Keskustelu

SitrusMurehtiminen ja refluksi27.8.2018 15.03
Olen murehtija. Hermoilen vatsallani, niin olen aina tehnyt.

En nyt syytä ketään, en itseänikään. Mietin voiko asialle tehdä jotain.

Mulla oli postiin liittyvä sotku, jota surin etukäteen, miten se selviää. Sitten päätin, että en ajattele koko asiaa, ennen kuin se on ajankohtainen.
Tapahtui ihme: asia ratkesikin itsestään. Mun ei tarvinnut tehdä mitään.

Tästä riemastuneena päätin vastaisuudessa yrittää soveltaa samaa menetelmää. Jos voin tehdä ongelman ratkaisemiseksi jotain, teen sen. Jos en, en ajattele asiaa.
Eihän se helppoa ole, mutta varmasti yrittämisen ja harjoittelemisen arvoinen taito.

RentukkaRe: Murehtiminen ja refluksi27.8.2018 18.55
Sitrus, tuo on taito, jonka minäkin haluaisin niiin oppia.Yritetään kuitenkin, jospa sitä vielä oppisi.
Ja hyvä, että posti asia selvisi😊😊

SitrusRe: Murehtiminen ja refluksi27.8.2018 21.32
Ei se ole helppoa. Mutta jos harjoittelee ensin jollain, mikä ei ole kovin suuri huoli.

Aikuinen nainenRe: Murehtiminen ja refluksi28.8.2018 7.34
Onpa hienoa Sitrus, että olet jo tämänkin verran oppinut huolehtimatta asioista jotka on tulossa ja joille ei itse voi mitään.

Asiat hoituvat huolehtimesta huolimatta hyvin tai...mutta eipä ole mahavaivoja siitä ns.turhasta etukäteen huolehtimisesta.

Siinä olisi itsellenikin opin paikka. Vaan en vielä...kään ole onnistunut. Yritystä kovasti on.

Hienoa että asiasi selvisi👍

AnnaMyyRe: Murehtiminen ja refluksi28.8.2018 10.08
Täällä myös ja omalla kohdalla se kuuluu ahdistuneisuushäiriöön jota nyt ollaan kalastelemassa.

Se on yksi hallitseva oire siinä diagnoosissa.

En nyt tarkoita et kaikkeen pitää olla diagnoisi ja varmasti kaikki murehtii jotain joskus.

Jos se menee suhteettomaksi ni sit on eri asia, näin koen omalla kohdalla.Murehdin, stressaan ja pelkään ylireagoin.

Jotkut ihmiset osaa suhtautua murheisiin ja muihin toisenlaisella tavalla.Must tuntuu et v.....s ois helpompaa kuin ahdistus.

Aikuinen nainenRe: Murehtiminen ja refluksi28.8.2018 10.25
Samoin aattelen minäkin. Ahdistun ihan kaikesta. Välillä maailman tilannekin pelottaa.

Jospa oppisi jonkun keinon päästä peloista irti vaan pahenee vain.
Siis yleinen ahdistuneisuushäiriöni.

fagirRe: Murehtiminen ja refluksi28.8.2018 14.36
Samoin, joskus mietin olisinko yhtä ahdistunut ilman oireitanikin.
En osaa sanoa sairaudeksi omia oireitani.
Onko keski-asteinen gastriitti ja lievä refluksi sairaus ?
Ei oikein.

Yhtenä päivänä olin onnellinen oloistani, kun olinkin v a i n masentunut.
Oli helpompi olla.
Ahdistus on paljon kamalampaa.

Omalla kohdallanikin on totta, että joskus ahdistaa kaikki.
Kun avaa töllön, taas on tapahtunut jotain kamalaa kotimaassa tai maailmalla.
Telkkarisarjat tai filmit sisältävät usein henkistä tai fyysistä väkivaltaa.
Tuntuu vaikealta katsoa mitään (paitsi Pikku Kakkosta :)
kun samaistuu rooleihin ja alkaa ahdistaa yhä enemmän ja sitten alkaa korventaa yhä enemmän.

Ei osaa eikä pysty aina vetämään rajoja todellisuuden ja oman elämänsä välille, eikä säilyttämään suhteellisuudentajuaan.

Itse asiassa monen oma elämä on paljon paremmalla tolalla kuin ahdistuksissaan ajattelee ? Eikö vaan ?
Se pirun ahdistus kasvattaa joskus ongelmat kymmenkertaiseksi.

SitrusRe: Murehtiminen ja refluksi28.8.2018 15.17
Mun mielestä ahdistuksen tunnetta on aivan turhaa ravita maailman uutisilla.

Mitä kumman viihdettä onnettomuuksista on tullut. En näe tarvetta Seurata Hetki Hetkeltä, miten minkäkin kauheuden tapahtumat etenivät. En kaipaa karttoja, en videoita, jotka Saattavat Järkyttää Herkimpiä, enkä uhrien tai omaisten haastatteluja.
Muistutan itseäni, että kun mulle on tapahtunut kauheita, kriisiapua ei ole näkynyt missään. Maailma on jatkanut kulkuaan entiseen tapaan.

Ihminen voi valita, mitä hän ottaa mieleensä.

fagirRe: Murehtiminen ja refluksi28.8.2018 15.27
Uutisia on pakko katsoa, siinä seassa tulee kriisiuutisetkin, ei niiltä voi välttyä.
En halua jäädä yhteiskunnallisesti pölhöksi.
Pidän tärkeänä tietää, mikä tapahtuu esimerkiksi taloudessa/politiikassa globaalisti ja meillä. Ne asiat vaikuttavat meidän elämäämme.

SitrusRe: Murehtiminen ja refluksi28.8.2018 15.31
Ei ole pakko katsoa niitä uutisia joita ei halua.
Voi valita itseä kiinnostavat aiheet.
Voi myös valita kanavan, mistä uutisia seuraa.
Maailmassa tapahtuu myös hyviä asioita.

Aikuinen nainenRe: Murehtiminen ja refluksi28.8.2018 15.41
Minä olen jättänyt uutiset siihen yhteen kertaan päivässä. En lue iltalehteä y.ohitan uutiset. On herkkänä ihmisenä ihan pakko näin toimia.

Joo en ole minäkään mitään apua saanut. Kotiolot oli mitä oli. Ei ketään kiinnostanut kun lapsi kertoi, että päässä on patti kun isä löi päähän halolla ym.
Hyvä kun nyt otetaan todesta ainakin osa lasten puheista.

RentukkaRe: Murehtiminen ja refluksi28.8.2018 18.48
Ann, olen samoilla linjoilla, en juuri lue, kuuntele, katsele uutisia, en vain kestä niitä heti aamusta. Olen liiankin herkkä ja kuljen tuntosarvet pystyssä ihan liian kanssa.
Minulla oli myös hyvin ankara isä, sanallisesti tosi julma ja pelottava. Muistan kuinka joskus keskikoulu aikana olin niin väsynyt ja loppu, että itkin vain opettajan huoneessa. Meillä oli joku väliarviointi siellä ja se opettaja vain toisteli, sinulla on siis ankara isä. Mitään asialle ei tehty ei silloin eikä myöhemminkään. Itse sain haavani nuolla ja kipuni kärsiä. Toivon, että tänäpäivänä olisi toisenlaista suhtautuminen.
En vain jaksanut silloin, ja ope ihmetteli miksi koetulokseni heittelee niin paljon, välillä sain 10- ja sitten seuraavista kokeista 4, ja sitä rataa se koulu meni.
Menneet on menneitä ja turha niitä on enää surra, tuli vain mieleen tuosta kirjoituksetasi.
Toivon minäkin kaikille parempaa tätä ja huomista päivää.

Ja joskus mietin olisiko vähemmän stressiä jos olisin saanut elää pelosta vapaan lapsuuden? Kuka tietää?

Aikuinen nainenRe: Murehtiminen ja refluksi28.8.2018 19.58
Kyllä minä olen kovasti sitä mieltä omalla kohdallani, että lapsena koettu pahoinpitely, mitätöinti ja sairastaminen ym.on vaikuttanut elämääni läpi tämän matkani.
Koulussa muistan kun en välillä voinut istua kun oli remmillä saanut oikein isän kädestä, niin istuminen kun oli vaikeaa jouduin nurkkaan koska en pysynyt paikallani. Että tiedostan tänä päivänäkin miten vieläkin moni asia vaikuttaa elooni ja olooni.

Rentukka ehkä sinullakin jotain tunnollasi sieltä menneestä. Ehkä monella muullakin.

duunissaRe: Murehtiminen ja refluksi28.8.2018 20.08
Todennäköisesti olisi vähemmän stressiä aikuisena, jos lapsuus olisi ollut inhimillisempi ja turvallisempi.
Tottakai lapsuus vaikuttaa myöhempään elämään.

Asiaa tutkineet psykiatrit ovat sitä mieltä, että 95% myöhemmistä ongelmista aiheutuu tavalla tai toisella lapsuuden kokemuksista.

Lapsuus on kuin talon perusta, kivijalka.
Lujan kivijalan päälle on aikuisena hyvä rakentaa aikuisuuden kerroksia.

Jos se hyvä ja luja kivijalka puuttuu, se päälle rakennettu "talo" eli "ihmisen minuus" huojuu joskus vähästäkin.

Turvaton ja vaikea lapsuus aiheuttaa sen, että ihmisen itsetunto ja persoonallisuus ei saa eikä voi rakentua tarpeeksi lujaksi kestämään myöhemmin tulevia ongelmia.
Ongelmat, jotka iäkkäämpänä tulevat vastaamme, muistuttavat meidän tunne-elämäämme aikaisemmista kärsimyksistä ja horjuttavat luottamusta itseemme.
Elämme tavallaan lapsuuden traumat uudestaan myöhemmissä vaikeissa vaiheissa.

Aikuinen nainenRe: Murehtiminen ja refluksi28.8.2018 20.19
Olen aivan samaa mieltä ja näin myös koen, että ne pelot ja ahdingot mitkä lapsena olen kokenut varjostavat elämääni tänäkin päivänä. Yritän niitä hallita mutta, ehkä tämä unettomuus ym.ongelmat ovat saaneet lisäpontta sieltä lapsuudesta ja aikuisiän traumoista.

Hyvin duunissa jäsensit asian💕👍

duunissaRe: Murehtiminen ja refluksi28.8.2018 21.08
Niin se menee. "Varjot" kulkevat mukana.
Pienellä ja isommalla lapsella on luonnollinen oikeus odottaa, että isä ja äiti hyväksyvät hänet, ymmärtävät häntä ja ovat hänen suojelijansa, puolustajansa ja turvansa.

Kun niin ei käy, lapsen mieleen syntyy ristiriita ja epävarmuus, jotka seuraavat häntä pahimmillaan loppuelämän.
Hän ei ole niin kestävä aikuisena ottamaan vastaan "uusia iskuja", koska hän kantaa mukanaan lapsuuden ristiriitaista traumataakkaa.

Emme edes aina tiedosta miten se voi vaikuttaa elämäämme.
Jos aikuisena alkaa itkettää "suvivirttä" kuunnellessa, se ei aina johdu ihanista muistoista vaan se voi koskettaa tunteitamme sen kautta, että se tuo mieleemme vaikeita tunne-elämyksiä,
joita lapsuudessa koimme.

Kaikkien lapsuus ei ole ollut hellyyttä ja turvallisuutta.
Tunne-elämäämme vetoavat asiat tuovat helposti pintaan lapsuuden
ristiriitaisia tunteita ja epäoikeudenmukaiseksi kokemamme kohtelun.

Ihmisellä on jo pienestä pitäen oikeudenmukaisuudentaju ja vaatimus sisällään. Jo pienikin lapsi reagoi vääryyteen automaattisesti, ei ehkä osaa sanallisesti ilmaista itseään, mutta reagoi tunteella,
esim. itkulla tai sulkeutumalla itseensä, suremalla yksin.

Aikuisena reagoimme tunnetasolla moniin asioihin,
jotka olemme jo lapsuudessamme kokeneet pettymyksenä.
Jos olemme jo kerran saaneet pettyä, uudet pettymykset ovat tavallaan toistoa ja musertavat meidät helpommin kuin ihmisen, joka on saanut
kotoaan turvan ja sen seurauksena terveen itsetunnon ja vakaamman tunnemaailman ilman taakkoja.

Lapsena askarruttaneet vaikeat asiat, mahdollisesti jo silloin valvotut yöt ja onnettomat päivät ovat hyvinkin osasyy aikuisiän unettomuuteen ja moneen muuhun asiaan.

Ihminen kantaa koko historiaansa mukanaan koko elämänsä.
Ei siitä millään terapiallakaan kokonaan eroon pääse.
Jos onnellisesti käy, sen kanssa voi oppia elämään.

Miten tämä kaikki liittyy vatsavaivoihin ?
Luultavasti niitä olisi vähemmän, jos saisimme olla jo pienestä pitäen arvostettuja ja huomioonotettuja.

Mielenrauhaa kaikillle !

Aikuinen nainenRe: Murehtiminen ja refluksi29.8.2018 9.38
Huomenta!

Näitä duunissa olevan kirjoituksia on ilo lukea kun huomaa kuinka joku osaa sanoiksi pukea niitä asioita joita itsekin pyörittelen.

Elämä on juuri tällaista kuten kirjoitat. Kaikki kokemamme kulkee mukanamme muodossa jos toisessakin.

Lauletaanhan laulussakin "lapsuus se on korvaamaton" ym.

Mistä ihmeestä löytäisi omaan elämän se taidon, että oikeesti elämä on tänään, tässä ja nyt. Hoen useinkin tätä itselleni mutta mietin jo asioita eteenpäin ja juuri niitä joille taatusti minä en voi mitään.

No en ehkä vieläkään ole toivoani menettänyt...ehkä vielä joku päivä kerron, että olen uuttaa helpottavaa oppia saanut siihen miten elämä tuntuu paremmalta eikä näin tuskaiselta.

Nuorempana ei nämä selkäkivut ym hallinneet elämääni vaikka olen mukanani niitä kuskannut. Maannut kuukausi tolkulla sairaalassa, opetellut 19v uudestaan kävelemään. Eteenpäin oli matka. Nyt se on jumissa eli jotenkin pysähtynyt.

Kiitos duunissa teksteistäsi, niistä minä ainakin saan tosi paljon, kuten monen muunkin teksteistä.

duunissaRe: Murehtiminen ja refluksi30.8.2018 17.40
Hei murehtijat !

Muun muassa psykoanalyytikko Pirkko Siltala on kirjoittanut "taakkasiirtymästä".
Traumat siirtyvvät sukupolvelta toiselle
jos uusi sukupolvi ei kykene katkaisemaan
omilta vanhemmilta perittyjä käyttäytymismalleja.
Ne asiat, joista ei puhuta, ei jaeta, ne jäävät jonkun kannettavaksi,
esimerkiksi sinun, Aikuinen nainen, tai minun ja monen muun.

Emme pysty elämään "tänään, tässä ja nyt", koska kannamme koko ajan mukanamme vaikeaa menneisyyttämme "tänään, tässä ja nyt".
Joka päivä.

Uudelle ei ole tilaa.
Joskus elämästä ei tee rikasta se, mitä lisäät siihen, vaan se mitä jätät pois.

Olen itse jo luovuttanut. Olen tullut siihen tulokseen, että menneisyyden karistaminen harteiltaan onnistuu niin huonosti siksi, että vaikka mennyt on mennyttä,
kaipaus pysyy,
kaipaus ei voi täyttyä koskaan enää,
kaipaus siihen mitä ilman jäi,
turvallisuutta, kiintymyksen tunteita, pienia arkisia hellyydenosoituksia, kaikkea sitä, mikä tekee lapsen mielen tyytyväiseksi.
Kaipaa hyviä muistoja.

Ne eivät olisi taakka.
Niitä kantaisi mielellään mukanaan.

Varsinkin ikääntyessään ihminen muistelee yhä enemmän menneitä.
Jos sieltä ei nouse mitään mukavaa esiin,
ihminen masentuu ja ahdistuu toistuvasti,
koska emme kuitenkaan voi olla ajattelemattakaan,
emme voi määrätä itseämme mitä ajattelemme,
emme voi sulkea ajatuksiamme off-asentoon tietyiltä muistoilta.
Lapsuutta ei yksinkertaisesti voi vain unohtaa, niinkuin ei mitään
muutakaan vaihetta elämässään.

Toivottavasti jokainen meistä "kaipaamaan jääneistä" saisi myöhemmässä elämässä rakkautta, kiintymystä ja turvallisuutta, vaikkei sekään korvaa sitä mitä vanhemmiltaan olisi pitänyt saada.
Se voi kuitenkin kantaa elämäämme eteenpäin ja on suuri onni, jos kohdalle osuu.

Aikuinen nainenRe: Murehtiminen ja refluksi30.8.2018 18.05
Aivan ihanaa tekstiä kirjoitat ja joka sana niin totta.

Paljon olisi opittavaa ja taakse jätettävää mutta olosuhteet ovat sellaiset ettei menneisyydestä helpolla pääse irti. On lähimmäinen joka kaiken aikaa pitää siitä huolen, että mieli myrkyttyy. Ja kun kyseessä on iäkäs ihminen en voi häntä heittää "veneestäni". Pakko kestää ja yrittää haudata kaiken sen pois mitä pystyy.

duunissaRe: Murehtiminen ja refluksi30.8.2018 18.47
Suurinpiirtein samassa veneessä ovat useat meistä luultavasti.
Tai kuka missäkin liemessä. Elämän varrella tapaa monenlaisia ihmisiä ja monilla on esim. ikääntyneitä vanhempia, joiden geriatrinen sairaus tekee elämästä helvettiä.

Jos ihminen on ollut jo aikaisemmin vihamielinen, hänen käyttäytymisensä yleensä tulee vielä pahemmaksi sairauden edetessä, aivojen rapistuessa.

Käy myös niin, että aivojen rapistuessa ihmisen itsekritiikki katoaa.
Sen, minkä hän ennen sai jotenkuten hillittyä, tulee suoranaisina ilkeinä huutoina ulos taudin pahetessa.

