Uutisia

Joulukuu 2010 (3):                    

Refluksi ja krooninen kurkunpään tulehdus  

Ruokatorvi - spesiaali: ruokatorven seinämä, refluksitauti ja limakalvo, NERD

  Allergiaa ruokatorvessa:        
  eosinofiilinen ruokatorventulehdus

                    Krooninen kurkunpään tulehdus

Kurkunpään tulehdus on tulehdustila kurkunpään alueella. Tulehdus voi olla joko akuuttia (taustalla usein virusinfektio esim. flunssa) tai kroonista, jolloin tulehdus tällä alueella on pitkäaikaistunut (2-3 viikkoa kestänyt oireilu).

Kroonisen kurkunpään tulehduksen l. laryngiitin yhtenä riskitekijänä pidetään laryngofaryngeaalista refluksitautia eli pitkäaikaista vatsan sisällön ylösnousua kurkun puolelle. Refluksin aiheuttamaa laryngiittiä käytetään joissakin paikoin yllättävästi myös synonyyminä koko laryngofaryngeaaliselle refluksitaudille.  

Kun ruokatorvesssa oleva yläsulkija ei toimi kunnolla, pääsee mahan sisältöä ruokatorven ulkopuolelle, jossa se ärsyttää ja tulehduttaa limakalvoja.  Limakalvo on kurkussa suhteellisen ohutta eikä kurkun alueella ole myöskään samanlaisia ulkoisia ja sisäisiä puolustusmekanismejä kuten ruokatorvessa. Pienikin määrä voi aiheuttaa ärsytystä limakalvoilla huomattavasti enemmän kuin ruokatorvessa.

Refluksin aiheuttama kurkunpään tulehdus näkyy erityisesti punoituksena ja turpeutena kurkunpään takaosassa (posteriorinen laryngiitti). Oireina refluksiperäisessä kurkunpään tulehduksessa ovat hyvin usein esim. käheys (joskus jopa äänen häviäminen), äänen väsyminen ja voimattomuus, kuiva yskä, kurkunpään ärsytys  sekä palan tunne kurkussa. Tulehdus aiheuttaa ylimääräistä rasitusta äänihuulien limakalvoille, jotka saattavat paksuuntua ja vaurioitua (esim. polyypit, kyhmyt). Krooninen kurkunpään tulehdus vaatii erikoislääkärin (kurkku-, nenä- ja korvalääkärin) seurantaa.

Kroonisen kurkunpään tulehduksen aiheuttajia on refluksitaudin lisäksi monia muitakin, joten tulehduksen syyn selvittäminen ei ole aina helppoa. Runsas alkoholin käyttö, sisäänhengitetyt aineet (kemialliset aineet, savu, allergeenit) tai jopa väärä äänenkäyttötapa (esim. ääniammattilaisilla) saattavat aiheuttaa tulehduksen. Oireiden taustalta saattaa joissakin tapauksissa löytyä myös mm. krooninen poskiontelotulehdus tai virusperäiset syyt (mm. hiiva).

Hoitona suositellaan ensisijaisesti taustasyyn poistoa. Refluksitaudissa tämä lähinnä tarkoittaa happosalpaajien käyttöä ja tietenkin myös elintapojen tarkistamista. Toisissa tutkimuksissa tällä on saatu hyviä tuloksia mutta täysin vastakkaisiakin tuloksia löytyy (happosalpaajien käyttö on hyödyttänyt yhtä paljon/vähän kuin lumelääkekin).

• Laryngiitti

(Lähteet: L. Diamond, JAAPA, 2005, 18:8, S. Berliti, M. Omidi & B. L. Wenig, eMedicine (WebMD), 28.8.2009, L-M. Aaltonen, Therapia  Fennica, MayoClinic.com, 2010, O. Saarelma, Duodecim, 17.5. 2010, M.F. Vaezi, Clin Gastroenterol Hepatol, 2010, 8:9)

                         Ruokatorvi - spesiaali

Refluksitaudin keskeisempiä elimiä on ruokatorvi. Se muodostuu elastisesta putkesta, jonka molemmissa päissä sijaitsee korkeapaineiset alueet l. ruokatorven ylä- ja alasulkija (näistä enemmän ensi vuonna). Ruokatorven pituus voi vaihdella 20 - 30 cm välillä. Ruokatorven normaali läpimitta vaihtelee elastisuuden vuoksi keskimäärin 2-3 cm välillä.

• Ruokatorven seinämä  - tutustu torveen mikroskoopin kautta

• Miten refluksitauti vaikuttaa limakalvoon?

