Keskustelu
| K.I | MASENNUSLÄÄKKEET | 7.7.2017 8.16 |
| Mitä masennuslääkettä pystytte käyttämään ilman närästystä? Olen sairastanut masennusta yli 10 vuotta ja refluksia pari vuotta. Ssri- ja snri lääkkeet eivät sovi ollenkaan enää tämän taudin kanssa minulle. Myös monia muita kokeiltu...brintellix, valdoxan jne....Viimeisimpänä tuo brintellix josta sain kahtena ekana päivänä vuoden pahimmat närästyskohtaukset. Olen joutunut käyttämään ahdistukseen pregabaliinia (Lyrica) joka ei masennukseen tietenkään paljoa auta ja iltaisin unen saantiin pienen annoksen mirtazapiinia jotka ovat sopineet hyvin. Pregabaliini-annosta tosin tiputtelen hieman koska teho hävinnyt. Rankkaa kun on kärsittävä masennuksesta ilman lääkitystä :( |
||
| Sitrus | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 7.7.2017 19.29 |
| Ei mikään käy, enkä aio enempiä kokeilla. Sivuvaikutusten lista on järkyttävä. Mun käsityksen mukaan terapia ja omahoito on masennuksen lääkkeet. Jos ihminen masentuu ylivoimaisten koettelemusten takia, hänen päässään ei ole vikaa, joka hoitetaan kemikaalein. Tämä on vain mun mielipide ja kokemus. En rupea asiasta väittelemään enkä tyrkytä sitä kellekään. Toivotan sulle voimia, pidä itsestäsi hyvää huolta. |
||
| juissi | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 10.7.2017 9.38 |
| Masennuslääkkeistä voi löytyä omansa enkä täysin niitä hylkää ajatuksena, vaikka huonoja kokemuksia piisaa myös. Nyt on kokeilussa Lamictal. En vielä ole havainnut hyöty- tai haittanäkökohtaa, mutta annos pieni jota nostetaan viikottain. Lamictal on yleensä sellainen mistä ei tule haittoja ellei allergiaoireita ilmaannu. Mutta niitäkin tosiaan voi tulla, ihottumaa ja pigmenttimuutoksia. |
||
| pikkusoturi | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 12.7.2017 21.23 |
| Mä syön ihan mini-mini-annosta Moclobemid Ratiophamia (Aurorixin rinnakkaisvalmiste). Aiheuttaa närää ja nyt mulla on oireet pahentuneet stressin ja rasituksen myötä. Mulle on testattu Brintellixiä sekä muutamaa SSRI-lääkettä, ja nää jos mitkä närästi. Mä käyn terapiassa lääkityksen ohella ja oon todennu sen toimivimmaksi komboksi ahdistukseen sekä masennukseen. Mä uskon, että mun refluksi rauhoittuu (vaikka Pariet menee tossa rinnalla). Tsemppiä sulle. |
||
| K.I | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 14.7.2017 0.17 |
| Kiitos vastauksista. Vielä sen verran että kyllähän tuon masennuksen kanssa vielä jotenkin pärjää kun se on pitkään ollut osa elämää mutta ahdistuksen voimakkaat somaattiset oireet on se mikä refluksin kanssa pitää kohta kyvyttömänä mihinkään. Omalla kohdalla voimakas jatkuva ahdistus on raskaampaa kuin vaikea masennus. Onneksi on tiivis yhteydenpito psyk.polille ja se antaa paljon turvan tuntua. Laittakaahan vielä kokemuksia lääkkeistä mitä olette sietäneet refluksissa. Ei pidä luovuttaa vaan taistelu jatkuu kohti terveyttä! |
||
| juissi | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 14.7.2017 14.54 |
| Mulla kyllä ahdistus on loppunut ja samoin paniikkioireet. Jo pari vuotta ilman. Tämä kesäkin ollut erinomaista aikaa. Muistakaa kalaöljy. |
||
| AnnaMyy | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 15.7.2017 10.08 |
| Juissi mikä sulla oli mielestäsi ratkaiseva tekijä et ahistus ja paniikki loppuivat? |
||
| K.I | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 15.7.2017 16.46 |
| Minäkin olisin kiinnostunut millä ahdistus ja paniikki voi parantua. Viime syksynä olin sänkypotilaana neljä kuukautta vapisten 24/7 mitä nyt nukuttua 2-3 tuntia sai yössä. Pahinta aikaa elämässä. Ei viittis bentsojen kanssakaan elää kun tolet nousee väkisin. Kiitos kaikille vastanneista! Tsemppiä kaikille. Päivä kerrallaan kohti hyvää tulevaisuutta! |
||
| juissi | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 15.7.2017 20.14 |
| Ei minulla ole vastausta tuohon. Elämässä on ahdistanut niin paljon, että tuntunut kuin rekka olisi rinnan päällä. Toki pääasia ymmärtää ettei siihen kuole. Siinä vaiheessa aloin tietyllä tavalla parantua, kun päätin tavallaan ottaa vastuun elämästäni ja lopetin kaikki ne ihme lääkkeet. Nyt toki otan tuota Lamictalia mutta se on tosiaan hieman erilainen masislääke. En enää välitä mitä ihmiset minusta ajattelevat ja itse pyrin ajattelemaan itsestäni positiivisemmin. Kukaan kaupan tahvo ei ansaitse minun paniikkikohtaustani eikä paniikki tule edes enää ajatuksiin siellä. Toki krapulassa hieman ahistaa, mutta senkin tietää miksi. |
||
| Sitrus | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 16.7.2017 20.49 |
| Mun ns. paniikkikohtauksiin kuului takykardia, kohoava verenpaine, vapina, tunne että kuolen, tunne ettei happi riitä, rinnan puristus. Terveystietoihini on nyt kirjattu sosiaalisten tilanteiden pelko, ja mikään mahti maailmassa ei saa lääkäriä uskomaan etten pelkää sen paremmin ihmisiä kuin sosiaalisia tilanteitakaan. Vaan pelkään että kuolen ja on syytäkin. Olen nimittäin rapakunnossa. Syynä on ylivoimaiset koettelemukset, joihin uuvuin lopulta niin, etten enää jaksanut muuta kuin nukkua ja maata sängyssä. Kun ihminen elää yksin, hänen on kuitenkin pakko lähteä esim. ostamaan ruokaa kaupasta. Se vähintään on jaksettava. Fyysinen rapakunto on helppo sekoittaa paniikkikohtaukseen. Kun sain puhuteltua itseni ylös sängystä, ja aloin hitaasti ja systemaattisesti kohentaa vointiani syömällä.oikeaa ruokaa, liikkumalla vaikka väkisin motivoiden itseäni askelmittarin avulla, niin kas kummaa, "paniikkikohtaukset" loppuivat. Lisäksi vapautin itseni ehdottomasti ja täydellisesti häpeästä, jota tunnen niin monesta asiasta, m.m.siitä, että päästin itseni hengenvaarallisen huonoon kuntoon. Olen vapauttanut itseni syyllisyydestä. En anna enää itseni enkä muiden syyttää minua pahoista asioista joita minulle on tapahtunut, ja joiden vuoksi en suorita elämää niin hyvin, kuin onnellisemmissa olosuhteissa olisin jaksanut suorittaa. Vihan, surun ja katkeruuden kanssa on vielä hommia. Olen koko pienen ikäni haksahtanut auttamaan ja huolehtimaan muista. Siitä ei kiitosta saa. Nyt opettelen suurella vaivalla huolehtimaan omasta hyvinvoinnistani. Läksy on ollut vaikea ja kova. Sen olisi voinut oppia nuorempanakin. |
||
| Sitrus | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 16.7.2017 21.24 |
| En ole ollut täällä aktiivinen viime aikoina. Olen ajatellut muita asioita kuin refluksia. Kuten puutarhanhoitoa. Refluksia ei halua ajatella koko ajan, eikä ole tarkoituskaan. |
||
| juissi | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 17.7.2017 12.19 |
| Kyllä itsekin oon laiminlyönyt itseäni, muistan etten lapsuudessanikaan osannut ilmaista tarpeitani. En jotenkin halunnut vaivata ketään, tunsin itseni jotenkin jo huonommaksi enkä halunnut olla häiriöksi. Toki arvaan mikä tämän heikentyneen itseluottamuksen takana on. Mutta sellaista pakenemista se on ollut. Lopulta vaikeudet kasvoivatkin siihen pisteeseen että ooli alettava ottaa elämästään enemmän vastuuta ja alkaa välittämään itsestään. Tosin perussairaus vaatii tuota masislääkettä, se on selvää eikä liity mihinkään traumaisuuteen. Paniikkihäiriöön suosittelen päihteetöntä elämää, liikuntaa ja terveellistä ravintoa, niin jo lähtee. Se on vaan siinä ettei siihen ehkä usko tai ei ole halua muuttaa itseään. Refluksikin tekee sitä alkusysäystä paniikkikohtaukselle, mutta sitä jatkaa sitten säikähtäneet aivot MIKÄ MINULLE TULI? SYDÄRI? KUOLENKO MINÄ TÄSSÄ NYT KAIKKIEN IHMISTEN EDESSÄ? Eli myös se häpeä siinä. Nykyisin ajattelen, että olen valmis kuolemaan ihan vaikka tässä mutta jospa en nyt kuitenkaan vielä. |
||
