Keskustelu
| Juoksija | Leikattu urheilija | 18.9.2017 11.55 |
| Pakko nyt vaihtaa tällaiseen kuvaavampaan aiheeseen. :) Aiemmat kuulumiseni ketjussa "Urheilijan refluksi": https://www.refluksi.fi/keskustelu.html/92339?p=&c= Mut leikattiin siis 7.9. Ensimmäisistä päivistä leikkauksen jälkeen on tuolla toisessa ketjussa. Kaikki sujui leikkauksessa hyvin ja toipuminenkin on mennyt todella hyvin. Leikkauksen jälkeen en oo tarvinnut ainuttakaan happosalpaajaa eikä mulla ole ollut mitään refluksioireiden tapaistakaan. :) Oikeesti tuntuu siltä, että vasta nyt kunnolla tajuan, miten vaikeeta mulla refluksin kanssa olikaan. Olo on käsittämättömän hyvä, kun ei närästä, mikään ei nouse kurkkuun eikä jatkuvasti voi pahoin. Henkisestikin on suorastaan euforinen fiilis! Ainakin on ollut sitä siitä lähtien, kun leikkaushaavat ei enää pahemmin vaivanneet. Oon syönyt enimmäkseen soseita, aika paljon kaupan sosekeittoja. Viikko leikkauksen jälkeen söin pienen palan ruisleipää ja sit oonkin syönyt nyt useampana päivänä leivän, silleen toooodella hitaasti ja hyvin pureskellen. Yhden ruisleipäpalan syömiseen meni 20 minuuttia. :D Kun se leipä toimi niin hyvin, päätin kokeilla lettuja ? voihan senkin pureskella kunnolla... No siinä kun oli eka lämmin lettu lautasella, unohdin ihan täysin tän kunnolla pureskelun ja vedin lettua ahmien entiseen malliin. Huonostihan siinä sit kävi. Aika äkkiä tajusin mokani, koska lettu jumiutui sitten totaallisesti ruokatorveen. Sattui ihan järkyttävän paljon! Jos en olis tiennyt, mistä johtuu, olisin voinut hyvinkin epäillä vaikka sydänkohtausta. Kesti usean minuutin, oli vaikea hengittää eikä oikein mitään voinut tehdä. Ihan järkyttävän kamala kokemus. Siitä toivuttuani muistin kyllä pureskella huolella (ja voin kertoa, ettei lettu ookaan enää niin kovin hyvää silleen hitaasti ja huolella pureskeltuna...). Vaikka olikin aika kamalaa, oli toi letun jumittuminen toisaalta myös hyvä muistutus mulle, etten tosiaan ole vielä ihan täysin toipunut leikkauksesta. Olo on nyt jo parempi kuin piiiiitkään aikaan refluksin takia ja tekis mieli lähteä kunnolla urheilemaan ja hyppiä ja juosta ja seistä käsillä ja... Vaikka mitä! On hiukan puutosta liikunnasta, sanoisin. :) Tällä hetkellä mun on siis suorastaan vaikea muistaa olevani vielä toipilas ja ettei urheilu ole hyvä ajatus. Pakko Mulle on toistaiseksi vielä epäselvää, millaista ponnistelua mansetti sitten todellisuudessa kestää, etten vahingossa hajota sitä jollain riehumisellani. Ajattelin kysyä sitä leikanneilta kirurgeilta, mutta unohdin ennen leikkausta enkä nähnyt kumpaakaan enää sen jälkeen. Nyt on sit varmaan säästettävä kysymys seurantakäynnille 4 viikon päähän. Aiemmin siis yksi gastrokirurgi arveli, ettei mansetti kestäis välttämättä esim. pituushypyn ponnistuksia. Olen nauttinut kovasti siiten, että voin juoda teetä ilman närästystä ja syödä suklaata. Kumpaakin on mennyt kohta yhdeksän kuukauden edestä :D No ei ehkä ihan kuitenkaan. |
||
| Aikuinen nainen | Re: Leikattu urheilija | 18.9.2017 12.37 |
| Onpa kiva lukea näitä onnistumisia taudista paranemiseen, tai sinulla on tällä hetkellä vielä toipilas aika menossa, mutta sekin kuulostaa kovin lupaavalta. Kyllä se tervehtymisen tunne ja into näköjään laittaa toimimaan näin, että nyt voin syödä melkein mitä vain ja sitten saattaa näin käydäkin kun sinulle lettua syödessä on käynyt. Eli sinne se kurkkuun jäi muistuttamaan, että ei vielä voikaan noin ahmimalla syödä. Onneksi seuraamukset eivät olleet huonot eli ei tarvinnut sairaalaan lähteä apua hakemaan, että tukehduttaa. Siis hyvin kävi vaikka kipeää tekikin. Nyt vain maltilla eteenpäin. Parempi ottaa nyt iisisti ja antaa ajan parantaa.👍👍 |