• ERD vs NERD: limakalvon kunto on keskeisempiä refluksitaudin luokitteluperusteita   

                                      Kuva: Solunetti, 2006, Solunetin luvalla

                         Allergiaa ruokatorvessa:
                         eosinofiilinen ruokatorventulehdus

Eosinofiilinen tulehdus on tulehdustila, jossa limakalvossa on runsas määrä eosinofiilejä, tietyntyyppisiä valkosoluja. Tulehdusta voi esiintyä eri puolilla ruoansulatuskanavaa.

Eosinofiilejä esiintyy normaalistikin ruoansulatuskanavassa - ainoana poikkeuksena ruokatorvi, jossa niitä ei pitäisi tavallisesti löytyä. Tietty määrä eosinofiilejä ruokatorven alaosassa liitetään yleensä refluksitautiin. Kun määrä on huomattavasti runsaampi, kyse on eosinofiilisestä ruokatorventulehduksesta. Taudin pääaiheuttaja on nykykäsityksen mukaan syöty tai sisäänhengitetty allergeeni (allergisen reaktion aiheuttaja).

Eosinofiilistä ruokatorventulehdusta esiintyy kaikenikäisillä. Se vaivaa kuitenkin enemmän lapsia kuin aikuisia ja enemmän miehiä kuin naisia. Perinnölliset tekijät saattavat olla myös vaikuttavina tekijöinä. 

Tyypillisen eosinofiilisen ruokatorventulehduksen oireisiin lukeutuvat mm. nielemisvaikeudet, ruoan takertumisen tunne ja rintakivut. Tyypillistä sille on myös muu refluksin tyyppinen oireilu, joka ei kuitenkaan reagoi happosalpaajalääkitykseen. Komplikaationa taudissa voi esiintyä ruokatorven kaventumia arpeutumisen vuoksi. Tulehdusta sairastavilla on usein myös muita allergisia vaivoja (mm. atooppinen ihottuma, astma, allerginen nuha, ruoka-aineallergiat).

Eosinofiilinen ruokatorventulehdus saatetaan havaita joskus silmämääräisestikin vatsatähystyksessä, jolloin ruokatorvesta voi löytyä esim. rengaita (kuva) tai pystyuurteita. Ruokatorvi voi kuitenkin olla myös täysin normaalin näköinen, jonka takia diagnosointiin tarvitaan vatsatähystyksen yhteydessä otettavat näytteet useasta kohdasta ruokatorvesta. 

Hoitona eosinofiiliseen ruokatorventulehdukseen käytetään sekä dieettihoitoa että lääkitystä, joilla on saavutettu hyviä tuloksia. Dieettihoito sisältää oireita aiheuttavan/ien aineiden poistamisen ruokavaliosta. Tyypillisiä oireita aiheuttavia voivat olla esim. maito, kananmuna, soija, maissi, kala & äyriäiset, kana, vehnä, naudanliha, pähkinät. Lääkityksenä on käytetty esim. paikallisia steroideja, budesonidia ja flutikasonia. Vaikeissa tapauksissa on jouduttu myös venyttämään ahtautunutta kohtaa (ruokatorven dilaatio).

Eosinofiilinen ruokatorventulehdus on suhteellisen nuori tauti (ensimmäiset havainnot 1970-luvulla, diagnosoitu erilliseksi taudiksi 1993), joten siitä kaivataan vielä lisätutkimusta ja käsitteiden ja sisältöjen yhtenäistämistä. Se on yleisin eosinofiilisistä sairauksista mutta yleisesti ottaen harvinainen sairaus (yhdellä lapsella 3000:sta, 0,4% väestöstä, 10% refluksilapsista). Taudin määrä näyttää olevan kasvussa luultavammin niin varsinaisen taudin lisääntymisen kuin myös itse diagnosoinnin vuoksi. Aikaisemmin useimmat tautia sairastavat diagnosoitiin refluksitautia sairastaviksi. On myöskin mahdollista, että henkilöllä on molemmat taudit samanaikaisesti.

 

    
(Kuvat: 1. Samir, Wikipedia, 13.8. 2006, 2. Samir, Wikipedia, 22.11. 2006, lähteet: G. Shahzad, P. Mustacchia & M. Frieri, ISRN Gastroenterology, 2010, American Partnership for Eosinophilic Disorders, 2010, Center for Pediatric Eosinophilic Disorders (Children's Hospital of Philadelphia), 2010, MedicineNet.com, 2010)

Uutislista     Marraskuu 2010