| Sitrus | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 17.7.2017 13.57 |
| Eroseminaarissa mietittiin ryhmissä, miten meitä oli lapsena rohkaistu ilmaisemaan ns. negatiivisia tunteita, kuten vihaa tai pelkoa? Tai miten meitä kannustettiin ilmaisemaan omia toiveita tai kehittämään itseä siihen suuntaan mikä kiinnosti? Ryhmässä oli mun lisäksi yksi mies, sen kanssa katottiin aina sanattomina toisiimme, että ei tietenkään mitenkään! Miten niin kannustettu? Meidät oli opetettu olemaan kilttejä mahdollisimman vähän vaivaksi. Mulle sanottiin aina kun halusin jotain tehdä, että ei mekään saatu. Näiden asioiden puheeksi ottaminen pikana ja jättäminen siihen oli musta huono asia. Siinä jäi erosurun lisäksi yksin vielä tällaistenkin pettymusten kanssa. Ilmankos olin aina kuolemanväsynyt eroseminaarin jälkeen ja ajattelin monta kertaa, että lopetan sen kesken. |
||
| Sitrus | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 17.7.2017 16.16 |
| Yllä olevalla halusin kuvata omaa kokemustani siitä, miten varhain masennusalttiuden siemen kylvetään. Ihminen saattaa pärjätä ja jaksaa pitkäänkin, mutta jossain vaiheessa tulee koettelemus ja olo, että nyt olen umpikujassa, en osaa, en jaksa. Tätä on sitten hyvin vaikea selittää ihmisille, jotka ovat eläneet turvallisessa, terveessä perheessä ja saaneet osakseen sen mitä lapsi tarvitsee. Ei heillä ole sitä kokemusta. Heidän positiivinen minäkuvansa on itsestäänselvä. He hermostuvat, kehottavat positiivisuuteen, jättämään asiat taakseen, ottamaan vastuun ja elämään tätä hetkeä. Eivät he tajua, että sinä itse olet vaurioitunut. Että ei itseään voi jättää taakse. Olen myös väsynyt siihen, millaisia reippausodotuksia ja kykyä menneisyyden poissulkemiseen eronneelta odotetaan. Ikäänkuin se ei olisi tuskallista ilmankin!! Leski saa surra, rakastaa, kaivata ja muistella edesmennyttä puolisoaan loputtomiin. Eronnut ei. Hänen edellytetään leikkaavan menneen pois ja jotenkin mystisesti elävän täydellisempää elämää kuin koskaan! Yksin matkustaminenkin on kuulemma "ihan upeinta", hehkutti yksikin tyyppi. Kun kysyin häneltä että no miten pitkään sä olitkaan yksin avioliittojesi välillä (yksin ja yksin, hänellä on lapsia). No hän oikeastaan uskalsi erota, kun uusi kumppani oli jo löytynyt... Just joo! |
||
| juissi | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 17.7.2017 16.33 |
| Sanoisinko, että ei ihmisille kannatakaan valittaa. Ei sieltä mitään empatioita heru. Enkä kyllä itekään enää normielämässä ala kenenkään valituksia kuuntelemaan. Sikäli olen vahvistunut, että mulle ihan sama mitä minusta ajatellaan ja teen mitä teen. Tämä on ihan viimesien aikojen oppia. Ei ihmisiä kiinnosta. Ja nyt minä ymmärrän sen. Toki täällä omissa piireissä ja netissä voi valittaa missä hieman jopa ymmärretään. |
||
| juissi | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 17.7.2017 16.49 |
| Heräsin oikeastaan siihen, kun olin siellä matkoilla ja kun ystävystyin siinä rantabaarissa ihmisten kanssa. Valitin liikaa mm. köyhyyttäni ja väsymystä, niin eivät he halunneet kukaan sitä kuulla. Mulle sano yks mies suoraan, että ei tuommonen kiinnosta vaan ihmiset haluaa nauraa ja kippistellä oluita. Silloin minä tajusin, että näinhän se on. Olen toisten energiasyöppönä täällä. En alkanut kuitenkaan itsesääliin tai sen kummemmin vittuuntunut. Päätin, että minä muutun enkä enää valita. Tai vaikka pidän suuni kiinni. kun ihminen on masentunut, on elämänvalo poissa. Maseennusta pitää yrittää hoitaa raivoisasti. Siitä kautta yleensä muu elämä korjautuu. Menneisyyden traumoista sanon, että niille ei oikeastaan paljoa mahda. Tapahtuneet ovat tapahtuneita. On elettävä tässä hetkessä ja yritettävä tehdä sijansa mahdollisimman miellyttäväksi. Paljon huonomminkin olisi voinut olla. Mutta aina masentuneena oma pää tahtoo alkaa perkaamaan niitäkin, että voi kun olisi ollut toisin niin... |
||
| Sitrus | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 17.7.2017 18.56 |
| Olen Juissin kanssa eri mieltä siitä, mikä on ongelman ydin. Masennus on oire, oiretta saa hoitaa vaikka lopun ikää, jos syyhyn ei puututa. Ja niinhän monen kohdalla tehdään: syötetään lääkkeitä vuositolkulla oireiden hillitsemiseen. Onhan se yhteiskunnalle vaivattomampaa kuin terapia. Masentunut on sitten sekavassa pöhnässä kaikki tunteet latistuneina. Isäni surmasi itsensä lääkkeiden käytön aikana. Aika tylysti sulle sanottiin. Musta taas aikuiset ihmiset jotka haluaa vaan nauraa ja kipata kaljaa, ei ole kiinnostavia. Pahinta on musta teennäinen ja pakotettu tyhjä hymyileminen. Näen sen läpi ja mietin, miksi tuo hymyilee väkisin, ja miltähän siitä oikeasti tuntuu? Alan epäillä, että kyseinen ihminen on epärehellinen. Tosin kannattaa harkita, minkä verran avautuu tuntemattomille. Itsekin vasta opettelen, että kaikki ihmiset eivät ole luottamuksen tai edes tutustumisen väärti. Ihmisiin tutustuminen on hidas prosessi. En usko rakkauteen enkä ystävyyteen ensi silmäyksellä. Ihastua kyllä voi, tai jos tarve on kova, niin rakastua rakastumisen tunteeseen. Silloin rima on matalalla, kunhan on edes vähän kivaa. Oikeasti ihmisistä alkaa väistämättä tulla ilmi piirteitä joista ei pidä, kun lähemmin tutustuu. Silloin on parasta olla itselleen rehellinen: voinko ja haluanko sietää tämän? Siksi seurusteluaikakin on suunnattoman tärkeä. Jos esittää muuta kuin on, tekee vahinkoa itselleen ja toiselle. Sitten kun sitoumus on tehty, lässähtää olemaan itsensä, koska ei kukaan jaksa loputtomiin esittää. Kun tulin ainoalta ulkomaanmatkaltani yksin eron jälkeen, vieressäni istui nuori nainen. Aloimme jutella. Lopulta kerroin, mikä oli tilanteeni. Hän kyseli, kerroin lisää. Lopulta hän istui hiljaa kyynelet silmissä. Hän sanoi, ettei ole tullut ajatelleeksi tuollaista tilannetta, miten selviäisi ja jaksaisi, kun ei ole itse koskaan eronnut. Hän kiitti minua avoimuudesta ja rohkeudesta, kun olin kertonut noin intiimistä asiasta vieraalle. Toki puhuimme myös hänestä ja muusta. Eli juttelu tuntemattoman kanssa voi olla muutakin kuin nauramista ja kupin kumoamista. |
||
| juissi | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 17.7.2017 19.10 |
| Toki ja tämähän on vain minun tieni eikä päde tosiaankaan muihin. Siitäkin olen samaa mieltä, että en minä nyt niin hyvin viihtynyt niiden ihmisten seurassa. Minäkin olen mielestäni aika aito ihminen. Mutta kun mulla on tuo kaksisuuntainen mielialahäiriö, niin lääkekombo on löydyttävä. Tällä hetkellä voin paremmin kuin 10 vuoteen olen voinut enkä voi muuta kuin koputella puuta. Annoksen nostaminen hitaasti on toiminut ja pelkällä 25 mg on hoitotaso saavutettu. Nyt mietin miksi olin niin jääräpäinen niin kauan? Toki muita lääkkeitäkin kokeiltiin eikä apua tullut. Siitä vastuunottamisesta juuri tarkoitan myös näitä asioita. Silläkin voi olla merkitystä jos aloittaa vasten tahtoaan jonkun lääkityksen miten se tehoaa. Se on mahdollista. Olen nähnyt valittajien menevän mm. kipupumppuleikkaukseen vastoin tahtoaan ja ei kuuemma ollut mitään apua ja pois piti heti saada. Ihan itse kirosi minusta se mies itsensä sen kapineen kanssa etukäteen. Ihminen on niin monianainen ja monimutkainen otus ja minulla suurin masennuksen syy on silkkaa aivokemiaa, mutta hyvin uskon, että muilla se on juuri mitä Sitrus kuvailit. Tällaista normi-ihmisen energiaa en ole kokenut en muista milloin. Tässä olen voimattomana raauhautunut jo vuosia ja vuosia saamatta mitään aikaan. Kyllä terveys on uskomattoman siunauksellinen asia. Silloin ovat ovet avoinna ihmisen tehdä siirtojaan. Voikaa hyvin Sitrus ja muut kumppanit. |
||
| Sitrus | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 17.7.2017 19.51 |
