Suomen Refluksi; Uutisia Huhtikuu 2010

 
Pepsiini refluksioireiden ja vaurioiden taustalla 

Vatsan limakalvon rauhaset erittävät vatsaan päivittäin normaalisti n. 1,5 -2,5 l mahanestettä, joka koostuu mm. emäksisestä limasta, suolahaposta ja entsyymeistä. 

Nk. pääsolut erittävät vatsaan entsyymiä nimeltä pepsinogeeni, joka aktivoituu pepsiiniksi matalan pH:n ja olemassaolevan pepsiinin vaikutuksesta. Pepsiinin tehtävänä on pilkkoa ruoan proteiini ennenkuin ruoka siirtyy eteenpäin suolistoon. Pilkkoutuminen jatkuu suolistossa haiman ja suolinesteiden vaikutuksesta. Vaikkakin pepsiinin merkitystä ruoan alkusulatuksen kannalta usein korostetaan, todetaan toisaalta sen merkityksen olevan vähäinen normaalin proteeinin sulamisen kannalta (R. Julkunen, Farmakologia ja toksilogia: Ruoansulatuskanavan lääkkeet, 2007).  

Toimiakseen optimaalisesti pepsiini vaatii melko alhaisen pH:n (pH 2). Sen on kuitenkin huomattu olevan aktiivinen vielä jopa pH:n ollessa reippaasti yli 4, joka yleensä on esim. happosalpaajalääkityksen tavoitearvo. Näin ollen pepsiiniä saattaa löytyä hapottomassakin refluksissa lääkityksen kanssa. Esim. Kim et al (2008) havaitsi pepsiiniä 45% tutkittavista refluksikoista, vaikka lääkityksenä oli 2 x 40mg esomepratsolia vuorokaudessa. Pepsiinin läsnäolon kurkussa (pH 6 tai enemmän) havaitsi myös mm. Johnston et al (2007) tutkimuksessaan.

Kun aikaisemmin happo nähtiin ensisijaisena syynä ruokatorven ja kurkun limakalvojen vaurioihin, nykykäsityksen mukaan aiheuttaja on pepsiini tai  nimenomaan pepsiini-happoseos. Kaasuuntuneen pepsiinin on epäilty aiheuttavan mm. kroonista yskää, astmaa ja jopa poskiontelo- sekä välikorvantulehduksia. Eräs viimeaikainen tutkimus ihmisen ruokatorven epiteelisoluilla ja pepsiinillä osoitti selvästi alkavia tulehdusreaktioita ei-happamessa ympäristössä (Samuels & Johnston, 2009).  

Uusimpien tutkimustulosten joukossa on myös solutason havainto; pepsiini näyttää pystyvän kiinnittymään (inaktiivisena) kurkun limakalvolle joksikin ajaksi ja muuttumaan siitä uudestaan toimintakykyiseksi (vaurioita aiheuttavaksi) pH:n laskiessa merkittävästi. Tällaista uudelleenaktivointia saattaa tapahtua esim. seuraavien vatsasta nousevien hapokkaiden ylösnousujen myötä. Myös solun oma kemiallinen rakenne saattaa vaikuttaa aktivoitumiseen; pH:n laskua ilmenee, kun (inaktiivinen) pepsiini päätyy kurkun epiteelisolujen soluelimiin (esim. Golgin laite, lysosomit), joidenka sisäinen pH on huomattavasti matalampi.  

Pepsiinin liittyvien tutkimustulosten perusteella lääkitys pitäisi haponeston sijaan tulevaisuudessa keskittyä pepsiinin estoon. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esim. pepsinogeenin aktivoitumisen tai inaktiivisen pepsiinin limakalvoon kiinnittymisen estämistä.        

Tällä hetkellä refluksikoilla ei ole keinoja suojata limakalvojaan pepsiinin vaikutukselta. Ruokatorven ulkopuolisten oireiden kohdalla on saavutettu hyviä tuloksia alginaattituotteilla, jotka perustuvat ylösnousun estoon heti vatsassa. Varsinaisia kurkun limakalvoja suojaavia aineita ei vielä ole. Markkinoille on kuitenkin ehkä jo ensi vuonna tulossa Peptigon, jauhemainen suun kautta otettava lääkesuihke, joka muodostaa kurkun limakalvon pinnalle suojaavan kalvon. Lääkkeeseen voi tutustua Peptigon - sivustolla.

(Medical News Today, 2006, 20.7., Farmakologia ja toksilogia: Ruoansulatuskanavan lääkkeet, 2007, Hippokratia, 2007, 11:3, Laryngoscope, 2007, June 117, Digestion, 2008, 77: 3-4, Ann Otol Rhinol Laryngol. 2009 Sep; 118:9, Otolaryngol Head Neck Surg, 2009 Nov; 141:5)  

Aiheuttajat      Uutislista