Keskustelu
| Antti '74 | ■ Refluksijuttu - Se pitkä tarina ■ | 6.4.2021 19.14 |
| Heippa! Olen 46 vuotias mies ja olen kärsinyt refluksin kaltaisista oireista 04/2020 saakka. Olen satunnaisesti lukenut tätä mainiota foorumia ja noukkinut tiedonmurusia. Nyt kun ongelman kanssa on painittu jo tuskastuttavan kauan, päätin myös kirjoittaa tänne. Tämä on todella pitkä tarina, sillä aikaa on kulunut ja lääkäreissä on juostu. Enkä osaa kirjoittaa lyhyesti? Sairasteluni alkoi siten, että huomasin työssäni, ettei happi kulje kunnolla. En säikähtänyt tätä suuresti, sillä olen lapsuudesta saakka kärsinyt rasitusastmasta. Sairaus on aina ollut sillä tasolla, että en tarvitse jokapäiväistä lääkitystä. Ainoastaan silloin, kun olen kuumeessa tai eläinten kanssa tekemisissä. Eläinallergiaakin on siis pohjilla. Tämä mainitsemani hengitysongelma meni kuitenkin ohitse pariksi päiväksi. Tuli viikonloppu ja ohjelmassa oli patikointia luontoreitillä. Evästauon jälkeen huomasin, että kurkku reagoi johonkin ja hengästyn. Tämäkin oire meni kuitenkin vielä ohitse. Tuli seuraava päivä ja tein kotona pihatöitä. Jossain vaiheessa huomasin taas, että hengitys käy raskaaksi. Mitä hemmettiä!? Tuli maanantai ja oli pakko jäädä kotiin. Elettiinhän korona aikaa. Työmaalle ei ollut siis asiaa, koska hengitysoireet puskivat päälle. Tein kotona etätöitä ja yritin saada itseni kuntoon. Nyt vaiva ei kuitenkaan enää mennyt ohitse. Hakeuduin parin päivän sisällä terveyskeskuksen hengitystieinfektio vastaanottoon. Tutkivat aikansa, mutta koronatestiä ei tehty. Tuolloin elettiin aikaa, jolloin testejä tehtiin todella rajatusti. Tätä vaihtoehdosta ei edes keskusteltu. Ei ollut kuumetta, ei yskää ja happi kulki veressä. Jälkeenpäin olen harmitellut, että en vaatinut testiä tehtäväksi. Passittivat kotiin toipumaan ja myöhemmin uudestaan jos olo ei parane. Jossain vaiheessa kävin sitten Mehiläisessä työterveydessä ja kerroin saman tarinan kuin terveyskeskuksessa (ja tässä). Lääkäri tiedusteli, että närästääkö minua? En ollut ikinä kokenut närästystä, niin oikein edes tiennyt millaista se on. Hän tarjosi närästykseen lääkitystä ja tähän sitten tartuin. Olisiko tässä siten apu? Aloin syömään 20mg Somac yhden päivässä. Se ei kuitenkaan auttanut millään tasolla. Ruokavalioon en ollut tuossa vaiheessa tehnyt mitään muutosta. Tämä siitä syystä, että en edes tiennyt mistä vaiva johtui. Pikkuhiljaa karsin viikonloppu oluet pois. Kahvi ja tee jäivät sivuun myös jossain vaiheessa. Olin kuitenkin täysin hakoteillä ruokien ja syömisten kanssa. Tähän mennessä olin saanut syödä ihan mitä vaan. Kyselin joissain yhteyksissä neuvoa lääkäreiltä, että miten autan itseäni ruokailua muuttamalla. Tämä oli kuitenkin täysin hyödytöntä. Heiltä ei tullut kuin joitain ympäripyöreitä toteamuksia. Viikot kuluivat eteenpäin ja yleisvointini huononi. Muutaman viikon jälkeen oli pakko jättää etätyökin sivuun. Kävin työterveydessä ja asiaa ihmeteltiin yhdessä. Huonoksi onnekseni työterveyslääkärini oli todella flegmaattinen ja aikaansaamaton mieslääkäri. Hänen panoksensa asian etenemisessä oli todella olematon. Minä itse olin ihan uuden tilanteen edessä. Lääkärissä käyminen pitkäaikaisen vaivan kanssa, oli minulle aivan uutta. Töistä olin todella harvoin poissa minkään sairauden vuoksi. Jos kerran kahdessa vuodessa oli kuumetta, niin se oli sitten siinä. Sain lähetteen vatsalaukun tähystykseen, josta sain puhtaat paperit (les vaikuttaa täysin pitävältä, eikä ole hiatusherniaa). Tähystyksen yhteydessä otetut koepalat olivat ok. Aikaa kului ja seuraavaksi oli ohjelmassa keuhkoröntgen. Siitä ei löytynyt mitään. Tässä vaiheessa asiaani hoitanut työterveyslääkäri oli tyystin sivuuttanut kaikki vatsaan liittyvät tutkimukset, koska gastroskopiasta ei mitään löytynyt. Siitäkin syystä, että valittelin jokaisella lääkärikäynnillä vatsaani. Keuhkosairauksia ja astmaoireiluita pyöriteltiin pöydällä. PEF- ja spirometria-testejä tehtiin, sekä kokeiltiin erinäisiä astmalääkkeitä. Näillä ei ollut kuitenkaan vaikutusta hengenahdistukseen. Sydänperäistä vikaa epäiltiin myös. Seuraavaksi taisin olla sydämen ultraäänitutkimuksessa. Ei mitään uutta sieltä. Sitten oli vuorossa rasitustesti (varjoainetta suoneen, kuntopyörän polkemista ja kuvauksia). Ei mitään ratkaisevaa. Sepelvaltimo varjoainekuvaus tuli myös käytyä, eikä siitäkään mitään sitten löytynyt. Aikaa kului koko ajan ja mies meni huonompaan kuntoon. Somac annostus oli tässä vaiheessa nostettu jo lukemiin 80mg päivässä. Tässä vaiheessa tiesin jo miltä närästys tuntuu. Ruokatorvi oli alkanut oireilemaan. Minulla oli tuntemuksia keskellä rintalastaa. Ääni oli heikko ja käheä. Tutkimusten välissä testailtiin myös muita happosalpaaja lääkkeitä. Zolt ja Pariet oli muutaman päivän käytössä, mutta niiden syöminen aiheutti vielä huonomman olon. Somacin syöminen saa siis jatkua. Kesän aikana tehtiin moninaisesti verikokeita, mutta mikään arvo ei pompannut esille. Jossain tässä vaiheessa työterveyslääkäri vaihtui. Elettiin ehkä loppukesää, kenties elokuuta. Edellinen lääkäri lähti jonnekin muualle ja tilalle tuli toinen mieslääkäri. Hän vaikuttikin ihan ihmiseltä ja oli ihan eri tasolla kiinnostunut. Aika alkuvaiheissa päätimme vaihtaa närästyslääkkeen Nexium tuotteeseen. Se sopikin minulle heti paremmin. Olin jo kahden päivän jälkeen ns. elävämpi, vaikka söin lääkettä saman annoksen (80mg/pvä). Palasin työelämään ja sinnittelin olotilojeni kanssa. Sain häneltä lähetteen gastroenterologille, jonka juttusilla olin ollut jo keväällä. Närästyksestä keskusteltiin ja hengenahdistuksesta. Lääkäri ei kuitenkaan nähnyt, että närästyksellä olisi sellaisia vaikutuksia. Vastaus oli sama kuin keväällä. Mielipide ei ollut muuttunut. Olin vahvasti eri mieltä ja kerroin sen myös lääkärille. Hän tässä yhteydessä kyseenalaisti varsin tomerasti närästyslääkkeiden syömisen. Miksi syön sellaisia? Olenhan ollut vatsatähystyksessä ja saanut siitä puhtaat paperit. Vastasin tietenkin, että siksi koska minua närästää. Lääkäri totesi, että olen ylilääkinnyt itseni. Niistä lääkkeistä pitää päästä eroon. Teki mieli sanoa, että en ole itselleni vielä yhtään reseptiä kirjoittanut. Päätimme yksissä tuumin, että jarruttelen lääkkeet pikkuhiljaa pois ja näin myös tein. Marraskuun lopussa söin viimeisen närästyslääkkeen. Yleiskunto parani jonkin verran, kun lääkitys poistettiin. Verikokeissa kokeiltiin keliakiaa, mutta siinäkin vedettiin vesiperä. Jätin kuitenkin kaikki vehnätuotteet pois. Koko homma oli jäänyt nyt junnaamaan. Päätin siirtyä julkisen terveydenhuollon puoleen. Ei muuta kuin aika omalääkärin juttusille. Hän teetti minulla pieniä liikkuvuusharjoituksia. Näiden perusteella sain kuulla, että selkäranka on varsin jäykkä ja minulla on hieman skolioosia. Tämän jälkimainitun minä tiesinkin, mutta rangan jumista en ollut niin tietoinen. Sain kehoituksen hankkiutua OMT-fysioterapeutille. Samalla sain lähetteen vatsan ultraäänitutkimukseen. Tutkimuksesta löytyikin sitten jotain konkreettista, sillä minulla todettiin sappitulehdus. Omalääkärin mukaan se saattaa joskus aiheuttaa refluksin kaltaisia oireita. Ennen kun kuulin tuloksista, olin jo käynyt muutaman kerran OMT-fysiossa. Se osoittautuikin hyväksi vedoksi, vaikka se tuntui vähän arvokkaalta touhulta. Kärsin välillä voimakkaasta vatsapöhöstä ruokailujen jälkeen ja tätä kertoilin fysiossa. Sain kuulla, että selkärangan hermostot ohjaavat esim. keuhkoja ja vatsaa. Eli saatta olla, että selän ongelmat heijastuvat myös vatsaan. Fysioterapeutilla oli omakohtainen kokemus asiakkaastaan, joka oli minunlaiseni selkärankajumista ja refluksista kärsivä. Hänen refluksi oli saatu kontrolliin fysioterapialla ja ahkeralla kotona suoritetulla selkäjumpalla. Lähdimme nyt katsomaan ns. samaa korttia. Olisiko tästä apuja myös minulle? Selkää paukauteltiin auki ja vatsani toimikin paremmin jo ensimmäisen fysioreissun jälkeen. Happikin tuntui liikkuvan helpommin. Olotila oli jo muutenkin kohentunut, jos asiaa tarkasteltiin kauaskantoisesti. Nyt elettiin jotain helmikuun alkua ja toimintakyky oli paljon parempi, kun vertaa esimerkiksi marraskuuhun, jolloin söin vielä happosalpaajia. Olen nyt käynyt fysiossa yhdeksän kertaa. Selkä ei tahdo pysyä täysin auki, vaikka teenkin aktiivisesti selkäjumppaa fysiosta saamieni ohjeiden mukaisesti. Närästys on pikkuhiljaa vähentynyt ja voin syödä vähän vapaammin. Kärsin kuitenkin edelleen närästyksestä ja hengenahdistuksesta joka päivä. Yleiskunto on parantunut ja uskon vahvasti, että tällä OMT-fysiolla on ollut iso tekijä tässä asiassa. Kävin lääkärin ehdotuksesta ravitsemusterapeutilla ja kertoilin kovin kapeasta ruokavaliostani. Sain vähän neuvoja ja aloin noudattamaan laktoositonta ruokavaliota. Sain lähetteen sairaalan gastroenterologille, koska minulla oli todettu tuo sappitulehdus. Hän ampui heti alas omalääkärin kertomuksen sappitulehduksen ja refluksin yhteydestä. Sappitulehdus ei aiheuta ylävatsan vaivoja. Se oli märkä rätti vasten kasvoja. Sain häneltä sitten lähetteen manometria mittaukseen, jossa tutkitaan vatsalaukun portin toimintaa ja hapon nousua ruokatorveen. Tästäkin tutkimuksesta sain ihan OK paperit. Portti toimii ja sulkeutuu. Happoa nousee ruokatorveen siten, että se on normiarvon ylärajalla. Eli tutkimuksen ja mittauksen mukaan asian pitäisi olla jossain määrin kunnossa. Sitten tulikin lähete vatsan viipalekuvaukseen (TT-kuvaus). Siitä odottelen nyt tuloksia? Sappileikkaus on nyt nähtävästi kuitenkin edess. Kaikkea en osannut kertoa, paljon on asioita unohtunut ja monta juonenkäännettä puuttuu tästä kertomuksesta... |
||
| Rentukka | Re: ■ Refluksijuttu - Se pitkä tarina ■ | 7.4.2021 7.48 |
| No on Sinua ainakin tutkittu, mutta oikein mitään ei ole löytynyt. Voisiko olla stressìperäistä ja sitten lihakset ovat vetäneet jumiin. Siitä kertoisi vähän tuo OMT fysiolta saamasi apu? Kun ihminen on aina kokonaisuus. |
||
| rentukka | Re: ■ Refluksijuttu - Se pitkä tarina ■ | 8.4.2021 8.32 |
| Lisään vielä eiliseen kirjoitukseeni yhden sairaskertomuksen 40-vuotiaasta sukulaismiehestä. Hänellä oli juuri samanlaisia oireita, hengitysvaikeuksia ja närästystä. Kaikki kokeet ja tutkimukset joita Sinullekkin on tehty, tehtiin myös hänelle, lisäksi kolonoskopia ja koko vartalon magneettikuvaus. Mitään selittävää ei löytynyt, ei edes niitä sappikiviä. Hän oli vuoden sairauslomalla ja ainakin kerran puolisko soitti hänelle yöllä ambulanssin kun tuntui, että happi loppuu, ahdistaa ja sydän löi miten löi. Ambulanssi ei tutkimusten jälkeen kuitenkaan vienyt miestä minnekkään, kun ei oikein löytynyt syytä, veri hapettui jne. Sitten sovittiin työterveyden kanssa, että hän aloittaa puolipäivätyön kokeilumielessä. Alku oli hankalaa, mutta muutaman kuukauden jälkeen työ alkoi sujua ihan hyvin. Hänen sairauslomansa aikana oli esimies vaihtunut ja tilalle tullut uusi täysin erilainen esimies. Nyt kun tapahtuneesta on kulunut jo 3 vuotta , niin sukulaismies on sanonut, että kaikki oireiluni ja ihan oikeat kivut juonsivat työpaikalle ja tähän k****äiseen pomoon. Mutta työterveydessä ei kertaakaan kysytty/otettu esille henkistä jaksamista työpaikalla. Eipä tietenkään,koska firma oli työterveydelle maksava asiakas, eikä ollut syytä tappaa lypsävää lehmää. Oli paljon helpompaa tehdä tutkimuksia ja laskuttaa niistä kuin ilmoittaa olisko keskustelun paikka työpaikan ilmapiirin suhteen? Tämä on nyt yksi onnellisesti päättynyt närästys/ahdistus sairauskertomus. Ja sukulaismies itse sanoi, että ei oikein vieläkään voi käsittää miten pomo voikin sairastuttaa pelkällä käytöksellään hänet. Ja näitä varmaan piisaa, tämä ei takuulla ole ainoa laatuaan. Kirjoitin tämän koska näistä asioista tuskin koskaan puhutaan liikaa. Ja tämä on vain yksi näkökulma asiaan. |
||
| Antti '74 | Re: ■ Refluksijuttu - Se pitkä tarina ■ | 8.4.2021 18.00 |
| Moikka! Ensinnäkin kiitos vastauksista. Stressiperäisyys ei ole ollenkaan kaukaa haettu. Olen sitä itse pyöritellyt mielessäni useasti. Vaikkakaan stressiä ei kuitenkaan saatu kiinni kortisoliarvoista, jotka minulta otettiin verikokeiden yhteydessä. Silloin kun korona-ajat alkoivat, niin otin siitä ihan hemmetisti stressiä, koska minulla on astma ja asiaa myllytettiin uutisissa täyttä häkää. Samaan aikaan ihmiset tyhjensivät kaupat, eikä kukaan ollut asiasta millään tavalla kartalla. Kaikki panikoivat ja ilmapiiri oli sen mukainen, että korona iskee ihan minä hetkenä hyvänsä. Työilmapiiri on meillä hyvä ja tykkään työstäni. Olen ollut yli 20 vuotta saman firman palveluksessa ja olen siitä onnellisessa asemassa, että työni ja harrastukseni ovat miltei sama asia. Eli se mitä teen työkseni, on miltei sama mitä teen myös harrastuksekseni. Olen luonteeltani hemmetin pedantti ja tarkka. Vaikka se on hyve, niin olen jo sisäistänyt, että se on tietyllä tapaa myös taakka. Ennen sairastumistani, tein kuukauden jakson työtä siten, että jalkauduin ns. tuotantoon ja väkästin itselleni tilapäisen työpisteen (liian matala työtaso ja liian matala työtuoli). Eli tein duunia mykkyrässä pitkän ajanjakson. Vaikkakin duuni on mielekästä, niin sitä oli tuolloin kasattu minulle kuukausiksi eteenpäin. Työtä riitti siis tehtäväksi ja stressasin tietenkin siitä, että saan kaiken tehdyksi. Näin ollen stressiperäinen sairastelu ei ole kaukaakaan haettu. Palasin itse työelämään juurikin tuolla mainitsemallasi tavalla, eli tein aluksi lyhennettyä työviikkoa. Hengenahdistuksen ja närästyksen lisäksi päälimmäisenä on kurkun oireilu. Eli se perinteinen palan tunne kurkussa ja kurkun ahtaus. Koen välillä nielemisvaikeuksia, jos syön esimerkiksi lääkeitä tai jotain muuta pientä nieleskeltävää. Tänään esim. pähkinät jäivät kurkkuun ja niitä piti kröhiä irti. Olen vähän mieltänyt asian niin, että hengenahdistus johtuisi kurkusta. Erilaiset astmalääkitykset eivät auta tähän vaivaan. PEF-puhalluskokeen tulokset ovat olleet hirmu hyviä, koska puhalla yli kuuden litran tuloksia. Hengenahdistus tuntuu usein siltä, että ilma liikkuu kyllä ulos, mutta sitä ei tahdo saada sisään. OMT-fysio on tosiaan tuonut apua. Ongelmana tässä on ollut se, että jumissa oleva ranka ei tahdo pysyä auki. Teen kotona aktiivisesti duunia sen kanssa, mutta se ei vaan riitä. Jumeja avataan joka kerta käyn fysiossa. Yleiskunto on kohentunut ihan pikkuhiljaa, kun sitä tarkastelee esim. neljä kuukautta taaksepäin. Rinnassa tuntuva korventaminen on vähentynyt merkittävästi ja jaksan touhuta enemmän. Kuitenkin olen kaikkea muuta kuin kunnossa. Suunta on kuitenkin oikea. |
||
| Urheiluhullu | Re: ■ Refluksijuttu - Se pitkä tarina ■ | 10.4.2021 14.59 |
| Pitkä oli tarina ja varsin tutun kuuloinen. Itselläni aika lailla samanlaisia oireita. Alkoivatkin vielä samoihin aikoihin ja samoin täällä melkein kaikki testit tehty. Mitään ei löydy, joskin kurkku on monen lääkärin mielestä "näyttänyt ärtyneeltä" välillä. Olen päätynyt siihen että minulla on ns. "kurkkurefluksi", "silent reflux", tai "laryngopharyngeal reflux", tällä on monta nimeä... Eli oireet lähinnä kurkussa ja hyvin monelaisia. Somacia joutuu syömään, mutta nyt on yritystä päästä pois lääkkeistä kokonaan. Tarinaa täällä: https://www.refluksi.fi/keskustelu.html/252937?p=&c= |
||
| Pätkä | Re: ■ Refluksijuttu - Se pitkä tarina ■ | 10.4.2021 17.08 |
| Oletko lukenut Johnathan Avivin Acid Watcher Diet? (löytyy Amazonista). Hän listasi kaikki nuo oireet kurkkurefluksin oireiksi. Lääkkeeksi hän suosittelee matalahappoista diettiä. YouTubesta löytyy tämä: https://www.youtube.com/watch?v=LZJT-_Nu5Vo |
||
| Huolestunut | Re: ■ Refluksijuttu - Se pitkä tarina ■ | 11.4.2021 21.53 |
| Kuulostaa osin tutulta. Mitään vikaa ei löydy. Itsellänikin myös tuo hengenahdistus. Tuntuu itselläni lähinnä siltä ettei saa ilmaa sisään. Se ei mene perille asti. Ihan kuin olisi jumissa joku tuolla pallean kohdilla ja se alue kipuilee myös. Se tekee huonoa oloa sitten tietysti kroppaan. Ei jaksa välillä yhtään mitään. Hyvä et jaksaa ruoan laittaa. |
||
| Antti '74 | Re: ■ Refluksijuttu - Se pitkä tarina ■ | 12.4.2021 19.37 |
| Kurkkurefluksi kuulostaa ihan järjevältä diagnoosilta. Vaikkei lääkärit kirjoitusten mukaan mielellään tunnusta sellaista tautia. Luin äsken Anna-lehden jutun aiheesta. Silmiin osui maininta kroonisesta nuhasta. Ennen kun selittämättömästi sairastuin, kärsin pitkän aikaa kroonisesta nuhasta. Voimakkaasta sellaisesta. Tämä saattoi siis olla alkusoittoa tulevalle. Samalla kiinnitin huomiota samassa jutussa olleeseen mainintaan "Tyypillisistä refluksioireista kärsii jossain elämänsä vaiheessa jopa 40 prosenttia suomalaisista". Tästä voi tietenkin päätellä sen, että refluksi on myös voitettavissa. Onko se? https://anna.fi/hyvinvointi/kuristaako-kurkkua-refluksi Kurkku on tosiaan pahasti jumissa ja tämän lisäksi se myös naksuu nieleskellessä (enemmän tai vähemmän). Oikein kun kunnolla on ärtynyt, niin se jopa hieman sattuu. Ääni on matala, eikä kestä kovaäänistä keskustelua metelissä, tai muuten pitkiä puhemaratoneja esim. puhelimessa. Muutamia kysymyksiä jotka ovat aina mielessä: -Voiko sappitulehdus aiheuttaa refluksin kaltaisia oireita? Lääkäreiden mukaan ei, mutta erikoislääkärit ovat samalla myös väittäneet, että närästys ei aiheuta hengenahdistusta. No eipä! -Onko fyysisellä yleis-/lihaskunnolla merkitystä vatsalaukun portin toimintaan? ----------------------- Pätkä: "Oletko lukenut Johnathan Avivin Acid Watcher Diet?". En ole lukenut tätä (enkä edes kuullut tästä ennen). Kiitos vinkistä! Huolestunut: Koen myös sen, että ilma ei liiku sisäänpäin. Kuin myös sen, että välillä voimat on ihan nollissa. Ei auta muu kuin mennä levolle, vaikka kello käy vasta alkuiltaa. |
||
| Antti '74 | Re: ■ Refluksijuttu - Se pitkä tarina ■ | 23.4.2021 19.16 |
| Kävin muutama viikko sitten vatsan tietokonetomografia kuvauksessa. Kuten oletettua, niin siitä ei löytynyt mitään mainittavaa. Lääkärin kanssa keskusteltiin happosalpaajien käytöstä. Niitähän en ole syönyt sitten marraskuun. Kyselin siinä yhteydessä, että pitäisikö niille antaa vielä yksi mahdollisuus? Nyt kun vatsani on muuten vähän paremmassa kunnossa. Lähtisi ns. puhtaalta pöydältä. Aloitin uudestaan syömään Nexiumia 20mg/pvä. Viisi päivää olen nyt syönyt, enkä osaa kyllä tämän perusteella vielä sanoa, onko suunta huonompi vai parempi. Sain lähetteen korva-, nenä- ja kurkkutautien lääkärille. Tämä varmaan sen ansiosta, että otin puheeksi kurkkurefluksin. Tämähän ei ole minulle tuttu kuin sanana ja mainitsinkin, että en tiedä onko tällainen edes hyväksytty diagnoosi/sairaus. Jonkinlainen tähystys on tiedossa. Katsotaan mitä se tuo tullessaan. |
||
| Huolestunut | Re: ■ Refluksijuttu - Se pitkä tarina ■ | 24.4.2021 16.19 |
| Kyllä sinua ainakin tutkitaan mikä on hyvä asia. Harva noin laajoihin tutkimuksiin pääsee.Ja varmasti pitääkin itse vaatia tutkimuksia. Monet jää se happosalpaaja purkki kädessä oottelee ja ihmettelemään. Kerro tänne jatkossakin tilannettasi. |
||
| Sussu | Re: ■ Refluksijuttu - Se pitkä tarina ■ | 25.4.2021 10.37 |
| Onpa huojentavaa lukea tätä ketjua ja saada sitä kautta vertaistukea, etten ole ainoa. Minulla täysin samanlaista oireilua kurkussa joka on ollut päivittäistä jo joulukuusta lähtien. Taustalla astmaatikkona myös iso pelko ja ahdistus syksyllä koronasta kun se lähti leviämisvaiheeseen. Myös 2020 kesällä tehty hammasperäinen poskionteloiden punkteeraus kolmesti taustalla. Gastrokopiassa löytyi tammikuun alussa ruokatorven tulehdus (ei kovin paha) ja ruokatorven refluksi. Otin Antioksidantti klinikalla kaikki mahdolliset kokeet mitä verestä ja muista eritteistä voi tutkia. Sieltä ei löytynyt oikein mitään selkeää oireisiin johtuvaa syytä. Keuhkoklamydian vasta-aineet löytyivät, mutta nekään eivät kerro milloin keuhkoklamydia bakteeri on sairastettu. Minulle lääkäri on sanonut että keuhkot ja suolisto liittyvät täysin yhteen ja on selvää että refluksioireet voivat vaikuttaa keuhkoputkien toimintaan. Kävin myös ravintoterapeutin vastaanotolla ja sain sieltä tietoa ruokavaliosta mikä on helposti sulavaa. Tällä hetkellä ruokavalioni on täysin plan based. Ja yksi minua selkeästi auttanut asia on joka aamuinen puristetun sellerimehun juonti. Vähintään 5dl ja tyhjään mahaan. Pelkkää sellerimehua, siihen ei siis sekoiteta mitään muuta. Se on tasapainottanut vatsahappoja hyvin. Silti edelleen kärsin joka päiväisestä kurkun kuristuksesta/krampista/kouristuksista ja jos olen enemmän aktiivinen oireet pahenevat ja vaikuttavat hapen saantiin. Itse epäilen stressiperäistä refluksia, jolloin pelkkä ruokavalion muutos ei auta. Tsemppiä kaikille vertaisilleni, on hyvä jakaa monenlaista tietoa täällä, koska olemme kaikki yksilöitä ja jokainen pienikin tieto voi olla suuri apu jollekin. |
||