| Ahaa, kaksisuuntainen. Siitä en niin tiedä, se varmaan kaipaa lääkkeet ja hyvä jos sulle on löytynyt sopivat. Mun kokemus ja ympäristössä nähty masennus on ollut liian suuren ja pitkään jatkuneen kuorman kantamiseen väsyminen. Voimat on loppuneet. Siksi olisi parempi olla vähemmän reipas, huomata ja sanoa muillekin, että nyt mä en jaksa, apua!, eikä vasta sitten kun kaatuu maahan - tai sänkyyn. Mutta ei sanominen aina auta. Ei munkaan mies noteerannut mun kärsimystä ja tuskaa ja uupumista, ennen kuin makasin vuoteessa ja sanoin että mä en nouse täältä, en jaksa. Silloin takana oli kovat kroonistuneet kivut ja muuta. Loppuaikoina se ei tehnyt mitään. Lopulta sanoin sille, että sä varmaan havahdut toimimaan vasta kun kuolen ja ruumis alkaa haista. Sitten sun on pakko reagoida. Mä en oikeasti enää jaksanut liikkua, olin niin monin tavoin umpikujassa. Mutta lopulta nousin kuitenkin vuoteesta vessaan, juomaan vettä ja syömään jotain. Siitä ei ollut enää monta kuukautta eroon. Tajusin, että tolle ihmiselle on oikeasti sama vaikka kuolisin. Silloin viimeistään on aika pakata tavarat ja lähteä, minne vain. Eroseminaarissa olimme joukko vieraita ihmisiä, jotka tutustuivat toisiinsa poikkeustilanteessa. Suuressa hädässä. Tutustuminen alkoi jakamalla luonnottoman intiimit asiat ventovieraille. Kun aika kului, itse kukin alkoi ilmentää omaa luonnettaan. Olimme kaikki paljon muutakin kuin "eronneita". Se että ihmiset ovat keskellä eroprosessia, ei vielä ole kummoinen yhdistävä piirre eikä riitä ystävyyden pohjaksi, jos muuta yhteistä ei ole. Sen jälkeen kun samassa pelastusveneessä olemisen vaihe alkoi olla ohi, porukka rupesi hajaantumaan omille teilleen. Tunnistan kuitenkin tuon " energiasyöppö" ilmiön. Ryhmässämme oli yksi nainen, jonka tilanne oli kaikilla mittapuilla ylivoimaisesti hirvein. Tämä nainen oli niin sekaisin ja rikki, että hän vei kohtuuttoman suuren ajan ja huomion. Ryhmän vetäjä joutui puuttumaan asiaan toistuvasti. Sanoin kerran tälle naiselle, että sun kuuluu saada akuuttia, henkilökohtaista apua, nyt heti. Olet romahduspisteessä, eikä se ole ihme eikä sun syy. Oletko hakenut apua? Hän rupesi selittämään että ei ole kun mies väittää sitä ja tätä, ei hän voi... Silloin päätin, että tämän enempää MÄ en jaksa enkä voi hänen hyväkseen siinä tilanteessa tehdä. Hänen juttunsa oli niin hirveitä, että oksetti, konkreettisesti. En enää jäänyt kuuntelemaan sen naisen vuodatusta. Se oli mulle täysin uutta. Yleensä aina kuuntelin. Se oli ensimmäinen askel sillä tiellä, että piirrän omat rajani, huolehdin itsestäni ja mahdollista on, että voimaa muuhun ei ole. En tajunnut tätä vielä silloin. Myöhemmin vasta. |
||
| Aikuinen nainen | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 18.7.2017 11.10 |
| Voi kun tämän ketjun löytäisi moni jolla masentuneisuutta/ahdistuneisuutta on. Sitruksen kirjoitus puhutteli minuakin vaikka en näistä onnekseni kärsikään.. Sain siitä itsellenikin omaan eloon vahvistusta eli olen aina kuuntelijan roolissa ja joskus tulee tunne, että nyt en vaan jaksa. Näännytät minut. Eli rajojen veto on oppi läksynsä minullekin uusi juttu. Kiitos Sitrus kirjoituksestasi. Onnea valitsemallesi tielle. 👍👍❤ |
||
| Sitrus | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 18.7.2017 20.40 |
| Se että on aina ja kaikille valmiina palvelukseen, on ainakin mun tapauksessa oire siitä, että en ihan usko olevani yhtä kiva ja kiinnostava, yhtä haluttava ystäväksi kuin muut. Että saan olla kiitollinen, jos mut hyväksytään mukaan. Sehän on toki humaani ja miellyttävä piirre, että on avuksi. Ei sellainen ihminen kauan ole suosiossa joka vain ottaa antamatta muille. Ihan luonnollista. Ihmisten kuuluu auttaa toisiaan, mun mielestä ainakin. Mutta rajansa silläkin! Mun sisäänrakennettu arvottomuudentunne juontaa juurensa jo varhaisvuosilta. Isosisko ei halunnut mua mukaan kavereidensa kanssa, ja teki sen äänekkäästi selväksi. Pihan lapset olivat jo muodostaneet porukan, kun viiden vanhana muutin taloon. Hoitopaikassa oli eri ikäisiä, äidillä ja isällä omia tärkeämpiä asioita, että olisivat välittäneet tai edes huomanneet, että olin kovin yksin. Leikkikouluun menin valmiiksi arkana, samoin kouluun. Myöhemmin sain ystäviä, mutta olen edelleen taipuvainen olemaan kiitollinen jos mut hyväksytään porukkaan, eikä mieleeni kovin helposti juolahda, että joku saattaa oikein haluta seuraani. Jos niin käy, en oikein usko tai epäilen että tuolla raukalla ei vissiin ole yhtään ystäviä. Kumma kyllä, itsensä vähäarvoisena näkeminen saa muut herkästi olemaan samaa mieltä. Mulle tähdennettiin lapsena, että muista ettet ole yhtään parempi kuin muut! Mutta unohdettiin kertoa, että olet ihan yhtä hyvä kuin muutkin! Tätä nyt yritän opetella. Ja opettelen myös. Kiitos, Ann, sanoistasi! PS mun miehelle oli koko lapsuus hoettu, että olet parempi kuin muut. Ei siitäkään kovin miellyttävää jälkeä synny. |
||
| juissi | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 18.7.2017 22.12 |
| Mulle ei kyllä hoettu yhtään mitään. Muta tänä päivänä ei mua kiinnostakaan edes ihmiset. Siksi on aivan sama mitä mieltä he minusta ovat tai otetaanko minut porukoihin. Hyvin harva osoittaa sellaisia piirteitä mitä edes arvostan näissä ympäristöissä. Sitten kyllä annan rajattoman arvostukseni, kun aina sellaisen löydän. On niitäkin, mutta yleensä eivät ole suomalaisia. |
||
| Aikuinen nainen | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 19.7.2017 10.27 |
| Jotenkin löydän Sitruksen elämästä sieltä lapsuudesta paljon samaa kun itsellänikin on ollut. Minulla on ollut hyvin väkivaltainen isä. Ja sen myötä äärettömän pelokas lapsuus. Koti jossa kasvoin ei ollut kannustava eikä turvallinen. Mitättömän leiman olen kotoa saanut ja se leima on varmaan jossain mielessä vaikuttanut elämääni ja suihteisiin lähimmäisteni kanssa. Olenhan kertonut että siskoni kanssa en ole väleissä ja mikä ihmeellisintä häntä en edes kaipaa. Veljet ovat läheisiä. Kyllä se sieltä lapsuudesta kumpuaa miten jaksamme omaa matkaa taivaltaa. Esim.en ikinä katso mitään väkivalta elokuvia ja lue juttuja. Sitä on niin paljon kotona nähnyt. Aseella uhkailua ym fyysistä kiinni käymistä. Joten kiitollinen olen kun en ole ihan hermoraunio ihminen. Mutta yhäkin kaipaa sitä hyväksyntää ja sitä, että minullakin on kuuntelijoita eikä sitä, että itse olen aina se kuunteleva osapuoli. Olen opettelemalla opetellut ihan samaa kun Sitrus, että minä en ole kaikkivoipa ja voin oikeesti sanoa etten jaksa kuunnella minulla itsellänikin on kurjaa. Ohjannut toisia hakemaan apua muualta kun minulta. Miten voisin muita auttaa kun olen itsekin avun tarpeessa. Useimmiten. On suurenmoista lukea miten Juissi ja Sitrus olette omalla kohdalla toimineet. Kiitos kun annatte itsestänne tännekin vaikka sitä kuuntelevaa lähimmäistä olette itsekin joskus vailla. |
||
| Sitrus | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 19.7.2017 17.46 |
| Ei mullakaan ole kontaktia systeriin, enkä sitä edes kaipaa. Ei mulla ole koskaan ollut rento ja hyvä olla sen seurassa. Vaan jännittynyt, varoa on aina saanut sanojaan. Eihän meillä ole ollut muuta yhteyttä kuin yksipuolinen hyötymissuhde ja äidin asioista neuvottelu tai riitely. Joskus harvoin kun kauan sitten ehdotin sille pari kertaa jotain muuten vaan tapaamista tai tekemistä, se synnytti lähes paniikkimaisen selittelyryöpyn, että ei nyt käy. Eikä mitään vastaehdotusta, että milloin kävisi. Kyllä sille on aina ollut täkynä vähintään autokyyti tai hyvä ateria. Kauan yritin olla tätä huomaamatta, lopulta myönsin itselleni että näin on. Kerran jossain ihmeellisessä rohkeudenpuuskassa totesin sille spontaanisti ja harkitsematta, että eihän me sun kanssa mitään ylimpiä ystäviä ollakaan. Se alkoi huutaa, kuten tapansa on. Mutta myöhemmin se myönsi, että olen oikeassa. Tismalleen samanlainen yksipuolinen hyötymissuhde oli miehen systeriin. Kaksikymmentä vuotta tunnettiin, yhtään kertaa se ei tarjonnut meille edes jätskiä! Meidän pöydässä kyllä syötiin usein. Pelkästä viihtymisen ilosta ei tavattu tai tehty mitään koskaan. En mä tällaisia ihmissuhteita enää elätä. |
||
| Aikuinen nainen | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 20.7.2017 16.08 |
| On tämä elämä sellaista asioiden oivaltamista. Itsestään välittäminen meinaa jäädä muiden asioiden takia taka-alalle. Jos ja kun alat omasta olostasi puhumaan et pääse kun alkuun, niin huomaatkin olevasi se kuuntelija joka olet aina ollut ja mikä on oikeesti oma luonteenpiirteesi. Kyky kuunnella lähimmäistä ja olla sellaisena tukena kun kulloinkin osaa olla. Mutta olisi joskus hyvä saada omaakin taakkaa kevennettyä ja kun ei saa oma olo pahenee pahemistaan ja jonain päivänä voi jo niin huonosti, että on turvauduttava lääkkeisiin jaksaakseen. Itse en ole masennuslääkkeitä joutunut käyttämään mutta nukahtamislääkkeet on ollut otettava avuksi. Saa edes joskus nukuttua ja itsensä irti kaikesta. Kyllä se eletty elämäkin rassaa varsinkin silloin kun on sairauden tai jonkun muun elämässä tapahtuneen asian vuoksi heikoilla. Sitä käy läpi mitä matkan varrella reppuun kertynyt ja on pakko vaan ruveta niitä taakkoja pois heittelemään jaksaakseen. Tuntuu jotenkin niin helpolta samaistua taas kerran Sitruksen kertomaan eli aika lailla samankaltaista eloa on omakin elo ollut. Paitsi oma puoliso on ollut hyvä tuki ja turva kun suvun puolelta sitä ei ole koskaan saanut. Mutta kun itse on ollut koko suvun käytettävissä siis hyväksi....niin nyt huomaa kuinka se on verottanut voimavaroja ihan liian kanssa ja nyt kun niitä voimia omaan käyttöön tarvitsisi ne on tullut tuhlattua muiden tarpeisiin. Onni on, että ilman lääkitystä olen pystynyt itseni kasassa pitämään. Kipuja ja vaivoja riittää mutta olen oivaltanut ettei oikeesti tarvitse elää kun päivä kerrallaan. Näin mennään kuten voimat riittää. |
||
| Sapekas | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 20.7.2017 18.13 |
| Mielenkiinnolla olen viime päivinä selannut sivuston keskusteluja ns. uutena oireilijana ja todella hyödyllistä tietoa olen saanut paljon. Mahtavaa, että löysin tämän sivuston! Kovin kuulostaa tuttuja asioita nousevan tästäkin viestiketjusta. Myös minä olen se kilttityttö jolle sopii kaikki ja jolta kenenkään ei tarvitse koskaan kysyä miten jaksat tai voit... ainahan mä olen pärjännyt (no ainakin muiden mielestä). Olen viimeaikoina miettinyt paljon syys-seuraussuhteita refluksin suhteen. Paniikkikohtauksiin olen syönyt jo n. 14 v seromex 20 mg päivittäin. Vatsan oireillessa ensimmäisen kerran 2006 alkaen olen säännöllisesti kysynyt eri lääkäreiltä voiko ko. lääke aiheuttaa vatsaoireita, kun tuntuu ajoittain, että lääkkeenoton jälkeen närästää kovin. Ei kuulemma voi. Meillä vaihtui sattumalta työterveys toiseen paikkaan ja heti ekalla käynnillä varoitettiin mm, särkylääkkeiden käytöstä ko. lääkkeen kanssa. Aiheuttaa kuulemma usein vatsavaivoja ja jopa vatsahaavaa?! Enpä tiedä voiko lääkitys yksistään aiheuttaa refluksia vai onko kyse monesta tekijästä, joista jatkuva stressi yksi pahimmista. Olen ollut tosi pettynyt, ettei lääkärit hoida kokonaisuutta vaan pelkästään oiretta. Resepti kouraan ja jos ei hellitä tule puolen vuoden päästä uudelleen... Mulla voimakkaat närästys oireet mihin ei tunnu auttavan mikään :( Sivuston tarinoita lukiessa olen saanut tosi paljon tsemppiä itselleni - kiitos siitä! |
||
| Sitrus | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 20.7.2017 18.31 |
| Sä olet, Ann, täälläkin aina tukena. Kyllä mä olen sen huomannut, ja välillä ihmetellyt miten jaksat eläytyä ja sympata kaikkia, kun sullakin on rankkaa. Omasta puolestani myönnän, että pidän ihan selviä taukoja täältä. Enkä ota aina kantaa. Omat voimavarat on aika vähissä. Nyt huomaan, miten paljon kaikki se kiva mitä pariskuntana elämään kuului antoi voimaa ja iloa. Esim. luontoretkiä ja mökkireissuja kaipaan hirveästi. Välillä tarve kertoa ja näyttää joku aikaansaannos juuri sille tietylle ihmiselle on pakahduttavan suuri. On jotenkin hirveää ja käsittämätöntä, että sama ihminen voi, että sillä on valta ja kyky tuottaa niin suurta mielihyvää ja toisaalta tehdä myös pahaa. Koetan kyllä muistuttaa itseäni niistä syistä miksi se loppui, mutta omien tunteiden kanssa painiminen on kovin kovin raskasta. Muistan myös erittäin hyvin, kun kysyin häneltä muutama kuukausi asumuseron alkamisesta, että kaipaatko sä mua? Niin vastaus oli että en. Ei vihaisesti vaan mietteliäästi. Sen muistutan itselleni ja koetan ryhdistäytyä. Jos 20 vuotta kestänyt suhde haihtuu olemattomiin muutamassa kuukaudessa, niin eipä se rakkaus kovin syvää ole sen toisen puolelta koskaan ollutkaan. Ja juuri siltä se tuntuikin. Mutta elämässä tekee valintoja, ja sit niiden seurausten kanssa eletään. Etukäteen on mahdotonta tietää mitään. Arvailla voi. Eikä toisen ihmisen pään sisään näe. Sanat on pelkkää helinää. Rakkaudesta voi puhua ja valehdellakin, mutta teot ja valinnat on totuus. |
||
| Sitrus | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 20.7.2017 22.09 |
| Sapekas, olen todennut, että lääkärit tuntee heikosti lääkkeiden sivarit. Itseään kannattaa kuunnella ja uskoa, monestakin syystä. |
||
| Aikuinen nainen | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 21.7.2017 11.15 |
| Kiitos Sitrus sanoistasi. Minulla on aina ollut se mottona, "että antaessaan saa". En tietty minäkään ole kaikki voipa ja valinnan vapauttakin käytän mitä jaksan ja mitä en. Täälläkin kirjoitan siihen kommenttini mihin sydän sanoo, että näin on hyvä. Kuuntelemaan olen oppinut itseäni ja osaan jopa nykyään sanoa, että hei nyt en jaksa on minullakin ihan tarpeeksi itselläni kuormaa kannettavana, uuvun jos otan vielä sinunkin taakkasi mukaan. Se ole ollut helppo tie oppia mutta kuten sanonta kuuluu....elämä opettaa... Sinullakin on ollut kova koulu läpi käytävänä ja näköjään valintoja on tehtävä päästäkseen eteenpäin. Kun luin mitä kirjoitit, itse toimisin samoin eli olen toiminut sisareni kanssa samoin kun sinä ex miehesi. Mieleen nouseen ne kamalat sanat, "vihaan sinua niin paljon ja toivon kaikkea mahdollista pahaa sinulle" eli jos vähänkään ajatukseni suon sisarelleni, nämä sanat poistavat ajatuksen välittömästi. Viha on niin suuri minua kohtaa mitä ei kukaan suvusta ymmärrä, mutta jos hän niin tuntee, minä elän omaa elämääni ja hän omaansa. Pärjäämme ilman toisiamme. "Mutta elämässä tekee valintoja, ja sit niiden seurausten kanssa eletään. Etukäteen on mahdotonta tietää mitään. Arvailla voi. Eikä toisen ihmisen pään sisään näe. Sanat on pelkkää helinää. Rakkaudesta voi puhua ja valehdellakin, mutta teot ja valinnat on totuus." HIENOSTI olet tämänkin sisäistänyt Sitrus. Samat aatokset lääkkeistä, eli mikä käy jollekin ja lääkärin mielestä oikeinkin hyvin ei välttämättä itselle sovi yhtään. Joten kuuntelemalla omaa kehoa ja tuntemuksia pärjää kohtuullisen hyvin. Me olemme oman kehomme parjaita asiantuntijoita. |
||
| Sitrus | Re: MASENNUSLÄÄKKEET | 29.1.2020 18.58 |
| Nyt sitten yritän tosissani päästä mirtasta. Muutama päivä ilman mirtaa, niin yörefluksi on selvästi vähäisempää. Mutta inhottavia vieroitusoireita (koko keho tykyttää, säpsähtelee unettomuutta, yms) helpotan vielä pienellä annoksella. |
||