Luultavasti osa häiriökäyttäytymistä on iäkkään tuntemaa pelkoa sekavista oloistaan, hän ei osaa ehkä sitä ilmaista enää asiallisesti.
Pelkokin voi sekottaa ajattelua.

Eikä siinä kaikki, tietävät tietysti kaikki, joiden läheiselle on käynyt niin ja jotka joutuvat hoitamaaan tätä läheistä, koska Suomessa harva pääsee enää palvelutaloon, vaikka olisi missä kunnossa ja kuinka vanha.

Omainen, jolla on vaikeasti sairastuneen hoitopesti, menettää oman elämänsä, voi sairastua itsekin psyykkisesti, se on niin raskasta pahimmillaan.

Hoitopesti ja "myrkyllisten puheiden" kohteena oleminen herättää oikeutettua katkeruutta, koska jokaisella on vain yksi elämä ja vaikeasti sairaat meidän yhteiskunnassamme kuuluvat ammatti-ihmisten hoitoon - paitsi geriatriset potilaat !
Heitä voi omainen joutua hoitamaan 24/7 vuosikausia.

Se käy liian raskaaksi omaiselle, joka ei itsekään usein ole enää nuori.
Kun olet siihen ryhtynyt, et hevin irti pääse.
Joillakin käy kotihoitaja, mutta ilman omaista mistään ei tulisi mitään.
Ei kotihoitajan aika riitä eikä tehtäviin kuulu kaikki se, mitä geriatrinen potilas tarvitsee. Hän tarvitsee 24/ hoitoa laitoksessa !

En tiedä koskeeko tämä ketään täällä eikä tarvitse kertoa, mutta tuli mieleen, että stressinaiheuttaja on tämäkin monelle.

pallopötsiRe: Murehtiminen ja refluksi30.8.2018 18.55
Suomi on hyvinvointivaltio. Joillekin.
Täällä monisairas 73v. eläkeläinen voi joutua hoitamaan toista 95v. monisairasta eläkeläistä.
En ihmettele että on vatsakatarria, unettomuutta ja itsetuhoisuutta.

fagirRe: Murehtiminen ja refluksi30.8.2018 19.29
Murehtiminen ja murheet ihan varmasti pahentavat sairaudentunnetta ja joitakin sairauksia ja voivat aiheuttaakin niitä.

Aikuinen nainenRe: Murehtiminen ja refluksi30.8.2018 20.09
duunissa, jotain hyvin tuttua on kirjoituksessasi. Läheltä lippaa.
Erittäin hienosti jäsennät asioita, kokemuspohjaa ehkä sinullakin on näihin asioihin mistä kirjoitat.

Voimaannuttavaa tekstiä❤️

SitrusRe: Murehtiminen ja refluksi30.8.2018 20.13
Samoin minäkin ajattelen, ja olen kokenutkin tuota.
Pahus kun täällä ei voi peukuttaa ja kommentoida suoraan tiettyä kommenttia.

SitrusRe: Murehtiminen ja refluksi30.8.2018 20.20
Siis viittaan 'duunissa' kirjoitukseen.

rentukkaRe: Murehtiminen ja refluksi31.8.2018 7.31
Duunissa, kirjoitat tosi hyvin ja osaat pukea sanoiksi sen, mitä liian moni meistä on tuntenut ja tuntee.
Minäkin olen läpikäynyt pitkän terapian jossa käsiteltiin juurikin lapsuuttani ja sitä, kuinka isä aikoinaan särki kaiken kotona. Heitteli kukkavaasit lattialle, riehui ja huusi, särki lähes kaiken, se pelotti ja kun välillä oli paettava, niin silloin vasta pelotti. isä olisi tarvinnut hoitoa, mutta eihän sitä ollut 50-60 luvulla tarjolla ainakaan meillä. 70-luvun alussa lähdin maailmalle ja silloin luulin, että pääsen eroon kaikesta pahasta, mutta ei, kivut jäi muistoksi ja pelot. Niiden kanssa olin kasvanut ja ne oli ja on osin vieläkin minussa. Ja kun tietynlainen tilanne tulee ne aktivoituu edelleen. Nyt kerron usein sille pienelle tytölle, tässä ei ole mitään hätää, olen kanssasi ja me selviämme.
Niin terapiassa asiat jollain lailla jäsentyi ja järjestyi, mutta sitä ikävää, jota pieni tyttö tunsi ja tuntee vieläkin välillä, isän ja äidin ikävää, sitä ei mikään voi korjata. Ja juuri se suvivirsi tuo muistoja, ei onnellisia, mutta muistoja, jotka itkettää.
Nuo sinun kirjoituksesi ovat lohdullisia, me selviämme, vaikka välillä tuntuu niin pahalle ja kipuja on, eikä oikein jaksaisi yhtään mitään.

kiitos kaikille muille myös kirjoituksista joista voi lukea, että elämä on...monenlaista eikä aina niin helppoa ja kivutonta.

Aikuinen nainenRe: Murehtiminen ja refluksi31.8.2018 10.03
Voi, että miten paljon täällä meillä monilla on samanlaista elettyä elämää takana. Yhä enemmän uskon siihen, että kipujen, unettomuuksien ym.takana on se ettei voimavarat riitä niiden kanssa elämiseen kun kaikki mitä olisi matkan varrella pitänyt kerätä pahan päivän varalle on käytetty jo siellä lapsuudessa ja nuoruudessa omaan selviämiseen.

Näistä kirjoituksista saa rakennuspalikoita tähän omaan kurjuuteen..joten kiitos kun jaksatte kirjoittaa tuntojanne tällä.

RentukkaRe: Murehtiminen ja refluksi31.8.2018 12.19
Juuri näin se menee Ann, kaikki voimavarat on käytetty jo kauan sitten, silloin, kun olisi pitänyt kerätä, kasvaa ja vahvistua tulevaa varten.

Syysmyrkkylilja Re: Murehtiminen ja refluksi31.8.2018 16.11
Todella hyvin kirjoitat Duunissa! 🌹 Luulen, että edustan ehkä nuorempaa sukupolvea kuin moni muu täällä, mutta minullakin tähän elämään on mahtunut jo paljon kaikenlaista mitä en toivoisi kenellekään muulle: traumaattinen lapsuus, mielenterveysongelmia ja näistä johtuen pitkä terapia, kroonista kipua, unettomuutta..
Olen aina ollut vatsalla jännittäjä; ensin se ilmeni lähinnä suoliston kautta, tuli ärtyneen suolen oireyhtymä. Jos jännitän jotain asiaa tarpeeksi paljon, ramppaan vessassa niin kauan että saan itseni "tyhjäksi".
Nyt myöhemmin kuin sairastuin refluksiin, olen miettinyt, onko se vain jatketta tälle. Olisiko minulla koko tautia jos elämä olisi tasapainossa? No, ehkä olisi, mutta se on selvää että murehtiminen ainakin pahentaa oireita.
Henkinen paha olo sairastuttaa pahimmillaan lopulta koko kropan. Ja sitten siitä tulee kierre jossa fyysiset oireet aiheuttaa lisää henkistä tuskaa ja ahdistusta. Yritä siinä sitten päästä ulos tästä kierteestä, kun voimavarat oli jo alunperin vähissä.

duunissaRe: Murehtiminen ja refluksi31.8.2018 20.53
Tulee surulliseksi, kun ajattelee monien lapsien osaa ja
sitä ankaruutta ja mielivaltaa, jota menneinä vuosikymmeninä harjoitettiin lapsia kohtaan ja sitä kutsuttiin jopa kasvatukseksi !

Lapsilta otettiin luulot pois, kohdeltiin miten sattuu,
lapsi ei uskaltanut puolustaa itseään.
Lapsi voitiin mitätöidä täysin.
Kaikissa kodeissa lapsilla ei ollut ihmisoikeuksia.

Lapsi ei pysty puolustamaan itseään.
Aikuinen on se, jonka kuuluu pitää huolta, että lapsen oikeudet toteutuvat.

Lapsella on luonnostaan oikeus odottaa, että hänen vanhempansa ovat
hänen puolellaan.
Kun niin ei tapahdu,
lapselle jää lopuksi ikää sieluun ristiriitaisia tunteita.

Pienenä nujerrettu ja epäoikeudenmukaisesti kohdeltu lapsi
ei aikuisenakaan tahdo luottaa itseensä,
eikä uskalla aina puolustaa itseään.

Pahimmillaan sitä huomaamattaan mitätöi itse itsensä aikuisena,
yrittää olla huomaamaton ja kaikille kauhean kiltti,
että kelpaisi edes jollekin ihmisenä.

Voi mennä kauan ennenkuin uskaltaa ja oppii sanomaan oman mielipiteensä asioista.
Olen aikoinani ihaillut niitä rohkeita ja ihmetellyt mistä se rohkeus tulee.
Tietysti sieltä lapsuudesta, jossa itsetunto ja itseluottamus rakentuu,
usko siihen, että minulla on ihmisarvo ja minun mielipiteelläni on arvo.

On lohdullista tulla ymmärtämään, että oma epävarmuus ja mahdollinen huonommuudentunnekin ei ole oma vika, sen jälkeen alkaa luottaa ja uskoa itseensä vähä vähältä.

Kun joskus sattumoisin alkaa tuntea itsensä tasa-arvoiseksi ja onnelliseksi muitten kanssa tai seassa, se on kuin "taivaan lahja".
Kun tulee sinuiksi itsensä ja kanssa se antaa mielenrauhaa ja intoa elää.

Menneisyyttä ei kannata loputtomiin jauhaa.
Siitä ei eroon pääse, mutta sen voi jättää elämään elämäänsä jonnekin taustalle kunnes sitä ajattelee harvemmin ja harvemmin.

Sanon itselleni ja teillekin:
Asiat ei muutu yön aikana miksikään, vaikka niiitä märehtisi mielessään kaiket yöt.
Yöllä kuuluu nukkua !

Minä kiitän että saan lukea teidän kirjoituksianne.
Samoja kokeneitten ajatukset lohduttavat ja helpottavat omaa mieltä.
Emme ole siinä mielessä yksin kukaan.
Jaamme ajatuksiamme, tuntemuksiamme ja tunteitamme.

Iloista huomista !

duunissaRe: Murehtiminen ja refluksi31.8.2018 21.03
Ei maailma vieläkään ole täydelliseksi tullut lapsenkaan kannalta,
voimia Syysmyrkkylilja ! Pidäthän sinäkin joskus "lomaa" murehtimisesta ?
Rentukka, hyvä että olet päässyt terapiaan.
Montako vuotta se kestää minimissään ?
Oliko tuskaista käydä kaikkea läpi ?
En ole ollut terapiassa, en tiedä minkälainen "matka" se on.

rentukkaRe: Murehtiminen ja refluksi1.9.2018 10.37
duunissa, miten totta tuo on mitä kirjoitit, minäkin olin aikoinaan se, joka liimautui tapettiin ts. en halunnut mitenkään tulla huomatuksi, se mitätöinti ja huono kohtelu olivat jälkensä jättäneet. Lisäksi isolla työmäärällä yritin miellyttää ja ostaa muiden hyväksynnän. Tuo kaikki oli väärin, nimenomaan itseäni kohtaan.
90-luvun alussa aloitin terapian, kunnalliseen, enkä kelan tukemaan en päässyt, joten kävin yksityisellä. Se maksoi, mutta en sitä sure, koska ilman terapiaa olisin jo aikaa joutunut sairaseläkkeelle, olisinko enää elossakaan kuka tietää?
Terapia oli hyvä ja silmiä avaava, mutta myös tosi raskas, näin alkuun aivan hirveitä unia lapsuudesta ja terapeutti sanoi vain, että tosi hyvä, tervehtyminen on lähtenyt käyntiin.
Kävin siellä noin 5 vuotta, ehkä sen olisi voinut nopeamminkin tehdä, mutta minulla oli niin vaikeita asioita, että en kertakaikkiaan jaksanut käydä joka viikko terapiassa. Asioiden täytyi kypsyä ja terapeutti sanoikin, jos puu on ensimmäiset 30 vuotta kasvanut vinoon ei sitä hetkessä oikaista. Se on totta.
Hirveä päänsärky, joka oli vaivannut koko elämäni minua, loppui terapian myötä. Lisäksi tulin paljon terveemmäksi ei yskiä eikä kuumeita likikään niin paljon kuin ennen. No, tämä reffu nyt kiusaa ja on välillä konstikas, mutta senkin kanssa pärjään.
Unilääkkeitä en tarvitse likikään joka yö, mutta sitten kun unettomuus iskee otan lääkettä maltillisesti, ollessani työelämässä käytin unilääkkeitä paljon enemmän, enkä jäänyt koukkuun.
Terapeutit ovat vuosien myötä vaihtuneet ja vieläkin minulla on terapeutti, jossa käyn silloin tällöin muutaman kuukauden välein, ihan vain nollaamassa omat ajatukset ja saan häneltä voimaa ja neuvoja, jotta jaksan eteenpäin. En päästä tilannetta pahaksi, niin, että masentuisin ja jäisin sisälle itsekseen. koska tässäkin päivässä on monenlaisia haasteita joiden kanssa on vain selvittävä.

Kyllä se tuskaista oli käydä läpi lapsuutta ja se minut yllätti, että yhtääkkiä muistin asioita, joita en vuosikymmeniin ollut muistanut.
Lopputulos on kuitenkin niin hyvä, että voin suositella, ainoa asia on se, että aikaisemmin minun olisi sinne pitänyt mennä.
Isälle olen antanut anteeksi ja hän voi rauhassa nukkua kirkkomaassa, kaikkea en kuitenkaan ole unohtanut ja sopivassa tilanteessa muistot palaa, mutta onneksi yhä harvemmin.
Minulla on kaksi muumien lausetta toinen on; Ei ole konstikaan olla rohkea jos ei pelota. Ja Tuu-tikin; kaikki on hyvin epävarmaa ja juuri se tekee minut levolliseksi.
Näillä menen kohti huomista ja toivon mukavaa viikonloppua kaikille.

60+Re: Murehtiminen ja refluksi1.9.2018 10.51
Henkinen puoli sairauksien kyljessä on tärkeä asia.
Meitä sodanjälkeisten sukupolvien lapsia on suuri joukko.
Sota traumatisoi vanhempamme tai vanhempiemme vanhemmat.
Tunteet jähmetettiin. Se oli suojakuori, puolustusmekanismi vaikeille asioille. Spontaanisti käyttäytyvälle lapselle, joka asiaa ei ymmärtänyt,
se oli ahdistavaa. Kun innostui "riehumaan" ja leikkimään kuin lapsi
saikin kuulla vihaisen käskyn:
"Ole ihmisiksi !"
Piti jähmettyä kuin puu-ukoksi kirkon oven pielessä.

Isät purki pidäteltyjä traumojaan kuka mitenkin selvin päin tai kännissä.
Äideillä oli vaikeaa.
Sodanjälkeinen vaikutus sukupolvien taakkana on kohta ohi, tällasiet "vanhat hämyt" kuin minä poistumme.
Tämä "sukupolvien taakka" ei ehkä ole nuoremmille kiinnostavaa keskustelua.

Uusilla sukupolvilla on uudet ongelmat, mutta lapsia voimme aina huomioida, vahvistaa ja auttaa itse kukin, omiamme tai muiden, sopivaisuuden rajoissa.

Henkisellä puolella on suuri merkitys sairauksissa ja siitä puhutaan ihan liian vähän. Pillereistä puhuminen jää joskus ainoaksi sairautta käsitteleväksi keskusteluksi.

Aikuinen nainenRe: Murehtiminen ja refluksi1.9.2018 10.52
Terapia käynnit minullekin tuttuja. Niin psykoterapeutin kuin myös psykologin.
Molemmat sanoivat, että nyt voit kiertää toisen kätesi oikean olkapään ympäri ja toisen vasemman ja halata itseäsi. Olet niin vaikeista asioista yli päässyt ja isoista leikkauksista ja nyt sitten on aikaa elää sitä elämää mitä kuuluukin elää. Yrittää kaikin keinoin jättää menneet taakse.

Miten se on niin vaikeaa. Ehkä pitäisi olla fyysisesti ja psyykkisesti paremmassa kunnossa ja niitä jemmattuja voimavaroja olla jossain.. vaan ei ole.

Paljon näistä teidän kirjoitteluista saa funtsittavaa ja joitain rakennuspalikoitakin. Joista isot kiitokset kaikille❤️🙏

rentukkaRe: Murehtiminen ja refluksi1.9.2018 11.05
Ann, juuri noin minullekin on sanottu; Nyt voit halata itseäsi ja taputtaa olalle ja sanoa olet tosi hyvä nainen.

60+, olen aina sanonut, että me olemme myös sodan uhreja, vaikka synnyimme sodan jälkeen, näin se vaan menee. J a tuo henkinen puoli on niin tärkeä, sitä kestää kipuakin paremmin, kun on luja luotto, tästä selvitään ja tämä paranee, siis usko parempaan tulevaisuuteen. Mutta lääkärit kirjoittaa pillerit ja sitten ulos, ei kysytä kuinka sinä oikeasti voit, se olisi liian aikaa vievää.

Murheille on aikansa mutta kyllä nyt toivon meidän löytävän myös ilon aiheita pienistäkin asioista.

60+Re: Murehtiminen ja refluksi1.9.2018 11.46
Rentukka, toki jokainen löytää ilon aiheita arjessaan, mutta tämä otsikkoaihe on hyvä alakuloisemmille aiheille, kun niillä ei voi jatkuvasti rasittaa läheisiään. Joskus tulee tarve purkaa itseään jonnekin.
Se vähän huojentaa ja varsinkin toisten kertomuksien lukeminen.
Niistä saa joskus uusia näkemyksiä, kun lukee miten joku toinen on ajatellut samanlaisia asioita, joita itse on kokenut.

Aikuinen nainenRe: Murehtiminen ja refluksi1.9.2018 11.54
Hienon keskustelun Sitrus on aloittanut. Oma kokemus näitä tuntoja laukaisee.

Tämä on todella terapeuttista lukea muiden kirjoituksia ja saada kirjoittaa myös omia ajatuksia sekä tuntoja❤️

60+Re: Murehtiminen ja refluksi1.9.2018 12.10
Tälle otsikolle oli "tilaus" !
Kiitos Sitrus !

RentukkaRe: Murehtiminen ja refluksi1.9.2018 15.08
Niin kiitos Sitrus☺ osaat tehdä hyviä aloituksia

Syysmyrkkylilja Re: Murehtiminen ja refluksi1.9.2018 15.30
Kyllä, todella hyvä ja tärkeä aloitus! 💜
Duunissa: Pyrin noudattamaan samaa kuin Sitrus aloituksessa, eli niitä asioita on turha murehtia joiden ratkaisemiseksi en tänään voi tehdä mitään. Se ei ole helppoa, mutta yritän. Ihan turha kantaa harteilla koko maailmaa.

Ja minullekin on tosiaan terapiassa sanottu, että voisin halata itseäni. Se on niin tärkeää olla itselleen armollinen ja lempeä, varsinkin silloin kun tuntuu pahalta. Ja koska sitä ei ole lapsuudessa saanut, sitä täytyy opetella olemaan itselle sellainen, sen sijaan että loputtomasti hakisi hyväksyntää ulkopuolelta.

Aikuinen nainenRe: Murehtiminen ja refluksi1.9.2018 15.54
Sen taidon kun oppisi olemaan armollinen itselleen osaahan sitä olla muillekin, mikä ihme siinä on, että se on oman itsensä kanssa vaikeaa.

Ja kuinka helppo on toista samassa tilanteessa elävää tukea ja olla olkapää. Mutta ei vaan saa itselleen tolkutettua, että maailmassa asioita joita tulee ja monesti menee kuten terveydessäkin.

Laulussa kun lauletaan "lapsuus se on korvaamaton" sen kurjan kun saisi pois sisältään voisi olla kenties vähän parempi olla.

Minua on niin pienestä kun muistan peloteltu ukkosella, että lapsena menin ihan paniikkiin kun kuulin jyrähdyksen. Mitäpä sisälläni tapahtuu tämä päivänä kun kuulen ukkosen jyrisevän, menen edelleen paniikkiin. Että syvällä on jossain sielujen syövereissä.🤔

Aikuinen nainenRe: Murehtiminen ja refluksi1.9.2018 16.12
Kyllähän näitä opastus kirjoituksia löytyy..eli terapiaa tarjolla.


https://www.namaste.fi/fi/inspiroidu/artikkelit/12-askelta-kohti-mielenrauhaa

duunissaRe: Murehtiminen ja refluksi1.9.2018 19.52
Kohtalo ja sattuma on vahvasti mukana ihmisen elämänkulussa.
Joku ajattelija on sanonut:
"Emme voi vaikuttaa siihen, mihin synnymme emmekä siihen missä kuolemme ja kaikki siinä välilläkin on aika sattumanvaraista.
Siksi on ihmisen parhaaksi ajoissa antaa kohtalolle anteeksi".

My WayRe: Murehtiminen ja refluksi3.9.2018 13.11
Hyvin ajateltu, anna ajoissa anteeksi kohtalolle...
Osa sodanjälkeisistä sukupolvista on jäänyt kärsimään henkisesti.
Niin voi käydä kelle vaan, syy voi sitäpaitsi olla olla mikä vain.
Niin kävi itsellenikin.
Onneksi lääkärini ravisteli minut hereille, sain häneltä kriittistä analyysiä joka herätti minut ja jonka kiitollisuudella otin vastaan.
Sen avulla pääsin ratkaisevan nykäyksen eteenpäin.

Menneisyyden kokemukset ja uudet sairaudet johtivat kohdallani siihen, että aloin elää suurinpiirtein kuin vauva piilossa kapaloissa suojellakseni itseäni. Suhteellisuudentajuni alkoi heitellä, kun pelko ja huolet murensivat ajatuksiani.
Kun en paremmastakaan tiennyt, yritin pitää yllä uskoa itseeni väärällä tavalla, että olen omissa asioissani aina oikeassa ja joskus huomasin luulevani, että kaikki maailman tieto oli muka minulla.

Nyt tiedän, että itsensä epäileminen on älyn ensimmäinen merkki.

Fyysistä sairauksista keskustelemisesta lääkärillä käydessäni ei oikein tullut mitään, koska puhuin aina kuin psykiatrille. Lääkärini totesikin,
että joskus fyysisetkin sairaudet voivat muuttua myös psyykkisiksi ja koska minulla oli pohjalla psyykkistä tasapainottomuutta, lääkäri suositteli minua konsultoimaan psykiatria, että löytäisin objektiivista realismia elämääni, se auttaisi minua.
(tulemaan ulos sieltä kapalosta, jatkoin itse mielessäni)

Se oli lääkärin viisas ja avulias tapa sanoa minulle, että olen kutistunut tunnetaakkani alle niin, että luulen oman pienen näkökenttäni olevan maailman raja (<-oma tulkintani) ja sairaudet ovat kasvaneet ylisuuriksi mielessäni.

Analysoin itseäni paljon ja totesin, että oma realismini ja kriittisyyteni on jäänyt häviölle tunnekaaoksen alle ja minusta on tullut kapeitten ajatuksieni ja asenteitteni orja, koska ajattelen enimmäkseen tunteilla
- joskus kaaostunteilla.

Tulokseenjohtava kriittinen ajattelu on älyllistä.
Jos en pääse eteenpäin asioissa muistutan itseäni kysymällä,
olenko kysynyt kaikki kysymykset ?
Hän, joka tietää kaikki vastaukset
ei ole kysynyt vielä kaikkia kysymyksiä.
Kuka tahansa voi tietää,
mutta tarkoitus on ymmärtää.

Siunauksellista elämää kaikille !

60+Re: Murehtiminen ja refluksi3.9.2018 18.20
Duunissa-kirjoittajan viimeiseksi kirjoittamat sanat kolahtivat kohtalokkaasti erikoisesti minuun.
Nuo kaksi lausetta on pongahtaneet mieleeni aina silloin tällöin.
Ihan kuin joku taakka olisi pudonnut niskoiltani.
En pysty selittämään sitä itselleni.
Ehkä sisimmässäni annoin viimeinkin anteeksi kohtalolle tai sattumalle.
Ehkä vain tajusin yht'äkkiä jotain, jota en vielä itsekään tajua mitä.

Vai olenko menossa psykoosiin, nauran itselleni.
Ihmeellistä. En kolme päivää sitten tiennyt että tänään voisi olla näin hyvä ja huojentunut olo.
Toivon että tämä kestää.

60+Re: Murehtiminen ja refluksi3.9.2018 19.02
Jatkan vielä, koska "sytytyslanka" palaa edelleen ja tajusin juuri mikä on se perimmäinen ajatus, joka sytytti "valon" päässäni.
Lapsellista varmaan, mutta haluan jakaa ajatuksen kanssannne, jos se vaikka auttaisi jotakuta muutakin eli

yht'äkkiä tuli mieleeni kysyä itseltäni,
pitääkö minun murehtimalla rankaista itseäni elämäni loppuun asti
sen takia että tulin huonosti kohdelluksi ?
Eikö se kohtelu ole jo itsessään riittävä rangaistus ?

On se. Lusiminen loppui minun osaltani. Pääsin vähintään ehdonalaiseen vapauteen.

Sanat ei riitä, kiitos miljoonasti duunissa-kirjoittajalle ja sille kohtalolle ja sattumalle, että satuin näkemään hänen kirjoittamansa lauseet !

LiisukkiRe: Murehtiminen ja refluksi3.9.2018 19.29
Minulle syttyi tuo valo,kun jotenkin tuli ajatus,miksi rankaista sitä pientä lasta minussa aina ja aina vaan ja että annan hänen mennä vapauteen jo.
Koska,niin minusta tuntui,aina kun menin siihen lapsuuden kauheuteen,muutuin siksi lapseksi ja se kärsi.
Ja voi,mikä vapaus tuli,ja että nyt aikuinen minä pystyy auttamaan lasta minussa ja viemään läpi niiden koettelemuksien ja vihdoin ymmärtämään ja antamaan anteeksi.

60+Re: Murehtiminen ja refluksi3.9.2018 20.06
Hei Liisukki ! Kiitos kun jaat tämän asian kanssani.
Ymmärrän sinua niin hyvin, millään sanoilla ei voi kyllin kuvata miltä se tuntuu sillä hetkellä kun sen ajatuksen saa, vapautumisen tunteen.
Joskin ihmiselle jää muut asiansa, sairautensa jne. mutta niitä ei ole niin vaikea ajatella, kun tuo kauan vainonnut raskas taakka on pudonnut pois.
Oivallukseni niin upouusi minulle, että toivon että se on huomennakin vielä "voimassa". Ei meinaa uskoa tätä. Toistan ja toistan itselleni sitä samaa,
Miten en ole ymmärtänyt ajatella aikoja sitten että eihän minun pidä itseäni rangaista siitä että olen tullut huonosti kohdelluksi.
Huonosti kohtelu on jo itsessään riittävä rangaistus.

