Keskustelu

ViljoYksi tarina refluksista11.1.2018 19.32
Hei!

Olen lueskellut paljon tätä foorumia. Monista muista foorumeista poiketen täällä tuntuu olevan varsin asiallinen ja kannustava meininki - siksi kirjoitankin. Olen löytänyt ihmisten tarinoista paljon samaistumispintaa, mikä on tuntunut vertaistukimielessä hyvältä. Tässä oma tarinani, josko siitä olisi hyötyä jollekin muulle.

Koin viime kesänä elämäni henkisesti rankimman jakson. Ajoin itseni loppuun, ja masennuin. Masennuksen ja muun pahoinvoinnin myötä alkoivat rintakivut. Puhuminen takerteli ja kieltä poltteli. Myöhemmin happosalpaajia ja muita närästyslääkkeitä kokeiltuani pystyin identifioimaan vaivat ruokatorviperäisiksi.

Muutaman viikon happosalpaajakuurin jälkeen ne eivät enää auttaneet. Henkinen tila oli huono, ja aloitin samoihin aikoihin mielialalääkityksen. Koitin lääkärin suosituksesta vielä 2 kk ajan jatkuvaa happosalpaajalääkitystä. Ei apua. Sain lähetteen tähystykseen, ja myöhemmin ruokatorven pH-mittaukseen.

Tähystyksessä vatsaportin suulla näkyi pieni muutos, ja ruokatorvi vaikutti lievästi tulehtuneelta. Kokonaisuutena ei kuitenkaan mitään radikaalia. Myöhemmin patologi kertoi muuta. Näytepaloista löytyi niukka gobletsoluisen metaplasia, joka viittaa Barretiin. Ahdistus, kuolemanpelko ja voimakas närästys alkoi siltä seisomalta. Seuraavaa tähystystä lääkäri suositteli 10v päästä, jos silloinkaan. Tuntuu oudolta ja pelottavalta. pH-mittaus näytti ok lukemia.

Nyt 4 kuukautta myöhemmin en ole nähnyt oireetonta päivää. Ruokavalion olen muuttanut täydellisesti. Ei alkoholia, gluteenia, maitotuotteita, makeisia, sitrushedelmiä, rasvaista ruokaa, kahvia jne jne. Lista on loputon. Helpoimmalta tuntuu elää gluteenittomalla puurolla, kanalla ja höyrytetyillä kasviksilla.

Normaali päivä alkaa herätyksellä - mihinkään ei satu. Olisiko tämä oireeton päivä? Ensimmäinen huikka vettä huiviin, ja kevyt rintapolte alkaa. Loppupäivä syödään Redufluxia (ainoa imeskelytabletti, joka auttaa) oireiden edellyttämissä määrin. Happosalpaajalääkityksenä on 40 mg/pv Esomeprazol. Illalla homma jotenkin rauhoittuu, ja nukkuminen sujuu yllättävän hyvin päätykorotetulla sängyllä. Oikeastaan missään vaiheessa nukkuminen ei ole ollut kovin suuri ongelma, mikä on ehkä vähän outoa. Ennen nukkumaanmenoa pyrin pitämään 4 tunnin tauon syömisestä.

Viimeinen puoli vuotta on ollut uskomattoman raskas. Jossain vaiheessa takerruin päivittäin ahdistuskierteeseen, jossa ruokailu käynnistää rintapoltteen, joka laukaisee kuolemanpelon, joka lisää ahdistusta ja taas rintapoltetta. Nykyään onneksi harvemmin.

Töissä käyn normaalisti - tuntuu, että se on ainoa asia, joka pitää arkirytmissä kiinni. Muu onkin sitten aikalailla refluksisidonnaista. Rintakipu ei onneksi nykyisellä hoidolla (lääkitys, rentoutusharjoitukset, ruokavalio, psykoterapia) ole tuskallisen kovaa kuin ajoittain. Pienetkin oireet saavat kuitenkin ajatukset laukkaamaan. Sanoisinkin sairauden tuomaa henkistä taakkaa omalla kohdalla kovemmaksi kuin fyysistä.