||
| Vivi | Re: Leikattu urheilija | 28.9.2017 23.13 |
| Kiva kuulla voinnistasi, juoksija. Mikä on vointisi tällä hetkellä? |
||
| Sussu | Re: Leikattu urheilija | 9.10.2017 12.30 |
| Joo, olisi kiva kuulla lisää voinneista. |
||
| Juoksija | Re: Leikattu urheilija | 9.10.2017 15.19 |
| On ollut melkosta kiirettä töissä ja opiskellessa, niin ei ole tänne ehtinyt... Mun leikkauksesta on nyt siis kulunut vähän reilu kuukausi. Refluksioireita ei edelleenkään ole enää leikkauksen jälkeen ollut. :) Ilmavaivoja ja pieniä ruuansulatuksellisia vaivoja on sit kyllä vähän ollut, mutta ei mitenkään erityisen pahasti. Syön ihan normaalia kiinteää ruokaa, hieman aiempaa tarkemmin pureskellen tosin. Nyt ei oo enää mikään oikein jumittanut ruokatorvessa. Kirurgihan sanoi mulle, että kolmen viikon jälkeen voi ruveta urheilemaan. Pidin sitä kyllä hieman optimistisena arviona. :D Noin 3,5 viikkoa leikkauksesta (viime viikon alussa) poljin hieman kuntopyörää ja se meni varsin ok. Sit innostuin myös punnertamaan ja tekemään kyykkyjä, mutta niissä alkoi vähän vatsa jomottamaan. Viime torstaina kävin juoksemassa juoksumatolla toooodella hissuttelulenkin, hölkkäsin siis kävelyvauhtia (välillä kävelin enkä hidastanut juoksumattoa). Se tuntui ihan hyvältä, mutta kovempi juoksuvauhti alkoi tuntua taas mahassa. Oikein hyvin mun toipuminen siis jatkuu! Pitää kovasti vaan muistutella itseäni, että vielä pitää pitää maltti tekemisessä. Haluja urheiluun olis kovasti, mutta parempi kai se on edetä hitaasti. :) Syöminen on kyllä ihana juttu! Toisaalta on vähän ahdistavaa, ettei puolen tunnin ruokatunti hirveän hyvin riitä mulle syömiseen, kun haluaisi syödä oikeasti rauhassa... |
||
| Juoksija | Re: Leikattu urheilija | 28.2.2021 20.52 |
| Heippatirallaa! Viime aikoina oon alkanut kaivata muidenkin kokemuksia urheilemisesta fundoplikaation jälkeen. Niitä ei ole ollut niin kovin helppo löytää, joten päätinpä sit kaivaa tämän oman muinaisen ketjuni esiin ja kertoa, mitä kuuluu nyt, kun leikkauksesta on aikaa noin 3,5 vuotta (leikattu syyskuussa 2017). Ennen leikkausta tilanne oli tosiaan sellanen, että suunnilleen kaikesta urheilusta tuli huono olo ja/tai kipuja. Söin happosalpaajia ja yritin löytää sopivaa ruokavaliota, mutta aika heikosti. Kilpailin pituushypyssä ja pikajuoksussa, ja niiden lajien treenit pahensi oireita huomattavasti. En muista enää, kuinka pian leikkauksen jälkeen alotin taas rankemman harjottelun. Vapaapainoilla voimatreeniä rupesin kyllä tekemään jotain muutaman kuukauden sisällä, eikä siinä ollut mitään ongelmia. Ihan maastavedot ja tempaukset ja kaikki onnistui. Samat muutama kuukausi varmaan oli myös lajiharjottelun pariin palaamisessa, eikä refluksi enää vaivannut edes pituushypyssä. Satunnaisesti ehkä närästystä oli, mutta ihan huomattavan vähän. Elokuussa 2018, siis vajaa vuosi leikkauksen jälkeen, kisasin varsin onnistuneesti arvokisoissa sekä satasella että pituudessa. Nyttemmin oon lopettanut kilpaurheilun, ihan muista syistä. Urheilemista kokonaisuudessaan todellakaan en. :) Välissä ehti kyllä olla noin vuosi, kun urheileminen oli lähinnä satunnaista. Ehkä viime syksynä, siis kolmisen vuotta leikkauksen jälkeen, alko hieman refluksioireet palata. Mä palasin leikkauksen jälkeen hyvin pitkälti "entiseen elämään", enkä siis rajottanut syömisiäni oikein millään tapaa. En edes niitä hiilihappojuomia, joita suositellaan fundoplikaation jälkeen välttämään. Sanoisin siis, että mansetti on todeonäköisesti vähän löystynyt, ja varmaan ihan oman retuperäisyyteni takia. Refluksioireet on kuitenkin tällä hetkellä ihan äärimmäisen harvinaisia, taidan eniten tunnistaa paprikan närästävän ja joskus tulee vedettyä liikaa suklaata. Jotain närästyslääkettä oon viimesen puolen vuoden aikana ottanut ehkä pari kertaa kuussa, eli todellakin aivan mitätöntä verrattuna lähtötasoon ennen leikkausta. Nyt vuoden vaihteessa rupesin tavotteellisesti kehittämään kestävyyskuntoani (oon ollut aiemmin todellakin niin pikajuoksia, että inhosin sydämestäni, jos ikinä piti juosta yli kilsaa putkeen). Lenkkeilyssä oon valitettavasti huomannut, että vatsa tulee tosi herkästi kipeäksi. Jos juoksen oikeasti riittävän hitaasti, sitä ei välttämättä tapahdu. Yhtään kovempaa juostessa alkaa sattua vasemmalle alavatsaan. En tiedä, liittyykö osin vielä heikkoon peruskuntoon... Koska tohon kipeytymiseen helpottaa, jos saan "päästeltyä kaasuja", oon hieman epäillyt sen liittyvän jossain määrin ilmaan suolistossa ja sitä kautta myös fundoplikaatiion. Samaa kipeytymistä ei tapahdu esim pyöräillessä, missä ei tule vastaavaa pomputusta tai vatsalihasten aktivaatiotakaan. Jos syön liian lähellä liikkumista (ei niin väliä edes liikuntalajilla), saattaa suht herkästi tulla ylösnousua tai yksittäisiä röyhtäyksiä. Toi pitkäkestoiseen juoksuun liittyvä vatsan kipeytyminen mua hieman ihmetyttää, ja olisi kiva kuulla, jos muilla leikatuilla on yhtään samanlaista kokemusta. Pikajuoksu leikkauksen jälkeenkään ei ikinä aiheuttanut tollasta. Tässä nyt siis vaikuttavina tekijöinä juoksun teho ja kesto - vaikka pikajuoksutreeneissä välillä juoksin kovaa, ei yksittäinen veto ollut niin pitkä, että mitään tollasta kipeytymistä olis tapahtunut. |
||
| Nyymi | Re: Leikattu urheilija | 3.3.2021 20.55 |
| Haluaisin sanoa vaan, että kiitän kovasti kokemuksen jakamisesta! Tämä antaa aika paljonkin toivoa, kun kuumottaa aika kovasti lähteä leikkaukseen. Minua närästää melkein ihan koko ajan ja välillä on vaan todella kovat kivut ettei pysty tekemään oikein mitään. Ruokavalion muutokset eivätkä lääkkeet ja sängyn kohotus auttanut tohon vaivaan. Vaikka v*tuttaa nämä oireet ja tuntuu valmiiksi kuolleelta jo, siihen päälle vielä että rumpujen soitto on lähellä sydäntä, kävin ennen refluksitaudin syntyä joka päivä pyöräilemässä treenikseen päästäkseen soittamaan. Rumpalointi on suht rankkaa, niin kyllä hieman jännittää että kestääkö leikkauksen jälkeen hyvin soittaa. Nyt kun menen soittelemaan yleensä tulee puolen tunnin jälkeen aivan kauhea olo ja pahoinvointi. Toi sun kokemus antaa toivoa todellakin siihen joskus palamiseen! Jos sopii kysyä sulta Juoksija, niin kävitkö leikkauttaa yksityisellä vai kunnallisella? |
||
| Juoksija | Re: Leikattu urheilija | 3.3.2021 21.14 |
| Voisin hyvin uskoa, ettei leikkauksen jälkeen rumpujen soitto ole mikään ongelma! :) Mulla oli noina ongelmallisina refluksiaikoina aivan täydellinen urheilijan sairausvakuutus, joka katto myös leikkauksen. Sen turvin siis kävin yksityisellä. |
||
| toni89 | Re: Leikattu urheilija | 29.9.2021 11.49 |
| kyselisin kokemuksia koska aloititte voimaharjoittelun leikkauksen jälkeen lääkäri sano minulle että punttisali pitäisi lopettaa ja suositteli sauvakävelyä ja uintia. mut kuulostaa vähän oudolta kun leikkauksen jälkeen pitäisi pystyä elämään normaalia elämää kun on siitä toipunut |
||
| HMP | Re: Leikattu urheilija | 13.10.2021 14.14 |
| Mä aloitin 5 vko leikkauksesta body pumpin pienillä painoilla eikä mitään ongelmia. Tosin mulla max vaan 20kg tankokin, että ei kyse mistään sen isommasta rytkimisestä. |
||