Prosessit on usein pitkiä. Sitten jostain (alitajunnasta?) vaan tulee ilmeisesti pitkän ajatuskypsyttelyn tuloksena kipinä, joka johtaa toiseen ajatukseen ja kolmanteen ja b l i n g !

Sinä olet oivaltanut asian, niinhän se on että, kun muistoissaan menee siihen lapseen, omaan itseensä, alkaa tuntea niitä kärsimyksiä sisällään, joita silloin tunsi. Sinä olet auttanut sitä lasta vapautumaan, se on älykäs ajatusketju, jolla olet vapauttanut tunne-elämäsi ja elämäsi.

Kaikkea hyvää sinulle, Liisukki, olen onnellinen puolestasi
ja toivon muillekin vapautusta taakoista !

pallopötsiRe: Murehtiminen ja refluksi4.9.2018 14.12
My way saako kysyä
miten otit sen että psykiatrille neuvottiin menemään ?
Menitkö vai miten selvisit?

AnnemariaRe: Murehtiminen ja refluksi4.9.2018 15.47
Hieno ketju, voin paljolti samaistua, kaikki lapsuudessa koettu vaikuttaa läpi elämän.

SitrusRe: Murehtiminen ja refluksi10.12.2018 3.33
up

AnnaMyyRe: Murehtiminen ja refluksi10.12.2018 13.36
Murehtikko Sitruunainen on ku tuohon aikaan pystössä?

SitrusRe: Murehtiminen ja refluksi10.12.2018 14.27
Ei tullut uni. Kiitos kysymästä.

Aikuinen nainenRe: Murehtiminen ja refluksi11.12.2018 13.04
Moikka!

Olen ollut ja olen edelleen todella huonossa kunnossa.
Ne kipulääkkeet mitä sain tähän kovaan selkäkipuuni ja pystyin ainoastaan 3 päivää syömään niitä, niin ne laukaisi minulle taas kerran niin tuskaisen kovat refluksi oireet eli närästys vaivaa todella pahasti. Polte tuntuu sormissa, leukaperissä ym. Ja unet on ihan hakusessa. Selkä särky vie ihan kuin koko elämisen halut. Että nyt tuntuu siltä, että olen kohta kokonaan siitä pelistä pois mitä elämäksi kutsutaan.

Jos edes yöllä pääsisi näistä kivuista eroon eli saisin nukuttua voisi mielikin paremmin... vaan ei näin tapahdu.

Kävin tänään fyssarilla ja hänkin totesi, että voimia minulta tämä huono selkäni syö eli sen kanssa eläminen. Mutta eroon en pääse...😪😪

Toivon kovasti jaksamista teille jokaiselle omien vaivojenne ja unettomuuksienne kanssa.👍❤️

SitrusRe: Murehtiminen ja refluksi11.12.2018 16.55
Voi ei!
Onko sun selkäparalle tapahtunut nyt jotain?
Mietin että jos tilanne menee kestämättömäksi (mikä se ilmeisesti on jo)
eikö silloin mennä sairaalaan saamaan kipulääke suoneen mahan säästämiseksi?
Toivon että sun kipu hellittää, Ann.
💓💓💓

kotileipuriRe: Murehtiminen ja refluksi11.12.2018 17.32
Onpa henkisesti sisältörikas ketju.
Jäin miettimään monia asioita, esimerkiksi sitä, että on viisasta antaa ajoissa anteeksi ettei lopun ikää rankaise itseään.
Rangaistukseksi riittää jo kerran kärsitty kurjuus.
Herkistyin aika paljon näille teksteille, joulun tulollakin on ehkä joku osuus asiaan. Joulu kaikista juhlista on herkimmille huonosti kohdelluille ehkä vaikein, koska joulun tunnelma herkistää muutenkin,
vaikkei olisi erikoisemmin joulu-ihminenkään.
Kummallisesti vuosikymmenetkään eivät muuta kaikkia asioita

Aikuinen nainenRe: Murehtiminen ja refluksi11.12.2018 17.50
Kiitos Sitrus❤️ myötäelostasi.

Minulla on selkä oikein huonossa kunnossa. Ei tarvitse kun yrittää kumartua niin naps...selkä jumittuu ja liikkuminen on sen jälkeen tosi haasteellista esim.vessaan meno ei yksin onnistu. Onneksi on puoliso joka jeesii.

Olen käynyt päivystyksessä. Kipupiikit mitä sieltä olen saanut ei kipua poista. Joten toivon taas levon auttavan ja fysioterapian, kuten usein on tehnyt. Kivuton en ole ikinä.

Elän kuten voin ja jaksan.

Voimia kaikille❤️

Rakenteellinen_Re: Murehtiminen ja refluksi11.12.2018 20.06
Voi Aikuinen nainen, ❤️ toivottavasti olosi paranee pian. Täälläkin näyttää huonolta, jokseenkin sain lisää lääkitystä lääkäristä. Lääkäri epäili vatsahaavan alkua ja nyt on testejä edessä sekä tiukkaa lääkitystä ja ruokavaliota sekä uusi kontrolli tammikuussa, jossa mietitään tähyä, jos ei ole helpottanut.
Voimia tämä sairaus vaatii, sen me kaikki varmasti tunnustamme.
Itse koen, että minulla refluksi on pahentunut aina vaikeissa, uusissa ja kiireellisissa elämäntilanteissa. Näin ollen näen, että murehtimisella on oma osuutensa asioihin. Itse olen ainakin ihan liian kova murehtimaan kaikenlaista. Henkisesti vaikean elämäntilanteen jälkeen maha ei ole ollut entisensä, mutta toivoa on aina: nytkin, vaikka vaikealta tuntuu.
Voimaa kaikille ja siunausta joulun odotukseen!

Loppujen lopuksi.Re: Murehtiminen ja refluksi11.12.2018 20.12
Ihminen on erikoinen olento.
Ihminen oppii muistamaan,
mutta ei opi unohtamaan.
Lapsena ei halua mennä nukkumaan,
vanhana ei nuku vaikka kuinka haluaisi.
Perin omituista.

Aikuinen nainenRe: Murehtiminen ja refluksi11.12.2018 20.50
Kiitos rakenteellinen..❤️❤️ minulla närästys on pahentunut ja stressaantunut kun olen tämän kovan selkäkipuni vuoksi, niin kierre on valmis.
Aina kuulen korvissani, että pienikin nitkahdus selälleni voi aikaansaada neliraaja halvauksen. Että 😪

Ihan kummallisia sydämen tykytyksiäkin on tullut, ehkä stressi ja tämä kireä olo niitä aiheuttaa.

Toivottavasti sinullekin apua löytyy ja lääkkeet auttaa vatsahaavan alkuun.
Murehtiminen on niin tuttua itsellenikin, että osaan samaistua oloosi siinä suhteessa..

Edelleenkin voimia 💪💪❤️

Hyvä oivallus nimimerk.loppujen lopuksi.

AnnaMyyRe: Murehtiminen ja refluksi12.12.2018 15.10
Aikuinen nainen, jostainhan sä saat voimaa jatkaa vaikka kuullostaa niin pahalle.Ei kasia sentään neliraajahalvausta oo väläytetty?

((((Halaus)))

Itelle tulee gastroskopia, asiat etenee.Magneetti rintarankaan ja rtg lannerankaan.Ois pitäny tingata koko rankaan magneetti.

Aikuinen nainenRe: Murehtiminen ja refluksi12.12.2018 17.53
AnnaMyy kiitti sinullekin ❤️ myötäelostasi.

En tiedä enää mistä voimia saan aamusta iltaan elämiseen mutta toistaiseksi jotenkin päivät menee. Itku on nyt jokapäiväinen kaveri elämässäni. Kivut ja pelko tulevasta masentaa mieleni.

Minulle on todella ennusteissa se 4- raaja halvaus.. magneettikuvaus kertoi kuinka huonossa jamassa selkäni on. Leikata ei enää voida. 4 isoa leikkausta kun on tehty niin tähän tilanteeseen on kaikki tehty.

Että näin minulla menee, siihen vielä närästys niin...

Toivottavasti pääset pian tulossa oleviin tutkimuksiin mistä kirjoitit.❤️👍

Voimisia kaikille👍

AnnaMyyRe: Murehtiminen ja refluksi12.12.2018 18.03
Ei tuohon osaa sanoa muuta kuin että se halvaus on ennusteissa, ei ehdoton.Toivoa on!

Hmmm....ei pitäis synkkiä kirjoittaa mutta näin tänään yhden tutn miehen ja kysyin mitä vaimolleen kuuluu.Oli kuollut.Mahasyöpään joka levinnyt kaikkialle.

Oireena ainoastaan että rouva yhtenä, vain yhtenä, ei mitään edeltävää väsymystä, kipuilua, ei mitään.Niin yhtenä päivänä oli sanonut että hällä on varmaan vatsatauti ja mennyt lääkäriin.Soittanut sieltä miehelleen ettei ollutkaan vatsatauti.Menehtyi pian.

Niin lääkärit on mullekkin sanoneet kun kerron haimasyöpö ym peloistani että yleensä ne tulee äkkiä.

Noh.tällanen juttu.

Tsemppiä meille kaikille.

ex-b.Re: Murehtiminen ja refluksi12.12.2018 18.15
Moikka AnnaMyy !
Kiva kuulla sinusta !
Ilmeisesti sinulla menee kohtuullisesti ?
Ainakin toivon niin !
Hätkähdin vähän kirjoitustasi, kun samoissa peloissa eletään.
Joka päivä tulee mieleen vaikka mitä.
Omia tuntemuksia on monenlaisia itse kullakin, synkkiäkin.
Synkistäkin asioista pitää voida ja saada kirjoittaa, se helpottaa !
Kun yksikseen miettii ahdistus kasvaa liian suureksi.
Tsemppiä taas sinullekin ja kaikille !

Aikuinen nainenRe: Murehtiminen ja refluksi12.12.2018 18.20
Eipä tässä eletä edelleenkään kun tätä päivää. Ennusteet voi toivottavasti mennä pieleenkin. On niin huonossa kunnossa lanne-ja kaularanka, että jompi kumpi voi pettää koska tahansa. Onneksi nyt pääsen jo itse vessaan... että taas toivonkipinää on.

Minun bestis oli tänään 4 kerran solumyrkky hoidossa, saman verran on jäljellä.

Toiselle ystävälle huomenna tai perjantaina selviää on hänellä sappitiehyeissä syöpä. Meni 2 päivän aikana ihan keltaiseksi ja nyt on 3 viikkoa ollut sairaalassa tutkimuksissa.

Että lehdellä ollaan.

Tässä yritän ystäviäni kuunnella ja siirtää omaa oloani sivuun...aika mahdoton yhtälö meinaa olla. Teen oman parhaani ja vointini mukaan.

Sama täälläRe: Murehtiminen ja refluksi12.12.2018 23.41
Aikuiselle naiselle: mitä happosalpaajaa käytät? Syötkö magnesium/kalsium-lisiä?
Oletko mittauttanut magnesium/kalsium-määrät verestä ts. Saatko niitä tarpeeksi?
Olet varmaan jossain ketjussa kertonut, nyt vain ei ole tullut vastaan.

Aikuinen nainenRe: Murehtiminen ja refluksi13.12.2018 10.46
Kiitos kysymästä, käytän esomeprazolia pillerin aamuin illoin. Ja on hyvin toiminut mutta kipulääkekuuri+stressi jonka kivut aiheuttaa laukaisi tämän pahan närästyksen. Olo on tosi surkea.

Magnesiumia, kalsiumia, d ja b 12 vitamiinit kuuluvat päivittäin otettaviin lisiin. Mitattu ei ole onko näitä elimistössäni syystä kun en terkkariin saa aikoja. Olen niin paljon yksityiselle rahaa vienyt, että pakko välillä vaan on karsia. Fys.hoitoni maksaa n.1000? jne.

Vime yö oli ihan onneton. Unta ei tullut ja tippa oli silmässä kaiken yötä.
Eli nyt eloni pyörii oman surkeuteni ympärillä. Ja tunnen suurta voimattomuutta siitä kun ystävienikin tilanteet ovat mitä ovat, enkä jaksa tässä kunnossa olla heille sellainen ystävä kun terveenpänä jaksaisin.

Pitäiskö muistaa laulaa kuten Junnu lauloi, Mä uskon huomispäivään👍❤️

SitrusRe: Murehtiminen ja refluksi13.12.2018 11.26
Jaha, kirjoitin vastaukset AnnaMyylle, ex.b:lle ja Ann:lle.
Hävisi.
Laitan nyt vaan ❤❤❤

Aikuinen nainenRe: Murehtiminen ja refluksi14.12.2018 12.46
Sitrus❤️.

Mikä on sinun vointisi tänään. Voitko yhtään paremmin mitä olet voinut.
Murehtiminen on kait meidän suurimman osan perusluonnetta, että siitä puolesta ei ole helppo eroon päästä varmaan ikinä ja se vaikuttaa koko kehoon ja sairauksiin.

Sitä täällä teen, poden omaa surkeuttani. Närästää enkä uskalla tähän selkäkipuuni mitään troppia ottaa. Lääkkeet tekevät närästyksen sietämättömäksi. Kärsittävä on kipeää selkää joka on tuskainen, tie sekin .
Helpottais oloa jos lääkitys onnistuos, vaan ei.

Voimisia taas kaikille toivotan❤️👍

Rakenteellinen_Re: Murehtiminen ja refluksi14.12.2018 14.38
Voi meitä kaikkia. Suuri 💜 ihan jokaiselle.
Itsellänikin on ollut nyt oksennus kurkussa aamusta iltaan, sydän tykyttelee miten milloinkin ja ei tunnu rauhoittuvan olo, vaikka esomepratzol mennyt jo sen kolmisen viikkoa. Vatsa ollut parempana, mutta refluksi niin kovin hankalana. Kyllä tämä mieltä vie alas.
Mitä suunnitelmia teillä on jouluksi? Kysymys on siis ihan kaikille :)
Itseäni ahdistaa tämä joulun kiireisyys, ihmiset juoksevat lahjoineen pitkin poikin kauppoja, vaikka tärkeämpää olisi nimenomaan rauhoittua ja muistaa lähimpiään sekä joulunsanomaa. Tosin sekin tuntuu ikävältä, että rakastan lähes kaikkia jouluruokia, mutta monesta niistä on edessä tuskien taival, joten täytyy tyytyä hyvin pieniin maisteluihin.. Eikä sekään aina auta.

GingerRe: Murehtiminen ja refluksi14.12.2018 15.21
Voi kurjuus tätä refluksia. Voimisia kaikille❤

Mua kans meinas ahdistaa, kun joka tuutista vaan toitotetaan lahjavinkkejä. Nyt on suurin osa lahjoista hankittu. Laitan vain siskojen lapsille. Aikuisille jotain pientä, lähinnä syötävää.

Oletko kokeillut esim. Galieveä yöksi ja aterian jälkeen. Se tekee 4 tunniksi suojan, ettei mahansisältö pääse nousemaan. Galieve ei sisällä alumiinia.

Lanttulaatikosta olen luopunut jo vuosia sitten. Tulin kerran niin kipeäksi, etten halua enää kokea sitä. Muutenkin yritän, etten ota joka lajia jouluherkkuja lautaselle yhdellä aterialla.

Rakenteellinen_, miten sinä vietät joulua?

Aikuinen nainenRe: Murehtiminen ja refluksi14.12.2018 16.12
Kiitos ja halaus teille vertaiset❤️🤗

Tuttuja tunteita läpi käytte niin voinnin kun joulunkin suhteen.

Minua ahdistaa jo se kun olen kaikille sanonut ettei lahjoja eikä mitään hässäkkää jouluksi järjestetä. Nyt kuulen tuletko meillä käymään milloin, entä meillä, koskas voisin tulla luonasi käymään ym. Olen niin kipeä, että en vaan jaksa, niin nyt on pakko olla kiltisti tyly ja kieltäytyä kaikesta mitä en jaksa.

En ole enää vuosiin pystynyt jouluruokia ollenkaan syömään. Ihan omia vatsani sietämiä ruokia syön. Puolisoni ehkä ostaa jotain laatikkoruokia itselleen jos siltä tuntuu, että jouluruokaa on saatava 🤗

Jouluksi ei siis ole suunnitelmia.

💕💖 Lämpimiä aatoksia jokaiselle👍

Rakenteellinen_Re: Murehtiminen ja refluksi14.12.2018 16.56
Niin tosiaan, unohdin itse vastata :D Normaalia minulta, täytyisi joskus muistaa myös itseään. Mutta siis mieheni vanhemmille menemme jouluksi, aterioimme joulunpäivinä sitten molempien vanhemmilla. Uudeksi vuodeksi tulemme sitten kotiin.
Ja lääkäri määräsi minulle gavisconia pariksi viikoksi tähän esomepratzolin rinnalle..mutta eipä tuo oikein ole auttanut, vaikka ohjeen mukaan olen sitä ottanut. Melkeimpä parempi on ollut pelkän esomepratzolin kanssa, vaikka nousuja silti esiintyykin.
No jospas tämä olo tästä vielä rauhottuisi ennen joulua (toiveajattelua) :D

RentukkaRe: Murehtiminen ja refluksi16.12.2018 20.43
Hyvää iltaa itsekullekkin ja parasta mahdollista vointia❤💙💚💛💜 ihan jokaiselle. Sillä hankaluuksia ja vaivoja tuntuu olevan ihan liian kanssa. Minäkin olen joutunut lääkitystä lisäämään ja silti vatsa kenkkuilee, otti siitä itseensä kun jätin entsyymit tauolle, tai mistä sen tietää mikä taas tuli.
Joulu on viikon päästä ja vatsa jo nyt sekaisin, auts, että ottaa hermoon ja vatsaan.
Toivon teille mukavaa ja kivutonta alkavaa viikkoa.

Rakenteellinen_Re: Murehtiminen ja refluksi16.12.2018 23.47
Rentukka, tiedän niin miten pahalta tämä tuntuu. Taas olen hereillä tähän aikaan yöstä, kun en pysty nukkumaankaan, vaikka gavisconiakin kävin äsken ottamassa. Oksentelen koko ajan jotain suuhuni, vatsaa ja rintaa koskee.. Sydän sitten siinä menee mukaan niin coctail on valmis.
Toivoin niin hiukan helpompaa iltaa ja yötä, kun päivä vaikutti hiukan paremmalta kuin edellinen. Minusta tuntuu, että tähystys odottaa ensi vuoden puolella.
Olin suunnitellut nyt joulun alla tekeväni enemmän leipomuksia yms itse, mutta taidan todeta, että en jaksa tämän olon kourissa ja teen vain sen mitä jaksan.
Jaksamista toivottelen tähän joulun aikaan ♥️

GingerRe: Murehtiminen ja refluksi16.12.2018 23.59
Jaksamista Rakenteellinen_ ❤ Älä ota stressiä joulusta. Tee vain mitä todella haluat. Ota iisisti ja rentoudu ja nauti.

Rentukka, voimia ja parempaa vointia. Ei oo helppoa sullakaan. ❤

Jaksuhaleja kaikille 💪👍❤💞

Rakenteellinen_Re: Murehtiminen ja refluksi17.12.2018 0.21
Kiitos Ginger!💜
Jaksamista tosiaan tarvitaan, kun gaviskonkin meinaa tulla kaaressa ulos..
On tämä refluksin kanssa oleminen ihan ihmeellistä: miten voi niin helposti ihmisen olo vaihdella ja aina ei tiedä itsekään mistä saa mitäkin oireita.
Stressiä yritän kaikin keinoin välttää, helpommin sanottu kuin tehty. Väsymys painaa älyttömästi, jospa nukun sitten viimeistään huomenna, jos nyt menee vain torkkumiseksi. En käsitä, miten voimaton olo on ollut viime päivät. Kai tämä vatsa vie voimia.

rentukkaRe: Murehtiminen ja refluksi17.12.2018 7.42
Rakenteellinen, Ginger, kiitos myötäelosta, taas on uusi viikko alkamassa ja joulu oven takana jo vartoo, ei anneta sen ottaa ylivaltaa kaikesta.

Rakenteellinen, minullekkin lakkasi Gavisgon auttamasta, nyt olen kokenut paremmaksi Antepsin ja ainakin apteekissa sanottiin, että voi käyttää esom. lääkkeen kanssa. Yöt on ihan kohtuullisia kun illalla otan Antepsin juuri ennen nukkumaan menoa ja tietysti olen syönyt iltapalan jo pari tuntia ennen. Tosin nyt on kielessä joitakin kipukohtia, enkä tiedä johtuuko se Antepsista vai jostain muusta, eli uusia vaivoja piisaa.
Päivät ovat vain hankalia, kun ei tiedä mitä söisi vai söiskö mitään, paras olisi vain hiljokseen kävellä ulkona ja röyhtäillä niin olo helpottuu, istuminen ja paikallaan olo ne on pahasta vallankin ruokailun jälkeen, vaikka kuinka syön hitaasti ja pureskelen ruokani hyvin.
Antepsin on vain kalliimpaa kuin Gavisgon, niinpä tietysti.

Kuinka lienee Ann ja Sitrus mikä on tilanteenne, ehkä ei olisi isoja murheita ja kipuja.
Kaikille hyvää vointia

Aikuinen nainenRe: Murehtiminen ja refluksi17.12.2018 13.26
Morjenstukset teille kaikille!

Kiitos kysymästä rentukka kuulumisistani💕

Sängynpohjalla kärvistelen ja voin huonosti. Selkäni takia olen ihan henkisesti ja fyysisesti lamaantunut. Särkee, närästää ja yöt menee parin tunnin unilla joten kierre on valmis. Saa nähdä koska se lopullinen romahdus tulee. Onkohan minulla ollut aikoihin näin kokonaisvaltaisesti kurjaa oloa. En muista....

Elettävä vaan on.😪

On ikävä lukea teidän toistenkin voinneistanne. Voimaton olo tulee kun mikään ei auta ja olo on huono. Stressi ja syöminenkin pahentaa närästystä niin mistä voimia löytyy jaksamiseen.

Antepsinista on ainakin minun koiralleni apua kun sitäkin on ruvennut närästämään. Koirillahan on lääkkeitä joskus testattu, vieläkö nykyäänkin.
Näen että koira voi nyt paremmin ja siksi rupesin itsekin Antepsinia kokeilemasn omaan olooni. Toivossa että apua saisin.

Lämpimiä ajatuksia lähetän teille kaikille💕👍 ja vähemmän stressitöntä oloa.

Rakenteellinen_Re: Murehtiminen ja refluksi17.12.2018 14.03
Kiva kuulla kuulumisianne. Ei tietenkään ole mukavaa, että niin monella meistä olo on kurja. ☹️
Itselläni aamusta gaviscon tuntui hiukan auttavan. Ajattelin, että täytyy yrittää syödä nyt mahdollisimman helposti sulavaa ruokaa, joten keittolinjalle varmaan menen pariksi päivää. Antepsin olisi se toinen vaihtoehto, mikäli en saa apua tuosta gavisconista.. Katsotaan, jospa hankin sen apteekista ennen joulua. Pitää muistaa salpaajatkin samalla hakea, ettei lopu kesken lomaillessa. Se vasta kaaos olisikin.
Iltaa pahiten pelkään, kun en nukutuksi tahdo saada tämän reflun takia.
En ymmärrä, miten ihmeessä olen vieläkin rauhaton, vaikka alkoi loma. Pelkään sitä, että loma ei riitä stressitasojeni laskemiseen, mutta ei pitäisi mennä asioiden edelle. Minulla on muutenkin ongelmana se, että mietin liikaa tulevia ja tekemättömiä töitä. Nyt kun tarttis elää just tässä hetkessä.
Voimaa tulevaan kaikille 💜

Aikuinen nainenRe: Murehtiminen ja refluksi17.12.2018 14.28
Tuttu tunne on minullekin mistä kirjoitat rakenteellinen.
Stressin minulle ainakin aiheuttaa tämä läheisten jouluhössötys.
Olen kauniisti pyytänyt ettemme lahjoisi toisiamme. Etten jaksa paneutua koko jouluun näillä kivuilla.

En muuta kuule, kun nähdäänkö ennen joulua ostan kukan sinulle. Niin olen astmaatikko, siis ei kiitos kukkia. Tai minulla olis pieni muistaminen tuketko hakemaan vai koska voin sen tuoda.

Näillä kivuilla ja huonolla voinnillani en vaan jaksa vaikka kuinka omaan hyvää tahtoa.

Tällaista minä stressaan.🤔

Tuntuu niin helpolta ymmärtää teitä kaikkia ketkä täällä kirjoittelemassa olette. Aina jotenkin sivuaa omaa eloakin teidän kokemanne..oli sitten stressistä, lääkityksestä tai nukkumisesta kyse.

Jaetut ilot ja surut sekä sairaudet saavat täällä kannustusta ja tukea.

Kiitos teille jokaiselle💕👍

Rakenteellinen_Re: Murehtiminen ja refluksi17.12.2018 22.01
Kiittää täytyy minunkin muita kanssaeläjiä :) On niin mukava tulla tänne keskustelemaan, kun tiedätte tismalleen miten vaikeaa voi olla.
Tunnistan myös tuon joululahjastressin Aikuinen nainen!
Itselläni on myös näitä kummilapsille yms tuotavia lahjoja ja kun aikataulut eivät sovi yhteen eikä itse jaksaisi enää touhottaa näistä tekisi mieli vain todeta jaa en tiedä, tulkaa täältä hakemaan :D Tietysti ymmärrän, muilla on samalla tavalla kiireitä näin joulun alla, joten en kehtaa itsekkääksi ruveta vaan koetan saada lahjat toimitettua.
Lisäksi "stressaan" jo valmiiksi joulusyömisiä, kun mietin ehdinkö saada kaikkea valmiiksi, kun meillä näitä allergiasyömisiä miehen takia niin kaiken ruuan valmistamiseen menee aikaa, sillä aina ei ensimmäiset kokeilut onnistu..joten olisi hyvä kokeilla vähän etukäteen mutta tällä hetkellä en vaan jaksa.
Nyt nukuin kaksi tuntia illasta..ehkä olisi pitänyt säästää yöuniin, voi olla, että valvottaa. Kuitenkin positiivisempi päivä takana kuin eilen, gaviskon pysyi paremmin sisällä ja nukahtaminen ruokailun jälkeen onnistui ja ilta ollut parempi kuin päivä. (koputan puuta, että ei pahenisi).
Aloitin keittolinjan ja tein vakiota: perunabataattiporkkana-sosekeittoa. Voi olla, että se vaikutti. On varmaan tulehtuneelle vatsalle/ruokatorvelle helpompi pala purtavaksi ja sulatettavaksi. Onko teillä kertoa joitain hyviä turvaruokia, jotka voi muuntaa maidottomiksi? :)



Vastaa viestiketjuun

Otsikko:*
Viesti:*
Lähettäjä:*
Sähköpostiosoite:
Lähetä vastaukset sähköpostiini: