Valoa pimeään tunneliin - selviytymisen keinoja

Jokaisella meistä on omat yksilölliset selviytymisen keinot vaikeiden elämän tilanteita varalle. Niiden muodostumiseen vaikuttavat ennenkaikkea elämän kokemus ja persoonallisuus. Keinot eivät ole muuttumattomia vakioita vaan niitä voidaan myös kehittää ja harjoitella. Tavoitteena olisi saada useita keinoja "henkiseen reppuun", jotta tilanteissa pärjättäisiin.

Vaikka selviytymiskeinot ovatkin yksilöllisiä, useimmat tarvitsevat jossakin vaiheessa muiden ihmisten apua ja tukea.

Kriisin keskellä
ihminen tarvitsee muita.
On hyvä välttää eristäytymistä
ellei koe juuri sitä itselleen
parhaaksi selviytymistavaksi.

Kannattaa hakea epäröimättä apua
ammattiauttajilta ja vertaisryhmistä,
jos omat voimat eivät tunnu riittävän.

                                                          (SMS, 2010)

  



Puhu, puhu ja vielä kerran - puhu!

Sairastumisesta puhumisen on huomattu olevan erittäin tärkeää toipumisen edistämisessä. Puhumalla mieltä painavat ilmiöt saavat hahmon, muodon ja nimen. Puhe jäsentää ajatuksia ja suhteuttaa sitä samalla ympäristöön.

  • Juttele ongelmistasi tukiverkoston (perhe ja ystävät) kanssa  
  • Lähipiirille on kuitenkin joskus ehkä vaikeaa puhua monistakin syistä, jolloin  vertaistukiryhmät ja - keskustelupalstat (kuten tämäkin sivusto) voivat olla merkittäviä tukipylväitä. Niissä on tilaisuus jutella muiden samojen asioiden kanssa painiskelevien ihmisten kanssa - suoraan ja mitään kaunistelematta. Lue lisää vertaistuki - osiosta...

  • Joskus maallikkoapu ei riitä vaan tarvitaan ammattilaista keskusteluapua. Sitä halutessa voi kääntyä esim. oman terveyskeskuksen, työterveyshuollon tai kirkon diakonien puoleen. Myös yksityispuolelta löytyy keskusteluapua.

    Suomen Mielenterveysseuralla on valtakunnallinen tukiverkosto, johon kuuluu mm. auttavat puhelimet (linkki valtakunnalliseen palveluun), alueelliset kriisikeskukset sekä verkossa toimiva tuki.net. Valtakunnallisen puhelinpalvelu numero on 01019 5202 ja se on auki ma– pe 9.00– 06.00, la  15.00– 06.00 ja su 15.00– 22.00.

    Kirkon valtakunnallinen palveleva puhelin löytyy numerosta 01019 - 0071 ja se on auki su-to 18 - 01 ja pe-la 18 - 03.

     
  • Ajatusten ja tunteiden ilmaisukeinoja on tietenkin myös monia muitakin kuin puhuminen. Toinen voi kääntyä piirtämisen tai maalaamisen pariin kun taas toinen ilmaisee itseään kirjoittamalla päiväkirjaa/blogia,  musiikin kautta, liikkumalla tai luonnossa kävelemällä. Myös itkeminen, kehon luonnollinen tapa reagoida vaikeisiin tilanteisiin, on hyvä keino päästää surua ja huolta ilmoille.




Tiedon hankinta sairaudesta

Tiedonhaku sairaudesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä on yksi tapa edistää selviytymistä. Tieto ei suinkaan perinteisesti aina lisää tuskaa vaan sitoo sairastumiseen liittyvää ahdistusta ja antaa kokonaiskuvaa taudista. Tiedon hankkimisella voidaan myös ottaa etäisyyttä omaan sairauteen.

  • Tiedonhaku on yksilöllistä; toinen on tyytyväinen, kun tietää, että alasulkija ei toimi kunnolla, toinen haluaa tietää, mistä moinen johtuu ja mikä siihen vaikuttaa. Toinen hakee omat lääkkeensä kyselemättä apteekista; toinen haluaa tietää tuoreimmasta lääkekehityksestä ja vaihtoehdoista.

  • Tietoa sairaudesta olisi hyvä jakaa myös lähipiirille, jotta he tietävät, mitä sairauteen voi kuulua. 
  • Lääkärin vastaanottoaika on usein aivan liian lyhyt kunnolliseen tiedottamiseen, joka tarkoittaa käytännössä nykypäivänä perustiedonkin hakemista verkosta.   Tässä ympäristössä korostuu kriittinen medialukutaito eli informaatioviidakkoa on osattava tarkastella kriittisesti; käyttäjän on pystyttävä etsimään luotettavat lähteet ja valitsemaan niistä olennainen informaatio.   

  • Tunne rajasi! Tiedonhankinnassa verkossa kuten missä tahansa muussakin mediassa on syytä tietää omat rajansa. Jos tietää olevansa esim. luonteeltaan herkkä, ei kannata lukea/katsella kaikkea faktatietoa tai videoita, mitä tarjolla on. Myös keskustelupalstalla voi näissä olosuhteissa rajoittaa lukemista vain tiettyihin keskusteluihin. 

  • Kaikkea tietoa ei tarvi omaksua muutaman päivän aikana - asioita voi sulatella pikkuhiljaa mielessään ja jatkaa sitten tutustumista eteenpäin, kun hyvältä tuntuu.
  • Lääkärin vastaanotolle voit ottaa mukaasi etukäteen paperille kirjoitettuja kysymyksiä mieltä askarruttavista asioista. Mukaan vastaanotolle tai tutkimukseen voit pyytää myös jonkun läheisesi.

  • On myös mahdollista, että tietämyksesi kroonisesta  taudistasi ja siihen liittyvistä ilmiöistä on parempi kuin hoitavan lääkärin (nk. asiantuntijapotilaat).



Ideoita ja vinkkejä selviytymisprosessiin


Lähteet