Keskustelu

« Takaisin | Vastaa viestiketjuun
Sitruslähiomainen menehtyi20.10.2018 10.49
Äiti nukkui pois torstaina 86-vuoden iässä.
Hän oli sairastanut alzheimerintautia n. 25 vuotia.
Viimeiset ainakin 8 vuotta olivat raskasta ja surullista
nähtävää. Miten paljon äiti kärsi, sitä voin vain aavistaa.
Hoito kun on mitä on. Fyysinen hoito jää vanhuksilla
retuperälle.
Äidillä on nyt hyvä.
Joten ystävät, tämä ei ole suru-uutinen, vaan helpotus.
Kivulias matka on vihdoin päättynyt.
Äiti, RIP 💞🌹💞
iidaiiRe: lähiomainen menehtyi20.10.2018 11.08
Äitisi lähti, mutta sinussa hänestä elää ikuinen jälki.
Aikuinen nainenRe: lähiomainen menehtyi20.10.2018 11.49
Sitrus❤️

Lepoa ja rauhaa poisnukkuneelle äidillesi 🙏
rentukkaRe: lähiomainen menehtyi20.10.2018 11.56
Rauha poisnukkuneelle äidillesi.

Näin Sitrus on varmasti hyvä.
SitrusRe: lähiomainen menehtyi20.10.2018 12.44
Kiitos, ystävät sanoistanne.
Mieleen pulpahtelee nyt kaikenlaisia muistoja.
Aikuinen nainenRe: lähiomainen menehtyi20.10.2018 14.07
Ihan varmasti mielesi vaeltaa monissa tunnelmissa.

Äiti on meidän elämämme ensimmäinen ihminen❤️
SitrusRe: lähiomainen menehtyi20.10.2018 19.39
Surunvalittelujen ja suorastaan ammattiavun paikka
olisi silloin, kun diagnoosi tulee. Järkytys ja tiedontarve
on suuri. Tukea ja läsnäoloa kaipaa.
Se aika, kun sairas on jo kykenemätön järkevään toimintaan
mutta itsepäinen ja tarmokas, on omaiselle äärettömän
kuluttavaa. Kun mikään ei suju, mitä vain voi sattua,
oppii pelkäämään puhelimen soimista.

Se kun läheinen on jo poissa, mutta makaa sängyssä
yhä hengittäen, on vielä tässä muttei enää ole
ovat niin surullisia vuosia, etten usko, että sitä voi käsittää
ellei koe sitä. Välillä on pahaakin fyysistä vaivaa, niitä ei juuri
hoideta, sairas on pesemättä ja likaisissa vaipoissa tunteja(vauvoille
kai vaihdetaan vaippa heti kun siellä on kakkaa, vanhuksille
on mitoitettu 2 vaippaa/vrk!!!)

Mutta nyt on kaikki hyvin.
Siksi en ole surullinen.
Eikä mieltäni enää paina, miten äiti voi.
AzzzRe: lähiomainen menehtyi20.10.2018 22.35
Kevyet mullat äidillesi.
RentukkaRe: lähiomainen menehtyi21.10.2018 8.46
Sitrus, tuo mitä kirjoitit on NIIN totta, oma isäni eli tuota vaihetta vain neljä kuukautta, se on lyhyt aika, kun vertaa äitisi elämään aikaan. Silti jo tuona aikana ehti tuntua tosi pahalle, kun kävimme isää katsomassa.
Isä oli jopa lukittuna huoneeseensa yksin ja oli työ, että löysi hoitajan avaamaan oven. Televisio huusi suurella, vaikka isä ei sitä katsonut ja isän kuulossa ei vikaa ollut. Viimeisillä kerroilla isä nukkui vain sängyssä ilman peittoa ja huone se oli tosi kylmä, ikkuna auki. Peittelin isän ja kysyin hoitajalta aiotteko hänet palelluttaa kuoliaaksi, kolmen päivän päästä isä kuoli, onneksi.
Hänet lukittiin siksi, kun hän karkaili käytävään ja kuljeskeli siellä, mitä en ymmärtänyt, miksi yleisissä tiloissa ei olisi saanut kulkea. Hänellä oli ranteessa hälytin, jos yritti pihalle niin se soi. Mutta helpompi oli tietysti lukita pappa huoneeseen että ei aiheuta turhaa vaivaa.
Vaippaa isä ei sietänyt ja siksi hänelle puettiin päälle haalari, jonka sai vain takaa auki, niin isä ei voinut vaippaa poistaa itse.
Ja kuten sanottu oli hyvä, että laitosaika oli niinkin lyhyt.
Vanhusten hoito onko sitä enää?

Ja Sitrus nyt äitisi on hyvä ja Sinulla ei ole hänestä enää huolta, vain muistot.❤
Aikuinen nainenRe: lähiomainen menehtyi21.10.2018 9.19
Kuulostaa niin surulliselta mitä Sitrus ja Rentukka olette joutuneet omaisena läpi käymään, sairastajasta puhumattakaan. Kuinka surullista onkaan heidän viimeiset elinajat ja vuodet jotka alzheimerintautiin ja vastaavaan sairastuvat. Tai joutuvat laitoksessa makamaan huonon kuntonsa vuoksi.

Varmaan helpotus kaikille tulee siitä kun läheinen pääsee täältä pois ja ennenkaikkea itse sairastuneellekin.

Surutyötä omaiset tekevät kaiken aikaa kun ovat lähimmäisensä elämässä on mukana. Ja vaikka kaikki on päättynyt surutyö jatkuu toisenlaisena.. näin luulen.

Voimia muistojen kanssa elämiseen ❤️❤️
AnnaMyyRe: lähiomainen menehtyi21.10.2018 11.38
Hyviä muistoja Sitruunainen❤Ne elävät sinussa.
SussuRe: lähiomainen menehtyi25.10.2018 9.31
Voi Sitrus. Ikäviä uutisia, vaikka tosiaan varmasti helpottavia osaltaan ovatkin.
SitrusRe: lähiomainen menehtyi26.10.2018 2.43
Yksinomaan helpottava uutinen.
Ei enää huolta, huonoa omatuntoa ja tietoa siitä että toinen kärsii.
female77Re: lähiomainen menehtyi27.10.2018 17.32
Niin kauheata etten tiedä mitä sanoa...Olisi vaan pysynyt terveenä ja elossa. Varmaan pahinta ettei pystynyt vaikuttamaan mitenkään asioihin?

En tosiaan tiedä miten itse kestäisin jos lähiomainen..en halua edes ajatella. Alkaisin varmaan suunnittelemaan itsaria? Onnekseni äitini, alle 70 v. on kunnossa, ja mummonikin 95+ v on suht kunnossa.

Toivottivasti sinä Sitrus kuitenkin jaksat paremmin pärjäillä!
60+Re: lähiomainen menehtyi27.10.2018 19.41
Otan osaa suruusi Sitrus.
Ymmärrän sinua (omaishoitajana)
Minäkin olen menettänyt läheisiä ja ystäviä jo monta.
Ihan liian varhain lähtivät jotkut, 70-vuotta on jo kriittinen ikä.
Ystäväpiiristäni kolme on poistunut alle sen.
Elämän karuus on pakko hyväksyä.

Kun suru muuttuu kaipaukseksi, on jo helpompaa.

En ole uskovainen, mutta tekee mieli toivottaa Jumalan siunausta kaikille !
SitrusRe: lähiomainen menehtyi27.10.2018 21.58
Täällä ei taida olla muita dementikkojen omaisia.
Varmaan on mahdotonta ymmärtää sitten.
SitrusRe: lähiomainen menehtyi27.10.2018 22.00
Jaha, olihan Rentukka.
GingerRe: lähiomainen menehtyi27.10.2018 23.10
En ole dementikon omainen, mutta luulen ymmärtäväni Sitrus sun pointin. Suru oli sairastumisen aikaan ja menetit äitisi sairaudelle jo vuosia sitten. Nyt äitisi ei enää kärsi ja siksi helpotus.

Hyvät muistot säilyy. Huonot unohtuu ajan kuluessa ja niiden kanssa oppii elämään. ❤
SitrusRe: lähiomainen menehtyi27.10.2018 23.59
Niin, on se jotenkin kornia ottaa vastaan surunvalitteluja, kun olo huojentunut.
Vihdoinkin olen vapaa siitä kauhusta ja surusta, jota kokee, kun katsoo vierestä,
miten läheinen mätänee hiljaa elävältä. Esim. hammashoito lopetettiin jo aikoja
sitten. Äiti jäysti tuskissaan lakanoita ja vaatteitaan.
Ja se kaksi vaippaa päivässä.... sitä kannattaa miettiä.
Vauvoille käsittääkseni vaihdetaan vaippa heti kun lörähtää.
Paljon muutakin oli. Paljon, mutta antaa olla.
Äiti on viimeksi ollut henkisesti luonani jotain 8 vuotta sitten.

Kannatan eutanasiaa. Ehdottomasti.
female77Re: lähiomainen menehtyi28.10.2018 0.59
Onhan se kuolema kuitenkin surunvalittelun paikka, mutta niin on tuollainen kauhea sairauskin. Ainoa hyvä tilanne on kun läheinen on elossa ja suht terve. Papallani oli alzheimer, ei mennyt vuodepotilaaksi asti, mutten silti olisi toivonut kuolemaa, jos en sairauttakaan. Papan pitäisi elää kuten minäkin!

Jos henkilö on itse toivonut eutanasiaa, kannatan, mutta en muutoin. Esim. Alzheimeriin saattaa olla parannuskeino tulevaisuudessa, silloin eutanasia olisi tehty turhaan, ainakin minun mielestäni turhaan. Uskon että pappani olisi samaa mieltä kanssani, hän oli elämänhaluinen ihminen. Sitäpaitsi pappani oli niin kova tyyppi ettei olisi ikinä valinnut itselleen eutanasiaa.

Mielipiteitä on monia, mutta jos ajattelen että itse olisin sanotaan vaikka neliraajahalvaantunut tai koomassa, niin en haluaisi eutanasiaa, sillä aina on toivoa. Tosin äitisi oli vanha, vaan lääketiede parantanee vanhuudenkin vielä joskus hamassa tulevaisuudessa, ei varmaan ihan lähiaikoina kuitenkaan.

Kissojeni kohdalla jouduin turvautumaan eutanasiaan, sillä tilanteet olivat ettei ollut mitään toivoa paranemisesta, vaan kärsimys olisi ollut ankaraa ja turhaa.

Olen syvästi pahoillani että äitisi ei ole elossa ja terveenä. Ja siitä että hän kärsi turhaan kun kuoli kuitenkin.
imRe: lähiomainen menehtyi28.10.2018 6.33
F 77: Vanhuus ei ole sairaus, se on elämän viimeinen vaihe.
Elämästä ei pääse pois kuin kuolemalla.

