Keskustelu

Aikuinen nainenHiljaiselon jälkeen, kuulumisia9.10.2015 12.24
Heippa Kaikille!

Olen tässä potenut tätä refluksini pahentumista pitkän aikaa. Siitä syystä en ole pahemmin jaksanut tännekään kirjoitella. Joskun olen jotain lueskellut eli kuulumisianne siinä kaikki.

Minulle tuli niin paha ruokatorven tulehdus, että huh huh...
Kävin lääkärissä kun yöt olivat yhtä tuskaa. Eli vaaka-asenossa olo paheni, että ajattelin ettei elämästä enää tule mitään.
No ei muuta kun apua hakemaan. Tehtiin kaikki mahdolliset ja mahdottomat tutkimukset. Ainut mitä ei tehty oli tähystys. En ollut ollenkaan halukas siihen eikä sitä nyt edes tehtäisikään kun ruokatorvi on niin ärtynyt ja kipeä.
Viikon päästä saan vielä vatsahaava ja heliko kokeen tulokset, muut tutkimus tulokset olivat ihan ok. Sitten katsotaan miten edetään.

Sain uudet lääkkeet jotka ovat kuulemma aika äskettäin tulleet markkinoille ja täytyy todeta, että parin päivän käytön jälkeen olo on suorastaan taivaallinen, verraten siihen mitä läpi kävin. Ei hyvä, mutta tuhat kertaa parempi mitä se on ollut joten kiitollinen olen avusta minkä sain ja suorastaan onnellinen. Sitä kipua en edes vihamiehellenikään soisi. No onneksi niitä ei elämääni ole pahemmin siunaantunutkaan.
Että tällaista kuuluu tänään.
Kohta koiran kanssa lenkille kun on kaunis aurinkoinen päivä.

Hyvää vointia teille kaikille foorumilaisillle Yllöpitoa myöten.

Tintti2Re: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia9.10.2015 21.50
Hei, Aikuinen nainen ja muutkin!
Olen monesti miettinyt mitä sinulle kuuluu.
Sama juttu meikäläisellä..käynyt välillä lukemassa viestejä, joskus kommentoinut.
Tosin syksyn myötä mahaoireet pahenivat kesän kiireiden jälkeen...niin kauan kuin kiirettä piti eivät olleet oikein pahoja vaikkakin sitä oli rättiväsynyt mutta nyt kun "paineet "helpotti niin tulivat jälkijunassa.
Muiden viestejä siis välillä tullut luettua mutta yks' joka ei ole kirjoitellut pitkiin aikoihin tänne on Terho....mikähän hänen vointinsa on?
Sitä aina huolestuu jonkun voinnista kun ei kuuluu mitään...

Hyvää syksyn jatkoa kaikille!.......hitsi,kohtahan saa aloittaa joulusiivoukset :-D

Aikuinen nainenRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia10.10.2015 10.21
Hei Tintti2!

Kiva kuulla, että olet minua ajatellut. Tuntuu niin hyvältä kun kohtalotovereita on löytynyt ja välitämme toisistamme.
Minulla myös kuten sinullakin oireet syksyn myötä ovat pahentuneet. Ei saisi yhtään olla mielipahaa tai stressiä ne kyllä kropassa heti huomataan. Yksi vaiva kun vähän helpottaa toinen on jo odottamasa ja sen vatsa kyllä huomaa ja sitten alkaa tuskainen olo.
Toivon kovin, että nämä uudet lääkkeet auttavat ja saisi taas vähän tuskattomampaa elämää elää. Päivä kerrallaan.

Parempia päiviä sinulle Tintti2 ja kaikille muillekin nimimerkkejä luettelematta.

PikeRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia10.10.2015 19.55
Hei vaan täältäkin päin 😊

Kuin myös lueskelen viestejä, mutta nyt töiden, kokous- ja muiden syyskiireiden myötä kirjoitellut olen vähempi.

Jätin sen Esomepratsolin "tauolle" tosiaankin kesäkuussa enkä ole sitä aloittanut uudelleen. Hyvä niin. Välillä närästää ja välillä taas ei. Tuttua juttua siis. Minullahan on löysä mahaportti ja palleatyrä.

Edelleen syön aamulla ensimmäiseksi Hyvän olon jugurtin tai jugurttijuoman ja maha pysyy suht hyvänä. Olen jopa ottanut välillä pari lasia kuoharia tai valkkaria 🍸

Tältä palstalta olen saanut tosi hyviä neuvoja ja ennenkaikkea vertaistukea.

Niin monesti kun on todettu, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, pitää edelleen paikkansa.
Kiireenkin keskellä täytyy muistaa pitää huoli itsestä, osata sanoa välillä ei, rauhoittua ja nukkua. Stressi vaikuttaa minulla merkittävästi myös refluksiin.

Myös kaipailen Terhoa, siis hänen kuulumisia tällä palstalla.

Hyvää syksyn jatkoa kaikille, ja todellakin joulukin tulla jollottaa 🎅 kuten Tintti2 totesit

Tintti2Re: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia10.10.2015 20.42
Pike, sun positiivisuus saa minut aina hymyilemään ja hyvälle tuulelle :-D

Aikuinen nainenRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia11.10.2015 11.19
Mukavia kuulumisia myös Pikeltä.
On se ilo lukea siitä, että näitä hyviäkin aikoja elämässä on taudista huolimatta. Ja se, että niistä ymmärtää nauttia silloin kun päivät ovat hyviä vie mukavasti eteenpäin.
Stressi pahentaa ja muut sairaudet ainakin minulla oloa kaiken aikaa.
Koko ajan on jotain mitä pitää tutkia ja tutkituttaa.
Tähän asti olen vielä päässyt säikähdyksellä ja toivon näin jatkossakin tapahtuvan.

Nyt ainakin minun täytyy sanoa, että uusi lääkitys on purrut tosi hyvin ja olo kohenee...siis toivossa elän paremmasta.

Voimisia kaikille!!

kaikkien kuulumiset ovat tärkeitä...Sitrus, AnnaMyy, Terho (kuten Pikekin kaipailee) eli ihan jokaikisen foorumilaisen.

Mara 55Re: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia11.10.2015 16.22
Hei!
Olen uusi sivustolla,refluksia sairastanut 3v."Aikuiselta naiselta" kysyisin,mikä on se uusi markkinoille vasta tullut lääke?

Aikuinen nainenRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia11.10.2015 16.34
Hei Mara 55 ja tervetuloa joukkoon.

Lääke on nimeltään RABEPRAZOL KRKA. Lääkäri sanoi, että lääke on juuri äskettäin tullut markkinoille ja tällä on saatu hyviä tuloksia vaikeissakin ruokatorvi tulehduksien hoidoissa. Jos vaikka pahoja haavaumia ym, on löydöksissä ollut niin hoitokuurin jälkeen kun on tähystetty paranemista on tapahtunut.

Olen nyt 6 päivää käyttänyt lääkettä ja oloni on huomattavasti parempi mitä se oli. Tuskainen elämäni on aavistuksen taas valoisampaa.
Minulla on äärimmäisen korkea kipukynnys, etten ihan pienistä kivuista liikahda joten nyt voin sanoa, että elämä taas tänään maistuu elämältä,
kun vertaa esim. viime viikkoon.
Minulle lääkkeestä on apua ollut. Onko muita kenelle ko. lääkettä on määrätty. Olisi kiva kuulla kokemuksianne.