Tällä hetkellä on hankalaa keksiä, mitä tehdä toisin, jotta oireet häviäisivät. Tähystävän lääkärin konsultaatio on seuraavaksi kuukauden päästä, toivotaan että sieltä löytyisi uusia ratkaisumalleja tilanteeseen. Oma tulkintani on, että tiedostamaton stressi ja ahdistus ylläpitää koko palettia edelleen kasassa. Ennen viime kesää en ollut tietoisesti kokenut närästystä koskaan. Jatkossa aion panostaa entistä enemmän hengitys- ja rentoutumisharjoituksiin sekä mindfulnesiin.

Terveisin,
Viljo, 30 v

GingerRe: Yksi tarina refluksista12.1.2018 0.46
Hei Viljo!
Tilanteesi kuulostaa tosi ikävältä. Mutta toisaalta myös kovin tutulta. Kuusi vuotta sitten sairastuin masennukseen ja tarkempi diagnoosi oli Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Olin pari kk saikulla ja vuosi menikin hyvin, mutta sitten työkiireet, stressi ja tiukat dead linet alkoi taas ahdistaa liikaa. Työuupumus ajoi taas saikulle ja parin viikon päästä aloitettiin mielialalääkkeet. Ne alkoi auttaa parin viikon kuluessa kuten lääkäri oli kertonut.

Taas reilun vuoden päästä kiire, stressi ja ahdistus palasi. Onneksi työpaikkalääkäri lähetti minut psykiatrin konsultaatioon ja sain Kelan tukeman kolmivuotisen kuntoutuspsykoterapian. Syynä oli mm. lapsuuden ja nuoruuden traumat. Vajaa vuosi terapian aloituksesta ahdistus oli remissiossa eli olin oireeton. Nyt olen ollut kaksi vuotta ilman lääkitystä.

Viestini on että aina on toivoa. Etkä ole yksin refluksin, masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Kelan tuen osuutta on nostettu ja vimeisen vuoden aikana omavastuu kertakäynnille oli vain noin 20-25 euroa. Terapiani päättyi syksyllä. Olen paljon ehjempi ihminen kuin 3,5 vuotta sitten. Toki minulla edelleen on haasteita, mutta myös keinoja käsitellä niitä.

Mindfulness ja hengitysharjoitukset ovat juuri oikea keino tilanteessasi. Yksi asia tuli mieleen. Sanoit noudattavasi gluteenitonta ruokavaliota. Käytätkö kuitenkin kauraa? Itselleni esim. Kaurapuuro aiheuttaa turvotusta ja tukalaa oloa.

Tsemppiä ja parempaa vointia sinulle Viljo ja kaikille muillekin 😊 🐈🐑<3

GingerRe: Yksi tarina refluksista12.1.2018 0.49
Nyt vasta huomasin että sinulla on tukenasi psykoterapia. Upeaa👍

ViljoRe: Yksi tarina refluksista12.1.2018 14.54
Kiitos rohkaisevista sanoista, Ginger! Ja tsemppiä myös sinulle. Täytyykin koittaa korvata aamun gluteeniton kaurapuuro jollakin muulla, ja katsoa miten sillä on vaikutusta asiaa.

renkiRe: Yksi tarina refluksista12.1.2018 19.23
Moi (ja voi) "Viljo", kaikki sympatiani sinulle ! Nostan hattua, että pystyt käymään töissä valtavalta henkiseltä kuormitukseltasikin.

Kysyn sinulta vain miksi olet luopunut niin monesta ruoka-aineesta ?
Onko sinulla todettu keliakia, laktoosi-intoleranssi jne ?
Vai aiheuttavatko tietyt ruokalajit erikoisesti vaivoja ?

Omiin (paljon vähäisempiin) vaivoihini tein aluksi tosi tiukan ruokavalion, mutta olen vähän palauttanut joitakin aineita, joitten en ole huomannut aiheuttavan sen kummempaa vaivaa, vaikka niitä ilman neuvotaankin olemaan. Elämään tul ivähän enemmän iloa, kun ruokavalio ei ole niin ankea.
Tummaa, aromikasta kahvia (Löfbergs Lila Kharisma-kahvi, myydään ainakin S-marketeissa) juon aamulla ison mukin ja iltapäivällä mukillisen. Tummaksi paahdettu kahvi on vatsaystävällisempää, "kypsempää" kuin laihat "juhlamokkalitkut", vaikka luulisi päinvastoin.
Myös keitettyä tai uunissa paistettua kalaa vatsani sietää hyvin.
Fazerin Puikula kaura p a a h t o leipä (4kpl:een pussissa) on ihanaa paahdettuna, ei aiheuta vaivoja, vaikka siinä on vähän muitakin jauhoja. Ihan puhdasta kauraleipää monta ole olemassa, koska kauraleipä tarvitsee leipoutuakseen vähän muitakin jauhoja.

Jokainen tietää tietysti mikä itselle sopii. Vaikka joku voi syödä jotain, joku toinen ei voi. En ole mikään sanomaan, mitä muitten pitäisi syödä.
Tuli vain mieleen, kun itse luovuin "turhaan" monesta ruoasta.
Ruokavalio oli lopulta nin yksipuolinen, että aloin miettiä, että tulee väistämättä puutos joistain aineista, jos en saa lisättyä vähän jotain silloin tällöin edes.

Mietin, miten se rintapolte voi riivata sinua niin raskaasti ?
Ettei siihen apua ole ?

Tarinasi on koskettava. Samankaltaisia henkisiä paineita kokeneena voin jonkun verran samaistua siihen, miltä sinusta tuntuu, mutta
vain sinä itse tiedät kuinka raskasta se on.

Toivon sinulle edes jotain helpotusta kaikkiin olotiloihisi lähitulevaisuudessa !
Olen hengessä mukana ja liitän sinut "iltarukouksiini" (vaikken uskovainen olekaan :)
Toivon sinulle voimia, jaksamista ja uskoa parempiin päiviin !

female77Re: Yksi tarina refluksista13.1.2018 7.41
Ruoka tuo elämään iloa, mutta se ilo tuntuu jäävän lyhyt aikaiseksi, jos syö kiellettyjä. Minun pitää ehkä pysyvästi jättää kaikki viljat, myös gluteenittomat, kaikki maidosta tehty, lisäaineet, sokeri, suola, kofeiini jne. Vain tälläinen ruokavaliotuntuu auttavan minulla, voin kokeilla taas gluteenitonta viljaa, mutta en ole kovin toiveikas. Totta kai haluaisin syödä vaikka pizzaa heti, mutta mutta... ainoat turvalliset ovat kala, jauheliha, keitetyt porkkanat jne. pitäisi vain päästä ruokariippuvuuksista lopullisesti eroon, jotta oireet pysyisivät pysyvästi poissa.

ViljoRe: Yksi tarina refluksista13.1.2018 17.52
Kiitos, Renki!

Ruoka-aineista luopuminen on näitä sarjassamme "kun en enää muutakaan keksi" -ratkaisuja. Ylipainoa minulla ei ole koskaan ollut, ja kesän jäljiltä on lähtenyt vielä -8 kg lisää. Tiedän, että ruokavalioni nykyisessä muodossaan on suurelta osin ylireagointia. Mutta en oikein tunnista vielä miltä osin. Jossain vaiheessa, kun olen hyväksynyt tilanteen paremmin, täytyy koittaa ottaa ruoka-aineita takaisin. Vitamiineista pidän jo pelkän happosalpaajalääkityksenkin takia huolta vitamiinisuihkein.

Hyvä pointti kyllä tuo, että onkohan ahdistavampaa vetää näin niukalla ruokavaliolla kuin ottaa vastaan rintakivut. Polte rinnassa riivaa minua henkisesti ihan tuon Barret-diagnoosin takia. Kipu tuo mieleen Berretin ja Barret syöpäriskin ja sitä rataa. Mieli on tämän suhteen erittäin pessimistinen. Ahdistavaa, kun ei tiedä mikä avuksi. Tämän ajatuskulun murtamiseksi teen töitä jatkuvasti.

renkiRe: Yksi tarina refluksista13.1.2018 20.52
En ole Barret-expertti ollenkaan, siksi uskallan tuskin mitään kysyä, koska sairaus on vakava, mutta jos diagnoosi olisi pelkäämäsi, miksi lääkäri olisi suositellut tähystystä 10 vuoden päästä, jos silloinkaan ?
Duodecimista luin, että Barretin taudissa tai sen eri vaiheissa tähystys pitää tehdä huomattavasti useammin. Maximi tähystysväli viiden vuoden välein tai jopa puolen vuoden.

Vaikka sekin on pitkä aika odottaa, sinulla on tähystävän lääkärin konsultaatio kuukauden päästä onneksi.
Silloin saat realistisempaa tietoa.

Ahdistuskierteessä ihminen ajattelee ja pelkää aina kaikkein pahinta, kuten sinä nyt.
Henkinen paine voi kasvattaa ja pahentaa valtavasti oireilua.
Kuten itsekin tiedostat, olet joutunut ajatuskierteeseen, joka pitäisi murtaa, mutta se vaatimus on tosi kova itselle. Saahan ihminen olla huolissaan. Pelko ja ahdsitus on luonnollinen reaktio on luonnollinen reaktio on uhka kuviteltu tai todellinen.
Ahdistuskierteessä oleminen on kylläkin piinaavaa, selkokielellä ilmaisten yhtä h******iä !

Psyykenlääkitys ja terapia on ilmeisesti ja toivottavasti vähän helpottanut ahdistuskierrettäsi ? Psyykenlääkitys on mielestäni tehokkain apu pitää ajatukset edes vähän kurissa. Jos on hvyä terapeutti tai vaikkapa hyvä ystävä, terapia/keskutelu auttaa aina jonkun verran, on ihan pakko saada puhua jonkun kanssa ! Se helpottaa.

Tänne kirjoittaminenkin helpottaa hieman ?
Anna tulla vaan ajatuksiasi !
Vaikeissa tilanteissa ihmisellä on oikeus käyttää kaikkia apukeinoja omaksi hyväkseen !

Rohkeutta !
Usko parempiin päiviin !
Voimia ja mielenrauhaa !

renkiRe: Yksi tarina refluksista13.1.2018 20.55
Hei Viljo ! Pik-kui-sen on "luki-häriötä" minulla edellisessä tekstissäni?hehheh.
Luotan älykkyyteesi, saat selkoa !

lumiRe: Yksi tarina refluksista14.1.2018 9.46
Kiitos Viljolle ja Rengille sekä kaikille muille vastanneille. Viljon tuntemukset ovat niin tuttuja, aivan liiankin tuttuja.
Ja tästä on ollut hyvä lukea, että toivoa on. Ja parempi huominen on tulossa, vaikka aamuyön sudentunteina ei sille tunnu yhtään.

Kun ruoka aiheuttaa yllätyksiä, sydän pamppailee ja nostaa verenpainetta ja rinnassa tuntuu kipuja, poltetta, niin eipä siinä mieliala tahdo plussalla pysyä lainkaan.
Tähystetty on, sydän on tutkittu ja tulos löysä sulkija ei muuta. Muutamia kuukausia meni ihan hyvin, ilman kipuja, sitten kaikki alkoi ikäänkuin alusta, ja tässä sitä ollaan.
Olen vuosia syönyt happosalpaajia ja olen pärjännyt ihan hyvin tai no, totuudellisesti välillä on ollut jotain heikompia aikoja.
Nyt kun elän uutta elämänvaihetta ja tässä on omat opettelunsa niin näitä hankaluuksia tuntuu riittävän. Mistä löytää sisältö työn tilalle? Paljon en varmaan jaksaisi tehdä, mutta olisi jotain muuta ajateltavaa ainakin välillä.
Täytyy tosiaan uskoa parempiin tuleviin päiviin.

Voisi kuvitella, että ihanaa, kun ei tarvitse olla töissä, mutta siinä on se toinenkin puoli, kun työ on ollut merkityksellinen ja yhtäkkiä oletkin kaiken ulkopuolella.

renkiRe: Yksi tarina refluksista14.1.2018 14.21
Yhdyn ajatuksiisi "lumi".
Henkinen vointi on tärkeä. Ihminen yksinään ei ole mitään.
Työ ja ihmiset siellä on yksi perustavaa laatua oleva elämän runko.
Työssä oleminen on eräänlainen "soisaalinen tapahtuma".

Yksin kotona ei ole sosiaalisuutta ja alkaa miettiä eikö kukaan tarvitse tai kaipaa minua. Tuntee itsensä turhaksi.

Vapaaehtoinen yksinolo on tietysti asia erikseen.

Työn kokee itse kukin joskus riesana, mutta ilman sitä voi tuntea olevansa tyhjän päällä. Elämässä pitää olla sisältöä ja on hyvä saada tuntea kuuluvansa johonkon joukkoon. Kanssakäyminen ihmisten kanssa pitää mielen terveenä.

Pitäisi tarttua jaksamisensa mukaan jotain tekemään, ettei pääse lipsahtamaan syrjäytymisen puolelle, että tuntee olevansa kaiken ulkopuolella.

Mitä se tekeminen olisi ? Ei ole helppo keksiä, kun vointi vaihtelee.
Ei voi lupautua esimerkiksi vapaaehtoistyöhön pari kertaa viikossa pariksi tunniksi, kun ei tiedä, missä kunnossa itse on kun se ajankohta koittaa.

Mitä olisit aina halunnut harrastaa, jos aikaa olisi ?
Olisiko se mahdollista nyt ?

Kirjoitat tärkeästä asiasta, joka koskee monia ihmisiä.

ViljoRe: Yksi tarina refluksista15.1.2018 10.17
Moikka,

ensin yksi täsmennys liittyen mainitsemaani Barretiin. Kuten ensimmäisessä viestissä kirjoitin, otettu näyte VIITTAA Barretiin. Käytännössä virallista Barret-diagnoosia ei ole, vaikka Barret-tyyppinen muutos onkin havaittu (toisessa viestissäni erehdyin virheellisesti mainitsemaan termin "barret-diagnoosi", pahoittelut siitä). Mitä se virallisen diagnoosin saaminen edellyttää, en tiedä. 10 v tähystysväli ilmeisesti liittyy nimenomaan tuohon, että muutos on ollut niin vähäistä. Selvitän tätä tarkemmin, kun tapaan lääkärin seuraavaksi.

Itselläni on hyvä työpaikka ja mukavat työkaverit. Ne saavat ajatukset välillä pois rinnasta ja Barretista. Toki stressaavia jaksoja on myös töissä, mutta koen työn antavan juuri sitä "renki":n ja "lumi":n mainitsemaa sosiaalista runkoa arkeen. En ole työnarkomaani, mutta ajatus pitkästä sairaslomasta kuulostaa henkisen hyvinvoinnin kannalta pahimmalta mahdolliselta vaihtoehdolta.

Lauantaina hämmensi uusi tilanne; minulta jäi lounas väliin, ja närästys oli iltapäivällä ilman syömistä ihan yhtä kova kuin ennenkin tuohon aikaan päivästä. Eli myös tyhjä vatsa aiheuttaa ongelmia. Tähystyksessä huomattiin myös sappinestettä vatsalaukussa, lieköhän jotain tuohon liittyvää. Viime yö oli pahin aikoihin, vaikka olen syönyt kurinalaisesti. Jotain hämminkiä tässä on, eikä tunnu täyttävän ihan perus refluksin oirekuvia. Ei se auta kuin tutkia ja tutkia. Redufluksia menee kuin karkkia, se auttaa hetkellisesti. Noista happosapaajista en olisi niinkään varma, ja tekisi mieli jättää pois kokonaan.

lumiRe: Yksi tarina refluksista15.1.2018 13.12
Viljo, meillä jokaisella taitaa olla omanlainen refluksi, sillä se tässä vaikeata/hankalaa onkin, että mikä sopii toiselle ei sovi toiselle.
Minua ei oikeastaan koskaan ole närästänyt, jos sillä tarkoitetaan happojen ylösnousua, mutta minulla on polttava kipu rinnassa ja se pahenee ja paranee miten kulloinkin. Säännöllinen ruokailu on aikas ehdoton juttu, minulla on aina banaani tai leipä tai jotain mukana jos epäilen, että ruokaheittoa tulee.

Sinulla oli lauantaina poikkeustilanne ruokailun suhteen ja se voi vieläkin heijastella kipuna (viime yö) joten ihan välttämättä ei mitään muuta hälyttävää ole. Toki jos tuntemukset jatkuvat niin sitten. Itsellä ainakin jos on ollut jotain hankaluutta ruokailujen suhteen niin helposti menee viikko tai kaksi kun vatsa temppuilee ja kipuilee jälkeenpäin.

Juuri nyt minulla on sellainen vaihe, viikolla 1. söin sokeripitoisia ruokia, en paljoa, mutta... tässä sitä ollaan kärvistelen ja kirvistelen vieläkin. Ja nyt, kun olen vapaana, vailla töitä, niin onkin tekemistä etten ajatuksillani sairastuta itseäni lisää. Koska mielikuvitus tuottaa mitä ihmeellisempiä juttuja ja sitten niitä pelkää ja kuulostelee, että mitä nyt?

Paljon puhutaan työelämässä jatkamisesta ja jaksamisesta, näin, kun ikää jo on niin työterveys piti hyvänä vaihtoehtona puolikasta työtä, toinen puoli sairaseläkkeellä, mutta se ei sopinut työnantajalle ja niin sain lähteä. Vähän niinkuin häntä koipien välissä, et jaksanut loppuun saakka. Ei se nyt ihan niinkään ollut, mutta itselle tuli sellainen tuntu, kun sairasloman kautta jäin pois.

Renki otit tärkeän asian esille; harrastukset, mitä se olisi, kun yhtäkkiä onkin aikaa vaikka kuinka.

female77Re: Yksi tarina refluksista15.1.2018 13.14
Ainakin minulle tyhjä vatsa aiheuttaa refluksia. f

renkiRe: Yksi tarina refluksista24.1.2018 18.37
Mitenkäs täällä voidaan ?
Elämä on pirullista oireitten kanssa ja on vaikeaa päätellä, mikä voisi olla kysymyksessä, kun ei ole vielä tarpeeksi tutkittu. Vaikka olisi tutkittu paljon, ei ole kuitenkaan tarpeeksi tutkittu, jos oireitten syyt eivät ole selvinneet.

Eräänlainen pahanolon tunne, "kaiverrus" mahassa kertoo joskus gastriitistakin ja jo lievempi mahalaukun limakalvojen tulehdus saa huonon olon aikaiseksi mahalaukkuun. Tuttu tunne ja kuitenkin
itse kohdallani ihmettelen, että jos vatsassa ei ole mitään, niin miten happoja kuitenkin erittyisi. Ei pitäisi erittyä ? Itselläni esim pieni annos kaurapuuroa helpottaa oloa ja onnekseni tykkään siitä...kaikki eivät...
Kauran "lima" (<--- anteeksi, älkää oksentako !) hellii limakalvoja.


Voiko liiallinen sappineste/sappinesteen erittyminen nousta mahalaukkuun ? En ole tutkinut asiaa. Epäilin, että itselläni erittyy liian vähän sappea, kun ruoka, varsinkin lihat ja rasvat eivät "sula" ja aiheuttavat vatsavaivoja, mutta sappi oli ok, osoittautuikin sitten mm. että helico-bakteeri oli tulehduttanut mahalaukkuni. Se ei näytä paranevan ikinä.
Helico-bakteeri häädettiin 15 vuotta sitten. Viime vuonnakaan gastroskopiassa tilanne ei ollut parantunut, ehkä pikemminkin huonontunut.
Alkaa tuntua vaaralliselta, jos tulehdus laajenee.

Tervettä mahalaukun limakalvoa pitää olla, että niitä mahahappojakin syntyy.

Jakselemisiin kaikille paremmn huomisen toivossa jälleen kerran !

hetaRe: Yksi tarina refluksista5.8.2019 8.14
KOMBUSA juoma -itse tehtynä,auttoi minua..Ei ole enää närästystä,tuntuu uskomattomalta.Tosi on.



Vastaa viestiketjuun

Otsikko:*
Viesti:*
Lähettäjä:*
Sähköpostiosoite:
Lähetä vastaukset sähköpostiini: