Keskustelu
| Murmeli (siirto) | Murmelin ketju | 14.9.2014 10.21 |
| Keventynyt on elämä tämän sairauden myötä. Ruokavalioni koostuu lähinnä soijajugurtista, myslistä, perunoista, pastasta, riisistä, quorn- tai soijaleikkeistä, kasviksista on pulaa. Käyvät vain parsa- ja kukkakaali, porkkana ja hyvin hyvin varoen tuorekurkku. Hedelmistä menee banaani, luomupäärynä, avokado, cantaloupe ja hunajameloni. Marjoista varovaisesti mustikka. Meillä kasvoi ihania tomaatteja kukkurakaupalla, vesi valui suupielestä, kun niitä kuolasin ja mies söi. Viinimarjat poimin, koska iana on tehty mehua ruokajuomaksi, taas kuolasin kypsiä marjoja ja kateellisena katson, kun mies juo sitä. Kotimaiset omenat tuoksuvat kaupoissa, lempiherkkuni niin syöden siltään kuin piirakoissa. Kovetan itseni ja käännyn pois. Mutta kyllä kaikki keksit ja pullat maha ottaa vastaan. Olen kasvissyöjä ja kaiken päälle huono kokki. Ruoka on yksipuolistunut aika lailla. Lisäksi pelottaa, että b.vitamiini ei imeydy ja muutun dementiapotilaaksi. Siksipä napsin vitamiineja, joita en ole eläissäni käyttänyt ennen. Heräsin yöllä, että kitalakea kirveli. On kirvellyt jo pitkään. Mietin, onko nuhaa vaiko happoja. Mietin usein elämän tarkoitusta. Minulla on aikuinen ADHD lapsi, joka on välillä vaikea tapaus. Hän käy toisinaan töissä, ei ilmoittaudu työkkäriuin työttömyysjaksoilla, tappelen hänen puolestaan maksamattomista palkoista, sosiaalietuuksista (toisessa maassa vielä), hoidan laskut yms. että elämä pysyisi jotenkin hänellä kasassa. Soppaan kuuluu vielä lapsenlapset, mummon ilot tosin ja häijy ex-miniä. En pysty muuttamaan elämääni henkisesti kevyeksi noin vain. Kai se rassaa. Olen miettinyt leikkausta, toisaalta pelkään sitä kovasti. Mutta näin eläen se vähäinenkin ilo on kadonnut. Menen vain päivästä toiseen. Illalla olen tyytyväinen, että jaksoin. On parempiakin päiviä toki, mutta pohjavire aina sama. Onnea teille, jotka jaksatte ruokavalionne kanssa. Minä olen lipsunut välillä ja oikeastaan joka päivä. Teetä inhoan, mutta juon sitä aamulla. Iltapäivällä sallin itselleni pienen kupin kahvia keksin tai pullan kera, tuli sitten happoja tai ei. Se on yksi pieni tyytyväisyyden tovi, joka rauhoittaa. Sekin pois vai? Mies ainankin motkottaa siitä. En vain enää jaksa olla kaikessa luja kuin kallio. Tiedän, että pahempiakin asioita on maailmassa, mutta tämä on minun maailmani ja minulle tämä on välillä niin masentavaa, ettei väliä. |
||
| refluksikurkku | Re: Murmelin ketju | 14.9.2014 10.38 |
| Pikatsempit sinule, Murmeli! Lipsumiset ruokavaliosta kuuluu asiaan ... Hienoa, että on joku tyytyväisyyden hetki, joka rauhoittaa - en usko että se kokonaisuutta ajatellen paljon muuttaa. Tarvii huomioida myös se että kaikilla refluksikoilla ei tule kahvista oireilua saatikka yhdestä pullasta/keksistä. Miehen motkotuksesta ... hmm ... hyväähän hän varmaan tarkoittaa mutta on tietty rasittavaa kuunnella jos toistaa samaa asiaa liian usein ... (uhkaa pistää hänet poimimaan omat ruokajuomamarjansa ensi vuonna sen sijaan että sinä joudut sen tekemään ;-) ??) Sinullakin on aikalailla ympärrn muita asioita täällä, meillä taitaa isolla joukolla olla kanssa mitä erilaisempia tekijöitä taustalla, joita voisi kuvailla voimiavieviksi ja erikoismäärän töitä teettäviksi. Jaksamista sinulle! Kehon oma b12 vitamiini riittää tosiaan vuosiksi, jos jostain syystä sen imeytyminen loppuisi kokonaan. Verikokeella seuraamisen kannalta tämä on hyvä - ei tarvi joka puoli vuosi kokeessa ravata. Oletko koskaan sitä ottanut (yksityisellä puolella) tai pyytänyt otettavan julkisella puolella? |
||
| Murmeli | Re: Murmelin ketju | 16.9.2014 10.38 |
| Kiitti refluksikurkku. En ole ottanut verikokeita vitamiinien osalta. Kauheaan hikoiluun kyllä etsittiin syitä, kun mummokuumeet ovat olleet jo aikaa mennen talven lumia. Hyvät oli ainakin heoglobiinit vielä. Syitä ei löytynyt. Aiheuttaisiko stressi ja refluksi sen yhdessä, en tiedä. Ehkä se joidenkin päivien raskaus johtuu tietysti henkisestä paineesta, mutta myös siitä, että jouduin masennuksen vuoksi puolieläkkeelle 2007. Sekin taas puhkesi siitä, että yrittäjänä ei ollut lepoa, ei voinut pitää lomia rahatilanteen takia ja työpäivät olivat 12 tuntisia. En vaan sitten enää jaksanut vaan romahdin. Sen seurauksena masennus ja niin pahat sydänoireet, että rinnassa sykkii nykyisin tahdistin, mutta onneksi se asia on nykyisin ok. Nyt vielä päälle tämä refluksi. Olen minä jotain uuttakin löytänyt: sisareni luona käydessäni Hämeenlinnassa, hän teki kasvismakaronilaatikkoa minua varten ja hyvää oli. Kuuluu nyt minunkin repertuaariin. Netistä löytyy ohjeita. Aamupäivän välipalaan vinkki 2:lle: 3 dl manteli- tai hasselpähkinämaitoa (kaura- ja soijamaitoakin voi kokeilla, miksei tavallistakin maitoa, itse en sitä tosin juo) (1 dl soijavaniljajugurttia tms, jos haluaa) banaani pala cantaloupe- tai hunajamelonia tai luomupäärynää tm hedelmää, jota vatsa kestää puolikas avokado 4-5 babypinaatinlehteä tai salaatinlehti pari jäistä mansikkaa tai kourallinen jäisiä mustikoita tai sitten vain pieni jääpala ja tehosekoittimeen Paksumpaa mössöä jos haluaa, vähennä maitoa, ohuempaa, lisää maitoa. Kelpaa muuten meidän 6 v. pojanpojallekin. |
||