Lääkärien standardi elämän pituudelle on 70 vuotta. Sen jälkeen ei saa enää elinsiirtoa esimerkiksi.
Viimeistään siinä vaiheessa jokaisen on hyvä olla mielessään oppinut hyväksymään, että elämä joskus päättyy.
60+Re: lähiomainen menehtyi28.10.2018 8.27
Olen ollut kahden geriatrisesti sairaan ihmisen omaishoitaja.
Voit olla varma, että ymmärrän sinua.
Minulta on kuollut monenikäisiä ja kuntoisia läheisiä ja ystäviä.
Kirjoitin ehkä vaikeasti tulkittavasti.

Toivotan kaunista syksyä, sisäistä rauhaa ja kaikkea hyvää sinulle Sitrus !
female77Re: lähiomainen menehtyi2.11.2018 8.43
Sopiiko kysyä miten Sitrus voit...?
Aikuinen nainenRe: lähiomainen menehtyi2.11.2018 9.32
Sama kysymys tulee minulle mieleen...ja joko äitisi hautajaiset on olleet..

Lämmöllä ajattelen ❤️❤️
SitrusRe: lähiomainen menehtyi2.11.2018 14.19
Saa kysyä, en voi hyvin.
Yritän parhaani, mutta paljon mitään ei jaksa.
rentukkaRe: lähiomainen menehtyi2.11.2018 15.04
Sitrus, paljon olet joutunut kestämään ja voimasi ovat varmasti vähissä, ymmärrän täysin sen, että kannatat eutanasiaa, se olisi varmasti ollut helpotus äitisi kohdalla.
Omalle kohdalle, jos minulle tulisi neliraajahalvaus tai olisin koomassa ollut jo pidempään, niin en näe mitään syytä sille, että elämääni pidetäisi keinotekoisesti yllä. Olen sen läheisilleni sanonut ja selväksi tehnyt.
Kun itse tiedän miten vaikea on käydä katsomassa halvaantunutta, liikuntakyvytöntä, niin en sitä läheisilleni halua. Ja kun tiedän senkin, miten vaatimatonta jopa alaarvoista hoitoa nämä potilaat usein saavat, tulee makuuhaavoja, pissa polttaa jäljet jne, kun vaippoja ei vaihdeta.
Silloin suurin rakkaus on se, että sairas saa lähteä pois. Omaisille jää suru, mutta se muuttuu kaipaukseksi vähitellen ja muistoiksi. Eikä sitä täytä tuska, kun läheinen makaa ja kenties kärsii tiedottomana jossakin sairaalan osastolla. Se vasta kuormittaa, kun itse et voi mitään ja toinen makaa toisissa maailmoissa.
Nykyisin teen vähän vapaaehtoistyötä ja näen siinä aika surullisiakin kohtaloita, kun muistia ei ole yhtään jäljellä. Toiset huutaa, toiset on menossa aina kotiin ja ne rauhotetaan lue tainnutetaan illalla jo hyvissä ajoin lääkkeellä. Tämä on surullista mutta aivan liian totta Suomen vanhustenhoidossa.

No tulipa vuodatus

Sitrukselle voimia ja kaikille hyvää pyhäinpäivää.
Aikuinen nainenRe: lähiomainen menehtyi2.11.2018 16.07
Kyllä se monta kertaa on helpotus kun pääsee kärsijä kärsimyksistään. Ja läheiset kärsivät siinä rinnalla loppuun asti...ja ehkä vielä jälkeenkin päin.

Voimia syö kovasti kaikilta❤️

Tuli vähän pala omaankin kurkkuun kun minun selkä, niska ennuste on pahimmillaan neliraajahalvaus. Välillä pelottaa kovastikin, mutta päivä kerrallaan.😪

Anteeksi kun laitoin omia olojani tähän suru ketjuun. Rentukan kirjoitus vain nosti omatkin tunteeni pintaan.🙏

Kaikkea mahdollista hyvää kaikille❤️❤️
RentukkaRe: lähiomainen menehtyi2.11.2018 16.24
Ann, voimia Sinulle, sillä niitä tarvitset jos niitä vain jostain löytyisi, niin, että kipusi helpottaisi. Paranemista meistä tuskin kukaan saa kokea, vaikka se lienee kaikkien toive.
Kyllä minäkin väliin tunnen pelkoa, tosi lujaakin, mutta niinkuin kirjoitit päivä kerrallaan mennään, kun se pelko ei auta mitään, vaikka sitä kuinka tuntisi.
Näitten vointien ja kipujen kanssa on vain elettävä ja sitten kestettävä kaikki ylimääräinen huoli ja suru, niinkuin Sitruksella on ollut.
Ja varmaan itsekullakin. Nyt en osaa muuta kirjoittaa tähän.
Aikuinen nainenRe: lähiomainen menehtyi2.11.2018 16.38
Menetys on aina menetys. Tulee se kuolema pitkän sairauden jälkeen tai yllättäinkin. Näitä ei voi etukäteen elää, vaan juuri silloin kun ne kohdalle tulee.

Jokaisella kait on hetkemme ja voimavarat rajalliset tai niitä ei joskus tunnu olevan ollenkaan.

Sitruksella kun on oma vointi mitä on, siihen vielä rinnalla eloa sairaan äidin vierellä ja nyt poismenon jälkeen pitää vielä jaksaa näitä käytännön asioita, ei osaa muuta toivottaa kun jaksamista.❤️🙏
Aikuinen nainenRe: lähiomainen menehtyi2.11.2018 17.01
Kiitän vielä Rentukka sinua minun hyvän voinnin toivotuksesta. Parempaa vointia myös sinulle👍❤️
SitrusRe: lähiomainen menehtyi2.11.2018 20.42
Sanotaan nyt vielä neljännen kerran että äiti on menetetty yhtä tarkkaan kuin
hän olisi kuollut jo
vuosikausia sitten.
Huono kuntoni johtuu omasta elämästäni.
Kaduttaa että aloitin tämän koko ketjun, koska alkaa oikeasti
kyllästyttää.
SitrusRe: lähiomainen menehtyi2.11.2018 20.49
Yritän oikeasti vain jaksaa elää vaikka en kyllä
tiedä miksi. Elämä on ollut yhtä kuntoutusta ja kestämistä
viimeiset 20 vuotta.
En tosiaan tiedä mikä tässä elämässä on mun kohdallani ideana.
Äidin kuolemalla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Oma motivaatio on täysin loppu.
RentukkaRe: lähiomainen menehtyi2.11.2018 21.26
Sitrus, tuohon ei ole mitään lisättävää.
SitrusRe: lähiomainen menehtyi2.11.2018 21.58
Joo, se tuntuu hullulta kuulla miltä musta tuntuu nyt, ja miltä tuntuu
myöhemmin ja millaiseksi muistot muuttuu. Että ikävät muistot unohtuu ja
hyvät jää? Miksi? Ymmärrän vuosi vuodelta paremmin miten surkeat
eväät sain kotoa. Vanhemmilla oli koko ajan kiire. Lapsille ei ollut aikaa.
Itse järkättyähän se kiire oli. Eipä ihme ettei oikein mikään ole onnistunut.
Lapsi&nuori tarvitsee aikuista tuekseen.

Silloin kun hätä oli suurin ja elämä kaoottista, n. 1998-2008, ja kun yritti saada
tukea, kuuntelijaa, apua sai vähättelyä ja kehotuksia olla positiivinen (auttaa
tosi paljon: saat vielä kuulla että reagoit väärällä tavalla.
Silloin olisi tarvinnut terapiaa niissä tunnemyrskyissa ja asioiden selvittelyssä ja hoitamisessa.
Aikuinen nainenRe: lähiomainen menehtyi3.11.2018 8.08
Se laulu missä lauletaan, lapsuus se on korvaamaton, on minulle oksennus laulu. Olen kasvanut niin väkivaltaisessa kodissa, että tänäpäivänä lapset olis otettu huostaan, ainakin me vanhemmat.
Isä oli aseen kanssa uhkailemassa ym.äiti hymisteli vieressä.
Traumaattinen lapsuus vaikuttaa koko myöhempään elämään. Jos ei mummoa ja vaaria olisi ollut. Missä lie olisin.

Kaikki asiat nousee pintaan kuten Sitruksen kirjoituksestakin voi lukea.
Kodin antamia eväitä, siis hyviä sellaisia kun ei ole saanut, aika tyhjästä yritetään omaa elämäämme rakentaa.

Se miten kaikki ymmärrämme lukemaamme on eri juttu sinänsä.
Muistan vapaaehtois töissä kun olin ja muutama muukin saimme luettavaksemme yhden psykiatrin kirjoittaman kirjan.
Sitten kerroimme vuorotellen miten tekstin käsitimme. Niin aika erilailla teksti monille meille aukesi.

Joten niin tämä Sitruksenkin lähiomainen menehtyi toi meille omanlaisia ajatuksia pintaan.

Jos tuntuu siltä, että kaduttaa ketjun aloitus, minä en tähän enää halua mitään tämän enempää jatkaa.
hermoilevaRe: lähiomainen menehtyi3.11.2018 15.50
Lapsuuden traumat voivat pilata koko elämän
ja vanhemmat voivat jatkaa lapsensa elämän sabotaasia viimeiseen asti.
Se on hirveää. Vaikka kuinka yrittäisit unohtaa sitä ei unohda koskaan.
Ihminen kantaa historiaansa mukanaan koko elämänsä.

Opimme muistamaan,
mutta kuinka oppisimme unohtamaan ???
female77Re: lähiomainen menehtyi3.11.2018 16.29
Aikuinen Nainen, minulla oli samoja asioita lapsuudessani. Isä uhkasi aseella ja että räjäyttää talon yöllä kun nukumme. Tosin ei saanut nukuttua, koska oli niin kylmä, ei sähköä eikä vettä saanut kuluttaa.

Äitini kanssa minulla on erittäin hyvät välit. Ei ollut äidin syytä ettei hän uskaltanut ottaa eroa isästäni. Isovanhemmat asuivat vieressä tukemassa. Onneksi mummo on elossa nykyäänkin.

Mikään näistä ei minua enää haittaa, koska omassa asunnossa saa elää niin kuin haluaa.
Aikuinen nainenRe: lähiomainen menehtyi3.11.2018 16.39
Olen myös yli päässyt näistä lapsuuden kaameuksista ja kauhuista.
Isäni sairastui syöpään ja paljon ennen kuolinvuoteella oloaan ehti pyytää anteeksi ja se tuli hänen sydämestään. Äidin kanssa olemme jutelleet isäni julmuudesta, ja siitä sai äitikin osansa. Kaikkea en edes muista mitä äiti sai kokea.

Äidilläkin on ollut ihan kaamea lapsuus joten aikuisena ymmärrän miksi hän on ollut niin arka ja pelokas, ettei uskaltanut isääni jättää.

Onneksi asiat selviävät puhumalla ja kuuntelemalla.

Ne on onneksi olleita ja menneitä. Mutta muistoista ne ei ikinä häviä. Siellä ne ovat ja pysyvät. Kait tässä omassa elämässä on niitä kokemuksia maksettu, mutta kuten female77 totesit, oma koti on vapauttava paikka. Täällä ei ole muita kuin omia huolia, kipuja ja ym. mitä elämäksi kutsutaan.

Sitä oman kodin rauhaa toivoisin niin monelle, mutta tiedän ettei se ole mahdollista kaikille.
SitrusRe: lähiomainen menehtyi13.11.2018 22.47
Sain juuri puhuttua suuni pääni puhtaaksi sisarelleni. En tietenkään puhelimessa, vaan viestillä. Tuntui oudolta ja valheelliselta kuulla, että ne ja ne sukulaiset odottavat
kovasti tapaamista äidin hautajaisissa.
Olen nyt 52. Isänpuolen sukulaiset alkoivat kartella meitä kun isäni kuoli, olin silloin
14. Myöskään äidin puolen kummini eivät ole koskaan ottaneet muhun yhteyttä.
Edes lastensa häihin mua ei kutsuttu: äiti ja mummi vain. Siellä sitten ihmeteltiin kuulemma, että missä "tytöt" eli minä ja syst. ollaan?😮 Haloo, me oltiin tuolloin
molemmat yli 30, pidettiin omaa taloutta. Eipä arvannut lähteä kuokkimaan häihin, kun ei ollut jaksettu edes nimeä raapustaa hääkutsuun.

Kaikki elämänvaiheeni niin ilot kuin surut, olen elänyt ilman kontaktia sukulaisiin.
Jossain vaiheessa syyttelin itseäni passiivisuudesta. Mua vaivasi ajatus, että kun
pitäisi ottaa yhteyttä. Joihinkin otinkin. Ja tarjosin anteliaan hääjuhlan melkoiselle sukulaisjoukolle. Mutta ei siitäkään poikinut mitään vastavuoroista. Mut on viimeksi kutsuttu sukulaishäihin (tai ylipäänsä sukujuhliin) viimeksi kun olin 15. Ei kertaakaan aikuiaena itsenäni, vain perheen lapsena. Mukava täti asui Ruotsissa. Jälkeenpäin kuulin hänen käyneen joka vuosi Suomessa. Ei ottanut yhteyttä.
Kyllä mulle sit välähti, että toimii ne linjat molempiin suuntiin.

Ilmaisin sisarelleni ihmetykseni siitä, että mua nyt ykskaks niin kaivataan.
Kun se on niin, että ihmissuhteet ei pysy hengissä itsestään. Etenkään niihin "lapsiin" jotka ovat ammoin kulkeneet mukana vanhempiensa siivellä. Heihin/meihin pitäisi vaivautua tutustumaan.

Eroni aikoihin otin yhteyttä muutamaan sukulaiseen. Pinnallista on ja vaivautunutta.
Yksi serkku kuulemma olisi ollut kovin innokas juttelemaan. Ei kuitenkaan niin innokas, että olisi tullut puolitiehen vastaan.

Väänsin rautalangasta sisarelleni, että en ole kiinnostunut vastahakoisista, vanhentuneista, uuvuttavista enkä valheellisista small talkeista tai "joo pidetään nyt yhteyttä" -vakuutteluista. Ne eivät tarkoita mitään. Ilmaisin myös, että en ole selontekovelvollinen elämästäni kellekään ja että elän omien sääntöjeni mukaan. Ja tiedän palvelleeni äitiäni pidempään kuin tarpeeksi. En pyytänyt luottamuksellisuutta, koska en luota häneen. (sitä en sanonut) Mutta kerroin muotoilleeni sanani siten, että mulle on sama kenelle niitä jaetaan.
En tiedä onko hänellä älliä tajuta, että hän itse kuuluu näihin uuvuttaviin ja valheellisiin ihmisiin. Luultavasti ei. Tällä hetkellä näyttää siltä, että hautajaiset jää multa väliin.
Siitäkään en ota syyllisyyttä.

Mua pitää pystyssä anteeksiantoharjoitukset ja itsemyötätunnontaito.
Yritän myös syödä, mutta huonosti sujuu. Kun ei ole ruokahalua.

Olen ollut mielestäni ihan mukava ihminen, että sekään ei selitä tuota sukulaisten vetäytymistä ja syrjintää. Mutta ai niin, eihän kukaan edes tuntenut mua, kun ei yhteyttä ollut. Nykyään en ole mukava ihminen. Olen vain ja koetan jaksaa. Olen parhaani mukaan sellainen että voin kunnioittaa itse itseäni. Mutta en ole hövelisti auttamassa ja kantamassa muiden ongelmia, vaikka jaksaisinkin. Ei muakaan ole autettu silloin kun olen tarvinnut.

Luultavasti jätän hautajaiset väliin vaikka jaksaisinkin mennä. Varmaan kysyisin
joltain surua teeskentelevältä vieraantuneelta sukulaiselta, että kävitkö montakin kertaa katsomassa äitiä? Siinähän oli tosiaan 25 vuotta aikaa.
Nääs kun mä en välitä enää teeskennellä. Joten jos minusta ei pidetty kilttinä, kohteliaana ja helppona ollessani, niin tuskin musta pidetään sen enempää nytkään.

Ann, hermoileva ja Fem77: kovaa on teilläkin ollut. Mietin sadannen kerran, miten suuri yhteys on refluksitaudilla ja henkisillä traumoilla.
SitrusRe: lähiomainen menehtyi13.11.2018 22.58
Eutanasiasta puhuessani tarkoitan itseäni. En äitiäni.
On se kumma, että abortoidut sikiötkin saavat kuulemma kaarimaljassa kitua hitaasti
kuoliaaksi sen sijaan että ne lopetettaisiin.
Tämä on sitä lääketieteen tekopyhyyttä. Eläinten kärsimyksiä kauhistellaan, mutta
ihmiset saavat kyllä kitua.
Aikuinen nainenRe: lähiomainen menehtyi14.11.2018 11.14
Sitrus, luin kahteen kertaan mitä olet kirjoittanut elostasi perheesi ja sukusi kanssa. Ymmärrän oikein hyvin mitä käyt läpi ja itsekin ajattelen, miksi mennä hautajaisiin näyttäytymään kun se kaikki yhdessä olo olisi pitänyt tehdä menneen elämän aikana ja myös nauttia siitä yhdessä olosta kaikkien kanssa. Jos on tunne, että on ulkopuolinen ja vieras kaikille ei sitä tunnetilaa saa muuksi muutettua mitä se nyt on. Siksi voit tehdä juuri niin kun sinun oma sisin sanoo. Niin itsekin tekisin ja olen tehnytkin.

"Väänsin rautalangasta sisarelleni, että en ole kiinnostunut vastahakoisista, vanhentuneista, uuvuttavista enkä valheellisista small talkeista tai "joo pidetään nyt yhteyttä" -vakuutteluista. Ne eivät tarkoita mitään. Ilmaisin myös, että en ole selontekovelvollinen elämästäni kellekään ja että elän omien sääntöjeni mukaan. Ja tiedän palvelleeni äitiäni pidempään kuin tarpeeksi. En pyytänyt luottamuksellisuutta, koska en luota häneen. (sitä en sanonut) Mutta kerroin muotoilleeni sanani siten, että mulle on sama kenelle niitä jaetaan.
En tiedä onko hänellä älliä tajuta, että hän itse kuuluu näihin uuvuttaviin ja valheellisiin ihmisiin. Luultavasti ei. Tällä hetkellä näyttää siltä, että hautajaiset jää multa väliin.
Siitäkään en ota syyllisyyttä."

Tämä kirjoituksesi kertoo, että olet asian läheisiisi käynyt läpi niin perusteellisesti että tunteesi ovat niin aitoja sinun tunteita kun olla voi.

Paljon taas kerran löysin itsestäni, elämästäni läheisteni kanssa paljon samoja asioita mistä kirjoitit. Tällainen tunteista kirjoittaminen avaa omiakin lukkoja eli asioita käy miettimään oman itsensä kautta.

Ei ole omakaan matka suvun parissa helppo ollut. Mummoni hoidin loppuunsa asti, ja paskaa sain suvulta palkaksi, vaikka ilman palkkaa sitä hommaa tein. Äitiniäni hoidin vuosia, mutta kun sisareni jäkätti etten anna hänelle tilaa hoitaa äitiä...eli viikossa on 7 päivää, hänelle olisi päiviä riittänyt vaikka kuinka. Niskani kun petti äidin hoito jäi, mutta ei häntä sisareni hoida, vaan veljeni. Joten se siitä hoitamisesta.

Oppia ikä kaikki kuten sanotaan. Olemme kait oppineet👍❤️

Sitrus❤️👍 lämpimiä ja "tukevia"aatoksia sinulle.

ps.kirjoitusvirheet saa lukea oikein 🤗
UteliasRe: lähiomainen menehtyi14.11.2018 11.48
Kysyn Sitrus mikä tarkotus on hautajisilla kuoleen kuniotus vai sukulaisten tapaaminen ?
SitrusRe: lähiomainen menehtyi14.11.2018 16.01
Kiitos Ann.
Olen iloinen meidän molempien puolesta, koska selvästi pystymme ymmärtämään ja tukemaan toisiamme.
Se on just noin: suhteita on syytä pitää yllä pitkin elämää.
Se on ihan turha pällistellä, että kylläpä on aika kulunut, voi voi.
Varsinkin kuoleman jälkeen on turha tulla itkemään krokotiilinkyyneliä.
Ihmisellä on aikaa siihen mihin tahtoo. Piste.

Uteliaan passiivisaggressiiviseen kommenttiin en vastaa mitään.
Et käsittänyt aa:takaan kirjoittamastani.
Enkä ole täällä tyydyttämässä kenenkään uteliaisuutta.
Niille, jotka ovat puolellasi, ei tarvitse selittää. Niille, jotka eivät ole puolellasi, on
turha selittää.
Kommenttisi oli pelkkä heitto, jonka tarkoitus oli näpäyttää.
Eli olla ilkeä.
IRe: lähiomainen menehtyi14.11.2018 16.58
Miettiikö ihminen itse koskaan minkälaisia omat vastaukset ovat,
ovatko omat vastaukset passiivisaggressiivisia ?
Uteliaan kysymys on erittäin asiallinen.
Aikuinen nainenRe: lähiomainen menehtyi14.11.2018 17.00
Sitrus olipa sivistynyt vastaus uteliaalle. En itsekään ymmärrä yleensä tällaista tyyliä jolla jo kysyttäessä asiaa kerrotaan mitä ITSE ajattelee asiasta.

Minusta on myöskin iloinen asia, että täällä on meidän kaltaisia muitakin jotka olemme läsnä toistemme kirjoituksissa loukkaamatta tai arvostelematta heitä.

Sinun kanssasi Sitrus niin moni asia liippaa minunkin elämääni läheltä, kuten olen monesti todennut. Sisaruus suhde ym..
IRe: lähiomainen menehtyi14.11.2018 17.06
Ehkä terapeuttista, mutta onko sivistynyttä omaisen poismenon jälkeen rääpiä täällä julkisesti koko Suomen tietoon sukuriitojaan ?
Aikuinen nainenRe: lähiomainen menehtyi14.11.2018 17.55
Trollit🤔
SitrusRe: lähiomainen menehtyi14.11.2018 19.12
Jaaha.
Mä en tiedä, kuka yllä olevista on trolli. Yleensä ne, jotka ilmestyy
tänne tyhjästä heittelemään haastavia kommentteja. Nimim. utelias
jo nimimerkki kertoo, että kyseessä on utelias turisti, ei refluksitautinen.
"I" lienee sama kuin utelias.

Tämä ei ole koko Suomelle tarkoitettu palsta. Vain refluksitautisille.
Täällä ei kaivata konfliktinhakuisia "uteliaita", joilla ei ole asiaa eikä annettavaa.
Tämä on tiivis yhteisö, jossa on suhteellisen vähän aktiiveja. Me tunnemme toisemme
vuosien takaa. Täällä keskustellaan nimimerkin suojissa.
Kenenkään uteliaan ei ole tarvetta arvostella mitä kukakin itsestään
kirjoittaa. Sen harkinnan tekee jokainen itse. En ole huomannut kenenkään
kirjoittavan nimellä muista ihmisistä. En ole täällä ilmentämässä sivistystä
vaan hakemassa ja antamassa vertaistukea. Joka on facebookissa, tietää, että
siellä keskustellaan ällistyttävänkin henkilökohtaisista asioista omalla nimellä
ja kuvalla. Jaetaan jopa omista lapsista niin arkaluontoisia kuvia ja tietoja,
että ennustan, että sitä tullaan vielä pohtimaan lain näkökulmasta.
Kaikille uteliaille suosittelen suomi24:ää: siellä saa trollata ja provota
sydämensä kyllyydestä! Somen kerma on paikalla.

Vastaukseni uteliaalle oli täsmälleen sen sisältöinen, mitä hänen
retorinen kysymyksensä ansaitsi.
Retorinen kysymys: siihen ei kaivata vastausta.
Se on mielipiteen ilmaus. Usein se on nimenomaan ilkeä heitto: tarkoitus on kertoa
toiselle, että teet väärin, olet tyhmä, olet arvoton, milloin mitäkin.
En tarvitse ketään randomtrollia kasvattamaan itseäni.
Yllä olen kertonut riittävästi - ja jo aiemmin - perusteita sille, miksi tuskin
osallistun hautajaisiin. Tämän asian päätän yksin minä. Päätökseen liittyy seikkoja
jotka myös tiedän yksin minä.

Vastaan nälväisyihin samalla mitalla.
En tunne tarvetta kääntää toista poskea.
Sellainen olen enkä pyytele sitä anteeksi.
Jos joku ei tästä pidä, niin voi voi. Me ihmiset olemme erilaisia.
Olen myös ollut pitkään ja olen yhä kovilla.

Joskus kaduttaa, että on kertonut liian rankkoja asioitaan.
Olkoonkin että nimimerkin takana.
Yleensä täällä ei tule turpaan, mutta joskus tulee.
rentukkaRe: lähiomainen menehtyi15.11.2018 8.00
Sitrus ja Ann, jotenkin hyvin pysähdyttäviä kirjoituksenne, olen kokenut hyvin samoja asioita ja suvut ovat jääneet kauaksi taakse vähitellen. Se on surullista, mutta totta.

Kun olen sen tajunnut, että olen hyväksikäytetty. Se tie on just samanmittainen molempiin suuntiin ja kuitenkin suku oletti, että vain minä kulkisin sitä, aikani kuljin, en enää 20 vuoteen ole kulkenut.
On jotenkin surullista miten ilkeitä ja pahoja sanoja voi sukuväki toisilleen sanoa. Mutta sellaista elämä on. Koskaan en ollut mitään suvun silmissä, johtuen juuri vaikeista kotioloistani, olin se ruma ankanpoikanen, joka kuitenkin nousi joutseneksi vähitellen. Se ei vaan sopinut heille ja laulujen lunnaat ovat olleet kalliit.

Ja olenkin miettinyt mikä yhteys on refluksilla ja todella vaikeilla kotioloilla toisiinsa, kun monesti pelotti niin, että tärisin kauhusta. Onnellinen lapsuus, mikä se on?

Toivon kaikille mukavaa torstai päivää ja Sitrus kirjoita kuten toisetkin, kun sille tuntuu, antaa noiden välihuomautusten olla omassa rauhassaan.
Aikuinen nainenRe: lähiomainen menehtyi15.11.2018 8.39
Minulle on mummo opettanut alle kouluikäisenä ollessani tämän, että uteliaisuus ei kuulu sivistykseen ja sen opin muistan edelleen aikuisena naisena. 👌 Siis muistini vielä toimii. Kiitollinen olen!

Elämää on elätty ja se lapsuus, nuoruus on historiaamme mikä on vaikuttanut tähän matkaan mitä olemme eläneet. Niin hyvässä kun pahassakin.

Kohtalotovereita täältäkin on löytynyt ja ymmärrys toimii luetun tekstin kautta että samankaltaisuutta olemme monessa asiassa kokeneet.

Minultakin toiveikkaan torstain toivotukset kaikille,🤗💕
gracias a la vidaRe: lähiomainen menehtyi15.11.2018 18.06
En ole koskaan nähnyt täällä kuin asiallisia vastauksia ja kommentteja.
Joskus voi olla herkässä mielentilassa kun haluaa ymmärtää kommentteja nälväisyinä ja alkaa jopa nälviä takaisin.
Joskus ihminen on niin pinttynyt ajatuskierteisiinsä,
että joku ajatus jää melkeinpä vainoamaan sisintä.
Joskus on tarve saada hyvitystä kokemiinsa vääryyksiin.
Uusi näkökulma (kommenttikin) voi tuoda suhteellisuudentajua takaisin.
Ei pitäisi jäädä ongelmiesi vangiksi, uhriutua ja paapoa itseään loputtomasti.
Pitäisi puhua niistä niitten kanssa joita ongelma koskee.
Se on ainoa tie vapautua niistä, jos koskaan ihan vapautuu.
Muuten katkeruus jää jäytämään ikuisiksi ajoiksi.
huonon arvan saanutRe: lähiomainen menehtyi16.11.2018 19.32
Liian kiltit ja velvollisuudentuntoiset saavat turhaan odottaa vastavuoroisuutta tässä maailmassa.
Liian kiltit eivät pysty olemaan terveesti itsekkäitä,
koska liika kiltteys juontaa hyväksynnän hakemisesta
omalle ihmisyydelleen.
Että kelpaisi ihmisenä ei uskalla koskaan sanoa "ei".
Tekee yksin sen mikä kuuluisi muillekin.

Loputon epäitsekkyys ei kannata,
mutta jos muut ovat tarpeeksi härskejä ja pesevät yhteisistä velvollisuuksista kätensä, minkäs voit, muuta kun petyt karvaasti kerta kerran jälkeen ja uuvut, kun epäoikeudenmukaisesti jäät vastaamaan yksin asioista jotka kuuluisivat muillekin.
Lähimpien välit ovat pahimpia selvittää.
Liian kiltti ei kehtaa sanoa suoraan ja jos sanoo, pidetään joukolla
kaameana ihmisenä.
Suku on pahin, pitänee usein paikkansa.

Yksi äiti/isä elättää ja hoitaa 10 lasta, mutta 10 lasta ei yhdessä pysty hoitamaan yhtä äitiä/isää.
Arpa lankeaa jollekin. Yhdelle.
Eikä kenenkään muun sydäntä kylmää yhtään jättää vastuu yhdelle.
Muut voivat elää elämäänsä vapaasti.
Se on yleistä, vaikkei ketään lohdutakaan.

Ihmisiä voi jakaa monella tavalla.
On niitä inhimillisiä, jotka haluavat antaa,
ja niitä ahneita, jotka haluavat saada,
eivät mtiään anna itsestään.

Saamapuolen junteille kannattaa sanoa "gudbai!"
Tyhjän saa pyytämättäkin !
Aikuinen nainenRe: lähiomainen menehtyi17.11.2018 10.29
"huonon arvan saanut" kirjoituksesi puhutteli minua kovin.

Omien sukulaisten kanssa voi sukset mennä pahastikin ristiin ja se on lopullista. Ei välttämättä mahduta edes samoihin hautajaisiin jos yhteinen lähimmäinen kuolee joka on yllättäin ollut monelle tärkeä ihminen.

Ei auta, että menet yli puolen tien vastaan eli se kiltti kaikkia auttava yrittää vielä viimeisen kerrankin olla periksi antava ja toimii näin. Mutta turhaan...

Mutta mikä on parasta, elämä jossain vaiheessa opettaa ja voi todella sanoa NÄKEMIIN!! ja jatkaa omaa matkaa juuri niin kun itsestä hyvältä tuntuu.
laiturin ukkoRe: lähiomainen menehtyi17.11.2018 21.48
Kilteistä tehdään kynnysmattoja !

Monesti ihmettelee, miten erilaisia ihmiset voivatkaan olla.

Geenibingo tekee ihmeellisiä arvontoja !
Vaikka samaa sukua oltaisiin,
ihan kuin joillakin ei olisi minkäänlaisia tunteita eikä vastuuntuntoa.
Kylmästi vaan jätetään yhteisvastuut muille.

Omenat voi pudota tosi kauas puusta.

Joskus ei meinaa uskoa, että kuuluu samaan sukuun
joittenkin välinpitämättömien ihmisten kanssa,
jotka suoraan sanoen käyttävät muita hyväkseen
välttelemällä velvollisuuksiaan.

Perinnönjaossa ovat varmaan ensimmäisenä.
Onneksi ei paljon tapeltavaa ole
enkä siihen häväistykseen aio osallistua.

Se olisi myös häväistys, jos haudalle tultaisiin riitelemään.
Haudalla on tarkoitus kunnioittaa vainajaa.

Joillekin suomalaisille on kai aika yleistä, että tullaan vain häihin ja hautajaisiin.
Sillä välillä ei kuulu mitään,
ettei vain joutuisi auttamaan missään asiassa sitä yhtä joka on vastuun ottanut, kun muut ovat "haihtuneet" paikalta omiin elämiinsä.
Aikuinen nainenRe: lähiomainen menehtyi18.11.2018 11.16
Täällä yksi kynnysmatto, joka on oppinut kantapään kautta, että mattona olo on henkisesti kuluttava olotila ja siitä tilanteesta olen nyt vapautunut.
Koville se otti mutta kannatti.

Näennäiset hyvät sukulaisuus suhteet punnitaan tosiaan perinnönjaossa.

Puoli tusinaa hopealusikoita riittää siihen, että esim.hyvät sisarusuhteet loppuvat kun seinään.

Parempi vaihtoehto on elää elämänsä ilman sukua kun olla kaikkien käytettävissä. Minut on esim. "adoptoitu" uuteen sukuun, missä minusta tykätään minuna ja minä pidän kaikista uusista sukulaisistani kun olisin kasvanut ikäni heidän kanssaan.


Vastaa viestiketjuun

Otsikko:*
Viesti:*
Lähettäjä:*
Sähköpostiosoite:
Lähetä vastaukset sähköpostiini: