Keskustelu
| Bittersweet | Uusi jäsen | 21.9.2018 12.48 |
| Olen seurannut täällä käytävää keskustelua jo pitkään ja siitä onkin ollut minulle suuri apu sekä lohtu. Ajattelin nyt itsekin liittyä tänne keskustelijoiden joukkoon. Avaan nyt hieman pitkähkösti tähän astista taivaltani refluksin kanssa. Olen 32-vuotias naishenkilö ja refluksioireeni alkoivat suunnilleen 25-vuotiaana. Ensimmäiset oireet mitä muistan olivat ajoittaiset klassiset närästystuntemukset. Silloin alkoi myös kummallinen ilmiö aina aamuisin joko tupakoinnin (lopetin tupakoinnin myöhemmin) tai aamupalan yhteydessä kitalakeani alkoi oudosti sattumaan ja kipu oli ns.kiristävää. Kipu loppui kun piti esim.tauon syömisestä. En tuolloin osannut yhdistää tätä oiretta vielä refluksiin. Vuonna 2013 valittelin polttelun tunnetta tk-lääkärille ja aivan kuten monella muullakin aloitettiin ilman mitään tutkimuksia happosalpaajien syönti. Tietenkään mitään kehoitusta lääkkeiden tauotuksesta ei tullut. Söinkin sitten Omepratzolia 20-40mg/pvä ihan huolettomana. Vasta muutaman vuoden kuluttua eräs lääkäri mainitsi, että kyllä näistä lääkkeistä tulisi taukoakin pitää. Sen nyt ei sitten ole ikinä osoittautunutkaan kovin helpoksi mm.rebound reaktion vuoksi. Vuonna 2015 tulin raskaaksi ja raskaus sujui peloistani huolimatta refluksin osalta hyvin. Toki söin happosalpaajia koko raskauden ajan. Vasta synnytyksen jälkeen refluksioireiluni on muuttunut huomattavasti aiempaa monimutkaisemmaksi. Minulla alkoi ilmenemään jatkuvaa lievähköä pahoinvointia, erinäisiä vatsakipuja, turvottelua, hengenahdistusta, nopeaa täyttymisen tunnetta ym. Yhtäkkiä tuntui, että perinteinen närästys poltteineen oli pienin murheeni. Kesällä 2016 jouduin jopa hakeutumaan ensiapupäivystykseen vatsakipujen yltyessä niin voimakkaiksi. Olin edellisenä päivänä juhlissa juonut hieman alkoholia ja syönyt suklaata. Pelkäsin kuitenkin tuolloin, että kipu johtuisi jostain ihan muusta kuin refluksista. Mitään ilmeistä vikaa minusta ei tuolloin löytynyt ja litalginien kanssa kotiuduin. Litalginit muodostuivatkin tuolloin oikeaksi turvaverkoksi. Syksyllä 2016 kävin ensimmäisessä gastroskopiassa, koska refluksioireeni jylläsivät alituisesta lääkityksestä huolimatta. Skopiassa ei selvinnyt mitään radikaalia. Lääkäri totesi, että pientä löysyyttä läpässä ja antoi kouraan refluksilehtisen. Matkan varrella minulle myös selvisi, että isäni ja hänen molemmat veljensä kärsii tästä vaivasta. Tämä tietyllä lailla on helpottanut ja lohduttaudun ajatuksella, että jos 70-kymppinen setänikin porskuttaa tyytyväisenä happosalpaajiensa kanssa niin ehkä minäkin tästä selviän. Välillä vaan tuntuu, että omat oireet ovat niin paljon rankempia kuin näillä sukulaisillani, joilla riittää 20mg somac/vrk ja appelsiinimehun välttely. En tiedä onko tilanteeseeni vaikuttanut aiempi raskauteni. Tällä hetkellä tilanteeni on se, että olin vuoden 2018 alusta asti 6kk syömättä happosalpaajia ja pärjäsin zantacilla. Lopetin, koska pelkään erityisesti ppi-lääkkeiden vaikutuksia munuaisiini (krea arvoni viiteiden sisällä muttei kehuttava). Viimeisen puolen vuoden aikana minulla alkoi kuitenkin ilmestymään oireita (mm. makuhäiriöt, hengenahdistys, nopea täyttymisen tunne), jotka ovat pakottaneet minut taas syömään omepratsolia korkeillakin annoksilla. Hengenahdistus ja täyttymyksen tunteet ovat rauhoittuneet. Kaulakipu ja alituinen karvas maku kielessä sen sijaan ei. Olen jopa miettinyt voiko maku tulla sappinesteestä? Menen uuteen gastroskopiaan 8.10. Jonkinasteisena hypokondrikkona joudun aina rauhoittelemaan itseäni pois vatsasyövän/ruokatorvensyövän kauhuskenaarioistani varsinkin näinä huonoina refluksikausina.Tiedän myös, että alituinen stressi pahentaa refluksia. Olenkin viimeaikoina keskittynyt paljon huolieni käsittelyyn. Seuraava tavoitteeni olisi hankalista oireista huolimatta vieroittautua omepratsolista gaviscon advance nimisen valmisteen avulla mitä odottelen saapuvaksi briteistä. Kiitos kaikille, jotka vaivautuivat lukemaan tämän pitkän viestini. Kirjoitin tosiaan hakeakseni tilanteeseeni vertaistukea etten kokisi olevani niin yksin tämän piinallisen taudin kanssa, johon ei tunnu olevan yhtäkään täydellistä hoitoa. |
||
| Sitrus | Re: Uusi jäsen | 21.9.2018 13.01 |
| Oleellista on ottaa itsehoito-ohjeet (googlaa) käyttöön ja noudattaa niitä. On jokseenkin turhaa hankkia refluksia elämäntavoilla ja syödä ppi.tä. Se on plus miinus nolla. Kun sulla on puhdas g.skopia pärjäät luultavasti elämäntapamuutoksilla ja lievällä satunnaisella lääkityksellä. |
||
| Bittersweet | Re: Uusi jäsen | 21.9.2018 13.30 |
| Kiitos vastauksestasi Sitrus! Juu ehdottomasti koen elämäntavoilla olevan vaikutusta. Omalla kohdalla vaan tuntuu, että keho on muuttunut niin herkäksi tai sitten taudinkuva on muuttunut. Aiemmin (nuorenpana) sitä juuri pärjäsi kun vältteli pahimpia närästystä aiheuttavia ruokia ja söi juuri tarvittaessa happosalpaajaa. Nykyään en ole tupakoinut viiteen vuoteen, en juo alkoholia laisinkaan, olen gluteenittomalla, laktoosittomalla ja sokerittomalla ruokavaliolla ja pyrin noudattamaan Koufmanin ruokavaliota (piimä poikkeuksena). Syön pieniä annoksia ja sängynpäädyt on nostettu yms. Painokin on pudonnut paljon ja putoaa edelleen. Tuntuu vaan ettei mikään riitä enkä oikein ota selkoa ovatko nuo ruokavaliomuutokset tuoneet apua olennaisesti. Taudinkuva on myös tuntunut viimeaikoina painottuvan paljon kurkkuoireisiin. Olenkin jäänyt ihmettelemään miten kovin moninaisesti tämä tauti voi oireilla. Jos on vielä joku asia missä pitäisi itseni mielestä erityisesti tsempata elämäntapojen osalta, niin on se stressin ja murehtimisen vähentäminen. Se onkin sitten itselle se kaikkein vaikein asia. Joskus oli nimittäin ystävälleni gastroenterologi sanonut, että stressi kolminkertaistaa vatsahappojen määrän. Toivonkin nyt kovasti, että myös tuleva g.skopia ei osoittaisi mitään uutta vaikka kaulakipua ja tätä kitkerää makua on alkanut ilmenemään. Happosalpaajien lopettaminen/vähentäminen myös jännittää, koska tuntuu että heti alkaa se piinaava hengenahdistus kun lääkityksestä luopuu. |
||
| Sussu | Re: Uusi jäsen | 21.9.2018 14.08 |
| Mulla tuli myös viime kesänä kaulakipuja, vaikka söinkin happosalpaajia. Nostin annoksen vähäksi aikaa kaksinkertaiseksi (40mg) ja pikkuhiljaa ne kivut meni pois. Mä luulen, että stressi teki mulla silloin nuo pahemmat oireet. Kauan se otti, mutta nyt pahin on mennyt ohi. Sitä ennen söin joka päivä omeprazolin 20 mg ja nyt pystyn ottaa sen joka kolmas päivä. Tosin pitää apuna käyttää Zantacia niinä päivinä, kun ei ota omeprazolia. Nyt on pahin stressi mennyt ohi, mutta ruuhkavuosia sitä tässä vielä vietetään (3 ja 6 vuotiaat lapset), joista toisella myös refluksiepäily ja joutuu stressaamaan hänen vaivojaan omien tuntemusten lisäksi. En tätä tautia kenellekkään toivoisi, vaikkei itsellä paha ilmeisesti olekaan. Mulla oli sama juttu, että kukaan ei lääkemääräyksen saadessani kertonut, että niitä ei saisi jatkuvasti syödä. pari vuotta söin joka päivä onnellisena kunnes sitten tuli ne kaulakivut ja diagnoosi refluksille, ja aloin ottamaan asioista enemmän selvää. |
||
| Sitrus | Re: Uusi jäsen | 21.9.2018 14.17 |
| Tuoteselosteessa kerrotaan, että ppi on kuurilääke. Ainakin Somacin. |
||
| Bittersweet | Re: Uusi jäsen | 21.9.2018 14.25 |
| Kiitos Sussu vastauksestasi! Joo itse yritän pärjätä aina niin vähällä omepratsolilla kuin mahdollista. Nyt on pysynyt 50mg/vrk edes jotenkin aisoissa ne pahimmat oireet. Oireeton en taida koskaan olla varsinkaan ilman lääkkeitä. Se lienee hyväksyttävä. Jotenkin vaikein tässä sairaudessa on itselleni se henkisen kantin kasvattaminen. Hienoa kuulla, että sait itse pahimmat oireesi rauhoittumaan ja olet voinut vähentää lääkkeiden käyttöä. Siinäpä itselleni tavoitetta! Meilläkin muuten taaperolla ollut vauvasta asti refluksivaivaa, mutta ei onneksi kovin vakavana. Toivottavasti ei hänellä pahenekkaan. Eihän se ole kiva ihan pienelle lääkitystä aloittaa, mutta tilanteen sitä vaatiessa hyödyt tietenkin voittavat mahdolliset riskit. |
||