Keskustelu

martoNeuvoja kaipailen...22.1.2015 16.10
Niinhän se useimmiten tuppaa menemään, että pitkän aikaa on hyvä olo ja sitten napsahtaa oikein kunnolla paskavaihde päälle, ja varsinkin kun yövuoroon pitäis lähteä kolmen tunnin kuluessa, joten onko kenellekkään mitään vinkkejä, millä olotilaa sais paremmaksi, että noi yövuorot sais kunnialla läpi. Niihin on erittäin vaikea saada sijaista näin lyhyellä varotusajalla.

Homma siis on tällainen, että kuten jo edellä manitisin, niin olotila ollu jo pitkään hyvä, ja jopa lääkitystä tiputettiin puolella (Pariet 10mg nykyään) Nyt kuitenkin puolentoista päivän ajan alkanu tuntumaan erittäin ikävältä vasemmalla puolella alavatsaa, siinä missä just suoli kääntyy. Kipu on aikamoinen, ja eikä kestä yhtään kyykistelyä tai askeleiden ottamista ilman kivun tunnetta. Kerkesin jo hetken miettiä nivustyrän olemassaoloa, kunnes tajusin, että refluksistahan tää johtuu... Myös tänään on alkanut närästämään aikalailla, joten mikä vois olla avuksi?

Auttaisko nyt, että otttaisin taas hetken tuplalääkityksen ja söisin vain pelkästään, niitä ruoka-aineita, joita refluksikolle sopii, mutta näkyykö ja tuntuuko apu sitten nopeastikkin? Epäilen, että ei. Joten mitä tehdä?

Niin ja olen kyllä viimeaikoina taas syönyt kuin mikäkin "sika" juuri niitä ruokia, joita refluksikon pitäis välttää, että sitä saa sit varmaan mitä tilaa...

martoRe: Neuvoja kaipailen...22.1.2015 18.02
Ja tarkotushan ei ollut mitään paukutella henkseleitä, kun on niin vähäinen lääkitys, jos siis joku sen otti niin. Oireet kuitenkin on todellisia ja vitutus sen mukainen.

Ja miksikö mä olen syönyt kuin "sika"? Yritän pitää edes jonkinlaista sosiaalista elämää yllä, johon kuuluu kavereiden kanssa hengailua, ravintoiloissa käymistä ja välillä alkoholin nauttimista, varsinkin näin eron jälkeen on tullut oltua useemmin. Ehkä tää helvetin tauti nyt vaan on sellainen sosiaalisen elämän tappaja, että pitäs vaa elää erakkona kotona, neljän seinän sisällä ja syödä mustikkakeittoa ja pinaattikeittoa kakskytneljäseittemän. Kiitos moi.

kahvikisuRe: Neuvoja kaipailen...22.1.2015 18.28
Niinpä. On kamalaa miten kaikki sosiaalinen elämä kietoutuu syömisen ja juomisen ympärille. Ja edelleenkin tosi harvoista paikoista edes saa kofeiinitonta teetä, joten edes "kahville" ei ole helppo mennä. (En osaa auttaa ongelmaasi, itse vasta opettelen elämään tämän paskan kanssa.)

SitrusRe: Neuvoja kaipailen...22.1.2015 18.19
Mä olen jo vuosia kuljettanut omia teenlehtiä mukana. Nykyään voin tosin juoda tummaa kahvia.
Täytyy kyllä myöntää, että käyn kahviloissa tosi harvoin. Limua en voi juoda, mehuista tarjolla on yleensä vain appelsiinimehu, jota en voi juoda. Omenamehun saatavuus on niin ja näin.

Missään kuppiloissa (baareissa) en ole käynyt yhtään kertaa refluksin puhjettua 2009. Ei huvita mennä notkumaan baaritiskille vesilasin ääreen. Se pikkasen rajottaa tsäänssejä edes tavata ihmisiä näin uussinkkuna. Eikä myöskään kiinnosta alkaa selitellä tämän sairauden olemusta ensimmäisenä asiana itsestäni tuntemattomille.
Noh, täytyy vaan keksiä jotain muuta.

martoRe: Neuvoja kaipailen...22.1.2015 18.28
Ja varsinkin, lkun haluais tapailla uusia ihmisiä. Ehkä pitäis ettii jostain itelle "refluksitypy" hehehe....

kahvikisu: kauan oot nyt eläny tän paskan kanssa? itse vuodesta 2013

kahvikisuRe: Neuvoja kaipailen...22.1.2015 18.44
Joo, taatusti hankalaa. Mutta onhan nykyään onneksi deittisivustoja ja kirkoissakin deitti-iltoja yms. Ja sitä paitsi eihän kukaan kai baarista mitään elämänkumppania löydä. :P

Oireita ollut siis reilun vuodesta puoleentoista, nyt kolmisen kuukautta refluksitiedon kanssa. Eli hyvin alussa ja mikään ei tunnu auttavan... vielä(?).

martoRe: Neuvoja kaipailen...22.1.2015 18.54
HEHEHE ku repesin ja piristi kummasti päivää tää sun "kirkon deitti-illat" Kiitos tästä kahvikisu :) Onhan noita joo vaihtoehtoja, mistä ehkä löytää elämänkumppani, mutta sitäkin "etsimistä" ikävä kyllä varjostaa se ainainen sosiaalisen elämän esilletuominen ja sehän tässä vaikeaa onkin, mutta kai tää tästä. Nyt töihin. Toivottavasti en kuukahda vatsakipuihin kesken vuoron, kun tusinan verran kuitenkin ihmishenkiä valvottavana.

juissiRe: Neuvoja kaipailen...22.1.2015 19.33
Onhan tämä aivan järkyttävä tauti! Invalidiprosentti 90.

TepsuRe: Neuvoja kaipailen...22.1.2015 20.36
Minä en kyllä suostu murjottamaan neljän seinän sisällä paitsi ihan pahimmissa olotiloissa. Kyllä siellä baarissa ja kahvilassa saa vettäkin juoda jos haluaa, ei sitä ole missään kielletty. Itseään ei kannata invalidisoittaa ja uhriuttaa yhtään sen enempää kuin on pakko. Päinvastoin, kannattaa nauttia kaikesta mistä voi, niillä edellytyksillä millä voi. Se ei kuulu kenellekään miksi esim minä en juo alkoholia tai syö tiettyjä asioita. Saan silti käydä baarissa, kahvilassa ja ravintolassa jos haluan. Ja minähän haluan :)

Näiden vaivojen kanssa on jo muutenkin tarpeeksi vaikeaa, joten omaa elämäänsä ei kannata vaikeuttaa yhtään enempää kuin on pakko. Pitäkää omia puolianne älkääkä kääntykö itseänne vastaan. Se on henkisen hyvinvoinnin kannalta tosi tärkeää. Pitää tehdä kaikkea mikä tuntuu itsestä mukavalta, kunhan se ei huononna vointia. Kyllä sitä valinnanvaraa ja mahdollisuuksia sitten löytyy, kun niitä avoimin mielin etsii eikä tuomitse itseään kurjuuteen jo heti valmiiksi.

TepsuRe: Neuvoja kaipailen...22.1.2015 20.45
Anteeksi kun meni vähän offtopiciksi, mutta jatkan sillä linjalla vielä vähän lisää, koska tämä aihe tuntuu olevan sydäntäni lähellä... Olin hyvin pitkään sinkku, enkä antanut senkään rajoittaa elämääni esim matkustamisen suhteen. Mietin että olenko mieluummin matkustamatta vai matkustan yksin, ja totesin että totta kai matkustan yksin, koska haluan matkustaa. En suostunut uhraamaan matkustamista vain siksi että ei ollut matkakumppania. Ja antoisia reissuja tein.

Sama juttu näissä refluksiongelmissa. En todellakaan ole menemättä baariin jos haluan sinne mennä, vain siksi että joudun juomaan siellä vettä. Entä sitten? Kyllä siellä silti voi hauskaa olla. Kyllä elämässä voi olla paljon isompiakin ongelmia kuin veden juominen, niin kuin vaikka se että ei pysty menemään yhtään mihinkään ja on ihan vuoteenomana. Ehkä se että olen sellaisenkin elämänvaiheen elänyt, on auttanut iloitsemaan kaikesta mitä vain pystyn tekemään. En suostu ottamaan turhia rajoitteita kantaakseni, enkä suosittele sitä kenellekään muullekaan. Kyllä siinä on jo ihan tarpeeksi v*tutuksen aihetta ettei voi syödä ja juoda mitä haluaa.

SitrusRe: Neuvoja kaipailen...22.1.2015 22.31
Hyvä Tepsu, sussa on asennetta, mä tykkään tollasesta suorasanaisuudesta.
Ihan hyvä että vähän ravistelet, jos täällä ruikutetaan liikaa.

Mutta mä en edes halua mennä baariin, koska olen liian vanha siihen. Ei, en huolehdi muiden mielipiteestä, vaan omasta mielestäni. Tiedän voivani hengailla vesilasi kädessä jos haluan, mutta en halua. Jos baari on ainoa paikkaa löytää ystävä, niin sitten olen yksin. Sitä paitsi miksi menisin etsimään itselleni jotain baarikärpästä, kun en enää itse viihdy baareissa e.m. syistä.

Olen huomannut, että mun refluksi pahenee kun menen ravintolaan vaan syömään. En pysty nielemäänkään kunnolla.
Tämä on tapahtunut monta kertaa, ja olen varma siitä, että kyseessä on vieraassa paikassa vierasta ruokaa syömisen jännittäminen. Pelkään nielemistä, ja nieleminen vaikeutuu. Kyllä mulla oikeasti on vajaa motoriikka, mutta pelkääminen pahentaa sitä.

Tepsu, mäkin matkustelin yksin, kävin yksin reilaamassakin. Musta oli supertylsää, kun joku ihmetteli mulle eikö ole vähän kurjaa matkustaa yksin. Joskus tuntuu siltä, että jos ei huomaa itse sääliä itseään vaikka nyt yksinäisyydestä, niin kyllä joku aina muistuttaa. Jotkut näkivät aiheelliseksi sääliä kun kävin yksin harrastuksissa, vaikka mulla oli siellä tietysti samanhenkisiä kavereita.

martoRe: Neuvoja kaipailen...23.1.2015 5.09
Tepsu, oletko minkäikäinen ja onko sulla lapsia ja kumppania? Oletko saavuttanut elämässäsi jo sellaset asiat, joita olet aina toivonut? Mikäli vastasit kaikkeen kyllä kyllä ja kyllä niin mieti sen jälkeen kaks kertaa kannatiko aukaista suunsa. Toi, että sä alat väheksymään, että eihän refluksioireet mitään tee. Eine tapa sosiaalista elämää, kaikki on niin helvetin hyvin liirumlaarum, aurinkopaistaa diudau EI kukaan estä sua juomasta vettä baarissa tai muuten vaan menemästä baariin pitämään hauskaa kera vesilasin ym ym. Toi on silkkaa paskaa, etteikö refluksilla olis vaikutusta sosiaaliseen elämään.

kahvikisuRe: Neuvoja kaipailen...23.1.2015 9.18
Joo, tottakai baariin voi ja pitää uskaltaaa mennä selvin päin, mutta eri asia on haluaako sitä kukaan tehdä. Ei siellä hirveän laadukkaita ihmissuhteita solmi jos ei ole muiden kanssa samalla promilletasolla. Taatusti jos menet yksin juomaan vettä baariin, iskurepliikit on tasoa "Miks sä näytät noin nyrpeeltä?", mikä vasta piristääkin.

TepsuRe: Neuvoja kaipailen...23.1.2015 18.45
Hei marto, luehan tekstini uudestaan. En todellakaan väheksy. Enkä myöskään ole saanut elämässä kaikkea mitä haluan. Juuri siksi en suostukaan jäämään kotiin :) Tämä on minun tapani yrittää tulla toimeen ja elää refluksin kanssa. Helppoa se ei ole enkä ole missään vaiheessa väittänyt sen olevan. Minä en vain ole antanut refluksin jyrätä sosiaalista elämääni, koska en siihen yksinkertaisesti suostu. Jos esim vaikeasti liikuntavammaisella tai aivovammaisella ihmisellä voi olla sosiaalista elämää, niin miksei sitten syömis- ja juomisvammaisella? Jos pyörätuolipotilas voi mennä baariin, niin miksen minä? Ensin täytyy vaan hyväksyä ne omat rajoitteensa itse. Kyllä meikäläiset saavat istua ravintolassa vesilasi kourassa siinä missä terveetkin juomineen ja ruokineen, jos niin haluamme. Sitä ei kukaan estä. Korkeintaan oma häveliäisyys estää, ja minusta sellainen on turhaa oman elämänsä vaikeuttamista ja kurjistamista TÄMÄ on pointtini, ei mikään muu.

Itse olen istunut pikkutunneille kavereideni kanssa baarissa juoden pelkkää vettä, kun he joivat alkoholia ja humaltuivat. Se ei ollut ongelma sen paremmin minulle kuin heillekään, päinvastoin, oli hemmetin hauskaa. Ei olisi tullut mieleenkään jäädä kotiin sen takia etten voi laittaa kurkustani alas samoja asioita kuin muut.

TepsuRe: Neuvoja kaipailen...23.1.2015 19.05
Vertauskohtana: olen ollut ravintolassa myös niskatuki kaulassa, aurinkolasit silmillä, korvatulpat korvissa, huppu päässä ja tyyny perseen alla, niska-, ranka- ja aivovammaisena. Siihen nähden se, että enää ei tarvitse muuta kuin valita tarkkaan syömisensä ja istua sen tyynyn päällä, on luksusta.

VaniljaRe: Neuvoja kaipailen...23.1.2015 19.26
Loistavaa Tepsu, hienoa että jaksat tepsutella muiden mukana, etkä jää oireittesi vangiksi. Tottakai oireiden hankaluusaste vaikuttaa, mutta jos vähänkään pystyy niin kannattaa yrittää viettää mahdollisimman normaalia elämää.

Muistan itse kun oireita vielä oli ja syöminen tuntui enimmäkseen närästävän, kutsuin ystävättäriäni meille syömään ensimmäistä kertaa oireiden alettua. Ilta oli tosi hauska ja nautin kovasti ystävieni seurasta. Olin aivan hämmästynyt siitä, että koko illan olin aivan täysin kunnossa, mikään syömäni ruoka ei aiheuttanut oireita, otin jopa vähän viiniäkin silloin, eikä siitäkään muistaakseni tullut erikoista ongelmaa. Tosin ruoka oli kyllä refluksiystävällistä, mutta silti hämmästytti tuo mielen vaikutus oireisiin.

Sen jälkeen olen ollut usein ulkona syömässä ystäväporukalla ja nythän viini ja olutkin menee ihan hyvin, eikä aiheuta minulle nykyään mitään ongelmaa, ihan hirveästi sitä ei voi tietenkään litkiä, mutta eipä sitä isoja määriä tee mielikään. Minulla oireet alkoivat niin rajusti, että olin jonkun aikaa ihan pihalla, eikä loppujen lopuksi mennyt enää mikään ruoka alas. Siitä vain kuitenkin olen toipunut, tosin se ei tapahtunut itsekseen, eikä myöskään minun kohdallani lääkärin, eikä lääkkeiden avulla.

SitrusRe: Neuvoja kaipailen...23.1.2015 20.22
Mä en nähnyt Tepsun kommentissa minkäänlaista väheksyntää: Tepsuhan kuuluu MEIHIN, hänelläkin on refluksi - ja muitakin rajoitteita. Hänhän vain kertoi, miten hän itse on toiminut. Musta se oli yksinomaan rohkaisevaa.

Väheksyntää on se, jos ulkopuolinen rupeaa kertomaan minkäsuuruinen vaiva refluksi on. Ei hän tiedä. Huom! ei ole koskaan sattunut sellaista vaikeutta, että ulkopuolinen olisi luullut refluksia pahemmaksi kuin se on.

Meillä kaikilla on varmasti surkeudenhetkemme. Joskus on kestämättömän paha olla. Joskus ei tahdo mennä ihmisten joukkoon katsomaan miten muut rilluttelee ja itse on vaan sairas. Varmaan Tepsullakin on ollut omat heikkouden hetkensä.
Mutta on ihan tervettä koittaa elää mukana, kun ei meillä muuta elämää kumminkaan ole, kuin tämä yksi ainoa.

Vielä kerran, kiitos reippaasta kommentistasi, Tepsu

TepsuRe: Neuvoja kaipailen...24.1.2015 10.44
Mukavaa jos onnistuin rohkaisemaan enkä pelkästään ärsyttämään :) Myönnän että kiihdyin ja olin ehkä siksi vähän hyökkäävä, mutta kiihdyin pelkästään teidän ja teidän sosiaalisen elämänne PUOLESTA, en teitä vastaan.

martoRe: Neuvoja kaipailen...24.1.2015 16.14
TEPSU, joo anteeksi, että olin dorka enkä lukenut tarkasti, mitä olit kirjottanut. Noinhan sen pitääki olla että yrittää elää niin normaalia elämää kuin mahdollista eikä lukkiutua neljän seinän sisälle ja surkutella. Me ihmiset kuitenkin ollaan niin erilaisia ja meillä voimavarat ja muut elämään liittyvät osatekijät, kuten ystävät; minkälaisia he ovat luonteeltaan, millaista elämää he elävät, minkälaisia odotuksia heillä on mm. susta ja millä tavalla he ymmärtävät sun tilanteen, ymmärrättekö te mitä tarkoitan?

Myös se, millaisia odotuksia sulla on elämältäsi ja millanen elämäntilanteesi on sillä hetkellä ja kuinka vahva olet luonteeltasi. Pystytkö nauttimaan illasta pelkän veden turvin kun muut yllyttää sua, et ota nyt jumalauta edes yks, eise mitään tee.. jne.. Ehkä tässäkin on eroavaisuuksia, onko kyseessä mies- vai naispuolinen henkilö...

Se on selvää, että tää tauti on kyllä invalidisoiva ja sillä on vaikutusta elämään niin monessa eri asiassa. Kysymys kuitenkin, että kuinka invalidisoiva se on, riippuu ihan täysin itsestäsi ja asenteestasi, niinkuin sanoit Tepsu. Niinkuin Sitruskin mainitsi, että sekin on täysin selvää, että uuden pari- tai ystävyyssuhteen alkaessa sitä selittämistä kyllä riittää, ja onhan se todella ärsyttävää, eikä sitä kyllä millään jaksaisi, mut pakkohan se kuitenkin on, kun asiat kuitenkin haluaa kertoa.

Alunperin tän ketjun aloittamisen syynä oli se, että halusin kysyä nopeasti neuvoa alkavan yövuoroputken takia, kun refluksini oireet olivat olleet normaalia vaikeammat ja olisin vain halunnut tietää, onko mitään keinoa, millä saisin lievitettyä oireita, mutta selväähän se on, että ei ole mitään salamannopeaa keinoa parantamaan olotilaa ja selväähän oli myös se että tän yövuoronputken aloittaessa, olin jo tuhoontuomittu ja niinhän siinä sitten kävi. Kerron nyt kuitenkin, että mitä tapahtui, mikäli jotakin kiinnostaa.

Mun ensimmäinen yö oli to-pe välinen yö, ja se nyt meni ihan ok, kun olin saanut edeltävänä yönä ja päivällä nukutuksi hyvin, vaikkakin oireet olivat vaikeahkot. No sitten toinen yö oli edessä ja suuntasin perjantaina aamuna nukkumaan, ja juuri unenpäästä saatuani kiinni, seinänaapurini erittäin epäystävälliset virolaiset urakoitsijat alkoivat mekkaloimaan ja poraamaan, ja sitä jatkui useampi tunti, jonka vuoksi lopulta nukuin perjantaina about kaks tuntia. Menin siis pe-la väliseen yöhön lähes samoilla silmillä ja katastrofi oli valmis. Mua huimas, pyörrytti, närästi, väsytti, palelti, harmitti ja vitutti sekä ennenkaikkea mulla oli mennyt elimistö aivan sekasin, jonka vuoksi työpaikan vessa tuli sinä yönä erittäin tutuksi. Nyt siis jouduin saikulle ja tietoa tulevista yövuoroista tai töistä ylipäätäsä ei ole. Yön sain kuitenkin jotenkuten menemään ja "kaitsemani" ihmiset säilyivät hengissä, joten sen suhteen onnistuin kuin onnistuin, mutta miten on mun oman fyysisen hyvinvointini laita? En tiedä. Sopiiko 3-vuorotyö reflusikolle alkuunsaakkaan? En tiedä sitäkään. Vai johtuko tämä helvetillinen olo suurimmaksi osaksi siitä, että olin nukkunut niin vähän näiden kahden yövuoron välissä. Ehkä. Jokatapauksessa oli nyt tilanne mikä oli, niin mun pitäis kuunnella enemmän kehoani, ja jatkossa aion todellakin tehdä niin. Teen vielä ens kerralla kaksi yövuoroa, ja jos ne ei sovi, niin luovutan. Oma terveys ja hyvinvointi on kuitenkin kaikkein tärkein. Mutta se siitä.. Ainiin onko täällä muita kirjoittajia, jotka tekee 3-vuorotyötä, ja jos on, niin mlten sopeudute siihen?

Mut jeps.. paljon tekstiä, ehkä myös asiaakin. Anteeksi Tepsu viel kerran, kun kirjoitin mitä kirjoitin. En ollut tuohon aikaan parhaimmillani.

SitrusRe: Neuvoja kaipailen...24.1.2015 19.01
Silloin kun en ole aikeissa syödä enkä juoda, ja oireet uhkaa, otan GAvisconia. Rennie auttaa nopeasti myöskin.
Väljät vaatteet on must, puolimakaava istuma-asento, jos mahdollista.

Marto, onko sulla yhtään hellittänyt?

3-vuorotyöstä on kuulemma tutkimuksia että se ressaa tervettäkin ihmistä aika lailla.

AnniRe: Neuvoja kaipailen...24.1.2015 21.12
Kiitos Tepsu kirjoituksestasi. Itselläni reilu vuosi takana tätä kamalaa tautia ja se on todella vaikuttanut sosiaaliseen elämääni haittaavasti. Baareihin ei tosin kova hinku enää ole, mutta muuten on tullut menoja kyllä paljonkin karsittua, milloin huonon olon tai vitutuksen johdosta. Vuoden alusta päätin, että mun on nyt vain pakko yrittää selvitä tän taudin kanssa ja nauttia elämästä niin paljon kuin vain pystyn. Ehkä mä siihen askel kerrallaan pystyn ja onnistun kuten sinäkin Tepsu.

SitrusRe: Neuvoja kaipailen...24.1.2015 21.19
Sitä paitsi marto teki tosi nätisti kun pyysi anteeksi... tämähän on nettikäyttäytymistä parhaimmillaan.

martoRe: Neuvoja kaipailen...25.1.2015 14.55
Sitrus olotila alkanut hieman paranemaan, taino ei ainakaan tarvi juosta alvariinsa vessassa, mut kyllähän tää nyt alkoi mietityttää et mitä ihmettä tapahtui. Päähän tulee erilaisia syitä lääkityksen alentamisesta, unenpuutteesta, tietyistä ruuista, jotka olis voinu jättää syömättä ym ym.. mutta oikeeta syytä tuskin tuun koskaan saamaan tietooni.

Lääkkeen alentaminen tuolloin noin kuukaus sitten ei tehnyt minkäälaisia muutoksia silloiseen olotilaani. Mietin vaan, että voisko se oikeesti kestää noinkin kauan, että olotila romahtaa, kun elimistö ei saa tarpeeksi lääkettä tai jotain. Onhan nämä vaikeita juttuja, kun mietitään mistä mikäkin vois johtua. Mutta tällaista tällä kertaa. Tiputan lääkityksen kun saan olotilan stabiiliks tai sit otan ennen yövuoroja tuplalääkityksen, kun kerta elimistö joutuu koetukselle yöaikaan. Renniestä.. mä kokeilen sitä joskus niin se alkoi mua närästää lisää, se oli kyl tosi outoo. Taisin kokeilla lakritsin ja icemintin makuisia.

SitrusRe: Neuvoja kaipailen...25.1.2015 19.07
Mä en myöskään voi käyttää mintun makuista Rennietä. Järjetöntä maustaa närästyslääke aineella joka närästää! Ellei sitten ole tarkoitus varmistaa, että tuotteelle on kysyntää jatkossakin.

Eikä lakritsikaan ole mikään huippuhyvä vaihtoehto, voi olla että sekin närästää hieman, mutta hoitava vaikutus on silti suurempi kuin lakun haitta.

SitrusRe: Neuvoja kaipailen...25.1.2015 21.23
On taas outo tilanne, laskuri näytti äsken 66 kävijää sivustolla, silti illalla ei ole kuin muutama ihminen kirjoittanut mitään.
Onko liikkkeellä todella niin paljon pelkkiä lukijoita?

kyllästynytRe: Neuvoja kaipailen...25.1.2015 22.53
Hei!

Minullakin monesti mietityttää kun oireet ovat pahana ja yövuorot edessä et miten selviän niistä ja mitä syön että koko ajan ei olisi paska olo.

Hyväksi olen kokenut smoothiet.... esim. maustamatonta jugurttia, banaania, mansikkaa. Hirveän hyvää eikä tee oloa huonoksi yön aikana, sitä kun silloin tällöin juo, nälkäkin pysyy aika hyvin poissa.

Sit sekin että syön parin tunnin välein jotain pientä, en kuitenkaa änkeä vatsaa täyteen, muuten tulee heti huono olo loppuyöksi.

Nämä on hankalia asioita, ärsyttää kun omaa syömistä pitää nii tarkkailla koko ajan. Voi kun voisi vaaan syödä mitä lystää eikä tuntuisi missään ;)

TepsuRe: Neuvoja kaipailen...26.1.2015 12.33
Kiitos anteeksipyynnöstä, vaikka en minä sitä oikeastaan kaivannut koska en mieltäni pahoittanut :) Ja offtopiciahan koko paasaamiseni oli.

Minulla närästysoireisiin on auttanut akuutisti hyvin sooda, jota olen sekoittanut teelusikallisen vesilasiin ja naukkaillut (purskutellut ensin suussa, niin se pääsee jo suun limakalvoilta vaikuttamaan). Se on ollut nopein ja tehokkain apu kipuun.

Valvominen ja väsymys vaikuttavat varmasti olotilaan, koska väsyneenä on herkempi kivulle ja muille vaivoille. Myös keho voi olla stressitilassa, ei pelkästään psyyke, ja stressi vaikuttaa oireiluun paljon.

TepsuRe: Neuvoja kaipailen...26.1.2015 12.34
Kyllästyneen smoothiesta minä saisin unettoman ja tuskaisen yön :) Sekä maustamaton jugurtti että mansikka (että välillä banaanikin) ovat minulle pahoja, varsinkin jos oireet ovat päällä. Näin me olemme erilaisia.



Vastaa viestiketjuun

Otsikko:*
Viesti:*
Lähettäjä:*
Sähköpostiosoite:
Lähetä vastaukset sähköpostiini: