenoa ilmassa.Just tuo että olet osannut alkaa hoitaa itseäsi vaikka jonkinverran exän olemiset vielä mielenpohjalla kummittelee.Mut sekin kuuluu asiaan.Ja oot hakeutunut sinne eroryhmään. Meikän elämä on yhtä ponnistelua, en vaan pääse jotenkin ylös:/Ex heittäytyi ihmeen ystävälliseksi jopa toivotellen huviä unia mulle ja lapselle viikonloppuna tekstiviesteitse ja muutenkin sen kommunikointityyli viesteissä oli jopa lauhkea ja käytti ns.normaaleja ihmismäisiä lauseita niin että epäilin onko se itse ne kirjoittanut. Mutta turha siihen on tuudittautua,aina,ihan aina kun olen hiukan toivonut välien asiallistumista ei mene aikaakaan kun tulee julmasti puukkoa selkään. Näin sitä tänään kaupalla ja olipa se kurjan ja rasittuneen ja väsyneen näköinen,tärisikin ja oli hermostuneen oloinen.Alkaako todellisuus tulla vastaan että kun sai mitä halusi, "voitto" ei olekkaan niin ruusuista,alkaa nimittäin lapsi tulla murkkuikään tosissaan,kehittyä jne. Mä tuli viime perjantaina kotiin miesystävän luota hakeakseni illalla lapsen kotiin ja olipa tyhjä olo kun tulin oltuani viikon miesystävällä.Lapsen haettua ihan normitouhua mutta outoa kun tavallaan vaan lauantai sellainen kokonainen päivä olla rauhassa,sunnuntaina jo aamusta hermostuneisuutta heti ilmassa ja kummankin taholta ikävää valmiiksi ja kellon kyttäystä koska taas pitää lähteä:/ Siskoni on ollut voimakkaasti mielessä,aikaahan ei ole mennyt kuin muutamia kuukausia vasta ja epäusko tapahtuneesta on melkein käsinkosketeltavaa. Mahasta kirjoitin vatsakuulumisketjussa, paha on ja mieliala... Mitä Sitrukselle nyt kuuluu,entä Aikuinen Nainen,olet joissain ketjuissa ihan kuin ohimennen maininnut että sinullakin on vaikeita aikoja,mutten ole enempiä löytänyt,et ehkä ole halunnut kirjoitella? Mä saatan rohkaistua kirjoittamaan joku päivä asioista joihin olen viitannut että niitä on,liittyen stressitekijöihin näiden lisäksi mitä kirjoittelen.Anonymiteetti vähän huolettaa. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 2.3.2015 21.26 |
| Alkaa vähän kyllästyttää tämä jatkuva eron vatvominen. ERityisesti siksi, kun tietää että mies ei vatvo vaan elää täyttä päätä koko ajan. Vieläkin tuntuu välillä epätodelliselta koko ero, välillä tuntuu siltä etttä se on tapahtunut kauan sitten ja välillä siltä että sen olisi pitänyt tapahtua kauan sitten. Hirveen tärkeetä on saada elämään sellaisia asioita, jotka eivät liity mieheen eivätkä meidän yhteiseen elämään tai eroon millään lailla. Tapasin eilen vanhaa ystävää, ja meillä tuli montakin asiaa puheeksi, joita voidaan ruveta tekemään yhdessä. Ero on hyvä esimerkki tilanteesta, jossa kakkua ei voi sekä syödä että säästää. Englannista käännetty fraasi joka ei suomessa ole ihan luonteva, mutta en keksi vastaavaa suomalaista sanontaa tähän hätään. Mitä sä tarkoitat Annamyy anonymiteetin huolettamisella? |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 3.3.2015 7.47 |
| Huomenta.Ihan sitä tarkoitin että jos josku tuttu sattuu lukemaan palstaa ja tunnistaa kun omasta mielestä aika paljo on tullu kirjoiteltua asioistaan... Tuli juuri mieleen viimeisimmästä kirjoituksestasi Sitrus et tulee melkeesti dejavu,tän olen kokenut ennenkin.Ihmiset pääsee eteenpäin kriiseissään jotenkin paitsi minä! Tai sitten sitä ei tajua itse.Muistan niin hyvin kuinka olen ihmetellyt asiaa jo exästä erotessa, minä vaanjumin ja jumin eikä mitään edistystä tapahtunut.Voi olla siitäkin että me erottiinja palattiin monesti sekä sellaista välimuotoa...oli kuin löysässä hirressä,ei mitään selkeetä saanut aikaan. Miten se sitten tapahtui...henkinen irtipääsy,en ihan heti muista mutta ettei vaan ois ollu sittenkin et kuten Sitrus sinäkin,aloin keskittyä itseeni joenkin ja elämääni tuli muuta sisältöä kuin exän vatvominen. Eilen illalla sain valaistusta asioihin miksi ex on tekstitellyt niin oudosti,se tekstaili lisää ja paljasti olleensa ilm.ihan pahassakin jonkinlaisessa onnettomuudessa pari viikkoa sitten, oisko tuo säikähtänyt sitten...en ole tiennyt mitään asiasta ennenkuin ny,lapsikaan ei ole puhunut(oisko kielletty) mutta johan arvasin et jotain on nyt kummallista ilmassa. Niin ja kirjoitit tuolla aiemmin Sitrukkanen saaneesi kadula katseita osaksesi,luultavasti se niin on kuten arvelit,itsetunto alkaa kohota ja se näkyy päällepäin,ehkä itse ei huomaa millaisia signaaleja tietämättään lähettelee kehonkielellä :) Mukavaa päivää, mä odottelen miesystävää tänne pariksi päiväksi a sitten menen ehkä sen luo,näin suunniteltiin eilen.Oli puhe että soitellaan nyt aamulla,kun mä en tiedä olostani tän mahakiun kanssa,jaksanko olla seurallinen. Ja se kun en tiedä sitäkään onko se kivusta ja alakulosta huolimatta parempi ettei ole yksin vai jäädä yksin atkaamaan kipjaan ja olojan ja synkistelemään...meinasn aloittaa kyselyn refluksin ja ylipäätään siihen liittyvien oireiden,kipujen ja mielialan vaikutuksesta parisuhteeseen. Vai olenko minä ainoa jolla kivut vetää mielen niin alas ettei mikään juuri huvita ja en siis tiedä taas mikä tässä on parasta, no ihmisten seuraan ja tekemiseen hakeutuminen ja mahdollisimman normaalin elämän vietto mutta kun tää kipu estää sen mielihyvän tai...äsh,mitä mä tätä jauhan kun en tiedä ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan. On niin pelottavaa olla oireidensa ja kipujensa ja pelkojensa vallassa ja järki sanoo ettei yksin olo ja käpertyminen näiden ympärille auta mutta kun nää on saanu musta niskalenkin :( |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 3.3.2015 17.39 |
| Kyllä olen teitä molempia Sitrus ja AnnaMyy ajatellut miten kovien asioiden kanssa olette joutuneet näitä kuukausia, viikkoja ja päiviä elämään. Ja aina se uusi päivä on vaan valjennut ja jotenkin sitä rämpii taas eteenpäin. Välillä huonommin ja joskus jopa paremmin. Mietin, miten elämä meitä itse kutakin kohtelee ja mistä se voima kuitenkin tulee ihan uskomattomien tilanteiden edestä selviämiseen. Te molemmat olette siitä hyviä esimerkkejä, että kun annatte itsestänne paljon, niin ehkä saatte sitten jotain takaisinkin päin. Itse koen, että sekin kun jotain kantaa ottaa toisen kirjoitukseen on merkki siitä, että välittää ja edes yrittää jotenkin sitä omaa vajavaista tukeaan antaa. Eihän tämä kenenkään eloa ja oloa paranna, mutta se tietoisuus, että joku edes lukee mitä olette halunneet kertoa, ehkä on kuitenkin hyvä asia, vai menenkö ihan metsään ajatuksillani?? AnnaMyy mainitsit, että olen kertonut ohimennen, että olen vaikeita aikoja kokenut, olenkin, mutta parisuhteessa ei ole moittimista mutta terveydentilani on tosi kurja. Olen selästäni kärsinyt ja maannut puoli vuotta sairaalassa aivan käänneltävissä eli en itse saanut itseäni liikuteltua minnekään. On iso selkäleikkaus tehty, se oli tosi kurjaa aikaa. Tehdä kaikki sängyssä. Syömiset, pesut, tarpeensa ym. että ei ollut parasta mahdollista aikaa minulle. Nyt viime kuussa kävin magneetissa ja sen tulokset olivat sitten mitä olivat. Selkä ihan sökö, Joka nivel välit rappeutuneet. Välilevytyriä vähän siellä ja täällä. Ja ainut mikä oli hyvää leikkauskohdat eli lähes koko selkä on pysynyt kasassa onneksi. Mutta muuten on kova lääkitys lpäällä aastarin muodossa. Refluksi vatsa kun ei kestä kipulääkkeitä eikä oikein muitakaan. Joten tämä on yksi kurja asia minun elämässäni ja tietty onhan tässä kaikenlaista läheisten kuolemia kuten sinullakin tullut ihan yllättäen. Että elämä on tätä. Surua, murhetta, sairautta ja ties mitä. Kuten lääkärini minulle sanoi kun hänen luotaan lähdin, että joka päivä kädet ristiin ja kannattaa elää päivä kerrallaan, sillä jaksaa. Niinpä, jaksaako? |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 3.3.2015 20.33 |
| Aikuinen nainen, olen pahoillani että sun selkä on noin kipeä. En osaa sanoa oikein mitään. Tiedän vaan kokemuksesta että kipu on ankea seuralainen. Välillä tässä on taantumassa: mielessä vaihtelee viha, katkeruus, suru, itsesyytökset, pelko, toivo, rohkeus, yksinäisyys, itsenäisyys, liian monen ison asian epävarmuus ja ennen kaikkea ajatus siitä, että vastaisuudessa saa ratkaista ja tehdä vähän kaiken yksinään. Mä olen etsinyt vanhoja ystäviäni, joihin yhteydet on kadonneet. Kaikki ei ole musta enää välittäneet tietää, joitain en itse halua sittenkään tavata, mutta monta hyvää ystävyyssuhdetta olen saanut herätettyä eloon. Se tuntuu niin hyvältä! Kaikkein parhailta tuntuu nyt niiden ystävien seura, jotka ovat mun omia ystäviä, eivät mitään miehen kavereita, sukulaisia ym. Juuri nyt tuntuu tärkeältä ja tarpeelliselta olla ja puhua sellaisten ihmisten kanssa, joiden ei tarvitse taiteilla lojaaliudessa mun ja mieheni välillä. Ehkä joskus myöhemmin tämä seikka ei ole enää niin tärkeä, mutta nyt on. Tuntuu myös hyvältä tehdä sellaisia asioita jotka eivät liity mieheen, ja kulkea paikoissa joissa ei kuljettu yhdessä. Ennustan, että tuntuu hyvältä myös hankkia asunto ja huonekaluja, joihin ei liity yhteisiä muistoja. Alan pikkuhiljaa nähdä itseni itsenäisenä ihmisenä, jolla on ja saa olla omat mielipiteet, toiveet, päämäärät ja elämäntavat. Tuntuu tärkeältä löytää tavat säilyttää nekin rakkaat harrastukset, jotka ovat olleet riippuvaisia siitä, että on harrastuskaveri. Eroaminen ja elämän muuttaminen uudenlaiseksi on erittäin vaivalloista ja yleensä myös kallista. Uskon sen olevan syy siihen, että monet tyytyvät huonoon suhteeseen. Luin jostain, että liian monet kuvittelevat, että parisuhde on joku pysyvä olotila, jonka eteen ei tarvitse tehdä työtä sen jälkeen kun se on hankittu. Tämä on erittäin suuri erehdys, ja tätä ajatustapaa mun mies on soveltanut. Tärkeää olisi myös tajuta, että oman kumppanin hyvinvointi ja onnellisuus on ratkaisevan tärkeää OMAN onnellisuuden kannalta. Tämän asian laiminlyöntiä olen puolisossani ihmetellyt sekä ääneen että mielessäni. Olen jotenkin tajunnut jo aikoja sitten miten meidän käy, mutta parisuhteen ylläpitämiseen ja hoitoon tarvitaan kaksi, yksi ei riitä. Haluaisin oikeasti tietää, mitä mä olen laiminlyönyt meidän suhteessa - muuta kuin itseni - mutta siihen en ole saanut kumppaniltani vastausta. Toivon löytäväni vastauksen kirjoista, kurssilta tai pohdiskelemalla. Toivon myös löytäväni kumppanin itselleni sitten kun aika on siihen kypsä. Vielä se ei ole. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 4.3.2015 10.59 |
| Kiitos Sitrus. Osatsithan sinä sanoa jotain ja se riittää. Näin me kaikki aina tunnemme, ettemme osaa mitenkään toisen kohtaloon/sairauteen antaa mitään tai sanoa, mutta sekin jo, että huomaa mitä toinen on kertonut ja siihen jonkun kommentin antaa on sitä huomaavaisuutta ja omanlaista tapaa olla tukena, ei se minun mielestäni sen enempää tarvitse ollakaan. Kuten nyt kun luin Sitruksen viimeistä kirjoitusta tuli tunne, että hienoa miten sitä itse voi hakea niitä kanavia itselleen millä eteenpäin potkii. Hätä se vaan keinot keksii. Paljon onnea valitsemallasi tielle. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 4.3.2015 14.23 |
| Aikuinen nainen, olet ihan oikeassa siinä, että pelkästään se että huomaa jonkun lukeneen kirjoituksen, auttaa ja helpottaa. Kummallinen juttu, ehkä se jo lämmittää, että joku jossain uhraa edes ajatuksen sinun vuoksesi. Mä huomaan nyt toistuvasti, että aina kun olen tekemisissä puhelimitse, viesteitse tai vielä pahempaa naamakkain mieheni kanssa, mun vointi taantuu, ajatukset jotenkin menettää johdonmukaisuutensa, rupean tahtomattani veivaamaan vanhoja katkeria pettymyksiä ja niiden syitä ja mieleen nousee aivan hyödyttömiä "entä jos sittenkin" -ajatuskulkuja. Sitten tulee fyysisiäkin oireita, kuten mahakipua, päänsärkyä ja rintakehän ahdistusta. Olen selvästi vielä vaiheessa, jossa on tärkeää pitää kontaktit minimissä. Lisäksi aamulla olo on kaikkein surkein ja voimattomin. Joka aamu joudun kokoamaan itseni uudelleen. Kysyin tätä seikkaa lääkäriltäkin, mutta ei se mitään sanonut. Kerroin myös tarvitsevani unta normaalia enemmän, eikä se sanonut siihenkään mitään. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 6.3.2015 10.20 |
| Piti ihan Sitrusta yrittää näin vielä tsempata kun ihmettelit kun lääkärillä ei ollut sinulle mitään sanottavaa. Ystäväni teki elämäntyönsä avioeroa hakevien pariskuntien kanssa eli oli sovittelijana kun parit vielä halusivat ulkopuolisen kanssa käydä tulevaa eroaan läpi, että kannattaako jatkaa vaiko ei. Hän oli hyvä työssään, sai paljon kiitosta ihmisiltä ketä hän yritti "auttaa" ja tukea. Kuinkas kävikään, hänelle itselleen tuli sama asia eteen. Eli avioero. Eipä tietenkään osannut itseään auttaa ja kävi tosi kovan kriisin elämässään kun prosessoi eroaan. Haki ulkopuolista apua aika monelta suunnalta, ja aina jäi tyhjää käteen. Niinpä hänkin siitä vuosien myötä selvisi meidän hyvien ystävien tuella, eli jaksoimme kuunnella ja tarjota olkapäätä, ruokaa, kahvia ja ties mitä muuta. Eli omien tuntemustemme mukaan. Nyt hänen erostaan on jo monia kymmeniä vuosia ja kun olemme asiasta vieläkin jutelleet, niin kyllä hän kiittää kaikkein eniten meitä jotka hänet tunsimme ja osasimme olla läsnä omina itsenämme, ammattilaisilta sai sitä mitä he osaavat antaa vieraille tuntemattomille ihmisille. Lähimmäisen rakkautta tässä tilanteessa kaipaa kaikkein eniten. Että uskon Sitrus sinunkin olevan ihan oikealla tiellä kamppailussasi. Kipeää se tekee vielä pitkän aikaa, mutta...... Jaksuja edelleenkin ja kirjoita, kerro tee kaikkea mitä sisimpäsi kehottaa sinua tekemään, että pääset taas pienen matkan eteenpäin. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 6.3.2015 11.22 |
| Vaikeinta tässä lienee se, että se lähin ja rakkain on juuri se, josta on nyt tullut vieras, täysin kylmä ja vihamielinen. Huomaan todellakin, että se mikä aikaisemmin tuntui musta välinpitämättömältä ja epäluotettavalta, oli sentään jotain. Välillä olen kysynyt mieheltä miten se voi, tai kiittänyt sitä jostain ystävällisestä sanasta jotka ovat kaiketi vain mekaanisia. Olen sille pelkkää ilmaa. Olisi pitänyt edes tehdä niitä lapsia, mutta kun ei niin ei. Tajuan jotenkin, että olen nyt tienristeyksessä. On tärkeää lähteä oikeaan suuntaan, tärkeää lähteä ylipäänsä johonkin. On tärkeää tajuta, että sitä missä olen tähän asti ollut ei ole enää olemassa. Kipein on ajatus, ettei sitä ikinä ollutkaan muualla kuin mun kuvitelmissa. Mua väsyttää vaan, eroseminaari tuntuu aina ja joka kerta pahalta. |
||
| Tintti | Re: Kriisit ja refluksi | 6.3.2015 12.18 |
| Sitrus..ehkä on kuitenkin hyvä prosessoida sitä kriisitilannetta vaikkakin on raskasta että pystyy pikkuhiljaa jättämään sen taakseen ja jatkamaan eteenpåin.Vähän kuin sairaus...vasta kun sairauden aiheuttaja poistuu elimistöstä niin toipuminen alkaa. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 6.3.2015 13.06 |
| Mähän prosessoin koko ajan! Eroseminaarissa ei oikeastaan prosessoida: siellä esitellään liuta työkaluja ja tavoitteita, lisäksi otetaan pohdintaan pienryhmässä todella raskaita kysymyksiä, joita 4 haavoilla olevaa ihmistä miettii puoli tuntia, sitten porhalletaan eteenpäin. Sitäpaitsi se kestää 3 tuntia kerrallaan, liian pitkään. Siellä kuulee, mitä kaikkea kammottavaa puolisot voivat toisilleen tehdä. Ehkä mä olen siellä liian aikaisin, nyt kun koko juttu on aivan tuore. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 6.3.2015 14.55 |
| Arvatkaa mitä! Mulle tuli tilaisuus osallistua tänä keväänä terveysmatkalle, jossa vetäjänä on vanha ystäväni. Välimerelle. Epäröin vähän, olen viimeksi ollut yksinäni ulkomailla yli 20 vuotta sitten. Mutta tuskin tulee tän parempaa ja turvallisempaa tilaisuutta kokeilla yksinään matkustamista, kuin ryhmässä jossa muutkin ovat vieraita keskenään, ja kaikki on järjestetty. Bonuksena kohdemaa, johon ei liity mitään muistoja, koska en ole koskaan ollut siellä. Niin että taidan ilmoittautua. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 6.3.2015 15.36 |
| Elämä tuo näitä oljenkorsia eteen mihin joskus kannattaa tarttua. Olisiko tämä nyt sellainen. Ei ainakaan pahalta kuulosta. Ja jos siltä tuntuu, että tämä on uusi asia elämässä mikä voisi uutta antaa, niin ehkä reissuun kannattaisi lähteä. Ottaa kunnolla etäisyyttä. |
||
| marja | Re: Kriisit ja refluksi | 6.3.2015 18.42 |
| Rohkeasti matkaan vaan! Tämähän on ihan selvä merkki siitä että parempaa on luvassa :) |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 6.3.2015 20.37 |
| Te olette todella ihania kun kannustatte. Olen saanut kannustusta ystäviltäkin. Säälittävää tässä on se, että entinen au-pair, ulkomailla nuorena työskennellyt ja yksinäänkin reilannut keski-ikäinen nainen on niin epävarma, että ei osaa itsenäisesti päättää lähteäkö ulkomaanmatkalle vai ei? Tai no, kyllä mä päätöksen tein, mutta kaipasin vahvistusta muilta. Olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että horjahdellessani epätietoisena eroni kaaoksessa en ainakaan ole niin hölmö, että kuvittelisin parantavani tuskani työntymällä uuteen suhteeseen vaimentamaan kipua. On sentään kaikille vaarattomampaa lähteä kompuroimaan vuoristopoluille turvallisessa ja kokeneessa ja luultavasti hauskassa seurueessa. En myöskään ole niin välinpitämätön, kuin joku jo neljättä kuukautta toisessa osoitteessa asuva, jonka säännölliset postit edelleen tulevat kotiin, joka on kuulemma jo "vieras". Kun ei ole ilmoitettu asiasta kun on niin kivaa elämä nyt. Minä se kärsin ja katselen kipuani suoraan kohti, näen unia, ja puhun ystävien ja tuttujen kanssa ihmetellen missä kumman porukassa olen viime vuodet elämästäni hukannut. Kärsin myös ikävää ja kaipausta, mutta sitten muistutan itseäni siitä surusta, joka valtasi toistuvasti mieleni eläessäni suhteessa joka eli hengityskoneessa ja ajatellessani sitä kaikkea tuhlattua aikaa, jonka kulutimme ollen yhdessä mutta viihtymättä, rakastamatta ja pahalla mielellä. Sitä pitkää aikaa, jolloin en enää katsonut kumppaniani ajatellen että hän on ihana ja rakas, eikä kukaan ole yhtä onnekas kuin minä. Vaan katsoin häntä ärtyneenä ajatellen, että ettepä tiedä millainen tämä "unelmavävy" on kahden kesken vaimonsa kanssa ollessaan. Silloin kun hän ei jaksa näytellä, vaan on juuri niin tyly ja tylsä, kuin vain vaimolle ollaan. |
||
| marja | Re: Kriisit ja refluksi | 6.3.2015 21.25 |
| Sinä selvästi näet mikä suhteessa on ollut pielessä, mutta irrottautuminen ja asian sisäistäminen ovat vielä kesken. Ei voi tässä vaiheessa toki olettaakaan että prosessi olisi valmis. Matkailu avartaa, myös tässä asiassa ;) |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 7.3.2015 9.41 |
| Musta itsestäni tuntuu, että irrottautuminen on varsin hyvässä vauhdissa. Sitä auttaa suuresti se, että tajuan nyt, että mua ei ole tässä suhteessa koskaan rakastettu. Voi olla että kumppani ei kykene rakastamaan, tai sitten hän vai ei ole rakastanut mua, se on oikeastaan lopputuloksen kannalta yhdentekevää. Suren haaskaamiani voimavaroja ja tuhlattuja vuosia. Kunpa olisin ymmärtänyt tämän jo kauan sitten. On ollut hämmästyttäää huomata, miten kannattavaa on puhua asiasta. Yllättävän paljon ja monelta suunnalta tulee tukea, ystävällisyyttä ja rohkaisua. Olen ymmärtänyt elämästä viimeisten kolmen kuukauden aikana enemmän kuin koskaan ennen tähän astisen elämäni aikana. Olen kulkenut silmät kiinnitettynä aivan väärään asiaan ja yrittänyt tehdä mahdotonta todeksi. Hyvin yksinkertaista ja surettavaa. Kannattaa kuunnella itseään, pitää kiinni arvoistaan ja uskoa sitä pientä viisasta ääntä joka puhuu ihmisen sisällä. Sen viesti ei aina ole miellyttävää kuultavaa, mutta jos sitä ei kuuntele joutuu väärälle tielle. Kuullostan luultavasti mielenhäiriöiseltä, kun välillä olen niin alakuloinen ja välillä positiivinen ja rohkea. Mutta ei sekään mitään. Tajuan nyt senkin, että saan olla tasan sellainen kuin olen, en itse asiassa ole kellekään mitään velkaa, vaan vapaa elämään tästä eteenpäin niin kuin hyväksi näen. Tiedän, että pohjimmiltani olen kunnollinen ihminen, ja kunnioitan itseäni. Tästedes en suostu kenenkään tallottavaksi enkä määräiltäväksi. Asia tuntuu yksinkertaiselta, kun sen on ymmärtänyt. Luin kerran elämänohjeen, jonka haluan tässä jakaa: Jos huomaat, että olet vahingossa antanut jollekulle ihmiselle vallan päättää elämästäsi, voit ottaa tämän vallan heti takaisin itsellesi ilman mitään selityksiä. Kun ajattelen huhtikuussa tulossa olevaa Kreikanmatkaa, tunnen iloa, jännitystä ja kihelmöivää odotusta. Saan vaeltaa auringonpaisteessa ja ehkä sateessakin kukkaloiston keskellä, syödä hyvää ruokaa, tavata uusia mukavia ihmisiä ja ties mitä hauskaa. Matkanjohtaja ja opas on vanha ystäväni, joka on kuin itse aurinko. Mitään näin hauskaa mulle ei ole aikoihin tapahtunut. Nähtävästi on pitänyt elää 48-vuotiaaksi, ennen kuin on alkanut ymmärtää, miten elämää pitää elää. Olen iloinen, että olen kieltäytynyt lääkärin toistuvasti ehdottamista masennuslääkkeistä. Olen masentunut siksi, että elämäni oli ajautunut tilanteeseen, jossa en kyennyt itse pitämään elämäni ohjia käsissäni. Sitä tilannetta eivät lääkkeet korjaa, vaan puhuminen, keskustelut, lukeminen, ajattelu ja oman sisimpänsä tutkiskelu. Olen ollut kaksi päivää hyvin väsyksissä. Tänään en ole. Olen nukkunut ja levännyt ja ajatellut, ja se on auttanut. Nyt jaksan taas. Tässä on puolitoista kuukautta aikaa saattaa peruskunto sille tasolle, että vuoristossa käveleminen on mahdollista ja jopa nautinnollista. Kunnon kohottaminen alkaa tänään. Toivotan kaikille voimia, rohkeutta ja sisua omien kriisiensä ratkaisemisessa. Itse olen saanut hirveästi apua toisilta ihmisiltä, mistä olen syvästi kiitollinen ja liikuttunut. Kehotan jättämään ihmissuhteet, jotka ovat toivottomia ja energiaa syöviä. Kun voimia on vähän, pitää levätä. Kun urakka on suuri, olipa se mikä tahansa, sitä kannattaa tehdä pienin erin, aivan pieninä palasina. Niin se on lopulta tehty. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 7.3.2015 17.11 |
| "Kannattaa kuunnella itseään, pitää kiinni arvoistaan ja uskoa sitä pientä viisasta ääntä joka puhuu ihmisen sisällä. Sen viesti ei aina ole miellyttävää kuultavaa, mutta jos sitä ei kuuntele joutuu väärälle tielle." Tässä Sitrus on niin hieno oivallus, että näitä kun lisää saat itsellesi sisäistettyä matka uuteen toisenlaiseen elämään alkaa pikku hiljaa. Se, että itse itsestään kertoo, ei jää toiselle arvailujen varaan mitään. On paljon helpompi saada tukea kun antaa siihen lähellä oleville mahdollisuuden. Avoimuus herättää ihmisten myötätunnon ja läsnä olemisen halun. Tämä miten kerrot tuntemuksistasi tekee sinusta niin tutun, että on ihan päivittäin katsottava miten nyt voit. Uskon, että selviät vaikka se nyt on vielä niin hataran tuntuista kuten kerrot, että mieliala vaihtelee. Ei mikään häviä mielestä nappia painamalla, asiat on vaan elettävä sisältään pois. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 7.3.2015 17.29 |
| Turha luulla, että yksi iso kriisi kuten ero tarkoittaisi sitä että mitään muuta raskasta ei tapahdu. Mun on mentävä hoitokotiin katsomaan äitiä, ja mua pelottaa hirveästi. Se on viimeksikin ollut niin huonon näköinen, että se on kammottavaa. Toivoisin taas, että mulla olisi siskosta tässä asiassa tukea, mutta kun ei niin ei. Lisäksi on raha-asioita, jotka ahdistavat. On refluksioireet ja tutkimukset, jotka on tästedes kohdattava yksin. Itse asiassa olen tässä miettinyt, että taitaa olla helkkarin fiksua aloittaa uusi suhde, kun on heikoilla. Miehet osaavat naisia paremmin hoitaa omat etunsa yleensä kaikessa, niinpä tässäkin. Eikö ole ihan viisasta levätä ja nauttia toisesta ihmisestä, kuulla olevansa kiinnostava ja ihana, saada seksiä... sitten kun on voimistunut, voi tarkastella eroaan vähän loitompaa ja todeta että tollainenkin juttu mulla oli ja tollainen elämänkumppani, onneksi ei ole enää. Ehkä vähän joku asia surettaa, mutta silloinhan on jo huomannut että maailma on täynnä uusia vaihtoehtoja. Eli mitä suotta jäädä suremaan kuollutta rakkautta. Varmaan tähän tapaan puhuu terapeutti sellaiselle, joka aloittaa pikaisesti uuden suhteen. Terapeuttihan on aina asiakkaansa puolella. Olen ajatellut tänään sitä, miten hirveästi tässä parisuhteessa on ollut pettymystä, asioita joita ei ikinä ole saanut, ja sitä oloa että ollaan yhdessä odottaen asioiden parantuvan tulevaisuudessa ja ne ovat vain menneet huonommaksi ja huonommaksi. Kun luottamus toiseen on mennyt, se on mennyt. Ja multa se meni jo ennen naimisiinmenoa. Sen jälkeen yritin luottaa uudelleen, mutta se ei onnistunut. Mitä edes hyödyttää kysyä toiselta, rakastatko mua. Se sanoo että rakastan. Mutta valitettavasti se voi tarkoittaa mitä vain. Vaikka sitä että olet ihan kiva olemassa ja on mukavaa kun on tuttu seksikumppani koko ajan saatavilla, mutta en aio muuttaa elämäni kuvioita miksikään sinun takiasi enkä ole suuremmin kiinnostunut sinusta ihmisenä enkä sinun ajatuksistasi, koska pohjimmiltani olen sovinisti. Ajatuksesi ovat hyviä jos ne ovat samanlaisia kuin minun. Oletan sinun osallistuvan mukisematta asioihin joista pidän tai joita äitini vaatii, piditpä sinä niistä tai et. Ota tai jätä. Tällainen oli mun puoliso. Ikävä juttu vain on se, että koko ajan tulee vastaan uusia asioita, jotka muistuttavat siitä, että tästedes tätä ei joko ole tai se on tehtävä yksin. Ihan koko ajan, joka päivä. Tavallaan tuntuu siltä kuin olisi palannut alle 3-kymppiseksi, jolloin oli viimeksi yksin. Ainut vain että nyt on 20 vuotta vanhempi, ei enää niin vahva eikä terve, elämä ei ole enää edessä vaan moni ovi on sulkeutunut lopullisesti. Ja kun oikein tarkkaan asiaa mietin, muistan että tutustuessamme en ollut parhaassa mahdollisessa henkisessä kunnossa. Kun alkaa olla toisen kanssa, se on monella tavalla niin lohdullista, että vaikka rupeaa tajuamaan että moni asia on liian pielessä, sitä on jo tottunut siihen että elämä ei ole niin ankaraa kuin se oli yksin ollessa, sitä on jo laiskistunut eikä enää halua palata yksinäisyyteen vaikka siinä oli aiemmin selvinnyt. Niinpä sitä toivoo että huonot asiat korjaantuisivat hyviksi ja jatkaa suhteessa vastoin parempaa tietoaan. Jos toinen on samanlainen heikko pelkuri, niin kuin meidän tapauksessa on, on siinä sitten kaksi pelkuria jotka takertuvat toisiinsa, ja siinä sitä sitten ollaan. Joko kidutaan loppuikä säälittävässä ja epätyydyttävässä suhteessa ja päädytään hautaan makaamaan vierekkäin, jolloin ulkopuoliset luulevat että siinä oli sitten onnellinen pariskunta, elivät koko ikänsä yhdessä. Tai väsytään jossain vaiheessa teeskentelemään rakkautta mitä ei ole ja erotaan. Tai vaivaudutaan kehittymään sellaisiksi ihmisiksi että onnellinen yhteiselo onnistuu. Tämä olisi se paras vaihtoehto, mutta mun kumppani oli tyyppiä "tällanen mä olen, ota tai jätä". |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 7.3.2015 17.40 |
| Vielä lisäys. Ihmiset aina sanoo, että sä selviät. Mitä se tarkoittaa, selviäminen? Sitäkö että en kuole tähän pettymykseen ja tuskaan? Sitäkö että saan elämäni jonkinmoiseen uuteen rutiiniin ja hallintaan, kitkutan siihen asti kunnes elämä lopulta loppuu itsestään, että maksan siihen asti veroja ja edes näytän hyvinvoivalta? Vai sitä, että lakkaan suremasta ja vihaamasta, sitä että en katkeroidu, ainakaan loppuiäkseni? Vai sitä että kasvan reippaaksi, voimakkaaksi ja itseriittoiseksi, ihmiseksi joka ei haluakaan olla toisen kanssa vaan "pärjää ihan hyvin itsekseen". Vai sittenkö on selvinnyt, kun saa rakennettua uuden entistä paremman parisuhteen sopivamman kumppanin kanssa? Silloinko voi todeta, että selvisin? |
||
| juissi | Re: Kriisit ja refluksi | 7.3.2015 20.58 |
| Mä en kyllä tuon kummaisempaan rakkauteen ees usko. Viinissäkin on eka klasi se kaikista paras. Se, että siinä sitten jähmötetään, voi olla hyväkin vaihtoehto. Monille. |
||
| juissi | Re: Kriisit ja refluksi | 7.3.2015 21.11 |
| Tai no, uskon mutta se on harvinaista. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 7.3.2015 21.29 |
| Tarkoitatko juissi että ensin rakastutaan ja sitten kyllästytään mutta ollaan silti yhdessä? |
||
| Justiina | Re: Kriisit ja refluksi | 7.3.2015 21.42 |
| Hei! Muistaakohan kukaan Justiinaa... Olin n.1,5v sitten refluksin kourissa monine liitännäisoireineen (erityisesti ikävät sydämen kohdalla tuntuneet tuntemukset). Refluksiin syön edelleen säännöllisesti lääkettä, mutta mikä oireet todennäköisimmin aiheutti: stressi ja mikä stressin aiheutti: parisuhde. Erosin reilu vuosi sitten oltuani naimisissa reilu 20v ja vaikka oma eroprosessi on ollut yhteisymmärryksessä exän kanssa hoidettu, niin kertomanne tunteet kuulostaa tutuilta. Laitan siis lusikkani soppaan ja ihmettelen henkisen olon yhteyttä refluksiin. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että vaikutus on suuri. Voimia kaikille!! |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 7.3.2015 22.14 |
| Onko Justiinan refluksi nyt siis historiaa? Mullakin oireet lieveni ensin, kun asumusero alkoi, mutta yllättäen paheni siinä vaiheessa kun sain tietää exän aloittaneen saman tien uuden suhteen. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 7.3.2015 22.17 |
| Ja kerro Justiina pliis tarkemmin, miten selviydyit erotuskasta (oletan että sitäkin sentäään oli) millaista apua hait ja mistä sait voimia. |
||
| Justiina | Re: Kriisit ja refluksi | 7.3.2015 22.42 |
| Hei! Ei valitettavasti ole ohi. Ne sydämen "aaltoilut" tuo henkisen pakokauhun, jonka kanssa olen yrittänyt oppia elämään. Pari kertaa olen mennyt päivystykseen ja sydänfilmin ja verikokeiden jälkeen todettu johtuvan refluksista. Eli pakko uskoa ettei sitten kai sydämessä ole mitään vikaa, vaikka edelleen pelkään ja mietin menisikö yksityiselle kardiologille - niin hirveä se tunne on silloin kun se tulee. Syön koko ajan nexiumin eri firman versiota ja gaviscon on pelastus. Jouduin useaksi viikoksi silloin 1,5v sitten sairaslomalle stressin takia. Silloin oli aikaa miettiä asioita ja totesin, ettei tämä johdu työstä, vaan ihan muista asioista. "Iso ratas" lähti pyörimään ja avioerohan siitä tuli. Itkenyt olen enemmän kuin olisin ikinä kuvitellut pystyväni itkemään. Ikävää en ole tuntenut, mutta alitajuisesti varmasti asioita olen työstänyt ja luopumista, koska pelkäsin mm. viikonloppuja tuon itkemisen ja pahan olon takia. Aaltoliikettä alati - ehkä sen niin voisi kuvitella. Myös mietintää kannattaisiko palata suhteeseen, jossa ei koe huolenpitoa, mutta tullaan toimeen jne jne. Nyt alkaa olla jo helpompaa kun papereiden viennistä yli vuosi ja eropäätöksestäkin yli puoli vuotta. En ikinä olisi uskonut, mihin vuoristorataan itseni laitan lähtemällä avioeroprosessiin, mutta en silti ole katunut kertaakaan - on helpompi olla yksin yksin kuin parisuhteessa yksin. Tällaisin ajatuksin. |
||
| juissi | Re: Kriisit ja refluksi | 7.3.2015 22.56 |
| No kyllä mitä tuttuja seuraan, niin ei tuo kovin auvoisaa ole, mutta monilla jotenkin pakko olla joku eikä luoteta itseensä. Uskon itse huumoriin ja semmoiseen kumppanuuteen, en suureen lakanahöyryyn ja käsi-käteen hunajaa yms. |
||
| Justiina | Re: Kriisit ja refluksi | 8.3.2015 1.16 |
| Sitrus: jatkoa ed.viestiini... Voimia sain yllättäen töistä - joutui miettimään muita asioita, parilta luotto-ystävältä jotka jaksoivat kuunnella ja kävin myös ammattiauttajan juttusilla. Sellainen tasapainottomuus on edelleen - välillä tuntuu, että asiat alkaa olla ok, kunnes taas on olo kuin heikoilla jäillä. Nyt kuitenkin pääsääntöisesti olo, että ehkä tästä selviää. Pitkään tuntui että ei selviä. Juissin asiaan: pitkän avioliiton päätyttyä olen alkanut miettimään, onko ainoa tapa saada onnellinen, pitkä suhde niin, että se alkaa tulisella rakastumisella... Voiko rakastuminen edes "kehittyä" niin, että ystävyys muuttuisi romanttiseksi rakkaudeksi miehen ja naisen välillä... |
||
| Vanilja | Re: Kriisit ja refluksi | 8.3.2015 10.48 |
| Justiina, ei se varmaan ainoa tapa ole, uskon että ystävyys voi muuttua myös rakkaudeksi. Minä olin hullun rakastunut, silloin kun tapasin mieheni jo reilusti yli kolmekymmentä vuotta sitten, hullu rakastuminen on tasoittunut, mutta rakkaus on jäänyt. Parisuhde ei aina ole auvoista oloa, pitkiin suhteisiin mahtuu paljon kaikenlaista. Ihminen itse kehittyy, kasvaa ja muuttuu vanhetessaan ihan erilaiseksi. Parisuhteessa pitää antaa tilaa toiselle muuttua ja elää omannäköistään elämää. Kun ajattelen omaa avioliittoani, niin siinä on vuosien varrella tapahtunut lähenemistä ja loittonemista aina ajoittain, mutta läheisyys on ollut kuitenkin vahvempi. Kun oikeasti välittää toisesta, haluaa että hän on onnellinen ja toimii sen mukaisesti. Kompromisseja täytyy välillä tehdä, mutta sen pitää olla molemminpuolista. Avioliitto ei ole mikään ainoa oikea tapa elää, ystäväpiirissäni on eri tavoin eläviä ihmisiä, jotka ovat ihan tyytyväisiä ja onnellisia elämäänsä, vaikka eivät avioliitossa tai parisuhteessa olekaan. Varmasti pitkän parisuhteen päättyminen on rankkaa, mutta joskus se on välttämätöntä. Siitä voi kyllä selvitä ihan onnelliseen elämään ja uuteen, hyvään parisuhteeseenkin. Ainakin kun olen seurannut muutamaa ystävätärtäni, jotka ovat nuo asiat kokeneet. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 8.3.2015 14.28 |
| Meidän suhde alkoi vahvasta fyysisestä vetovoimasta, jollaista kumpikaan ei ollut ennen kokenut. Uskon että se on vaarallinen alku. Siinä kun herkästi kuvittelee, että ihminen jonka sylissä on niin hyvä olla, on ajatusmaailmaltaan, arvoiltaan ja koko maailmankäsitykseltään samanlainen kuin itse on. On erittäin vaikea nähdä toista objektiivisesti, kun on jo korviaan myöten rakastunut. Yllä jo käsittelin sitä, miten turhaa rakkauden vakuuttelu on. Keskustelu kyllä on tärkeää, mutta pitäisi keskustella oikeista asioista ja rehellisesti. Me ei niin tehty, ei läheskään tarpeeksi. Uskon että rakkaudella on paremmat mahdollisuudet kehittyä, kun kumpikaan ei ole varsinaisesti kumppanin tarpeessa, ja pystyy seisomaan omilla jaloillaan. Uskon myös, että nimenomaan ystävyydestä voi kehittyä hyvä rakkaussuhde. Jos rakastavaiset eivät ole toistensa ystäviä, ollaan matkalla metsään. Jouduin taas eilen soittamaan kriisipuhelimeen saatuani illalla ahdistuskohtauksen siitä, että nyt elämä on liian monella tavalla tyhjän päällä ja on liian monta surua ja vaikeaa asiaa yhtä aikaa ratkaistavana. Suru ja menetyksen tunne tulee vastaan kaikesta mitä yrittää tehdä, jatkuvasti, joka päivä. Tänään suren sitä, että olen saanut lapsuudessa niin huonot valmiudet edes tutustua itseeni ja kehittää omia taipumuksiani. Olen saanut myös erittäin puutteellisen mallin ongelmien kohtaamisesta ja käsittelystä. Niin on saanut miehenikin, mutta hän ei ymmärrä sitä itse, eikä usko kun sanon niin, vaan suuttuu. Hän on mielestään saanut vanhemmiltaan paljon ja kantaa siitä niin suurta syyllisyyttä, että hänen on ollut mahdotonta irrottautua takertuvista ja painostavista vanhemmistaan ja kiinnittyä puolisoon. Tätäkään hän ei ymmärrä eikä usko. Tein eilen listaa niistä asioista, jotka vaativat pikaista hoitamista. Tein myös listaa niistä suruista, jotka painaa nyt mun mieltä. Kriisipuhelimen auttaja kuunteli tunnin, ja kehotti mua olemaan yhteydessä aina tarvittaessa erittäin pienellä kynnyksellä. Hänestäkin tilanteeni oli erittäin raskas. En halua kuolla, mutta välillä on vaikea nähdä miten jaksan elää, ja mitä järkeä tai toivoa tässä kaikessa on. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 8.3.2015 16.12 |
| Aika paljon samoja aatoksia on minullakin kun Vaniljalla parisuhteesta. Minulle tulee tänä vuonna 40 vuotta täyteen kun olemme yhdessä olleet. Kyllä tähän mahtuu minun kohdallani enempi tyyntä kuin myrskyä. Minun elämässäni on sairaudet rasittaneet suhdetta ja vieneet voimavaroja molemmilta, mutta olemme jaksaneet. Sitruksen elämä sieltä lapsuudesta asti sivuaa kovin omaani.(Omat vanhempani tappelivat aina.) Muuta en juuri muistakaan. Esim. en ikinä ole nähnyt, että vanhempani olisivat halanneet toisiaan tai muuten pitäneet toisiaan hyvänä. Nyrkin iskuja näin sitäkin enemmän eli hyvän parisuhteen mallia en ole kotoani saanut. Mutta jostain kumman syystä sain itselleni hyvän, auttavan, välittävän, ymmärtävän puolison ja sitä itsekin olen hänelle. Näin jaksamme sairainakin olla läsnä toinen toisillemme. Siitä olen todella kiitollinen. On niin hienoa lukea, että sinä Sitrus jaksat asioita käsitellä ulkopuolisten ihmisten kanssa. Se voi olla yksi kaunis kerta kun jostain saat sellaisen tuen ja voiman, että moni asia ratkeaa ja taas pääset matkallasi pätkän eteenpäin. Näin se vaan menee. Suossa rämpiminen on raskasta, mutta suotakaan ei ihan loputtomiin kestä. Joskus sieltä pääsee pois eli huomaa etten uponnutkaan. Tänne kirjoittaminen on myös sitä ajatustensa selvittelyä, joten täällä olemme..... |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 8.3.2015 16.23 |
| Aikuinen nainen, ei mulla ole muuta toivoa kuin käsitellä asioita. Muuta mahdollisuutta ei yksinkertaisesti ole. Mitä tulee vaikeuksien suohon, niin elämässä on vain valitettavasti käynyt niin monta kertaa niin, että niitä soita on riittänyt kun on luullut päässeensä kuiville. Puhuin äsken puolitoista tuntia yhden eroseminaarilaisen kanssa, ja kyllä se lohdutti. Mutta elämässäni on ollut aivan liian paljon sitä, että kaikki on raskasta ja siitä pitää selvitä. Iloa on ollut vähemmän. Tämähän on myös sellainen seikka josta ympäristö herkästi syyllistää: älä ole noin negatiivinen, ole positiivinen, älä tunne noin, tunne näin. Eroseminaarissa todella kuulee miten käsittämättömiä temppuja puolisolle voidaan tehdä. Selvää lienee, että siellä eivät istu ne, jotka ovat loikanneet uuteen onneen, vaan ne jotka ovat jääneet kokoamaan toisen jättämiä sirpaleita ja ne jotka haluavat työstää asioita. Ne huolettomat hillujat eivät eroseminaareissa aikaansa kuluta. |
||
| Justiina | Re: Kriisit ja refluksi | 9.3.2015 18.27 |
| Sitrus: Haluaisitko kirjoittaa minulle s-postia? Jos perustan jonkun anonyymin osoitteen... |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 9.3.2015 19.41 |
| Justiina, kyllä mä haluan. Miten edetään. |
||
| Justiina | Re: Kriisit ja refluksi | 10.3.2015 0.32 |
| Sitrus: nyt vasta ehdin tänne. Yritin tehdä uutta s-postia, mutta jostain syystä en saa onnistumaan (kännykän varassa tosin olen). Koitan tehdä huomenna pöytäkoneella osoitteen ja laitan sen tänne. Kiva juttu!! |
||
| Ylläpito | Re: Kriisit ja refluksi | 10.3.2015 6.51 |
| Justiina, laita osoite tähän ja kun Sitrus on sen kuitannut, ylläpito poistaa osoitteen. YP |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 10.3.2015 12.44 |
| Harrastaako ihmiset paljonkin sitä, että on monia s-postiosoitteita? Eikö se ole hankalaa? |
||
| juissi | Re: Kriisit ja refluksi | 10.3.2015 14.29 |
| Minä teinä sopisin vaikka, että menisitte samaan aikaan johonkin chattipalveluun. Kirjautuisitte sisään nimimerkeillänne ja vaihtaisitte siellä yhteystietoja? Toki kai käy noinkin. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 10.3.2015 15.44 |
| Kyllä niitä soita olen minäkin rämpinyt, en parisuhteen vuoksi, mutta paljon on ollut muuta murhetta elämässä. Aina on ollut tunne, että tästä en selviä, mutta jälkikäteen sitä miettii mistä sitä voimaa tuli suon silmästä ylösnousemiseen. Ystävistä, ammattiauttajista ja omalla kohdalla on onni ollut myötä kun puoliso on läsnä ja hyvänä tukena minun vaikeuksissani. Sitrus uskon vielä sinullekin päivän paistavan, nyt on vielä raskaat pilvet taivaallasi. |
||
| Justiina | Re: Kriisit ja refluksi | 10.3.2015 16.24 |
| Hei! Monenlaisia vaiheita tässä on käyty läpi. Onko se väärin, että laitan osoitteen? Poistakaa ihmeessä sitten. justiina.bond@luukku.com |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 10.3.2015 18.09 |
| Mihin ihmeen chattipalveluun, en osaa käyttää sellaisia? Ylläpito: olen ottanut justiinan osoitteen, saa poistaa, kiitos paljon. Justiina, saat postia luultavasti jo tänään. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 13.3.2015 23.39 |
| Nyt ilmeisesti parisuhteen loppuminen ihan oikeasti on alkanut tuntua todelta ja lopulliselta. Välillä tulee ihan fyysisesti huono olo, välillä kevään edetessä tulee mieleen aina vain uusia asioita jotka on nyt sitten tehty yhdessä viimeisen kerran. Tosin kyllä jo viime kesänä ajattelin joistain asioista, että tehdäänkö näitä enää ensi kesänä, olenkohan täällä nyt viimeistä kertaa jne. Kuvaavaa on, että ajattelin näitä ajatuksia salassa. Lokakuussa mies vielä ehdotti mökin vuokraamista kahdeksi viikoksi seuraavana kesänä, joulukuussa hän jo seurusteli toisen kanssa. Mun on edelleen vaikea käsittää, että miten voi muka olla sitoutunut toiseen, ja sitten kuitenkin katkaista sitoutuneisuutensa täydellisesti JA aloittaa uuden suhteen, kun "surutyö" on mukamas jo tehty. Jos kellä on avioero työn alla tai tapahtunut jokin aika sitten, suosittelen Rachel Sussmanin Erokirjaa. En muista olenko suositellut tätä aikaisemmin, pahoittelen mahdollista toistoa. Ensinnäkin kirja on loistavasti suomennettu. Toiseksi siinä käydään perusteellisesti läpi kolme vaihetta: toipumisvaihe (kaikki tunteet, itsestä huolehtiminen mikä aluksi tarkoittaa sitä, että pitää itsensä terveenä ja hengissä huolehtimalla aivan perusasioista), ymmärtämisvaihe (sisältää oman ja exän rakkauskartan tekemisen. Tarkoitus on ymmärtää mistä itse on tullut ja miksi valitsi juuri tämän kumppanin, miksi suhde kariutui) ja lopuksi muutosvaihe, jonka päätteeksi voi todeta kehittyneensä emotionaalisesti älykkääksi, tuntevaksi ja onnellisemmaksi ihmiseksi. Itse räpistelen yhä toipumisvaiheessa. Joudun päivittäin taistelemaan ahdistuksen ja masennuksen tunteiden kanssa, että ne eivät saisi mua valtaansa. En onneksi ole enää ihan alussa, vaan käytettävissäni on jo monia keinoja, joilla pidän itsestäni huolta. Silti tahdonvoimaa tarvitaan mielettömästi, on aivan liian huokuttelevaa antaa periksi ja menettää toivonsa. Suru hyökkää yhä toistuvasti kimppuun odottamattomissa tilanteissa, ja menetyksen tunteet. Sitten muistutan itseäni siitä, miten onneton olen ollut jo pitkään, ja miten tosiasiassa olen menettänyt suremani asiat jo kauan sitten, mikäli niitä on koskaan ollutkaan. Se mitä nyt suren akuutisti, on "Enää ei ole toivoa, että meidät voisi korjata" -ajatus. Kamppailen myös hylkäämismasennuksen oireiden kanssa. Ihminen joka on lapsuudessaan jäänyt vaille paljon kokee eron rankemmin kuin paremmat lähtökohdat saanut. Tämä selittää sen, miksi eroa on lykätty ja lykätty. Tosin meitä on ollut tässä kaksi lykkääjää, mutta se toinen ei ole edelleenkään havainnut tarvetta pohtia elämäänsä. Olisi kiva olla kärpäsenä katossa näkemässä, kun siellä lopulta rysähtää. Mutta sitä tyydytystä en saa. Edelleen pidän eroseminaaria melkoisena lisärasitteena. Käyn siellä vain ja ainoastaan siksi, että siellä on ollut tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin ja saada vertaistukea. Uskon jo nyt tutustuneeni muutamaan ihmiseen, joiden kanssa tulee luultavasti pidettyä yhteyttä seminaarin jälkeenkin yhteisten harrastusten merkeissä. Se on suuri asia. Kontaktiverkoston merkitystä ei kannata väheksyä. Yksi suurimmista virheistä - ja välillä myös erittäin houkutteleva virhe - on jäädä vain kotiin, kun ei jaksa oikein mitään ja tuntee olonsa surkeaksi. Jos ei muuten ole masentunut, niin siitä takuulla masentuu. Olen erittäin kiinnostunut masennuksen oireiden itsehoidosta, siitä miten masentuneita ajatuksia ja tunteita voi itse torjua ja muuttaa positiiivisiksi. Olen myös kokeillut ahdistuslääkettä. Siinä oli melkoisesti haittapuolia, joista suurin oli se, että ahdistus lieveni tilapäisesti vain palatakseen lääkkeen vaikutuksen lakattua uusien oireiden kera. Henkinen olo on edelleen hutera kuin kävelemään opettelevalla. Työkalupakissa on välineitä, mutta niitä on jaksettava käyttää. Olen silti edennyt jo pitkälle aivan alkuun verrattuna. Ja olen itselleni armollinen, vaikka kukaan muu ei olisi. Jos jonain päivänä en jaksa mitään, niin sitten lepään. Se on sallittua ja suositeltavaa. Välillä tulee takapakkia, sekin on odotettavissa. Kiitän ja rohkaisen itseäni jokaisesta edistysaskelesta, vaikka ulkopuolisen silmin ne olisivat mitättömiä. Se mitä korostan itselleni toistuvasti on: tästä lähtien tämä on MUN elämä, täällä määrään minä. Se on edelleen juovuttava ajatus. Missä vaiheessa tapahtui se vahinko, että antoi elämänsä ohjat milloin kenenkin muun ihmisen käsiin, vaikka aina oli ajatellut että niin ei saa käydä? |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 14.3.2015 10.08 |
| Sitruksen "taistelua" kun lukee, sitä huomaa sellaisen asian, että mistä ihmeestä niitä voimavaroja tulee ja miten niitä itse keksii itselleen kaiken aikaa vaikka olo on todella rikkinäinen ja mieli hajalla. Joku kumma voima meitä kait auttaa jaksamaan vaikka kuinka elämä tuntuu kurjalta, ahdistavalta ja masentuneelta. Näin ulkopuolisena ja vieraana ihmisenä haluaisi jotain lohdullista apua antaa ja tukeakin, mutta sitä ei vaan osaa. Uskon, että kun edes luemme mitä tänne kirjoitetaan ja muutamallakin sanalla ilmaisemme sen kuinka välittäviä olemme, sekin saattaa olla jonkinlaista tukea ja voimaa antavaa tässä tapauksessa Sitrukselle ja muillekin jotka tänne tuntojaan purkavat. "Se mitä korostan itselleni toistuvasti on: tästä lähtien tämä on MUN elämä, täällä määrään minä. Se on edelleen juovuttava ajatus. Missä vaiheessa tapahtui se vahinko, että antoi elämänsä ohjat milloin kenenkin muun ihmisen käsiin, vaikka aina oli ajatellut että niin ei saa käydä? " Tähän tekstiin on paljon kiteytetty tulevaa elämää, joten paljon on Sitrus elämässäsi jo nyt tapahtunut. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 15.3.2015 22.24 |
| Tässä erotilanteessa on yksi vaarallinen sudenkuoppa, mihin olen langennut toistuvasti: tarpeettomaan, emotionaalisista tarpeista lähtevään yhteydenpitoon, johon toinen osapuoli suostuu. Yhteydenpito on houkuttelevaa, mutta epäterveellistä. Puhuminen ja vielä pahempaa toisen koskettaminen on kuin nauttisi myrkkyä. Siitä seuraa paha olo riippumatta siitä, missä tunnelmissa kohtaaminen on ollut. Siinä taantuu. Niin hirveältä kuin se kuullostaakin, sanon että jossain vaiheessa jo ennen eroa rupesin salaa toivomaan, että voi kun tuo kuolisi, niin pääsisin siitä eroon. Välillä sellaisia ajatuksia tulee vieläkin. Älkää nyt tuomitko mua kauhean ankarasti ja pitäkö ihan sekopäänä kun myönnän tällaista. Tajuan itsekin miten hirveätä tämä on, mutta tällaisia tunteita mulla nyt on, niin paha olo tässä suhteessa on ollut jo kauan ja niin paha ja kyvytön olo mulla on nyt. Tajuan itsekin, että olen kuin masennuspotilas suoraan oppikirjasta. Luulin jo aikoja sitten päässeeni jostain vaiheesta eroon, ja sitten tulee joku vastoinkäyminen tai tilanne, joka syöksee mut suoraapäätä takaisin jos ei lähtöruutuun, niin ainakin sen lähelle. Toisaalta saan toistuvasti todisteita siitä, että intuitio ja järki on viestittänyt jo kauan joitain asioita, jotka nyt osoittautuvat juuri siksi mitä olin pelännytkin. Nyt soimaan itseäni siitä, että en kuunnellut itseäni ja annoin kävellä ylitseni, vaikka olin oikeassa. Ihminen voi olla niin tyhmä ja suostua vielä tyhmempien kuvioihin. Kun ei ymmärrä omaa parastaan, tai pelkää että jää yksin. Erossa on suhteessa on se ongelma, että ei voi yhtä aikaa sekä erota, että jatkaa suhdetta. On valittava jompikumpi. Eikä valitettavasti ole yksinään valitsemassa ja hoitamassa suhdetta, vaan siinä on kaksi tai ainakin pitäisi olla kaksi ihmistä. Onneksi kenenkään ei enää nykyaikana tarvitse selvitä näistäkään tilanteista yksin. Ensinhän sitä yritetään pariskuntana pestä likapyykit muilta salassa ja omin avuin (niin me ainakin yritettiin), mutta sitten kun alkaa avautua maailmalle, huomaa että ei ole ongelmineen yksin, ei todellakaan ole. Jos vain haluaa, niin apua ja tukea ON tarjolla. Tosin suurimman työn joutuu tekemään itse, mutta ei yksin. Samoin kuin on laita refluksitaudin kanssa, niin en uskalla edes kuvitella millaista olisi, jos olisin jäänyt yksinäni suoriutumaan tästä kaikesta. Niinhän minä tein ensimmäiset viikot, kunnes ymmärsin että kuolo korjaa jos en hae apua. Kuullostaa ehkä dramaattiselta, mutta totta se on. Voimat on yhä vähissä. Kun suoriutuu pakollisesta elämän ylläpidosta ja niistä isoista asioista jotka on välttämätöntä hoitaa nyt, ei energiaa juuri tähteeksi jää. Annan kuitenkin itselleni luvan levätä ja löysätä välillä kun on tarpeen. Välillä suuntaan katseen vaikkapa vuoden päähän, ja yritän kuvitella millaista elämää silloin vietän, millaista elämää haluaisin silloin viettää. Myönnän että kuvitteleminen on vaikeaa. Välillä mieleen tulee kaikenlaisia hankkeita, joihin haluan joskus ryhtyä, mutta ymmärrän, että vielä ei ole sen aika. Muistaessani panen asiat paperille, jotta voin myöhemmin tarkistaa ja päivittää toivelistaani. Huonossakin suhteessa tai elämässä ylipäänsä on turvallisen tuntuista elää, koska ainakin tietää melko tarkkaan mitä se on. Rutiini ei vie energiaa, sitä voi suorittaa selkäytimellä. Mutta kun päättää irrottautua, se pelottaa. Kaikki tämän varmaan tietävät. Eikä päättäminenkään vielä mitään, mutta että sen tosiaan tekee, niin onhan se jotain. Meillä ihmisillä on erilaiset lähtökohdat. Olen nyt vihdoin ymmärtänyt senkin, miksi ero on toisille vaikeampaa ja pelottavampaa kuin toisille. Kaikki lähtee lapsuudesta, ihan kaikki. Loppujen lopuksi parisuhde ja rakkaus ei ole mikään mysteeri: se on ihmissuhde siinä missä muutkin ihmissuhteet. Ei se itsestään kulje eikä kanna minkään kemian tai muun ihmeellisen voimalla, kyllä siinä on ne kaksi ihmistä, joiden on osattava ja tehtävä työtä yhteisen, yhdessäsovitun päämäärän eteen. Jos näin ei ole, on vain ajan kysymys, milloin rysähtää. Näin selvästi mä nyt näen tämän teoriassa. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 21.3.2015 20.34 |
| Missäs on Annamyy ja muut kriisipotilaat? Itselläni alkaa vihdoin näkyä helpotuksenmerkkejä. Ts. edelleen on varsin kurjaa ja muuta, mutta nyt huomaan jo pystyväni näkemään muutakin kuin tämän jokapäiväisen suossa tarpomisen. Masennustestiä on tehty pitkin talvea, ja nyt tulos on varsin normaali. Huomaan myös, että tehty työ alkaa vihdoin tuottaa tulosta. Tarkoitan sitä, että tästä kuonasta nousee entistä ehompi ja vahvempi minä. Ei vielä, mutta joskus. Merkkejä on nähtävissä. Menneisyys alkaa näyttää pahalta unelta ja tulevaisuus on täynnä pieniä mahdollisuuksia. Toinen osapuoli mennä porskuttaa uudessa onnessaan. Olen entistä varmempi siitä, että vielä siellä rytisee, ja haluan itse olla pois jaloista kun niin käy. Olen herätellyt henkiin vanhoja ystävyyssuhteita, ja saanut muutaman uudenkin. Sekin tuntuu ihmeelliseltä, ja parantaa itsetuntoa. Apeuden laaksoja tulee, ei joka pvä, mutta monta kertaa viikossa. Ne eivät ole ihan niin syviä eivätkä kestä enää ihan niin kauan. Lisäksi tiedän nyt, että ne menevät ohi. Yksi eroseminaarilainen (mies, muuten) sanoi älykkäästi näin: hän on huomannut, että tunteita vastaan ei kannata taistella. Kun tulee kurja olo, raivo, suru, katkeruus, mikä vain niin antaa sen vain tulla. Sitten se kestää aikansa, kunnes menee ohi. Jos yrittää hallita ja pidätellä ikäviä tunteita, ei tule mukaviakaan tunteita. Olen samaa mieltä. Näin se on. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 22.3.2015 17.37 |
| Olen päivittäin käynyt lukemassa mitä täällä kirjoitellaan ihan muitakin juttuja kun tätä kriisit ja refluksi osiota, mutta ei ole tullut kirjoiteltua kun oma olo on tosi kurja. Tämä refluksi on ruvennut ihan tosissaan vaivaamaan, minua ei oikeastaan ole ikinä näin kovin närästänyt kun nyt tekee ja sen takia olo on mitä on. Hienosti Sitrus elämäsi etenee päivä päivältä ja se on tosi hienoa huomata mitä voimavaroja sitä itsestään löytääkin vaikeista asioista selviytymisiin. Vaikka kuinka paljon sinäkin olet uusia juttuja löytänyt päivittäiseen pahaan oloosi ja saanut jonkinlaista voimaa/apua matkallasi kohti uutta ja tuntematonta elämää. Eikä sinun tarvitse miettiä yhtään mitä tänne kirjoitat, kaiken mitä sisältäsi saat ulos on sinun oloasi helpottavaa joten anna tulla vaan. AnnaMyytä minäkin olen miettinyt missä hän on ja mitä hänelle kuuluu kun ja tosi raskaiden asioiden kanssa pitkään elänyt. Ehkä sitä ei aina vaan jaksa, eli taukoja pitää silloin pitää. Kaikki me tarvitsemme joskus tukea kun olo on voimaton, joten täältä sitä saa ja tosi asiallista. Kiitos tänne kirjoittelevien kohtalotovereiden. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 25.3.2015 12.28 |
| Sitrus, miten tänään jakselet. Onko mitään uutta valon lähdettä löytynyt arkeesi näiden entisten lisäksi. Toisaalta onhan tässä vasta tosi vähän aikaa kulunut siitä kun alkoi tämä surullinen vaihe elämässäsi, että en uskokaan sen hetkessä korjaantuvan, mutta pienikin uusi asia joka vie eteenpäin saattaa joskus riittää yhden päivän pelastukseksi. Tuntuu siltä itsestä, että haluaisi jotenkin olla tueksi ja avuksi kun lähimmäisen hätä on suuri, mutta ei vaan voi. Ainut tapa on näin yrittää kertoa, että välittää ja toivoo asioiden muuttuvan pikkuhiljaa paremmaksi. Se vielä kun terveyskin on mitä on eli tämä kurja refluksitauti on siinä mukana eloa hankaloittamassa, niin voimia kysyy ja kuluttaa. Jaksamista edelleenkin.... Myös AnnaMyy on hävinnyt jonnekin, toivottavasti hänen elämänsä ei ole täysin romahtanut sillä liika on aina liikaa meille itsekellekin. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 25.3.2015 20.16 |
| Eipä tässä ihmeempiä. Alkaa tympiä tämä eron vatvominen, ex käyttäytyy onneksi niin huonosti, että tuntuu siltä ettei ainakaan tässä kaipaamaan jää. Olen katsellut vanhoja valokuvia. Niistäkin näkee, että väkinäistä ja teennäisyyttä on ollut elämä jo kauan, jos se koskaan toisen osapuolen taholta on aitoa ollutkaan. Eniten ihmetyttää nyt, että tätä ei ole lopetettu aikaisemmin. Mua kiinnostaa kasvavassa määrin nykyhetki, oma elämä ja kaikenlaiset suuret ja pienet mahdollisuudet. Exää ei kiinnosta muu kuin romanssi. Erilaisista pikkuasioista sen huomaa, enkä ole ainut joka sen huomaa. Taitaa olla tavoitteena saatella se pikana vakiintuneeseen vaiheeseen, tyyliin "nai nyt, kadu myöhemmin". Edelleen toivon olevani poissa tieltä sitten kun rytisee. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 25.3.2015 20.24 |
| Mä alan olla huolissani AnnaMyystä. Toivon että annat kuulua itsestäsi, sua kaivataan! Aikuinen nainen, ei sun ole tarpeen toistella ettet osaa auttaa. Sä autat sillä että kommentoit. Ihmisen on itse viime kädessä autettava itseään. Näin se vain on. Kenenkään muun varaan ei kannata ripustautua, vaikka ystävät ja mielellään rakkaat on arvokkaita. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 26.3.2015 9.32 |
| Hyvä kuulla Sitrus, että olet oivaltanut sen mistä kerroit. Ettei kannata sitä eroa vatvoa eli kiertää samaa kehää. Hyppy ulos sieltä on kannattanut ja näin pystyt miettimään sitä omaa tulevaisuuttasi sillä sitähän sinun on elettävä. Mennyt jää taakse väistämättä vaikka sitä ei tietty koskaan unohda. Oman uuden elämän rakentaminen on tätä päivää ja siihen kannattaa panostaa kaikki voimavaransa mitä itsestä löytyy ja ottaa sitä apua vastaan mistä on itselle iloa. Miten refluksisi voi oletko huomannut sen pahentuneen ja mikä fyysinen kuntosi. Onko unettomuutta ja pahaa oloa ym. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 26.3.2015 14.58 |
| Ruokahalua ei ole yhtään. Näläntunnetta siis. Välillä tekisi mieli jäädä sänkyyn ja käpertyä peittojen alle. Silti vain sillä tulee parempi olo, että lähtee pois kotoa. Tämä on yhteinen koti, täynnä muistoja, pysähtynyt. Fyysinen kunto ei ole kovin hyvä. Kovasti tässä saa itseään hoitaa aktiivisesti. Ja välillä tulee kauheita tunnemyrskyjä, taantumista. Esimerkiksi eilen, kun katsoin valokuvia sillä mielellä että mitäs näillä nyt tehdään. Toista osapuolta ei kiinnosta pätkääkään. Olen kysynyt kaksi kertaa, enää en kysy. Otan itselleni mitä haluan, loput saa jäädä kaappiin. On se näköjään tosiaan sen verran tyhmä, että ei tajua että siinä vaiheessa kun nykyinen huuma on historiaa kuten meidän yhteiselämä - jota sentään kesti täydet 20 vuotta - niis olisi ehkä kiva että ei olisi pyyhkinyt koko tätä aikaa menemään, on se osa hänenkin elämänhistoriaansa. Mutta kun ei ihminen älyä, niin se ei älyä. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 28.3.2015 8.22 |
| Huomenta,täällä ollaan.Päätin taas kerran pistää elämäni vielä enemmän sekaisin. Petin miesystävääni ja siitä seurasi jumalaton show.Sain kai anteeksi mutta jotain meni ehkä lopullisesti rikki. Samaan aikaan alkoi taas kaikki painajaiset,siskoni kuolema ja lapseen liittyvät asiat ja muut. Mahaan toki koskee entistä enempi.En vaan meinaa jaksaa yhtään mitään. Ilman muuta huolestutin taas vanhempani hölmöilyilläni ja...ihan sama...minusta sit tulee mummo O.O, kuulin asian hiihtoladulla nähdessäni isänsä sukulaisia kun jäätiin vaihtamaan kuulumisia. Esikko on jo jouluksi laittanut mun isälle ultrakuvat vauvasta.Minuun ei pidä mitään yhteyttä:( Tässä tärkeimmät,kirjoitan lisää kunhan jaksan. Kiitos kun kysyitte. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 28.3.2015 10.00 |
| No onneksi olet AnnaMyy kuitenkin voimissasi, vaikka näitä kompastumisia on elämässäsi tullut nyt lisää. (siis heikossakin) On se jännä juttu, että tänne kirjoittajista rupeaa ikään kuin huolta kantamaan jos ei vähään aikaan mitään kuulu ja vielä se, että kun omista asioista rehellisesti ja avoimesti kertoo, se herättää ainakin minussa heti suuria myötä elon ajatuksia. Suree surevien kanssa ja iloitsee jos aihetta on. Toivotaan, että AnnaMyy saat asiasi kuntoon ja elämä jatkuu taas vähän erimuodossa kun tähän asti. Sitrukselle toivon ruokahalun löytymistä ja sitä kautta taas alkaisi joku vähän parempi jakso elämässä. Pienikin parannus on askel eteenpäin. Taaksepäin kulku on nyt kovin raskasta kun siellä on se kaikki mistä on joutunut luopumaan. Eli niitä asioita kun läpi käy, olon saa todella tuskaiseksi ja varmasti vaikuttaa ruokahaluun ja koko tämän hetkiseen elämään. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 28.3.2015 11.36 |
| Mä siis luulin jo päässeeni vihantunteistani eteenpäin, mutta kyllä kyllä se raivo vaan nousee edelleen. Olen niin vihainen siitä, että toinen osapuoli on ollut välinpitämätön ja etäinen, ja luvannut rakastaa mua, eikä kuitenkaan tehnyt sitä. Lupasi se paljon muutakin miettimättä, sitä se on tehnyt aina. Mun mielestä meidän suhde olisi voinut olla hyvä, elämänmittainen ja tyydyttävä, jos vain sitä huoltamassa olisi ollut kaksi todellisesti sitoutunutta ihmistä. Suren haaskattua elämää, vuosia, tarmoa. Suren sitä, että en ole saanut itse sellaista kasvatusta, että olisin osannut tunnistaa rakkauden puutteen. Annamyy, hyvä että olet palannut. Mä olen ollut susta huolissani. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 29.3.2015 10.00 |
| Mistä saisi elämänilon takaisin ja millä täältä pohjamudista pääsee? |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 29.3.2015 12.35 |
| Löysin joskus tällaisen kirjoituksen, en tiedä saatteko tästä mitään itsellenne, mutta laitoin tämän tutulleni joka omien vaikeitten asioiden kanssa joutuu elämään. Ehkä jotain valaistui, ehkä ei.... http://www.valaistu.fi/blogi/?k=El%C3%A4m%C3%A4n+%22montut%22 |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 29.3.2015 18.44 |
| Annamyy, itse olen saanut hirveästi voimia ja uskoa itseeni seuraavasta kirjasta Nichols, Lisa: Onnistut, tuli mitä tuli. Loppuunmyyty kirjakaupoista, mut kirjastosta saa. Elämänilo ja voimat löytyy sinusta itsestäsi. Silloin kun on vaikeinta, keskity perusasioihin: syöminen, lepääminen, nukkuminen, ulkoilu, ihmiskontaktit. Näitä joka päivä, vaikka ei jaksa. Kehitä itsellesi aktiivisesti turvaverkkoa. Ystäviä voi löytyä yllättäviltä suunnilta, tuttavuus voi syvetä ystävyydeksi. Jos lähipiirissäsi on ihmisiä, joiden seura tekee toistuvasti sulle pahaa, eikä asia korjaannu sovittelulla, näille ihmissuhteille on sanonut goodbye. Aluksi se tuntui mahdottomalta, tuli syyllinen olo, mutta ei tule enää. Mulla on ollut hirveä syksy ja talvi, mutta alan tuntea että olen herännyt kuolleista. Jostain syystä mun ei tarvitsekaan enää itse hakea kaikkia ystäviä, vaan on ruvennut käymään niinkin, että jotkut ihmiset haluavat mut ystäväksi. Tämä tuntuu aivan ihmeelliseltä, koska lähimmät ihmissuhteet ovat vuosia antaneet ymmärtää, että olen tylsä, tyhmä, epäkiinnostava ja epärakastettava. Olen totisesti kiitollinen kaikesta positiivisesta mitä nyt saan osakseni, koska niin pitkään olen saanut pääasiassa välinpitämättömyyttä tai negatiivisuutta. Nähtävästi tämä kuolleista herääminen alkaa näkyä päällekin, koska sain pari päivää sitten pyytämättä ja etsimättä työtarjouksen (jota voi ihan harkita) ihan vain sen perusteella millaisen vaikutelman annoin itsestäni 10 min. keskustelussa. Olen myös onnistunut päättämään millaisen asunnon haluan ja mistä, ja nyt ei sitäkään tarvitse miettiä. Alkaa tuntua enemmän ja enemmän siltä, että asiat kyllä järjestyvät, ja ne järjestyvät siihen suuntaan mihin itse niitä järjestän. Mä toivon, että näistä ajatuksista on sulle jotain apua. Luota itseesi, ja siloin kun et jaksa luottaa, pyydä vahvistusta niiltä ihmisiltä jotka rakastavat sua. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 31.3.2015 10.50 |
| Hei.Kuullostaapa hyvälle tuo työtarjous Sitruunainen jonka sait!Onnea! Mullekkin on tullut nyt onnenkantamoisia,jotka auttaa eteenpäin.Liittyen lapseen ja exään. Niin kerroinko että pari viikkoa sitten taas eräs läheinen kuoli ja siitä nyt sitten järjestelyt joiden kanssa meinaa hermot mennä. Miesystävä sanoi että minä teen hänet hulluksi jatkuvineni itkemisisineni ja asioiden kuulemma liian raskaasti ottamisineni.Mutta kuulemma kestää... Teidän sanat täällä,vaikka saattaa tuntua etten kuuntele ja aina vastaa jokaiselle,antaa voimaa,paljon. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 31.3.2015 11.35 |
| Kyllä vertaistuki on sitä parasta tukea mitä kait olemassa on. Ja joidenkin vinkit millä itse on selvinnyt vaikeuksissaan, saattaa olla juuri se asia mitä joku omalle kohdalleen tarvitsee ja nappaa siitä omaan elämäänsä jotain ratkaisun avainta. Saahan täältä itselleenkin voimia moneen muuhun juttuun eli omiin vaikeuksiinsa, kun lukee kohtalotovereiden kerrontaa omasta olostaan. Hienoa, että tällaista välittämistä on olemassa, ja mikä parasta täällä on loistava ylläpito kun asiat pysyvät asia linjalla tai sitten tänne ei kukaan haluakaan mitään ilkeää ja negatiivista kirjoitella. Kiitos kaikille ja voimia jokaikiselle |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 15.4.2015 15.29 |
| Tällä saralla ei ole kenestäkään mitään kuulunut. Ihan kyselen miten jakselette Sitrus ja AnnaMyy toki muutkin. Kyllähän se vaan niin on, että elämään kun tulee jotain kurjaa ja ikävää silloin refluksi pahenee ja olosta tulee tuplaten kurjaa. No kerronpa nyt minkälaisen kriisin kanssa itse painiskelen ja närästys oireet senkun pahenevat. Kävin viime viikolla gynellä ja ylläri oli suuri kun rinnastani löytyi kasvain ja se vielä vuotaakin jotain nestettä. Ei verta mutta kuitenkin. 22 päivä menen varjoainekuvaukseen ja sen jälkeen lääkärille soittoaaika joka menee toukokuulle. Kyllä on miljoona perhosta mahassa ja pelkoakin sisimmässäni, mistä on kyse. Olen niin monen ystäväni tukena ollut kun ovat sairastuneet, kuka rinta, kuka kohtu ym, syöpään niin nyt on itsellä pelko, että nytkö on sitten minun vuoroni. Tässä sen näkee, että kaikkea voi tapahtua ja sattua ihan meille kaikille. Tietty nyt kun ei vielä varmuutta ole mistä on kyse, niin oma mieli kertoo sen pahimman ja sen takia olo on mikä on. Hyvä puoliso on tukena, mutta kun oma mielenrauha on mennyt, niin siihen ei tällä hetkellä oikein mikään auta. Että tällaista kuuluu tämän otsikon alle. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 15.4.2015 22.07 |
| Oi voi, aikuinen nainen. En osaa mitään lohdullista sanoa. Kamala isku, ymmärrän että sua pelottaa. Kirjoita tänne kuulumisia, joohan. En ole kirjoittanut tänne viime aikoina. Mulla on paljon kontakteja, pari ammattilaista, eroryhmä, ystäviä ja tuttuja. En ole tuntenut enää tarvetta avautua enempää täällä, kun aihekin on varsinaisesti ihan muu kuin avioero. Asiat ovat edenneet vihdoin siihen pisteeseen, että ositus tehdään ja irtaimisto jaetaan lähiviikkoina. Olen järjestellyt käytännön asioitani, ja mitä pitemmälle se etenee, sitä enemmän mieliala on parantunut. Niin kuin arvelinkin. Tulevaisuus ei pelota, vaan näyttäytyy täynnä mahdollisuuksia. En oikein tiedä, miksi ero on ollut sen edellytys, että mieli on avautunut ja vapautunut, mutta niin vain on. Onhan se kauhean surullista. Rehellisyyttä ja rohkeutta tässä on kysytty. En varmaan olisi selvinnyt tästä ilman apua. Edellä sanottujen lisäksi olen hoitanut terveyttäni, ihan perusasioioista lähtien, lukenut, kuunnellut musiikkia, muistellut ja ruvennut taas tekemään niitä juttuja joista pidän ja jotka ovat liitossa jääneet. Olen leikannut elämästäni pois ihmissuhteet, jotka toistuvasti vain rasittavat. Se on helpottanut. Suurin osa näistä on jäänyt pois jo eron myötä, eikä ole tarvinnut pahoitella hetkeäkään sitä, että anoppi, appi ja käly ovat historiaa. Surukuoppiin putoaa vieläkin. Mutta nyt ne ovat matalampia ja lyhyempiä. Lisäksi tunnen tien, jolla niistä noustaan ylös. Mulla on keinoja, työkaluja ja ihmissuhteita. Suurin turva olen minä itse. Mutta vihasta, pettymyksestä ja raivosta löytyy vieläkin uusia kerroksia, vaikka luuli näistä jo päässensä. Hyvä on kuulla, miten toiset ihmiset kommentoivat olemustani. Näytän ja kuulostan kuulemma ihan erilaiselta kuin vielä pari kuukautta sitten. Olen merkinnyt kalenteriini päivän 17.3. Kumma kyllä en enää muista mitä silloin tarkalleen ottaen tapahtui, mutta silloin koin voimallisen irti päästämisen ja vapautumisen tunteen. Olen varma siitä, että ero on oikea päätös. Vanhaan ei ole paluuta (Maija Vilkkumaa), enkä sitä enää edes sitä halua. 20 vuotta kyllä riitti. Odotan kesää suuremmalla innolla kuin aikoihin. Mulla on kivoja suunnitelmia, jotka liittyvät asioihin joista luulin joutuvani luopumaan eron takia. En joudu. Asiat täytyy vain järjestellä toisin, mutta kaikki on mahdollista. Jos jotain asiaa haluaa tarpeeksi, keinot kyllä löytyvät. Surullista (tavallaan) on se, että olen yhä ymmälläni siitä, että monet ihmiset osoittavat sanoin ja teoin pitävänsä musta. Surullista siinä on se, että mun on niin vaikea uskoa sitä. Kun lähimmät ihmissuhteet ovat olleet sitä, että mut hyväksytään sillä ehdolla että täytän itselleni osoitetun roolin, jossa liikkumavara on ahtaampi kuin broilerilla kopissaan. En ole tullut kuulluksi tai nähdyksi, en ole kokenut olevani minkään arvoinen. Se on hirveä olotila, jossa ihminen lopulta hylkää itsekin itsensä. Nyt alkaa näkyä merkkejä siitä, että en ole enää pelkkä tarvitsija, vaan voin jopa antaa jotain jollekulle toiselle. Tässä yhtenä iltana kuuntelin pari tuntia yhtä toista eroryhmäläistä, joka oli masentunut. Sitähän sitä on itsekin tarvinnut, vain että joku kuuntelee. |
||
| juissi | Re: Kriisit ja refluksi | 15.4.2015 23.27 |
| Minäkin odottelin millon Sitrus taas kirjuttaa. Niin ne asiat menee etiäpäin. |
||
| refluksikurkku | Re: Kriisit ja refluksi | 16.4.2015 8.53 |
| Hyvä Sitrus että olet jo voimautunut!! Kyllä tässä MB - tarinan aineksia (hyvässä mielessä) jo minun mielestä löytyy :-) Aikuinen nainen, mikä odottelun viikko sinulla onkaan edessä!! Pystytkö nukkumaan? oletko jo sanonut ystävillesi? Itselläni on joku 3 cm mötikkä vasemmassa rinnassa (löysin sen kevällä 2013) mutta se on kovettunut jotain ... en tiedä vieläkään mutta en kyllä ajatellekaan sitä. Muistan paniikin kun mammografiaan (vuorokauden sisällä patin havaitsemisesta!) menin. Eka kertaa jännitti niin että teki mieli käydä matkalla ottamassa pari shottia "rohkaisuksi". Lääkäri totesi ystävällisesti ettei se mammgografiaa olisi haitannut mitenkään. Tällä hetkellä täällä pikkusen pilkottaa jo aurinko. Isä pääsee huomenna sairaalasta sen aivoverenvuodon takia pois ja vauriot on vähäisiä - luojan kiitos! Ajokortti ainakin siksi 3 kk pois. Hammas saatiin vielä paikattua (kuitusillan kiinnityshammas) ja maksoi omavastuuna vain 95e. Epäoikeudenmukainen pienehkö "työnjatkumis" -kamppailutilanne päätyi yllätykseksi minun "voittooni" eli yksi työprojekti jatkuu edelleen ... Voimia kaikille tähän päivään! |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 16.4.2015 10.34 |
| Hienoa, että Sitrus olet löytänyt itsestäsi näin hienoja voimavaroja sillä niillähän sinä elämääsi rakennat uuteen uskoon, ystävien ja läheisten tukemana. Ota kaikki hyvä vastaan mitä eteesi tulee ja elämä jatkuu. Ei näitä päiviään tiedä meistä kukaan. Hyvä voi yht`äkkiä kääntyä huonoksi ja päinvastoin. Kiitos myötä elostanne omalla kohdallani. Viime yö oli aivan kamala närästys yö ja vieläkin närästää tosi kovin. Että kyllä mieliala tähän sairauteen vaikuttaa paljon. Olen puhunut parhaitten ystävieni kanssa asiasta ja tukea tulee vaan jotenkin olo on kyllä hyvin apaattinen. Mies lohduttaa ja kun hänkin sairastaa itse suren, ettei hän saa omiaan käydä läpi kun keskittyy niin minuun. Kävin syyskuussa 2014 mammografiassa ja kaikki hyvin vaan nyt rupesi rinta vuotamaan ja menin lääkäriin ja ylläri tai no.... arvasin ettei ihan normaalia ole, kun vastauksen sain. Nyt vaan ollaan ja pelätään pahinta tottakai.. Onko tämä elämä enää kivaa tulee nyt mieleen. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 17.4.2015 0.16 |
| mikä on mb-tarina, kysyy nimim. epätietoinen Nykyinen kriisi koskee asunnon etsintää. Se onkin tosiaan ollut väsyttävää. Toivon ettei elämääni enää tule ihmissuhdetta, jonka takia tarvitsee itkeä ja väsyä niin hirveästi kuin tämän yhden. Onhan se järkyttävää!! En myöskään anna enää ikinä kenenkään kävellä mun ylitse. Älkää te muutkaan antako. Anteeksi, en jaksa ottaa nyt kantaa mihinkään, en kommentoida kenenkään oireita vaikka ehkä osaisin. Siksi en ole tänne kirjoitellut enkä myöskään lukenut. Sitten joskus taas, kun elämä ei näin heittele. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 17.4.2015 11.27 |
| Sitrus ja muutkin. Jokainen voimiensa mukaan. Kun on itsellä vaikeaa ei vaan jaksa kun sitä omaa polkuaan rämpiä eikä enempää tarvitsekaan. Näin se omallakin kohdallani. Toivottavasti Sitrus asunto löytyy ja elämä näyttää sitä valoisaa puolta sen jälkeen. Sitäkin on olemassa vaikka vaikeina aikoina sitä on vaikea uskoa. Nyt on itselläni kaaos elämässä joten horjuu se omakin uskoni siitä paremmasta. Voimia ihan jokaikiselle. |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 17.4.2015 13.58 |
| Aikuinen nainen....on ikävä kuulla että sinulla tuollainen kriisi meneillään :-( Mitä olen välillä täällä käynyt lukaisemassa niin olet ollut tukipilari jolla on "suuri sydän" ,olet jaksanut tukea muita heidän koettelemuksissaan vaikka sinulla itsellä on ollut huolia omasta ja aviopuolisosi terveydestä. Voimia sinulle ! |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 17.4.2015 14.16 |
| Voimia aivan kaikille! Tukeutukaa läheisiin ja ystäviin. Ystäviä voi löytyä yllättäviltäkin tahoilta, jos vain itse on avoin ja lämmin. Sen olen kokenut tänä keväänä. Toisaalta ei kannata uhrata loputtomiin voimia näennäisesti tärkeisiin ihmisiin (esim. sukulaisiin), jos he vain vievät energiaa. Kellään ei ole sellaista velvollisuutta. Tämäkin on valjennut mulle tänä keväänä. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 17.4.2015 16.13 |
| Voi kiitos Tintti2 olen itse niin avoin omasta elämästäni, että olen monen ihmisen olkapäänä saanut olla ja nyt kun niitä olkapäitä tarvitsen huomaan kuinka paljon niitä onkin myös minulle olemassa. Kuten täältäkin teitä löytyy. On hienoa lukea miten minutkin muiden ohella täällä koetaan, paikka mistä saa loistavaa vertaistukea jota arvostan suunnattomasti, on kullan arvoista. Ja jos olen pienen ripsunkin pystynyt sitä samaa jollekin antamaan tuntuu tosi hyvältä. Päivä kerrallaan ja välillä tippa silmässä eteenpäin menen, vatsa oireilee kovin ja sen ymmärrän mistä se johtuu. Voimia kaikille, eipä se päivä kenellekään joka päivä paista. Kiitos myötäelostanne. Sitruksen ajatuksiin on helppo samaistua. |
||
| Vanilja | Re: Kriisit ja refluksi | 18.4.2015 12.35 |
| Ikävä kuulla Aikuinen nainen sinun tilanteestasi. Toivotaan kuitenkin että pääset tuosta pelkällä säikähdyksellä. Aina tuollaiset asiat pysäyttävät. Ei mikään ihme, että oireesikin ovat nyt pahentuneet. Voimia sinulle kovasti!!! Sitrus, toivottavasti asuntoasiasi järjestyvät pikimmiten ja pääset jatkamaan elämääsi uusissa kuvioissa. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 18.4.2015 14.24 |
| Vanilja myös sinua haluan kiittää lohdun sanoistasi. On tämä elämä niin jännä juttu ja miten yksi asia vaikuttaa toiseen tosikin kovin. Eli tässä näkee miten keho käyttäytyy kun jotain poikkeavaa tulee elämään. Närästää nykyään enemmän kuin koskaan tämän refluksi diagnoosini jälkeen. Henkinen vointi vaikuttaa vatsan tilaan tosi voimakkaasti. Mielenkiintoista on huomata, miten ystävät kokevat eli he kenelle olen tilanteestani kertonut, joku on jo hautaamassa minua ja joku toinen luo sitä uskoa ja toivoa eli elämän jatkuvuutta. Ymmärrän hyvin miten Sitruskin on saanut osasta lähellä olevistaan tarpeeksi jos lohtu ja tuki mitä hänkin on omaan kriisiinsä saanut on ollut vähättelevää tai jotain muuta mistä ei itse välitä. Eihän tietysti kaikki osaa lohduttaa, mutta kuunnella meistä jokainen osaa joten jos ei ole mitään sanottavaa kuuntelee edes ja ihan oikeasti kuulee mitä puhutaan. Se riittää! |
||
| Vanilja | Re: Kriisit ja refluksi | 18.4.2015 15.05 |
| No tuo kuunteleminenhan se kaikkein tärkeintä on, usein ihmiset alkavat kriisitilanteessa jaella hyviä neuvoja, mutta harvempi taitaa vain malttaa kuunnella. Silloin kun isäni kuoli yllättäen ja ihmiset yrittivät lohduttaa minua, kaikkein suurimman lohdun sain niiltä, jotka tulivat vain luokse ja halasivat tai ottivat kädestä, eivätkä sanoneet mitään. Tunsin sen myötäelämisen ja lohdun ihan konkreettisesti ympärilläni silloin. Sitten oli heitä, jotka sanoivat osanottonsa, mutta sitten alkoivat pikaisesti selittää että tässä järjestyksessähän ihmisten pitää mennä ja se on ihan luonnollista jne. mutta minun elämässäni se oli pahinta mitä oli tapahtunut, en osannut ajatella mitään järjestystä, kaikki oli vain ihan hirveän surullista. Isäni oli minulle rakas ja läheinen. Oikeassahan nuo sanojat olivat ja hyväähän he varmasti tarkoittivat, mutta ei se minua yhtään lohduttanut. Aikuinen nainen, nyt on vain parasta odottaa kun asiat selviävät. Tuollaiset oireet voivat yhtä hyvin olla ihan vaarattomiakin. Jossain oli että 80% rinnoissa olevista kyhmyistä todetaan aivan vaarattomiksi. Äidillänikin oli joskus viisikymppisenä tuollaista vuotoa, mutta ei se ollut mitään erikoista, nyt hän on kohta yhdeksänkymppinen ja ihan terve. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 18.4.2015 15.23 |
| Olipa lohdullista tekstiä Vanilja mitä kirjoitit. Juuri noin itsekin ajattelen tuesta ja lohdutuksesta. Ja jokainenhan yrittää omilla kyvyillään tukensa antaa. Ehkä eivät sitä muuten osaakaan. Sitä vain on niin herkässä tilassa, että ottaa asiat aivan toisin kun ns. huolettomana aikana. Tuli ihan mieleeni kummitätini lohdutus oman isäni kuoltua syöpään, hän soitti ja satuin vastaamaan puhelimeen. Hän totesi, että surisi paljon enemmän jos meidän koira olisi kuollut kun isäni kuoli ( eli itse koirien kanssa piti kenneliä). Eli ei varmaan osannut edes ajatella mitä ihmisen menetys on kun oli vain menettänyt koiriaan. No kyllä minäkin koiriakin suren. Nyt parhaillaan omalla koiralla etutassu kipeä. Onko hypännyt sängystä ja tassu venähtänyt. Soitin eläinlääkärillemme ja kipulääkettä käski antaa ja sitten ensi viikolla palata asiaan, että kaikki kärsimys koskettaa minua kovin. Onhan tämä odottaminen niin kurjaa, sitä haluaisi varmuuden nyt ja heti. Mutta on muitakin sairastajia joten jokainen vuorollaan saa tietää mistä on kyse. Minua vaan tämä laihtuminen ja muu pahoinvointi, närästys ym. askarruttaa, että liittyykö kaikki jotenkin toisiinsa. Olen todella iloinen, että aikanaan tämän refluksi keskustelun löysin, lääkärini tästä mainitsi. Että kyllä kait tätä lukee moni vaikka kaikki ei kommentteja kirjoitakaan. Kiitos ja halaus kun olette läsnä. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 18.4.2015 18.30 |
| Vanilja, määrittelit hienosti sen, mitä lohduttaminen parhaimmillaan on: juuri sitä, että on lähellä ja kuuntelee. Sitä on muuten erittäin vaikea tehdä netissä. Ehkä siksi täällä herkästi sanotaan, että voi kun ei osaa tehdä mitään. Mua on aina loukannut ja ihmetyttänyt se, miksi jotkut ihmiset kysyvät mitä kuuluu tietäen että huonoa kuuluu, ja kun alkaa vastata, he kiemurtelevat ja pakenevat. Tai alkavat selitttää mitä vastaavaa heille itselleen on joskus sattunut. Tai vähättelevät. Itse olen saanut osakseni riittämiin "Ethän sinä tiedä huolesta ja murheesta mitään kun sinulla ei ole lapsia" -tyyppisiä kommentteja. Aina kun joku kertoo mulle huoliaan, muistutan itseäni: älä ratkaise, älä väistä, älä vertaa, vaan vain kuuntele. Joskus tosin kyseessä on ongelma, jonka voikin ratkaista. Joskus joku voi osoittaa itselle ratkaisun. Mikäs sen mukavampaa!! Mutta sairaudet, onnettomuudet, erot, kuolema, ne ovat sellaisia, että ei niitä voi ratkaista. Ne täytyy käydä läpi ja kestää. Mulla on nyt käynyt niin, että yksi ystäväni on ilmoittanut mulle ettei enää jaksa kuunnella mun erotuskaa. Ymmärrän häntä, ja hyväksyn hänen rajansa. Ehdottomasti. Olen itse asiassa pelännytkin että näin voi käydä, koska huomaan itsekin oksentavani tätä surua, murhetta ja raivoa jokseenkin hillittömästi. Olen käyttänyt kaameaa kieltä, ja tuonut julki karmeita ajatuksia. Siksi olen toistuvasti pyrkinyt kääntämään keskustelun hänen omiin juttuihinsa ja kysellyt niistä, mutta hän on varautunut ja varovainen, ei halua puhua asioistaan. Enkä minä halua painostaa, vaan vain osoittaa valmiuteni kuunnella. Olemme tuttuja pitkältä ajalta, mutta emme tunne toisiamme syvällisesti. Siksi väärinkäsityksen vaara on olemassa. Onhan se olemassa silloinkin, kun luulee tuntevansa toisen perin pohjin, elämänkumppanina. Pyysin anteeksi liikaa rasittamistani, ja olen korjannut käytöstäni, mutta se ei tunnu auttavan. Häneltä tulee nyt vähän kummallisia ajatuksia julki, syytöksiä ja oletuksia motiiveistani, eikä niissä ole perää. En oikein edes ymmärrä kaikkea mitä hän epäilee. Että käytän häntä ja hänen perhettään johonkin peliin. Mihin peliin? En ole edes tekemisissä hänen lastensa kanssa. Nyt vähän pelkään, että en kai mä menetä tätä ystävää? Ja kaikki tämäkin sotku ja sekaannus vain yhden huonon ja vääristyneen parisuhteen takia, jonka toinen osapuoli ei edes tiedä näistä sotkuista, ja jos tietäisi ei välittäisi pätkääkään. Voi olla, että tästä kaikesta seuraa se, etten enää ikinä halua seurustella kenenkään kanssa!! Mitä tulee koiriin: silloin kun koiramme lopetettiin vihaisuuden takia nuorena, surin sitä niin hirveästi, että tuntui konkreettisesti siltä, että sydän särkyy rintaan. Itkettiin sitä hillittömästi exän kanssa, ja lohdutettiin toisiamme vuorotellen. Myöhemmin olen ajatellut, että on mahdollista, että koira reagoi käytöksellään ja epävarmuudellaan meidän väliseen kireyteen ja huonoon oloon. Voi sitä itsesyytösten määrää, joka tästä ajatuksesta syntyy. Toivon kaikille voimia ja rohkeutta. Itse alan uskoa siihen, että asiat järjestyvät. Juuri nyt tosin uuvuttaa taas. Silloin kun tulee vaikeutta jollain toisella saralla, toivoisi, että olisi kumppani tukena ja kuuntelevana korvana. Sitten muistutan väkisin itseäni siitä, että oliko se sitten tukena? Oli se joskus, jossain määrin, mutta ei läheskään aina. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 18.4.2015 19.39 |
| Edelleen hämmästyn, kun luen tätä ketjua alusta. Nyt mun on vaikea uskoa, että toden totta melkein tammikuun loppuun ex puhui tyyliin "jos me erotaan" ja odotteli muka mun siirtoa ja päätöstä. Kuitenkin hän itse oli aloittanut uuden suhteen. Yksi jalka avioliitossa, toinen suhteessa. Sit tunnustellaan kumpi on parempi. Oksettavaa! Mun olisi vaikea uskoa asiaa todeksi ilman tätä viestiketjua päivämäärineen. Luin myös vanhoja tekstareitani läpi. Niistä ilmenee, että jo kaksi kk sitten olen kehottanut häntä listaamaan irtaimistomme omasta puolestaan, ennen kuin unohtaa mitä meillä on. Ei ole tehnyt, valittaa nyt ettei enää muista tavaroitaan. Niinpä. Olen myös tähdentänyt, että olen innokas muuttamaan tästä heti, jos haluaa ostaa mut ulos. Ei ole ollut aikaa eikä kiinnostusta, kun on pitänyt lomailla niin tiiviisti. Nyt kun kevät alkaa loppua sille tuleekin hätä, että mihin se muuttaa. Ja nyt kysellään mun aikatauluja ja yhteistyön perään, mutta valitettavasti nyt on mun vuoro lomailla, minkä olen kertonut hänelle parisen kuukautta sitten, mutta ei muistanut. Tätäkin olisi vaikea uskoa, jos ei olisi tekstareita puhelimessa todisteena. Minä en ole muka ollut halukas aiemmin yhteistyöhön... En tiedä. Jostain syystä mulla käy vieläkin niin, että kun vähän aikaa olen puhunut exän kanssa ja kuunnellut sen näkemyksiä asiaintilasta ja itsestäni, alan epäillä omaa järkeäni. Se vakuuttaa muun muassa tehneensä parhaansa ja yrittäneensä sitä sun tätä, mutta kun mulle ei kelpaa kuin täydellinen. Käytännössä hänen yrittämisensä ja parhaansa on tarkoittanut käytännössä sitä, että mut on jätetty fyysisesti tai henkisesti yksin erittäin pahoihin tilanteisiin. Eikä ole auttanut, vaikka olen selkokielellä sanonut, että TARVITSEN SUA NYT JA TÄHÄN, SÄ OLET MUN PUOLISO ELI LÄHEISIN IHMINEN! Myöhemmin on sitten helppo katua ja sanoa, että tein virheen. Mikä virhe se on, jos toistuvasti ja rukoilusta huolimatta jättää toisen pulaan?? Se on tietoista välinpitämättömyyttä, sanon minä. Mulle on nyt selvää, että tarvitsen vieläkin pariterapeuttia. En muuten jaksa uskoa itseeni ja omaan arviointikykyyni, vaan kuvittelen että hylkäsin kultakimpaleen. Pariterapeutti on siitä hyvä, että se on ammattilainen, joka ei väistele. Se myös tuntee meidän historian, niin ettei tarvitse alkaa alusta selittää. Enkä mä kyllä jaksaisikaan. Mutta miten kauan siinä mahtaa mennä, ennen kuin nämä tapahtumat muuttuvat menneisyydeksi ja lakkaavat koskemasta? |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 20.4.2015 15.46 |
| Tässä sen näkee kun tätä ketjua lukee, mitä voimavaroja meissä onkaan kun hätä on suuri. Jostain sitä meille vaan annetaan ja itse haemme ne väylät ja kanavat mistä eteenpäin pääsee. Silmät aukeaa moneen suuntaan ja sitten myös sammuvatkin samoin. Joku löytää uusia ihmisiä vierelleen kenen kanssa tarpoo kappaleen matkaa eteenpäin tai hyvin jos käy niin loppuelämänsäkin. Sitten oppii heivaamaan ne ei aidot ihmiset elämästään pois eli energian syöjät ym. ja ottaa tiukemmin kiinni niistä, joilta todella saa tukea ja joilla on se kuuntelemisen taito. Eli tekevät juuri niin kun itsekin tekisi toisen ollessa elämässään vaikeuksissa. Tee lähimmäiselle niin kuin toivoisit itsellesikin tehtävän. Ihana ystäväni soitti minulle kun olin kertonut hänelle omasta tilanteestani. Hän sanoi, ettei ole elämänsä päivänä rukoillut, mutta nyt hän rupesi sitä tekemään ihan minun vuokseni. Sanoi, että asia on niin vieras hänelle, siis rukoileminen, mutta nyt se tunne vaan tuli niin voimakkaana hänelle, että näin on nyt toimittava. Sanoi vielä ettei edes kehtaa muille sitä kertoa, pitävät häntä hörhönä. Minä sanoin, että minusta se kuulostaa niin hyvältä ja aidolta välittämiseltä, joten kiitollinen olen kun minusta välitetään. Eli kukin tyylillään haluaa tukeaan antaa. Kaikki keinot on sallittuja, näin ainakin itse ajattelen. Sitruksen kirjoituksia kun luin, niin jotain niin kovin lohdullistakin on jo kirjoituksista havaittavissa, että pikku hiljaa, ei kiire minnekään. Voimia edelleenkin kaikille |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 20.4.2015 22.42 |
| Aikuinen nainen, voimia myös sulle. Sulla on ihana ystävä! On mullakin onneksi hyviä ystäviä. On myös yksi, joka näkee nyt hyväksi lyödä lyötyä. En mene tähän tarkemmin. Olen niin järkyttynyt. Toisaalta panen myös rohkeasti omat rajani, enkä anna talloa itseäni. Luultavasti hänellä on nyt omia ongelmia. Aaltoliikettä. Sen kun jaksaisi muistaa. Työkalupakki, henkinen. Sieltä otetaan välineitä, kun tulee alamäki. Ystävät. Niille soitetaan, kun on tarvis. Oma itse. Siitä pidetään parasta huolta. Rohkeus, toivo, hyvät asiat. Nämä koetetaan pitää kirkkaina mielessä, mutta se on vaikeaa välillä. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 23.4.2015 13.36 |
| Kiitos Sitrus ja muutkin. Eilen kävin tutkimuksissa ja kaikki mahdollinen kuvattiin. Rinnassa kasvain joka leikataan pois. Lähettävä lääkäri soittaa 7.5 ja kertoo kasvaimen laadun ja sitten miten homma etenee. Viime yö meni valvoessa ja hikoillessa. Närästikin ihan riittämiin, eikä itkukaan ole ihan vierasta nyt minulle. Jokuhan laulaa " että vain elämää ei sen enempää on kaikki tää koita ymmärtää" ja minähän koitan. Voimia kriisien kanssa eläville ja refluksi vaivoja unohtamattakaan. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 26.4.2015 18.05 |
| No hei.Tapahtunut on ja paljon.Taidan olla sellaisessa liemessä että tarvitsen aikamoisen melkeimpä mahdottoman että selviää. En viitsi luetella kuin osan ja pienimmästä päästä:isänsä ei anna lasta kotiin,löysin toisesta nivusesta luumunkokoisen pahkuran jota en viitsi tunnustella koska jo viime viikonloppuna taas pompin seinille ja käskin miesystävää tunnustelemaan sitä kokoajan. Lisäks mulla epäiltiin sydänlihastulehdusta ja ois nopeesti pitäny lähtee sairaalaan mutta en lähtenyt.Kuvioon kuuluu kaikenlaista julkaisukelvotonta. Mitä tässä osaa sanoa aikuiselle naiselle...muutakuin näitä virtuaalisia voimia, odottaminenhan se on pahinta.Hmmm...oon varmaan maininnu mun ystävästä joka asuu toisessa maassa,jossa tehdään rutiinimammot 40-vuotiaille.Hällä oli 5 kasvainta toisesa rinnassa,sitä on nyt...ootas 10 vuotta(onko siitä niin kauan!!!) no on kun hän täyttää 50 tänä vuonna.) ja terve. Isäni vaimolla oli yli 25 v sitten iso kasvain rinnassa ja hää ei uskaltanu mennä lääkäriin kunnes meni ja syöpä leikattiin.Ei uusinu.Ajatellen silloisia hoitokeinoja,millaisen harppauksen lääketiede on tähän päivään mennessä tehnyt sillä saralla. Pää on kuin haminan kaupunki kaikesta mahdollsesta,oon oikeesti tajuttomassa lirissä ja majailen miesystävän hoteissa,joka tosin joutui äkilliselle työkomennukselle ja olin viikonlopun yksin mutta pölähti äsken kotiin yllättääkseen minut ja laittoi netin toimimaan. Sitruunainen olet mielessä myös!Kirjotan taas kunhan pää selkenee,univelka ym nää asiat, oneks sain olla 2 yötä yksin ennenkuin mies tuli vaikka sitä pelotti jättää mut yksin kun olin niin hysteerinen. Laitto mulle ison kattilan makkarakeittoo valmiiksi ja töiden välissä soitteli ja varmisteli että syön. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 27.4.2015 11.29 |
| AnnaMyy kiitos sinullekin kun olet hengessä mukana. Niin pyrin itsekin olemaan tukena ja kuuntelijana niillä avuilla kun minulle on niitä annettu. Kyllä jokaisella on omat vaikeutensa näköjään, ei se elämä ole mikään läpihuuto juttu. Ainakin omalla kohdallani kun olen onnistunut parisuhteessa 40 vuotta yhteistä taivalta niin sitten tällä terveys/sairaus tasolla ongelmia on riittänyt ihan läpi elämäni. Niin olen yli 6o vanhus, joten tässä iässähän sitä monet ovat jo mullan alla. Oma äitini 93 täyttää tänä vuonna oli 90 kun vasta alkoi sairastelut, mutta muuten elämä ei ole hänenkään kohdalla helppoa ollut kun isäni oli hirviö, ja niiden kolhujen kanssa äitini on elänyt vaikean parisuhteen mistä kärsimme koko perhe. Vaikeina aikoina ei näe ulospääsyä mutta sitten kun vaikeudet on selätetty (toivottavasti näin käy) sitä taas miettii, että mistä sitä voimaa tuli ja miten kestinkään kaiken. Voimia ja paljon jaksamista sinulle AnnaMyy, Sitrukselle ja ihan joka ikiselle joilla vaikeusien määrä on vakio. |
||
| Vanilja | Re: Kriisit ja refluksi | 28.4.2015 17.31 |
| Yli kuusikymppinen ei ole vanhus. Minun äitini on kohta ysikymppinen, eikä hänkään suostu olemaan vielä vanhus. Äitini on tosin saanut olla suhteellisen terve koko ikänsä. Ehkä sitä tuntee itsensä vanhemmaksi silloin kun on paljon sairauksia ja koettelemuksia. Tosin äidillänikään ei ihan helppo elämä ole ollut. Minäkin lähestyn hyvää vauhtia kuuttakymmentä, mutta tunnen itseni pikemminkin tyttöseksi kuin vanhukseksi. Tosin olotilani on mitä mainioin tätä nykyä. Silloin on helppo hymyillä. Minä en viitsi edes mainita omia stressin aiheuttajiani, kun luen noita teidän tarinoitanne. Toivottavasti asiat selviävät parhain päin kaikkien kohdalla. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 29.4.2015 9.30 |
| En minäkään oikeasti itseäni vanhaksi tunne päinvastoin. Ja olen onnekas siinä suhteessa, että en ihan vanhalta edes näytä. Nuoremmat kun haukkuu vanhoja 60v. ihmisiä, että kuolevaisia ovat, tuskin mieltävät minulle puhuessaan, että minäkin olen se ikäloppu. Oma äitini täyttää tänä kesänä 93v. että kuosissaan on hänkin tai apua kyllä tarvitsee mutta kotona vielä asuu, eikä hänestäkään päälle kukaan usko, että on niin iäkäs. Joten käytetään sitä vanhaa fraasia, että ikä on vain numeroita. Vanilja, kyllä ihan voit tänne omia stressejäsi purkaa, ei laiteta niitä paremmuus tai huonommuus järjestykseen. Kaikilla on omansa joiden kanssa pitää kamppailunsa kamppailla. Jaksamista edelleen kaikille. Olen lähdössä selästäni fysikaaliseen hoitoon, jospa lihaksen vähän saisi liikuntaa kun en niille itse mahda mitään. |
||
| Vanilja | Re: Kriisit ja refluksi | 29.4.2015 17.21 |
| No sitähän minäkin, tuo kuulostaa jo paremmalta Aikuinen nainen:) Enpä kai oikein voi puhua kriisistä, työelämä stressaa, alkaa jotenkin tuntua että voisi jo jättäytyä tästä oravanpyörästä pois. Olisi niin paljon kaikkea muuta mitä haluaisi tehdä. Työelämä on nykyään niin kovaa, että kyllä hyvä kunto saa olla ja mielikin hallinnassa, että jaksaa. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 30.4.2015 11.48 |
| Kyllä se työelämän stressi voi aiheuttaa vaikka mitä kriisiä ihmisille, että ymmärrän vallan hyvin mitä Vanilja tarkoitat. Omassa ystäväpiirissäni on ihmisiä jotka vielä ovat työelämässä mukana ja hermot on monella ihan lopussa kun työ vie kaikki voimat ettei jaksa enää muuta tehdä kun töissä käydä ja kotona nukkumassa tai valvomassa. Osalta on yöunet kadoksissa ja ruokahalu ym...joten ei ole helppoa tänä päivänä työssä käyvilläkään. Varmaan kun oikein stressaantuu refluksi oireetkin saattavat siitä pahentua, että siihenkin jos jotain vertaistukea joku pystyisi antamaan voi olo vaikka vähän helpottua. Huomaan sen itsestänikin, että puhun tai kirjoitan omasta olostani, tulee heti jotenkin rauhallisempi olotila. Rauhallista Vappua tänne foorumille joka ikiselle |
||
| Vanilja | Re: Kriisit ja refluksi | 3.5.2015 13.10 |
| Minä en ole tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseeni työssä, mutta olen sopeutunut jollakin tavoin kuitenkin näihin muutoksiin. Onneksi jaksan kuitenkin vielä työpäivän jälkeen liikkua. Ymmärrän kuitenkin nyt että en voi muuttaa vallitsevia olosuhteita, enkä ihmisiä ympärilläni. Kai näiden asioiden korjaamisen täytyy lähteä sisältä päin ja omasta itsestäni. Voin muuttaa vain itseäni ja asennettani. Ehkä ihminen voi sittenkin olla ihan onnellinen ja tyytyväinen missä tahansa ympäristössä. Parasta kai ottaa tilanne haasteena, ehkä tämä on hyvä oppimisen paikka. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 3.5.2015 14.26 |
| Joskus ei voi muuttaa olosuhteita, mutta äärimmäisenä keinona täytyy lähteä niistä pois. Itsensä muuttaminen väkipakolla voi olla pitemmän päälle raskasta. Joskus tietysti toimii. Toisia ihmisiä ei tosiaan voi muuttaa. Mutta kyllä jatkuvasta ärsyttävästä käytöksestä on paikallaan huomauttaa. Joskus toimii itsekin niin, että se ärsyttää muita. Silloin on kiitollinen kun joku uskaltaa sanoa sen ääneen, sen sijaan että kärsisi vaieten ja lopulta räjähtäisi. Omille käytöstavoilleen voi sokeutua. Tärkeintä on, että itsellä on levollinen ja hyvä olla. Siihen kun pääsisi. Sen jälkeen voi olla hyvä ja huomaavainen muillekin. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 6.5.2015 17.28 |
| Niin,siihen kun pääsisi että levollinen ja hyvä olla... Lapsen isä kiusaa niin ettei mitään rajaa, pitelee lasta(ei tajua että lapsi kokee myös näin)ja minua löysässä hirressä tyyliin joka päivä kun tekstittelen saanko lapsi tulla kotiin,vaihtelee vastaustaan joka päivä "ehkä", "voi olla ettei", "en tiedä vielä". Mm.tänään vastasi kun kysyin tulevasta viikonlopusta että "en tiedä,vielä.Ehkä päiväseltään sunnuntaina".No tokihan tässä on varhaista kysellä tuleeko lapsi perjantaina... En tiedä osaatteko kuvitella miltä tuollainen tuntuu minusta,saati lapsesta!Nyt sitten olen täällä miesystävän luona ja en varaa omaan kotiin mitään leipomisjuttuja kun ei tiedä yhtään tuleeko lapsi perjantaina koko viikonlopuksi vai sunnuntaina käväisemään vai ei ollenkaan:( En yhtään tiedä kuinka miesystävä kestää mun itkuista ja ankeaa olemusta.Taitaa välittää... Mielettömät maha ja selkäkivut, huomenna on ensimmäinen aika psyk.lääkärille jonka onneksi tiedän olevan hyvä tyyppi. Vanilja,just noinkin mäkin ajattelen kuin AN, ei tärkeysjärjestykseen voi laittaa voimia syöviä huolia,tietysti saattaa itsestä tuntua joskus että mitä tuokin valittaa kun on terve ja töitä ja ihmissuhteet kunnossa,lähinnä ajattelin tällä jotain esim.tyhjänpäiväisiä valituksia joihin itsekkin sortunut eikä ole tajunnut asioiden oikeasti olevan hyvin. Sitruunainen,olet ollut kivalla matkalla ilmeisesti :) Aikuinen nainen,edelleen olet ajatuksissa ja tsemppiä huomiselle,eikös tulokset tule huomenna?Onneksi enää yksi yö ja asiat nytkähtää eteenpäin.Kuinka voit nyt? |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 6.5.2015 19.35 |
| Joo AnnaMyy, matka oli hyvä. Miten se mahtoi yllä olevasta kirjoituksesta sitten ilmetäkään. Vielä kun löytäisi asunnon. |
||
| marto | Re: Kriisit ja refluksi | 6.5.2015 20.29 |
| Vanilja minkä alan töitä teet, jos saa kysyä? Itsekkin olen helisemässä työni puolesta kun paikat ei tahdo kestää ja henkinen taakkakin tällä hetkellä yksityisessä elämässä tapahtuvien asioiden takia on todella korkeella eikä työstä aiheutuvat ongelmat auta asiaa yhtään. Työskentelen sosiaali- ja terveysalalla. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 7.5.2015 10.20 |
| Voimia edelleenkin teille kaikille omalla sarallanne painiskellessanne. Ei se elämä näköjään helppoa ole meillä kenelläkään. Jokaisella jotain. Työuupumuksesta, näihin parisuhdejuttuihin ym... Bongasin meillä ilmestyvässä lehdessä tällaisen kolumnin. Sopii ainakin Sitrukselle ja varmaan aika monelle muullekin. http://www.ess.fi/Mielipide/esalaiset/2015/05/07/harmaan-talven-lokikirja Kiitos AnnaMyy. tässä odottavalla kannalla olen. Odotan, että puheli soi ja samalla pelkään aika paljon mitä kuuleman pitää. Onhan tässä kaikkea vaivaa josta voi päätellä vaikka mitä. Kovat alavatsakivut jotka on tulkittu ärtyneeksi paksusuoli jutuksi ja 12 kilon laihtuminen ym. Että saa nähdä mikä on kohtalon tämän päivän jälkeen. Kertoilen kun jotain kuulen ja jaksan, eli jos on ihan surkeita niin katsellaan miten voimat antavat myöden. Jaksamista kaikille! |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 7.5.2015 15.40 |
| Sitrus toisesta kohtaa luin kun kerroit reissusta.Kyllä se asuntkin vielä löytyy,minusta olet kirjoitustesi perusteella hyvää vauhtia tekemässä huisia selviytymistarinaa. Aikuinen nainen,kirjoittele kuulumiset kun jaksat voinnin mukaan. Kävin tänään siellä psyk.lääkärillä ,hoitaja myös mukana.Ok käynti,se askarruttaa kun laittoi sairaslomalle dg keskivaikea masennus. Vaihtoivat erittäin pitkiä katseita kun kerroin exän harjoittamasta touhusta ja kyselivät että miten voi olla mahdollista ettei lasta kuulla tässä. Sitten soitin tk:hon lähetteen verikokeisiin,hoitaja laittoi päivystyksenä,käyn aamulla ja se soittaa huomen iltapäivällä vastaukset. Maha ja selkä on niin hitonmoisen kipeät taas. Niin siellä läälärissä sanoin heti aluksi että saatta olla etten osaa kertoa asioita johdonmukaisesti koska asiat pomppivat mielessäni sikinsokin. Mutta se sh oli ihana,vanhempi naishenkilö joka sanoi juuri ne sanat joihin tartun:sinä selviät tästä!Käännyin oikein häkeltyneenä katsomaan häntä ja kysyin että ihanko totta :O Siskoni kuolemasta puhuessa koko vartaloni vapisi ja tärisi,sen minkä itkulta sain puhuttua. No,jotenkin tässä asia kerrallaan vaikka ovatkin päällekkäin ja limittäin ja lomittain.Tuli mieleen Aikuinen nainen,kun katsoin kirjoituksiani jostain mammasivustolta kuuden vuoden takaa,olen kirjoitellut että jokuhan mua näivettää kun kilot tippuu silmissä(taisi ollal13 kg) ja mahaan koskee,mutta ei siellä silloin ainakaan ollut mitään. Refluksikurkulle kiva lukea iloisia uutisia vaikka oletkin tähän ketjuun niistä laittanut jo viimekuun puolivälissä,toivottavasti isäsi kuntoutuminen on edennyt!Onnea myös työ-asiasta. Ollaan kuulolla,lämpimiä ajatuksia juuri nyt erityisesti Aikuiselle naiselle. |
||
| Terho | Re: Kriisit ja refluksi | 7.5.2015 17.50 |
| Lainaus: "Sitrus Kiitti Juissi. Kyllä mulla on ammattiapua. Mutta joskus olen sen keskustelun jälkeen aivan umpiuuvuksissa, ja välillä mietin onko siitä apua sittenkään. Kai siitä on, en mitä tiedä." Lainaus päättyy. Sitrus, minusta tuntuu ihan samalle. Olen huutanut apua jonkin aikaa, kun olen elänyt kipujen ja pahenevien/lisäätyvien oireiden ja ennen kaikkea epävarmuuden kanssa niin pitkään, että henkinen kuppi tyhjeni lopulta ja se oli kova paikka. Sain apua ja saan edelleen, mutta olen ihan puhki yhden tunnin jälkeen. Silti se tuntuu edelleen tärkeälle, odotellessa lopullista tuomiota. Sitä vaan miettiin, mistä saa voimia taistella, kun normaali arkikin on jo taistelua. Fakta on, että kun on kuukausikaupalla henkisesti äärirajoilla, ei se ainakaan paranna fyysistä jaksamista saati oireita ja voi pahimmillaan olla huonokin lopputulos. Siksi kai niiden tunteiden ja pahan olon ja pelkojen purku on joka tapauksessa tärkeää? Tsemppiä ja jaksamista kaikille kriiiseihin, on syy mikä hyvänsä. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 8.5.2015 9.00 |
| AnnaMyy ja muutkin tässä ketjussa kirjoittaneet, teille kaikille toivon parannusta keinolla millä hyvänsä omiin elämiinne. Ei se vaan aina hetkessä tapahdu se parempaan muutos. Minä sitten sain niitä uutisia mitä en olisi halunnut kuulla. Kiireellinen lähete sairaalaan. Kasvain rinnassa voi olla jopa hyvänlaatuinen mutta pahanlaatuisena sitä nyt tässä vaiheessa epäillään. Silmät on itkusta turvoksissa. Mitäpä muuta sitä osaa ihminen tehdä kun tällaisen tiedon saa. Ei ole puhelimessa yhtään kiva näitä vastaan ottaa. No nyt katsotaan mitä tapahtuu ja onko aikani tullut täyteen. Elämänhalua kyllä vielä riittäisi, mutta eihän tämä yksin ole minusta kiinni. Kerroin kun kerran aloitin..... |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 8.5.2015 10.05 |
| (((Aikuinen nainen)))kovia aikoja elät, etkös ole toiminut kriisipuhelimessa itsekkin, ja sitten on tuo 0800-19414 jonne mäkin olen soittanut ja aivan mahtavaa tukea saanut,soita ihmeessä viikonloppua vasten,on ilmainen ja asiantuntijat(täsmennettynä syöpäepäilyissä, jo todetuissa,peloissa,omassa mieessä pähkääjille jne) vastaa tänäänkin klo 10-15.Saat takuulla voimia ja lohtua,epävarmuus on kamalaa! |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 8.5.2015 12.22 |
| Aikuinen nainen, olet ajatuksissani. Minäkin kannustan sinua soittamaan kriisipuhelimeen. Siellä on hyviä ihmisiä. |
||
| Annemari | Re: Kriisit ja refluksi | 8.5.2015 12.30 |
| Kovasti voimia Aikuinen nainen! Toivotaan, ettei pahinta olisi. Eikö neulanäytteet valaissut asiaa, vai eikö niitä otettu? (vai menikö multa ohi) Nyt nokka pystyyn, mitään ei ole menetetty! |
||
| Terho | Re: Kriisit ja refluksi | 8.5.2015 14.39 |
| Aikuinen nainen, toivon jaksamista sinulle ja toivoa on aina. Siihen meidän on pakko uskoa. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 8.5.2015 14.39 |
| Oi kiitos teille refluksi Ystävät Joka ikiselle !! Joo olen 15 vuotta ollut itse vapaaehtoisena kriisipuhelimessa, että linjat ovat auki tarpeen tullen. Minulla on niin laaja tukiverkko ympärilläni, on heitä jotka ovat rintasyövästä selvinneet ja paljon muita, että elän nyt vielä tätä vaihetta eli shokkia, katsotaan sitten miten eteenpäin jaksan ja minkälaista tukea ja apua tarvitsen. Kiitän kun kannustusta täältä saa ja löytyy. Minulla on niin hankalassa paikassa kasvain, että sitä ei käsittääkseni voida neulanäytteillä tutkia. On laaja ja jossain maitorauhas tiehyessä eli mammossa, eikä ultrassa näkynyt. Ainoastaan varjoaine tutkimuksessa löytyi ja sen jälkeen otettiin 2 mammografia kuvaa eli normaalit kuvat, eikä vieläkään näkynyt. Sitten vielä yksi ylimääräinen minkä lääkäräri itse otti. On ihan rintasyöpiin perehtynyt ja päivätyökseen tätä työtä tekevä lääkäri, eli sitkeydellä löysi. Eilen kun oma lääkärini gyne... soitti hän sanoi, että oli onni kun sattui tämä huippu lääkäri minut tutkimaan. Joku toinen ei olisi ko. kasvainta löytänyt, mutta hän oli sitkeä ja hakemalla haki sen esiin. Nyt vain odottelen kutsua sairaalaan ja sitten tiedän mitä jatkossa tapahtuu. Leikataanko ja miten ja mitä löytyy. Kyllä elämä teki sellaisen kuperkeikan, että en jotenkin sitä käsitäkään. Olen niin paljon elämässäni sairastanut, että jokainen ystäväni kenelle olen tästä kertonut on sitä mieltä, että nyt on minun kohdalleni tullut joku epäoikeuden mukaisuus. Ei yhtään enää pitäisi tulla mitään....vaan ei se näin mene. Tässä sitä ollaan avuttomana ja vähän kun häkissä, että tehkää mitä teette, minulla ei muita vaihtoehtoja ole. Elämän kolhuja ei voi väistää. |
||
| Annemari | Re: Kriisit ja refluksi | 8.5.2015 14.51 |
| Kiitos tarkennuksesta Aikuinen nainen. Hatun nosto lääkärille, tiesi todella mitä teki. Voimia ja aurinkoisia päiviä, kaikesta huolimatta! |
||
| Vanilja | Re: Kriisit ja refluksi | 8.5.2015 17.28 |
| Aikuinen nainen, onpa ikävä juttu. Hyvä että ympärilläsi on vahvat tukiverkot ja vertaistukeakin. Nyt sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin noudattaa lääkärin ohjeita. Ystävättäreni, joka sairastui rintasyöpään, kertoi että lääkäri oli sanonut hänelle, että: "ajattele että nyt astut ikään kuin junaan, ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin mennä mukana. Kaikki ohjeet tulevat muualta, menet vain sinne minne käsketään ja milloin käsketään." Niin hän teki ja kaikki meni hyvin, hän on nyt ollut muutaman vuoden ihan oireeton. Onnea lisätutkimuksiin, toivon että kaikki menee hyvin. Ymmärrän kyllä että ajatuksesi eivät ole kovin iloiset tällä hetkellä. Marto, olen kaupallisella alalla, toimistossa istun, tai nykyään melkeinpä seison koko päivän. Ei vain jaksa oikein olla enää niin kauhean tehokas, kuin pitäisi, jatkuva uusiin asioihin kouluttautuminenkin stressaa. Tosin olen muuttanut ajatustapaani ihan erilaiseksi. Opettelin sitä jo refluksin ollessa pahimmillaan ja se kyllä toimii. Tuntuu jo paljon paremmalta. En keskity ikäviin puoliin, vaan mukaviin asioihin, yritän vahvistaa niitä mielessäni ja aika pian helpottaa. Sinun työsi on varmasti paljon vaativampaa ja stressaavampaa kuin minun. |
||
| Singer | Re: Kriisit ja refluksi | 11.5.2015 22.29 |
| Tässäpä mietin, että refluksi puhkesi mulla v.2007, sen jälkeen kun erosin pitkäaikaisesta kihlatusta. Ja paheni nyt viime vuonna, kun sain lapsen. Että olisko tosiaan jotain tekemistä noilla asioilla. Kyllähän stressi saa aikaan vaikka mitä sairauksia. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 12.5.2015 13.43 |
| Raskaus aiheuttaa närästystä niillekin, joilla ei refluksia. Venyttää sisikuntaa, vähentää mahalta tilaa. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 15.5.2015 7.51 |
| Huomenta,mitä teille kuuluu? Tänne suht kökköä:/ Kärvistin hirmu kivuissa taas viime viikolla ja todettiin ärhäkkä pissitulehdus.Söin varmuudeksi 3 päivän kuurin sijasta 5 päivän kuurin kun kipu ei hellittänyt. Sitten keskiviikkona nousi lämpöä ja ja to aamuna oli yli 38,menin päivystykseen ja todettiin kohtutulehdus,lääkäri teki sisätutkimusta ja sanoi että siistiltä näyttää kohdunnapukka kunnes sieltä purskahti märkää. Nyt sitten 2 viikon uudet antibiootit,pissatulehdusta ei enää näkynyt.Oon niin kipee alaselästä että voi...:/Antibiootit ärsyttää voimakkaasti ylämahaa,ripuli toki on mutta ton antib.kanssa ei voi syödä mahansuojalääkettä tai en tiiä,pitää vielä varmistaa apteekista kun lähden kohta hakemaan kuurin,päikystä sain alkupakkauksen mukaan. Jotakin se lääkäri puhui imkuppinäytteestä ja kasvaimesta? mutta en tiiä mitä tarkoitti,olin aika hurjassa tilassa siellä vastaanotolla, kai jotain että onko multa otettu sitä näytettä.Meni vähän ohi. Nyt sitten odottelen alkaako nuo tehota selkätuskapolttoon,se nimittäin säteilee jalkoihinkin niin,että esim.eilen illalla tunsin nukkumaanmennessä jalkojeni olevan tulikuumat kekäleet,vaikka olivat normilämpöiset. Kumma kyllä,ennen pissitulehduskuuria leukosyytit oli koholla vähän,nyt kuumeessa tulehdusarvot normaalit..ja märkäinen tulehdus...saa nähdä,toivon niin pääseväni tästä kivusta eroon:/ |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 15.5.2015 11.27 |
| AnnaMyy....tuo pahkura minkä löysit nivusesta on todennäköisesti suurentunut imusolmuke...nehän turpoaa jos on joku tulehdus. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 15.5.2015 14.26 |
| Joo se oli imusolmuke mutta nyt se on pienempi,se lääkäri päivystyksessä tunnusteli sen,arka se on nyt mut ei enää luumu. Olen niin väsynyt tähän...apteekissakin pääsi itku.Koitin just kuvailla ystävälle kipua puhelimessa,paine ja poltto samaan aikaan selässä ja mahassa navan kohdalta ihan alas.,ei mua joku pieni vihlominen haittaisi. Tuo jalkajuttukin ihan outo,alaselästä perskautta jalkateriin se tulikuuma poltto. Soitin omaan terkkaan nyt pahoinvoinnista ,käski soittaa päivystykseen ja pyytää vaihtamaan antibioottia...huoks,koitan mieluummin väkisin aamulla syödä lämmintä veteen keitettyä puuroa lääkkeenoton yhteydessä jos se siitä on kiinni,kunnon aterian kans tuo pitäs ottaa mut en syö ikinä aamuisin normaalisti. Ylämahaa tottatoki polttaa myös.Pää on niin arka että liikuttaminen sattuu samoin silmät,nyt helpottamaan päin.Valivali.Ollappa joskus jotain iloista kerrottavaa. |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 15.5.2015 16.27 |
| AnnaMyy....käytäthän maitohappobakteereita nyt kun on kuuri päällä ettei maha mene " kuralle" ? |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 15.5.2015 16.36 |
| Voi miten kurjalta kuulostaa AnnaMyy elosi. Mitä osaisi sinulle lohdutukseksi sanoa...ei mitään. Mutta jos se, että tänne purat kurjaa oloasi helpottaa vähänkin niin tee sitä voimiesi mukaan. Kyllä täällä lukijoita ja henkisiä tukijoita löytyy aina tilanteen mukaan. Vaikka ei kommentteja tulekaan se ehkä riippuu siitä, että oma olo on ihan sanaton, hämmästelee vain, että mitä ja miksi taas tällainenkin vaiva on tullut kaiken muun lisäksi elämää hankaloittamaan. Toivottavasti jotain kautta saat vointiisi apua, ja saisit elää vähän helpompaa arkea. Tätä jaksamista sitä vaan osaa toivottaa. Sitä toivotusta saan itsekin omassa tilanteessani. Vielä viikon riudun ja sitten on lääkärin vastaanotto sairaalassa ja hän kertoo mitä tuleman pitää. Kyllä suoraan sanoen pieni paniikki on päällä, mutta enpä osaa itseänikään auttaa tässä tilanteessa saati sitten ketään toistakaan. Pahanlaatuisena kasvain on diagnosoitu, että kyllä niitä kyyneleitä on tullut vuodatettua yksin, kaksin ja ystävien ja läheisten kanssa nyt jo. Elämä on näköjään elettävä näin miten se meidän itse kenenkin kohdalle tulee. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 15.5.2015 23.15 |
| Kiitos Aikuinen nainen,sinulle kanssa voimia riutumiseen.Tuolla aiemmin oli hyvä kommentti Vaniljan kirjoituksessa,jos niikseen tulee että sinulla on pahanlaatuista:"ajattele että nyt astut ikään kuin junaan, ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin mennä mukana. Kaikki ohjeet tulevat muualta, menet vain sinne minne käsketään ja milloin käsketään." Ei sillä jotta ajatukset pystyy noin vain niksauttamaan johonkin moodiin kun ajatukset ja pelot jylläävät:/ Tässä odottelen ja rukoilen voinnin kääntymistä elolle ja olen kauhea valittaja,miksi en tajunnut pyytää kuurin tueksi pahoinvointilääkettä,olo on heikko kuin oksennustaudissa(oksennus tuntuu tulevan hetkellä millä vain ja mahaa velloo ja ja mahalaukk tuntuu kuin olisi palanut karrelle) hyytävän huono olo,pahoinvointivanne myös ylämahalla ja selässä :( On mulla Tintti2 maitohappobakt.käytössä. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 19.5.2015 23.12 |
| Aikuinen Nainen, AnnaMyy, lähetän teille lämpimiä ajatuksia. En ole juurikaan kirjoitellut tänne. On ruvennut tuntumaan siltä että mulla ei ole uutta sanottavaa. Olen etsinyt kasvavan paniikin vallassa asuntoa. Harkinnut eri asumismuotoja. Tänään olen saanut asunnon ja pääsen muuttamaan kesäkuussa. Kaikista katsomistani asunnoista tämä on se, johon mieluiten muutan. Eron lopullisuus lähestyy. On tullut uudelleen surua, turhautumista, raivoa, epätodellisuuden tunnetta (voiko tän vielä perua -ajatuksia) vaikka järki sanoo, että kaikki on pilalla. Tällä hetkellä tuntuu painajaismaiselta ajatus, että jäskus viiden vuoden kuluttua tapaisin nykyisen mieheni, joka katkerasti itkien kertoisi, että hän on katunut kovasti, käsittää vihdoin että olin parasta mitä hänellä oli ja hän hoiti leiviskänsä huonosti. Koska mä olen edelleen sitä mieltä, tämä suhde tuhlattiin siihen, että sille ei annettu sitä arvoa mikä olisi pitänyt. Toivon yhä, että olisin ymmärtänyt ja uskaltanut luopua jo aikaisemmin, nuorempana. Mutta ei. Nyt on nyt. Tänä vuonna on jo tähän mennessä tapahtunut niin paljon, ettei voi ainakaan valittaa että olisi ollut tylsää. Samaa ei voi sanoa menneistä lähivuosista. En nykyään mieti kauheasti refluksia. Sinä aikana kun olin Kreetalla, oireet olivat yllättävän vähäiset. Mutta ne palasivat heti kun tulin kotiin. Täällä on aivan erilaista ruokaa. Siellä söin esim. tomaatteja ja join appelsiinimehua joka päivä. Se on kyllä sääli. Vaikka kuinka yrittää, suomalaisella elintarviketarjonnalla ei voi niin hyvin kuin nyt vaikka Kreetalla. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 22.5.2015 9.47 |
| Onnea Sitrus asunnon löytymisestä.Taitaa lehahtaa sinulla nuo tunteet näytellä vielä voimaansa kodinmuuton alkaessa konkretisoitua. Aikuiselle naiselle taas niit voimia,olet kai jolähempänä epävarmuudesta pääsyä. Täällä söin antibioottia 7 vrk,mutta tulin niin pahoinvoivaksi että eilen menin päivystykseen jossa lääkäri taas tutki sisätutkimuksen ja oli sitä mieltä etei mulla olekaan kohtutulehdusta,en tiedä mitä ajatella. Oi kyllä ensin työntämässä päälle toista antibioottia,doximycin josta voin huonosti,sen lisäksi kefxiniä jolloin ajattelin että nyt tais tulla pikku moka lääkärille... Sisätutkimuksen teki ja otti papan ja lähetti kiireellisenä gynelle,oli tuntevinaan jotain kovaa kohdun toisessa reunassa. Mainitsin myös ennen tulehdusta ilmaantuneesta seksikivusta joka säteili navan ylle,niin sanoi että mun pitäis mennä sekuaaliterapeutille O.O Jottei olo ois helppoa,selkä on takaraivoon saakka aivan tulessa ja painavan ,raskaan tuntuinen,harvoin on päänsärkyä,nyt tätäkin ollut joitain viikkoja:( Tuntuu että kokoajan pitää jännittää jotakin, tutkimuksia,kipuja ja sitä milloin isä antaa lapsen tulla otiin vai antaako(kuten mainittu narsisti kun saa vallan,myös käyttää sitä). Lisäks mun polttele ja särkee jalkoja ja pakaroita,nytkö tää keho pettää kaiken stressin alla:(Pelottaa,on irrallinen olo,ruoka ei maistu ja on näköalatonta.Jaksaisipa uskoa parempien aikojen koittavan. Mutta jokaiselle hyvää aurinkoista viikonloppua,koittakaamme jaksaa ja yrittäkäämme saada iloa edes jostain. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 24.5.2015 11.23 |
| Kiitos refluksi Ystäväiset tuestanne. Tiistaina on se benjihyppy päivä joksi lääkäreissua kutsun. Kyllä on ajatuksia miljoona päässä pelosta, epäuskosta, toivoon ja parempaan. Mielialat vaihtelee kovin. Onneksi on ihania tukijoita ympärilläni ja täältä sitä saa lisää. Kun luen Sitruksen ja AnnaMyyn kirjoittamaa niin väkisinkin tulee mieleen, että mikä juttu tämä elämä oikein onkaan. Miksi ihmeessä näitä kaikenlaisia erilaisia murheita meidän jokaisen eloomme tulee, jossain vaiheessa. Monta miksi kysymystä on meillä kaikilla varmaan mielessä. Jospa siihen aina sitten jälkeenpäin saa jonkun vastauksen millä taas jaksaa eteenpäin. Näin ainakin viisaammat kertoo ja väittää. Mene ja tiedä. Voimia, minulta myös kaikille eri vaikeuksia poteville paljon lämpimiä ajatuksia ja tekisi mieli kirjoittaa tänne loppuun rukouksiakin, kuten minullekin näitä tässä muodossa toivotellaan. Yritetään yhdessä toinen toistamme tukien kestää. |
||
| Terho | Re: Kriisit ja refluksi | 24.5.2015 19.15 |
| Aikuinen nainen, onnea ja voimia sinun lääkärireissullesi. Minulla on tiistaina samainen hyppy tuntemattomaan edessä kahdelle eri polille. Toisesta odotan tuloksia ja toisesta on tutkimukset alkamassa. Joko saan vihdoin diagnoosin, vai jatkuuko epätietoisuus ja tutkimukset. Samat tunteet risteilee täälläkin. Tsemppiä! |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 25.5.2015 10.03 |
| Kiitos Terho ja voimia myös sinulle omalle lääkärireissullesi. Näitä samantapaisia elämänvaihteita varmaan on aika monessa kodissa tälläkin hetkellä, joten elämään kuuluu sairaudet ja monenlaiset vaikeudet. Sitten ne vasta hoksaa kun omalle kohdalle konkreettisesti jotain tulee. Ja meistä kukaan ei näitä itse kyllä itselleen haluaisi, ei toki kenellekään muullekaan. Ei tämä helppoa ole, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei kait ole kun mennä kuulemaan mitä tuleman pitää ja miten leikkaus hoidetaan. Minulla kun on ongelmia ollut nukutusten kanssa näiden useiden tehtyjen leikkausten myötä, eli herääminen ja sen jälkeinen pahoinvointi on pitänyt minua sairaalassa päivätolkulla. Jospa jotain olisi uutta kehitelty. Toisaalta jos en nukutuksesta herää siitähän en enää sitten itse mitään tiedä, joten tällaisia ajatuksia päässäni risteilee. Jaksamista kaikille omien vaikeuksienne kanssa. On kyse sitten sairastumisista tai ihan mistä tahansa muusta, mikä elämäänne horjuttaa. Tulta päin. palovammojen laatu selviää sitten kun on tuleen hypännyt. |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 25.5.2015 12.26 |
| Aikuinen nainen ja Terho .....Voimia ja jaksamista teille huomiselle! Teistä on tullut ikään kuin omia perheenjäseniä joten myötätunnossa täällä eletään. |
||
| Terho | Re: Kriisit ja refluksi | 25.5.2015 12.48 |
| Kiitos! Tulta päin se on mentävä vaikka se voi sattua. Viime yö oli jo levoton ja oireinen joten ensi yö on varmasti vielä vaikeampi. Ei sitä oikein osaa nukkua, kun odottaa vain lähtöä. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 25.5.2015 17.36 |
| Kiitos Tintti2. Kiva kuulua perheeseesi, tuli niin hyvä mieli kirjoituksestasi. Kyllä tällaiset kannustavat sanat antavat voimaa ja auttavat jaksamaan. Huomenna on se iso tulikoe!! Kuten Terhokin totesi näistä yöunista, että vaikeaa on nukkuminen, niin ensi yö varmaan menee ihan valvoessa. Mutta olet ajatuksissani, eli sinä valvot omassa vuoteessasi, minä omassani. Huomenna tieto tuo tuskaa lisää tai sitten jotain muuta mitä ei vielä osaa edes ajatella. Lääkäri reissu voi purkautua itkuun tai mihin tunnetilaan lie, sen näkee sitten kun reissu on tehty. Voimia ja myötäelo ajatuksia kohtalotoverille! |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 25.5.2015 17.43 |
| Kaikille kovasti tukea, ihan jokaiselle. Mulla on ollut henkisesti erittäin tiukkoja päiviä. Olen hoitanut yksin suuria, mulle tuntemattomia asioita, ja joutunut tekemään rohkeita päätöksiä. Kun taaksekaan päin ei voi mennä, eikä jäädä siihen missä on. Olen myös joutunut huijausyritysten kohteeksi, mutta pitänyt puoleni. Välillä olen saanut vääriä tietoja (veroviraston neuvonnasta). Tietenkään tämä ei ole niin vakavaa kuin sairaus. Mutta eilen tuli outo päänsärky, hiotti ja oli tukala olo. Mittasin verenpaineen: 160/100, mitenhän kauan se on ollut niissä lukemissa. Silloin tajusin, että nyt on pakko löysätä, ottaa aikalisää, ja järjestin sen itselleni, vaikka se nyt vähän maksaa. Mutta olo alkoi huojentua välittömästi. Tajusin taas, että tärkeintä on pitää terveydestään ja itsestään huoli, se on kaikkein tärkeintä. Olen vähän väliä niin väsynyt, että nukun kellon ympäri. Taantumiakin tulee aika ajoin ja epätodellisuuden tunnetta ja kaipausta entiseen. Vaikka tietääkin, että itse voi tehdä elämästään sellaista kuin haluaa ja nyt siihen on mahdollisuus, niin jotenkin vain yksinäisyys alkaa pelottaa ja suoraan sanoen kyllästyttää. Eihän se ole sama, että on ystäviä ja että juttelee vähäsen tuntemattomien kanssa, kuin että olisi kumppani. Välillä tuntuu, että olen taas alle 30 ja sinkku, kunnes tajuan että olen kohta 50 ja sinkku. Tässä iässä ei enää oikein jaksaisi sitä epävarmuutta ja epätietoisuutta, että onko sitä loppuikänsä yksin. Eikä sitä moni jaksakaan. Ustalletaan erota vasta kun uusi on jonossa. Ei kai sitäkään ratkaisua voi moittia. On kai se paljon mukavampaa. |
||
| Terho | Re: Kriisit ja refluksi | 25.5.2015 17.58 |
| Aikuinen nainen, toivon sinulle mahdollisimman helppoa yötä, toivottavasti saat nukuttua mahdollisimman paljon ja huominen menisi mahdollisimman hyvin ja mitä ikinä siitä sitten seuraakaan. Minä toivon, että epätietoisuus huomenna yhdestä asiasta loppuisi, saisi edes yhden asian siihen tilaan, että tietäisi miten mennään eteenpäin. Toivon tietenkin, että ei tulisi huonoa uutista, mutta tämä epätietoisuus kalvaa liikaa. Neurologiset (hermosto/lihas oireet) tutkimukset tosin vasta huomenna alkavat, siksi olisi tärkeä saada tuo toinen asia jonkinlaiseen päätökseen, kun nyt kerran samalle päivälle ajoittuvat. Korvapolille kutsua odotellessa, olen 100-varma että poskiontelot menevät leikkaukseen. Keuhkot eivät ole kunnolla toimineet 3 kuukauteen, joten voihan se olla, että poskionteloila joku vaikutus on, kun eivät ilmastoidu. Lääkäri tosin sitä mieltä, että astmaatikon tasapainoa pahentaa olennaisesti myös tämä pitkään jatkunut oireilu ja sen tuoma epätietoisuus, tutkimusrumba ja loppuun palaminen lopulta. Eipä ainakaan vielä ole lääkityksen merkittävä nosto tuonut apua, tosin siihenkin sanottiin, että sekin voi ottaa kuukauden tai reilu aikaa, kun tilanne on heikoksi päässyt. Sitä sitten alkaa aina miettimään miksi kroppa hajoaa joka puolelta samaan aikaan, onko asioilla sittenkin joku yhteinen syyyhteys vai onko se vain se henkisen puolen yhteys, joka kuormittaa luonnollisesti kaikkea varsinkin kun on jäänyt päälle. Kiitos vielä myös Tintti2 kauniista sanoista. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 25.5.2015 17.59 |
| Kyllä näköjään näitä elämän kriisejä on jos vaikka minkälaisia. Sitruksen tämän hetkisestä elämästä kun lukee niin miettii, miten itse pystyisi vastaavassa elämän tilanteessa elämään ja toimimaan. Tulee tunne, ettei mitenkään. Olisi kyllä niin seinä vastassa joka suunnalla, niin moni asia muuttuu ihan siinä hetkessä kun tällainen ero tilanne eteen tulee. Mistä aloittaa ja minne se päättyy ja mitä siinä välillä onkaan tehtävänä. Ei todellakaan ole helppo elämän tilanne. Käytännön asiat pitäisi jaksaa hoitaa ja tunnetilat käydä läpi. Siinä sitä selviämistä koetellaan. Aloittaa tavallaan koko elämä ikään kuin alusta ja yksin. Kiitos Sitrus kun jaksat oman taakkasi alla myös meitä muita tukea. Ei sitä osaa mitään muuta toivottaa edelleenkään kun jaksamista. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 27.5.2015 10.04 |
| Huomenta! No nyt on sitten reissu tehty ja odottavalla kannalla olen koska kutsu leikkaukseen tulee. Ennen juhannusta joka tapauksessa. Sairaita ja kiireellisiä on paljon ja minä olen yksi heistä. Leikkausyksikkö menee juhannuksesta kiinni ja aukeaa vasta elokuun puolen välin jälkeen joten ennen sitä meidät kiireelliset hoidetaan. Ensin lääkäri sanoi minulle, että leikkaus on vasta syyskuussa lomien jälkeen etten ole kiireellinen. Sanoi, että kaksi lääkäriä kyllä kiireellisenä minut on lähettäneet tänne sairaalaan. Lääkäri katsoi silmiini ja sanoi, että hei täällä on ihan todella huonossa kunnossa olevia potilaita jotka menevät sinun ohitse, että tämä on joku pikku kysta mikä minulla on. Yritin vielä jotain söpertää samoin mieheni joka oli koko ajan mukanani. No en ole kiireellinen joten piste. Lääkäri sanoi, että jos joku peruutus tulee voidaan minut ottaa johonkin väliin eli saadaan täytettä, pikkuleikkaukselle lääkärien päivään. No kiitos ja näkemiin. Odottelen kutsua sitten joskus. Ei päästy kun sairaalan parkkipaikalle oli kännykkäni soinut jota en tietty kuullut kun puhelin oli äänettömällä. Käytiin kaupassa, syömässä ja kotiin tultua lenkitettiin koiramme. 16 aikaan soi kännykkäni ja sairaalasta soitettiin, että lääkäri olikin jotenkin "huolimattomasti" lukenut lähetteeni ja minähän olen ykköskiireellinen leikattavat, että kutsu tuleekin ennen juhannusta ja voi tulla hyvinkin nopeasti. Että näin!!! Olin kun puulla päähän kalautettu, eli vaikka kuinka kerroin mikä tilanteeni on lääkäri ei ottanut tosissaan. Olisiko vaikka hoitaja joka laittoi tietojani, että voin tulla lyhyelläkin varoajalla sairaalaan hokannut mistä on kyse. Tässä sitä ollaan ja ihmetellään mitä tuleman pitää ja koska. Miten lie Terhon tilanne. Jaksatko sinä kertoa miten sinulle kävi. Kyllä tämä on hieno paikka ja täältä saa hyvää tukea. Kiitos vielä kaikille jotka jaksatte omien murheittenne ja sairauksienne ohessa toisillekin toivoa ja tukeanne antaa. |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 27.5.2015 13.23 |
| Aikuinen nainen....kyllä sinä ja Terho olitte mukana ajatuksissa koko eilisen päivän ja tässä odottanut teidän kuulumisia. Jos se on kysta niin silloinhan tilanne kohdallasi näyttää valoisalta...mietityttää miksi leikata , eikö sitä pystytä tyhjentämään neulapunktiolla tai onko hankalassa paikassa ? Tuo tuli mieleen koska hyvällä ystävällä rintakysta jota tyhjennettiin neulapunktiolla ja tilalle ruiskutettiin ilmaa ettei täyttyisi uudestaan. Jaksamista sinulle! Toivottavasti et tarvitse odotella kauan leikkausaikaa......asioiden venyminen kuluttaa varmasti voimia. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 27.5.2015 15.20 |
| Kiitos tulee sydämestäni Tintti2 Sinulle myötäelostasi. Kyllä se on ihan haarakas kasvain maitorauhas tieyhyessä. Sen sanoi jo radiologi joka kasvaimen tutki tai löysi tunnin tutkimisen myötä ja oma gynekologini vahvisti sen, että kasvain on kyseessä ja poiston jälkeen patologi tutkii minkälaatuinen se loppujen lopuksi on. Eli kiireellisenä ja pahanlaatuisena lähete lähti sairaalaan. Siellä sitten nuori ilmeisesti lähetteeseen perehtymätön lääkäri teki oman diagnoosinsa joka meni sitten metsään. Nyt odottelen koska kutsu tulee ja mitä sen jälkeen tapahtuu. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 27.5.2015 16.16 |
| Kauhean vakavia asioita täällä. Melkein hävettää puhua samassa yhteydessä "vain" avioerosta. Aikuinen nainen ihmetteli, miten mä jaksan. Vastaus kuuluu, että kyllä mä jaksan kun ei vaihtoehtoa oikein ole. Sulla itselläsi on yllin kyllin jaksamista. Omaisuuden ositus tehtiin tänään. Se oli outo, kireä, asiallinen ja epätodellinen tapahtuma. Luulin että se on pahempaa. Juristi oli ehdottoman välttämätön. Muuten homma olisi mennyt pelkäksi riitelyksi ja ovien paukutteluksi, niin kuin moni ongelmatilanne on mennyt. Siksihän me erotaan. Kun ei osata elää yhdessä, niin että hyvä tulee. Olen erittäin tyytyväinen työstä, jota olen tehnyt eron takia. Miehellä (joka siis on aviomieheni vielä 2 kuukautta) on homma aivan levällään. Sen näkee. Mutta se ei osaa eikä halua käsitellä tunteitaan, eikä se ole enää mun tonttia. Silti suon itselleni kaikki tunteet, miksi en soisi myös sitä, että edelleen välitän hänestä ja tahtoisin auttaakin. Miksi en välittäisi? Olimme yhdessä 20 vuotta, ja koimme monia asioita. Olisi teeskentelyä väittää, että kaikki on muka poissa. Ei ole. Luultavasti hänellä tulee olemaan oma sijansa sydämessäni elämäni loppuun asti. Hän on sanonut samaa minusta. Valitettavasti tuotimme vain toisillemme siitä huolimatta kärsimystä, emmekä osanneet elää yhdessä. Se on kipeä asia. Vieläkin. Olemme molemmat helpottuneita, että ositus on tehty. Meidän onnemme on se, että jaettavaa oli, joten kumpikaan ei jää puille paljaille. Kysymys kuuluu, että miksi emme ole käyttäneet rahaa enemmän, kun sitä kerran oli? Mitä varten sitä on pihdattu, kun ei ole lapsiakaan, joille jättää perinnöksi? Se että emme tehneet elämässä kunnollisia isoja suunnitelmia, joihin molemmat sitoutuvat, vaan eleltiin miten kuten, kertoo selvää kieltä suhteen laadusta. Emme ottaneet elämää selkeästi ja kokonaisvaltaisesti omaan haltuun. Mies sanoo ymmärtäneensä nyt, että elämässä ei kaikkea voi itse päättää. Minusta tässä ei ole mitään uutta. Niin hän on aina elänyt. Mä taas olen huomannut, että elämässä VOI ja PITÄÄKIN päättää ja valita paljon useampia asioita, kuin tähän asti olen voinut tehdä. Ihminen voi ja saa olla oman elämänsä kapteeni, ei pelkkä matkustaja. Tämä on tärkein asia, jonka aion muuttaa nyt, kun aloitan itsellisen elämän. Aion myös opetella syvästi ja aidosti arvostamaan itseäni. Silloin kuulemma viestin muillekin, että mua kuuluu arvostaa. Haluan elää omien arvojeni mukaan, siten kuin minusta on oikein ja hyvä. Tähän asti olen sallinut huonon kohtelun, vaikka se onkin tuntunut pahalta. Kaikki lähtee lapsuudenkodin ihmissuhteista ja kuvioista. Olen lapsena tottunut siihen, että muut päättävät asioistani, ja jatkanut samaa aikuisena. Enää se ei vetele. En myöskään aio enää vapaaehtoisesti viettää aikaani sellaisten ihmisten kanssa, joista en pidä. On paljon ihmisiä joista pidän, joiden kanssa on hyvä olla. Olen huomannut, että on myöskin niitä, jotka pitävät minusta. Tällaisten ihmisten seuran valitsen. Tämän luulisi olevan selvää pässinlihaa, mutta eipä vaan ole ollut. Miellyttämistarkoituksessa ja epämääräisistä velvollisuudentunteista olen viettänyt aikaani - paljon ja jatkuvasti - seurassa jossa en viihdy. Se on loppu. Elämä on liian lyhyt vietettäväksi huonossa seurassa. Toistaiseksi olen vielä väsynyt ja epävarmakin, tunnekuohut ovat melkoisia. Mutta elämä on alkanut jo hieman kirkastua ja selkiintyä. Uskon, että paremmaksi muuttuu, jos vain käytän järkeäni, sydäntäni, tervettä arvostelukykyä ja olen rohkea. Huumorintajuakaan ei pidä unohtaa. |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 27.5.2015 19.57 |
| Voi että :-( Aikunen nainen....toivotaan ja uskotaan ettei ole pahanlaatuinen!!! Muita lohdun sanoja ei osaa tässä vaiheessa sanoa vaikka haluaisi. Sitrukselle haluan sanoa: Sinä selviät! Kun olen nyt lukenut enemmän kirjoittamasi viestejä niin huomaa että olet pystynyt purkamaan eroprosessin tunnekuohut sanoiksi ja se miten viestit muuttuneet matkan varrella......minusta se on toipumisen ja selviämisen merkki. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 28.5.2015 9.56 |
| Vielä kiitän Tintti2 sinua ja Sitrusta kun jaksatte myötäelää tätä minun elämäni tilannetta. Tässä ei auta kun mennä eteenpäin ja katsoa mitä jatkossa tapahtuu. Eikä Sitrus sinun tarvitse yhtään miettiä onko tilanteesi sellainen mistä et voisi puhua kun kirjoitit näin... "Kauhean vakavia asioita täällä. Melkein hävettää puhua samassa yhteydessä "vain" avioerosta. " Kyllä meillä jokaisella on omat vaikeutemme ja niitä ei voi vertailla keskenään. Jokaisella on jotakin ja jos aina laitamme muiden vaikeudet etusijalle koska näinhän jokainen tuntee omien juttujensa ohessa, että sillä ja sillä on vielä vaikeampaa ym. että en saisi itse valittaa. Silloin asiat jäävät sellaiseksi möykyksi ihmisen sisään, että voi uskoa, että nyt en selviä. Mutta kun ne voi jonkun kanssa jakaa ja kertoa omasta pahasta olostaan ja niistä keinoista mitä on yrittänyt löytää selvitäkseen tuntuu siltä, että se punainen lanka on kuitenkin löytynyt tai oljen korsi mihin tarttua, siitä se toipuminen alkaa. Kun esim. käy avioeronsa perusteellisesti läpi itsensä kanssa niin uskon, että elämän jatkaminen on jonain päivänä paljon helpompaa. Sen mitä Tintti2 kommentoi Sitruksen kirjoittelusta voin minäkin hyvin allekirjoittaa, eli kun on kaikissa tunnetiloissa rehellinen itselleen se edes auttaa elämistä paljon tässäkin tilanteessa. Jaksellaan kukin tahoillamme. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 28.5.2015 12.03 |
| No, kirjoitetaan sitten. Olen huomannut, että aamuisin olen kaikkein haavoittuvaisin. Näen joka yö unta miehen uudesta naisesta. Joka yö. Oikeasti en ole koskaan nähnyt sitä, ja joka unessa se on erinäköinen. Mua kalvaa edelleen se, että se ei voinut elää onnellisena mun kanssa, mutta sen kanssa voi. Se on oikeastaan mun tuskan ydin. Ja katkeruuden. Tunnen olleeni harjoituskappale. Tosiaan aamulla järki on vaiti. Surkea, pettynyt, lamaantunut olo on aina pahimmillaan aamulla. Onkohan syy se, että nukun yhteisessä sängyssä? Voiko se vaikuttaa näin syvästi? Musta tuntuu jopa, että hän voi tulla takaisin mun viereen koska vain, on vain väliaikaisesti poissa. Ehkä se johtuu siitä, että olen jo yhdessäolomme alkuaikoina kestänyt niin vakavia asioita, jotka olen jotenkin setvinyt mielessäni, uskonut että ne ovat vain jotain toimintavahinkoja hänen puolestaan ja että voin antaa anteeksi. En sitten kuitenkaan voinut, ja nyt ymmärrän, ettei ollut tarviskaan. Kyllä parin kuuluu välittää toistensa hyvästä olosta kokonaisvaltaisesti ja tehdä tekoja sen hyväksi. Järki siis sanoo näin, eroseminaarilaiset samoin, pariterapeutti samoin, kirjat..... Olen siis päättänyt, että sänkyä en vie uuteen kotiini, vaan hankin uuden. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 29.5.2015 10.42 |
| Hei.Mua ihan pelottaa terveydenhuollon tila,Aikuisen naisen kohdallakin melkeimpä sattumaa että oli huolellinen lääkäri!Hyvin kirjoitit tuosta oljenkorresta ja punaisesta langasta. Itsellä on nyt hyvin turvaton olo,kummallinen, aina on ollut jokutavallaan turva ja kantava ajatus ajatus minkä voimin jaksaa vaikeatkin paikat,nyt vaan ei tunnu olevan. Ihmeellistä haahuilua ja odottelua,mun "kiireellinen" gynen lähete aika on 8.7...soitin taas päivystysaikaa tiistaina kun selkäni kipeytyi äkillisesti jatkuvan kivun lisäksi,mutta hoitaja neuvoi syömään särkylääkekuurin ja somacia mahansuojaksi. Hirveen vaikea itsearvioida onko kipu selästä vai mahaperäistä vai molempia,mutta kipu jatkuu ja tekee ärtyisäksi,pilaa elämän ja ilot:/ Muutoinkin tuntee olevansa jonkinlaisella vedenjakajalla,kaikki on levällään.Olen meinannut jäädä sohvanpohjalle nukkumaan,väsyttää jatkuvasti ja olo on irrallinen ja outo. Sitrus eikös noi unet ole merkki alitajunnan työstä ja aamuinen pahimmillaan olo vois olla masentuneisuutta?Varmaan tuo sänkyjuttukin vaikuttaa,muistan lopullisen eron aikoihin samanmoisia tunteita,sänky kyllä oli exän mutta vuosikaudet se oli yhteinen ja ennenkuin vei sen pois,nukuin siinä yksin samallatietäen exän olevan uuden naisen kanssa muualla...hui niitäkin oloja. Ensi viikolla on aika uudelle psyk.sh:lle,siihen koitan jotenkin laittaa toivoa. Kauhea ikävä lasta,ex ei anna piiruakan periksi joten näen lapsen vasta yli kuukauden päästä,jokin vääryys tässäkin on tapahtunut koska ei asiaoikeasti voisi olla noin mutta en tiedä mitä kautta saisin asioihin apua kun ex on niin jyrkkä.Itkettää kun lapsenlapsi syntyi(tämmöinen iloinen asia sentään tässä ollut!) niin ex ei päästänyt kuopusta edes katsomaan vauvaa kun kävivät näyttämässä :`(Oisi ollut niin tärkeää kuopukselle,mulla tuli niin valtava katkeruus,etten ollut saada nukuttua mutta aloin rukoilemaan ja löysin käteeni kirjan josta sain lohtua.Miksi ex ei tajua mit tekee herkässä iässä olevalle lapselle! Tunnen olevani vaan kamala rasite lähes kaikille,samalla suren lasta joka tarviaisi nyt äitiä,hän on prikulleen siinä iässä ja kasvunpaikassa:`(Pelkään myös hirveästi lapsen vieraantuvan minusta ja ex tekee kaikkensa edesauttaakseen asiaa. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 30.5.2015 10.42 |
| Huomenta! Tässä sen näkee minkälaisten vaikeiden asioiden kanssa me ihmiset päivittäistä elämäämme elämme. Itse jotenkin olen oppinut suoraan sanoen inhoamaan sanontaa jota jatkuvasti aina joku toistaa, että ei ihmiselle anneta enempää kun hän jaksaa kantaa. Olen niin täysin erimieltä asiasta. Joillakin taakkaa on niin paljon, että sortuvat ja nääntyvät sen taakkansa alle. Siis eivät vaan jaksaneet kantaa. Moni selviää kun aikansa rämpii ja rypee sekä saa paljon apua, myötäeloa ja tukea läheisiltään, ammatti auttajilta ja kuka mistäkin. Sitä selviytymistä toivon kaikille joilla on vaikeaa. On kyse sairaudesta tai elämää muuttavista asioista. Hengessä mukana elo on kait ainoa tapa tätä kautta tukeaan yrittää antaa, mutta kun sen tekee mihin pystyy niin sekin on tyhjää parempaa. Jaksamista edelleenkin Sitrus ja AnnaMyy ja toki muutkin omien vaivojenne/murheittenne kanssa. Itsekin riutuen, itkien ja jopa välillä ihan iloitenkin matkaani jatkan. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 30.5.2015 11.50 |
| Mä en usko sitäkään, että kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. Ei todellakaan vahvista! Katsokaa vaikka lapsia: toinen saa kasvaa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä, toinen kokee laiminlyöntiä ja vääryyttä. Kumpikohan on vahvempi? Mulla on jostain syystä kertynyt fatalistisia ihmisiä nyt tuttavapiiriin, jotka hokevat koko ajan, että kaikella on tarkoituksensa. Se lähenee mun mielestä uskovaisten käsitystä, että joku korkeampi voima pyörittää tätä koko rumbaa. Vielä yksi ärsyttävyys: jotkut hokee "iloitsemaan asioista". Siitä tulee lisää syyllisyydentunnetta. Että pitäisi olla oikein iloinen kun, voimat riittää siihen että just ja just suoriutuu. Tällaisilla mietteillä tänään. Pelastin juuri nuoren talitintin, joka oli livahtanut parvekkeen lasien välistä parvekkeelle. Törmäili aikansa, ja asettui piiloon. Avasin lasit, ja lopulta se uskaltautui tutkimaan muuttunutta tilannetta, ja uskoi, että reitti on selvä ja pyrähti matkoihinsa.. Siitä tuli oikeasti hyvä mieli. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 2.6.2015 12.46 |
| Hei taas.Anteeks kun en jaksa hirveesti ottaa muuta kantaa kuin niitä voimia laitella. Mulla on kamala olo,kamala.Eilen soitti lääkäri papa kokeen tuloksista ja se on ascus,ei syytä huoleen sanoi,mutta puolen vuoden kuluttua kontrolli. Sanoin siinä sitten että mun selkä on niin kipeä ja säteilee jalkoihin,pohkeisiin ja peruksiin,lääkäri sano et laittaa lannerankakuvaan mutta sit sanoikin et hällä ois tänään aika mulle.Se on tunnin päästä. Olo...kaiken muun lisäks pari päivää sit alko sattuu rintakehälle keskelle hieman oikeelle ja viime yönä heräsin läpikipuun ylämahasta selkään lisäks rintojen välistä läpi selkään. Aamulla kurkun kuristusta ja rintatuntemus levisi poltteeksi laaemmalle alueelle samalla niska tärisee ja päätä ja niskaa juilii.Mä on niin kaameessa jännitystilassa päästä varpaisiin vai onko tää sydämestä,ei kyllä lisäänny rasituksessa. Oon lisäksi jonkinmoisessa paniikkitilassa :( Nieleksityttää ja kuristaa ja ahistaa ja pelottaa- Olin aamulla siellä psyk.sh:lla ja se sanoi että voisikohan ahdistuksella ja erittäin kuormittavalla elämäntilanteella olla osuutta vaivoihin...että mun pitäis osata eritellä etä on muutakin elämää kuin vaivat ja nauttia muusta. Mutta kun tää on niin kokonaisvaltaista!Illalla se helvetillinen hermosärky oli hetken pois jaloista,ihanaa...mutta kun koskee ja jäykistää joka paikkaa! En muista olleeni ikinä näin ahistunu ja peloissani.Oon aina pystyny mahakivuista hulimatta lenkkeilemään mut nyt kun oli se virtsatulehdus ja kohtutulehdus ja nyt alaselkäjalkareisipohjekivut...alan olla tyystin poikki. Toisaalta tuntuu et kaipaisin hierontaa tai manipulaatioo tai jotain ja pian,muttei ole rahaa:( Päätä myös puristaa ja kuumottaa ja hitto:/Miltä tää teistä kuullostaa jos jaksatte lukee? |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 2.6.2015 14.19 |
| AnnaMyy, toi kuulostaa tutulta. Silloin kun refluksioireet oli pahimmillaan, sitä eli nimenomaan sairautensa ehdoilla. Ei se ole musta sen kummallisempaa, kuin esim. se, että jotkut sanoo elävänsä vaikkapa lasten ehdoilla. Melkoinen vastuu siinä sysätään lapsiparkojen niskaan. Mä en keksi tohon muuta apua kuin sen mikä aikoinaan auttoi itseäni. Elin todella kurinalaisesti, yritin lähinnä pitää itseni hengissä, huolehdin elämän perusasioista, nukkuminen, syöminen, liikkuminen ja kun mahdollisuutta oli, lisäsin siihen jotain mikä tuotti mielihyvää edes vähän. Silloin mulla oli mies tukena, ja pelottaa ajatella miten käy nyt kun on yksin, jos oireet vielä pahenee sellaisiksi. Mutta mulla ainakin osasyy oireisiin oli elämä, jonka koko ajan takaraivossa tiesin, että tämä ei ole hyvä, tämä on väärin, en ole onnellinen, parisuhde ei kuulu olla tällainen. Nythän siitä on päästy. Masennuslääkkeitä suositellaan tarvittaessa.. En muista onko sulla käytössä, mutta olisi ehkä hyvä. Silloinkin kun on raskasta, kehotan tekemään edes jotain, vaikka mikään ei varsinaisesti huvita. Tätä neuvoa joudun tolkuttamaan itselleni jatkuvasti. Se ei ole helppo neuvo, mutta tiedän että se auttaa. Elämä ei todellakaan usein ole optimaalisen ihanaa - kaukana siitä - ja on olosuhteita joihin ei voi vaikuttaa. Mä tiedän tän paremmin kuin hyvin. Silti tämä elämä on ainoa mitä meillä on, eikä sitä kannata tuhlata. Itse olen tuhlannut vuosia, ja se kaduttaa suunnattomasti. Mulle yksi tuttu antoi vinkin: oivamieli.fi. Harjoituksia. Täten panen vinkin heti kiertoon. Voimia, Annamyy!! |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 2.6.2015 14.54 |
| Kiitos Sitrus!Tulin lääkäristä ja siellähän jo olinkin lähes oireeton O.O Se tunnusteli ja kuunteli ja laittoi lähetteen fysioterapiaan diagnoosilla fibromyalgia...lisäksi lannerakakuvat ja verikokeet otetaan. Tunnusteli fibropisteet ja selkeestihän ne aristi. Sanoi kyllä senkin ettei mun iässä suosittele kovin rankkoja niksautteluja,oon siis 46. Sit sanoi senkin et älä nyt heittäydy fbropotilaaksi,mutta että viittaisi siihen suuntaan reippaasti mun oireilut. Joo ei ole mielialalääkettä kipuihin,mutta kirjoitti Triptyliä,harkitsen nyt aloitanko vai en. Kummallista on mun kohdalla just nää paikkaa vaihtavat kivut joita nyt ilmenee jotka sopis siihen fibroon,toisaalta joidenkin mielestä se on kai romukoppadiagnoosi? Mut siihenkin liittyy masennus.Tiedä taas häntä. Ja juu,toi perusasioista huolehtiminen on tosi tärkeää,mun kohdalla se merkitsee siinä mielessä lisästressiä,kun miesystävän kanssa nukkumisesta ei tule mitään(kuorsaa ja puhuu unissaan) ja elämme tavallaan kahden kodin elämää. Oltiin mökillä muutama päivä sitten ja aikalailla pilalle meni reissu mun kipujen takia,hetkittäin välähti parempaa. Kyllä se myötäelää mutta toisen nahkojen alle kipuineen ei voi asettua. Mäpäs tutustun tohon oivamieleen ja kertokaa ajatuksia fibrosta,onko ollut sentyyppistä,siihenhän kai kuuluu mahaoireilujakin ja onko se teistä huuhaata? Oon kahden vaiheilla alanko lukee siitä enemmän,en osaa päättää oisko hyvästä vai huonosta. |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 2.6.2015 17.50 |
| AnnaMyy.....Lääkäri tarjosi minullekin Triptyl kun sain reilu 15 vuotta sitten fibromyalgia-diagnoosin. Sanoi että vaikka kuuluu mieliala-lääkeryhmään niin sitä käytetään pienillä vahvuuksilla fibromyalgia hoitoon. Itsellä nollatoleranssi lääkkeille joten en ole pystynyt käyttämään sitä mutta monella fibromyalgikolla ollut apua sittä. |
||
| Terho | Re: Kriisit ja refluksi | 2.6.2015 20.05 |
| Yksi kriisiryhmäläinen ilmottautuu. En ole vielä valmis purkamaan ihan kaikkea mitä tapahtunut, mutta hengissä toistaiseksi. Huonommin menee kuin vielä viime viikolla, miten onkaan taas voinut mennä monikin asia pieleen taas. Ihan rikki henkisesti ja fyysisesti. Huomenna pitäisi mennä taas antamaan verta, eli labroihin. Kortisonitableteissa lasku menossa, mutta oireet pamahtaa aina pahemmaksi mitä pienemmäksi annos käy ja eipä ole poleilta tullut vielä kutsuja ja kesä edessä. Kai se on lähdettävä yksityisen kautta selvittämään asioita nopeutetusti. Neuro sentään jo prosessissa ja kuun lopulla aika sinne jatkoissa. Nyt tuntuu oli ihan hukassa olevalle ja turvattomalle, kun oma lääkäri onkin yhtäkkiä poissa koko loppuvuoden. Lääkäri jonka vuoksi vielä istun tässä ja on hyvin luottamuksellinen hoitosuhde, joka tuntee asiani. Saa nähdä miten homma sujuu uuden lääkärin kanssa, jonka tapaan vielä tällä viikolla. Tämäkin vielä piti tulla...ei yhtään paranna uskoa huomiseen, kuin aloittaisi kaiken alusta. AnnaMyy, ihan samalle tuntuu. Kun söin kortisonia isommalla annoksella, kipuja ei ollut ja luulin niistä jo päässeeni, nythän ne on taas kokonaisvaltaiseti riesana kun annos on enää hyvin pieni ja ne tulee ja menee miten sattuu ja lääkärit eivät ota mitään kantaa mistä voisi johtua kun tutkimukset kesken. Tosin en tiedä yhtään, oliko ne poissa kortosonin takia. Poskiontelot ja silmäkivut olivat ainakin suht aisoissa, mutta nyt se paine ja kipu silmissä alkaa viimeistään 15:00 mennessä ja sitten elellään silmät kiinni ja vaikea on tehdä tai nauttia mistään kun silmiin sattuu. Kortisoninensäsuihketta menee jo maksimi. Kai se on pakko mennä korvalääkärille, että punkteeraa ja katsoo tuleeko sieltä jotain. Magneettikuva lienee totuuden paljastaja, onko polyyppeja vai limakalvot noin sökönä että ilma ei kierrä yhtään. Kun ei tiedä yhtään miten kauan tätä vielä jatkuisi, ennen kuin polilta tulee kutsua. Pitäisi nauttia kauniista ilmasta tai jostain, mutta kun oireet vie kaiken energian. Olen Sitruksen kanssa samaa mieltä, mielenterveyden kannalta vaan pitää yrittää pakottaa itsensä välillä tekemään jotain muuta, jos vain suinkin jaksaa. Tsemppiä kaikille vaikeuksissa! |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 2.6.2015 20.11 |
| Ja ne jotka ovat sitä mieltä että fibromyalgia on romukoppadiagnoosi....jos ne sairastuisivat siihen olisi kiva kysyä ovatko edelleen samaa mieltä ? :-) |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 2.6.2015 20.22 |
| Terho...huh,kiva kun ilmoittauduit :-) Täällä ollaan oltu huolissaan miten jakselet. |
||
| Terho | Re: Kriisit ja refluksi | 2.6.2015 20.43 |
| Tintti2, kiitos että olen ollut mielessä. Heikosti menee tällä hetkellä, stressi on kovaa ja olo on kipeä. Mitäs sinulle? |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 2.6.2015 21.15 |
| Kiitos kysymästä ! Ei kurjuutta kummempaa :-) Vanha kroppa , lähinnä niska oireilee puutarhatöistä,äsken kun makasin kyljellä telkkaria katsellessa niin tuntui että taju lähtee , rupes' huimaamaan varmaan huonosta asennosta että piti äkkiä kääntyä selälleen. Ja nuo hiton puutumiset sormissa :-( Nykyään kaikki sormet puutuvat töiden jälkeen Olipa pitkä valitusvirsi :-D Eikä olis'pitänyt syödä uusia perunoita :-( |
||
| Terho | Re: Kriisit ja refluksi | 2.6.2015 22.24 |
| Voi harmi. Puutumiset/pistelyt on kyllä ikävä vaiva. Mulla pistellyt/kihelmöinnyt päätä nyt 5-6 päivää. En tiedä johtuuko poskionteloista vai mistä. Mitäs uudet perunat teki? |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 2.6.2015 22.58 |
| Niiiin rupes' turvottamaan (╯﹏╰） Kyllä tuolla sun silmäkivulla/poskionteloilla ilmeisesti yhteys. Onko sulla myös korvat lukossa ? Mulla ollut nyt siitepölystä nokka tukossa, tuntuu että se myös vaikuttaa hengittämiseen ja paineentunnetta poskionteloissa ja korvissa joten tässä keittosuolaliuos ollut ahkerassa käytössä. Voinko kysyä selostiko neurologi tutkimuksen aikana mitään löydöystä ? |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 3.6.2015 10.29 |
| Onpa kurjaa oloa vähän yhdellä sun toisella. Näin erilaista elämää elämme ja vaivammekin ovat osaltaan samoja, mutta kuitenkin ihan erilaisia. Se, että tänne voi tuntojaan purkaa ja aina joku on kokenut jotain samaa, helpottaa aivan taatusti oloa ainakin ripauksen verran. Minullekin on Triptyliä tarjottu kun niskan välilevy pullistumat aiheuttivat kovia hermosärkyjä käsiin. Kokeilu asteelle jäi kun siitä tuli muita ongelmia, joten korvaavia lääkkeitä varmasti löytyy kun lääkärin kanssa keskustelee. Yritän parhaani mukaan elää hengessä mukana teidän kaikkien joiden kirjoituksia luen. Jaksamista ja edelleenkin niitä voimia kaikille, Terholle taistelutahtoa eteenkinpäin. Täällä itsekin kärvistelen, päivä kerrallaan ja pelkään sitä ensi tiistaita jolloin minun leikkaukseni tapahtuu. |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 3.6.2015 11.43 |
| Aikuinen nainen....."perheenjäsenenä" tulet olemaan ajatuksissani tiistaina , voimia ja jaksamista! Tässä joutuu välillä laittamaan omat vaivat sivulle kun on huoli muiden terveydestä. Mieheni kävi kontrollissa ,otettiin verikokeita ja ekg ,ekg:ssä näkyi jotain mikä johti lisätutkimuksiin ja huomenna hänelle tehdään sydämen rasitus-ekg. Pelkään että löytyy jotain vakavaa , hän suhtautuu tutkimukseen rauhallisesti. Myös hyvällä lapsuuden ystävällä joka oli toipumassa paksusuoli-syövästä löytyi etäpesäke maksasta ja hänet leikattiin eilen. Olen myötäeläjä ja se on välillä raskasta kun ei voi muuta kuin antaa tukea. |
||
| Terho | Re: Kriisit ja refluksi | 3.6.2015 12.26 |
| Tintti2, turvotuskaan ei mukavaa ole. Toivottaavasti helpotti pian. Uudet perunat on kyllä herkkua. Kyllä se kai lähtökohtaisesti poskionteloista johtuu. Toivottavasti. Itseni vain vaivaa, jo kohta vuoden päivät niskassa ollut patti, joka osoittaitui suurentuneeksi imusolmukkeeksi ultrassa. Mutta knk-lääkärin ja kokeneen omalääkärin mukaan sen koon ja muodon vuoksi ei ole aihetta huoleen. Sattui olemaan se sinuiitti samaan aikaan, niin sen piikkiinhän se meni, mutta kun se on ollut niin kauan, ja ei vuosi sitten ollut vielä tulehdusta. Mutta hematologi vielä kolmantena otti kantaa, että se voi hyvin olla loppuelämän ajan suurentunut ja jäädä sellaiseksi, eikä mitään ihmeellistä. Mutta kun lukee aina näitä juttuja, kun aristamaton patti kaulassa olikin syöpää, rupeaa aina miettimään uudelleen. Itseäni se kuitenkin aika ajoin mietityttää, kun oireita on tullut lisää. Lähinnä nämä keuhko/hengitysoireet ja pään alueen oireet liittäisin siihen, mutta lääkäreiden mukaan (tähän mennessä) kyse on enemmän astman tasapainosta ja poskionteloiden oireilusta. Huoh..tiedä sitten. Toivottavasti huomenna ottaisivat pika crp:n, kun ei tunnu normaalille olo, olla niin kipeän oloinen vaikka syönyt kortisonia jo 12.5 lähtien. Kortisonihan ei tepsi bakteeritulehdukseen, eikä sitä sellaiseen pitäisi syödäkkään, jos sellainen siis olisi taustalla, mutta peittää kuumetta ym. oiretta taustalla joka tapauksessa. Edellisestä punkteerauksesta (joka oli 3:s 2 viikon sisällä tehtynä) on nyt 3 viikkoa aikaa, ehkäpä sinne ei vielä ole eritettä kertynyt vaan ontelot on vain muuten tukossa. Näin yritän ajatella, kun ei 2 viimeisellä kerralla tullut enää eritettä, mutta ovat kokonaan varjostuneet silti. Kiitos aikuinen nainen myös taistelutsempistä, samoin sinulle. Tsemppiä!Minulla triptyl auttoi aikanaan ainoana lääkkeenä Mortonin tautiin.Onneksi meni ohi ajan kanssa ja ei tarvinnut sitten enää syödä, mutta varmaan vuoden verran tuli käytettyä. Tintti2, jaksamista myös sinulle ja kiitos. Nyt korvalääkärille. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 3.6.2015 17.32 |
| Kiitokset teille kaikille. Nyt minä itken....tuntuu todella hyvältä kun tätä lähimmäisen rakkautta on vielä olemassa ja meille vielä etenkin jotka emme toisiamme tunne muuten kun sairauksien myötä. Tässä tosiaan tulee sellainen olo, että olemme toistemme perheenjäseniä kuten Tintti2 näin kirjoittaa. Oma mieheni kävi ennen joulua sydän operaatiossa jota jännitin ja pelkäsin, että kaikki loppuu. Toistaiseksi selvisi, josta olen ikionnellinen. Joten Tintti2 osaan asettua tässäkin asiassa sinun tilaasi. Että voimia teille kaikille muillekin perheenjäsenille. Ehkä me yhdessä selvitään. |
||
| Pike | Re: Kriisit ja refluksi | 3.6.2015 19.58 |
| Tämän palstan lukeminen todella antaa voimia :) Helmikuussa todetun refluksin lisäksi sairastan verenpainetautia ja sydämen rytmihäiriötä, lääkitys on sekä että, kuin myös refluksiin. Kaularangassa on kulumat ja nikamasiirtymä, joten käsien ja pään "pistely" on tuttua. Alaselässä on ahtauma ja kaksi alinta nikamaa "läjässä". Tänään kävin yksityislääkärillä ja poskessa on basaliooma eli tyvisolusyöpä. Lääkäri sanoi ettei tarvi menettää yöunia, koska harvoin tekee etäpesäkkeitä, mutta poistaa se pitää. Samalla kysyin häneltä jatkuvaa tukkoista oloa ja liman erittymistä. Nenän limakalvot kuulemma tosi ärtyneet ja punaiset, siispä lähete allergiatestiin. Olen syönyt työterveyslääkärin määräämänä antihistamiinia, mutta se ei vie oireilua kokonaan pois. Toisaalta lääkäri sanoi sitkeän liman kurkussa johtuvan osaltaan myös refluksista, jonka olen täältä palstalaisiltakin saanut tietää. Erilaisten kriisien vaikutukset huomaan kropassani ja ennenkaikkea vatsaoireiluna. Voi voi :( Masennuin jotenkin tänään näistä uusista diagnooseista ja mietin, että eikö mikään riitä :( Olen menossa selkäkuntoutukseen ja aion kysyä mahdollista osatyökyvyttömyyseläkettä, kun kaikki nää diagnoosit niputtaa, niin eiköhän luulisi ainakin lausunnon irtoavan. Olenhan jo 54 vuotta vanha. Nyt olen vuorotteluvapaalla ja sairastaessa näyttää menevän tämäkin jakso. Yritän kuitenkin nauttia jokaisesta kivuttomasta hetkestä, mm.käyden vesijuoksussa ja puutarhassa puuhaten :) Tsemppiä ja voimia kaikille kohtalotovereille. Paistaa se aurinko vielä.....ainakin välillä ♡ |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 3.6.2015 22.13 |
| Voimia jokaiselle, juuri nyt erityisesti sinulle, Aikuinen nainen. Olet ajatuksissani. |
||
| Terho | Re: Kriisit ja refluksi | 3.6.2015 22.22 |
| Aikuinen nainen, kuten Tintti2 myös kertoi, ei helpota asioita jos vielä lähimmäisille rakkaille tulee itsensä lisäksi kriisi, on se sitten sairaus tai muuta. Se vaatii todella paljon selvitä itse, ja yrittää vielä jaksaa tukea toista ja selvitä yhdessä. Ei ole helppoa ei. Onhan tämä tärkeää saada vaihtaa mielipiteitä toisten kanssa, jotka ovat samoissa tilanteissa. On helppompaa asettua toisen saappaisiin, kun lukee samanlaisia tuntemuksia toiselta. Ei sellainen joka ei ole koskaan sairastanut oikein flunssaa kummempaa (toivottavasti ei koskaan sairastakkaan mitään muuta!), tiedä miten mieli myllertää kun on on paljon sairautta ja niistä aiheutuvaa murhetta. En tiedä miten tällaiseen tärkeään vertaistukipaikkaan istuisi ns. yksityisviestit, jos haluaisi joskus vaihtaa ajatuksia kahdenvälisesti. Kunhan tuli mieleeni, mutta on todella hienoa, että tämä paikka on olemassa. Pike, kyllä se mieli on kovilla, kun koko ajan tulee uutta ja vanhojen vaivojenkin selvittelyt saattavat olla kesken. Epätietoisuus on kaikista pahinta minulle, ainakin tässä vaiheessa. Mielelläni tietysti myös muutamista oireista luopuisi. Tsemppiä sinullekkin ja voimia. Minulta varmaan kuvataan aivot magneetissa ja poskionteloiden oireiden vuoksi taas tietokonekerrokuvassa "pää." Kun ahtaan ontelot, niin kuulemma tietokonekerroskuvaus kertoo paremmin mahdollisesti luustolle leikkauksessa tehtävät muutokset, magneetti ei siihen niin hyvä. Sen sijaan tietyistä oireista johtuen ilmeisesti kuvataan myös selkäydin/ranka ja lanneranka. Tosin tuo on neurologin käsissä, mutta hermoratatutkimuksen tehnyt lääkäri sitä näköjään suosittelee, sekä vielä eräs jatkotutkimus yliopistollisessa keskussairaalassa. Sellainen laite ei ole ihan perus keskussairaalassa. Menen kyllä noihin, jotta asiat selviäisi. Kun ei tarvitsisi vain odotella kovin montaa kuukautta enää, miksi kaikki kestää näin kauan :( |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 4.6.2015 11.21 |
| Kiitän vielä uudemman kerran teitä kaikkia ihania myötäeläjiä täällä keskustelupalstalla. Jännittää ja ihan suoraan sanoen pelottaakin, Minä olen ollut 45 vuotiaasta työkyvyttömyys eläkkeellä. Selkääni on leikattu 4 kertaa ja nyt vuoden vaihteessa kun kävin magneetissa, kaurarangan välilevy pullistumat ovat itsestään parantuneet eli nikamat luutuneet kiinni, siis jäykistyneet. Rappeutumaa on lannerangassa ja kaularangan muissa nikamissa. Muu rankahan minulta on kokonaan jäykistetty. Että suoraryhtinen olen ja pysyn. Ei ole helppoa elämä ollut selkäni kanssa, ja nyt tämä uusi juttu vielä pisteeksi iin päälle. Välillä tuntuu, että heitän hanskat tiskiin, mutta tässä sitä taas mennään uuteen tuntemattomaan.... Yhdessä toinen toistaan tukien yritetään eikö vain. Halaus kiitokset teille välittämisestä. Niin minäkin välitän teistä vaikka sitä ei aina erikseen tule mainittua. Jokainen on "laulun arvoinen" |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 4.6.2015 13.06 |
| " Niinkuin aalto uittaa aallon yli valtameren , niin selviydymme mekin , toinen toistamme tukien ". |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 4.6.2015 13.50 |
| Meitsi ui täällä avioliiton jälkimainingeissa - hitsi ku onneton kielikuva, mutta parempaan en pysty. Silloin kun aloitin tämän ketjun, en vielä ollut varma, että näin käy. Mutta näin kävi. Omaisuus on nyt ositettu, olen hankkinut (löytänyt!) uuden asunnon, johon muutan YKSIN. Voin kertoa, että ei tässä varsinaiset juhlatunnelmat ole. Toistaiseksi asun vielä tässä vanhassa, kaikin puolin toimivassa kodissa. Mutta tunnen olevani täältä jo henkisesti ulkona. En varsinaisesti kadehdi miestäni - joka on tosiaan virallisesti mun puoliso vielä 2 kuukautta - joka muuttaa tähän, ainakin siksi aikaa että saa myytyä. Veikkaanpa että sillä on vielä jokunen epämiellyttävä tunne vastassa. Se kun ei ole ottanut aikaa eron käsittelylle. Se on tullut selväksi. Sille näytti nämä käytännön asiatkin tulleen jotenkin yllätyksenä, vaikka sillä on ollut uusi nainen jo puoli vuotta. Aika irrallinen olo. Eilen kävin katsomassa uutta kotiani, edelliset asukkaat esittelivät. Olin väsynyt, joten näin pääasiassa epäkohtia, jotka eivät toimi niin hyvin kuin olen tottunut. En myöskään näe ketään joka panisi mitään kuntoon, paitsi itseni soittamassa remonttimiehille. Asunto on sitäpaitsi niin pieni, että saa nähdä mitä sinne edes mahtuu. Alan jo nyt asennoitua siihen, että tuskin asun siellä kovin kauan. Yritän tietysti laittaa sen mahdollisimman mukavaksi, mutta tuskin viitsin kauheasti investoida, paitsi pihaan. Asunnon ympäristö tuntuu erittäin vieraalta. Ihan erinäköistä kuin mihin olen tottunut. Mutta onneksi sieltä on sujuvat kulkuyhteydet. Ja se on siisti, niin että voin muuttaa vaikka suoraan. |
||
| Terho | Re: Kriisit ja refluksi | 4.6.2015 16.00 |
| Pike, miten tuo tyvisolusyöpä näkyy/tuntuu poskessa? Osasitko itse epäillä vai tuliko tuo "yllätyksenä"? Millaista sinun pään "pistely" on, Osaisiko kuvailla tarkemmin? |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 4.6.2015 17.58 |
| Mä huomaan että täällä on todella vakavia kriisejä nyt monella. Mulla on tämä ero- ja muutto, totuttujen rutiinien menettäminen. Tämä tuntuu vieläkin melkein mielisairaudelta. Tuntuu kuin kaikki aiemmat menetykset ja yksinäisyys olisi ollut vain johdatusta tämänhetkiseen. Mielisairauden tunteella tarkoitan sitä, että välillä onnistuu psyykkaamaan itsensä toiveikkuuteen ja ykskaks tulee surkeus ilman mitään varsinaista syytä. En tiedä olisiko parasta ruokkia vihan tunnetta, ja yrittää saada siitä voimaa. Kyllähän sitä sanotaan, että erosta toipumiseen menee vuosia. Mulla on mennyt vasta puoli vuotta. Toisekseen joku voisi määritellä mitä se toipuminen on. Yksi tuttu joka jätettiin yllättäen kertoi että 5 vuotta meni. Se on musta jo aika kauheeta. Ihmiset vois vähän miettiä mitä ne elämänkumppanilleen tekee!! Kun mietin kaikkea tätä itkua, kärsimystä, puhumista ja helkkarinmoista järjestelyä mitä ero on jo nyt teettänyt, eikä vielä olla kohtakaan maalissa, mikä se sitten lieneekin, niin en kyllä ikinä arvannut, että annan alun alkaen täysin vieraalle ihmiselle näin suunnattoman vallan itseeni nähden. Ennen kaikkea kadun syvästi sitä, että en lopettanut tätä jo aikoja sitten. Mutta se tuntui niin kipeältä. Lopetin vasta sitten kun vaihtoehto tuntui olevan hengiltä kituminen. Rakkauden kanssa tällä ei ole ollut mitään tekemistä enää vuosiin. Ihmiset jotka elävät toisiinsa takertuneina vaikka parempi olisi jo erota nimittävät kuka mitäkin tarpeensa tyydyttämistä rakkaudeksi, koska se kuulostaa kauniimmalta kuin sanoa, että ollaan yhdessä kun asunto on yhteinen, en osaa huoltaa autoa, olen tottunut tähän ja yksinäisyys on pelottavampaa, en jaksa ryhtyä opettelemaan kaikkea mitä yksineläjän pitää, vanheneminen yksin pelottaa jne. |
||
| Pike | Re: Kriisit ja refluksi | 4.6.2015 19.08 |
| Basaliooma diagnoosiin päädyin itse googlettamalla kuvia ja tekstejä. Noin vuosi sitten poskeen, lähelle nenänvartta, ilmestyi pieni näppy, jota yritin puristaa pois, eikä tullut kuin verta. Tän vuoden aikana se on kasvanut (n 4mm mittas lääkäri) ja muuttui kovaksi "helmiäispintaiseksi". Kysyin lääkäriltä suoraan, että onko basaliooma. Olen vaalea ihoinen, herkästi auringossa "kärähtävä", lisäksi isälläni oli myös basalioomia, joten siinäpä se. Vaikka lääkäri sanoi, ettei tarvitse huolestua, niin minulle on sama kuin sanoittais: Pitää huolestua. Ja kun kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin huolestuminen tuo mukanaan lisää huolestumista ja kroppa alkaa reagoimaan monin eri tavoin. Pistelyni on ikäänkuin puutumista eli lähinnä vasemmalla kasvojen alaosassa, kaulallakin tuntuvaa "nipistelyä". OMT-fysioterapeutti sai pistelyn loppumaan joitakin vuosia sitten niksauttamalla rankaa, jossa siis vikoja on. Nyt sitä ilmenee taas kun hartiat ja niska on staattisessa jännitystilassa. Täytyy vaan jaksaa eteenpäin ja alkaa venyttelemään ym. Tänään kävinkin jo vesijuoksussa, huimasi jossain vaiheessa, mutta jatkoin sinnikkäästi ja olo on nyt väsynyt, mutta muuten pistelyn osalta ok. Toivottavasti Terho sait jonkinlaisen käsityksen oireikuvauksistani :) |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 4.6.2015 23.42 |
| Tämä päivä on ollut yks' niistä pahimmista päivistä elämässäni ennenkuin selvis' onko miehelläni joku vakava sydänsairaus. Onneksi ei löytynyt mitään siihen viittaavaa , mikä helpotus !! Ekg-rasitustestissä ei mitään poikkeava ja palautuminenkin normaalia. Itse olen kuin päähän lyöty ,aivan kuitti jännityksestä ....maha joka ei ole oireillut kahteen vuorokauteen oireilee senkin edestä ,koko selkäranka jäykkä kuin rautakanki ja särkee joka paikkaan:-( Yleensäkin minulla on tällainen taipumus...kun on huolia jostain toisesta ihmisestä niin omat oireet jäävät taka-alalle, varmaan niitä on koko ajan mutta niillä ei sillä hetkellä ole merkitystä. Kriisitilanteet imevät kyllä viimeisetkin " mehut" ihmisestä ja niinkuin Sitruskin totesi....monella täällä on niitä.Tsemppiä kaikille ! |
||
| annamyy | Re: Kriisit ja refluksi | 5.6.2015 9.56 |
| Moi olen kirj monta pitkää tekst mutta ne tulee siansaksaa kun olen isolla screenillä joudun kirj.Ilmottelen vaan et lukenu olen ja kommentoin sit kun pääsen kunnolla krjottelemaan.hengessä mukana huutomerkki |
||
| Terho | Re: Kriisit ja refluksi | 5.6.2015 19.44 |
| Pike, kiitos lisätiedoista. Ymmärrän täysin tuon, että kun sanotaan että ei ole syytä huolestua, siinä käykin päinvastoin. Toivotaan ja siitähän lähdetään, että kaikki on kunnossa. Poistavatko/tutkivatko näpyn? Menen itse ihotautilääkärille maanantaina, itselläni on myös yksi mystinen näppy, jonka olemassaoloa en ymmärrä mikä se on. Tässä terveys/oire tilanteessa jossa olen, haluan varmistaa asian. Itselläni kaikuu vieläkin korvissa, kun vein isäni viime vuoden lopulla ambulanssilla sairaalaan, oletin että on taas keuhkokuumetta. Ensimmäisellä reissulla kukaan ei edes kertonut mitään muuta kuin että on keuhkokuumetta ja antibiootit, mutta kun menimme parin viikon päästä ambulanssilla uudestaan päivystykseen, kertoivat että keuhkokuvissa näkyy tummentuma, mutta on varmaan keuhkokuumeen muutosta, ei syytä huolestua. Sitten kun tivasin nähdä kuvan ja miksi ei kerrottu 1.kerralla ja näkyykö sama tummentuma vuoden takaisissa kuvissa, sitten lääkäri sanoi, no se tummentuma on kyllä sellaisessa kohdassa, että ei esiinny yleensä keuhkokuumessa tuossa kohtaa. Sitten ehdottivat, että otetaan 1 kk päästä kontrollikuvat...Totesin, että isäni kunto on täysin romahtanut parissa viikossa, että hän ei ole elossa kuukauden päästä ja röntgen ei tuo lisäarvoa, että teidän on otettava laajempi tietokonekerroskuvaus pian... 7 päivää myöhemmin se painostuksen jälkeen otettiin. Syöpä levinnyt joka puolelle ja isäni kuoli 3 viikkoa myöhemmin. Siitä lähtien ollut vaikea luottaa päivystyslääkäreihin. Minulla on kihelmöintiä ja pistelyä. Joskus pistely voimakkaampaa, että se on lähellä pientä kipua. Mutta hyvin lievää sellaista. Milloin takaraivolla, milloin päälaella, milloin otsalla, jopa poskipäillä. Omat harjoitteet eivät ole tuoneet apua, jospa paluy fyssalle toisi. Kaikki pakko kokeilla. Kiitos ja tsemppiä! |
||
| Terho | Re: Kriisit ja refluksi | 5.6.2015 19.46 |
| Tintti2, sinulla on ollut varmasti raskas päivä kuten kerroit. Onneksi kaikki meni lopulta hyvin, eikä mitään vakavaa! Jaksamista teille! |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 5.6.2015 23.33 |
| Terho , eikö hermoratatutkimuksen tehnyt lääkäri puhunut mitään mistä voisi tuo kihelmöinti ja pistely johtua......selkäranka/lihasperäistä ? Miten veriarvot...vieläkö jatkavat nousua? |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 6.6.2015 14.51 |
| Lauantaita.Nyt pääsin omalle koneelle. Monenmoista on jokaisella:/Olin fysioterapiassa tiistaina,kireää on,niin kireää ettei päässyt käsiksi kunnolla niskalihaksiin vaikka syvälämmöllä niitä ensin lämmitteli. Sitten selkä ja pakarat...voi hemmetti että olin seuraavana aamuna kipeä,en sillätavoin kuin pitäisi hieronnan jälkeen vaan samallalailla kuin paksunsuolentähyn jälkeen eli koko maha! Lannerankakuvatkin tuli,niissä kai tavanomaista eli 6.nikama sakralisoitunut(tarkoittaisko että se on kasvanut kiinni ristiluuhun) ja L5/L6 välissä kohtalainen degeneratiivinen madaltuma. Mutta kun tuntuu et yleisvointi on romahtanut.Toissapäivänäkin heikotti ja rintatuntemusta niin että jo aamupäivällä piti mennä lepäilemään.Samoin ilmenee raajojen tärinää,mulla on parin viikon Somac kuuri enkä viitsinyt lukea sivuvautuksia mutta niissä mainittiin heikotus. Oon ihan väsyny ja apaattinen.Tulin just kotiin miesystävän luota kun aamu oli niin kipee,selkä,jalat,maha,rinta ja kurkkukaula tuntemuksia.Ja sitä jalkojen tärinää heikotuksineen, Veriarvot on kyllä mainiot.Sit vielä papassa tuo ascus ja katsoin tse lausunnon niin siinä luki että kontrolli hoidon jälkeen,minkähän hoidon kun lääkäri ei sellasta määränny. Ja eilen lenkillä jalat tuntu omituisille,mutta kyllä mä ihan lujaa kävelin maastossa,tuntuu vaan raskaalle lenkkeily,erilaiselle kuin ennen. Oonko mä luulosairas vai liioitteleva vai mikä,mikä on tämä tuska joka raastaa kehoa erityisesti tuokin navan kohta joitakaan kipuja en meinaa kestää. Näen tulevaisuuden täysin toivottomana,mutta kummaa on myös se lääkärillä käytipäivä kun kivut ja tuntemukset hävisi koko illaksi.Voi riemua kivuttomuudesta sillon. Hienoa Tintti ettei miehelläsi löytynyt vakavampaa,muille kanssa tsemppiä.Terho mullakin on tollasia kihelmöintejä päässä ja vaikka miä tuntemuksia kun niskat on niin viulunkireinä. Aikuinen nainen,Sitrus,mitä mä taaskaan osaan sanoa kuin että tuetaan toisiamme tilanteissamme,silloin kun tukijoiksi on,kirjoitellan silloinkin kun ei juuri sillä hetkellä ole. |
||
| Terho | Re: Kriisit ja refluksi | 6.6.2015 16.21 |
| Tintti2, ei se ottanut kantaa. Oli vähän vaikeuksia ymmärtää kaikkea mitä se sanoi, vaikka yritin kysellä. Sen kuitenkin ymmärsin, että Luin lausunnon tutkimuksesta, mutta en ymmärtänyt puoliakaan ja nyt harmittaa, kun edes luin. Olisi pitänyt vaan odottaa sitä neurologin vastaanottoa joka on kuun lopulla. Ilmeisesti selässä/rangassa? voi olla jokin sairaus? joka tutkimuksen löydoksen voisi selittää, mutta vaatii kuvantamista varmistaminen/poissulkeminen. Jäi vaan mietityttämään asiat ja mitä ne löydökset olivat. Jatkotutkimuksia suosittelee, mutta ne päättää neurologi sitten. Eli kestää kestää (kesä jne.)...huoh, että on väsynyt tähän epäselvyyteen ja arvailuun, ei jaksa ei. |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 6.6.2015 23.15 |
| AnnaMyy ,et varmaan ole luulosairas tai liioitteleva! Eikö ollut niin että oli fibromyalgia-epäily? Se saa kyllä aikaan niin paljon erilaisia kipuja ...pistelyä , särkyä ,poltetta ja myös mahaoireita. Kun ynnää ne alaselkä-löydöksiin niin en ihmettele sun huonovointisuutta.TSEMPPIÄ ! Tipahdin tänä iltana järveen vaatteet päällä :-D Olin leikannut nurmikon ja piti käydä huuhtelemassa saappaita....laiturin kivetys oli märkä sateesta ja luiskahdin veteen haaroja myöten . Ok , en ole sokerista tehty mutta samalla kun tipahdin veteen tein jollain ihmeen konstilla u-käännöksen ja ilmeisesti loukkasin alaselkäni koska sitä särkee , minullakin samantapaiset löydökset kuin sinulla. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 7.6.2015 9.00 |
| Huomenta! Kyllä osaan Tintti2 sinun tilanteeseesi asettua kun ennen joulua elin saman tapaista aikaa. Sitten kun mieheni vielä omana syntymäpäivänään joutui sairaalaan ja sukua tuli meille häntä juhlimaan ( ei pyöreitä päiviä) niin olipa meillä hauska tunnelma kun puoliso eli juhlakalu oli sairaalassa. No juhlijat menivät sairaalaan häntä tervehtimään. Minulle hoitaja sanoi moneen kertaan, että tilanne on tosi vakava kun kävin sairaalassa miestäni katsomassa. Olipa hienot fiilikset olla yksin tai koiran kanssa kotona. No onneksi mies selvisi sydänoperaatiolla ja nyt on kotona eli hengissä. Nyt mennään sitten minun sairauttani yhdessä läpi. Tätä tämä elämä on näköjään. Että niitä helppoja ja hyviä päiviä ei ole ollut enää aikoihin. Ja Tintti2:lle vielä, että toivottavasti selkäsi veteen putoamisen jälkeen ei pahoin loukkaantunut. Menee levolla entiselleen. Ymmärrän hyvin miltä esim. AnnaMyystä tuntuu, kun jo rupeaa itse itseään epäilemään luulosairaaksi kun ei mitään järjellistä syytä löydy ja vaivaa on. Voi kun kohdalle sattuisi hyvä lääkäri joka oivaltaisikin jotain sellaista mitä kukaan muu ei ole hoksannut ja rupeaisi apua jostain päin löytymään. Sirtruksella on omat kamppailunsa ja sitä ylä-ja alamäkeä vauhti vaan tuntuu olevan. Eli jos pikkuisenkin sinne ylöspäin pääsee niin helposti liukuu alas taas ja alkaa uusi nousu yritys. Voimia kysyy, mutta kyllä kait niitä vaan jostain tulee. Hitaasti mutta ehkä kuitenkin varmastikin kuten sanonta kuuluu. Edelleenkin ihan kaikille tänne kirjoittaneille paljon voimia omien vaikeitten asioittenne kanssa selviämiseen. Kuten huomaamme jokaisella on jotakin ja itse ainakin huomaan, että vähän tulee helpotusta oloon kun kirjoittaan ahdinkonsa sanoiksi. Itselläni paniikki kasvaa kun tiistai lähestyy. Ja kun luin leikkaussuunnitelman epikriisistäni niin huhhuh...eipä ole lippu korkealla leikkaukseen lähtiessä. Nukutus aineet eivät ole minua varten ne kaikki kerrat mitä minua on leikattu ja niitä on useita niin joka kerta on toive perään, että tämä nukutus olisi viimeinen. Nyt yrittävät ensin puudutus/humautus systeemiä. Jos ei sillä onnistu sitten nukutus. Sitä pelkään tai no, enhän sen jälkeen enää mitään tiedä, onko lopullinen. eli en siitä herää. No ehkä sitten en ole enää täällä murehtimassa mitään....vähän tällainen marttyyri ilmaus. Uskon ja toivon, että kaikki menee niin kuin tarkoitettu on, mutta silti olen jännittynyt kun viulun kieli. Voimia, halauksia ja ihan kaikkea mahdollista hyvää teille kaikille. Jospa yhdessä toisiamme tukien selvitään ja jaksetaan. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 7.6.2015 9.49 |
| Huomenta!Joo Tintti fibromyalgia-epäily on:/ Tuntuu niin kamalalle kun olen tosi kova lenkkeilemään ja nyt toukokuussa kun alkoi se pissatulehdus-kohtutulehdus(?)-selän niksahdus tuolille noustessa niin en ole samalla tavoin yhtäusein ja raskaasti lenkkeillyt. Mieliala on niin matala ja jo aamulla väsyttää,ei tunnu levänneeltä olo unienkaan jälkeen! Miesystävääkin murehdin,toinen oisi niin iloinen ja kujeileva ja olisi ihanaa viettää normaalia elämää mutta olen oloni vanki :( Ja en pääse irti kauhukuvista että mulla on joku kamalan vakava mahajuttu jolle e ole tehtävissä enää mitään ja sitä sitten suremaan vielä enemmän lapsia ajatellen ja ym:( Laitan nyt toivoa huonovointisuuden suhteen Somacin lopetukseen,tänä aamuna en ottanut sitä joten lähipäivinä luulisi huomaavan jos sivuvaikutuksissa mainitut uupumus,heikkous ja huonovointisuus hälvenevät.Onko Somacin yhteydessä tuollasia kokemuksia kellään? Olen nin kauan ollut tässä umpisukkelissa että tuntuu aika mahdottomalle kuvitela normaalielämää.Mutta onhan noita hetkittisiä häivähdyksiä,kuten viimeksi läkärillä kun oireita ei ollut koko iltana,menin miesystävän luo ja ilta oli valoisa ja ihan erilainen kivuttomana. Ja oisihan se toki aikamoinen sattuma js kaikista tutkimuksista huolimatta joku ihan kamala olisi jäänyt näkymättä,silti pelko ei jätä rauhaan:( Aikuinen nainen, kirjoititkin aiaisemminkin ettei nukutusaineet sinulle sovi mutta mainitsit olevan aikaa edellisestä kerrasta?Nykyaikana pitäisi olla tehokkaat lääkkeet estämään nukutuksen jälkeistä pahoinvointia kun se tiedossa on,mulla oli sama kun parikymmentä vuotta sitten nukutettiin eka kerran ja voin niiiin pahoin,seuraavaan kertaan osattiin varautua sitten paremmin. Ja anestesia-aineet kehittyneet ja kehittyy kokoajan. On sellainen sanonta ettei ihminen missään ole niin turvassa kuin nukutuksessa,oisinko kuullut leikkurissa töissä ollessa...ja tottahan se on että siinä tarkkaillaan potilasta herkeämättä kaikinpuolin. Kyllä sinä Aikuinen nainen siitä heräät, mutta ymmärrän ton pelon.Onneksi tuo on etukäteen tiedossa ni osataan varautua parhaalla mahdollisella tavalla pahoinvointiin ja oliko sinulla muutakin vaikeutta nukutusjutuissa? Varmasti jännittää,tiedän tunteen.Valan sinuun uskoa että se menee hyvin ja jos jotain hämminkiä silti esiintyy,siitäkin selvii vaikka se on epämiellyttävää.Ole luottavaisin mielin! |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 7.6.2015 11.50 |
| AnnaMyy Halaus sinulle, empatiasta minulle ja omaa vointiisi myös. Minä olen siitä kummallinen tapaus, alkoholi ei sovi, ei hampaan puudutus aineet ym. Lääkkeet joita on selkäsärkyihini kokeiltu ovat kortilla siis joita voin käyttää. Kipulaastaria tällä hetkellä. Että kummallinen oon.... Jos selviän tulen kertomaan. Jos en.... Katsotaan mitä minun varalleni on varattu. |
||
| Terho | Re: Kriisit ja refluksi | 7.6.2015 12.24 |
| Aikuinen nainen, voimia ja tsemppiä, kaikki menee hyvin! Usko! AnnaMyy, voi kuinka tutulle kuulostaa. Itsekkin miettinyt mistä kaikki johtuu. Onko jotain jäänyt huomaamatta, miksi kukaan ei osaa sanoa oikein mitään tässä vaiheessa jne. Aamuista on tullut vaikeita, kun on niin väsynyt aina yön jälkeen, pitäisi varmaan olla hiukan toisin :o) Tintti2, toivottavasti selkä ei mennyt pahasti? Itsekkin aloin taas käymään fysioterapiassa, olisi pitänyt mennä jo aikaisemmin. Perjantaina rangan vasen puoli oli ihan kireä ja fysio epäili, että rintaranka oiennut/lukossa. Vasen puoli ihan tulessa, noin keskeltä rankaa, juuri se missä kipu on pahin, onkin puutunut kohta jo pidempään. Heijastaa alaselkään ja vaikuttaa varmaan niskoihinkin vähän. Myös rintalastan alueelle ja vasemmalle kylkeen heijastaa kipua, perinteisiä rintarankaongelmia. En ole pitkään aikaan syönyt tulehduskipulääkkeitä mutta eilen annoin periksi, kun Panadol ei auta yhtään. Yöksi vielä Dolan. Yö meni vähän paremmin niiden johdosta, mutta aamut on sitten kauheita. Voimia kaikille! |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 7.6.2015 13.09 |
| Aikuinen nainen....voin vain yhtyä tuohon mitä Terhokin sanoi...kaikki menee hyvin !! Tiedän että ymmärsit mitä kävin läpi kun mieheni joutui lisätutkimuksiin. AnnaMyy...nuo sun oireet sopii hyvin fibromyalgiaan , sehän on krooninen kipu-uupumisoireyhtymä ,samaa miten monta tuntia nukkuu.....unen laatu on huono . Elikkä sitä on aamu-uninen , iltaväsynyt ja harvemmin kunnolla hereillä keskellä päivää :-) Toivottavasti Sitruksen elämään tulee valon pilkahduksia kun pääsee muuttamaan omaan asuntoon ......muistot tietenkin seuraa mukana mutta ehkä niihin tulee vähän etäisyyttä .Kyllä varmaan ex-miehelle tulee takauma kun muuttaa takaisin yhteiseen kotiin.....ei 20 vuotta pyyhitä noin vaan pois elämästä. Terho....toivottavasti fysioterapia auttaa ainakin vähän joihinkin oireisiin mutta niinkuin sanotaan : odottavan aika on pitkä. Pike...älä ota stressiä vaikka helpompi sanoa kuin tehdä...suhtautuisin itsekin samalla tavalla asiaan kuin sinäkin. Ja mun selkä.....selvisin säikähdyksellä , nyt se on vain normaali "rapakunnossa" :-) Hyvät naurut olisitte kyllä saaneet....en ole tiennyt että näin vanha akka voi pyrähtää noin nopeasti ylös vedestä...ja vain sen takia ettei mökkinaapurit ehtis' nähdä että on tippunut järveen....ja vielä vaattet päällä :-D |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 8.6.2015 10.32 |
| Tänäänkin vielä teitä kiitän. Nyt on voimat nollassa, joten en jaksa tämän enempää kirjoittaa. Olette ihania myötäeläjiä kaikki. Kiitos. Voimia jokaiselle omiin taisteluihinne. |
||
| Vanilja | Re: Kriisit ja refluksi | 8.6.2015 18.50 |
| Onnea tutkimuksiin aikuinen nainen. Hyvä että asiat menevät eteenpäin, ja pääset lisätutkimuksiin. Saat ainakin parhaan mahdollisen hoidon ja oikeat toimenpiteet, siihen nähden voit olla levollinen ja luottavainen, varmasti olet muuten ahdistunut ja huolissasi. Voimia ja rohkeutta sinulle! |
||
| Annamyy | Re: Kriisit ja refluksi | 8.6.2015 18.58 |
| Mukanasi ollaan huomenna Aikuinen nainen,varmasti muutkin mun lisäksi! Tule sitten kertomaan kun jaksat.Iso halaus ja muista että turvallisissa käsissä siellä olet. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 10.6.2015 14.25 |
| Niimpä niin,huonovointisuus jatkuu.On ollut jo monta heikotuskohtausta tai sitten olo on pelkästään huonovointinen. Kohtaukseen liittyy rinnan ja kurkun puristus,pulssin kohoaminen tai epämiellyttävä tunne,epämääräinen myös leuassa ja on mentävä lepäämään.Voimakas väsymys,närästystä ja röyhtäilyä.Rytmihäiriötuntemusta. Kävin sydänfilmissä ja on musta otettu näköjään kaikenmaailman sydänentsyymit ja lihasentsyymit,kaikki kunnossa. Fyssarilla olin tas eilen ja sen jälkeen kuristi kovasti kurkkua ja rintaa.Sanoi se fyssari että taatusti voi aiheuttaa huonoa oloa mun superkireät niskalihakset. On kyllä veto poissa,ei koko aikaa esim lenkillä ei mutta hyvin ahistavaa on tää joko kohtauksellinen tai enemmän /vähemmän tuntuileva puristelu ja kiristely huonoine oloineen ja voimattomuuksineen.Hitto :/ |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 10.6.2015 18.00 |
| AnnaMyy...onko se semmonen heikotus/uupumus/väsymyskohtaus ? Kysyn koska itselleni niitä tulee pitkin päivää....joutuu välillä ainakin istahtamaan .... kuulemma kuuluu fibroon:-( |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 10.6.2015 18.32 |
| Heipähei ystävät! Ensinnäkin AnnaMyylle toivon kovasti apua vaivoihin jotain kautta tulevan. Löytyisipä sellainen lääkäri joka ottaisi kokonaisvaltaisesti sinut käsittelyyn. Eli ei tarvitsisi löytää kun se oikea vaiva mistä kaikki johtuu ja sitä ruveta hoitamaan, niin taatusti parannusta ainakin johonkin suuntaan rupeaisi tulemaan. Voimia edelleenkin, että jaksat. Ja suuri kiitos myötäelostasi kuten teidän muidenkin läsnä oloistanne minun vaivojeni kanssa. Eilinen oli aika huippu päivä. Monien vastoinkäymisten jälkeen kaikki meni yllättävän hyvin. Ensin sain tipan väärään käteen ja se jouduttiin leikkaus salissa vaihtamaan toiseen käteen. Aikani oli alun perin 8.30 joka vaihdettiin 10.00. No siihen aikaan menin sairaalaan ja pääsin vasta klo 12.45 operoitavaksi. Eli aika pitkä oli odotus aika tällä huonolla selällä/niskalla istuskelu ja se jännittäminenkin kesti ja kesti. Leikkaus meni hyvin ja herääminen ei tällä kertaa tuottanut mitään tuskaa. Nukutuslääkäri otti kaiken huomioon eli haastatteli minut perin juurin ennen operaatiota. Sanoi, että takaa, että herään ja oloni on hyvä. Ja niin tapahtui. Heräsin ja olin aivan ihmeissäni, että joko minut on leikattu. Ei pahaa oloa ei ongelmia heräämisen kanssa. Eli ensimmäinen kerta elämässäni kun ei ollut kamalaa oloa. Minut on 7 kertaa leikattu ja aina olen päivä tolkulla oksentanut ja voinut tosi huonosti. Nyt pystyin jopa syömään kun sain luvan heräämöstä lähteä sinne päivä kirran kahvioon. Suorastaan vaativat, että pitää syödä ennen kuin pääsen pois eli varmistivat etten rupea voimaan pahoin syömisen jälkeen. Kello oli 16 kun soitin mieheni hakemaan minua. Olipa ihana tulla kotiin. Sain lähtiessä kipupiikin ja sillä olen pärjännyt aika hyvin. Panadolia otin tänä aamuna ja sillä kipu on hallittavissa. Leikkauksessa saatiin kaikki pois mitä otettavissa oli. 23 päivä lääkäri soittaa patologin vastauksesta joten siihen asti vielä jännättävää riittää. Leikkaava lääkäri kyllä sanoi minulle, että on paljon leikannut näitä pahanlaatuisia syöpiä pois, että silmämääräisesti hän ei nähnyt minun kasvaimissa mitään pahaa, mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa. Oli vielä löytänyt kaksi sokeripalan kokoista kasvainta mitä ei missään tutkimuksissa näkynyt joten, nyt pitäisi kaiken olla siltä osin tehty mitä tehtävissä on. Nyt toivun tässä pikku hiljaa eli olen jo tänään tehnyt omppu piirakan gluteenittomista jauhoista, ja lounaankin. Joten äkkiä on olo korjaantunut. Leikkauskohdassa on paineside joka pitää olla 3 päivää sitten sen saa poistaa. Viikon verran pitää haavan päällä pitää sellaista teippiä, että jos se mikä on laitettu lähtee pois on uusia annettu tilalle. Jos tulee kipua, kuumetta tai paineen tunnetta rintaa sitten Akuuttiin ja lähete on valmiina kotona, joten tuntuu, että turvassa olen NYT!! Kiitos teille kaikille jotka jaksoitte sepustustani lukea. Halaus joka ikiselle!! |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 10.6.2015 19.44 |
| Aikuinen nainen....mikä helpotus kun kuulee sinusta!! Kyllä kaikki tuollainen sekoittaa omankin päivärytmin kun on huolissaan toisesta ihmisestä. Helpotus sekin mitä lääkäri sinulle kertoi ....toivotaan että pysyy sellaisena kun tulee patologin vastaus. Iso halaus ja pikaista paranemista!! |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 10.6.2015 20.08 |
| Tintti2 kiitos kun olet elämässäni mukana tunteellasi. Tuntuupa niin hyvältä tämä loistava vertaistuki. Halaus on vastaanotettu. Rinta on hyvässä paketissa joten en yhtään tiedä miten homma on tehty. 3 päivää pitäisi paketissa pitää sitten saa painesiteen avata. Haavan päällä pitää viikko pitää laastaria. Kipuja vähän on mutta kyllä sen kestän. Tässä vielä jännitettävää on joten aika näyttää mitä tuleman pitää. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 11.6.2015 10.11 |
| Ihanaa Aikuinen nainen!!!Voi että, se leikkauspelko on nyt sinulta pois ja nukutus meni ilman pahoinvointeja,jeeeeee!Ja olosi muutekin leipomisluokkaa :) Isot halit täältäkin taas. Tintti joo on sellainen heikotus-pahoinvointi-rintakurkkukuristus kohtaus joka vetää olon tosi huonoksi.Ekan kerran siis oli (onko tästä nyt viikko)kun mulla oli somac-kuuri ja epäilin sen aiheuttamaksi. Fibro-epäilykin on niin uusi etten tiedä...toki olen googletellut ahkerasti ja ihan pelottavan hyvin sopii sydänperäiseksi,mutta toisaalta on lukuisia samanlaisia kirjoituksia myös sellaisilta joilla on niskahartia jumit pahana. Monta googletusta osui tännekkin,Vanilja siinä kertoili jostain leukaperiin säteilystä tai tuntemuksesta. Illalla otin varalla olevaa diapamia kun kuristi ja puristi rintaa ja aloin katselemaan vanhoja valokuvia,-oireet hävisi...oli hiton tiukka olo rinnassa ja raskas hengitys mutta olohan keveni kokonaan diapamin oton jälkeen. Nyt on kurkku karheaa kaulatuntemuksia,kurkku tuntuu paksulle ja polttavalle,äänikin vähän särkyneelle,tuntui eilenkin.Röyhtäyttää,muttei hapanta ja nieleksityttää. Nyt tässä siis kaiken muun lisäksi sydän-pelko tuli kuvioihin mukaan:/ |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 11.6.2015 10.31 |
| AnnaMyy....stressikin saa aikaan niin paljon oireita että joskus vaikeata tietää mistä mikäkin johtuu :-( |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 11.6.2015 12.00 |
| Tintti niin saa...kauheen vaikeeta kuitenkin kun on tämä olo päällä-nyt ei heikota mutta jo puristaa ja polttaa niin perusteellisesti rintaa ja kaulaa ja leukoja sekä koskee epämääräisesti ylämahan alueelle etten tiiä rynninkö päivystykseen vai koetanko rentotua:/ Ahdistaa!!!!! sinne gynen polillekin on pitkältä tuntuva aika,neljä viikkoa vielä. Aivan mieletön ikävä lasta,hänenkin kotiintuloon vielä yli kaksi viikkoa:`( |
||
| Terho | Re: Kriisit ja refluksi | 11.6.2015 13.56 |
| AnnaMyy, täällä sama. Mietin koko ajan lähdenkö päivystykseen vai en. Eilen alkoi kurkkua puristamaan/närästämään, joka voi johtua 13.5 alkaneesta kortisonikuuristakin, jossa alasajo menossa. Tänään viimeinen päivä 5 mg. No yölliset ja makuulla ollessa hengitysongelmat palasi kun kortisonikuuri laski 10 mg:n. Ei saa nukuttua lääkkeillä kuin 5-6 h max ja sitten herää kun rohisee keuhkoissa. Kun nousee ylös, se helpottaa. Eli makuulla vaikea olla. Aamulla kävin fysiolla, eivät ymmärrä miksi minun rangan vasemmalla puolella on niin kireä ja kipeä kohta johon ei mikää tunnu tepsivän. Pari päivää tuli sitten vielä rintalasta molemmilta puolilta vaihteeksi kipeäksi. Fysion jälkeen alkoi ripuli ja polttaa vatsaa on kummalla kyljellä tahansa. Nyt tässä arpoo, onko oireet/kivut jo sellaiset, että olisi syytä lähteä. Mutta veikkaan taas tulevan turhareissu, nämä kivut vaan tasaisesti lisääntyy eri puolille kroppaa, joten hiukan pelottaa. Eikä tuo pään alueen tuntemuksetkaan helpota tilannetta, silmäkivuista puhumattakaan. Hohhoijaa tätä ihmisen elämää :( |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 11.6.2015 16.09 |
| Niimpä Terho,inhottavia on oireet sinullakin ja odottelu:/ En ihan saanut kokonaiskuvaa sun tilanteesta,ilm.oskiontelo-keuhko-rankaoireilua?Ja tehty hermoratatutkimusta muttet saanut selvää lausunnosta?Mullakin oli eka fysioterapeutin jälkeen maha julmetun kipeä,nyt ei enää ollut,muuten kyllä. Minä kyllästyin ja läksin rankkaan ylämäkimaastoon 1.5 h lenkille ja piristyin kovasti.Kotiin tullessa katsoin postin ja gyn.poli aikaa onkin aikaistettu niin et se on jo heti juhannuksen jälkeen maanantaina. Sekin helpotti,saa sieltä jotain tietoa,mulla ois sattunut pari tärkeää tapahtumaa jos vanha aika ois ollut,joten parempi että se käynti on ennen niitä,tuli sieltä mitä uutista tahansa. Nyt on kuitenkin parempi mieli ja fyysinen olo.Josko ihan repäisisi ja pesisi saunan mäntysaippualla. |
||
| Terho | Re: Kriisit ja refluksi | 11.6.2015 16.46 |
| AnnaMyy, oireita on paljon. Ranka/lihasoireita, keskellä selkää rangan vasemmalla puolella on kipeä alue joka puutuu/kihelmöi useita kertoja päivässä. Kireyttä/kipua ei ole saatu pois millään...Tules vaivojen takia olen käynyt fysioterapiassa/naprapaatilla viime vuoden syksystä lähtien. Poskiontelot on kokonaan varjostuneet. Se aiheuttaa tiettyjä ongelmia. Kuten oletuksena silmäkipua ja paineentunnetta. Eilen selvisi kun soitin Polille, kyselin että miten pitkät jonot on kun ei mitäään kuulu ja selivisi, että olen odottanut kuukauden turhaan. Terveyskeskuksen lähetettä ei ollut koskaan lähetetty polille, se oli tehty, mutta ei lähetetty. Olisin kesäkuun lopulla jo kartikeilaukuvissa, jos lähete olisi lähetetty. Nyt menee heinäkuun lopulle pelkkä kuvausaika. :( Siitä sitten vielä odottelua lääkärin vastaanotolle, että mitä kuvissa näkyy ja mitä asialle pitäisi tehdä. Keuhkot on oireilleet jo useamman kuukauden aina öisin/makuulla. Tuo alkoi helpottamaan kun lääkitystä lisättiin ja prednisolon tuli mukaan. Nyt oireet on palanneet kun prednisolon ajettu alas. Kai sitä pitäisi lääkärille taas aikaa lähteä kysymään, että mitä tässä seuraavaksi keksisi odotellessa keuhkopolille pääsyä. No vatsakipuja/närästystä on ollut reilu puoli vuotta, tuossa oli hyvä jakso mutta nyt varmaan särkylääkkeet, lihasrelaksantit ja kortisoni ovat ehkä pahentaneet? Neurologille on aika 2 viikon päästä hermoratatutkimuksen tuloksista ja jatkoista. Silloin kun kävin hermoratatutkimuksessa, pään aluene tuntemukset oli hyvin pienet, vain pienellä alueella silloin tällöin. Nyt niitä on takaraivosta aina poskiin saakka...eli eiköhän tuossa varmaan kuvia tulla ottamaan jos olen silloin vielä hengissä. Tutkimuksen tehnyt lääkäri suosittaa kuvannuksia yhtä jatkotutkimusta yliopistollisessa keskussairaalassa. Mitähän unohdin... Vaikea tässä kauhean rentoa elämää on viettää näiden oireiden kanssa ja vain odotella ja odotella. Epätietoisuus on kaikista pahinta, haluaisin tietää mistä mikäkin johtuu oli sitten mitä hyvänsä. Tsemppiä sullekkin! |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 11.6.2015 17.23 |
| Jo osaa koetella:/Että niinkuin lähete jäänyt lähettämättä.Onneksi soitit.On,tuskaista on yrittää rentoa elämää viettää oireiden ja epävarmuuden kanssa. Koitetaan kestää itsekukin ja jos sattuu edes hetki päivästä ettei oireita ole tai ne helpottaa,ammennetaan niistä hetkistä voimaa. Helppoo ei ole sekää,mulla on joskus tapana soittaa ystäville kun on parempi olo ja muistuttaa heitä muistuttamaan kun taas soitan epätoivon syövereissä että kyllä niitä hyviäkin hetkiä tulee. Kun itse ei jostain kumman syystä osaa uskoa parempaan pahimmilla oloilla:/ Mieli masentuu ja noidankehä kiertää :( |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 11.6.2015 22.01 |
| Terho .....tällainen lainaus löytyi toiselta nettisivulta. " Tyypillinen yläniskan alueelta lievästä kroonistuneesta C 0-2 segmenttien (jossa C 0:ksi nimitetään kallonpohjaa ja C1 sekä C2 vastaavannimisiä nikamia) lihasten, nivelsiteiden ja pikkunivelten toimintahäiriöstä tullut kipujäykkyysoireilu ilmenee cervicogeenisena päänsärkynä (jota kutsutaan usein yleisnimityksellä "tension neck"), joka tulee usein viime kädessä yläniskan tuntohermoista sähkötys-, puutumis-, puristus- ja päänsärkyoireiluna takaraivolle, ohimolle ja otsalle. Tuntohermot, joista päänsärkyoireilu tulee ovat selkäydinhermojen pieniä ns. dorsaaliramuksia eli taaksepäin suuntautuvia hermohaaroja, jotka hermottavat myös nikamien pikkuniveliä. Kyse lähinnä C 2 selkäydinhermon dorsaaliramus eli nervus occipitalis major, ehkä osin C 3 selkäydinhermon dorsaaliramus ja C 2-3 selkäydinhermojen ventraaliramukset cervicaalisen plexuksen kautta ( eli nervus occipitalis minor ja nervus auricularis major). C 1-2 nikamasegmenttien perus- ja liike-anatomia poikkeaa muista segmenteistä, joka altistaa nivelsiteiden, lihasten ja pienten nivelten toimintahäiriöille, joista taas em. pääasiassa tuntohermo-oireet seurauksena. Useinmiten yläniskan päänsärkyoireilulle ovat altistamassa em.paikallisyiden lisäksi myös muut alemmat toiminnan häiriöt mm. kaularangan kulumamuutokset sekä ylä-keskiniskasta rintarankaan, lapaan ja kylkiluihin lähtevien lihasten epätasapainot ja kireydet, joiden taustalla voi olla taas th-rangan-thoraxin ja lapa-olka-alueen toiminnan häiriöitä." |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 12.6.2015 15.45 |
| Heippa kaikille! Kävin tänään otattamassa sairaanhoitajalla siteet pois rinnastani. Oli niin kovasti ihossa kiinni, etten uskaltanut/raaskinut itseäni kiduttaa joten annoin sen toisen tehtäväksi. Leikkaushaava oli ihan siisti. Laastari pitää olla 2 kk päällä ja minulle annettiin ohje, että viikko riittää. Että sillee... Onneksi on laastareita kotona eli sain niitä mukaani jos suihkussa käydessä irtoaa saan uuden liimattua tilalle. Muuten olo on ihan ok. josta olen käsittämättömän kiitollinen. Nyt vaan jännään sitä vastausta mitä tuleman pitää. Siis päivä kerrallaan eteenpäin. Luin AnnaMyyn kertomaa omasta olosta ja tuli mieleen, että olisiko mahdoton ajatus soittaa sinne gynen polille ja kertoa voinnistasii. Jospa siellä olisikin joku sellainen puhelimen toisessa päässä joka järjestäisi ajan nopeammin. Näin on itselleni käynyt kun esim. odotin selän magneetti kuviin aikaa. Soitin radiologiaan ja ylläri oli kun jononhoitaja sanoi, laittaakin aikaisemmaksi ajan kun kerroin kuinka kipeä olen. Odottavan ja vielä sairastavan aika on pitkä odottaa sitä sitten mitä tahansa. Vielä on ero omasta lapsesta ahdistaa kaiken muun lisäksi ei olo ole helppoa todellakaan. Ihminen on kokonaisuus ja koko kroppa kärsii kun on ongelmia jossain päin kehossa. Terholla on omat vaivansa ja kipunsa. Siinä ohessa itse kärsien yrität toisia tukea, sekin on sitä mistä kaikesta huolimatta saa itselleen voimaa kestää omat kärsimykset. Tällaisia me ihmiset olemme (ei kaikki), että vaikka kuinka tuntuu, että oma elämä kaatuu niskaan ja nyt kaikki loppuu aina vaan sitä voimaa jostain saa jaksamiseen ja vielä toisten tukemiseen. Sitrus käy omaa taisteluaan ja rankkaa sellaista, että kun lukee tätäkin ketjua näkee ettei helppoa ole elämä kenenkään kohdalla. Päivästä toiseen vaan eteenpäin tarvotaan. Auttaisi jos osaisi ja antaisi vaikka mitä lähimmäiselle pahan olon, kivun ym, helpotukseen, vaan se ei ole mahdollista. Ystävät jaksamista teille. Mitäpä sitä muutakaan osaa sanoa. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 12.6.2015 19.52 |
| Onhan taas kiva kuulla että olosi on ok Aikuinen nainen. Mulle tuli postissa aikaistettu aika gynen polille 22.7. Tänään olin fyssarilla ja väsytti sen jälkeen,nukuin päikkärit enkä meinannut selvitä väsystä millään.Läksin vähän kävelemään sitten. Nyt panikoin taas leukatuntemuksista,leuan alla on outo paksu selittämätön tunne,kihelmöiväkin muttei se turvonnelle tunnu tunnusteltaessa ja vihlaisuja leauassakin.Rintatuntemuksia.Kurkkutuntemuksia.Kaulatuntemuksia.Jalkoja repii. Kaulalihakset edelleen kireinä. Hitto jos tää onki sydämestä. Miesystävän suhteen stressiä:/Muiden lisäksi. Tuntuupa taas itsekeskeiseltä valitukselta. Välillä jaksaa tukea toisia enemmän,välillä vähemmän. Olet sinäkin Aikuinen nainen aikamoinen sissi kun jaksat tukea kaiken keskellä,mutta olen todella iloinen kun sulla meni leikkaus niin hyvin vaikka hyvin todennäköistä se olikin peloistasi huolimatta. Jännitin puolestasi hieman sitä pahoinvointia, koska se arvelutti sinua niin kovin,vaikka tiesin että nykyisin siihen on hyvät lääkkeet estämään. |
||
| Terho | Re: Kriisit ja refluksi | 12.6.2015 20.16 |
| Anna Myy, eihän se ole helppoa ei, se noidankehä juuri vie mukanaan ja mieli on kovilla. Itselläkin ollut tässä päiviä, kun on ollut fiilis, että ei tässä ole mitään järkeä, miksi taas tsempata, kun saa taas pian pettyä. Mutta sitä vaan pitää yrittää, ei voi muuta. Yritetään vaan tsempata eteenpäin yhdessä! Tintti2, tuo oli tutun oloinen teksti. Tai sitten olen lukenut saman tapaisen jossain. Kiitos kuitenkin. Olen miettinyt, voisiko tämä johtua niskoista/kaularangasta. Ei niskoissa mitään pahaa tunnu ainakaan naprapaatin mielestä. Fyssa sen sijaan muistutellut kohteliaasti, että muista korjata asentoasi, on selkeä asentovirhe joten niska/kaularanka joutuu koville samoin muu ranka. Pitäisi muistaa pitää pää "takana", lantio myös, ryhti suorassa ja olkpäät oikein. Ei se helppoa ole, kun on tottunut väärin olemaan. Sitä joutuu aina pakottamaan itsensä oikeaan asentoon, mutta ei se vaan onnistu koko päivää. Minulle on kyllä lähete Terveystalon magneettiin niska/kaularangasta, mutta en ole vielä sinne selvinnyt kun on tullut oltua niin rikki, ja siten myös elämä on ollut rikki. Pitäisi kai se mennä siihen :o) Olen vaan odotellut sitä neurologin vastaanottoa parin viikon päästä, että tietäisin mitä muita tutkimuksia/kuvauksia on tulossa. Onhan se kallis kuvauskin, törkeän ylihintainen. Rintarangan magnetiin hinnoissa joka otettiin maaliskuussa-15. Onneksi kilpailua pikkuhiljaa tulossa, niin nuo törkeät hinnan toivottavasti lähtisi laskuun. Aikuinen nainen, hyvä että kaikki meni hyvin. Siitähän koko ajan lähdettiinkin! Hyvä näin ja kaikki menee hyvin vastauksenkin suhteen. |
||
| leenaliina | Re: Kriisit ja refluksi | 12.6.2015 20.41 |
| Terho.Oletko selvttänyt lähiseudun magneettien hinnat.Hintakilpailu on kyllä jo tullut.Yksityslääkärin lähetteellä voi mennä ihan mihin tahansa magneettiin ympäri Suomen,ei ole sidottu Terveystaloon,vaikka olisi sinne kehotettu menemään. terv. leenaliina |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 13.6.2015 10.19 |
| Huomenta kaikille. Kivuton on olo joskin vatsa on vähän ärsyyntynyt näistä lääkityksistä eli refluksi oireet ovat vähän pahentuneet. Mutta lääkkeistä on hyötyä toiseen vaivaan ja sitten tuovat taas jotain huonoa tilalle. Tätä tämä elo on. Minulla on kaularangassa kaksi pahaa välilevy pullistumaa ja lannerangassa yksi. Joten ne aiheuttavat koko kehoon milloin mitäkin oireita. Hermokipuja ja hermoratoja on tuhoutunutkin niiden takia. Joten kannattaa ehdottomasti sinne magneettiin pyrkiä ja eikö sitä voitaisi tehdä ihan sairaalassa, itse ainakin pääsin yksityislääkärin lähetteellä ja aika nopeastikin vielä. Kyllä meitä koetellaan. Eikö jo voisi joku hetki elämässä olla sitä helppoa nautinnollista vaihetta. Itse olen ikäni sairastanut. Ensimmäinen selkäleikkaus tehtiin 18v. ja sen jälkeen on leikkauksia riittänyt niin selän kun milloin minkäkin kehon osan kohdalta. Kiitos kaikille myötä elostanne ja tuestanne. Yritän olla myös teille olkapäänä, jollen muuten pysty niin täällä omassa kotonani ajatuksin. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 13.6.2015 15.52 |
| Olen ollut viikon poissa tietokoneen äärestä. Kauheasti on muille sattunut kaikenlaista, mutten jaksa lukea vielä. Olin viikon sellaisessa lomapaikassa, missä viime vuodet on käyty miehen kanssa. Nyt olin eroryhmäystävän kanssa. No, olihan se henkisesti rankkaa. En ollut tiennyt, miten rankkaa se olisi, ja miten outoja oloja nousisi kuin tyhjästä. Huomasin kyllä, että ystävä oli välillä suorastaan huolissaan musta, ja ehkä siitäkin miten käy jos romahdan tai jotain. Mutta en mä romahtanut. Välillä itkettiin, välillä oltiin vihaisia, katkeria, surullisia. Ja välillä levättiin. Mutta onnistuttiin myös nauttimaan olosta. Nyt mulla on loppurutistus edessä, aikaa 2 viikkoa, ei autoa: tavaroiden jako, homehtuneen kellarin tyhjennys roskiin tai mukaan, pakkaaminen, ja mitä muuta en nyt jaksa edes miettiä. Tällä hetkellä olo on yhtä aikaa virkistynyt ja uupunut, henkisesti molemmat. Suoraan sanoen kaipasin jo yksinoloakin. Kun oli kuitenkin melko vieraan ihmisen seurassa koko viikon, kun ei tunne toisen elämäntapaa ja rutiineja, niin väsyttäähän se. Ja noin kolmekymmentä kertaa viikon aikana tuli mieleen miten paljon viisaampaa olisi ollut hoitaa elämältä lahjaksi saatu parisuhde hyvin. Kun siinä oli niin monia hyviäkin asioita. Mutta oli siinä sellaisiakin huonoja puolia, erittäin vakavia, jotka oikeastaan vasta nyt oivaltaa kun niistä kehtaa ja haluaa puhua ulkopuoliselle, kun ei enää tunne tarvetta suojellta suhdetta ja toista. Yritän varmaan hakeutua terapiaan, että saan tämän sotkun jota nimitetään myös elämäksi käytyä läpi. Koska nyt on erilleen muutosta jo puoli vuotta, ja edelleen se tuntuu ajoittain epätodelliselta. Koko elämä tuntuu epätodelliselta ja turvattomalta. Se ei ole hyvä. Koko ajan on henkisen kestokykynsä äärirajoilla. Ai niin, nyt mökillä ollesssa tuli pitkästä aikaa selvää nielemisvaikeutta. Ei kiva. Mistä mahtoi johtua? |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 21.6.2015 17.39 |
| Ero on edennyt muuttoon ja kamojen jako on huomenna. Mä olen aivan uupunut tähän. Ja pettynyt ja väsynyt. VIELÄKIN tuntuu välillä epätodelliselta ja erityisen epätodelliselta tuntuu puolison (se se vielä on) uusi auvo bulgaarinsa (tai mikä se nyt oli) kanssa. En voi suositella kellekään. Jos ei tässä olisi kavereita apuna, niin tähän sekoaisi oikeasti. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 22.6.2015 17.37 |
| Onneksi Sitrus sinulla on lähellä ihmisiä jotka kannattelevat, että pysyt läjässä/pystyssä. Ei todellakaan ole helppoa elämää mitä olet joutunut jo pitkään elämään. Ihan tuhottomasti kysyy voimia, ja ehkä kyyneleistäkin saisi sen valtameren kuten Kari Tapiokin laulaa. Ei ne yhteiset vuodet vaan ole elämästä kämmenellä pois pyyhkäistyjä, se vaatii paljon ihmiseltä joka sitä läpi käy, mutta tässä vaiheessa kun kaikki on vielä näin lähellä on tunteet voimakkaasti pinnassa, joten edelleen vaan toivotan jaksamista ja läheisiin tukeutumista. Heiltä saat voimaa ja olkapäitä varmaan löytyy joka hetkeen. Siis et ole yksin vaikka siltä tuntuukin. Minulla on huomenna h-hetki kun lääkäri iltapäivällä soittaa kasvaimen tutkinta tuloksista. Olo on tosi pelokas ja jännittynyt. Mutta sekin tieto mitä huomenna kuulen on vaan vastaan otettava, ei muu auta. Jos on huonoja itken jos mahdollisesti olisikin hyviä silti itken, että näissä tunnelmissa elelen. Halaukset teille ihanille myötäeläjille. |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 22.6.2015 18.34 |
| Olenkin miettinyt mitä teille kuuluu ,Aikuinen nainen , Sitrus ,AnnaMyy? Sitruksen kuulumiset tuli eilen ja uskon että tämä päivä ei ole ollut mikään helppo päivä mutta haluan ainakin lähettää Sitrukselle Synttärionnittelut! Muistaakseni olen lukenut täällä jossain että on 22 päivä?Korjaa jos olen väärässä. Aikuinen nainen ,pidän peukkuja huomiselle....kaikki menee hyvin!! Toivottavasti AnnaMyykin voi paremmin! |
||
| Terho | Re: Kriisit ja refluksi | 22.6.2015 20.21 |
| Aikuinen nainen, onnea huomiselle, olen hengessä mukana ja uskon kaiken menevän hyvin! Itselläni ollut voimakkaita pistäviä kipuja ylä- ja alaraajoissa viikon ajan omiksi tarpeiksi. Ei ole jaksanut edes tänne kirjoitella, mutta luettu on. Yöt pahimpia, pitkiä tunteja valvoa jos herättää tai ei saa nukuttua. Eipä ole mitään lääkettä itsellä joka auttaisi, joten toivon perjantain neurologin vastaanoton jälkeen että olisi joku lääke joka auttaisi. Lihaskipua en usko noiden olevan, joten olisiko hermoperäistä sitten. Yhtä tärkeää olisi saada ne riittävät jatkotutkimukset selville, kipuja olisi hiukan helpompi ymmärtää, kun tietäisi mistä ne johtuu. Odotteluksihan tämä taas menee, mutta saisi edes lääkkeen joka auttaisi. Verta pitäisi taas luovuttaa tällä viikolla, arvoja saa jännittää ensi viikon tiistaihin kun kukaan ei jouda niistä aikasemmin soittamaan. Voimia kaikille muillekkin huolien ja murheiden keskelle! |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 22.6.2015 22.05 |
| Terho.....onko tuo keuhkopuolen homma selvinnyt tai muut tukimukset....onko kaikki vielä auki? On sulla ollut pitkä odotus. Onko tapahtunut mitään parannusta tuon "rohinan" suhteen? Taas kysyn paljon mutta siittä on kauan kun oot" ilmoittautunut" täällä :-) |
||
| Terho | Re: Kriisit ja refluksi | 22.6.2015 22.15 |
| Tintti2, ei ole tullut vielä kutsua keuhkopolille, tuli ilmoitus ennakkovarauksesta, jossa vaan kerrottiin että lähete on vastaanotettu ja myöhemmin saapuu kutsu jossa aika jne. Tiedossa on, että keuhkopoli on pahasti ruuhkautunut täällä, joten kestää voi. Oli tuossa reilu viikko hiukan parempi tilanne yö-aikaan, kun lisäsin yöksi lääkettä, mutta nyt pari viime yötä on taas olleet vähän huonompia. Ostin ilmanpuhdistimenkin, että jos se vaikka yöllä auttaisi kun puhdistaa ilmaa ja kierrättää ilmaa takaisin. Korvapolille lääkäri on elokuun alussa, kartiokeilakuvaus onteloista on sitä ennen 27.7. Olisin tuossa kuvauksessa jo ihan näinä päivinä, jos eivät olisi töpeksineet terveyskeskuksessa. Läheti oli tehty 13.5, mutta sitä ei oltu lähetetty joten kuukausi meni ihan hukkaan. Neurologin tapaan perjantaina, kaippa siinä käydään läpi hermoratatutkimuksen tulos ja pääsen kertomaan oireeni. Uskon jatkotutkimuksia tulevan, mutta sehän kestää. Olisin valmis menemään vaikka lähetteellä yksityiselle jos kyseessä on magneettikuvannus, tiedä sitten miten sairaalan neurologi siihen suhtautuu (ellei satu tekemään yksityisvastaanottoa itsekkin :o)) Veriarvot seurannassa, koska ovat niin korkeat. Noin kuukauden välein tsekataan. Viimeiset tulokset tulivat vähän aikaa sitten, niissä kesti pirun kauan, kun ne oudoimmat pystyi tehdä vain HYKSin labrassa. |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 22.6.2015 23.30 |
| Kuulostaa siltä että saat vielä venyttää kärsivällisyyttä :-( Toivottavasti saat perjantaina jotain selvyyttä ja apua noihin neurol.vaivoihin ! Itse olisin kyllä jo ruvennut kiipeämään seinille tuon odotuksen kanss' :-) Mikä helpotus jos saisi aina hoidettua kaikki vaivat samalla kertaa...ainakin kuukauden sisällä. Odotus ja epätietoisuus on monesti niin raastava että pahentaa oireet entisestään :-( |
||
| Aikiuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 23.6.2015 9.55 |
| Kiitos rakkaat ihmiset...tässä odottavalla kannalla olen. Soittoaika n. 14.40, että siihen asti saa ja pitää jännittää. Toivon myös teille joka ikiselle jaksamista omien murheittenne ja vaivojenne kanssa. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 23.6.2015 17.24 |
| Ystävät hyvät. Olen elävä esimerkki siitä, että päivä paistaa risukasaankin. Pahanlaatuinen ja kiireellisesti poistettava kasvain onkin muuttunut leikkauspöydältä patologille hyvänlaatuiseksi. Olen niin ONNELLINEN ja iloinen siitä puhelinsoitosta minkä lääkäriltä sain. Nyt voin taas tämän suhteen elää ja olla huoleton. Pelkäsin kovasti huonoja uutisia ja kun hyvän uutiset kuulin purskahdin itkemään kun lääkäri nämä hyvät uutiset minulle kertoi. No nyt mennään taas päivä kerrallaan eteenpäin, jospa nyt olisi vähän aikaa seesteistä tämä elämä. On näitä vastoinkäymisiä ollut ihan liian kanssa. Kaikista en edes ole viitsinyt mainitakaan. Toivotan teille jokaiselle uskoa ja luottamusta siihen, että asiat vain jossain vaiheessa kääntyvät paremmiksi. Juuri pahalla hetkellä sitä on itsekin vaikea uskoa, mutta kun sen yli pääsee, niin uskominen muuttuu paljon helpommaksi. Kiitos myötä elostanne!! |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 23.6.2015 17.39 |
| Ihanaa!!! Aikunen nainen...nyt minäkin räävyn kuin kakara mutta ilosta :-) Omassa elämässä ollut tänään niin paljon tunnekuohuja että sun hyvä uutinen aukais "kyynelhanan" kunnolla. Halit sinne ja vielä: IHANA UUTINEN!!!!! |
||
| Vanilja | Re: Kriisit ja refluksi | 23.6.2015 17.41 |
| Onpa iloisia uutisia Aikuinen nainen. Aivan loistavaa, olet varmasti ikionnellinen. Olen iloinen puolestasi, nyt eikun kesästä nauttimaan, satoi tai paistoi, säällä ei taida olla elämässä kuitenkaan suuren suurta merkitystä:) |
||
| Terho | Re: Kriisit ja refluksi | 23.6.2015 20.01 |
| Tintti2, ei ole kunto riittänyt seinille kiipeämiseen :) Mutta seinät on kaatuneet päälle monta kertaa ja varmaan vielä odotellessa jatkossakin. Onhan tämä odottaminen ja kun ei vaivoilla ole "nimeä" niin vaikeaa. Yksi lääkäri hyvin sanoikin, että kun on tällaisia monivaivaisia asiakkaita kuin minä (ja meitä on paljon), niin olisi potilaan kannalta hyvä, kun kaikki saisi yhden "luukun" kautta hoidettua, mutta kun ei tämä meidän erikoissairaanhoito vaan toimi niin. Mikä tintti2 sinun tunnekuohut on tänään saanut aikaan? Anteeksi kun utelen, mutta eihän mitään ikävää? Aikuinen nainen, hienoa kun tuli hyviä uutisia, iloinen asia. Toivon kaikille muillekkin murheidensa kanssa happy endingiä! |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 23.6.2015 21.06 |
| Terho ,ei sillä lailla mitään ikävää.....olen semmonen herkkähipiäinen :-) Välillä tuntuu että pitäisi löytyä enemmän resursseja moneen ja monille :-( Ja kun ei löydy niin sitä pettyy itseensä kun joutuu sanomaan EI. :-( Toisaalta se on ehkä hyvä asia jos välillä laittaa itsensä etusijalle....auttaa sen mukaan mitä omat voimavarat sallivat. |
||
| Terho | Re: Kriisit ja refluksi | 23.6.2015 21.42 |
| Tintti2, hyvä juttu. Tuttu tunne ja ymmärrän varmasti mitä tarkoitat. Mutta omasta jaksamisesta pitää myös huolehtia, ei siinä ole mitään väärää, se on ihan oikein mitä tuossa kertoilet. Se Ei sanan sanominen voi olla josku hankalaa, mutta joskus se pitää vaan sanoa. Olen itse kuin varjo siitä mitä vielä tein ja suoritin vuosi sitten, nyt on niin moni asia jäänyt ja ollut pakko sanoa ei, kun ei vain ole jaksanut eikä pystynyt. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 24.6.2015 10.14 |
| Aikuinen nainen!!!Nyt pääsi itku,loistavaa,ihanaa,iso lämmin halaus uutisista<3 Minut leikattiin lauantaina,leikkaus kesti yli neljä tuntia ja toipuminen vie ainakin kaksi kuukautta.Mutta hengissä.Pelotti nukutus mutta vaadin ennen sitä sekä anestesialääkärin että leikanneen kirurgin puhumaan mulle,onneks ehtivät ja kappas...heräsin nukutuksesta. Tosin olin heräämössä karjunut ja kiskonut kaikki laitetut sidokset irti,mutten muista siitä mitään. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 24.6.2015 12.03 |
| Voi RAKKAAT ystävät, nyt itken sitten minä teidän kaikkien läsnäoloistanne. Miten voikaan tuntua hyvältä kun kipeät ja raskaat asiat voi lähimmäisten kanssa jakaa. Oloni on helpottunut ettei se sitten sitä pahinta ollutkaan. Muutenhan näitä vaivoja riittää eli parhaillaan on selkä/niskasärky ihan kamala ja kun en tämän vatsani takia voi lääkitä itseäni kestettävä on. Mutta yritän parhaani. AnnaMyylle paljon leikkauksen jälkeiseen oloon toipumis halauksia. Olette kaikki niin läheisiksi tulleet, että ei voi kun toivoa vaan mahdollisimman paljon hyviä päiviä eteenpäin jokaiselle. |
||
| Terho | Re: Kriisit ja refluksi | 24.6.2015 15.28 |
| Aikuinen nainen, täällä sama tilanne. Rintarangan keski-alaosa kipuilee, sen seurauksena myös vaikuttaa niskaan ja alaselkö "tulessa". Jalkoihin heijastuu jostain särkyä myös. Panadol tällä hetkellä ainoa lääke mitä voin käyttää, mutta vaikutus ainakin minulle ihan sama kuin söisi kurkkupastillia, ei mitään apua. Voimia kipujen keskellä! |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 24.6.2015 17.13 |
| Kaikille voimia, olen nyt niin väsynyt etten kykene tämän parempaan. Ja surullinen. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 24.6.2015 22.10 |
| odotan vain että tämä rumba hellittää. Ts odotan sitä hetkeä kun suljen yhteisen kodin oven takanani viimeisen kerran, ja pääsen aloittamaan omaa elämääni. Mutta toistaiseksi mennään matalalentoa, maha kipeänä, ja koko ajan noin 10 juttua mitä ei saa unohtaa tehdä. Avioero saadaan voimaan ensi kuussa. Miehellähän on siis ollut erilleen muutosta asti suhde, joten sillä on kivaa. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 24.6.2015 23.15 |
| Sinun exälläsi ei ole kivaa.Nyt sinusta sille tuntuu,mutta ei mene kauan,kun tiedät kivuuden olevan kaukana sen elämästä. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 24.6.2015 23.15 |
| Sinun exälläsi ei ole kivaa.Nyt sinusta sille tuntuu,mutta ei mene kauan,kun tiedät kivuuden olevan kaukana sen elämästä. |
||
| refluksikurkku | Re: Kriisit ja refluksi | 24.6.2015 23.15 |
| Uusi oma, parempi elämä odottaa - koita jaksaa sinnitellä kohti tyynempiä vesiä!! |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 25.6.2015 9.11 |
| Vastaan Terholle, että Panadolia minäkin otan ja se ei kipuja pois vie tekee lisäksi vatsakipuja. Minulla on selkä niin huonossa kunnossa. On 4 kertaa leikattu ja olen varmaan maininnutkin, että Ortonilla kun kävin kipujani valittamassa lääkäri sanoi, että minulle on tehty Orton yksi suumista selkäleikkauksista ellei suurin, että olemista on. Ja se on totta. Jos saisi kipulääkityksen kohdalleen kaikki ehkä olisi helpompaa sietää. Jäykistetty ranka lähes kokonaan ja sitten pahat pullistumat/kulumat ristiselässä ja niskassa. Ei oo helppoa tämäkään elo. Yritän kipupolille saada lääkärille ajan (lomailevat kait parhaillaan) kun olen sinne yhteydessä jos tätä kipulaastaria voisi vahventaa, siitä ehkä apua saisin, tai jotain muuta kipujen helpottamisksi. Tämä refluksini ja suurin osaa lääkkeiden sopimattomuudesta minulle aiheuttaa paljon kivunhoito ongelmia. Päivä kerrallaan. Nyt pääsen jatkamaan kesken jäänyttä fysikaalista hoitoa joka on minulle ihan elinehto. Ilman sitä olisin jo pyörätuolissa ollut ajat sitten. Voi Sitrus, mitä sinulle osaisikaan lohdullista sanoa. Ei tässä tilanteessa sanat auta. Kait se vaan on keinolla millä hyvänsä läpi käytävä. Sen takia on ihan ymmärrettävää, ettei voimavarat riitä toisten tukemiseen kun on itse ihan rikki. Kovin on surullista lukea mitä kerrot, mutta se, että saat edes kirjoitettua sitä pahaa sisältäsi ulos, vie sen hetken eteenpäin ja pahaa pois itsestäsi. Voimia vaan edelleenkin. AnnaMyylle myös paljon tervehtymis energiaa leikkauksen jälkeiseen elämääsi. Ja kaikille niin hyvää tätä päivää kun se on mahdollista ja vielä kiitokset kun jaksatte lämpöänne antaa. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 25.6.2015 11.44 |
| No tottakai sillä on kivaa. Ei mulle tarvitse tarjoilla miellyttäviä valheita. Se on aiheuttanut mulle kamalia asioita, joiden takia mun rakkaus on kuollut jo aikoja sitten. Jäljelle on jäänyt epätoivoinen yritys palauttaa rakkaus, antaa anteeksi, ymmärtää. Silti katkeruus, pettymys ja viha on ollut sydämessäni ja lopulta en enää jaksanut peitellä sitä. Heitin sen ulos, ja se lähti. Saman tien se tapasi itäeurooppalaisen siirtolaisen (asunut Suomessa 4 vuotta, jonkinlaisia töitä, ei vakituista asuntoa, kovia kokenut, mutta mukava ihminen ja erittäin päättäväisesti tarttui tilaisuuteen joka eteen putosi) Ei hän kauan kuulemma jaksanut vastustella kun toinen oli niin tarmokas. Nyt se saa seksiä, ihailua, sen ei tarvitse enää miettiä syyllisyyttään mun suhteen, tekee koko ajan kaikkea kivaa, elää hetkessä (juuri se mitä se haluaa), matkustelee. Hän toimii kuin nainen perinteisesti eron jälkeen: koko garderoobi näkyy vaihtuneen ja tukka on leikattu aivan eri lailla. Ulkoisen uudistumisen eteen on tehty kaikki mitä miehen keinoin tehdä voi. Yrittää kai näyttää ikäistään nuoremmalta. Totta helkkarissa sillä on kivaa, Annamyy!! Ja voi olla että sillä on nyt kivaa tän mimmin kanssa elämänsä loppuun asti. Mutta kun me jaettiin tavaroita ja puhuttiin, siltä lipsahti jossain välissä sanat "mä rakastan sua siksi että..." sit se itsekin tajusi puhuvansa preesensissä ja alkoi itkeä. Tämä on se tragedia. Hän hokee yhä, miten hän ei osaa sitä eikä tätä, kun ei ole kukaan (eli vanhemmat) opettanut. Hän on lapsi. Hän ei ole aikuinen. Mahdollisesti hän rakastaa mua yhä, tai sitten ei. Mulla on kuitenkin 20 vuoden kokemus siitä, mitä hänen rakkautensa käytännössä tarkoittaa ja erityisesti mitä se EI tarkoita. Olen kuitenkin surullinen, koska jokin osa minusta tahtoisi yhä vieläkin huutaa "lopetetaan nyt tämä hirveä näytelmä, ei erota.! |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 26.6.2015 14.37 |
| Kyllä Sitrus käyt isoja asioita läpi ja jotenkin tulee sellainen tunne tekstistäsi, että olet äärettömän rehellinen itsellesi mikä on hyvä asia. Eli käyt koko prosessia alusta loppuun kaikkine tunteinesi läpi ja se jossain vaiheessa kääntyy sinulle voitoksi. Ei tarvitse loppuelämääsi surra eli voit taas jopa elää uutta elämääsi mikä eteesi aukeaa. Muistan kun veljelleni tuli ero vaimo jätti hänet ja hän muutti meidän kesämökille ja asui siellä melkein kaksi vuotta. Sanoi, että tarvitsi sen ajan itselleen käydäkseen koko avioliiton läpi eroon asti ja sen jälkeenkin. Menihän hänelläkin talo ym omaisuus kahtia ja lapset jäivät äidin kanssa eli iso muutos. Hän sanoii ettei ikinä enää solmi mitään suhdetta kun pettyi tosi pahoin eron tultua, mutta nyt vuosien päästä hän on oikein onnellinen. On uusi ihmissuhde ja lapset isoja. Ovat isänsä kanssa paljon tekemisissä äidin kanssa tosi vähän. Ex vaimo alkoholisoitui eron jälkeen eli elämä ei ollutkaan niin ihnaa kun sen piti olla kun pääsi veljestäni eroon. Nyt ryyppää ja koti on kun nousevan auringon talo, että kumman elämä se onkaan mukavampaa tänä päivänä. Jospa Sitrus saisit vähän voimaa itsellesi tästä mitä kirjoitin. Näin kovasti toivon. Hyviä vointeja tai ainakin vähän parempia toivon kaikille teille ketkä ketjua lueskelee. Tänään tuli epikriisi kotiin leikkauksestani ja olipa ilo lukea kuinka paha ja kiireellinen kasvain oli muuttunut hyväksi. Sielun rauhan sain. Sitä rauhaa kaikille soisin. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 26.6.2015 15.07 |
| Kiitos! Tapasin eilen miestä, piti jakaa tavaroita. Mut ei päästy siihen asti. Hänellä on selvä näkemys asioista. Jokainen mun suusta tuleva sana on hänestä syytös, ja oikeuttaa hänen huutamaan. Esim. eilen kysyin mitä hän toivoo, vastasi toivovansa saada elää ja unelmoida ja muutakin sanoi. Sanoin mietteliäästi, ettet ole koskaan puhunut mulle noin. Siitä alkoi huuto, taas sä syytät mua. Silloin mä kimmastuin: tiedätkö että mä en tiedä miten mä sanani asettaisin, että saisin ajatukseni julki niin ettet syyttäisi mua syyttämisestä. Olen oppinut siihen, että en uskalla sanoa oikein mitään. Eihän tällasia keskusteluja enää pitäisi edes yrittää. Mutta niin vaan käy. Ja lopputulos on aina sama: mä kuulemma syytän, mies suuttuu ja huutaa. Mä olen kuulemma ainoa ihminen joka suututtaa hänet ja saan hänet aina sekaisin. Kenessäkään muussa maailman ihmisessä ei ole ärsyttäävää, vain minussa. Eikö tämä ole uskomatonta? Ja näin silloinkin, kun puhun rauhallisesti, mietteliäästi ja mielestäni jopa lempeästi. Voiko joku kertoa mistä on kyse. Musta kyse on hänen syyllisyydentunteestaan, joka on niin iso, että parasta on yrittää saada mut suuttumaan, jolloin syyllisyydentunne vaihtuisi vihaan, jonka oikeutuksena olisi mun suuttuneisuus, jotenkin näin. Sekaisinmenon tunne on kyllä molemminpuolinen. Kyllä tämä ihminen tekee mut hulluksi. Se on jopa myöntänyt, että jos mun suusta tulee jotain oikeutettuakin syytöstä (tai sellaiseksi tulkittavaa), niin hän saa vastineeksi syyttää mua jostakin, mikä ei ole tottakaan. Onhan hänen kuulemma pakko puolustatua! Kyl mä ihmettelen, jos ei uuteen suhteeseen tule ongelmia. Mutta niinhän hänen vanhempansa elävät. Eivät riitele koskaan. Vaimo hokee olevansa tyhmä, ja kyllä se onkin. Mä alan olla ihan kaput, seis, loppu, finaalissa, väsynyt, uupunut ja romahduksen partaalla. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 26.6.2015 15.21 |
| Mutta tää hölmöilyhän loppuu muuttoon, joka on ensi viikolla. Toivon ainakin. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 4.7.2015 9.38 |
| Mitäpä Sitrus sinulle tänään kuuluu. On pitänyt jo aiemminkin kysellä, mutta aina se vaan on jäänyt kun on näitä oman elämän "kiireitä" päivittäin. 93v. äitini on yksi huolen aihe omien lisäksi joten aina näköjään pitää jotain olla, ettei ihan liian helpolla elämässään pääse. Luin mitä kirjoitit ja mietit miksi exäsi käyttäytyy sinua kohtaa kuten kerroit. Tuli mieleen ihan ystäväni alkoholisti mies joka kyllä saa aina ystävästäni syyllisen ryyppäämiseensä, joten olisiko tässä sinunkin tilanteessa sama juttu. On itsellä parempi olo kun voi vyöryttää kaiken syyn sinun harteillesi. Varmaan joskus kun kaikki vaiheet olet käynyt läpi mietit miten jaksoit ja mistä voimia tuli, eli uskon tällaisenkin vaiheen elämääsi vielä tulevan. Nyt sitä on vaikea uskoa, kun kaikki on ihan riekaleina, mutta toivon kovin jaksamista edelleenkin eloosi. AnnaMyy, Tintti2 ja Terho teidänkin elämän tilannetta olen miettinyt ja ajatellut miten jakselette . Onko valoa tullut tunneliin yhtään. Ajatuksissani olette kaikki kohtalotoverit kaikkine murheinenne. Voimia ja halauksia kaikille!! Itse olen aloittanut kesken jääneen fysikaalisen hoidon kun tuntuu, että selkä ja niska sanovat ihan väkisinkin sopimuksensa irti, joten toivon kovin apua saavani. Ja ehkä saankin. |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 4.7.2015 10.48 |
| Tässähän sitä saa todellakin polskutella ettei huku...vaikkei veteen niin töihin ja huolenpitoon oman perheen lisäksi myös sukulaisvanhuksista kuten sinäkin ,Aikunen nainen. Ja kun ei enää ole mikään " nuori" niin ei niitä voimia tahdo löytyä tuosta vain mutta niinkuin isäntä sanoo :ilmeisesti viet asiat läpi suomalaisella sisulla :-) Stressiähän työt teettää ja mahakin reagoi siihen , myös rytmihäiriöt , puhumattakaan tuki ja liikunta elimistä .....voi kun sais' ostaa kropalle uusia varaosia kaupan hyllyltä :-) Olenkin miettinyt että tässä iässähän pitäisi jo saada nauttia elämästä eikä elää päiväjärjestyksen mukaan mutta.... Eilen illalla huomasin muuten selvästi että sekä maha että rytmihäiriöt reagoivat ukonilmaan...kuulostaa naurettavalta mutta näin on minun kohdallani. Hyvää kesän jatkoa kaikille " kriisiläisille ! |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 5.7.2015 17.35 |
| Koetahan jaksella Tintti2 huolenpitoa ja hoivaa tarvitsevien läheistesi kanssa. Omia voimavaroja se kysyy, mutta sitä vaan haluaa auttaa ja jostain niitä voimia repii auttamiseen, vaikka välillä on oma olo ja vointi ihan nollassa. Ikää kun on itsellekin jo siunaantunut eli eteenpäin on pötkitty välillä kovastikin rämpien, niin kyllä välillä toivoisi sitä seesteistä oloa jopa itsellekin, lähimmäisistä puhumattakaan. Mutta eteenpäin on mentävä kuten mummon lumessa. Kaunista kesän jatkoa myös minä toivotan kaikille!! |
||
| annamyy | Re: Kriisit ja refluksi | 5.7.2015 20.26 |
| Oon tällä hetkellä taas sairaalassa,kivut ei pysy hallinnassa:(Nukummisesta ei tuu mitään.Muthan leikattiin koska miesystävä mursi leukaluuni mustasukkaisuuksissa. Kuljeskelen ympäri sairaalaa päättömänä ja koitan kuluttaa aikaa,täällä on päivystyksessä netti. Voimia kaikille.et kesä meni hiukan erilaisissa suunnitelmissa mitä piti :( |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 6.7.2015 9.48 |
| Voi eiiii!! AnnaMyy. Nyt kyllä tuntuu tosi pahalta puolestasi. Mitä enää osaa kirjoittaa lohduksi sinulle, ei mitään?? Niitä voimia vaan sinullekin toivottelen, vähissä on sanat todellakin! Onneksi sairaalassa sinusta pidetään hyvää huolta. Toivottavasti. |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 6.7.2015 10.20 |
| Kiitos Aikuinen nainen tsemppaamisesta !.....kyllä kait se tästä , päivä kerrallaan :-) AnnaMyy ,sinusta olen nyt huolissani :-( Et kai aio palata takaisin sellaisen miesystävän luo joka pahoinpitelee ? Itse en antaisi anteeksi sellaista tekoa vaikka pahoinpitelijä pyytäisi anteeksi polvillaan...parempia miehiä kyllä löytyy !! |
||
| annamyy | Re: Kriisit ja refluksi | 6.7.2015 18.16 |
| Toivon todellakin etten:( |
||
| annamyy | Re: Kriisit ja refluksi | 6.7.2015 18.16 |
| Toivon todellakin etten:( |
||
| annamyy | Re: Kriisit ja refluksi | 6.7.2015 18.16 |
| Toivon todellakin etten:( |
||
| juissi | Re: Kriisit ja refluksi | 6.7.2015 18.30 |
| Minusta tuntuu, että Sitrus vielä palaat miehesi kanssa yhteen. Mutta aika näyttää! Voimia toimia ja parasta mahdollista kesää kaikille! |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 7.7.2015 12.48 |
| Moi! Olen saanut netin vasta nyt. Dna sähläsi. Lauantaina pamahti liesi. Uusi tulee vasta pe. Kaikenlaista sotkua ja tekemistä riittää. Nyt ei ole autoa eikä ole handymäniä. Kaikki kestää ja maksaa. En käsitä miksi juissi ajattelet että palaisin yhteen. Emme kumpikaan voineet hyvin. Mutta turha luulla että elämä muuttuisi juhlaksi sillä seisomalla kun yksinelo alkaa. Ei muutu. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 7.7.2015 13.31 |
| Avioliitto on ollut turhauttava. Vasta nyt ymmärrän miten paljon se on turhauttanut. Avioero, kaiken yhteisen purkaminen ja peruminen, erilleen muutto, sosiaalisen statuksen muuttuminen pariskunnasta yksineläjäksi on niin raastavaa ja repivää, että en osaa edes ennustaa miten kauan menee että tästä kaikesta toipuu. Entinen mies on yhä entisenlaisensa. Inhoan yhä sen lapsuudenperhettä. Itse ne on antaneet siihen aiheen. Olen yrittänyt 20 vuotta parhaani. Olen pettynyt,, vihainen, uupunut ja ymmälläni. Tunnen, että en lopultakaan tiedä yhtään mitään rakkaudesta ja kumppanuudesta, en kokemusperäisesti. Aina välillä saan kuitenkin todisteita siitä, että kyllä mun vaisto on toiminut. Olen vain yrittänyt taistella tuulimyllyjä vastaan. Miksi ihmeessä haluaisin palata tällaiseen olotilaan takaisin? Vaati suunnatonta rohkeutta ja mitan täyttymistä, että uskalsin poistua ja jäädä täysin yksin. Se että uskalsin kertoo siitä, että muita ihmisarvoisia vaihtoehtoja ei enää ollut. Entinen mies osoittaa mua kohtaan vuoron perään asiallisuutta, vihaa, myötätuntoa, avuliaisuutta ja ilkeyttä. Ei sekään halua paluuta entiseen. Se on toiminut meidän avioliitossa tavalla jota voi kuvata näin: Henkilö istuu penkillä, ja ilmoittaa haluavansa jäätelön. Vieressä on jäätelökiosti ja taskussa euro jolla jäätelön saisi. Mutta se ei nouse ylös ja kävele ostamaan jäätelöä. Illalla kioski menee kiinni, ja se sanoo, että kyllä mä olisin sen jäätelön halunnut, mutta en mä ole täydellinen. Olen mäkin surullinen siitä, että en saanut jäätelöä. Hän jättää sanomatta, että olisi kyllä ottanut jäätelön, jos joku olisi sen hänelle hakenut, ja mielellään myös maksanut. Mutta tätä hän ei tietenkään myönnä. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 7.7.2015 13.36 |
| Miehen "tumput suorana asenteesta vielä". Se olisi kyllä lusinut mun kanssa vaikka elinkautista. Mutta kun mä tein alotteen, niin se lähti. Eli vastuu erosta työnnetään mulle. Kuinkas muuten. Ts. hänelle olisi ollut se ja sama elellä mun kanssa. Mitään työtä yhteisen hyvän eteen hän ei kyllä itse tehnyt. Mut jos mä olisin opastanut ja ratkaissut ja tehnyt..... Hän kun ei kuulemma ole lapsuudenkodistaan saanut eväitä parisuhteen hoitoon, niin mitäpä hän raukkaparka osaisi. Tätä mä olen kuullut väsymiseen asti. Antakaa mulle mies, joka myös toimii eikä vaan lässytä tyhjää!! |
||
| Tepsu | Re: Kriisit ja refluksi | 7.7.2015 14.05 |
| Tuollainen vastuuttomuus on raivostuttavaa. Silloin on niin helppoa todellakin myös sysätä syyllisyys kaikesta toiselle, kun ei itse tee mitään. Ei siis muka voi myöskään olla syyllinen mihinkään. Aika yleistä tavalla tai toisella ihmissuhteissa tuollainen. Myös sillä tavalla, että pysyy huonossa suhteessa vaikka kärsii. Silloinkin ihminen monesti syyttää sitä toista osapuolta huonosta olostaan, vaikka itse pysyy huonossa suhteessa. Sinä olet ottanut vastuun omasta elämästäsi, Sitrus. Ole ylpeä siitä. Helppo taival se ei ole, mutta sitäkin ylpeämpi saat olla. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 7.7.2015 17.18 |
| Ihan samoin ajattelen kun Tepsukin, että Sitrus on nyt käynyt tätä pitkää suhdettaan alusta loppuun asti itsensä kanssa läpi ja kun sitä on näin rehellinen itselleen lopputulos on vielä jossain vaiheessa hyvä. Nyt kun kaikki palaset on hajallaan, sen kokoaminen kestää, mutta pala kerrallaan paikalleen ja ajan kanssa, niin katsotaan miten käy, Sitrukselle paljon lämpimiä ajatuksia |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 7.7.2015 17.21 |
| Voi kiitos Tepsu. En tunne itseäni ylpeäksi vaan väsyneeksi. Koko ajan. Ja aina kun ajattelen että siellä on nyt joku ulkomaanihme nauttimassa mun valitsemista kaakeleista ym, mua raivostuttaa. Mua raivostuttaa se, että mun kanssa tai jonkun pikkujouluheilan kanssa oleminen tuntuu olevan se ja sama. Menee tähän muuten ihan tolkuttomasti rahaakin. En ole vielä edes uskaltanut laskea kunnolla, kun mennään sellaista matalalentoa. Mulle tulee edelleen hirveä olo aina kun on asioitava entisen miehen kanssa. Se on niin tuttu. Tämä tuntuu niin typerältä. Toisaalta koko ajan tulee mieleen sellaisia muistoja, joissa olen tuntenut vierautta hänen kanssaan, hänen kuvioissaan. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 7.7.2015 17.22 |
| Kiitos sullekin a.n. |
||
| juissi | Re: Kriisit ja refluksi | 7.7.2015 18.00 |
| Enpähän mitään luule eikä sillä ole väliäkään. Elämä on yllätyksiä täynnä ja aika muuttaa näkökulmia, mutta hyvä että on parempi nyt. En enää pohdi ääneen ;) |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 7.7.2015 18.19 |
| Saat sä pohtia! Olin vaan ihmeissäni. Kun tämä on niin rankkaa, niin olisi kamalaa jos tästä ei olisi edes mitään hyötyä. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 8.7.2015 15.17 |
| Mitenkäs AnnaMyy jakselet. On tosiaan kuten Tintti2 sanoi, että ihan kun oman perheen jäsenten asioista huolta kantaa kun täällä murheistaan me itsekukin kerromme. Huolen määrä on vakio, ja melkein päivittäin tulee katsottua mitä kenellekin kuuluu eli onko joku jaksanut voinnistaan täällä kirjoitella. Katselin tällaista linkkiä jonka nyt laitan tänne lähinnä Sitrusta ajatellen, toki muitakin joita elämän vaikeudet koskettavat! http://www.hyvejohtajuus.fi/9786/suru-eron-selviamiskeinona/ |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 8.7.2015 17.24 |
| Moi kaikki! Tänään jouduin lähtemään terveyskeskukseen päivystykseen. Syke oli 110, verenpaine 180/120. Ystävä vei. Huonoa oloa edelsi fyysinen ponnistelu. Luulin että olen saanut sydänkohtauksen ja kuolen. Tässä on tullut pari vaikeaa käytännön asiaa (hella hajosi, nettiä ei saatu moneen päivää). Tänään kävi lukkoseppä asentamassa lukon väärin. Entinen hiostaa päivittäin jollain asialla, joita en voi vielä tehdä. Hän tietää sen kyllä. Tämä oli mulle pysäyttävä kokemus. Olen nyt kotona. Mutta tähän loppui entisen kanssa vääntö milloin mistäkin asiasta, mitä se haluaa nyt mun kanssa vääntää. Se vie mut ennenaikaiseen hautaan, jos ei tämä lopu. En myöskään jaksa enää stressata kaikesta. Olkoon. Lääkäri oli tosi tosi myötätuntoinen, ja sen mielestä mun tilanne on erityisen rankka. Yritän koko ajan liikaa. Elämässä ei ole iloja eikä juuri näköalaa, vain ikäviä ja vaikeita asioita, jotka on pakko tehdä ja päättää heti. Tai niin mä olen luullut. Tänään en aio tehdä yhtäkään asiaa, mikä tuntuu pakolta. Käyn kuumassa suihkussa. Syön, koska sain lähes tuntemattomalta ihmiseltä pienen hellan lainaksi ilmaiseksi ja pyytämättä. Katson elokuvaa tai vaikka monta. Olen vain. Ja kun tästä toivun, alan kohentaa itseäni ja kuntoani, mutta rauhallisesti ja pakottomasti. Kärsin jatkuvasta stressitilasta, josta en osaa poistua. Mutta en halua kuolla tähän. Se olisi varsinaista haaskausta. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 10.7.2015 17.05 |
| Kyllä Sitrus elimistösi on kovilla koko eroprosessisi myötä. On hienoa, että ystävä on lähtenyt mukaasi lääkärin ja ollut tukenasi. Ja vielä, että on ollut ymmärtäväinen ja empaattinen lääkäri niin se jos mikä on tässä tilanteessa paras mahdollinen apu. Hyvä, ettei kuitenkaan ollut sydänkohtaus eli elämä jatkuu vaikka olotila ei siitä ehkä kuitenkaan paremmaksi tullut, mutta sait varmistuksen, ettei olen sydämessä mitään vikaa. Kroppa reagoi kaikkeen eikä kyllä ole mikään ihme. Voimisia ja jaksamista. Myös muillekin kriiseissään eläville. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 10.7.2015 20.13 |
| Kiitos. Tänään tapahtui uusi käänne: netti simahti taas, soitin dnalle, sain ohjeet joita en osannut noudattaa. Sitten soitin maksulliseen tietokoneapuun, ja homma ratkesi. Taas meni pari tuntia. Sitten selitin selvää asiaa entiselle, perustelin ja selitin. Huomasin, että se ei välitä mun näkökulmasta ja vaikeuksista pätkän vertaa. Lisäksi kuulin, että uusi nainen muuttaa heti mun vanhaan kotiin - Yllätys, yllätys, ei ainakaan mulle, koska vakituista asuntoahan sillä ei ole, ja on taatusti odottanut kieli pitkällä. Yhtäkkiä tunsin, että näillä asioilla ei ole mulle mitään väliä. Tunsin vain totaalista tympääntymistä paksukalloisuudesta. Sitä yhtä jauhamista ja tolkuttamista kaikki on ollut jo ennenkin. Mihin se nyt muuttuisi? Tuli sellainen olo, että mä en enää välitä stressata. Olen parhaani mukaan hoidellut asioita mahdollisimman ripeästi, ja silti hommat on menneet pieleen. Mittasin huvikseni verenpaineen: se oli alentunut huomattavasti. Sain tänään uuden hellan. Tämä tarkoittaa sitä, että voin poistaa käsivarrenmittaisesta tee-listastani kohdat "puhdista uuni" ja "hanki uunin lamppu". Huomenna tulee kaveri nostamaan mun kanssa pihasta puskat, jotka hän saa, minä puolestani istutan paikalle ruusuja. Sitten alan ruopata muutenkin pihaa. Nyt en vain enää yritä liikaa. Mihin tässä valmiissa maailmassa on kiire? Lisäksi ilman hellaa oleminen oli niin väsyttävää (ei kunnon ruokaa, ei kahvia...) että nyt vain tuon tuostakin käännyn ihailemaan uutta liettäni onnellisena. Tosin toinen pelti on rikki ja täytyy vaihtaa, mutta se kuuluu kuvioihin. Olen tutustunut jo moneen uuteen naapuriin. Täällä asuu mukavia ihmisiä ja mut on otettu avosylin vastaan. Tämmöistä on elämä nyt. Päivystyskeikka pysäytti. Sitä paitsi unilääkkeet loppuivat, enkä aio hankkia uusia. Myös minä toivon kaikille voimia omissa kriiseissään. Tärkeintä mitä itse tajusin juuri, on se, että elämä ei saa ollaa pelkkää kriisinhoitoa. Tiedän paremmin kuin hyvin, että helppo sanoa, mutta tänään tuli pitkästä aikaa sellainen olo, että se on aivan totta. Olen tosi iloinen ystävästä, joka tulee huomenna, ja hänkin on eronnut ja muuttaa kohta, ja toivon saavani vuorostani auttaa häntä. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 11.7.2015 12.18 |
| Olipa hyvä lukea Sitrus kirjoitustasi tämän hetken tilanteestasi. Nyt tulee niitä uusia ajatuksia nujertamaan näitä vanhoja ja näillä pääset elämässäsi eteenpäin. Ei sitä siinä kriisin keskellä näe mitään muuta kun sitä yhtä ja samaa, mutta nyt jo aistittavissa, että sinulle rupeaa valoa sinne tunneliin tulemaan enempi ja enempi. Valtaisat tsemppaukset päivä kerrallaan elämiseesi. Muille myöskin pienin askelin eteenpäin tsempit! |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 21.7.2015 22.07 |
| Mitä teille kuuluu Aikuinen nainen ,AnnaMyy ,Terho- josta ei ole kuulunut mitään pitkiin aikoihin ja kaikki muutkin ? Miten kesä on tähän asti mennyt ? Oma elämä on niin täynnä töitä ja huolenpitoa muista että sitä alkaa toivoa pientä kevennystä tähän hommaan....olisi kiva saada nauttia ainakin muutaman päivän kesästä... |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 22.7.2015 1.05 |
| Moi, lueskelin noita alkuajan kirjoituksiani. Muistelin ihmisiä, joihin turvauduin silloin. Jännä juttu, en kaipaa enää juuri heitä, eikä yhteydenpitäminen houkuttele. Monet olivat yhteisiä tuttuja. Nyt olen horjumaton siinä, että ihmiset joiden kanssa haluan olla tekemisissä saavat luvan olla mulle lojaaleja. Jos ei, niin bye! Mietin vain, miten metsään olisin mennyt, jos olisin siinä alkuhämärätilassani lähtenyt etsimään miestä! Tämä tarkoittaa myös sitä, että tuskin pidän yhteyttä kummilapseeni ja hänen vanhempiinsa - puolison sukulaisia, bye! Kyllä ne yhteiset kaverit, sukulaiset ja tutut menee ositukseen nekin. Tiedän hyvin, ketkä ovat niitä ketkuja, jotka esittävät empaattista molemmille osapuolille ja utelevat eroon liittyviä asioita molemmilta. Niiden seuraa en halua. Ei voi väittää että suru tai raivo olisi loppuunkuluneet. Eivät ole. Sitä paitsi keskeneräisiä asioita on vielä. Esimerkiksi avioliitto on voimassa. En viihdy mitenkään loistavasti uudella asuinalueellani. Täällä on esimerkiksi kaljakuppiloita joka kivijalassa, ja siellä tenut istuu aamusta asti nenä tuopissa. Eilen kävin lähikaupassa - oven edessä oli poliisiauto ja kolme poliisia. Mielenkiintoisen näköistä porukkaa seisoskeli kaupan ulkopuolella. Sitä paitsi täällä on kyitä - yksi oli tulossa oviaukosta mun olohuoneeseen. Enää en uskalla pitää ovea auki, paitsi jos näen koko ajan ettei sieltä luikerrella sisään. Kivaa! Niin että enköhän mä ala pikkuhiljaa katsella uutta asuntoa kun jaksan. En mitenkään hätäillen, mutta seurailen tilannetta. Toistaiseksi on päivittäin kaikenlaista tylsää kuntoon laitettavaa. Yksi megaohjelmanumero oli oikeankokoisen tulpan etsiminen tiskialtaaseen. Sitten tietysti kaikenlaiset "handymänin hommat" joka saa selvitellä itse, ja keksiä joka pultin, mutterin, liittimen sun muun nimen ja ostopaikan. Aina välillä tulee mieleen, kuinka moni muukin liitto pidetään kasassa pelkistä mukavuussyistä. Ei viitsitä erota, kun siitä seuraa niin paljon kaikkea hankalaa. Kummallista on vaan yhä se, miten tapaan jatkuvasti uusia ihmisiä, joiden seurasta iloitsen ja joiden kanssa on kiva jutella. Kun vertaan entisen elämän tyyppeihin, joiden seurassa oli koko ajan paha ja väärä olo, vaikka kuinka yritti sopeutua ja olla mukava. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 22.7.2015 12.44 |
| Kiitos kysymästä Tintti2 kuulumisistani. Tässä sitä eteenpäin mennään kippuroiden vaivojensa kanssa. Selkä ja niska on niin huonossa, että sain kipupolilta vahvemmat kipulaastarit josko niistä tulisi helpotusta eloon ja oloon. Sitä toivon todella. Eilen vaihdoin vahvemmat, että saa nähdä mikä vaikutus sillä on kipuihin. Yö unet tahtovat jäädä ihan vähiin kun kipu herättää vähän väliä, joten tällaista kuuluu. Vatsani takia suun kautta otettavat lääkkeet eivät tule kuuloonkaan, joten tämä on ainut vaihto ehto kivun hoitoon. Rintaleikkauksen jälkeinen elämä on ihan hienoa kun onni kohtasi siinä asiassa, että kaikki on mennyt hyvin, joten siitä iloitsen kovin. Toivottavasti Tintti2 sinä saat elämääsi parempiakin hetkiä, että jaksat elää itsesi kanssa muiden huoltamisen ohessa. Se syö omia voimia kovin kun on lähimmäisiä joista huolta kantaa joten ei ihan helppoa ole sinunkaan olosi. Jaksamista ja voimia. Sitruksen kirjoitusta kun luin, ajatuksiini tuli heti, että kyllä me ihmiset olemme aika kummallisia kapistuksia, että vaikka kuinka ryvemme siellä ojan pohjalla ja tuntuu, että tänne jään, niin sieltä vaan noustaan ja elämä rupeaa pikku hiljaa maistumaan taas elämältä. Pieniä ne ensi askeleet ovat, mutta siitä ne vaan jotenkin kasvavat ja matka jatkuu. Sitrukselle myös jaksamis toivotukset eteenpäin tarpomiseen. AnnaMyystä minäkin huolta kannan, mitä lie tänään kuuluu ja missä mallissa terveys nyt on. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 26.7.2015 16.51 |
| Hei!Hengissä edelleen.Mutta en jaksa enkä pysty kirjoittamaan kaikkea,sellasta on vauhti ollut.Apua olen hakenut ja saanut mutta alan väsyä siihenkin kun mua ollaan työntämässä monelle eri taholle JA MIKÄÄN EI TOIMI. Joka ikisestä asiasta saa vääntää kättä lääkäreiden, sihteereiden,aikojen sinnetänne peruuntumisista kuljetuksista kyydeistä rahasta jnejne. Viime vai oliko se toissa viikolla leuasta kaiveltiin putkahdelleita luunpaloja lisää ja antibioottia lisää. Muisti on ihan tööt,jotenkuten muistan oman nimeni,unohtelen,kertailen,epätodellinen olo...silti eteenpäin.Välillä olen heittämässä hanskoja tiskiin kun väsyttää niin että silmissä humahtelee ja jalat ei kanna.Mut mä selviän!Olen sen päättänyt. Terkkuja ihan jokaiselle teistä,kirjoitellaan ja kuullaan! |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 26.7.2015 19.38 |
| Olen viime aikoina nukkunut kuin unitautinen. Olen myös nähnyt inhottavia, uudenlaisia painajaisia. Kaikki ei selvästi ole hyvin, enkä tiedä onko edes menossa parempaan suuntaan. |
||
| annamyy | Re: Kriisit ja refluksi | 2.8.2015 12.08 |
| Itkuista ja masentunutta,riitaisaa ja vuoristorataa:/Kauhea kesä,on taas usko loppumassa,mutta tartun kuin hukkuva oljenkorteen kun lääkäri muistaakseni sanoi että hyvä tästä vielä tulee. Tunne on kuin oisi liimaa alahuulen ja ikenien välissä,lisäksi ruuvit kai siellä luussa kiristävät kokoajan ja viime viikolla kävi ilmi että murtumalinjan tienoilla on märkäpesäke,alkavalla viikolla ois pitänyt aloittaa hoito mutta yliop.sairaalassa ei ollut aikaa kuin kolmen viikon päähän. Viimeks lääkäri puhui tilanteen räjähtämisestä käsiin ja kun hoitajat varaili aikaa ja mutisivat ettei sitä saa tulevalle viikolle,sanoin et toi lääkärihän sano et tää räjähtää käsiin,niin se lääkäri kuuli sen ja sanoikin että hän vähän liioitteli.... Sitten ristiriitaista tietoa:sosemaisella ruualla,mutta saisin muka hölkätä kevyesti.Ai niinku nyt ilman antibioottisuojaa märkäpesäke murtumassa...joo. Menkkoja ei ole ollu kolmeen kuukauteen ja toista rinbtaa polttaa ja jomottaa,mahaa myös,MASENTAA! Terkkuja taas kaikille,tuleekohan tästä elosta enää mitään:( |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 3.8.2015 15.47 |
| Voi rakkaat ihmiset. Miten ihmeessä teitä osaisi lohduttaa, kovasti tekisi mieli jotain lohduksenne kirjoittaa, mutta ei ole mitään sanoja minkä kokisi teille voimia antavan. No jospa se edes helpottaa oloanne kun jaksatte tänne muutaman sanan voinnistanne kirjoittaa. Tietoisuus siitä, että me muut niitä luemme ja välitämme näin, vaikka se fyysinen läheisyys tästä kaikesta puuttuukin, niin toisi jotain pientäkin ripausta valoa pimeyteenne. Voimia ja jaksamista. Tässä se on mitä osaa toivottaa. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 3.8.2015 19.24 |
| Mulla auttaa kriisiini se, kun muistelen oikein kunnolla eläytyen, minkälaista yhteiselämä OIKEASTI oli. Siloin kun kun tulee suru ja haikeus, se yleensä liittyy toiveeseen siitä, millaista olisi voinut tai olisi pitänyt olla, tai millaista oli joskun aikojen alussa, jolloin ei vielä tuntenut toista kunnolla. Tietysti surettaa nämä tuhlatut vuodet, mutta olisihan ollut mahdollista, että tämä olisi jatkunut elämän loppuun asti, ja se se vasta olisi tuhlausta ollut! Parisuhdetta ei kukaan voi yksinään kuljettaa, ja jos toinen osapuoli vain toivoo asioita, eikä tajua olevansa aktiivinen toimija, siitä ei tule muuta kuin turhaumaa ja raivoa. En tiedä kovin montaa niin suututtavaa juttua, kuin se että toinen sanoo "en mä halua olla tyly/ilkeä/välinpitämätön etc. ja kuitenkin on!! Olen viime aikoina myllännyt pihallani, jota voi kohta alkaa nimittää puutarhaksi - onhan siellä jo neljä puuta: luumu, kirsikka, syreeni ja koristeomena. Hommaa riittää, edelliset asukkaat eivät olleet puutarhaihmisiä. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 12.8.2015 9.55 |
| Kai sitä eteenpäin mennään... Pakko avautua, minä siis otin miehen luokseni ja helppoa ei ole ollut.Kaikki viranomaiset poliisia myöten ovat huolissaan ja sanovat,että heillä on kokemusta tällaisesta ja ettei pääty hyvin:( En tiedä mitä teen,miksi mä olen miehen kanssa,mitä ihmeen tuttua ja turvallista hänessä on. Turvallista...nuo väkivallan teot on olleet humalassa,mutta selvinkin päin on äkkipikainen.Oltiin valmistelemassa muuttoa muutama viikko sitten,kumpikin äärimmäisen kireällä ja yksi yö nukkumaan mennessä selvinpäin mies jotenkin tuli puoliksi mun päälle ja sihisi että mä en edes kadu tekojani(siis minä) enkä ole pyytänyt anteeksi ja että hän heittää minut parvekkeelta alas. Tuijotin siinä kattoon ja ajattelin alistuneena että näinkö mun elämä oikeesti loppuu.Sitten sain vinkaistua anteeksi,mutta mies sanoi ettei se tullut aidosti. Sen jälkeen olin aivan tolaltani,suunnittelin asunnosta poistumista ja mietin kuinka sen teen.Sanoin että menen tupakalle,mies seurasi perässä.Silmäilin kenkiäni ja kännykkää sekä takkia ja käsilaukkua. Sitten vaan ryntäsin ovesta rappukäytävään,en ehtinyt ottaa kuin käsilaukun.Mies aukaisi oven ja hiljaisella äänellä houkutti tulemaan takaisin,mutta olin täydessä paniikkitilassa. Menin raput alas ja aloin ajaa pyörällä,pimee tyhjä tie ja sanoinkuvaamaton kauhu että se ottaa pyöränsä ja ajaa perään ja tappaa mut tielle. Ajoin sit muutaman kilometrin,mulla oli vain käsilaukku, ei puhelinta eikä kenkiä.Pakko oli kääntyä takaisin.Huusin hiljaa parvekkeiden alla ja se tuli avaamaan alaoven. Tärisin kuin horkassa,se sanoi että tule vain sisään,ei oo mitään pelättävää.Sanoi ettei tajunnut miten mä noin säikähdin.Menin sisään ja se laittoi parvekkeen oven kiinni...siitä sitten aamulla pakkaamaan sen kamoja. Sen mielialat vaihtelee erittäin voimakkaasti,eikä se tajua miksen minä halaile ja helli häntä O.O Noniin,ajatukset myllertää enkä jaksakkaan enempää kirjoittaa:( On tässä normaalielämääkin,lenkkeillään jne.En saa nukuttua kun se puhuu unissaan ja siksikin olen sippi. Maha on kipee,gynen poli oli eilen mutta siellä asiat kunnossa.Pelottaa mahakin koko aika,edelleen ei menkkoja ja tissi kipee,polilla koettelivat nekin,oisko sit hormonaalista en tiedä.Viime yönä nukuin 7 tuntia putkeen kun mies läksi reissuun,tänään kai se tulee. Aikaa kun ei voi kääntää taaksepäin,sais edes kesäkuun alkuun.En tiedä voiko tästä enää rakentua mitään ja miten,kuinka ihmisessä voin olla niin vastakkaisia puolia,väkivaltainen mustasukkainen pelottava tyyppi,toisaalta keskusteleva,iloinen ja huumorintajuinen hellä mies. Huolehtii musta,laittaa ruokaa,jelppii kaikessa. Tästä kirjoituksesta ei saanut kuvaa mun elämästä,ei se välity kirjoittamalla tietenkään kokonaan. Mutta mä oon lukoAnnassa,mies vaatii keskustelua,jankkaa vanhoja asioita ja oli lukenut mun privaviestejä erään miespuolisen ystäväni kanssa,joissa heitettiin aika rankkaa läppää joka varmasti kuullostaa ihan muulta mitä se oikeesti oli,viatonta,mutta mies tulkitsee sen toisin ja päivittäin sen ottaa puheeksi,välillä kiihtyen hurjaan vihaan:/ Äsh tätä kaikkea:/Ja mun väsymys on omaa luokkaansa. Kirjoitelkaa kuulumisia kun jaksatte ja terkkuja kaikille sekä voimia! |
||
| refluksikurkku | Re: Kriisit ja refluksi | 12.8.2015 10.07 |
| AnnaMyy, ihan rehellisesti paras neuvo tässä tilanteessa - ota selville lähin naisten turvakotipaikka ja soita sinne ja kysy miten toimitaan ... Jos teillä poliisikin on kuvioissa mukana perheväkivallan takia, älä palaa enää - juokse poispäin lujaa! Sun siivet kantaa taatusti ilman tuota miestä. |
||
| refluksikurkku | Re: Kriisit ja refluksi | 12.8.2015 10.21 |
| Tietääkö hän sinun kirjoittelustasi tänne sivustolle? |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 12.8.2015 12.50 |
| On mulla tiedossa turvakotipaikka,mutta ei sitä nyt tarvitse kun ei ole alkoholia kuvioissa. En tiedä tietääkö mun kirjoittelusta tänne,ajattelin kyllä näyttää.Sitäpaitsi se lähtee täältä heti kun vain sanon,mutta en mä niin raaka ole,ei silläkään ole helppoa. Kun sais sen hakemaan apua väkivaltaisuuteen,se on hurjan katuvainen luideni murtumisesta,itkee ihan, mutta en mä tiedä kuinka pääsen yli sen kanssa yhteiseloa jatkaen noin raa´asta väkivallasta:( Nii-kai mun siivet kantaisi...jotenkin vaan se tuli mun elämään samaan aikaan kun elämäni muutoinkin heitti häränpyllyä eli kun lapsi poistui arkielämästäni (ym viime syksyn jutut),mies on ollut arjessani,ompa vaikeaa tuoda ilmi miten tämän koen! |
||
| juissi | Re: Kriisit ja refluksi | 12.8.2015 14.09 |
| Ei herrajumala! Juokse nyt rakas ihminen siitä suhteesta sen minkä jaloista pääset! Oon nähnyt näitä ennenkin ja ihan liikaa. Tuo peli ei tule koskaan loppumaan. Onhan se toki varmasti mukavaa, kun saa huolenpitoa, mutta liian kalliit on hellyyden lunnaat. Suoraan sanottuna: mä oon helvetin vihainen sinulle mitä teet itsellesi! |
||
| refluksikurkku | Re: Kriisit ja refluksi | 12.8.2015 18.53 |
| AnnaMyy, ethän kerro/näytä tätä/näitä kirjoituksiasi ... pikemminkin sanoisin että jos käytät konetta kotona, pyyhi sivuhistoria pois ja tee päälle pari neutraalia hakua. Anna tämän olla oma maailmankolkkasi, joka on ainoastaan sinun. Ymmärrän sen normaalinkin kivan suhteen ja riippuvaisuuden, mikä siinä kehittyy ohessa mutta kun siinä on väkivaltaa mukana, not god - ei ihan oikeasti! Useimmiten mitä kauemmin sellaisessa on mukana, sen syvemmin siihen uppoaa ja on vaikeampaa lähteä pois ... ja maailmankuva vääristyy pikkuhiljaa. Lopun elämäänsä hän ei varmaankaan pysty olemaan juomatta, joten sää joudut pelkäämään jokainen kerta meneekö asiat nyrkkeilysäkkinä olemiseen ... :-( :-( Oletteko te olleet jossakin terapiassa yhdessä tai erikseen? |
||
| Annemari | Re: Kriisit ja refluksi | 12.8.2015 21.50 |
| AnnaMyy, laita se mies pihalle, ennen kuin sinusta on ilmat pihalla! Kuulostaa pelottavalta tyypiltä, ajattele itseäsi ja lastasi. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 13.8.2015 9.11 |
| Ei olla yhdessä oltu terapiassa,mulla on omat tahoni ja hällä omansa. Nyt ei ole kuulunut mitään toissapäivän jälkeen kun reissuun läksi,on varmaan odottanut että minä soitan ja ja minä että hän soittaa...alkoholin ei pitäisi olla mukana kuviossa koska reissussa oli lasten kanssa. Ei se sillee pelottava ole normisti,hyvinkin kiltti,tai siinä on monta puolta.Impulssienhallintaa ja sellaista,sillä kun alkaa kiertää päässä mustasukkaiset ajatukset niin onhan se arvaamatonta. |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 13.8.2015 10.16 |
| AnnaMyy , kyllä minäkin olen sitä mieltä että laita mies pihalle. Miten käy seuravalla kerralla kun miehen itsehillintä pettää ja hän saa mustasukkaisuus-raivarin ? Jos mies on kerran hakannut sinut sairaala-kuntoon niin ei ole takuita etteikö teko toistuisi ! Äläkä missään nimessä näytä hänelle sun kirjoitukset tänne.....sillä voi olla erittäin ikävät seuraukset sinulle !!! Jo sellainen asia että hän käy lukemassa sun yksityis-viestejä kertoo miehestä paljon....... |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 13.8.2015 16.20 |
| Harvinaisen yksimielisiä on neuvot sulle, Annamyy. Liityn joukon jatkeeksi. Pelottelen sua vähän. Mun siskolla oli kaveri jonka mies oli väkivaltainen. Sisko seurasi tilannetta, ja sanoi mulle, että varmaan se mies tappaa sen naisen vielä. Ja niin kävi. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 13.8.2015 16.26 |
| Täsmennetään vielä, että siskoni kaveria kannustettiin jättämään mies, mutta se ei tehnyt sitä. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 16.8.2015 10.23 |
| Sunnuntaita.Ajatukset risteilee.Menin hakemaan lapsen perjantaina kotiin,ex tuli minun eteeni kännykän kanssa ja osoitti sillä,kysin vähän hämääntyneenä että mitä sinä teet,otatko minusta kuvaa,se sanoi että hän ottaa videota. Kyseli että mitä kuuluu,minä vaan että ei tässä kummempaa,entä itsellesi.Sitten se kysyi nimellä tästä mun miesystävästä että onko se tulossa käymään viikonloppuna,katsoin vain ja sanoin että "sinä oot sairas".Siihen ex että "tämä riitti" ja lopetti videoinnin. Seuraavaks se huusi että miten meni juhannus ja ivaili hänelle tulleen siitä kirjallista infoa. Tätä edelsi se,kun perjantaina postissa mulle tuli taas haaste oikeuteen exän toimesta,tällä kertaa se vaatii yksinhuoltajuutta ja että lapsi saisi tavata minua vain yhden kerran kuukaudessa yhden yön:( Käveltiin exältä lapsen kanssa kotiin ja kun oltiin tässä kotinurkalla,ex ajoi täältä autolla meitä vastaan.Me siis kuljettiin lapsen kanssa metsätietä pitkin ja sillä välin ex oli ajanut autolla tänne ilmeisesti kurkkimaan ikkunoista ja mahdollisesti käymään parvekkella jonne pääsee helposti. Kysyin naapurilta oliko nähnyt,sanoi ettei nyt perjantaina mutta aikaisemmin on nähnyt exän kiertelevän taloa ja kurkkivan ikkunoista sisään ja tarkastelevan parvekkeen kautta. Lisäksi se on penkonut mun postilaatikkoa. Minä en jaksa jälleen oikeusprosessia:(Lupasin lapselle puolustaa häntä ja taistella,mutta yön tuteina kävi mielessä alistua,laittaa exälle viesti että säästä lapsi tältä,minä allekirjoitan kaikki paperit vapaaehtoisesti ilman raskaita oikeusprosesseita.Mutten voi tehdä sitä lapselle!!!! Siitä nivaskasta mikä tuli kävi ilmi,että exällä oli ollut häätö asunnostaan juuri silloin kun haki ja sai lapsen asumisen,mutta asianajajnsa oli sanut sen sillä perusteella että ex sai siihen saumaan tuplaasumistuen,elatusmaksut ja lapsilisän jolla saa hoidettua rästivuokratO.O Koetan,yritän kestää ja jaksaa, on kauheen vaikeeta olla kun kaikki minkä varaan on laskenut hajoaa ympäriltä ja multa vaaditaan kaikilla saroilla kohtuutonta jaksamista:`( |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 16.8.2015 11.01 |
| AnnaMyy , juuri tuon takia kannattaa laittaa miestä joka pahoinpiteli sua lopullisesti pihalle ! Ymmärrän hyvin että ex-miehesi on huolissaan lapsenne turvallisuudesta niin kauan kuin tuo "miesystävä" on mukana kuvioissa. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 16.8.2015 11.11 |
| Voi...Ex on aloittanut tämän jo vuosia sitten!Eikä se mitään huolissaan ole,tietää erittäin hyvin ettei meillä lapsen kanssa ole täällä mitään hätää. Se vain sai lisää vettä myllyynsä näistä tapahtumista.Jos ei noita olisi sattunut,se oisi vetänyt vaikka tyhjästä jotain.Usko mua,noin toimii narsistinen luonnehäiriöinen. |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 16.8.2015 14.22 |
| Niin...vaikuttaa siltä että ex-miehesi vetoaa tapahtuneeseen ja hyödyntää sitä oikeudessa :-( Sen takia olisi sulle eduksi ettei " miesystävä" ole enää mukana kuvioissa. Tsemppiä sulle AnnaMyy!....on surullista että sulla on tuollainen kriisi meneillään :-( |
||
| juissi | Re: Kriisit ja refluksi | 16.8.2015 17.00 |
| Elämä kannattaa ottaa omiin käsiin. En minä vain yksinkertaisesti en ymmärrä näitä. Yhden naisen tukihenkilönä olin monta vuotta. Oli niin mukava kuljetella sitä röntgeneihin, kuunnella livenä, kuunnella puhelimessa, tukea ja auttaa - loputon suo ja suojeleminen ja välillä sitten se mies olikin niin maaliman paras. Perkele. Minusta se nainen nautti siitä elämästään sellaisenaan. Lopulta pääsi vuosien jälkeen ukosta eroon, mutta katkaisin välit kun sen lopullisen ratkaisun kannustamisen jälkeen aina joka helvetin kerta kun puhelin soi ja juteltiin niitä näitä, niin aina se alkoi se itkeminen kun Matti sitä ja tätä. Mulle riitti. |
||
| malla | Re: Kriisit ja refluksi | 21.8.2015 14.35 |
| Terveisiä kriisiryhmään pitkästä aikaa! Jo vain kriisit ja stressi saavat vatsan huonoon kuntoon:( Mutta kait se tästä taas... Koko kesän on ollut sitä sun tätä. Olen joutunut syömään särkylääkkeitä pitkittyneeseen niska- & yläselkäjumiin. 1,5 kk kesti tämä. Sitten meidän koiravanhus kuoli silmieni alla epileptiseen kohtaukseen. Sydän ei kestänyt. Olihan sillä jo ikää ja sen oli aika mennä, mutta kun 18 vuotta on koira ollut talossa, outoa on. Koko kesän on myös oireilevaa rintaa tutkittu. Epätietoisuus on ollut jäätävää:( mammografiaa, ultraa, varjoainekuvausta, magneettitutkimusta... Maanantaina verta erittävä rintatiehyt leikattiin pois. Kirurgi ei epäile tässä vaiheessa pahanlaatuista, mutta varmuuden saan vasta 7.9. kun patologin lausunto valmistuu. Kuitenkin nyt jo hiukan rauhallisempi mieli. Jospa meikäläisen gastriitti ja refluksikin tästä pikkuhiljaa taas rauhoittuisi. Kaikille kriiseilijöille voimia! Sitrukselle onnea (???) uuteen kotiin ja elämänvaiheeseen. Ja AnnaMyylle samat terveiset kuin muiltakin: väkivaltainen mies pois elämästäsi! |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 22.8.2015 10.07 |
| Hei pitkästä aikaa. Minäkin olen viettänyt vähän hiljaiseloa, on ollut selän kanssa ongelmia, vatsasta puhumattakaan, joten tutulta kuulostaa Mallan vaivat mitä käyt läpi. Eipä silloin jaksa kun juuri sitä omaa elämäänsä yrittää elää kun liian paljon tapahtuu omassa elämässä ja vielä samaan aikaan. Se ei tietty tarkoita etteikö muiden murheet tunnu missään, mutta sitä ei vaan jaksa sillä hetkellä paneutua kun omaan oloonsa. Toivotaan, että rintaoperaation vastaukset ovat yhtä lohdullisia kun minullekin oli. Peukut pystyyn!! Surullista lukea koiravanhuksesi pois menosta ja vielä ihan itse vieressä ollen. ( itselläni on 8v. koira joten osaan ajatella mitä käyt läpi) Osanottoni sinulle ajatuksella, että onpa mahtavan iän koirasi saavuttanut eli saanut elää pitkän elämän ja olla ilonasi. Elämä on tätä ylä-ja alamäkeä. Emme vaan itse voi näitä kohtaloitamme määrätä. Yritettävä räpistellä eteenpäin niillä voimilla mitä olemassa on. Olen ketjua käynyt välillä lukemassa, mutta eipä ole ollut mitään järjellistä ja lohdullista sanottavaa kenellekään, joten hengessä mukana, mutta sanat ovat jossain hukassa..... Voimia kaikille, niin AnnaMyylle, Sitrukselle, Mallalle ja teille kaikille joiden nimimerkkejä en nyt tähän rupeaa listaamaan. Mutta jokaista ajatelen. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 28.8.2015 10.35 |
| Täältä taas oksennusta:olen lietsonut itseni ihan paniikkitilaan,soittelen kriisikeskukseen jne.Josta todettiin että olen ollut vuosia systemaattisen kiusaamisen alla exän taholta,no kyllähän sen kaikki tietää. Mitähän se tänään keksii,kuvata videolla vai mitä ja ajella autolla tänne kun lapsen kanssa kävellään metsätietä. Olin eilen lääkärissä mahan takia ja sain Vagifem-puikkoja,2x viikossa, nyt sitten jo yhdistelen eilistä ekaa puikkoa tähän oloon vaikka se on paikallisvalmiste. Onko kellän mitään rauhoittavaa tietoa ton käytöstä? Mulla on asianajaja hankkimatta kun en ilkeä soittaa sille että taas on tämä sama show alkanut vaikka kriisikeskukseltakin sanottiin että aa tekee työtään mutta mua niin hävettää:/ Mahan suhteen lääkäri oli sitä mieltä ettei tutkimukset tuo enää lisäinfoa ja suositteli fodmappia vaikkakin myönsi mun oireiden olevan epätyypilliset.Tuntuu et keski-alamaha on täynnä jotain raskasta ja painetta ja räjähtää vaikkei se ole ilmaa.Stressikö tän tekee,no mitäs muuta kai tässä vaan yrittää,terkkuja kai8kille ja kirjotelkaa voimienne mukaan. Erityistervehdys Mallalle pitkästä aikaa<3 |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 28.8.2015 14.50 |
| Annamyy, ymmärrän että sua hävettää. Muakin on usein hävettänyt. Sitten olen ajatellut, että MUN elämästähän tässä on kyse. Ei se muita ihmisiä liikuta. Ja todellakin, ammattilaiset tekevät työtään. Eikö ole sääli, jos pielessä olevat asiat jäävät korjaamatta vain siksi että hävettää. Tällä lailla olen itseäni kannustanut, ja nyt kannustan sua myös. Voimia!! |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 29.8.2015 11.45 |
| Kiitos.Pakkohan se on uskaltaa...mutta kun se aa varmaan on turhautunut,ei kai siinä jos itse olisin puhdas pulmunen,mutta kun näitä ikäviä tapahtumia on ollut:/ Mahajuttua:onko teillä ollut maha hurjan turvonnut ilman että tulisi ilmaa,mulla on koko ajan jo aamusta ja tunne on inhottava,vaikkei ole laittanut suuhun mitään,omituista ja tietty pelottavaa:( |
||
| malla | Re: Kriisit ja refluksi | 7.9.2015 14.58 |
| Kriisiketjuun ihan pikaisesti. Tänään sain patologin lausunnon, ei yhtään mitään epäilyttävää! Jostain syystä se poistettu rintatiehyt oli haarautunut, rosoutunut ja eritti verta. Tunnen s u u r t a helpotusta ja kiitollisuutta. Joku korkein jossain on juuri minut halunnut säästää rintasyövältä - ainakin nyt. En tiedä kuka ja miksi, mutta nöyrä kiitos. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 7.9.2015 18.58 |
| Malla, onneksi olkoon! Voin eläytyä helpotuksen tunteeseesi! |
||
| refluksikurkku | Re: Kriisit ja refluksi | 8.9.2015 16.31 |
| UPEATA, Malla!! |
||
| refluksikurkku | Re: Kriisit ja refluksi | 8.9.2015 16.32 |
| Tsemppiä ja jaksamista kaikille!! |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 8.9.2015 16.49 |
| Itselläni on taas menossa aallonpohjavaihe. Olin luullut, että tällaista ei enää tulisi, mutta mitä vielä. Onneksi on työkaluja tämän käsittelyyn, ja ystäviä. Mutta helppoa ei ole. Tietenkään ei pidä kuvitella, että kaikki paha mieli ja voimattomuus johtuisi vain erosta. On elämässä muutakin voimia vievää. Toivotan kaikille parasta mahdollista syksynalkua! |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 10.9.2015 12.34 |
| Mallalle, kohtalotoverilta myötäilon toivotukset. Samoja juttuja kävin läpi. Eli minullakin se paha muuttui hyväksi. Kädet ristiin laitoin ja ikäänkuin sekin helpotti elämääni kun sain tässä asiassa terveen paperit. Varmaan sinun tämä oli sinun elämässäsi yksi huippu hetki kun ei ollutkaan mitään pahaa mitä lähes kohta kaikilla on kun kuuntelee ketä vaan ja missä vaan. Sitrukselle ja AnnaMyylle toivon myös sitä auringon paistetta risukasaan vähän pidemmäksikin aikaa, ettei vain hetken pilkahdusta. Molemmat käytte elämässänne rankkoja aikoja jotka eivät ole niin kuin kynän jälki kumilla pyyhittävissä pois. Se kestää ja välillä on hetki hyvää ja sitten voikin tulla iso notkahdus. Paljon jaksamista teille, mitäpä järkevää sitä osaisi kirjoittaa kun paljon haluaisi jotain viisasta sanoa josta olisi apua, vaan ei osaa. Mutta se, että täällä ollaan hengessä mukana ja ainakin itse olen niin läsnä kun tällä tavalla voi olla, ehkä vähän antaa jaksamis voimaa päiviinne ja tunnetta siihen, että tänne voi tuntojaan purkaa. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 10.9.2015 14.54 |
| Mulla ainakin yksinäisyyden tunne lyö välillä niin kovaa ja arvaamattomasti, että mieltä nakertaa kysymys olisiko sittenkin pitänyt vaan niellä tunteensa ja tyytyä siihen mitä on. Koko ajan ilmenee uusia asioita jotka on kohdattava yksin nyt ja vastaisuudessa, sellaisia mitä ei ollut vielä ajatellutkaan. Taidan nyt toistaa itseäni. Ei tässä iässä kuulu enää olla "sinkku". Se on luonnotonta. Ei viiskymppinen jaksa enää niitä riiauskuvioita ja sitä epävarmuutta. Tottakai tiedän, että monet löytävät ns. kypsän iän uuden onnen. Ei mulla ainakaan ole paukkuja sellaiseen. Lisäksi ero romuttaa koko elämän niin perusteellisesti, että ei tässä tunne itseään sen paremmin kypsäksi kuin viisaaksikaan. Pikemminkin turvattomaksi, typeräksi ja erehtyneeksi. Sitten kun kaksi samanlaista kohtaa ja lyö hynttyyt yhteen, niin varmasti menee hyvin, vai mitä? Molemmilla on historiaa, tunnekuormaa ja entisiä sitoumuksia, jotka tekevät kaikesta erittäin monimutkaista. 30senä aloitin parisuhteen mielestäni aivan oikeista syistä. Jos nyt aloittaisin parisuhteen, tekisin sen siksi että yksinolo ja vanheneminen pelottaa. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 11.9.2015 17.06 |
| Kuinka ollakaan, nielemisvaikeudet ovat palanneet. Tämä on nyt sitä, mitä olen pelännyt kohdata yksin. Onneksi tiedän, miten kannattaa toimia: syödä tosi varovasti, välttää säikeisiä ruokia, mutta varoa lopettamasta syömistä, koska se vain pahentaa tilannetta. Tiedän myös välttää puhumasta tästä ihmisille, koska suurin osa katsoo oudosti. Jos ei ole kokenut sitä tilannetta, että ruoka juuttuu ruokatorveen, vaaditaan mahtavaa empaattista kykyä sen uskomiseen, ja sitä ei useimmilta löydy. |
||
| Malla | Re: Kriisit ja refluksi | 12.9.2015 8.09 |
| Kiitos teille kaikille! Paniikki ja rintasyövän pelko olivat kovat, se on niin salakavala sairaus. Mulla oli ns. hälyyttävä oire, enkä voinut tietää. Vatsa sekaisin, yöunet onnettomat, mutta nyt päivä päivältä paremmin. Sitrukselle voimia. Ensimmäinen vuosi on kovaa eron jälkeen. Joutuu kohtaamaan yksin vanhat traditiot: joulunvietot, uudet vuodet, juhannukset etc. Oli se rankkaa omalla kohdallani myös, mutta siitä selviää. Ajan kanssa. Mitään konkreettisia ohjeita en osaa sinulle antaa. Voi elää ilman kumppania, tai se kumppani voi yllättäen tulla vastaan - kuten kävi minulla. Taisin kohtaamisestamme joskus mainitakin? Toki molemmilla on menneisyytensä ja tunnekuormansa, mutta selväpäisiäkin miehiä ON olemassa. Ehkä heitä löytää jonkun harrastuksen parista? Kapakasta harvemmin... Etkä sinä siellä käykään, kun et juo! Voimia kaikille. Nautitaan näistä ihanista sytspäivistä! |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 12.9.2015 15.36 |
| Kiitos, Malla, sanoistasi. Mua rupesi naurattamaan, kun kirjoitit että selväpäisiä miehiä on. On varmasti, mutta eniten tässä huolettaa mahdanko itse olla selväpäinen? Ainakin on olen hirveän, hirveän väsynyt. Olisi kovin houkuttelevaa vain vetää peitto korviin ja nukkua. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 12.9.2015 18.59 |
| Olet sinä Sitrus selväpäinen,se on vaan niin että jokainen kriisien keskellä ei osaa ajatella rationaalisesti!t:t.annamyy josta tuntuu samalle. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 13.9.2015 12.32 |
| Kyllä meillä kaikilla varmaan on jossain vaiheessa elämäämme omat "kriisimme" ja tuntuu ettei elämä ole enää elämisen arvoista ollenkaan. Tai aika monella on näin. Siinä kaiken keskellä ei edes pysty ajattelemaan hyvää tulevaisuutta, vaan elämä on siinä ja nyt ahdistuksineen, pelkoineen ym.. Ei ole helppoa aloittaa elämää yksin on syynä sitten puolison kuolema tai ero hänestä. Kaikki muuttuu ja siinäpä sitä on miettimistä mistä aloittaa ja miten, kun tuntuu ettei elämässä enää ole mitään. Voimia kysyy jokaiselta kuka tällaisen eteen joutuu, mutta ei siihen kait mitään lääkettä ole muuta kun tarpoa tätä päivää ja odottaa josko huominen olisi kuitenkin parempi. Koettakaa jaksella ystävät, tätä iänikuista fraasia me "tukijat" toistellaan. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 13.9.2015 17.37 |
| Aamulla on kaikkein suojattomin ja pahin olo. Muistelen etäisesti, että silloin kun oli onnellinen ja luottavainen elämäntilanne, aamulla on ihanaa herätä uuteen päivään. En tiedä kokevatko kaikki ihmiset näin syvästi, mutta minä koen. |
||
| Malla | Re: Kriisit ja refluksi | 19.9.2015 7.16 |
| Ahdistus on aina aamuisin pahimmillaan, myös masennus ja alakulo. Jos vaan jaksaa, pieni kävelylenkki aamiaisen jälkeen voisi tehdä hyvää. Itsellä ei tällä hetkellä noita tunteita, mutta käyn yleensä puolen tunnin kävelyllä, vaikka koiraakaan ei enää ole. Kokeile Sitrus! |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 19.9.2015 15.19 |
| Jostain syystä mieli palaa yön aikana takaisin menneisyyteen. Malla toi on varmaan hyvä idea. |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 22.9.2015 13.09 |
| Amut vat kamalia,tuntuu vain halu palata takaisin uneen mutta levottomuus estää sen.Se kauheaakin kauheampi tunne kun ajatukset alkaa pomppia tajuntaan... Metsälenkki ja sauna rauhoittaa hetkeksi,sma rumba alkaa kuitenkin pian. Meillä onnistui narsku taas tekemään sellaiset temut että oon voimaton.Huudan,itken ja kiroilen sekä puhunb täysin järjettömiä ,en tiiä miten se taas onnistui:( Tai tiiän,sillä on niin ovela asianajaja että voi helevetin kuustoista!! |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 10.2.2016 16.08 |
| Päivitetään vähän tätä tilannetta. Nyt on oli vuosi eroamisesta eli asumuseron alusta. Avioero on laillinen, kaikki yhteiset asiat on purettu. Ei voi väittää, että olisi erityisen onnellinen olotila. Vieläkin tulee aika ajoin kipeitä muistutuksia asioista, joita ei enää ole, ei enää koskaan. On aikamoinen ero siinä, että oltuaan 20 vuotta yhdessä onkin yksin, selvittää, päättää ja hoitaa kaikki vastaantulevat asiat yksin. Kaikki nekin mitä ei ennen tuntenut eikä osannut. Kotona ei yksikään tavara siirry toiseen paikkaan, ellen minä siirrä sitä. En tiedä mikä siinä on, että eron yhteydessä tuntuu hajoavan koneita ja laitteita. Kavereiden kanssa on vertailtu: on hajonnut pesukonetta, kuivausrumpua, jääkaappia, pakastinta, autoa... ihan riippumatta siitä, onko niitä edes siirrelty paikoiltaan. Mulla hajosi heti muuton jälkeen entisten asukkaiden jättämä liesi, nyt on hajonnut pesukone ja akvaariolaitteita. Vaikka luuli valmistautuneensa eroon, ei se kuitenkaan niin ollut. Samalla tavalla kun omainen on sairas, ja luulee valmistautuneensa tämän kuolemaan, kun kuolema tulee, sen lopullisuus tyrmää sittenkin. Välillä on paremmat fiilikset. Mutta tämä on ollut vain yksinkertaisesti niin raskasta, että en tunne mitenkään olevani tämän asian kanssa valmis. Kävin yksinäni ulkomaanmatkalla. Se oli varsinainen tempaisu, ja monet tunteet tuli siellä vastaan. Tietysti. Mutta olen tyytyväinen siitä, että uskalsin lähteä. Nyt kun ei enää elä toisen kanssa, eikä tarvitse kestää yhteiselämän kitkaa, mieli palaa petollisesti hyviin asioihin. Jos ei valveilla, niin unessa, ja sillehän ei mitään mahda. Työtä on siis vielä ties kuinka paljon edessä. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 11.2.2016 15.55 |
| Joko siitä vuosi on mennyt kun sinulla Sitrus tämä suuri ja ankea elämuutos eteesi tuli. Tietty sinulle se on ollut karmea vuosi ja varmaan todella pitkä ja kipeäkin vuosi kun nyt taakse päin sitä mietit mutta edelleenkin eteenpäin elämääsi kahlaat ja tarvot ja jokainen uusi eletty päivä etäännyttää sinua erosta. 20 vuotta yhdessä oloa ei hetkessä ole elämästä pois pyyhitty. Aikansa vie ja syö ihmistä mutta näin kun olet tämän ensimmäisen erovuoden eteenpäin räpiköinyt kyllä tulevat ehkä josain vaiheessa helpottuvat, ainakin sitten kun tämän kaiken menneen olet pala palalta läpi käynyt ja sitten voit päästää irti. Ei varmasti ole helppoa aloittaa elämäänsä ikäänkuin alusta taas uudestaan mutta kait sekin pakon edessä jotenkin onnistuu. Olen usein ajatellut kuinka jaksat ja nyt sinusta itsestäsi siltä, että jaksat elämääsi tänne päivittää niin kaikesta kurjasta huolimatta oli kiva kuulla miten jaksat. Toivon kovasti voimia tälle erosi jälkeiselle toiselle vuodelle, että jaksat itsestäsi huolta pitää ja tukeutua läheisiisi silloin kun voimasi uupuvat. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 14.2.2016 1.36 |
| Mä olen luopunut ajatuksesta, että ero lakkaisi koskaan surettamasta. Ja ajatus, että unohtaisin ihmisen, joka kiistatta on läheisin ja rakkain mitä elämässäni on koskaan ollut, on naurettava. Vertailun vuoksi: jos joku menettää lapsensa, ja sanoisin hänelle: "kuule kyllä sun nyt pitäisi alkaa jo unohtaa se lapsi ja suuntautua muihin asioihin, elämä jatkuu", niin mua pidettäisiin hirviönä. Ja kumppani on sentään ihmiselle aivan eri lailla tarpeellinen ja tarkoitettu pysyväksi lähimpänä henkilönä, kun taas lapsen on tarkoitus aikuistua, itsenäistyä ja etääntyä. Joten nyt en enää syyttele itseäni ja ihmettele tunteitani, enkä varsinkaan vertaa itseäni muihin. Mitä tulee läheisiin tukeutumiseen, niin se on siksi vaikeaa, että läheinen ihminen meni erossa. Muita virallisesti läheisiä ei ole paitsi sisko, ja kuten tässä ketjussa olen kertonut, emme ole tekemisissä. En enää edes halua sitä. Joten tukeudun itseeni ja omaan näppäryyteeni, sekä ystäviin. Mutta mitä tulee ystäviin tukeutumiseen, niin aina on hyvä muistaa, että jokaisella on oma elämä hoidettavana ja se on ykkönen. Ystävienkin olosuhteet voivat olla sellaiset, että heillä menee kaikki energia omasta elämästä selviytymiseen, aivan kuten mulla on mennyt kuluneena vuotena. Käytännön apua on erittäin helppo antaa: on helppoa auttaa muutoissa, tavaroiden kantamisessa, lakkiaisten pitopalveluna yms. koska muiden asioihin ei liity tunnekuormaa. Toisaalta olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin, mutta liian tarvitseva kun olen ollut, olen vetänyt puoleeni myös hankaliksi osoittautuvia ihmissuhteita. Eli parasta on siis turvautua itseensä. Kakkua ei voi syödä ja säästää. Ero on nyt tehty, koska yhdessäolo ei vastannut odotuksia. Yleisesti sanotaan, että "parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa". Välillä en ole siitä ihan varma. Jos on nälkä, kyllä sitä syö vaikka katuojasta. Olen enimmäkseen aika väsynyt edelleen. En myöskään juurikaan tiedä, mitä elämältä odotan ja toivon. Kun ne toiveet ovat olleet sidoksissa yhdessä elämiseen ja tekemiseen. Olin joulun alla Italiassa. Moni asia oli toisenlaista yksin matkustaessa. Hotellihuoneen hinta kuitenkin oli melkein sama yhdeltä kuin kahdelta. Mutta näille asioille ei voi mitään. Olen myös aivan viime aikoina oivaltanut, että voin ihan hyvin matkustaa silloin tällöin taksilla esim. kaupasta kotiin, jos ostoksia on viisi kassillista. Rahaa menee nyt erilaisiin asioihin, kuin ennen. Mitä talouteen tulee, niin se on syytä pitää kunnossa, koska jos jotain ikävää sattuu, yksineläjä joutuu ostamaan apua. Yhteiskunnan turvaverkko on reikäinen, sen varaan ei ainakaan kannata laskea. Yritän kyllä muistuttaa itseäni hyvistä asioista. Enää ei tarvitse riidellä siitä miten mikäkin tehdään. Tarvitsee vain itse selvittää aivan kaikki, tai sitten jättää tekemättä. Lisäksi mulla on oma piha. Se tuntuu vieläkin uskomattomalta. Toivon voivani tulevana kesänä nauttia siitä paremmin voimin. Ainakin olen tehnyt sen eteen hommia, mutta kyllä se olikin kesannolla. Koetan myös totutella tähän seutuun. Parisuhde on vakava asia. Naimisiinmeno on myös, vaikka häät olisivat kuinka hauskat. Se on ainakin tässä systeemin purkamisen jälkipöllytyksessä selvinnyt. Että liikaa ei voi harkintaa käyttää siinä, kenen kanssa kimppaan menee. |
||
| Ei yhtä rohkea | Re: Kriisit ja refluksi | 5.3.2016 21.10 |
| Luin koko viestiketjun. Upeita rohkeita naisia olette kaikki! Ex-miehenne eivät olleet teidön arvoisianne. Exänne vaikuttavat narsisteilta, ainakin osa heistä. Oletteko nähneet tämän Youtube-videon? https://www.youtube.com/watch?v=B--1DW9e-vA |
||
| Zena | Re: Kriisit ja refluksi | 5.3.2016 21.44 |
| Sitrus paljon voimia ja jaksamista sinulle. Lämmin halaus täältä ruudun toiselta puolen. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 6.3.2016 9.15 |
| Minä toivotan myös Sitrukselle ja muillekin joilla elämä on muuttunut voimia jokaiseen päivään. Se uuden opettelu on vaikeaa, eli mikään ei ole niin kuin ennen. Vaikka kaikillahan päivät vaihtelee mutta kun se tulee tässä muodossa elämää muuttamaan se ei ole ihan helppoa elämää ja tuo paljon surua ja murhetta ihan jokaiseen päivään. Vaikka kuinka toista lohduttaisi, että aika parantaa se on vaikeaa uskoa kun ajatukset pään sisällä ovat samat päivästä toiseen. Sitä hetki kerrallaan elämää me kaikki elämme, joten enempään ei pystykään. Jaksamista |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 6.3.2016 19.54 |
| Kiitos lämpimistä sanoista. Mäkin toivotan voimia kaikille. Tuosta narsistiudesta en juuri tiedä. Luulen että kyseessä on muotileima, joka isketään helposti kehen hyvänsä hankalaan tyyppiin. Mutta jos tutustuu narsismin määritelmään ilmenee, että se on aika harvinaista. Eilen annoin periksi uteliaisuudelle, ja googlasin. Halusin nähdä mitä se on viime aikoina tehnyt, miltä se näyttää. Ja löysin videopätkän, jossa se pitää luontevan tyynenä esitelmää muille nörteille. Vilkaisin päivämäärää: avioero oli tullut voimaan pari viikkoa takaperin. Niihin aikoihin mulla oli paniikkikohtauksia ja olin erittäin huonossa kunnossa. Tuli jälleen kerran sellainen olo, että olemme eläneet eri maailmoissa, avioliitossa olen ollut yksin, ja yksin olen eronnut. Aivan kummallista. Näen rasitukseen asti unia, jatkuvasti unia. Milloin ne oikein loppuvat? |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 21.3.2016 23.34 |
| Ihan lyhyesti: miten kannattaa elää silloin kun resursseja on todella hyvin vähän? Olen sortunut toistuviin virhearviointeihin. Yritän liikaa, liian monia asioita, liian vaikeita asioita tai toissijaisia asioita. Huomaan sen vasta kun kroppa on piipussa. Mutta liika nukkuminen ja lepääminen on myös paha. Ja ajatteleminen. Tää ei ole vitsi, olen oikeasti hukassa. Lääkärissä on käyty ja tutkimuksia tehty. Se ei riitä. Varmaan moni tulee tässä tilassa uskoon, joku alkaa ryypätä, joku luopuu elämästään. Mä haluaisin löytää tien tasapainoiseen ja normaaliin elämään, mutta en tiedä miten. |
||
| juissi | Re: Kriisit ja refluksi | 22.3.2016 3.30 |
| Entäs jos hyväksyy sen, ettei elämä ole tasapainoista ja normaalia. Tottakai parempaan pitää aina pyrkiä, mutta itellä vaan sellainen tuntuma, että välillä tää elämä on kuin kurkistaisi suoraan helvettiin, toisinaan viikossa ehkä pari hyvää päivää ja sitten saattaa olla onnellista ja työteliästä kauankin. Kaikki sujuu onnellisten tähtien alla. Mulla koko ajan chattipoksi laulaa ja ihmiset puhuu tuskastaan. Meitä koetellaan aika laajalla skaalalla. Hetkessä elämisen taito, sanoisin. Mua tää maha on opettanut siihen ja myös, että vihdoin aloin ajattelemaan itsestäni positiivisemmin, hieman antamaan armoa ja rakkautta tälle jo muutenkin kärsineelle sielulle. Mikä kenellekin auttaa? Päihteet eivät auta ja kaikkihan sen jo tietää sisimmässään ainakin. Sanoisin vain, että jonkinlaiseen valoon kannattaa yrittää pyrkiä. Itselle antaa nykyisin eniten voimia ihmisten auttaminen. Se tuntuu hyvin tarkoitukselliselta polulta elämässä. Voimia ja siunausta :) |
||
| AnnaMyy | Re: Kriisit ja refluksi | 22.3.2016 9.13 |
| Sitrus,täällä on ollut samanlaisia ajatuksia!Mulla oireilee kroppa kaikin tavoin ja olen ajatellut että avainasemassa olisi kaiken minimointi ja yksinkertaistaminen. Mutta kuinkas minimoit ja rauhoitat tilanteen kun kun on hoidettavana ja mietittävänä yhtäaikaa monta isoa vaikeaa asiaa!!! Olen yrittänyt perinteistä tässä-hetkessä konstia,hoen itselleni ettei ole just nyt m-i-t-ä-ä-n h-ä-t-ä-ä, muttei kroppa sitä useimmiten usko. Mua kalvaa levottomuus ,sekä henkinen että fyysinen nonstoppina lähes:/ Turhauttaa kun on periaatteessa keinot tiedossa mutta toteuttaminen ei onnistu:/ Virtuaalihalaus!Mulla on tänään rasitus ekg ja pää on kuin se hoon kaupunki,läpäläpä läpättää pumppu ja tuntuu et hyppiskö seinille. Ajatustoimintakin on ikäänkuin ettei käsitä asioita,eilenkin katsoin elokuvaa mutten pysynyt kärryillä, sitäkin jo säikähtämään:/ |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 15.4.2016 16.26 |
| Olen nähnyt kuukausien ajan painajaisia, surullisia, ja ahdistavia unia. Nyt on jokin muuttunut. Näen edelleen unia, joissa olen epämieluisassa tilanteessa, mutta nyt pidänkin puoleni. Rajuimmillaan suojaudun tai häivyn jos mut yritetään tappaa (unethan on niin kaunistelemattomia), jos joudun epämiellyttävän huomion tai painostuksen kohteeksi, teen oman tahtoni mukaan ja sanon vielä suorat sanat! Kaipausunetkin ovat nyt muuttuneet sillätavalla, että niihin tulee jo unessa realistisempia sävyjä, ja kaipaus muuttuu ymmärrykseksi siitä, että samat ongelmat vain toistuu ja toistuu! Tämmöisten unien jälkeen on luonnollisesti parempi olo kuin ennen. Onko muilla kokemusta siitä, että unessa käydään läpi elämäntilannetta, ja että unet heijastaisivat toipumisen kehittymistä? |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 15.4.2016 17.08 |
| On kokemusta ja paljonkin. Kuten olen maininnut etten ole sisareni kanssa tai hän ei ole minun kanssani missään tekemisissä, niin ne harvat kerrat kun nukun siis jota voi nukkumiseksi sanoa, kärsinhän tosi pahasta unettomuudesta, niin olen taistellut siskoni kanssa ja huutanut hänelle pää punaisena, miitä en ole koskaan elämämme aikana tehnyt. Eli olen sitä mieltä, että unessa näitä asioita käydään läpi ja ne antavat jotain voimaa meille, että selviämme elämässä eteenpäin. Turha taakan kantaminen pitää jättää kantamatta ja elää joskus omillakin ehdoilla. Sitrus sinulla on muutoksen ajat ja suuret sellaiset. Unet auttavat sinua eteenpäin. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 15.4.2016 17.50 |
| Toivon voimia ja kaikkea hyvää myös sinulle, Aikuinen nainen! Olet herttainen, kun jaksat tukea muita vaikka itselläsikin on vaikeaa. |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 15.4.2016 17.52 |
| https://www.yhteishyva.fi/hyva-olo/miksi-naemme-unia/05502134 Tämä oli minusta mielenkiintoinen linkki unista. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 15.4.2016 18.05 |
| Kiitos linkistä! |
||
| Aikuinen nainen | Re: Kriisit ja refluksi | 16.4.2016 8.22 |
| Sitrus kiitos sanoistasi. Kyllä me kaikki olemme toisillemme herttaisia kun yritämme oman parhaan tukenne antaa. Vähän kun laulussa lauletaan" että jokainen joka apua sitä itsekin tajuu antaa" tai sinnepäin menee sanat. Tintti2 kiitos linkistä. Mielenkiintoiseksi sen minäkin koin. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 16.4.2016 16.19 |
| Mä kyllä pidän unia tärkeämpänä asiana kuin mitä tuossa linkissä esitettiin. |
||
| Tintti2 | Re: Kriisit ja refluksi | 16.4.2016 17.34 |
| http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/ymmarra_unesi_ymmarrat_itseasi Sitrus, tarkoititko jotain tämän tapaista? |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 16.4.2016 20.33 |
| Nimenomaan! Kiitos tästä. Tämä luetaan tarkkaan. |
||
| juissi | Re: Kriisit ja refluksi | 16.4.2016 20.52 |
| Kyllä on surkeat unet. Silmänaluset on kuin lankatut. Imovanen raapaisin tähän pellenaamariin. Toivottavasti ei nekään vähät unenrippeet olleet etiäisiä. Tuppaa niitäkin tulemaan, uskoi kuka tahi ei. Öitä! |
||
| juissi | Re: Kriisit ja refluksi | 18.4.2016 20.21 |
| Ylämaha on kivikova, ahdistava pallo joka ahdistaa ihan fyysisesti. Henkistäkin ahdistusta piissa vielä, mutta lopetin rauhoittavat. Suhteestakaan en enää tiedä, kun en saa edes vastausta, joten annan olla hänen rauhassa. Runoa pukkaa kuin syysheinää. Kokoelmallinen valmis. Elämä on mielenkiintoista. |
||
| juissi | Re: Kriisit ja refluksi | 29.4.2016 17.24 |
| Kyllä siinä taisi käydä niin että kun koettelemukset olivat vahvistaneet lopulta pysähtymään jonkun junan kohdalle, sain puukon selkään. Se olis aina niin kovin helppoa vaipua itsesääliin ja alkaa ruikuttamaan, mutta se on vähän sama kuin vilautat sormea liekin päällä. Nopeasti käytettynä ei edes satu. Ei kannata polttaa itseään, jäädä kuitenkaan tuleen makaamaan. Hieman itkua ja matka jatkuu. Se, että ei saanut mitä tahtoi voi lopulta johtaa parempaan lopputulokseen. Ja olenko joskus pahuuttani nuorempana vienyt toisen omaa vain saadakseni sen typerän voitonriemun? Voi, voi. Monet kerrat. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 24.11.2016 22.28 |
| up |
||
| Rita-R | Re: Kriisit ja refluksi | 26.11.2016 15.40 |
| Tämäpä onkin hyvä keskustelu-ketju. Kriisi on itsellänikin tässä menossa, tuoreena refluksikkona , olemme puolisoni kanssa eroamassa...refluksioireiden kanssa PALJON hankalampaa tämäkin=( Pitäisi jaksaa asuntoa etsiskellä. Lainaa olenkin jo käynyt kyselemässä. Pitäisi vaan saada itseään niskasta kiinni, ehkä oireilukin voisi hieman hellittää, kun asuisimme eri osoitteessa mahdollisimmin pian. Oman haasteensa tuo kaksi murkkuikäistä myös:) |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 26.11.2016 16.53 |
| Sen verran kommentoin, että karseiden refluksioireiden kanssa on hirveää olla yksin. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 26.11.2016 19.28 |
| Nyt varoituksen sana kaikille: mielenterveysdg:t ja -käynnit leimaa ihmisen, kun hakee apua somaattiseen vaivaan! Täällä on monia, joita ei ole otettu todesta, oireiden vakavuutta ei ole uskottu. Oma esimerkki, yksi monista: manometriassa sanoin että pelkään saavani vettä henkitorveen, kun sitä piti juoda selällään maaten. Myös "pikajuomiskokeessa" menestyin huonosti, hoitaja jankutti että nopeammin nyt vaan. Ihmettely loppui vasta kun manom. ja varjoainekuvauksen tulokset näyttivät miten heikko torven toiminta on. Nyt kun on psyk.merkintöjä, jotka ilmeisesti näkyy kaikille ja ekana, helpommin kuin esim. refluksiin liittyvät tutkimukset, mua ei uskota sitäkään vähää. Ketään ei kiinnosta mistä ahdistus johtuu, että se on seurausta traumaattisista tapahtumista. Ei, se on vain leima, joka muhun on lyöty, hullu mikä hullu. Täytyy kai ruveta selvittämään saako psyk. käyntejä ym. salattua tai poistettua. |
||
| Rita-R | Re: Kriisit ja refluksi | 26.11.2016 19.32 |
| Kyllä Sitrus, refluksioireiden kanssa oleminen yksin on vaikeaa, tosin mieheni on aina "vähätellyt" oireitani ja ei ole tukenut asiassa. Meillä lähes 20-vuotta yhteistä taivalta takana ja nyt on aika kääntää uusi sivu, vaikka se vie voimia:( Mutta nyt alan elää omaa elämää, kaikkine oireineni. Asunnot on vaa niin kortilla, mutta jospa jotain kohta löytyisi. Tsemppiä kaikille kriiseihin!Kyllä me täältä noustaan! |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 1.8.2017 21.27 |
| Ajatella että tän ketjun aloituksesta on jo 2,5 vuotta! En voi sanoa, että olisin "toipunut erosta". On ollut raskasta kohdata kaikki yksin. Suren yhä, musta me oltiin monessa mielessä toisillemme sopivat, mutta emme osanneet keskustella, sovitella ja tehdä kompromisseja. Jo yhteiseen asuntoon muutto rupesi näyttämään (mulle) hälytysmerkkejä jo remontin suunnittelua aloitettaessa. Se ei tajunnut eikä halunnut irtaantua vanhemmistaan, jotka puolestaan roikkui pojassaan kuin takiaiset. Äiti etenkin oli syyllistämisen mestari. Se aloitti poikkeuksetta puhelun sanoin: " no x täällä hei. Minä nyt vaan soittelen kun ei ole taas mitään kuulunut!" Se kaikki on nyt historiaa, mutta edelleen päässäni. Kuin tatuoituna. Sitä kesti niin pitkään ja se oli niin piinallista ja inhottavaa. Eroseminaarikavereista ainakin yksi on mennyt naimisiin, yksi kihloihin ja moni seurustelee. Jotkut käy yhä oikeutta lapsista ja rahoista. Välillä tuntuu paremmalta ja vahvemmalta.Välillä iskee suru ja kaipaus musertavana. Ei mun entinen mies ollut varsinaisesti paha, ei ollenkaan. Se vain halusi olla mieliksi kaikille, tehdä aina sen mikä tuntuu helpolta, jättää syntipukin rooli mulle, olla kiltti poika äidille ja isälle. Vastuuta teoistaan se ei ottanut, eikä ollut mulle lojaali ja luotettava. Se uskoi että kaikesta selviää pyytämällä anteeksi. Mä olin varmaankin liian helppo ja osoitin liian selvästi miten onnellinen olin siitä että olimme kohdanneet. En tiedä. Ehkä naisen on viisasta olla kopea, vähän kylmä, välinpitämätön ja pitää mies epävarmuuden tilassa. En ole koskaan osannut noita pelejä. Luulin että parisuhteessa saa olla rehellinen, että rakkaus saa näkyä. Ihmettelin vuosikaudet, miten helposti monet ihmiset ihastuu, rakastuu, kyllästyy ja vaihtaa paria. Taas ja taas. Sitten opin käsitteen erityisherkkyys, HSP. Siihen kuuluu paljon muutakin, kuin että hsp on arka itkupilli, erinomainen kiusattava. Erityisherkkyys on synnynnäinen, pysyvä hermostollinen ominaisuus. Se ei ole sairaus eikä vika. Silti herkkiä yritetään "parantaa" jo lapsena: olepa reipas, älä ujostele, älä pelkää, älä viivyttele, mihin unohduit taas haaveilemaan?" Herkkä kokee tunteet syvästi. On tavallista, että erityisherkällä on vain yksi kumppani elämänsä aikana. Joillain ei ole yhtään. Tällaisin miettein tänään. Ehkä tulevaisuudessa jotain muuta. Olen koettanut ruokkia vihaa, mutta ei se tunnu auttavan. Olen opetellut itsemyötätuntoa. Se on mulle uusi asia. Mutta ehdottomasti oppimisen arvoinen asia. Siihen kuuluu myös omien rajojen osoittaminen ja kunnioittaminen. |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 1.8.2017 22.38 |
| Muuten, nyt luettuani uudelleen tätä ketjua, tajuan että yksi ihminen johon ystävystyin eron jälkeen, on narsisti. Katsoin narsistista kertovan videon ja juuri siten hän käyttäytyi. Se täyskäännös, kun ensin saa jatkuvasti kuulla ylitsevuotavaa ylistystä ja yhtäkkiä oletkin hirviö, jonka kaikki teot, hyvätkin, on pahoja! Ja myöhemmin tulee ilmi, että hän on valmistautunut tähän jo kuukausia, puhunut sinusta valheita yhteisille tutuille, värvännyt heitä puolelleen, niin että kun välirikko tulee, hänellä on kavereita ja sulla ei. Sillä narsisti osaa puhua, olla herttainen, säälittävä, fiksu, avulias, myötätuntoinen, antelias, mitä vain tarvitaan. Sellaisen juonittelun ja ilkeyden ja panettelun kohteeksi en ole joutunut kuin kerran aikaisemmin. Kyllä joskus arviointikyky pettää pahan kerran. |
||
| Annemari | Re: Kriisit ja refluksi | 6.8.2017 22.22 |
| Viisaita sanoja Sitrus! |
||
| Vivian | Miten saan rakastajan takaisin | 24.4.2018 12.44 |
| Mikä loistava loitsupolku olen törmännyt, tohtori Oboh on voimakkain loitsupolku koskaan. Kun minut on ojennettu kovasta työstäni rahoista jonkinlaisista online-huijareista, jotka erosivat itsestään oikeinkirjoittajina. Mutta kunnia on jumalalle, että törmäsin tohtori Obohin, joka pyyhki pois kyyneleeni ja otti pois kaikki tuskansa, mitä olen menettänyt palatakseen rakastajaani, jonka olen yrittänyt kaikin keinoin saada takaisin. Haluan käyttää tätä mediaa kiittääkseni tohtori obohia saadakseni rakastajaani minulle 24 tunnin kuluessa ja nyt olen onnellinen elämäni rakkaudesta ja hän toi kaikki toiveet naisena. Kiitos vielä kerran tohtori Oboh. ota yhteyttä sähköpostitse: obohtempleofanswer@gmail.com Nimeni: Vivian Maa: Australia |
||
| Sitrus | Re: Kriisit ja refluksi | 11.7.2018 15.18 |
| Pitkästä aikaa palaan tähän. Näin inhottavaa unta. Siinä sain selville, että äitini (joka on oikeasti dementoitunut) ja sisareni, joka ei ole missään vaiheessa auttanut mua mitenkään, ovat yhä tekemisissä ex-mieheni kanssa pyytäen ja saaden häneltä palveluksia, kuten oikeasti aikanaan tapahtui. Unessa kaikki kolme olivat salanneet tän multa. Suutuin ja loukkaannuin unessa verisesti. Herättyäni oli tosi paha olla. Mua on luultavasti jäänyt kaivelemaan joku asia, tiedän oikeastaan sen kyllä, ja nyt se putkahti uneen. |
||