Huonovatsaisena en esim. syö kipulääkkeitä ollenkaan. Leikattua selkääni jossa on kovat kivut ja pahoja rappeumia ja välilevypullistumia hoidetaan kipulaastareilla joten haasteellista on meikäläisen lääkitys. Antibiootitkin, jos niitä joudun joskus ottamaan annetaan tiputukselle, joten tällainen ongelma vyyhti olen.

Mara55Re: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia11.10.2015 17.00
Onkohan tämä Parietin rinnakkaislääke?

Aikuinen nainenRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia11.10.2015 17.35
Pariettia käytin aika pitkään, joten niistä ei ollut enää apua, nyt koen näistä saavani ainakin tähän suurempaan hätään avun. Sitä en tiedä onko rinnakkaislääke ja en enää edes lue mitään sivuvaikutuksia ym. käytän ja jos koen, että on hyväksi jatkan. Jos ei apua tule, lopetan.

Se kipu ja poltto mikä minulla ruokatorvessa oli siitä olen päässyt näillä pillereillä eroon joten muuta en osaa sanoa ja antaa arviota lääkkeestä.
Lääkäri vaan sanoi, että kokeillaan tätä, etten ole lääkefirman mannekiini, vaan toivon kovin, että saadaan olosi rauhoittumaan kun sanoin, etten millään halua tähystykseen, että jos vielä jollain lääkkeillä kokeiltaisiin helpotusta kipuuni. Tällä tiellä olen!
Viikon päästä saan vatsahaavakokeen ja helikon tulokset... että näillä mennään.

AnnaMyyRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia12.10.2015 8.51
Hei!Olipa kiva kuulla että olet saanut oloosi helpotusta!

Mulle kuuluu aina vaan kurjaa,oisi kiva kirjoittaa että elämä on helpottanut,mutta uutta vaan pukkaa:(

Nyt tuntuu kaikesta huolimatta että saattaisinkin jaksaa,olen saanut hyvät apujoukot tueksi,mutta tämä maha/alaselkä on niin kipuileva ja outo,kiristää,puristaa,nipistää,sattuu tylpästi ja terävästi ja kaikki skaala käytössä...ja siis koko maha mutta eniten ehkä painottuu navan seutuun ja vähän alle ja sivuille...no ylös myös:/

Mullahan laitettiin piste maha-asioihin alkusyksystä kun kävin tk:ssa kysymässä että mitä tehdään,etten jaksa.Olin käynyt juuri gynen polilla jossa ei mitään kummallista.

Mutta kun jostainhan tää johtuu ja mulla kummittelee se ajatus et se on joku niin kavala ettei sitä vaan löydy.

Lääkäri kyllä sanoi että jos se ois vakavaa oireet ois erityyppiset.Mä jaksan lenkkeillä pitkiä raskaita lenkkejä jne,yleiskunnossa ei vikaa.

Ja tiiän et kaikki vaikuttaa kaikkeen,silti tää vaan on niin outoo.

Koko aika on tietoinen mahasta,aamulla unesta herätessä on inhottavaa kun se häijy tunne ei anna rauhaa nukahtaa uudelleen.

Ihme pullea maha muttei ilmavaivaisen pullea vaan kiristävän ihmeellinen.

Mitä Sitrukselle kuuluu?Terho,Mika ym?

Kirjoitellaan ja mukavaa viikon alkua kaikille sekä voimia!

Aikuinen nainenRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia12.10.2015 12.08
AnnaMyy mukava kun jaksoit kertoa kuulumisistasi, vaikka ne niin lohdullisia olekaan, mutta siitähän me kerromme missä olossa itsekukin elämme. Ei voi hehkuttaa hyvää oloa kun sellaisesta ei ole tietoakaan. Näitä kurjia olojaan ja tuskiaan sitä haluaa muiden kohtalotovereiden kanssa jakaa ja vaikka me kukaan emme toistemme vaivoille mitään muuta voi kun tarjota tätä virtuaali olkapäätä sekin helpottaa ja antaa ainakin pienen ripsun jaksamiseen. Näin ainakin itse koen.
Onko sinulta otettu AnnaMyy kilppari arvot, en muista oletko kertonut täällä siitä.
Serkullani oli ties mitä ongelmia, masennuksesta älyttömiin kipuihin ja muihin vaivoihin. Kilpirauhas arvot olivat paljon yli suosituksen ja hän sai lääkkeet ko. vaivaan ja nyt on kuin uudesti syntynyt. Meni tovi ennen kuin lääke saatiin kohdalleen mutta nyt kun lääkitys on balanssissa häneltä lähti kaikki muutkin ongelmat saman tien.
Ei välttämättä kaikille näin käy, mutta hänen kohdallaan onni potkaisi.

Voimia ja jaksamista tämä sairastaminen kysyy niin meiltä sairailta kun lähimmäisiltämmekin.
Siksi on hienoa, että on tällainen foorumi minne voi tuntojaan kertoa ja täältä saa aina joltain jotain lohdullista kommenttia. Joten jatketaan kirjoittelua voimiemme mukaan.

Halauksia teille refluksi ystävät!!

juissiRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia12.10.2015 12.48
Myös trauma voi kipuilla ja kyllä se kipuileekin. On kokemusta. Keho ei unohda koteloitunutta mielen kipua, vaikka sitä traumaa ei muistaisikaan. Varsinkin lapsen herkässä mielessä voi kantaa jostain hetkestä tiedostomatonta vastuuta yms.

Rosen terapia voi käynnistää traumapurun.

Tintti2Re: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia12.10.2015 13.11
Joo...uskon myös että henkinen kipu voi kipuilla somaattisena.

AnnaMyyRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia12.10.2015 13.18
Kiitti Aikuinen nainen ja Juissi!

Luin tuota polttava mahakipu -ketjua ja nostin sen.Uskomatonta että olen kirjoittanut kaksi vuotta sitten samoja juttuja O.O ja tuolloin tää kaikki on kestänyt puolitoista vuotta eli nyt kolme ja puoli vuotta eikä mitään edistystä!

Niin no iso läjä tutkimuksia käyty,miksi,voi miksi mun pää kelaa vaan ja pelkää:(

On mulla kilppareitakin katsottu ja kunnossa ne on olleet.Mutta oikeesti,elämästä ei tuu mitään tän jatkuvan murehtimisen kanssa:(

AnnaMyyRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia12.10.2015 13.19
Tintti myös!

Aikuinen nainenRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia12.10.2015 14.54
AnnaMyy tuttu tunne mitä läpi käyt. Muistan kun makasin puoli vuotta sairaalassa eli sänky oli paikka missä elin ja tein kaiken mitä elämässä tehdään usein ajattelin, että jos tästä selviän selviän ihan mistä vaan. Mutta ei se näin mennytkään, aina tulee uusia vastoinkäymisiä. Juuri kun yhdestä on selviämässä, toinen odottaa entisten kanssa, että en käsitä mistä sitä voimaa tulee jaksamiseen.

Viime viikolla kun kävin tästä rintalastan poltosta lääkärissä, hän sanoi, että kun katson sinun sairaus historiaa täytyy lääkärinä sanoa, että kyllä yhdelle ihmiselle on annettu, että riittäiskö jo. Sanoin siihen, että mitä vielä on tulossakaan jos elinpäiviä suodaan.
Eli tämä elämä ei mene niin kuin sitä toivoisi.
Jos olisi joku delete nappula olemassa sitä tulisi käytettyä miljoona kertaa päivässä ja monen muunkin kun omalla kohdalla. Joten näin tämä elämä meitä koettelee, itsekutakin.

Yritetään yhdessä toinen toistamme tukien selviytyä näistä surkeista päivistämme.

Tämä on minun voimajuttuni, jos ette huonoa tykkää laitan sen tänne.
Poistakoon Ylläpito jos ei ole sovelias.

Ei niinkuin minä tahdon ...

"Pyysin Luojalta lujuutta päästäkseni

päämäärääni - minusta tuli heikko

oppiakseni nöyrästi tottelemaan.

Pyysin apua voidakseni suorittaa

suurempia tekoja - sain epävarmuutta

voidakseni suorittaa parempia tekoja.

Pyysin Luojalta rikkautta ollakseni

Onnellinen - sain köyhyyttä tullakseni viisaaksi.

Pyysin kaikkea voidakseni nauttia

elämästä - sain elämän voidakseni

nauttia kaikesta.

En saanut mitään mitä pyysin,

mutta sain kaikkea mitä toivoin."

Runon tekijä tuntematon

AnnaMyyRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia13.10.2015 8.48
Kiitos voimajutusta.Kirjoitan tähän yhden omistani.

"Pettymys vie usein masennukseen joka johtaa vielä jyrkempään alamäkeen,on lannistavaa ja pettymystä aiheuttavaa nähdä jos muut tuhoavat sen mitä olemme rakastaneet.

On vieläkin lannistavampaa jos tuho johtuu omista laiminlyönneistämme tai epäonnistumisistamme.On vaikea jatkaa jos kaikki minkä varaan olemme laskeneet hajoaa ympäriltä,tapahtui se miksi tahansa tai oli syyllinen kuka tahansa."

Tämä on Joyce Meyerin kirjasta "Uusi päivä,uusi sinä."

On uskonnollinen kirja muttei mikään hurmahenkinen.Käytännnönläheinen.

Mulla on nyt tiukat ajat,vaikka olen näköjään valittanut vuosia erittäin kuormittavasta elämäntilanteesta,ottaisin nyt takaisin vaikka ajan pari vuotta sitten,en voinut kuvitella silloin että pahemmaksi vain muuttuu.

On niin monta asiaa yhtäaikaa,että tuntuu uuvuttavalle kuinka nämä saa hoidettua.Isoja,raskaita asioita.Siskoni kuolemaa vuosi sitten en ole päässyt käsittelemään lainkaan-se on siellä näiden akuuttien asioiden alla painamassa:/

Aikuinen nainenRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia13.10.2015 10.41
Kiitos AnnaMyy omasta voimajutustasi.

Tallensin sen omiin tiedostoihini.

Olet todella kovia kokenut ja siitä kun ihminen lähtee itseään kasamaan risaisena vähän ehjemmäksi on hommaa vaikka kuinka monelle jakaa. Ei ole helppoa ja kun elettyä elämää ei saa takaisin on vain eteenpäin porskutettava, siinäpä sitä rypemistä riittää.
Jos joku päivä olisikin todella hyvä, sitä miettisi varmasti, että elänkö, mitä on tapahtunut, missä olen ym.

Kait sitä vain on uskottava, että vielä sitä hyvää on meitäkin varten olemassa. Koska sen saamme kokea se on hämärä peitossa.

Paljon jaksamis toivotuksia kaikille

SitrusRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia13.10.2015 19.29
Kiva Annamyy kun kyselit minustakin. Luulin tässä jo jonkin aikaa toipuneeni erosta (ja monesta muusta asiasta) ja voimistuneeni. Mutta kun eron toinen haku lähti ja etenkin kun lopullinen eropaperi tuli, romahti henkinen ja fyysinenkin vointi. Jotenkin nyt ilmeisesti kolahti se, miten kovilla olen ollut tämän alkuvuoden ja miten rankkoja luopumisia olen kohdannut yksin.
No, ajattelin että levätään nyt sitten oikein luvan kanssa. Nukuin hirveästi, ruokahalu katosi kokonaan ja sitä rataa. Kunto meni todella heikoksi ja alkoi pelottaa se, että nyt musta ei kukaan huolehdi enää, jos en siihen itse jostain syystä kykene. Raahasin itseni lääkäriin, jälleen kerran.
Toivon todellakin, että jospa tämä olisi nyt se pohja, ja täältä alkaisi ylöspäin nouseminen. Että tämmöistä. Voimia ja kaikkea hyvää kaikille!

Aikuinen nainenRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia14.10.2015 9.27
Sitruksen kuulumisia minäkin olen kaipaillut, ja nyt jaksoit tilanteestasi tänne kertoa. Ei se näköjään mene helpomman kautta elämä on sitten kyseessä ihan mikä tahansa elämän aluetta ahdistava asia.
Kaikissa täytyy oma kamppailunsa käydä ja toisilla se päättyy jopa hyvin, jotkun joutuvat läpi elämänsä kulkemaan vaikeuksien kanssa ja on vaan pakko yrittää matkaansa jatkaa hakemalla apua milloin mistäkin ja joskus sitä saa, joskus lähtee tyhjin käsin jää samaan tilaan missä on ollutkin.

Ihan voi omaankin elämään tätä peilata. Jos parisuhde toimii ja sen kanssa ei ole ongelmia sitten tulee nämä sairaudet jotka syövät molempia osapuolia ihan liian kanssa. Kaksi kun sairastaa ei kummastakaan välttämättä ole toinen toiselleen tukea ja sitä kärsii omien vaivojen ohessa myös toisen vaivat, että mikä tässä elämässä on helppoa, sitä tulee monta kertaa kysyttyä ääneen.

Kaikille yhä vaan jaksamis toivotuksia, mitäpä tässä muutakaan osaa sanoa. Kun ei osaa itsellekään sanoa vaikka tuntee itsensä tosi hyvin, saati sitten kohtalotovereille joilla on kurjaa ja vaikeaa.

SitrusRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia14.10.2015 19.30
Joo, en kyllä osannut kuvitella miltä eronneena oleminen sitten tuntuu. Enkä sitä, miten pahalta tuntuu toisen osapuolen uusi suhde. Kyllä kaikenlaisia näännyttäviä tunnemyrskyjä pauhaa päässä. En tiedä milloin tämä helpottaa, mutta en allekirjoita väitettä että muutto helpottaisi. Päinvastoin, muutto teettää monenlaisia ongelmia joita ei ennen ole yksin kohdannut. Sitäpaitsi muutossa menee tuttu kotiympäristö ja esim. naapurit, tutut kaupat, kaikki sellainen. Alue jossa nyt asun on melko levotonta.
Että eroa harkitsevia kehotan mikäli mahdollista varmistamaan, että muut elämän osa-alueet ovat kunnossa. Ja tukiverkkoja olisi hyvä olla. Ei ole kauhean hyvä jos samaan ajankohtaan tulee monia menetyksiä ja muutoksia. Siinä on mielenterveys todellakin vaarassa.
Jostain luin, että sitten kun muutos on todella tapahtunut, kriisi vasta alkaa. Voin allekirjoittaa tämän.

AnnaMyyRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia15.10.2015 8.51
Pohjalle se vie mutta kyllä sinä Sitruunainen sieltä nouset.Näännyttävät tunnemyrskyt-niin tuttua.Mielialat seilaa ja ajatukset jauhaa sekalaisena soppana ja tuntuu etteikö tämä koskaan lopu.

On se suuri muutos kun kaikesta joutuu luopumaan,juurikin kuten sanoit tutusta ympäristöstä jne.Tuo toisen osapuolen uusi suhde tuo oman ahdistavan lisän kaikkeen.

Ajattelin tuossa että kun mullakin on asiat niin niin päällekkäin ,on tunne että mistä näitä lähtee purkamaan.Sain jotenkin toivoa ajatuksesta että jostain se lähtee purkautumaan,mistä sitä tietää vaikka lähtisikin sitten hyvinkin.

Koitetaan elää toivossa.

SitrusRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia15.10.2015 12.49
Se on ainakin varmaa, että vähän tarkkaan katsoo ennen kuin seuraavan kerran antaa toiselle ihmiselle päätäntävaltaa omissa asioissaan. Sitähän se nimittäin on, kun parisuhteessa eletään.

Aikuinen nainenRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia15.10.2015 15.55
Eikö joku viisas ole sanonut, että avioero on ihmiselle paljon suurempi tunnemyrskyn aiheuttaja kun esim. puolison kuolema.
Molemmat tapaukset ovat suuria menetyksiä, mutta niiden käsittelytapa ja surutyön teko poikkeavat toisistaan paljon. Uudet alut molemmissa tapauksissa mutta kuolemalle ei mitään voida, ehkä erossa jää se jossittelun vara elämään. Ehkä. Onneksi itse en ole vielä kumpaakaan joutunut läpi käymään, mutta ymmärrän teidän tuskanne, tai ainakin kovasti yritän ymmärtää, jotka näiden asioiden kanssa päivittäin joudutte elämään.

Edelleenkin tätä iänikuista toivottamista tämä on, eli jaksamista teille...

Tässä linkki mitä sovellan itselleni, näihin omiin elämäni kiemuroihin, mitä läpi käyn. Sukulaisuus suhteita ym.. syyllisyyksiä.

http://www.oivamieli.fi/matkustajat_bussissa.php

SitrusRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia15.10.2015 19.28
Kyllä mullekin on tullut mieleen, että olisi ehkä helpompaa jos se olisi kuollut. Nyt viiltää juuri se, että siellä ne nyt elää mun entisessä kodissa, josta tehokkaasti poistetaan viimeisetkin merkit musta, koska uusi nainen valittaa niistä. Varmaan tän kestäisi paremmin jos olisi taustat kunnossa.

Tosi kiva kun jatkuvasti törmää netissä tietoihin, joiden mukaan ahdistus, masennus, jatkuva stressi, paha mieli ja turhautuminen on suora tie kaikkiin mahdollisiin somaattisiin sairauksiin. Esim. refluksitautiin. ja infektioihin. Voi olla, että jos olisin tän olotilan osannut ennakoida, niin olisin jäänyt huonoon suhteeseen ja ollut kiitollinen sen hyvistä puolista. Mutta enpäs osannut. Enkä varsinkaan osannut ennakoida että toinen lähtee heti paikalla uuteen suhteeseen, jonka jälkeen mun status on roska.

Kiitos vaan jälleen kannustuksesta. Nyt on kohta vuosi erilleen muuttamisesta. Ei ole hyvä olo.

AnnaMyyRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia19.10.2015 9.23
Alkavaa viikkoa!

Niin Sitruuna,muistan nuo tunteet kuinka ne mielikuvat piinasi aikoinaan kun lapsen isä löysi sen toisen,miten ne vainosi...Oon kertonu että nehän osoittautui sitten huuhaaksi,turhaan olin kärsinyt ja kuvitellut niiden onnea.

Mä kanssa lueskelen netistä noita kuinka psyykkinen kuorma sairastuttaa,sekös piristää :/

Omalta kohdalta olen taas tän mahan kanssa umpikujassa.Osais ees alistua kohtaloonsa,elämästä ei tuu mitään jatkuvien kipujen ja tuntemusten kanssa.

Sit vielä nyt viikonloppuna luin jonkun artikkelin jossa kerrottiin useista tapauksista joissa oireilijoita ei otettu todesta kun taustalla masennusta ja ahia ym,laitettiin niiden piikkiin oireet ja taustalta löytyi vakavaa.

Väsyttääkin...jo aamusta vaikka nukkui hyvin mutta heräsi kipuihin.Oon saanu päähäni että mulla on se joku kamala vatsanpeitteissä ja levinnyt joka paikkaan.

Vaikka tällainen paine mikä elämässäni vallitsee ei ainakaan lievitä oloja,silti:/Voinko juuri mä olla se poikkeus.Jonnekkii tässä pitää varmaan taas soittaa...

Yritnkin viime viikolla saada verikokeet mutta hoitaja katsoi että ne on otettu viimeks kuukausi sitten ja kunnossa siis maksa-haima-munuais, tulehdus ym.Ja perusverikokeet.

En osaa kaivaa mitään positiivista esille kun kaikki liittyy tähän mahaan:/

Aikuinen nainenRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia19.10.2015 10.56
Kyllä ystävät kalliit tunnetila minullakin näiden vatsakipujen kohdalla on ihan samantapaiset kun teillä.
Vaikka taustalla ei ole mitään avioeroja ja niiden tuomia suuria elämän muutoksia ja ahdistuksia niin silti sitä oireilee ja vähän pelkääkin mistä on kyse.
Minäkin tänään odotan lääkärin soittoa mahahaava ja heliko kokeiden tuloksista. Että toivoo taas kerran parasta ja pelkää pahinta.

Aamulla katsoin studio 55 kroonisesta kivusta ohjelman ja minulla kun selässä tätä kipua riittää eikä suun kautta voi lääkitä kun on tämä vatsa mikä on, niin eipä ihme jos unet ovat hävinneet ym. ahdistusta on elämään tullut. Eli kroonistunut kipu tuo näitä lisäongelmia tulleessaan.

Saati sitten suuret elämän muutokset, mitä ne aiheuttavat ihmisille. Tätä samaa, ei saa mistään otetta ja jos hetkeksi saa kyllä ote lipsahtaa helposti ja tipahtaa taas sinne alkupisteeseen. Toivoa ei saisi menettää, mutta siinäpä se konsti onkin, että miten sen estää ja mistä sitä itselleen saisi kun seinä on joka puolella vastassa.
Ja elettävä on kaikkien suurien ongelmien kanssa joka päivä.(ja pientenkin)

Ei ole helppoa eikä ihme ole ettei mitään positiivista löydy avuksi mistään.

juissiRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia19.10.2015 20.27
Positiivista?

Joskus hyvistä keskusteluista saa paljon voimia jaksaa. Musiikki, syysluonto. Mutta itselle sopivat ihmiset, niistä irtoaa voimia ja toivottavasti irtoaisi jotain hehkua itsestäkin.

AnnaMyyRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia25.10.2015 11.10
Kävitkö Aikuinen nainen tähstyksessä kun kerroit ettei ollut haavaa?Koskeeko sun siis mahaan jatkuvasti?

Aikuinen nainenRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia25.10.2015 12.14
Hei AnnaMyy!
En käynyt tähystyksessä kun se on niin vaikeaa minulle. On ahdas nielu ja yökkään kaiken aikaa, että aiemmin tähystyksen tehnyt lääkäri sanoi, ettei voi tutkia kunnolla on yökkäys refleksi on niin voimakas.

Minulla on olltu kova poltto rintalastan alla ja kurkussa, nyt on helpottanut vähän kun lääkäri tuplasi tämän uuden lääkkeen. Eli otan aamulla ja illalla pillerin. Huomattavasti parempi olo.
Katsoin, että kanta.fi:n sivuilta, että lääkäri oli laittanut lääkkeen perään pysyvään käyttöön.

Verikokeella katsottiin vatsahaava ja se heliko. Kovasti lääkäri kyseli minkä väristä on uloste, että jos on tummaa niin sitten sekin tutkitaan, kun ei ole niin nyt mennään lääkityksellä.

Onko sinulla AnnaMyy koko ajan vatsakipuja ja polttoa.
Kovia asiiota olet käynyt läpi, ettei mikään ihme jos vatsasi on tosi huonossa kunnossa, kuten meillä muillakin jotka vatsallamme kaikkeen reagoimme.

Tuetaan toisiamme näin kun se on mahdollista. Sekin, että tänne kirjoittaa antaa uutta elämään eli odotusta jos vaikka tätä kautta joku kertoo ihan samanlaisista vaivoista, ja miten on niistä selvinnyt tai mitä apua saanut/hakenut. Auttaa taas kappaleen matkaan eteenpäin.

AnnaMyyRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia25.10.2015 13.13
On mulla jatkuvasti,koko mahan alueella,tällä hetkellä en erota mikä on tosta rankasta jumpasta.

Hyvä et oot saanut apua:)Mistähän muuten erottaa henkisen väsymyksen siitä et väsy johtuisi jostain pahemmasta sairaudesta,mulla on väsymystä mutta jaksan vetää tollasia pitkiä lenkkejä ja raskaan jumpan...kai sellasta ei jaksais jos ois jotain kamalan fyysistä?

SitrusRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia25.10.2015 14.58
Ajattelin kysyä teiltä kokemuksia. Olen kokeillut kahta mielialalääkettä. Escitalopram aiheutti kovaa pahoinvointia, joka ei vaan mennyt ohi. Sertralin tuntui ensin sopivan hyvin, mutta kolmannella viikolla tajusin sen pahentavan refluksia niin, että mitkään refluksilääkkeet eivät riittäneet. Mulle tuli ruokatorventulehduksen oireita. Kun lopetin Sertralinin käyttämisen, ne hävisivät kahdessa vuorokaudessa. Onneksi. Mutta mikähän mielialalääke sopisi refluksin kanssa yhteen?

SitrusRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia25.10.2015 15.16
Olisi tietty voinut aloittaa aiheesta uuden ketjun. En tullut ajatelleeksi.

Aikuinen nainenRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia25.10.2015 17.11
Onko sinulle Sitrus määrätty näitä kyseisiä lääkkeitä tämän eroprosessin tuomaan ahdinko oloosi. Se on tosi kurjaa kun yhtä vaivaa hoidetaan lääkkeillä se aiheuttaa toisen vaivan pahenemisen.

Näistä kyseisistä lääkkeistä en osaa muuta sanoa kun sen, että ystäväni käyttää masennukseen Sertralinia ja hänelle se on sopinut hyvin. Mutta kuten me kaikki tiedämme yksilöitä olemme jokainen eli mikä sopii yhdelle ei todellakaan sovi toiselle ja voi tuoda lisää ongelmia vaikka niitä on määrätty jonkun vaivan poistamiseen. Oravanpyörään voi joutua näiden takia.

Minulle kokeiltiin unettomuuteen jotain masennuslääkettä ja siihen kokeiluun se jäi. Omat refluksi oireet pahenivat ja henkinen kunto meni tosi huonoksi vaikka käytin yhden neljänneksen pilleristä. Joten jätin pillerit pois ja nyt kärsin unettomuudesta. Tosin joskun otan nukahtamispillerin kun en jaksa valvoa viikko tolkulla, mutta muita lääkkeitä en edes uskalla kokeilla.

Harmi Sitrus kun sinulle ei lääkkeet sovi kun olet nyt kovilla elämäsi kanssa soisi joistan helpotusta tulevan.

AnnaMyyRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia25.10.2015 18.22
Voi hitto,Sitruunainen.Mä oon samassa tilanteessa.On essitalopraamit kaapissa mutten ole aloittanut juurikin sivuvaikutusten pelossa.

Ja siksi että kaikissa mielialalääkkeissä on sivuvaikutuksia.Toki niinkuin Aikuinen nainen totesi,yhdelle sopii yksi ja toiselle toinen mutta joillekkin ei mikään.

Muakin suorastaan painostetaan aloittamaan joku mutten jaksa!On mulla ollut vuosien varrella useempaakin kokeilua muttei ne ole auttaneet kai...ja sitten se rumba kun pitäisi käyttää jotain kuusi viikkoa,jos ei sovi,seuraavaa ja seuraavaa...ei riitä mulla voimat kun olo muutoinkin niin kurja:/

Kaikenlisäksi olen epäluuloinen uusimpien täysin vastakkaisten tutkimusten tuloksista koko mielialalääkkeistä.Hemmetin hankalaa!

Tästä ois kyllä hyvä aloittaa ihan oma ketju.

juissiRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia25.10.2015 20.32
Vaikea sanoa kuka saa apua ja tarvitsee masennuslääkkeitä. Niillä voi olla dramaattisiakin apuja alkuun, mutta jotenkin se elämänraskaus aina saapuu. Tukena joissain tilanteissa, näkisin ellei sitten ole kroonisesti masentunut yms.

Luulisinpa, että kun kansa ei olisi niin laiskaa, niin hyvinvointi paranisi huomattavasti. Ravinto, liikunta, säännöllisyys. Pääkopan ongelmia käytäisiin läpi ammattiauttajalla. Olisi ehkä niiden ansiosta enemmän voimia, järkeviä ihmissuhteita, rakkauttakin.

Hyvin paljon ihmisillä on mörköjä lapsuudessa ja älyttömän huonoa itsetuntoa mitä paikataan koheltamalla vuodesta toiseen.

On omaakin kokemusta.

Tintti2Re: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia25.10.2015 22.22
Eiköhän meillä kaikilla ole enemmän tai vähemmän mörköjä lapsuudessa,sellaisiakin jotka vie itsetunnon kokonaan .
Uskon että sen takaisin saaminen onnistuu vasta silloin kun hyväksymme ettei meidän tarvitse olla täydellisiä,että meissä on sekä hyvät että huonot puolet,virheitä saadaan tehdä...sitä kautta opimme välttämään samoja virheitä tulevaisuudessa.

Ehkä vastoinkäymisetkin tekevät meistä parempia ihmisiä...sitä kautta pystymme tuntemaan empatiaa muita kohtaan jotka joutuvat samanlaisiin tilanteisiin.
Tuli pitkä kirjoitus juissin mainetsimista möröistä :-)

juissiRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia25.10.2015 22.54
Olen samaa mieltä ja tunnen olevani paljon parempi ihminen itselle ja muille näinä päivinä. Ikäkin avittaa automaattisesti. Moni ei vain ymmärrä kohdata asioita tai ei uskalla. Jo ammattiauttajalle meneminen näyttää olevan toisille joku sekopääksi tunnustautuminen.

AnnaMyyRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia26.10.2015 8.13
Juttu on niin että mä en kestä enää.Jotain on tapahduttava.Elämä menee hukkaan ja on täyttä pinnistelyä koko ajan.Ei auta positiivinen ajattelu,ei mikään.

Olen kohta valmis vaikka kokeilemaan masennuslääkettä ,ihan sama.Tulen hulluksi,en jaksa tätä mahaa ja pelkoa ja väsymystä ja toivottomuutta.

Kaikki tuntuu vuorenkorkuiselle.Ymmärrän oikein hvin kun kehoitetaan keskittymään johonkin muuhun ja olemaan ajattelematta jne,mutta entä kun se ei onnistu.

Edelleen olen sitä mieltä että jaksaisin sinniä tulossa olevat suuret tapahtumat läpi jos tämä maha antaisi hetken rauhan.

Nytkin olen jo aamusta niin jännityksessä että pääkin tuntuu tärisevän ja koko kroppa.Maha on olemassa,isona möykkynä,turvonneena(tästä en ole varma)siis se on iso ja turvonneen tuntuinen mutta saan vedettyä sisään.

Kuvittelen että koko vatsaontelo on täynnä jotain kasvainta O.O koska se tuntuu sille.

Katsoin peiliin ja silmät on väsyneet ja ihan apaattiset.Mitä mä pelkään,mikä tässä kaikessa on takana?

Aikuinen nainenRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia26.10.2015 10.56
Tässä sen huomaamme mitä sairaudet ja niiden kanssa eläminen tekee meille itsekullekin. Joku selviää niistä hyvällä lääkityksellä, jollekin kokeillaan kaikki mahdollinen ja silti elämä on yhtä tuskaa eli mikään ei auta.
Siinä jos missä vaipuu väkisinkin epätoivoon ja se olotila vaan lisääntyy entisestään kun ei ole mitään keinoa edes hetkeksi tulla ulos omasta noidankehästään.

Luulen, että kaikki tiedämme miten olisi parasta yrittää elää ja selvitä sairauksien kanssa, mutta se ei vaan omalla kohdalla aina onnistu vaikka kuinka yritystä riittää.
Ongelmat ja sairaudet ovat jokaisen henkilökohtaisia murheita ja niiden kanssa eläminen ei ole samanlaista kun jollain toisella vaikka vaivat olisivat täysin samat.

Tutultani leikattiin rinta pois syövän takia, hän vaati, että toinenkin rinta leikataan pois. Niin tehtiin kun hän tarpeeksi hyvin perusteli sen lääkäreille. Heidän mielestään sairaat osat ihmisistä leikataan pois ei terveitä. Mutta nyt häneltä on molemmat rinnat pois ja hän puhuu asiasta ihan samoin kun minä puhuisin jos minulta olisi vaikka leikattu joku harmiton luomi pois. Ei pelkää, ei pankikoi, ei ole solumyrkkyhoidoista kauhuissaan, ei hiusten lähdöstä ei siis mistään.

Ja kun vertaan itseäni, mitä ei saisi tehdä, häneen silloin kun minulla oli kasvain rinnassa ja peloissani menin leikkaukseen pahanlaatuista kasvainta poistattamaan, se oli aivan tuskien taivalta. Ja joku toinen ottaa asia näin tyynesti ja kylmän rauhallisesti. Eli minulle tämä kertoo, että me todella jokainen olemme erilaisia ihmisiä ja käsittelemme samanlaisia asioita sisällämme täysin erilailla.

Olisin itsekin mielelläni selviytyjä ja haen apua aina kun vähänkin sitlä tuntuu. Joskus sitä saan joskus tuntuu, että seinä on edessä ja paniikki iskee.

Tuetaan täällä toisiamme näillä kyvyillä mitä omaamme ja toivotaan, että kaikki saisivat helpotusta oloihinsa, itseni mukaan lukien.

AnnaMyyRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia26.10.2015 17.03
Näin on Aikuinen nainen.Toiset osaa ottaa rauhallisemmin oireensa ja sairautensa.

En kuulu heihin.Mun aamun jatkonim oli sellainen että jouduin turvautumaan diapamiin joka helpottikin heti oloa-vähäksi aikaa.Maha-tuntemukset hellitti jonkun verran.

Sitten luin jostain palstoilta juttuja ja jo alkoi päätä puristaa ja kiristää samoin mahaa yhä enemmän sekä koko torvea kuristaa ja heikotti kovasti.Otin sitten opamoxia ja taas vähän helpotti,menin päikkäreille ja heräsin pieneen päänsärkyyn.

Läksin parin tunnin lenkille joka kyllä kivasti piristi :)Tässäpä taas istun ajatuksena käydä kaupassa jos saisi jotain syötyä.

Kaiken päälle päätin tarkastella silmiäni ja olin havaitsevani hienoista kellerrystä jossain ylhäällä ja alhaalla levitellessäni luomia...

Juu ja mun mahahan tuntuu olevan täynnä pieniä ihonalaisia pahkuroita,tosin mieleeni muistui että olen parikymmentä vuotta sitten jossain vaiheessa tunnustellut samantyyppisiä.

Pahoinvoinnin tunnettakin on,yököttävää oloa.Ja taas kertaus:parin vuoden sisällä gastroskopia(joulukuussa 2013),2x ultra(marraskuussa 2013 ja syyskuussa 2014),2x gynen poli(tammi 2014 ja elokuu2015),lukuisia verikokeita ja mahanalueen tietokonetomografia(lokakuu 2014).Niin ja paksunsuolen tähystys alkukevät 2015.

Joo ja joulukuussa 2013 keuhkokuva ja muutamat sydänfilmit viimeksi tässä syksyllä.

AnnaMyyRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia26.10.2015 19.44
Ostin kaupasta paahdettua rouhittua pellavaa, oletteko käyttäneet?Hmmm...kertokaas kuka löytää kun yksi rkl =15 ml niin montako grammaa se on rouhetta,en löytänyt tietoa mistään.

AnnaMyyRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia26.10.2015 19.49
...niin ajattelin kun monessa kohtaa sanotaan ettei saa nauttia rouhetta kahta ruokalusikallista enempää per päivä,ni ei kait se niin nuukaa ole jos ottaa kaksi 15 ml mitallista-oon joskus aika nipo tällaisissa ja pähkään liian tarkkaan.

SitrusRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia26.10.2015 19.52
Annamyy kyl mä nyt sinuna kokeilisin sitä masennuslääkettä. Sittenhän sä näet tuleeko sivareita vai ei. Mut tietysti oma valintahan se on.

Luin vähän mirtatsapiinista, ja tajusin että olin luullut että se on jonkinlainen "lelulääke". Sellainen käsitys mulle tuli, että sitä voi huoletta napsia unettomuuteen, ja koska se on mielialalääke, ajattelin että voin ottaa sitä yöllä herätessäni lisää, koska masennukseen toimiva annos on suurempi. Nyt saa riittää tämä itsediagnosointi ja lääkityksen oma säätäminen! Se on lääkärin homma, ei mun. Luin jostain kammottavista mao-estäjistä, joiden kanssa ei saa käyttää serotoninestäjiä, tai lähtee henki. Ja turvaväli on viikkoja. Joidenkin mielialalääkkeiden kanssa ei muuten sovi kaikki salpaajatkaan. Tämä tuli ilmi kun luin sitä lakanaa, joka on lääkepakkauksessa.

Jostain syystä kaikki mahdollinen tuntuu pelottavan nyt aika lailla kun on yksinään.

HansuRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia26.10.2015 20.02
Hei AnnaMyy! Löysin semmosen painomitoista että esim. mannaryynit 1rkl painaa 9g, olisko aika lähelle tuon rouheen kans?

Itsekin ollu täältä pois kun muutto tehty ja kiireistä muutenkin. Refluksi heittää laidasta laitaan, helpompi kausi kesällä ja taas saa oksennella.
Poskiontelotulehdusta syyskuun alusta asti, menossa viikon päästä jo toiseen punkteeraukseen, vuoden sisällä jo kolmas. ja kun limaa valuu kurkkuun, se ärsyttää entisestään ja yskittää ja sitte oksettaa....syvältä tää olo sanon minä :( Somacia söin pari viikkoa, nyt aloitan taas Pascoe jauheen.
Noista mielialalääkkeistä sen verran, että pahimpaan selkäkipuiluaikaan mulle niitä määrättiin ja niitä syytän refluksin puhkeamisesta.
Jaksamista kaikille.

TalvitarRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia26.10.2015 21.04
Pellavansiemenrouheen annostuksesta olen lueskellut, että suositus nykyään 1 tl päivässä, tätä olen itse noudattanut kolmen vuoden ajan. Pellanvansiemenessä on raskasmetallia, joten kerran vuodessa pidän kuukauden-kahden tauon ja tuolloin vaihdan psylliumiin. On auttanut aineenvaihduntaan (ns. aamutoimet..) ja vatsan turvotukseen. Sekoitan illalla piimälasilliseen ja juon aamulla, rouheet ovat siinä yön yli pehmenneet entisestään. Avattu rouhepussi pitää säilyttää viileässä (jääkaapissa), sillä runsasrasvaisena härskiintyy huoneenlämmössä.

AnnaMyyRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia27.10.2015 9.27
Huomen!Oon aina pitänyt mirtatsapiinia kovan luokan myrkkynä,mutta kyllä sitä käytetään pieninä annoksina myös unettomuuteen.Sehän on kuitenkin masennukseen kätettynä oikein kuuluisa lihottavuudestaan ja turvottavuudestaan.

Mao-estäjät on asia erikseen,mutta joo,kannattaa jättää lääkärille nää jutut paitsi itse en jätä kritiikittä,munkin ois pitänyt aloittaa Azona...

Terkut Hansu kiitos kuulumisista!

Tästä sain kimmokkeen pellavansiemenrouheeseenhttp://omakotivalkoinen.casablogit.fi/ ja juuri tuota nimenomaista tuotetta ostin,mutta kyllä ihmiset tuntuu käyttelevän pari rkl päivässä,sitä kadmiumia mäkin olen tähän saakka ajatellut,mut eiköhän nuo turvarajat ole oikeasti turvalliset.

En tarvitse noita suolen toimintaan,toimii hvin muutenkin,kokeilen muuten vaan jos rauhoittaisi vatsaa.

AnnaMyyRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia27.10.2015 9.28
http://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2013/07/pellavansiemenia-pomppomasulleni

Siis tämä on se koko linkki

AnnaMyyRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia27.10.2015 14.55
Pakko kirjoittaa...olin raskaassa jumpassa vajaa viikko sitten,tulin tosi kipeeks lihaksista ja mahasta.Sen jälkeen kirjoittelin kamalista oloista.

Tällä hetkellä mun maha on lähes normaali ja oon iloinen kuin peipponen!Olkoonkin et kamaluus taas alkaa mut just nyt ei masenna eikä mitään.

Aamulla kyllä oli olo,ei kipua mutta koko maha kauheen arkan ja täsinäinen painava olo vaikken syönyt,sekä selkä ,vaikeesti kuvailtavat tuntemukset.

Mitä oon tehnyt...syönyt muutaman päivän antepsinia,sit semmosia Redugas-valmisteita,eilen ja tänään pellavansiemenrouhetta ja venytellyt.

Päivällä kävin hoitaa hden jännittävän ahdistavan asia,sitä ennen otin litalginia ja nyt oon lähes oireeton.Söin kotiin tultua kalakeittoa ja pari palaa ruisleipää.

Herää jälleen kysymys mikä vaikuttaa mihin mutta nyt mä nautin,jeee,taidan lähtee yhteen tanssiryhmään,sinne tulis pyöräiltyäkin.

Jatkan kai ainoastaan pellavarouhetta,antepsinit on loppu ja noista redugaseista en ole varma jatkanko.

Tällanen on varmaan normaali olotila.Piti kirjoittaa tänne muistiin voidakseni lukea myöhemmin et tää on mahdollista edes hetken:)

AnnaMyyRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia27.10.2015 14.59
ps.sori kirj virh,mun näppäimistö on huono.Kävin samalla kaupungilla Yhdessä terveyspisteessä mittaa verenpaineet ja hempparin,se oli 152 eli suonesta vois olla 160 vaik just oli kauheen runsaat menkat.

Aikuinen nainenRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia27.10.2015 16.27
AnnaMyy tämän hetken tilanne kuulostaa hyvältä.
Siitä hetkestä pitää ottaa ilo irti mistä sen kulloinkin saa.

AnnemariRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia27.10.2015 22.27
AnnaMyy, tuosta sinun mahastasi tuli mieleen, että onko suljettu pois endometrioosi?
Minulla on ollut sitä jonkin verran ja se aiheutti runsaat menkat ja kivut. Maha oli kipeä ja kävellessäkin tärähtely tuntui pahalta.
Vuosi sitten kävin NovoSure toimenpiteessä, sinne jäi menkat ja kivut :)
Tämä nyt vähän meni ohi aiheesta, refluksista, mutta kuitenkin.

AnnaMyyRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia28.10.2015 8.21
Hei.Mulla on ollut alkavaa endometrioosia vatsaontelon takaseinämässä joskus 2n vuotta saitten ja silloin kipu oli tämänkaltaistam,mutta muistaakseni sanottiin ettei kipu johtunut siitä.


Mulla on nyt siis monia erilaisia kiputyppejä päällekkäin enkä tiedä mikä johtuu mistäkin.

Eilen piristin mahdottomasti innostuttuani tanssiryhmään ja sen jälkeen kivut kyllä heti alkoi valitettavasti,tällä kertaa navan alla ja kohdalla sellaista pistelyä.Mutta olin niin hyvällä tuulella että pystyin olla masentymatta kivuista.

Niin,erilaista kipua,kun välillä tuntuu ihan pinnassa,silloinkin kun sitä endoa oli,mun mahan iho vaati hautomista kylmällä ja niin vaatii nytkin toisinaan.

Illalla otin panadolin muttei se auttanut.Ja nyt särkee ja pistää osittain ihankuin ihon pintaa ja alusta:/En tiedä,silloin se alkava endometrioosi todettiin laparoskopiassa ja se on ollut pieni...ja takaseinämässä,että kuinka mulla voi niin koskea,oli silloinkin kamala elämänkriisi kyllä päällä...

Kaikille hyvää päivää,sitä toivon itsellenikin.Toivon etten vaipuisi siihen tavanomaiseen synkkyyteen näiden kipujen kanssa,oli ihanaa maistaa eilen normielämää!

Se vielä,että mulla on ihan hurja fyysinen kunto,olen ennenkin sanonut mutta vaikka hirveästi valitan väsymystä ym,niin ei mulla fyysinen jaksaminen ole laskenut-jotain se kertoo mielestäni tai antaa toivoa ettei tämä välttämättä ole hirmu pahanlaatuista.

AnnaMyyRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia28.10.2015 8.35
JATKAN VIELÄ.tein päätöksen että yritän ainakin tämän päivän olla googlailematta esim"vatsanpeitteiden syöpä" ja muuta....

Tällä hetkellä kipu tuntuu eniten ihan navan alla polttavana ja inhoittavana aika pinnassa.Ja mullahan tuntuu koko vatsassa pieniä patteja ihon alla...jos joku viitsii,tunnustelisiko itseltään kertoisi löytyykö?Silleen ihan ettei kauheesti paina,tuntuu mulla painellessakin syvemmällä niitä mutta kuitenkin ihankuin vatsanpeitteissä tms.Ei tunnu laajalla kädellä painellessa,sormilla etsimällä.

Sori jos tuo kuullostaa hullulle:/

AnnemariRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia28.10.2015 10.21
Hyvää alkanutta päivää AnnaMyy! Toivotaan, että sinun suht hyvä olosi pysyy, pysyy...
Tuossa kopeloin juuri vatsaani, mutta oli kuin perunapelto, niin paljon raskausarpia ja muuta " muhkuraa," ettei ota selvää. Tasainen ei ainakaan, enkä ole ylipainoinen.
Aurinkoista päivää kaikille!

Aikuinen nainenRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia29.10.2015 10.14
AnnaMyyn kirjoituksen myötä, tulin itsekin siihen tulokseen, että mitä enemmän täältä netistä hakee oireilleen syitä, sitä pelokkaammaksi sitä tulee. Joten päätin, että täältä luen mitä luen ja yritän tsempata itseäni kestämään näitä oireita mitä jokaisena päivänä joudun mahan, ruokatorven ym. tautiin liittyen kärsimään.

Joku päivä on hyvä, ihan kun ei mitään olisikaan. Seuraava päivä on ihan kaamea. Polttaa, närästää ja tulee ties mitä tuntemuksia ja siinä sitä pohdittavaa riittää mikä on ja millä saan sen pois. Ja onko tämä enää sitä pelkkää refluksia vai onko kenties tullut jotain vakavampaa tätä lisääntyvää kipua tuomaan. Lääkkeet on hyvät, ruokavalio räätälöity hyvin yksinkertaiseksi, ettei niidenkään pitäisi pahentaa tilannetta. Parisuhde kunnossa, eli sekään ei aiheuta ylimääräisiä paineita, että pohdittavaa riittää.

Menenkö lääkäriin taas uudestaan. No tähystykseen ehdottavat. Sinne en halua mennä, ahdistaa ajatuskin, kun on ollut tätä sairautta ja tutkimuksia joka lähtöön tuntuu, ettei voimavarat riitä mihinkään enää.
Jospa taas yritän tätä päivää elää, huomistahan ei vielä ole.

Voimisia taas toivottelen kaikille kohtalotovereille

AnnaMyyRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia29.10.2015 13.38
Älä muuta sano AN:/ Mulla taas kamala aamu googlailuineen ja paniikkeineen.Tällä kertaa päädyin haimasyöpään.

Kuvottava etova olo...huoks.Google pannaan!Mäkin koitan tsempata ja teille kaikille sitä myös.

Jos oikeasti osaisi antaa itselleen armoa ja taukoa näistä oloista.

Mulla kyllä vaikutti taannuttavasti eilinen puhelu lääkäriltä joka lisäsi kuormaani vänkyttämällä käyttämistäni rauhoittavista lääkkeistä,joiden avulla edes hetkeksi saan normaalin kaltaista oloa.

Nyt sitten siitäkin pitää vääntää ja panikoida kun ei helpotusta ole luvassa.

SitrusRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia29.10.2015 14.29
Mä olin eilen lääkärissä, hyvä lääkäri. Mietittiin mun koko lääkitys ja olen tyytyväinen. Sanoin, etten halua enää Opamoxia. Mulle se ei tehnyt hyvää. En myöskään suostu enää määräämään ja säätämään lääkitystäni itse niin paljon kuin olen tehnyt. Se on lääkärin tehtävä, ja apteekista saa tiedot viimeisimmistä tutkimuksista, rajoituksista ja yhteenvaikutuksesta.

Muutkin asiat saatiin mietittyä miten niissä edetään. Mun kokemus onkin, että terveyskeskuksissakin on eritttäin hyviä lääkäreitä. Mutta he eivät voi aina toimia niin kuin pitäisi ja haluaisivat. Tämä kannattaa muistaa.

Aikuinen nainenRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia29.10.2015 17.15
AnnaMyy, saman haimasyöpä diagnoosin minäkin jo olen jossain vaiheessa tehnyt itselleni. Mummoni sairastui siihen ja menehtyikin.
Rennietä söi ja olo oli vähän tätä samaa kun itsellänikin on. Mutta päätin, ettei minussa sitä ole, ennen kuin joskus saan siitä diagnoosin lääkäriltä. Toivottavasti en todellakaan saa!! Mutta nyt en enää googlaile mitään. Hullummaksi tulee kun miettii ja pelkää kaikenlaisia tauteja omalle kohdalleen.

Minulla tämän maha ongelman lisäksi unettomuus on tosi kurjaa.
Viime yökin meni valvoessa ja sitten on paha olla koko päivän.
Ensi yöksi otan nukahtamis pillerin, jos vaikka uni tulisi.

Hyvä kuulla, että Sitrus olet tyytyväinen lääkärissä käyntiisi. Se on jo iso helpotus kun lääkäri ottaa asiakkaansa ihan tosissaan.

Joskus tulee mietittyä, että eipä ne lääkäritkään oikein enää muuta osaa meille "tarjoilla" kun näitä rauhottavia lääkkeitä jos kohta kaikki muut tautiin sopivat lääkkeet on kokeiltu, ja tutkimukset tehty.

Edelleen yritetään olla toinen toistemme olkapäinä!!

TalvitarRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia29.10.2015 19.45
Vinkki, joka auttanut erinomaisesti pahimman refluksivaiheen yökivuissa valvoessa ja kärvistellessä: äänikirjat. Tällä on korjaantunut sittemmin myös päivän työasioiden pyöriminen päässä ja siitä väistämättä seurannut nukahtamisen vaikeus. Tarina vie mukanaan ja katkaisee asioiden vetvomisen, sitten saattaa jo nopeasti nukahtaakin. Puhelimella voi kuunnella, kun lataa Elisa Äänikirja -palvelun appsin.

Aikuinen nainenRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia30.10.2015 11.08
Talvitar, kiitos hyvästä vinkistä. Enpä ole näitä äänikirjoja tullut ajatelleeksikaan. Nyt ajattelen. Jotain rentoutus musiikkia olen puhelimeen ladannut ja kuunnellutkin.
Kokeilen kyllä kun löydän jonkun kiinnostavan kirjan. Ei jännäreitä..

TalvitarRe: Hiljaiselon jälkeen, kuulumisia30.10.2015 13.11
Kiva, jos joku muukin löytää apua äänikirjoista : ) Olen huomannut, että lukijan ääni on ratkaiseva: ei saa todellakaan kuulostaa ärsyttävältä omaan korvaan. Tuossa edellä mainitsemani äänikirjapalvelun verkkosivustolla saa onneksi kuunnella ääninäytteen ennen ostoa.



Vastaa viestiketjuun

Otsikko:*
Viesti:*
Lähettäjä:*
Sähköpostiosoite:
Lähetä vastaukset sähköpostiini: