Suomen Refluksi; Uutisia Helmikuu 2010

                            
Perustietoa refluksileikkauksesta  

 

Refluksitaudin kirurginen hoito aloitettiin Suomessa avoleikkauksin 1960-luvulla ja tähystysleikkaukset 30 vuotta my öhemmin 1990 - luvulla. Refluksileikkausten määrä on kasvanut tasaista vauhtia:

1988      9 leikkausta/100 000 asukasta/vuosi,
1993      15 leikkausta/100 000 as./v
1998      24 leikkausta/100 000 as./ v
2005 -    n. 25 - 30 leikkausta/100 000 as./v  

Mm. parantunut leikkaustekniikka sekä potilaiden vaatimukset (korkeiden lääkekustannuksien välttäminen) selittävät osaltaan leikkausmäärän kasvamista. Isompia lukuja löytyy kuitenkin suoraan leikkaavilta sairaaloilta esim. 1997 - 2001 40 leikkausta/100 000 as/vuosi (Mikkelin Keskussairaala).

 

Suomessa refluksileikkaus tarkoittaa käytännössä useimmiten Nissenin fundoplikaatiota, joka tehdään nukutuksessa yleensä tähystysleikkauksena. Fundoplikaatiossa vatsalaukun yläosa kierretään ruokatorven alaosan ympäri. Näin muodostuu eräänlainen yksisuuntainen venttiilimekanismi, mansetti, joka estää tehokkaasti ylösnousua. Samalla korjataan myös mahdollinen palleatyrä. Leikkausta edeltää vatsatähystys ja yleensä ph-mittaus ja manometriatutkimus.


j0178467.jpg

Leikkauksen onnistumiseen vaikuttaa ennenkaikkea oikea potilasvalinta sekä leikkaavan kirurgin kokemus. Leikkauksen jälkeen esiintyy usein ohimenevää ruoan takertumisen tunnetta, vatsan turvotusta, röyhtäilykyvyn menettämistä, ripulia ja varhain täyttymisen tunnetta. Pitkäaikaisemmiksi haitoiksi on mainittu oksentamiskyvyn menetys sekä suurella osalla ilmavaivat. Suomen Refluksin leikkaussivulle

Leikkaustulos saattaa valitettavasti myös ajan myötä purkautua. Uudelleenleikkauksia tehdään kuitenkin suhteessa vähän (alle 4 %), koska leikkauksessa on suuremmat riskit. Uusintaleikkaus tapahtuu yleensä avoleikkauksena.   

Perinteiselle refluksileikkaukselle on ollut ulkomailla tarjolla uudempia vaihtoehtoja n. 10 vuoden ajan. Ne suoritetaan suun kautta ilman kirurgisia toimenpiteitä ja niistä osa voidaan uusia. Suomessa näitä ei ole saatavilla. Lisää tietoa vaihtoehdoista 

Yksityisellä puolella refluksileikkauksen hinta Suomessa kohoaa päälle 5 000 euron: Tampere (Koskiklinikka) 5200e (sisältäen yhden yöpymisvuorokauden), Turku (Pulssi)    5 500e (sis 2 yöpymisvuorokautta). Leikkauspaketin hinta ei sisällä lääkäreillä käyntejä tai jälkitarkastusta. Kela korvaa summasta n. 10-15%.

 

j0182791.jpgLeikattu saa sairaalasta kotihoito-ohjeita, joista tässä muutama esimerkki:

          

Seinäjoen keskussairaala           

Satakunnan sairaanhoitopiiri
 

Vaasan keskussairaala 

 

 

 

Refluksileikkauksen läpikäyneiden kokemuksia löytyy Suomen Refluksin Leikkaus - osiosta: 

        Arri (haastattelu, tähystysleikkaus, 2006)

        Satu (haastattelu, avoleikkaus, 1990 -luku)

 

 (Duodecim, 2003, Suomen Refluksi, 2009, tohtori.fi, 2009)

 


 

                           

Lohikäärmeen lieskat ja refluksileikkaus 

 

Teemalla esitettiin tammikuun lopussa v 2008 tehty Ylen dokumentti suomalaisesta refluksileikkauksesta, jonka suoritti gastrokirurgian ylilääkäri Matti Pääkkönen Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Puolentunnin pituinen ohjelma on nähtävissä 30 vuorokauden ajan  http://ohjelma.yle.fi/ohjelmat/47004 tai
http://areena.yle.fi/video/714716 sivustoilla.

Potilaana oli vanhempi naishenkilö, jolla oli ollut oireita jo ehkä n. parisenkymmentä vuotta. Refluksioireina hänellä olivat mm. polttelu, rinta- ja hartiakivut sekä karvaan veden nousu suuhun. Pahimmillaan oireet tuntuivat kuin "lohikäärmeen lieskoilta" kurkussa. Myös refluksikoille tutut ruokavaliorajoitukset ja pienet annokset olivat hänellä käytössä. Myöhemmin hän käytti muutaman vuoden happosalpaajalääkitystäkin. 

Käytännön elämässä refluksitauti haittasi mm. kenkien laittoa, lastenlasten kanssa puuhaamista sekä harrastuksia (metsästys, keilailu). Refluksioireet "häiritsivät luonnollista olemista" ja huononsivat elämänlaatua kipuineen; leikattuna "ei tarvisi mennä aina peilin eteen opettelemaan sitä hymyä".   

Kirurgina toiminut M. Pääkkönen suositteli refluksileikkausta erityisesti, jos henkilö on nuori (=oletettava elinikä pitkä), jolla on vaikea refluksitauti,  ruokatorven tulehdusta ja joka reagoi lääkehoitoon. Päinvastoin kuin useissa muissa taudeissa, lääkkeen tehoamattomuus refluksioireisiin viittaa siis siihen, että leikkaushoitokaan ei mahdollisesti toimisi niin tehokkaasti.   

                       j0400016.jpg

 

Potilasta seurattiin ohjelmassa lääkärikäynnillä, ph-mittauksessa sekä itse leikkauksessa, jossa oli mahdollisuus nähdä käytettävää tähystysleikkaustekniikkaa sekä hieman itse leikkaustakin. Nukutuksessa tehtävä tähystysleikkaus tarkoitti käytännössä 5 pientä haavaa, joidenka kautta 5 erillistä leikkausvälinettä työnnettiin leikattavalle alueelle.  

Dokumentin viimeisessä otoksessa näytettiin leikattu 2 kuukautta myöhemmin miehensä kanssa ravintolassa - edessään hänellä oli kunnon kokoinen, ei niinkään kevytrasvaisen näköinen ruoka-annos sekä lasillinen valkoviiniä. Kunnon hirvipaistista ja punaviinistäkin jo unelmoitiin mutta paistin syöminen ei vielä tässä vaiheessa ollut mahdollista. Leikkauksen jälkioireet olivat olleet leikatulla erittäin lieviä; nielemisenkin uudelleen opettelu oli sujunut helposti, vaikka juominen tipoista aloitettinkin. Ilmavaivat olivat lisääntyneet. Jonkinlaista kuplimista tai pientä röyhtäilyä ruokatorven seutuvilla esiintyi myös,vaikka sitä ei kaiketi leikatun mielestä pitäisi tuntua.

Muuten niin kattavasta ja realistisesta dokumentista puuttui ruokatorven refluksitaudin keskeisin tutkimus, vatsatähystys, joka leikkaukseen kuitenkin vaaditaan (tähystys mainittiin ohimennen tehdyksi aikaisemmin). Kysymysmerkiksi jäi myös se, minkälaista hoitoa on tarjolla niille nuorille (ja ei-niin-nuorille) oireiden kanssa taisteleville, joille lääkkeet eivät kunnolla tehoa eikä leikkaushoitoa suositella.      

 

(Yle, 2008, Refluksileikkaus)


 

Refluksitaudin leikkaushoito Suomessa

 

Tähystyksinä tehdyistä refluksileikkauksien tuloksista on Suomessa melko vähän tutkimustietoa. Sama pätee myös uusintaleikkauksien tuloksiin.

H. Paajanen ja A. Valkonen (Duodecim, 2003) tutkivat ruokatorven leikkaushoitoa Mikkelin keskussairaalassa v. 1997-2001. Tutkimukseen osallistui yhteensä 218 henkilöä, joista 88% leikattiin tähystyksellä. Miehiä oli 116 ja naisia 102 keski-iän ollessa 48 vuotta (16-75v). Gastroskopioita oli tehty kaikille yksi tai useampia. Ph-mittausta ja manometriaa tehtiin ennen leikkausta vain valikoiden.

Ennen leikkauspäätöstä potilaille määrättiin vielä  3-6 kuukautta happosalpaajalääkitystä. Leikkausaiheina tässä sairalaassa olivat hankalaoireinen refluksitauti (ei parane riittävän pitkällä happosalpaajahoidolla), vaikeita oireita nuorella refluksipotilaalla (alle 50 v), paraesofageaalinen tyrä, vaikeaoireinen ekstraesofageaalinen refluksitauti sekä komplisoitunut refluksitauti (striktuurat, haavaumat, vuoto, Barrett).

                            

                       j0402121.jpg

 

Useimmille tehtiin Nissenin fundoplikaatio; 12 henkilölle kuitenkin vain osittainen (Toupet), koska heillä huomattiin mansetin jäävän kireäksi tai heillä oli ruokatorven motiliteetihäiriöitä.  Mansetin luiskahtamisen estämiseksi käytettiin tapauskohtaisesti leikkauksessa muutamia ompeleita (kiinnitys useimmiten ruokatorveen).

Tähystysleikkaus muutettiin avoleikkaukseksi 2,6% tapauksista (5/218). Tutkimuksessa ei esiintynyt kuolleisuutta. Tähystysleikkauksessa oli vähemmän välittömiä leikkauskomplikaatioita (vain 14% prosentilla), jotka olivat yleensä lieviä (dysfagia, epäselvä kuume, urologisia oireita, vuoto). 19 henkilöltä poistettiin samalla esim. sappikiviä, nivustyrä, tulehtunut umpilisäke sekä kohtu.

Kotiutus tapahtui yleensä toisena leikkauksen jälkeisenä päivänä. 13 leikattua otti yhteyttä kirurgian ensiapuun leikkauksen jälkeen. Jälkitarkastus oli 1-2 kuukauden päästä leikkauksesta.

Tähystystekniikkaan liittyy yleensä hieman enemmän nielemisvaikeuksia. Lähes neljänneksellä tähystysleikatuista oli lieviä ohimeneviä nielemisongelmia (keskimäärin 4 kk, viikkoja 23%, kuukausia 36%). 10% leikatuista ne kestivät jopa vuoden. 4-5% leikatuista nielemisvaikeudet (dysfagia) olivat niin hankalia, että heillä jouduttiin venyttämään mansettia (dilaatio) yhden tai useamman kerran poliklinisesti.

Kahden vuoden seurannalla 95% leikatuista refluksioireet olivat kokonaan tai osittain poistuneet. 1% (2 henkilöä) närästyoire oli pahempi. Kuitenkin kolmannes käytti edelleen närästyslääkkeitä ajoittain. Huolimatta yleisistä leikkauksen jälkeisistä oireista (lisääntyneet ilmavaivat, turvottelu, laihtuminen), 88% oli tyytyväinen leikkaukseen. Mitä vaikeammat oireet ovat, sen suurempi hyöty potilaalle tuntuu leikkauksesta olevan. Leikkaus auttaa todennäköisemmin myös paremmin silloin, kun happosalpaajat auttavat refluksitaudin oireiluun.    
                                j0321075.jpg

N. kolmanneksella esiintyi ylävatsavaivoja, joidenka taustalla epäiltiin olevan dyspepsiaa, joka joko oireili samankaltaisesti kuin refluksi tai sitä esiintyi refluksitaudin lisäksi. Refluksileikkaus ei dyspepsia-oireita tietenkään pystynyt parantamaan. 

Uusintaleikkauksia tehtiin 3,6% leikatuista. Kirurgin kokemuksella on huomattu olevan merkitystä positiiviseen lopputulokseen vaikkakin silloin tällöin joudutaan korjaamaan myös kokeneen lääkärin tekemiä leikkauksia. Syinä uusintaleikkauksiin olivat lähinnä dysfagia (59%) ja refluksin uusiutuminen (37%), jotka johtuivat mm. mansetin liukumasta ja dysfagiasta, liian tiukasta mansetista ja tyrän korjauksen pettämisestä. 

Paajanen & Valkonen korostivat tutkimuksessaan tarkempaa asiakasvalintaa sekä leikkausten keskittämistä tietyille lääkäreille potilasvalinnan vaikeuden ja hyvän leikkaustekniikan saavuttamiseksi. Mahdollisina tulevaisuuden hoitokeinoina he myös mainitsivat poliklinikalla suun kautta tehtävät ruokatorven alasulkijan korjaukset (Vaihtoehtoja refluksileikkaukselle).

 

(Duodecim, 2003)

 


 

 

Pauliina Salmisen väitöstyö refluksileikkauksista

 

Pauliina Salminen kartoitti englanninkielisessä väitöstyössään "Refluksitaudin kirurginen hoito" (2007) refluksileikkauksia ja leikkausten jälkeistä oireilua suomalaisten refluksileikattujen keskuudessa monesta eri näkökulmasta.

Tutkimusryhmään osallistui alunperin 110 v. 1992 - 1995 leikattua henkilöä, joista lopulta 49 tähystys- ja 37 avoimella leikkauksella leikattua hyväksyttiin mukaan. Seuranta-aika oli runsaat 11 vuotta, mikä on pitkä aika alan tutkimuksissa.  

85-95% väitöksen tutkimukseen osallistuneista leikatuista oli tyytyväisiä leikkaustulokseen ja oireiden lievittymiseen. Leikatuista 78- 83% valitsisi kirurgisen hoidon myös uudelleen. Vastaavia tuloksia saatiin kurkunpääoireiden takia leikkaushoitoon hakeutuneiden kesken. Leikkauksen jälkeen 28-41% henkilöistä joutui kuitenkin jossakin vaiheessa palaamaan happosalpaajalääkitykselle.

 

                       j0403395.jpg

 

Leikkaavan lääkärin suurella kokemuksella ei ollut vaikutusta myöhemmän vaiheen subjektiivisiin tuntemuksiin. Subjektiivisissa tuntemuksissa ei havaittu myöskään eroja avoimen ja tähystyksellä tehtyjen leikkausten välillä.

Runsaan 10 vuoden seurannassa 40% avoleikkauspotilaista mansetti oli pettänyt kun taas tähystysleikkauksessa olleilla vastaava luku oli vain 13%. 

Jotta saavutettaisiin hyvä leikkaustulos sekä asiakastyytyväisyys, P. Salmisen mukaan huomiota tulisi kiinnittää ennen muuta asialliseen potilastiedotukseen (mm. haitat, peruuttamattomuus), hyvään leikkaustekniikkaan sekä oikeaan potilasvalintaan.

Oikea potilasvalinta korostuu myös uusintaleikkauksissa, joita P. Salminen, R. Gullichsen ja J. Ovaska arvioivat Scandinavian Journal of Gastroenterology - lehdessä julkaistussa tutkimuksessa (2008).

Uusintaleikkaustutkimuksessa oli  61 uudelleenleikattua, joista 92% oli avoleikattu vuosina 1997 - 2005. Runsaan 4 vuoden jälkeen uusintaleikkauksesta heistä 56% oli tyytyväisiä uusintaleikkaukseen. 66% ei ollut enää merkittäviä refluksioireita. Uusintaleikkauksen uudelleen valinneita oli 77%. Haastateltaessa kuitenkin yli puolet (52%) ei olisi valinnut leikkaushoitoa  ollenkaan refluksitautinsa hoitoon. Leikkauskuolleisuus oli 1% (1 henkilö).

 

(Turun yliopisto, väitös, 2007, Ann Surgery 2007, elokuu; 246: 2, Scandinavian Journal of Gastroenterology, 2008, 43:5) 


 


Refluksi: Leikkaushoito    Uutislista